Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on hyvin korkea älykkyysosamäärä, mutta olen alisuoriutuja. Haluatko kysyä jotain?
22.01.2019 |
ÄO yli 131, sen tarkemmin en tiedä. Olen 24-vuotias.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vanhan palstalaisen tekstiltä! Tervetuloa takaisin.
En ole ap, mutta täytyy todeta. Kuin myös ;). Vai onko täällä paljonkin näitä, jotka kommentoivat aina, että kuulostaa sille ja tälle ja tervetuloa takaisin.
Seurasin hel-nyciä aikoinaan paljon koska uskoin sen kertomuksia, kirjoitustyylin tunnistaa tietyistä sananparsista ja vastakysymysten asettelusta heti. Ei tarvitse olla edes huippuälykäs ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen persoonallisuus äidilläsi on?
Millainen suhde sinulla on isääsi?
Äitini on melko voimakasluonteinen, ns. leijonaemo. Elämässään erittäin tarkka, erityisesti raha-asioissa. Pelkää elämässään eniten kontrollinen menetystä. Lapsuutensa ollut epävakaa isän alkoholismin ja väkivaltaisuuden takia. Nykyään kuitenkin erittäin hyvissä väleissä molempien vanhempiensa kanssa.
Isäni on maailman tasaisin ihminen. Kuin lautasellinen maustamatonta jogurttia. Insinööri. Ei osaa sanoittaa tunteitaan, mutta on silti lämmin ja kiltti ihminen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huippuälykäs ja armottoman keskittymisongelmainen. Toiset ovat epäilleet jotain ADD:tä. En usko moisiin, suoriuduin kuitenkin tiukassa paikassa hyvin ja nopeasti, mutta ainoastaan kun on pakko. Deadline on ystäväni. Mä vaan en saa tehdyksi mitään etuajassa. Jos tiedän että hommaan menee kaksi päivää, ja siitä on sovittu kaksi viikkoa aiemmin, niin aloitan päivää ennen määräaikaa, sitten puserran vaikka läpi yön ja yleensä vielä hieman myöhästyn aikarajasta. Useimmiten kun saa selitettyä ummet ja lammet mitä vastoinkäymisiä tulikaan eteen. Ja niitä aina tulee, ja ne aina vaikuttavat, kun pelivara on jo ennalta syöty.
Jep, todellakin ADD-piirteet. ADD-henkilöhän pystyy keskittymään loistavasti ja tekemään loistavaa jälkeä silloin, kun itse ja omaehtoisesti löytää flown päälle. Toiselle se tulee vain pakon edessä, joillekin taas vain itseä kiinnostavan aiheen parissa.
Jaa, voipi olla. Olen myös luova ja taiteellinen, musiikki ja kirjoittaminen ovat juttuni. Tuo flow kuulostaa tutulta jutulta. Saatan kirjoittaa liki sata sivua käsikirjoitusta viikon aikana normaalielämän ohessa varsin epämääräisinä aikoina ja sessioina ja sitten jämähtää tai unohtaa koko roskan vuodeksi, kun se tila katoaa. Elämä tuntuu erittäin sporadiselta. Työasioissa harvoin mitään flowta syntyy, mutta samantapainen intensiteetti ehkä kuitenkin, silloin kun sitten on pakko.
En ole perehtynyt diagnoosiin sen tarkemmin, mutta onko sellaiselle sitten mitään tehtävissä? Tällainen olen ja sillä sipuli. Tuskin diagnoosi itsessään mitään elämässäni parantaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huippuälykäs ja armottoman keskittymisongelmainen. Toiset ovat epäilleet jotain ADD:tä. En usko moisiin, suoriuduin kuitenkin tiukassa paikassa hyvin ja nopeasti, mutta ainoastaan kun on pakko. Deadline on ystäväni. Mä vaan en saa tehdyksi mitään etuajassa. Jos tiedän että hommaan menee kaksi päivää, ja siitä on sovittu kaksi viikkoa aiemmin, niin aloitan päivää ennen määräaikaa, sitten puserran vaikka läpi yön ja yleensä vielä hieman myöhästyn aikarajasta. Useimmiten kun saa selitettyä ummet ja lammet mitä vastoinkäymisiä tulikaan eteen. Ja niitä aina tulee, ja ne aina vaikuttavat, kun pelivara on jo ennalta syöty.
