Lue keskustelun säännöt.
Elämä ohi 40-vuotiaana?
24.12.2016 |
Onko kukaan tehnyt suuria elämänmuutoksia vielä 40 täytettyään? Onko mahdollista vielä löytää onnellinen, toimiva parisuhde ja saada perhe, vaihtaa alaa tai säästää rahat ensimmäistä asuntoa varten? Tuntuu siltä, että elämäni on ohi. Väärien valintojen, yleisen saamattomuuden ja huonon tuurinkin takia en koe saaneeni elämässäni mitään aikaan. Olen kouluttautunut alalle, joka ei työllistä, tuhlannut aikaani parisuhteisssa väärien ihmisten kanssa jne. Tässäkö tämä oli, vai voiko elämäänsä vielä muuttaa jotenkin radikaalisti?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
40 vuotiaana olet about elämäsi puolivälissä. Ja aikuselämästäsi todennäköisesti vielä yli puolet elämättä. Meinaisitko jäädä kotiin kuolemaa odottamaan?
Itse opiskelin uuden tutkinnon, hankin uuden työ, erosin, hankin uuden asunnon ja uuden puolison. Olen nyt 50 v. Harkitsen paraikaa ulkomaille muuttoa työn perässä. Neuvottelut pariin paikkaan käynnissä.
Kiitos näistä sanoista, juuri tätä tarvitsinkin kuulla! En siis ole aloittaja, samaa ikäluokkaa ja samoissa ajatuksissa painiskeleva kylläkin. Tuntuu siltä, että nyt on korkea aika radikaalillekin elämänmuutokselle, ulkomaille lähtö houkuttaa erityisesti. Tsemppiä ap, kyllä me vielä oma polkumme löydetään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opiskelin itselleni uuden ammatin ja vaihdoin työpaikkaa 45-vuotiaana. Asunnon olen jo melkein maksanut, mutta sijoitan liikenevät rahat muuten. Toivon parisuhteeni jatkuvan, mutta jos eroaisin, olen varma, että löytäisin uuden. Maailmassa on vielä paljon nähtävää ja koettavaa eikä ikä ole este. Terveyden ja kunnonkin puolesta olen kuin parikymppisenä, vaikka naama roikkuukin.
Minusta tuntuu, että ihminen on niin vanha kuin tuntee olevansa. Ikäkriisit eivät johdu iästä vaan toteutumattomista odotuksista.
Noin yleensä ottaen 40+ -ikä on elämän parasta aikaa. Lapset alkavat olla isoja, palkkataso alkaa olla hyvä. Terveys on vielä hyvä jne.
Muutoksetkin ovat vielä varsin mahdollisia. Tuttavani löysi elämänsä miehen päälle 40-vuotiaana ja sai tämän kanssa ensimmäisen lapsensa melkein 45-vuotiaana.
Kyllä se elämä hyvin pilkälti on ohi,loivennellaan vaan karua loppua kohti.
t.M41v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin yleensä ottaen 40+ -ikä on elämän parasta aikaa. Lapset alkavat olla isoja, palkkataso alkaa olla hyvä. Terveys on vielä hyvä jne.
Pointti olikin, että jos mitään näistä ei ole saavuttanut, onko se enää mahdollista...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämä hyvin pilkälti on ohi,loivennellaan vaan karua loppua kohti.
t.M41v
Näin se pitkälti on. Ei tässä enää mihinkään ihmeelliseen kerkeä.
Karu fakta on se, että suurmiehillä on tähän mennessä ollut jo aika vahva pohja.
Loppuu yksinkertaisesti aika kesken isoja omaisuuksia tai kansakunnan kaapin päälle nousemista ajatellen. Ei auta kuin hyväksyä oma keskinkertaisuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin yleensä ottaen 40+ -ikä on elämän parasta aikaa. Lapset alkavat olla isoja, palkkataso alkaa olla hyvä. Terveys on vielä hyvä jne.
Pointti olikin, että jos mitään näistä ei ole saavuttanut, onko se enää mahdollista...
Luithan viestini loppuosan...
Riippuu siitä miten paljon mikrobeja elimistössäsi on. 40-vuotiaissa jyvät erotetaan akanoista, jotkut ovat toinen jalka haudassa, ja pieni osa yhtä hyvässä kunnossa kuin 20-vuotiaat. Jos on käynyt huono tuuri, ja kuulut ensinmainittuun joukkoon, niin antibioottipurkit käteen, ja mikrobikuormaa vähentämään sitä, mars, mars! Urakka voi olla valtava, sillä joudut etenemään hitaasti, ettei kroppasi hajoa.
