Miksi aikuisena ystävyyden pitää olla erilaista?
Mä ainakin haluan ja olen aina halunnut ihmissuhteita, jotka ovat syvällisiä ja sitoutuneita. En halua aikuisenakaan olla jonkun kanssa, jolla ei ole riittävästi sijaa mulle elämässään.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla on usein velvollisuuksia, joita lapsilla ja nuorilla ei vielä ole. Aikuisella on useimmiten työelämänsä, perhevelvoitteet, sukuvelvoitteet ja jos on onnekas, myös aikaa jollekin harrastukselle ja hyville ystäville, jotka ymmärtävät sen, ettei aikuisiällä ole kertakaikkiaan aikaan ripustautua bestiksiin.
Minulla on yksi lapsi ja sukulaissuhteisiin ei kulu paljon aikaa. Ystäville olisi aikaa mielellään enemmänkin. Tuota viimeistä kohtaa nimenomaan en ymmärrä - miksi täytyy pidellä yhteyksiä, jos kumminkaan ei ole oikeasti antaa aikaa ja olla yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla on usein velvollisuuksia, joita lapsilla ja nuorilla ei vielä ole. Aikuisella on useimmiten työelämänsä, perhevelvoitteet, sukuvelvoitteet ja jos on onnekas, myös aikaa jollekin harrastukselle ja hyville ystäville, jotka ymmärtävät sen, ettei aikuisiällä ole kertakaikkiaan aikaan ripustautua bestiksiin.
Minulla on yksi lapsi ja sukulaissuhteisiin ei kulu paljon aikaa. Ystäville olisi aikaa mielellään enemmänkin. Tuota viimeistä kohtaa nimenomaan en ymmärrä - miksi täytyy pidellä yhteyksiä, jos kumminkaan ei ole oikeasti antaa aikaa ja olla yhdessä?
Monille riittää paljon vähempi yhteydenpito kuin sinä tunnut tarvitsevan. Ei kai siinä ole mitään vikaa, jos niin on? Tarkoitan, että kunhan se sopii kummallekin osapuolelle. Ei sinun tietenkään tarvitse olla ystävä sellaisen kanssa, jonka kanssa eivät ajatukset ystävyydestä käy yksiin, mutta toisaalta älä ihmettele, jollei paljonkaan löydy sellaisia ystäviä joilla on aikaa paljon vietettäväksi vain ystävän kanssa, kun elämässä on kiireistä ja paljon velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla on usein velvollisuuksia, joita lapsilla ja nuorilla ei vielä ole. Aikuisella on useimmiten työelämänsä, perhevelvoitteet, sukuvelvoitteet ja jos on onnekas, myös aikaa jollekin harrastukselle ja hyville ystäville, jotka ymmärtävät sen, ettei aikuisiällä ole kertakaikkiaan aikaan ripustautua bestiksiin.
Minulla on yksi lapsi ja sukulaissuhteisiin ei kulu paljon aikaa. Ystäville olisi aikaa mielellään enemmänkin. Tuota viimeistä kohtaa nimenomaan en ymmärrä - miksi täytyy pidellä yhteyksiä, jos kumminkaan ei ole oikeasti antaa aikaa ja olla yhdessä?
Minä taas ennemminkin kaipaisin ystäviä, joiden kanssa voisi pääasiassa viestitellä kuulumisia ja sitten hyvin harvakseltaan nähdä.
Itse en edes haluaisi kaveria jonka kanssa pitäisi olla jatkuvasti yhteyksissä ja koko ajan näkemässä, vaikka aikaa mulla kyllä olisi. Viihdyn yksinäni ja musta olisi ahdistavaa olla jatkuvasti tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla on usein velvollisuuksia, joita lapsilla ja nuorilla ei vielä ole. Aikuisella on useimmiten työelämänsä, perhevelvoitteet, sukuvelvoitteet ja jos on onnekas, myös aikaa jollekin harrastukselle ja hyville ystäville, jotka ymmärtävät sen, ettei aikuisiällä ole kertakaikkiaan aikaan ripustautua bestiksiin.
Minulla on yksi lapsi ja sukulaissuhteisiin ei kulu paljon aikaa. Ystäville olisi aikaa mielellään enemmänkin. Tuota viimeistä kohtaa nimenomaan en ymmärrä - miksi täytyy pidellä yhteyksiä, jos kumminkaan ei ole oikeasti antaa aikaa ja olla yhdessä?