Jep, todellakin ADD-piirteet. ADD-henkilöhän pystyy keskittymään loistavasti ja tekemään loistavaa jälkeä silloin, kun itse ja omaehtoisesti löytää flown päälle. Toiselle se tulee vain pakon edessä, joillekin taas vain itseä kiinnostavan aiheen parissa.
Jaa, voipi olla. Olen myös luova ja taiteellinen, musiikki ja kirjoittaminen ovat juttuni. Tuo flow kuulostaa tutulta jutulta. Saatan kirjoittaa liki sata sivua käsikirjoitusta viikon aikana normaalielämän ohessa varsin epämääräisinä aikoina ja sessioina ja sitten jämähtää tai unohtaa koko roskan vuodeksi, kun se tila katoaa. Elämä tuntuu erittäin sporadiselta. Työasioissa harvoin mitään flowta syntyy, mutta samantapainen intensiteetti ehkä kuitenkin, silloin kun sitten on pakko.
En ole perehtynyt diagnoosiin sen tarkemmin, mutta onko sellaiselle sitten mitään tehtävissä? Tällainen olen ja sillä sipuli. Tuskin diagnoosi itsessään mitään elämässäni parantaisi.
No ei se diagnoosi itsessään mitään paranna, vaan diagnoosin perusteella saatava lääkitys ja terapia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kuulostaa aina niin tutulta, kun on kyse ADD:stä.
T: Se add-tapaus, joka toivoi viimeeksi tulevansa oikein sairaaksi, että saisi hetken tauon.
Se olikin paras keskustelu kautta aikojen! Kiitos siitä.
Olen itsekin alisuorittaja, hyvin todennäköinen add ja äo keskimääräistä korkeampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huippuälykäs ja armottoman keskittymisongelmainen. Toiset ovat epäilleet jotain ADD:tä. En usko moisiin, suoriuduin kuitenkin tiukassa paikassa hyvin ja nopeasti, mutta ainoastaan kun on pakko. Deadline on ystäväni. Mä vaan en saa tehdyksi mitään etuajassa. Jos tiedän että hommaan menee kaksi päivää, ja siitä on sovittu kaksi viikkoa aiemmin, niin aloitan päivää ennen määräaikaa, sitten puserran vaikka läpi yön ja yleensä vielä hieman myöhästyn aikarajasta. Useimmiten kun saa selitettyä ummet ja lammet mitä vastoinkäymisiä tulikaan eteen. Ja niitä aina tulee, ja ne aina vaikuttavat, kun pelivara on jo ennalta syöty.
Jep, todellakin ADD-piirteet. ADD-henkilöhän pystyy keskittymään loistavasti ja tekemään loistavaa jälkeä silloin, kun itse ja omaehtoisesti löytää flown päälle. Toiselle se tulee vain pakon edessä, joillekin taas vain itseä kiinnostavan aiheen parissa.
Jaa, voipi olla. Olen myös luova ja taiteellinen, musiikki ja kirjoittaminen ovat juttuni. Tuo flow kuulostaa tutulta jutulta. Saatan kirjoittaa liki sata sivua käsikirjoitusta viikon aikana normaalielämän ohessa varsin epämääräisinä aikoina ja sessioina ja sitten jämähtää tai unohtaa koko roskan vuodeksi, kun se tila katoaa. Elämä tuntuu erittäin sporadiselta. Työasioissa harvoin mitään flowta syntyy, mutta samantapainen intensiteetti ehkä kuitenkin, silloin kun sitten on pakko.
En ole perehtynyt diagnoosiin sen tarkemmin, mutta onko sellaiselle sitten mitään tehtävissä? Tällainen olen ja sillä sipuli. Tuskin diagnoosi itsessään mitään elämässäni parantaisi.
No ei se diagnoosi itsessään mitään paranna, vaan diagnoosin perusteella saatava lääkitys ja terapia. Ap
No juu. En vaan ole vakuuttunut tarvitsevani kuitenkaan moisia. Varsinkin pelkään ehkä sitä ajatusta että lääkitys jotenkin veisi pois osan minuudestani tai siitä mitä olen. En tiedä, spekuloin vain, asiaa sen enempää tuntematta. En pidä ajatuksesta että jollain lääkkeillä sotkettaisiin luonnollinen aivokemiani keskinkertaisemmaksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki poikkeavan lahjakkaat siis luokitellaan Suomessa sairaiksi.
