Lue keskustelun säännöt.
Kauhea vapaudenkaipuu!
21.01.2019 |
Onko tämä nyt jotain ohimenevää 30 kriisiä vai mitä.. Vuoden verran on tuntunut koko ajan enenevissä määrin, että haluaisin omaa tilaa ja vapautta. Nyt tilanne on kärjistynyt muutamassa kuukaudessa siihen, että mietin jopa eroa ja olo on sellainen, että kuristuisi henkisesti.
Oltu ja asuttu avomiehen kanssa pitkään yhdessä, ikinä en ole päässyt varsinaista sinkkuaikaa tms.vapautta kokemaan.
Isoja ongelmia (väkivaltaa, kolmansia osapuolia tms.) ei tilanteeseen liity. On vain tultu siihen pisteeseen, että miehen menot ei juuri enää kiinnosta ja tunteet ovat laantuneet lähinnä kaveritasolle. Olen iloisempi yksin ollessa ja töissä (jonka takia olenkin ottanut nyt paljon töitä).
Haluaisin asua omassa asunnossa, vastata itse omasta elämästä ja valinnoista miettimättä mitä toinen ajattelee/sanoo jostain ideasta. Haluaisin myös tutustua avoimesti uusiin ihmisiin ilman ajatusta takaraivossa, että pidemmälle ei voi edetä vaikka kemiat kohtaisi.
Muistan ihan teininä miettineenikin, että en varmaan ikinä osaa olla parisuhdeihminen, mutta niin vain sille tielle tuli jäätyä.
Miehelle olen sanonut, että en ole kovin onnellinen tällä hetkellä. Hän luulee kaiken johtuvan työstressistä eikä halua uskoa, että tunteet muuten olisi laimenneet.
Jotenkin sisimmässäni toivoin, että hänkin olisi ollut sen kannalla, että katsellaan elämää erillämme, niin päätös olisi ollut helppo tehdä, mutta hänen tunteet vaikuttavat olevan tallella.
Tosi raastava tilanne, kun fiilis on koko ajan aika onneton kotona ollessa.
Jonkun aikaa nyt vielä odottelen, että jos omat tunteet muuttuisi parempaan suuntaan. Mutta ei tätä tilannetta toki vuosikaupalla voi vatvoa ja heittää aikaa hukkaan..
Meillä ei ole lapsia eikä olla naimisissa, mutta yhteinen talo lainoineen löytyy.
Muilla kokemuksia kovasta vapaudenkaipuusta (vai puhutaanko sitten jostain ikäkriisistä..)?
Kommentit (89)
Yksi tärkeä osa sitä itsenäistymistä on olla välittämättä muiden mielipiteistä asioissa jotka eivät heitä koske 😉.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kyllä, että joudun lohduttamaan asiasta äitiäni enemmän kuin hän minua 😅
Päätös tuntuu kyllä koko ajan oikeammalta. Etenkin kun on nyt seurannut miehen instagram-käyttäytymistä, niin on hävinnyt ne loputkin vibat. Vaikuttaa että (nuori) laastari on hakusessa. Oli tosin vieläkin "sopimatta", että ollaanko erottu vai vaan tauolla, pitäneekin olla yhteyksissä..
Toisaalta turha roikottaa siinä löyhässä hirressä, kun ainakaan tällä hetkellä en näe suhteella tulevaisuutta. Mistäs sitä tietää, jos taas joskus kun juoksut on juostu..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa piilee aina vähän sellaseen riski, että ihminen tuppaa monesti kaipaamaan juuri sitä mitä hänellä ei ole. Eli sinkkuna kumppania, ja varattuna sitä vapautta. Joten on ihan arpapeliä löytyiskö se onni vapaudesta, vai haikailetko vain mielikuvaa siitä, ja todellisuus voi ollakkin sit eri. Mutta elämä on tosiaan liian lyhyt elää häkkilintuna jos sielu vapautta huutaa :)
Suosittelen minäkin harkitsemaan, mitä teet. Sinkkuelämä on paljon jäätävämpää kuin luulet.Tuttavapiirissä vastaan on tullut monia, jotka katuvat eroaan muutaman vuoden päästä. Uutta kumppania haetaan kuin neulaa heinäsuovasta, useampi asuntolaina sotkee taloutta, ystäväpiiri vaihtuu jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa piilee aina vähän sellaseen riski, että ihminen tuppaa monesti kaipaamaan juuri sitä mitä hänellä ei ole. Eli sinkkuna kumppania, ja varattuna sitä vapautta. Joten on ihan arpapeliä löytyiskö se onni vapaudesta, vai haikailetko vain mielikuvaa siitä, ja todellisuus voi ollakkin sit eri. Mutta elämä on tosiaan liian lyhyt elää häkkilintuna jos sielu vapautta huutaa :)
Suosittelen minäkin harkitsemaan, mitä teet. Sinkkuelämä on paljon jäätävämpää kuin luulet.Tuttavapiirissä vastaan on tullut monia, jotka katuvat eroaan muutaman vuoden päästä. Uutta kumppania haetaan kuin neulaa heinäsuovasta, useampi asuntolaina sotkee taloutta, ystäväpiiri vaihtuu jne.
Mutta kun itse ainakin olen ennemmin yksin kuin suhteessa, jossa on henkisesti paha olla. Eiköhän se kerro siitä, että yhteiset kilometrit on tulleet tältä osalta täyteen, jos pelkkä kotiin meno ja toisen kanssa oleminen ahdistaa niin, että tuntuu että kuristuu.
Päivitetään vähän.
Nyt on tosiaan järkevän hintainen vuokra-asunto löytynyt unelmapaikalta ja avaimet saan jo viimeistään huomenna. Siellä sitten viettelen ja rauhoitun ainakin seuraavat 3kk.
Aika sitten näyttää miten käy, viihdynkö sinkkuna, palataanko yhteen vai käveleekö vastaan uusi unelmien prinssi.
Kiitos kaikille vastauksista ja mukavaa kevään odotusta! <3
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin IHQUUU ku tekee mieli vähän HOROSTELLA!!!
Naiset pystyvät perustelemaan itselleen ja toisilleen mitä ääliömäisimmätkin tempaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole Ap mutta itse ollut hieman vastaavassa tilanteessa.
Ihme kommenttia kyllä täällä. Pitäisikö sitten olla ihan talvisodankin hengessä suhteessa, jossa ei viihdy? Siitä ei seuraa pidemmän päälle kuin kaksi onnetonta ihmistä.
Ja eihän kaikkia ole luotu parisuhdeihmisiksi muutenkaan.
No siltähän tuo kieltämättä vähän kuulostaa (ja onkin) nyt kun luin kirjoittamani uudelleen. Ilmankos intohimokin on ollut vähän kateissa..
Olen kyseistä asiaa kyllä yrittänyt äidillenikin puida, mutta hän vähättelee ja sanoo miesten vain olevan sellaisia hieman avuttomia. Ja meinaa, että tuollainen asia on helppo korjata, jos sillä saa suhteen korjattua. Jotenkin vain itsestä tuntuu, että fiilis ei palaudu ennalleen vaikka mies itsenäistyisikin paremmin.
Ahdistavaa kun kaikki yrittävät manipuloida palaamaan kotiin ja korjaamaan suhteen. En vain ainakaan tällä hetkellä ole yhtään motivoitunut sellaiseen. Ja mielenkiinnolla odotan minkälaiset fiilikset yksinasumisesta tulee.
Ap