Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän vaikeaa/kiusallista sanoa joitain ihan tavallisia sanoja
21.01.2019 |
Muistelen lukeneeni, että joillain voi olla tämmöistä, minulla myös :) En mielelläni mainitse esim. päätä :D En oikein tiedä miksi, ehkä se tuntuu liian henkilökohtaiselta, vähän kuin koskisi luvatta toisen päähän...
Tukan sijaan sanon edelleen hiukset, vaikka pitäisi tässä aikuisiässä olla jo päässyt yli siitä ala-asteaikaisesta jutusta, että tukka=alapääkarvoitus, hihii. Kukaan aikuinen ei hihittelisi, vaikka puhuisikin tukasta. Mutta minulle vain on jäänyt päälle jokin esto.
Kommentit (117)
Olen ollut sote-alalla 10 vuotta, minulle on edelleen vaikea puhua potilaiden kanssa ulostamisesta tai virtsaamisesta :D Työni on sellainen, että nuo aiheet eivät suussa pyöri ihan viikoittain, mutta välillä kuitenkin. Aina yhtä vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana "sipaista". Tekee mieli kiemurrella.
Imaista, imettää, seisokki (työnseisaus), terska, emätin, nännipiha, rakastella... Onhan näitä.
kaikki sukupuolielinten nimet tuntuu vaikeilta :D eivät taivu jotenkin omaan suuhun (höhöö) ja kuulostaa kornille tai kamalan epäseksikkäälle, muuten taas pystyn puhumaan aiheesta avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on r-vika, joten jos lausessa on paljon ärriä niin menee kiusalliseksi. Muuten en kiinnitä siihen mitään huomiota.
Masu
Onneksi tätä sanaa ei tarvitse missään käyttääkkään. Jotenkin oksettaa tuo sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä inhoan verbiä "digata". Juontuu todennäköisesti muusikkopiireissä viettämästäni nuoruudesta ja näistä wannabe-taiteellisista kukkoilijoista, jotka olivat aina mussuttamassa, että "mä en kyl diggaa tollast kaupallist paskaa" tai "massat vaan diggaa jotain *artistin nimi tähän*". Ei kyseinen sana sovi suuhuni kyllä muutenkaan, koska käytän harvoin slangi-ilmaisuja puheessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan käyttää sanaa lämmin, esimerkiksi ihmisestä. Ällöttää. Lämmin ilma siis ok. Hellä on myös kauhea sana, ja hellitellä. T. Traumoja on joo
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan verbiä "digata". Juontuu todennäköisesti muusikkopiireissä viettämästäni nuoruudesta ja näistä wannabe-taiteellisista kukkoilijoista, jotka olivat aina mussuttamassa, että "mä en kyl diggaa tollast kaupallist paskaa" tai "massat vaan diggaa jotain *artistin nimi tähän*". Ei kyseinen sana sovi suuhuni kyllä muutenkaan, koska käytän harvoin slangi-ilmaisuja puheessani.
Tuo oli muotia joskus ysärin lopussa joten siksi ehkä noloa, moni jäi käyttämään sitä tietysti vielä pitkäksi aikaa myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on jostain syystä jotenkin kiusallista käyttää nimiä joistain puhuessa. Oon aina miettinyt, että mistä ihmeestä toi johtuu.. :D Oon lukenut kanssa täältä joskus, että joillain oli kanssa samaa.
Tää menee vähän ohi, mutta katsoiko kukaan muu sitä world vision hyväntekeväisyys konserttia jota oli juontamassa koomikko Riku Nieminen? Vakava aihe se tyttöjen silpominen toki, mutta kun Riku joutui sanomaan ääneen että silpomosta vastustavan kamppanjan nimi on: PELASTA PIMPPI, niin näytti kyllä että oli tukalaa ja repee siihen paikkaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas oppii uutta. Ei, en todellakaan koe kiusalliseksi minkään tietyn sanan sanomista tai jotain aihettakaan. Suoraan sanottuna luulin, että kaikki aikuiset ovat samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tää menee vähän ohi, mutta katsoiko kukaan muu sitä world vision hyväntekeväisyys konserttia jota oli juontamassa koomikko Riku Nieminen? Vakava aihe se tyttöjen silpominen toki, mutta kun Riku joutui sanomaan ääneen että silpomosta vastustavan kamppanjan nimi on: PELASTA PIMPPI, niin näytti kyllä että oli tukalaa ja repee siihen paikkaan :D
Miksi ihmeessä kampanjalle on keksitty noin humoristinen nimi? Ei ihme jos nolotti. Ei tuo minusta ihan oikein ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää menee vähän ohi, mutta katsoiko kukaan muu sitä world vision hyväntekeväisyys konserttia jota oli juontamassa koomikko Riku Nieminen? Vakava aihe se tyttöjen silpominen toki, mutta kun Riku joutui sanomaan ääneen että silpomosta vastustavan kamppanjan nimi on: PELASTA PIMPPI, niin näytti kyllä että oli tukalaa ja repee siihen paikkaan :D
Miksi ihmeessä kampanjalle on keksitty noin humoristinen nimi? Ei ihme jos nolotti. Ei tuo minusta ihan oikein ole.
No älä! Mietin sitä Rikun kiemurtelua katsoessani hetken itsekkin että kuulinko mä nyt ihan oikein mitä se tirskahdellen sanoi :D
Vierailija kirjoitti:
Musta on jostain syystä jotenkin kiusallista käyttää nimiä joistain puhuessa. Oon aina miettinyt, että mistä ihmeestä toi johtuu.. :D Oon lukenut kanssa täältä joskus, että joillain oli kanssa samaa.
Minulle lempinimet on kiusallisia, ellei kyseessä ole tavallinen käytössä oleva lempinimi. Siis tyyliä Mikko -> Make on ok, mutta Mikko -> Mäkki ei.
Mulla on ilmeisesti piilevä(?) R-vika johon ei ole lapsena kiinnitetty huomiota, mutta esim. sana "torstai" on mulle ihan hitsin vaikea sanoa ja yritänkin vältellä kaikin tavoin - en edes varaa mitään aikoja torstaille etten vahingossakaan joutuisi sitä sanaa mainitsemaan 🤭 Samoin jotkut nimet kuten Sandra, Verner, Aurora jne. 🤯
Ah, mullahan näitä riittää ja ihan outoja vielä. Lounas, aamiainen, pusero, leikkikenttä, masuasukki, kulho, kupponen. Yhteen aikaan nuorena myös tyttö ja poika. Kyllä voi elämä olla vaikeaa.
Samassa sarjassa paini lapsuudessani verbi 'panna'. Muistan, kuinka julistin kotonakin, että sitä ei saa sanoa. Niin pieni olin vielä, että en edes tiennyt sanan seksuaalista merkitystä. Mutta kun isommat lapset sanoivat, niin ...
Ei tule heti mieleen mitään yksittäistä sanaa, jota en haluaisi sanoa. Sen sijaan on joitakin aihepiirejä, joita en mielelläni käsittele ainakaan kenen kanssa tahansa. Niihin kuuluu mm. tunteista puhuminen ja usein jopa tunteitten näyttäminen, ainakaan voimakkaasti positiivisten tai surullisten. Syynä on se, että lapsuudessani kotona ei tunteista puhuttu eikä niitä juuri näytettykään, paitsi viha ja raivo.