Gaussin käyrä saavuttaa keskinkertaisilla tyypeillä yhä suurempaa suosiota. Hehän eivät paremmasta tiedä, tuomitsevat muita.
Eräs ystäväni on huippulahjakas kuvataiteilija.
Työskentelee putkeen puoli vuotta.
Sitten luova tila loppuu ja työt seisahtuvat puoleksi vuodeksi.
Sitten taas alkaa uusi luova jakso jne.En jaksa uskoa että tekään uskotte kaiken maailman puoskareiden diagnooseja. Aloitus on provo.
En usko että älykkäät ovat sairaita 😜. Itse olen keskinkertainen.
Ei kai kukaan väitä, että älykkyyteen kuuluisi sairaus? Voi olla, että älykkäät ovat herkempiä ympäristön epäkohdille. Silloin ongelmat eivät johdu varsinaisesti älykkyydestä, vaan ympäristöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huippuälykäs ja armottoman keskittymisongelmainen. Toiset ovat epäilleet jotain ADD:tä. En usko moisiin, suoriuduin kuitenkin tiukassa paikassa hyvin ja nopeasti, mutta ainoastaan kun on pakko. Deadline on ystäväni. Mä vaan en saa tehdyksi mitään etuajassa. Jos tiedän että hommaan menee kaksi päivää, ja siitä on sovittu kaksi viikkoa aiemmin, niin aloitan päivää ennen määräaikaa, sitten puserran vaikka läpi yön ja yleensä vielä hieman myöhästyn aikarajasta. Useimmiten kun saa selitettyä ummet ja lammet mitä vastoinkäymisiä tulikaan eteen. Ja niitä aina tulee, ja ne aina vaikuttavat, kun pelivara on jo ennalta syöty.
Jep, todellakin ADD-piirteet. ADD-henkilöhän pystyy keskittymään loistavasti ja tekemään loistavaa jälkeä silloin, kun itse ja omaehtoisesti löytää flown päälle. Toiselle se tulee vain pakon edessä, joillekin taas vain itseä kiinnostavan aiheen parissa.
Jaa, voipi olla. Olen myös luova ja taiteellinen, musiikki ja kirjoittaminen ovat juttuni. Tuo flow kuulostaa tutulta jutulta. Saatan kirjoittaa liki sata sivua käsikirjoitusta viikon aikana normaalielämän ohessa varsin epämääräisinä aikoina ja sessioina ja sitten jämähtää tai unohtaa koko roskan vuodeksi, kun se tila katoaa. Elämä tuntuu erittäin sporadiselta. Työasioissa harvoin mitään flowta syntyy, mutta samantapainen intensiteetti ehkä kuitenkin, silloin kun sitten on pakko.
En ole perehtynyt diagnoosiin sen tarkemmin, mutta onko sellaiselle sitten mitään tehtävissä? Tällainen olen ja sillä sipuli. Tuskin diagnoosi itsessään mitään elämässäni parantaisi.
No ei se diagnoosi itsessään mitään paranna, vaan diagnoosin perusteella saatava lääkitys ja terapia. Ap
No juu. En vaan ole vakuuttunut tarvitsevani kuitenkaan moisia. Varsinkin pelkään ehkä sitä ajatusta että lääkitys jotenkin veisi pois osan minuudestani tai siitä mitä olen. En tiedä, spekuloin vain, asiaa sen enempää tuntematta. En pidä ajatuksesta että jollain lääkkeillä sotkettaisiin luonnollinen aivokemiani keskinkertaisemmaksi tms.
Alussa tuntui, että lääkitys vie pois osan luovuudestani, mistä en toki pitänyt. Vaikutuksen tasoittuessa olen kuitenkin saanut luovuuteni takaisin. Koen, että antaa lisää energiaa ja mahdollistaan sen kanavoinnin rakentavasti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Aidosti huippuälykäs täällä (ÄO 162). Erona teihin muihin "fiksuihin" on se, että pystyn tasapainottamaan mukavanhelpon elämän ja korkean elintason. En ali- enkä ylisuoriudu, miksi pitäisi? Turha tienata miljoona vuodessa ja antaa siitä 65 prosenttia tulonsiirtoihin ja samalla työskennellä 90 tuntia viikossa.
