Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän vaikeaa/kiusallista sanoa joitain ihan tavallisia sanoja
21.01.2019 |
Muistelen lukeneeni, että joillain voi olla tämmöistä, minulla myös :) En mielelläni mainitse esim. päätä :D En oikein tiedä miksi, ehkä se tuntuu liian henkilökohtaiselta, vähän kuin koskisi luvatta toisen päähän...
Tukan sijaan sanon edelleen hiukset, vaikka pitäisi tässä aikuisiässä olla jo päässyt yli siitä ala-asteaikaisesta jutusta, että tukka=alapääkarvoitus, hihii. Kukaan aikuinen ei hihittelisi, vaikka puhuisikin tukasta. Mutta minulle vain on jäänyt päälle jokin esto.
Kommentit (117)
Mä en osaa puhutella miestäni nimeltä 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avomies. Minullakin on sellainen enkä siltikään voi sanoa sitä, jotenkin kauhea sana :D sanon poikaystävä, vaikka asummekin yhdessä.
Mies ehkä ylipäänsä muutenkin on kamala sana! Sanon mieluummin vaikka äijä tai ukko (en omasta puolisostani!) tai jos on tarpeeksi nuori (ehkä max 35v) niin poika... En oikeastaan ikinä kutsu ketään mieheksi.
N27
Mulla on useampikin sana jota en vain voi sanoa ääneen, mm. paperi ja paketti. Jos vaikka paperi on ihan pakko sanoa ääneen niin sanon sen yleensä enlanniksi jolloin se ei tunnu niin ärsyttävältä. Paketti on yleensä vaikeampi kiertää mutta (lähes) aina olen jotain keksinyt. Mutta siis niitä sanoja, joita välttelen, on useampikin. Muita ei vain musitu mieleen mutta muistan kyllä sitten jos niitä pitäisi käyttää.
Vierailija kirjoitti:
klitoris
Sama. Ja olen seksuaalineuvoja 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on mielenkiintoisia! Itsellänikin on toi "panna", enemmän tai vähemmän tietoisesti korvaan sen aina sanalla "laittaa". Samoin monet seksiin ja sukupuolielimiin liittyvät termit tuntuu inhottavilta, erityisesti jotenkin lapsekkaan ällöttävät pimppi, pili ja pippeli. Näihin yhdistyy mun päässä vahvasti myös peseytymisen eri muodot, varmaan koska äitini kysyi lapsuudessani usein "muistithan pestä myös pimpin" tms. ensimmäisten itsenäisten suihkukäyntien yhteydessä ja siitä on jäänyt jotenkin nolo fiilis. Myös "itsetyydytys" on jotenkin vaikea.
”Nostaa kuumeen”. Siis mikä nostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää on mielenkiintoisia! Itsellänikin on toi "panna", enemmän tai vähemmän tietoisesti korvaan sen aina sanalla "laittaa". Samoin monet seksiin ja sukupuolielimiin liittyvät termit tuntuu inhottavilta, erityisesti jotenkin lapsekkaan ällöttävät pimppi, pili ja pippeli. Näihin yhdistyy mun päässä vahvasti myös peseytymisen eri muodot, varmaan koska äitini kysyi lapsuudessani usein "muistithan pestä myös pimpin" tms. ensimmäisten itsenäisten suihkukäyntien yhteydessä ja siitä on jäänyt jotenkin nolo fiilis. Myös "itsetyydytys" on jotenkin vaikea.
Olen nainen ja itse puhun myös naisen sooloseksistä ”lapaseen vetämisenä”. Itsetyydytys on kauhea sana.
Juurikin! En voi sietää koko sanaa, se kuulostaa kielen raiskaukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma nimeni. varsinkin sukunimeni. Koko suunseutu ja kurkku jännittyy sen sanoessa. Tavallinen suomalainen nimi. Mulla on sosiaalisten tilanteiden kammo ja olen usein epävarma ja ahdistunut. Mua on myös kiusattu. Olen miettinyt nimenmuutosta, mutta mitä jos rupean mongertamaan sen uudenkin nimen?
Mitään muita sanoja ei ole kiusallista sanoa, paitsi kaikkia nimiä sekä lempinimiä. Tämä on jostain syystä ollut vaikeaa ihan lapsesta saakka. Sukunimien ja eläinten nimien sanominen on tosin hieman helpompaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suutelu, se on muka jotain mitä tehdään vaan jossain Reginan rakkausnovelleissa. Ei ole kauaakaan kun joku kertoi suudelleensa poikaystävänsä kanssa ja punastelin, kiemurtelin ja kikattelin kuin pikkutyttö.
