Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän vaikeaa/kiusallista sanoa joitain ihan tavallisia sanoja
21.01.2019 |
Muistelen lukeneeni, että joillain voi olla tämmöistä, minulla myös :) En mielelläni mainitse esim. päätä :D En oikein tiedä miksi, ehkä se tuntuu liian henkilökohtaiselta, vähän kuin koskisi luvatta toisen päähän...
Tukan sijaan sanon edelleen hiukset, vaikka pitäisi tässä aikuisiässä olla jo päässyt yli siitä ala-asteaikaisesta jutusta, että tukka=alapääkarvoitus, hihii. Kukaan aikuinen ei hihittelisi, vaikka puhuisikin tukasta. Mutta minulle vain on jäänyt päälle jokin esto.
Kommentit (117)
En pysty sanomaan Timppa, tutuista enkä tuntemattomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole varmaan koskaan missään lausunut ääneen sanaa "klitoris". Osittain siksi, että olen sen verran estynyt, mutta myös siksi että tuossa on liikaa konsonantteja. Väärin päin menee kuitenkin, niin kuin "broileri", jota myös vältän sanomasta.
Vierailija kirjoitti:
En pysty sanomaan Timppa, tutuista enkä tuntemattomista.
😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieru, kainalo, suudelma. Varmaan muitakin, mutta nuo kaksi ensimmäistä pahimmat. Vaivaannun siitäkin jos joku muu käyttää noita sanoja. Asiat sinänsä ok, pierusta käytän sanaa paukku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, mullahan näitä riittää ja ihan outoja vielä. Lounas, aamiainen, pusero, leikkikenttä, masuasukki, kulho, kupponen. Yhteen aikaan nuorena myös tyttö ja poika. Kyllä voi elämä olla vaikeaa.
Joo tuo lounas ja aamiainen! (aamupala, siinä sanamuodossa ei mitään) Samoin päivällinen tai illallinen, ei vaan voi... En tiedä mikä siinä oikein on. Päivällistä kyllä kuulee aika harvoin, mutta lounaasta monet puhuu. Silti se on jotenkin kiusallinen sana enkä itse todellakaan käytä. :D En esim. kysyisi kaverilta mennäänkö huomenna lounaalle, vaan kysyisin että mennäänkö huomenna syömään yhdeltätoista?
Sama täällä, korviin sattuu aina kun kaverini kertoo mitä milloinkin on syönyt aamiaiseksi ja lounaaksi. En tajua miksi ne sanat tuntuu niin inhottavilta ja en koskaan itse niitä käytä paitsi nyt ja nytkin niiden kirjoittaminen tuntui inhottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taapero
Sen pahempaa sanaa ei suomen kielestä löydy. Oikein vihloo nytkin kirjoittaa se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avomies. Minullakin on sellainen enkä siltikään voi sanoa sitä, jotenkin kauhea sana :D sanon poikaystävä, vaikka asummekin yhdessä.
Mies ehkä ylipäänsä muutenkin on kamala sana! Sanon mieluummin vaikka äijä tai ukko (en omasta puolisostani!) tai jos on tarpeeksi nuori (ehkä max 35v) niin poika... En oikeastaan ikinä kutsu ketään mieheksi.
N27
Mulla on ollut ikuisuusongelmana että millähän tuota miestäni kutsuisin puolituttujen kesken. Kavereille toki puhun nimellä, mutta just vaikka työkavereille. Me olemme olleet yhdessä kohta kuusi vuotta, joista viisi ja puoli avoliitossa.
Ekat puoli vuotta ja yhteenmuuton jälkeen aluksi oli ihan luonnollista sanoa poikaystävä, mutta myöhemmin? Avomies, se kuulostaa jotenkin turhan tarkalta määritelmältä sanoa, "mun avomies kertoi että..." Poikaystävä, se ei kuulosta ihan siltä että me ollaan pian naimisiin menossa, mutta miesystävä näin 30 tienoilla kuulostaa taas liian vanhalta. :D Sitten taas "mun mies" kuulostaa just siltä kuin oltaisi aviopari. Näistä olen sitten milloin mitäkin sanonut, poikaystävä/mies/hänen nimi ja aina jotenkin tuntuu oudolta.Huh, kyllä voi ihminen tehdä ongelman pienestä. Onneksi tosiaan kohta mennään naimisiin, niin voin varmaan ilman kiusaantumisia sanoa, että mun mies. :D
Kävisikö sulhanen? Minä käytän sitä mielelläni, siinä on sopivasti ripaus huumoria minun korvaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen ja mies. Mikähän niissä on, ihan perustavanlaatuiset sanat! Väkisinkin keksin jos jonkinlaista kiertoilmausta, onneksi näille riittää nimityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en osaa puhutella miestäni nimeltä 🙄
Sanotko aina vaan "toi" tai "hei sinä siellä, tuletkos tänne" 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Herkku". Ei hajuakaan miksi.
Heh, olin just kirjottamassa samaa. Mulla se varmaan johtuu siitä että yhdistän sen johonkin ''rivoon'' kun muistan että kun olin teini-ikäinen luin salaa jotain seksinovelleja joltain herkku.net sivulta ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta kiitos-sanan sanominen tuntuu jotenkin kuumottavalta ja nololta. Samaa ei ole esim thanks-sanan kanssa. Monesti mulle käy konkreettisissa tilanteissa niin, että jotain tapahtuu, ja aivot huomauttavat, että nyt olisi sosiaalisesti paikallaan sanoa kiitos, mutta suu ei saa mitään ulos. Se on äärettömän noloa, ja ihmisille jää minusta kiittämätön ja töykeä kuva. Minkään muun sanan kanssa ei ole noin.
Orgasmi. Kamala sana.
”Saitko sä jo orgasmin?” Hyyh.... mielummin vaikka että ””Saitko jo?” tai ”tulitko jo?”
Pylly sana inhottaa jostain syystä. Peppu on parempi ja neutraalimpi.
"Helle hellii", saa raivon pintaan kesällä - varsinkin jos on saanut jo hikoilla viikko tolkulla kuumuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, mullahan näitä riittää ja ihan outoja vielä. Lounas, aamiainen, pusero, leikkikenttä, masuasukki, kulho, kupponen. Yhteen aikaan nuorena myös tyttö ja poika. Kyllä voi elämä olla vaikeaa.
Joo tuo lounas ja aamiainen! (aamupala, siinä sanamuodossa ei mitään) Samoin päivällinen tai illallinen, ei vaan voi... En tiedä mikä siinä oikein on. Päivällistä kyllä kuulee aika harvoin, mutta lounaasta monet puhuu. Silti se on jotenkin kiusallinen sana enkä itse todellakaan käytä. :D En esim. kysyisi kaverilta mennäänkö huomenna lounaalle, vaan kysyisin että mennäänkö huomenna syömään yhdeltätoista?
Sama täällä, korviin sattuu aina kun kaverini kertoo mitä milloinkin on syönyt aamiaiseksi ja lounaaksi. En tajua miksi ne sanat tuntuu niin inhottavilta ja en koskaan itse niitä käytä paitsi nyt ja nytkin niiden kirjoittaminen tuntui inhottavalta.
En ymmärrä lounas-inhoa, mutta aamiainen on jotenkin oksettava sana, kuten naamiaisetkin.
Huh! Kuinka saatoin unohtaa tämän! T.69
Ovulaatio, se kerran jo mainittu pururata ja AAMIAINEN hyi että. Toisten lempinimet, oma etunimi. En voisi ikinä katsoa ketään silmiin jos sanoin noista jonkun ääneen. Ihana ketju tämä, en ole ainut estynyt persoona.