Nautin elämästäni ja älylliset haasteet otan ihan töiden ulkopuolelta. Alisuoriutuminen on valinta, tai miten sen nyt ottaa. Vähemmän älykkäiden parissa toki se on annettu "valinta", kaikkein fiksuimmat osaa arvioida, mikä on optimaalinen input/output-suhde.
Tsemppiä vaan wannabe-älykkäille.
Oikeassa olet, älykäs ei alisuoriudu; se perinnöllinen potentiaali tulee käyttöön, kun ihminen on älyllisesti riittävän kypsä. Ilman kypsyyttä ei voi käyttää älyä järkevästi, eikä siis olla älykäs. Ei siinä isän geenitkään pelasta, ellei äiti ole osannut kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen persoonallisuus äidilläsi on?
Millainen suhde sinulla on isääsi?
Älykkyyttä osoittaa kyky vastata näihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan kysyä.
Mitä me teemme tällä tiedolla?ja jätit vastaamatta tähän. miksi tarjota kysymysmahdollisuutta, jos vain tietyt kysymykset kelpaavat?
En vastannut, koska kysymyksesi on tyhmä. Jos ei kiinnosta, ei ole myöskään pakko lukea tai kommentoida. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä, tutkitusti 135 (tosin vuosi sitten), mutta olen vasta 20, ja erona AP:seen en koe enää nykyään resurssieni alikäyttöä ongelmana, eikä minulla ole diagnooseja. Tänään heräsin klo 12, ja olen siitä lähtien pelannut tietokoneella. Äsken peli crashasi, joten hain aamupalaa ja tulin tänne. Minulla on ollut korkeakoulupaikka oikiksessa lukion loppumisesta asti, mutta etenen sen mukaan, että saan kaikki tuet kupattua, vaikka voisin valmistua aiemminkin. Töitä taas ein voi tehdä enempää kuin n. 9000e vuodessa, tai tuet alkavat vähentyä, joten kotona istuskellaan suurin osa vuodesta. Ei tässä elämässä ole minnekään kiire, varsinkaan, kun en kaipaa mitään farmariauto plus omakotitalo ja 2 lasta -kuviota tai 200 tonnin asuntovelkaa ollakseni tyytyväinen. Ensimmäinen askel mulla oli oppia, että minulla ei ole mitään syytä tuntea huonoa omaatuntoa siitä, etten suorita asioita, joita yhteiskunta minulta odottaa, vaikka pystyisin. Miksi juuri minun pitäisi kantaa maailmantuskaa?
Tänään aion maalata ja selata nettiä, kunnes poikaystävä pääsee töistä. :)
Tunnistan itseni. Koulussa en lukenut läksyjä kun lukeminen oli pakkopullaa ja sain kaikenlaisia palkintoja muutenkin. Ylppäreihin valmistauduin tieokonepalaamalla ja sain par L:ää. Yliopistossa luin tentteihin mennessä auton ratissa. Joskus menin ylempien vuosikurssien tentteihin ja ratkaisin vastaukset kysymysten avulla. Työpaikan pääsykokeessa vastasin koko loogisen päättelyn osion virheittä kokonaan. Lehtien päättelypähkinät ratkeavat lennosta. Olen laiska ja alisuorittaja. Olen aina käyttänyt kekseliäisyyttäni pärjätäkseni helpolla ja viime tingassa. Toisinaan taas uppoudun vaikeisiin juttuihin aivan täydellisesti. Olen vasta aikuisena tajunnut ettei porukka pysy samalla tasolla. Pelottavinta on että minuun luotetaan ikäänkuin olisin tavattoman tunnollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pliiis joku jatkakaa tätä ketjua <3 tää on paras koskaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huippuälykäs ja armottoman keskittymisongelmainen. Toiset ovat epäilleet jotain ADD:tä. En usko moisiin, suoriuduin kuitenkin tiukassa paikassa hyvin ja nopeasti, mutta ainoastaan kun on pakko. Deadline on ystäväni. Mä vaan en saa tehdyksi mitään etuajassa. Jos tiedän että hommaan menee kaksi päivää, ja siitä on sovittu kaksi viikkoa aiemmin, niin aloitan päivää ennen määräaikaa, sitten puserran vaikka läpi yön ja yleensä vielä hieman myöhästyn aikarajasta. Useimmiten kun saa selitettyä ummet ja lammet mitä vastoinkäymisiä tulikaan eteen. Ja niitä aina tulee, ja ne aina vaikuttavat, kun pelivara on jo ennalta syöty.