Joo, onhan noita. Kerran olin kuuntelemassa luentoa ja luennoitsija kertoi jotain koiran kakasta ja hänellä petti pokka totaalisesti sanasta kakka, oli kyllä mieleenpainuva luento juuri sen takia, jotenkin se häpeä tarttuu siitä ihmisestä ja alkaa itseäkin naurattaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valikoima
"Kera" eli vaikka lihapullat kermakastikkeen kera
Lempinimiä.
Kaikki naisellisiin toimintoihin liittyvä, esim. kuukautiset, sekä lisääntymiseen liittyvä sanasto, kuten raskaus, synnytys, vauva.. Yök.
Vierailija kirjoitti:
Avomies. Minullakin on sellainen enkä siltikään voi sanoa sitä, jotenkin kauhea sana :D sanon poikaystävä, vaikka asummekin yhdessä.
Mies ehkä ylipäänsä muutenkin on kamala sana! Sanon mieluummin vaikka äijä tai ukko (en omasta puolisostani!) tai jos on tarpeeksi nuori (ehkä max 35v) niin poika... En oikeastaan ikinä kutsu ketään mieheksi.
N27
Mulla on ollut ikuisuusongelmana että millähän tuota miestäni kutsuisin puolituttujen kesken. Kavereille toki puhun nimellä, mutta just vaikka työkavereille. Me olemme olleet yhdessä kohta kuusi vuotta, joista viisi ja puoli avoliitossa.
Ekat puoli vuotta ja yhteenmuuton jälkeen aluksi oli ihan luonnollista sanoa poikaystävä, mutta myöhemmin? Avomies, se kuulostaa jotenkin turhan tarkalta määritelmältä sanoa, "mun avomies kertoi että..." Poikaystävä, se ei kuulosta ihan siltä että me ollaan pian naimisiin menossa, mutta miesystävä näin 30 tienoilla kuulostaa taas liian vanhalta. :D Sitten taas "mun mies" kuulostaa just siltä kuin oltaisi aviopari. Näistä olen sitten milloin mitäkin sanonut, poikaystävä/mies/hänen nimi ja aina jotenkin tuntuu oudolta.
Huh, kyllä voi ihminen tehdä ongelman pienestä. Onneksi tosiaan kohta mennään naimisiin, niin voin varmaan ilman kiusaantumisia sanoa, että mun mies. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avomies. Minullakin on sellainen enkä siltikään voi sanoa sitä, jotenkin kauhea sana :D sanon poikaystävä, vaikka asummekin yhdessä.
Mies ehkä ylipäänsä muutenkin on kamala sana! Sanon mieluummin vaikka äijä tai ukko (en omasta puolisostani!) tai jos on tarpeeksi nuori (ehkä max 35v) niin poika... En oikeastaan ikinä kutsu ketään mieheksi.
N27
Mulla on ollut ikuisuusongelmana että millähän tuota miestäni kutsuisin puolituttujen kesken. Kavereille toki puhun nimellä, mutta just vaikka työkavereille. Me olemme olleet yhdessä kohta kuusi vuotta, joista viisi ja puoli avoliitossa.
Ekat puoli vuotta ja yhteenmuuton jälkeen aluksi oli ihan luonnollista sanoa poikaystävä, mutta myöhemmin? Avomies, se kuulostaa jotenkin turhan tarkalta määritelmältä sanoa, "mun avomies kertoi että..." Poikaystävä, se ei kuulosta ihan siltä että me ollaan pian naimisiin menossa, mutta miesystävä näin 30 tienoilla kuulostaa taas liian vanhalta. :D Sitten taas "mun mies" kuulostaa just siltä kuin oltaisi aviopari. Näistä olen sitten milloin mitäkin sanonut, poikaystävä/mies/hänen nimi ja aina jotenkin tuntuu oudolta.Huh, kyllä voi ihminen tehdä ongelman pienestä. Onneksi tosiaan kohta mennään naimisiin, niin voin varmaan ilman kiusaantumisia sanoa, että mun mies. :D
Mä en voisi sanoa kun mulle taitaa olla ongelmallisin juuri tuo mies-sana... :D Hyi kamala en voisi sanoa että "mun mies"... Kääk...
-edellinen-
Stressi.
Minulla ei ole edes mitään puhevikaa ja äännän sujuvasti mm. englantia ja ranskaa, MUTTA jostain syystä tuon suomenkielisen sanan lausuminen on minusta ihan kauhean vaikeaa! Äännän usein sen jotenkin ihan ihmeellisesti, painotan t-kirjainta. Englanniksi ''stress'' on taas sitten ihan ok. Ketään muuta?
Kampaaja. Minka hemmetin kampaaja-ajan minä olen muka varannut, jos leikkautan latvoista sen pari senttiä, huonot pois? Siinä on kampaukset kaukana, haha. Siksi puhunkin aina hiustenleikkuuajasta.
Yhdyntä on ruma sana. Kuulostaa hyhmäisen ällöltä.