En jaksa enää suunnitella syömisiä ja kokkailuja!
Tämä on vain avautuminen, vertaistuki on tervetullutta. En sinänsä tarvitse apua tai neuvoja.
Olen todella kyllästynyt, kun joka päivä avopuoliso kyselee "mitä syödään tänään?" "mitä syödään huomenna?".
Jos satun olemaan joskus yksin, niin syön vähän mitä sattuu silloin kun nälkä iskee. Joku omena tai puuro aamulla, leipä välipalaksi, munakas töiden jälkeen tms. Avopuolisoni on toista maata; hän ei välitä välipaloista vaan haluaa kunnon lämpimiä aterioita.
Olen niin kyllästynyt suunnittelemaan ruokia ja syömisiä. Nykyään joka kerta, kun hän aloittaa lauseen "mitä tänään...." niin tunnen miten synkät pilvet kerääntyvän ympärilleni. Hänellä on yleensä todella selkeä visio siitä mitä hän ei halua syödä, mutta ei niinkään siitä mikä sitten kelpaisi. Esimerkiksi keitot tai salaatit eivät käy, koska niistä ei mene kuulemma nälkä. Tortillat ja vastaavat vaativat "liikaa väsäämistä" (ikään kuin päivittäinen ruoanlaitto ei muuten olisi) jne.
Muuten meillä menee ihan mukavasti, mutta kieltämättä haaveilen joskus yksin elämisestä ihan vain sen takia, että voisin syödä pähkinöitä, munakkaita ja leipiä rauhassa päivät pitkät.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti: Kuulostaa, että teiltä puuttuu se aikuisten tapa kommunikoida, eli keskustella asiasta niin, että pääsette yhteisymmärrykseen ja päätökseen, johon kummatkin on tyytyväisiä.
Miksi et keskustelisi miehesi kanssa asiasta? Ja tavalla, mikä ei syytä häntä. Kerro, että toivoisit välillä, että saisit viikon aikana muutaman päivän, jolloin sinulla olisi vapaata kokkailusta. Kysy, voisiko hän ottaa muutamaksi päiväksi (vaikka maanantai-keskiviikko) ruokavastuun ja sopikaa yhdessä, että joka sunnuntai on free-for-all päivä, eli syötte jotain valmiiksi tehtyä, on se sitten mirkoateriat tai woltin kautta mässyruokaa.
Itseni mielestä kuulostaa jotenkin omituiselta, että sen sijaan, että keskustelisit miehesi kanssa, jotta saatte toisenlaisen tavan toimia tässä, olet heti eroamassa. Eihän tuo normaalia tai tervettä ole.
Myös lisänä: Kannattaa laatia sunnuntaisin seuraavan viikon ruokalista. Ei tarvitse sitten joka päivä miettiä, mitä tehdään ruuaksi kun seo n jo päätetty.
Jos ruoka on iso ongelma, ja muuten menee hyvin, niin eikö kumpikin vaan voisi tehdä omat syömisensä ?
Olen tehnyt ruokaa lähes päivittäin viimeiset 23 vuotta, siis perheelle ja nyt ollaan miehen kanssa kahden. Tiedän tunteen...... välillä vi.... tosi paljon.
Lopeta se ruoan laittaminen. Puoliso laittaa jos häntä kiinnostaa ja hän kerran sitä "lämmintä ruokaa" ja kunnon ateriaa tarvitsee. Meillä toimii loistavasti näin. Mies hakee vaikka noutoruokaa ja minä syön leipää tai sipsejä tai ihan mitä mieli tekee. Ei kai sinua ole palkattu kotipiiaksi ja kokiksi?
Tee vaikka 4 tai 6 vkon ruokalista. Yhtään ei tarvitse miettiä eikä suunnitella!
Toimi loistavasti kiireisessä lapsiperheessä jossa molemmat vanhemmat vielä reissasivat työn puolesta
Mä käytän chatgpt:tä viikkoruokalistan suunnitteluun. Siltä saa samalla myös ostoslistan, niin että osaa ostaa kaikki tarvittavat tuotteet. Todella kätevää.
Välillä myös otan kokonaan vapaata ruoanlaitosta niin, että käydään syömässä ravintolassa tai Woltataan ruokaa kotiin.