Jep, todellakin ADD-piirteet. ADD-henkilöhän pystyy keskittymään loistavasti ja tekemään loistavaa jälkeä silloin, kun itse ja omaehtoisesti löytää flown päälle. Toiselle se tulee vain pakon edessä, joillekin taas vain itseä kiinnostavan aiheen parissa.
Jaa, voipi olla. Olen myös luova ja taiteellinen, musiikki ja kirjoittaminen ovat juttuni. Tuo flow kuulostaa tutulta jutulta. Saatan kirjoittaa liki sata sivua käsikirjoitusta viikon aikana normaalielämän ohessa varsin epämääräisinä aikoina ja sessioina ja sitten jämähtää tai unohtaa koko roskan vuodeksi, kun se tila katoaa. Elämä tuntuu erittäin sporadiselta. Työasioissa harvoin mitään flowta syntyy, mutta samantapainen intensiteetti ehkä kuitenkin, silloin kun sitten on pakko.
En ole perehtynyt diagnoosiin sen tarkemmin, mutta onko sellaiselle sitten mitään tehtävissä? Tällainen olen ja sillä sipuli. Tuskin diagnoosi itsessään mitään elämässäni parantaisi.
No ei se diagnoosi itsessään mitään paranna, vaan diagnoosin perusteella saatava lääkitys ja terapia. Ap
Aivot tylsistyy. Kuulkaa, ne tylsistyy ihan itsestään iän myötä.
Ei tarvitse edes lääkkeitä.
Ehkä huippujen aivot eivät tylsisty.
Lapsena häpesin koska huomasin että olin älykkäämpi kuin ikätoverini. Elämä oli koulun ulkopuolella. Alisuoriuduin tahallani. Läksyt huitaisin nopeasti läpi. Siitä huolimatta todistukseni oli paras.
Olen kuitenkn wannabe- älykäs. En on oikeasti älykäs. Jotain lahjakkuutta on kapealla alueella. Olen siis aika yksipuolinen ja tylsä ihminen. Mutta sitten kun löysin kutsumukseni, olin tyytyväinen. Opiskelin erittäin mielelläni ja valmistuin.
Uskon, että oikeasti älykkäiden elämä on hankalaa tavisten parissa. Mulla oli jonkin verran hankalampaa kun ei pystynyt kaikkia ajatuksia jakamaan, vaikka olen tavis.
Me tavikset kylläkin taannumme lopulta, ilman lääkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huippuälykäs ja armottoman keskittymisongelmainen. Toiset ovat epäilleet jotain ADD:tä. En usko moisiin, suoriuduin kuitenkin tiukassa paikassa hyvin ja nopeasti, mutta ainoastaan kun on pakko. Deadline on ystäväni. Mä vaan en saa tehdyksi mitään etuajassa. Jos tiedän että hommaan menee kaksi päivää, ja siitä on sovittu kaksi viikkoa aiemmin, niin aloitan päivää ennen määräaikaa, sitten puserran vaikka läpi yön ja yleensä vielä hieman myöhästyn aikarajasta. Useimmiten kun saa selitettyä ummet ja lammet mitä vastoinkäymisiä tulikaan eteen. Ja niitä aina tulee, ja ne aina vaikuttavat, kun pelivara on jo ennalta syöty.
Jep, todellakin ADD-piirteet. ADD-henkilöhän pystyy keskittymään loistavasti ja tekemään loistavaa jälkeä silloin, kun itse ja omaehtoisesti löytää flown päälle. Toiselle se tulee vain pakon edessä, joillekin taas vain itseä kiinnostavan aiheen parissa.
Jaa, voipi olla. Olen myös luova ja taiteellinen, musiikki ja kirjoittaminen ovat juttuni. Tuo flow kuulostaa tutulta jutulta. Saatan kirjoittaa liki sata sivua käsikirjoitusta viikon aikana normaalielämän ohessa varsin epämääräisinä aikoina ja sessioina ja sitten jämähtää tai unohtaa koko roskan vuodeksi, kun se tila katoaa. Elämä tuntuu erittäin sporadiselta. Työasioissa harvoin mitään flowta syntyy, mutta samantapainen intensiteetti ehkä kuitenkin, silloin kun sitten on pakko.