Mt- ja neurologisilla sairauksilla on spesifinen etiologia - puhutaan suoliston mikrobeista, jotka vagushermon kautta ovat levinneet aivoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä miten paljon mikrobeja elimistössäsi on. 40-vuotiaissa jyvät erotetaan akanoista, jotkut ovat toinen jalka haudassa, ja pieni osa yhtä hyvässä kunnossa kuin 20-vuotiaat. Jos on käynyt huono tuuri, ja kuulut ensinmainittuun joukkoon, niin antibioottipurkit käteen, ja mikrobikuormaa vähentämään sitä, mars, mars! Urakka voi olla valtava, sillä joudut etenemään hitaasti, ettei kroppasi hajoa.
Mt- ja neurologisilla sairauksilla on spesifinen etiologia - puhutaan suoliston mikrobeista, jotka vagushermon kautta ovat levinneet aivoihin.
Ei! Ei missään tapauksessa antibiootteja elimistöön tuollaisilla poppamiehen ajatuksilla!!!
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan tehnyt suuria elämänmuutoksia vielä 40 täytettyään? Onko mahdollista vielä löytää onnellinen, toimiva parisuhde ja saada perhe, vaihtaa alaa tai säästää rahat ensimmäistä asuntoa varten? Tuntuu siltä, että elämäni on ohi. Väärien valintojen, yleisen saamattomuuden ja huonon tuurinkin takia en koe saaneeni elämässäni mitään aikaan. Olen kouluttautunut alalle, joka ei työllistä, tuhlannut aikaani parisuhteisssa väärien ihmisten kanssa jne. Tässäkö tämä oli, vai voiko elämäänsä vielä muuttaa jotenkin radikaalisti?
Kaikki tuo on mahdollista kunhan et itse tuhoa omia mahiksiasi negatiivisuudella. Voit vielä löytää sen parisuhteen, paremman duunin ja saada asunnonkin. Voit kouluttautua toiselle alalle ja lakata olemasta saamaton. Sulla on elämää jäljellä vielä 45-50 vuotta joten hops laitapa toimeksi heti tiistaina. Asuntoon voi säästää vaikka sijoittamalla osakkeisiin kaiken irtilähtevän rahan sen sijaan että makuuttaisi niitä tilillä. Omat vahvuudet ja kiinnostukset kannattaa selvittää itselleen - työkkärin kautta voi päästä ammatinvalinnanohjaukseen sekä työvoimakoulutukseen. Ihminen joka arvostaa itseään löytää tasapainoisen ihmissuhteen helpommin kuin ihminen joka pyytelee anteeksi olemassaoloaan ja mollaa itseään.
Älä luovuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kannalta parempi että on nuoret vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kannalta parempi että on nuoret vanhemmat.
Minä tein vanhimmat lapset parikymppisenä, pienemmät 35-vuotiaasta eteenpäin. ja tasan tarkkaan parempi vanhempi ollut näille nuoremmille koska se nuoruuden itsekkyys kadonnut (ei kaikilla ole, minulla oli). Lapset tuottaa enemmän iloa kun nuorena. Toki vanhemmatkin lapset nyt. Juuri tänä aamuna itkua väänsin kun kaikki lapset samassa pöydässä aamupuuroa syömässä. Tukiverkosto ollut aina vähän pieni, siksi se kaiveli nuorena, nyt vanhempana pärjää hyvin kun ei tarvi kaksin baareissa miehen kanssa käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä miten paljon mikrobeja elimistössäsi on. 40-vuotiaissa jyvät erotetaan akanoista, jotkut ovat toinen jalka haudassa, ja pieni osa yhtä hyvässä kunnossa kuin 20-vuotiaat. Jos on käynyt huono tuuri, ja kuulut ensinmainittuun joukkoon, niin antibioottipurkit käteen, ja mikrobikuormaa vähentämään sitä, mars, mars! Urakka voi olla valtava, sillä joudut etenemään hitaasti, ettei kroppasi hajoa.
Mt- ja neurologisilla sairauksilla on spesifinen etiologia - puhutaan suoliston mikrobeista, jotka vagushermon kautta ovat levinneet aivoihin.
Mitä nappeja sä olet nauttinut? Antibiootit on se viimeinen niitti suolistolle, niitä ei pitäisi joutua syömään kuin ihan viime hädässä. Jestas mitä vääriä neuvoja!