Joskus yritin miestä aktivoida edes joskus, edes kun olen kipeänä, laittamaan ruokaa, mutta se oli niin hidasta ja vaivalloista, ja sellainen uhriutumisvalitusvirsi siitä seurasi, että totesin että vähemmällä pääsee kun tekee vaan itse, tai tilaa.
Siis ihana vapaus koitti kun lapset muutti pois kotoa ja loppui tuo jatkuva ruuan kokkaaminen ja suunnittelu. Jos mies kyselisi että mitäs me tänään syödään niin sanoisin että en tiedä mutta kokkaa jotain.
Voi apua. Olin naimisissa ruokavaikeilijan kanssa. Aina oli hirveän vaikeaa päättää, mitä voisi syödä eikä sitä koskaan voinut edellisenä päivänä päättää mistään viikon ruokalistoista puhumattakaan. Oli myös niin nirso, että hyvin moni ruoka oli liian arkinen. Myöskään eilistä ruokaa ei voinut syödä. Oli kyllä muutoinkin ihan hirveän vaikea mies. Aina uudestaan ilahdun siitä, että ollaan erottu.
Jonkin lounasravintolan tai koulun ruokalistan voi vaikka kopioida suoraan omaan käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Voi apua. Olin naimisissa ruokavaikeilijan kanssa. Aina oli hirveän vaikeaa päättää, mitä voisi syödä eikä sitä koskaan voinut edellisenä päivänä päättää mistään viikon ruokalistoista puhumattakaan. Oli myös niin nirso, että hyvin moni ruoka oli liian arkinen. Myöskään eilistä ruokaa ei voinut syödä. Oli kyllä muutoinkin ihan hirveän vaikea mies. Aina uudestaan ilahdun siitä, että ollaan erottu.
Mies voi kokata itse
Onko se mies sinun lapsesi vai kädetön? Jos mies haluaa syödä lämpimän ruuan ja sinä et niin mies vaan kaupan kautta kokkaamaan. Aikuinen ihminen voi ihan itse tehdä ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi apua. Olin naimisissa ruokavaikeilijan kanssa. Aina oli hirveän vaikeaa päättää, mitä voisi syödä eikä sitä koskaan voinut edellisenä päivänä päättää mistään viikon ruokalistoista puhumattakaan. Oli myös niin nirso, että hyvin moni ruoka oli liian arkinen. Myöskään eilistä ruokaa ei voinut syödä. Oli kyllä muutoinkin ihan hirveän vaikea mies. Aina uudestaan ilahdun siitä, että ollaan erottu.
Niin, miksi ruoan suunnittelu pitäisi olla naisen vastuulla? Ihan yhtä hyvin mies osaa käydä kaupassa ja ostaa ruokaa ja myös kokata tai tilata noutoruokaa. Naiset käyvät nykyään töissä kuten miehetkin joten ei heillä ole enää aikaa eikä energiaa hääriä keittiössä vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti: Kuulostaa, että teiltä puuttuu se aikuisten tapa kommunikoida, eli keskustella asiasta niin, että pääsette yhteisymmärrykseen ja päätökseen, johon kummatkin on tyytyväisiä. Miksi et keskustelisi miehesi kanssa asiasta? Ja tavalla, mikä ei syytä häntä. Kerro, että toivoisit välillä, että saisit viikon aikana muutaman päivän, jolloin sinulla olisi vapaata kokkailusta. Kysy, voisiko hän ottaa muutamaksi päiväksi (vaikka maanantai-keskiviikko) ruokavastuun ja sopikaa yhdessä, että joka sunnuntai on free-for-all päivä, eli syötte jotain valmiiksi tehtyä, on se sitten mirkoateriat tai woltin kautta mässyruokaa. Itseni mielestä kuulostaa jotenkin omituiselta, että sen sijaan, että keskustelisit miehesi kanssa, jotta saatte toisenlaisen tavan toimia tässä, olet heti eroamassa. Eihän tuo normaalia tai tervettä ole.