En ole perehtynyt diagnoosiin sen tarkemmin, mutta onko sellaiselle sitten mitään tehtävissä? Tällainen olen ja sillä sipuli. Tuskin diagnoosi itsessään mitään elämässäni parantaisi.
No ei se diagnoosi itsessään mitään paranna, vaan diagnoosin perusteella saatava lääkitys ja terapia. Ap
Aivot tylsistyy. Kuulkaa, ne tylsistyy ihan itsestään iän myötä.
Ei tarvitse edes lääkkeitä.
Ehkä huippujen aivot eivät tylsisty.
Lapsena häpesin koska huomasin että olin älykkäämpi kuin ikätoverini. Elämä oli koulun ulkopuolella. Alisuoriuduin tahallani. Läksyt huitaisin nopeasti läpi. Siitä huolimatta todistukseni oli paras.Olen kuitenkn wannabe- älykäs. En on oikeasti älykäs. Jotain lahjakkuutta on kapealla alueella. Olen siis aika yksipuolinen ja tylsä ihminen. Mutta sitten kun löysin kutsumukseni, olin tyytyväinen. Opiskelin erittäin mielelläni ja valmistuin.
Uskon, että oikeasti älykkäiden elämä on hankalaa tavisten parissa. Mulla oli jonkin verran hankalampaa kun ei pystynyt kaikkia ajatuksia jakamaan, vaikka olen tavis.
Me tavikset kylläkin taannumme lopulta, ilman lääkitystä.
Minun ongelmani taas on, että olen tasaisen hyvä melkein kaikessa, mutta missään en ole paras. Se aiheuttaa kamalaa turhautumista. En kaiketi ole vielä löytänyt omaa juttuani, toivottavasti se löytyy iän myötä. Ehkä kokeilen hakea teakkiinkin. Ap
Olen huomannut että nämä ihmiset jotka mainostaa omaavansa korkean älykkyysosamäärän, usein pariutuvat itseään huomattavasti tyhmenpien ihmisten kanssa. Mistä tämä ilmiö johtuu?
Onko se jonkinlaista egon pönkittämistä myöskin?
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että nämä ihmiset jotka mainostaa omaavansa korkean älykkyysosamäärän, usein pariutuvat itseään huomattavasti tyhmenpien ihmisten kanssa. Mistä tämä ilmiö johtuu?
Onko se jonkinlaista egon pönkittämistä myöskin?
Jos kohtaa huomattavan älykkään, voi olla, että kaikki menee niin pilalle ettei enää pahemmin voi mennä. Suhteellisuudentaju voi keikahtaa pahemman kerran. Luulee, että on tavannut kaltaisensa viimeinkin kun löytää vähemmän älykkään.
Herää liian myöhään. Älykäs ei ehkä ole ns. psykologisesti viisas mitä tulee ihmissuhteisiin.
Kaikista paras ois olla tavallinen tallaaja joka käy ihan vaikka siwan kassalla duunia painassa. mutta olisi tyytyväinen ja riittäisi kun illalla katsoo vähän putousta ja juoruilee somessa kamujen kans.
Vaankun ei ole sellainen , eikä pysty olemaan.mikään tieto ei riitä, mikään ei myöskään kiinnosta niin paljoa että sitä koko loppuiän tekis.
Ja turha täällä oulun seudulla jonotella julkiseen apua saamaan, voi mennä ikuisuus ja meneekin. Eikä se takaa mitään siltikään.
Alue: Aihe vapaa
Aidosti huippuälykäs täällä (ÄO 162). Erona teihin muihin "fiksuihin" on se, että pystyn tasapainottamaan mukavanhelpon elämän ja korkean elintason. En ali- enkä ylisuoriudu, miksi pitäisi? Turha tienata miljoona vuodessa ja antaa siitä 65 prosenttia tulonsiirtoihin ja samalla työskennellä 90 tuntia viikossa.
Nautin elämästäni ja älylliset haasteet otan ihan töiden ulkopuolelta. Alisuoriutuminen on valinta, tai miten sen nyt ottaa. Vähemmän älykkäiden parissa toki se on annettu "valinta", kaikkein fiksuimmat osaa arvioida, mikä on optimaalinen input/output-suhde.
Tsemppiä vaan wannabe-älykkäille.