Onko teidän vaikeaa/kiusallista sanoa joitain ihan tavallisia sanoja
Muistelen lukeneeni, että joillain voi olla tämmöistä, minulla myös :) En mielelläni mainitse esim. päätä :D En oikein tiedä miksi, ehkä se tuntuu liian henkilökohtaiselta, vähän kuin koskisi luvatta toisen päähän...
Tukan sijaan sanon edelleen hiukset, vaikka pitäisi tässä aikuisiässä olla jo päässyt yli siitä ala-asteaikaisesta jutusta, että tukka=alapääkarvoitus, hihii. Kukaan aikuinen ei hihittelisi, vaikka puhuisikin tukasta. Mutta minulle vain on jäänyt päälle jokin esto.
Kommentit (117)
"Kyllä meitä hemmotellaan", esim. jos on ollut pitkään hyvä sää kesällä.
Siitin on musta ällö sana. En voisi sitä käyttää. Penis jotenkin nolo myös.
En tiedää kyllä. Mutttakyllä tuossa terapia käynnnissä juuri huomasi sen että kuun terapeutti koko nii i ja tämä ni i aina nousee ääänenpainoiillaaan niiin että terapeutti minun tulkiintani mukaaan odotttaa etttä asiasta muodostuisii mahdolllisimman nopeasti kokonaisuuus niiin se luo vähäään painettaa siiinä saaattaa se ns punainenlanka kaatketa.
Vierailija kirjoitti:
Taas oppii uutta. Ei, en todellakaan koe kiusalliseksi minkään tietyn sanan sanomista tai jotain aihettakaan. Suoraan sanottuna luulin, että kaikki aikuiset ovat samanlaisia.
Hassuahan se onkin, ja siksi sen nostinkin esiin. Tai kyllähän se on vielä ymmärrettävää, että jotkut nolostelevat uloste-, virtsa- ja sukupuolisanoja, tosin tarpeetonta sekin. Mutta nämä tällaiset kuin pää, imeä ja imettää (minullakin on muuten ne myös!) yms, eihän siinä mitään järkeä eikä syytä ole ja kyllä tiedostamme sen itsekin. Mutta sille ei mahda mitään, paras siis vain nauraa itselleen.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ah, mullahan näitä riittää ja ihan outoja vielä. Lounas, aamiainen, pusero, leikkikenttä, masuasukki, kulho, kupponen. Yhteen aikaan nuorena myös tyttö ja poika. Kyllä voi elämä olla vaikeaa.
Joo tuo lounas ja aamiainen! (aamupala, siinä sanamuodossa ei mitään) Samoin päivällinen tai illallinen, ei vaan voi... En tiedä mikä siinä oikein on. Päivällistä kyllä kuulee aika harvoin, mutta lounaasta monet puhuu. Silti se on jotenkin kiusallinen sana enkä itse todellakaan käytä. :D En esim. kysyisi kaverilta mennäänkö huomenna lounaalle, vaan kysyisin että mennäänkö huomenna syömään yhdeltätoista?
Vierailija kirjoitti:
Muistelen lukeneeni, että joillain voi olla tämmöistä, minulla myös :) En mielelläni mainitse esim. päätä :D En oikein tiedä miksi, ehkä se tuntuu liian henkilökohtaiselta, vähän kuin koskisi luvatta toisen päähän...
Tukan sijaan sanon edelleen hiukset, vaikka pitäisi tässä aikuisiässä olla jo päässyt yli siitä ala-asteaikaisesta jutusta, että tukka=alapääkarvoitus, hihii. Kukaan aikuinen ei hihittelisi, vaikka puhuisikin tukasta. Mutta minulle vain on jäänyt päälle jokin esto.
On yksi sana, joka minun on vaikea lausua: PURURATA. En tiedä miksi..! Puhun sujuvasti kahta kieltä, englantikin on erinomaista, mutta tuon sanan kanssa kieli ei tahdo helposti totella.
Asuin lapsuuteni ulkomailla, ja suomalainen äitini opetti vain sanan tukka. Suomessa sitten puhuttiin hiuksista, ja olin ihmeissäni. Alapäätä äiti sanoi "perunaksi" ja oliko vähän noloa, kun kaverit puolestaan ihmetteli, mistä perunasta oikein puhun...! :]
Varvas/varpaat. Tekee pahaa kirjottaakkin, koska mua ällöttää varpaat tosi paljon ja myös se sana on (tuskin sattumalta) sellanen mikä inhottaa. Jos on jostain syystä pakko sanoa jotain niihin liittyvää, korvaan sen usein sanalla "jalat" joka saattaa aiheuttaa vähän sekaannusta, mutta huomattavasti vähemmän tuskainen sana :D
Vierailija kirjoitti:
Samassa sarjassa paini lapsuudessani verbi 'panna'. Muistan, kuinka julistin kotonakin, että sitä ei saa sanoa. Niin pieni olin vielä, että en edes tiennyt sanan seksuaalista merkitystä. Mutta kun isommat lapset sanoivat, niin ...