Olen oppinut valitsemaan taisteluni. Jos toisen jokin tapa ärsyttää mua, mutta siihen ei liity pahantahtoisuutta tai tahallisuutta niin lähtökohtaisesti suvaitsen sitä aika pitkälti. Se, että jokin hänen tekemänsä asia ärsyttää mua ei tee hänestä ihmisenä ärsyttävää. Lisäksi huolenani on se, että jos huomautan hänelle ykskantaan, että aihe X jotenkin närkästyttää mua, niin hän sen johdosta alkaa ennakkosensuroimaan itseään ja tämä vaikuttaa siihen miten kommunikoimme jatkossa.
Lisäksi huomauttaisin, että en ole eroamassa asian takia. En "heti" enkä todennäköisesti myöhemminkään.
AP
Yksin asuen, tein juuressosekeittoa ja syön muunnellen, välillä juustoa tai makkaraa keralla.
Miksi te olette niiden kelvottomien ukkojenne kaa yhdessä? Toihan kuulostaa lähinnä kärsimykseltä. Erotkaa naiset erotkaa niin ei tartte sit valittaa joka päivä vauvapalstalla kuinka raskasta on olla parisuhteessa
Onhan se rankkaa se loisiminen kun pitää vähä kokata joskus löhöilyn lomassa.
Mutta et voi erota koska joutuisit itse menemään töihin sitte, ja ylipainoisena et varmaan kelpais kellekkään.
Niin että täällä ehdotetaan että nainen voi näin ja noin suunnitella viikon ruuat ym. Miksi mies ei voi tehdä itse ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Kuulostaa, että teiltä puuttuu se aikuisten tapa kommunikoida, eli keskustella asiasta niin, että pääsette yhteisymmärrykseen ja päätökseen, johon kummatkin on tyytyväisiä. Miksi et keskustelisi miehesi kanssa asiasta? Ja tavalla, mikä ei syytä häntä. Kerro, että toivoisit välillä, että saisit viikon aikana muutaman päivän, jolloin sinulla olisi vapaata kokkailusta. Kysy, voisiko hän ottaa muutamaksi päiväksi (vaikka maanantai-keskiviikko) ruokavastuun ja sopikaa yhdessä, että joka sunnuntai on free-for-all päivä, eli syötte jotain valmiiksi tehtyä, on se sitten mirkoateriat tai woltin kautta mässyruokaa. Itseni mielestä kuulostaa jotenkin omituiselta, että sen sijaan, että keskustelisit miehesi kanssa, jotta saatte toisenlaisen tavan toimia tässä, olet heti eroamassa. Eihän tuo normaalia tai tervettä ole.
Olen oppinut valitsemaan taisteluni. Jos toisen jokin tap
Eihän tässä kyse ollutkaan siitä, että puhut siitä mikä sinua ärsyttää. Tuo on juuri sitä, mitä sanoin siitä, ettet alkaisi häntä syyttämään, vaan kerrot toivovasi, miten haluaisit olla vapaa välillä kokkailusta ja ehdota siihen sitä, että hän voisi ottaa tietyt päivät vastuullen ruuanlaiton suhteen.
Nyt olisi hyvä aika oppia hyviä keskustelutaitoja!
Eihän sinun velvollisuus ole kokata. Aikuinen laittaa ruokansa itse.
Kuulostaa, että teiltä puuttuu se aikuisten tapa kommunikoida, eli keskustella asiasta niin, että pääsette yhteisymmärrykseen ja päätökseen, johon kummatkin on tyytyväisiä.
Miksi et keskustelisi miehesi kanssa asiasta? Ja tavalla, mikä ei syytä häntä. Kerro, että toivoisit välillä, että saisit viikon aikana muutaman päivän, jolloin sinulla olisi vapaata kokkailusta. Kysy, voisiko hän ottaa muutamaksi päiväksi (vaikka maanantai-keskiviikko) ruokavastuun ja sopikaa yhdessä, että joka sunnuntai on free-for-all päivä, eli syötte jotain valmiiksi tehtyä, on se sitten mirkoateriat tai woltin kautta mässyruokaa.
Itseni mielestä kuulostaa jotenkin omituiselta, että sen sijaan, että keskustelisit miehesi kanssa, jotta saatte toisenlaisen tavan toimia tässä, olet heti eroamassa. Eihän tuo normaalia tai tervettä ole.