Olen 43. Aloitin tekemään toista korkeakoulututkintoa ja jätin tympeän ja stressaavan työni. Uusi tutkinto on valmis n. 1,5 vuoden päästä ja työllistyminen satavarmaa. Perustin myös perheen päälle nelikympisenä, joten talouteeni kuuluu vaippaikäinen lapsi. Elän elämäni parasta aikaa epäilemättä. Ei tämän päivän nelikymppinen biologisesti ole liian vanha mihinkään ellei ole sosiaalisesti omaksunut jotain menneen maailman arvoja ja odottele kuolemaa. Sitä saakin odotella kun elinajanodote on kahdeksissakymmenissä.
Mun setä teki kaiken tuon nelikymppisenä. Vaihtoi ammattia, osti asunnon, etsi parisuhteen, ryhtyi yrittäjäksi, alkoi sijoittaa ja elää nykyään onnellisena vaikka lapsetomana vaimonsa kanssa.
Työkaveri vaihtoi myös ammattia, lpiskeli siis toisen, mutta totesi sitten, ettei se ollutkaan niin kiva kuin oli ajatellut, ja palsi takaisin vanhalle alalle. Sinänsä ihan hyvä kokeilu sekin, että nythan senkin sit tietää, eikä tarvi miettiiä, että "jos sittenkin".
Ole utelias...sinulla on elämä nyt.
Kokeile, sittenpä näet mitä tapahtuu sinun elämässäsi.
Täällä on jo monta vastausta, että kaikki mitä kysyt on mahdollista.
Ja uskalla. Lopetat vaan surkuttelun ja menet eteenpäin omassa elämässäsi. Kerrot, että olet ollut vääränlaisissa suhteissa, kuulostat siltä, että haluat toisenlaisen suhteen. Yksi hyvä kumppani on riittävä. Yksi.
Etsi sellainen. Niitä on monia vaihtoehtoja....kuuntele itseäsi. Kirjaa vaika lista, siitä mitä toivot ja siitä millainen kumppani. Ota opiksesi niistä, jitka ei ole olleet sopivat. Sehän suhteen tarkoitus on, jos se kariutuu...että ottaa opiksi. Oppii itsestään asioita. Valitsee jatkossa toisia arvoja ja asioita.
Lapsi sitten tulee, jos on tullakseen. Moni nelikymppinen ei sitten suhteen löydyttyä aikale. Asiat tapahtuu aika haipakkaan, kun pistää tapahtumaan. Itsetuntemus on yleensä jo nin hyvä, että suunnilleen tietää mitä haluaa ja tietää, että elämä on rajallinen ainakin lisääntymisen suhteen.
Tee elämääsi nyt viisivuotissuunnitelma. Missä tilanteessa olet viiden vuoden kuluttua? Kirjaa se ja laita laatikkoon. Tutki sitä vuonna 2022, jos muistat.
Toivon sinulle rohkeutta toteuttaa omaa unelmaasi.
Ammatteja on vaikka mitä. Oppisopimuksiakin nykyään aikuiset suorittaa firmoissa aika paljon.
Pikkusen potkit itseäsi eteenpäin ja otat myös huumorilla. Aloita jo tänään. Mitä voisit tehdä tavoitteidesi eteen?
Hienoa on, että kuulostat tietävän mitä haluat....sitten vaan hommiin. Onnea matkaan.🤗
Osa asioista on vielä mahdollisia, osa ei. Minkä varmaan tiedätkin. Itse menin ensin väkivaltaisen liiton ja avioeron ja stressin takia huonoon kuntoon, kun en jaksanut liikkua enkä kiinnostua asioista. Mutta siitä pystyi vielä "kuntoutumaan" 45+ vuotiaana. Ei tietenkään enää huippu-urheilijaksi, mutta ihmeen hyvinvoivaksi aikaisempaan nähden kuitenkin.
Niitä asioita, jotka oli mahdollisia 20-vuotiaana, ei välttämättä enää saa, mutta monta juttua on vielä mahdollista.
40 vuotiaana olet about elämäsi puolivälissä. Ja aikuselämästäsi todennäköisesti vielä yli puolet elämättä. Meinaisitko jäädä kotiin kuolemaa odottamaan?
Itse opiskelin uuden tutkinnon, hankin uuden työ, erosin, hankin uuden asunnon ja uuden puolison. Olen nyt 50 v. Harkitsen paraikaa ulkomaille muuttoa työn perässä. Neuvottelut pariin paikkaan käynnissä.