Ei tule heti mieleen mitään yksittäistä sanaa, jota en haluaisi sanoa. Sen sijaan on joitakin aihepiirejä, joita en mielelläni käsittele ainakaan kenen kanssa tahansa. Niihin kuuluu mm. tunteista puhuminen ja usein jopa tunteitten näyttäminen, ainakaan voimakkaasti positiivisten tai surullisten. Syynä on se, että lapsuudessani kotona ei tunteista puhuttu eikä niitä juuri näytettykään, paitsi viha ja raivo.
Yli 90 v anoppini kertoi kouluajoistaan, että opettaja ei antanut käyttää sanaa -panna vaan piti sanoa -asettaa.
Ajatelkaa, että näin oli 30-luvulla.
Ihan uutta mulle...
Yksi sana, joka ärsyttää tavattomasti: jossain murteessa käytetään sanaa "nuita" ("noita", kun viitataan johonkin monikossa) Ja kaikki muutkin sanojen r**skaukset oman kierouden nimissä.
Rakastella on itselle pahin sana. En kestä kuulla sitä, enkä varsinkaan itse sanoa. Kylmäsi jo joutua kirjoittamaan se tähän.
Pienenä (ala-asteella) minun oli todella vaikea sanoa oma nimeni. En tiedä mistä se oikein johtui, ihan kiva nimi on, ei millään tavalla nolo. Jos nimeäni kysyttiin, sanoin sen aina mahdollisimman nopeasti ja hiljaa. Outo juttu. Muiden sanojen kanssa ei ole ollut samanlaisia ongelmia.
Nainen
Kumi
Rumpu
Jammailla
Pieru
Hui kauhee...ei melkeen pystyny ees kirjottaan noita 🙄😀 myönnän olevani estynyt persoona
Vierailija kirjoitti:
Rakastella on itselle pahin sana. En kestä kuulla sitä, enkä varsinkaan itse sanoa. Kylmäsi jo joutua kirjoittamaan se tähän.
Se on ihan hirvee! Mielenkiintoista et tosi monella inho nousee just samoista sanoista. Myös alapää, emätin ja menopaussi jotenki ihan ällöjä :D
Pakkanen merkityksessä pakastin
Kannattaa leipoa pakkaseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää menee vähän ohi, mutta katsoiko kukaan muu sitä world vision hyväntekeväisyys konserttia jota oli juontamassa koomikko Riku Nieminen? Vakava aihe se tyttöjen silpominen toki, mutta kun Riku joutui sanomaan ääneen että silpomosta vastustavan kamppanjan nimi on: PELASTA PIMPPI, niin näytti kyllä että oli tukalaa ja repee siihen paikkaan :D
Miksi ihmeessä kampanjalle on keksitty noin humoristinen nimi? Ei ihme jos nolotti. Ei tuo minusta ihan oikein ole.
Jännää jos tuo häntä niin nolotti, kun kehtaa laukoa kaksimielisyyksiä noin muuten telkkarissa ja ihan pokkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää menee vähän ohi, mutta katsoiko kukaan muu sitä world vision hyväntekeväisyys konserttia jota oli juontamassa koomikko Riku Nieminen? Vakava aihe se tyttöjen silpominen toki, mutta kun Riku joutui sanomaan ääneen että silpomosta vastustavan kamppanjan nimi on: PELASTA PIMPPI, niin näytti kyllä että oli tukalaa ja repee siihen paikkaan :D
Miksi ihmeessä kampanjalle on keksitty noin humoristinen nimi? Ei ihme jos nolotti. Ei tuo minusta ihan oikein ole.
Jännää jos tuo häntä niin nolotti, kun kehtaa laukoa kaksimielisyyksiä noin muuten telkkarissa ja ihan pokkana.
No tossa kyseisessä työtehtävässä sitä koomikon pokkaa kyllä todenteolla koeteltiin :D
Mulla kans toi lounas ja aamiainen. Napa myös.
Minun on vaikeaa sanoa "seksi" tai mitään siitä johdettua. En yleensä koskaan sitä ääneen sanokaan, vain oman miehen kuullen onnistuu jonkun lauseen keskellä, nopeasti muttei terävän suhahtaen ja mukamas luonnollisesti niin kuin ei mitään. Olen tätä tietoisesti harjoitellut.
Kai mua vaivaannuttaa ja hävettää liittää "seksiä" sanavarastooni, kun ei se ikään kuin kuulu minulle.
Äärettömän kiinnostava ketju!
En ollut koskaan kuullut tällaisesta ilmiöstä. Tietääkö kukaan, onko sille mitään nimeä?