Monille riittää paljon vähempi yhteydenpito kuin sinä tunnut tarvitsevan. Ei kai siinä ole mitään vikaa, jos niin on? _Tarkoitan, että kunhan se sopii kummallekin osapuolelle._ Ei sinun tietenkään tarvitse olla ystävä sellaisen kanssa, jonka kanssa eivät ajatukset ystävyydestä käy yksiin, mutta toisaalta älä ihmettele, jollei paljonkaan löydy sellaisia ystäviä joilla on aikaa paljon vietettäväksi vain ystävän kanssa, kun elämässä on kiireistä ja paljon velvollisuuksia.
Tästä juuri on minulle tullut joskus lieviä hankaluuksia, kun olen halunnut lopettaa suhteet "entisiin bestiksiin". Samaan kategoriaan menee entiset poikaystävät ja sellaiset - jos suhde on "vähemmän" kuin ennen, niin minusta se tuntuu nuhjaantuneelta, surulliselta ja turhan ylläpidolta. Mieluummin kuin pinnallisen ystävän kanssa kahvitteluun tai viestittelyyn, käytän aikani vaikka harrastukseeni. Joskus on vaikuttanut, että entisten ystävien on vaikea hyväksyä, että en halua pitää mukanani liian heppoiseksi muokkaantunutta ystävyyssuhdetta - koska olen sellainen, en välitä pinnallisesta ystävyydestä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla on usein velvollisuuksia, joita lapsilla ja nuorilla ei vielä ole. Aikuisella on useimmiten työelämänsä, perhevelvoitteet, sukuvelvoitteet ja jos on onnekas, myös aikaa jollekin harrastukselle ja hyville ystäville, jotka ymmärtävät sen, ettei aikuisiällä ole kertakaikkiaan aikaan ripustautua bestiksiin.
Minulla on yksi lapsi ja sukulaissuhteisiin ei kulu paljon aikaa. Ystäville olisi aikaa mielellään enemmänkin. Tuota viimeistä kohtaa nimenomaan en ymmärrä - miksi täytyy pidellä yhteyksiä, jos kumminkaan ei ole oikeasti antaa aikaa ja olla yhdessä?
Monille riittää paljon vähempi yhteydenpito kuin sinä tunnut tarvitsevan. Ei kai siinä ole mitään vikaa, jos niin on? _Tarkoitan, että kunhan se sopii kummallekin osapuolelle._ Ei sinun tietenkään tarvitse olla ystävä sellaisen kanssa, jonka kanssa eivät ajatukset ystävyydestä käy yksiin, mutta toisaalta älä ihmettele, jollei paljonkaan löydy sellaisia ystäviä joilla on aikaa paljon vietettäväksi vain ystävän kanssa, kun elämässä on kiireistä ja paljon velvollisuuksia.
Tästä juuri on minulle tullut joskus lieviä hankaluuksia, kun olen halunnut lopettaa suhteet "entisiin bestiksiin". Samaan kategoriaan menee entiset poikaystävät ja sellaiset - jos suhde on "vähemmän" kuin ennen, niin minusta se tuntuu nuhjaantuneelta, surulliselta ja turhan ylläpidolta. Mieluummin kuin pinnallisen ystävän kanssa kahvitteluun tai viestittelyyn, käytän aikani vaikka harrastukseeni. Joskus on vaikuttanut, että entisten ystävien on vaikea hyväksyä, että en halua pitää mukanani liian heppoiseksi muokkaantunutta ystävyyssuhdetta - koska olen sellainen, en välitä pinnallisesta ystävyydestä. Ap
Eihän siinä mitään, ihan ymmärrettävää. Pinnallisuus ja syvällisyys tosin tarkoittavat eri asioita eri ihmisille.
Etsi/löydä molemminpuolisia ystävyys-suhteita.
AP kirjoitti:
Miksi aikuisena ystävyyden pitää olla erilaista?
koska sen kuulu olla ja niin on aina ollut. Siihen ei voi itse vaikuttaa, se vain pitää hyväksyä ja ymmärtää.
Mitä tarkoittaa sitoutuneisuus ystävyyssuhteessa? Totta kai sovituista asioista täytyy pitää kiinni, mutta tarkoitetaanko sitoutuneisuudella tässä jotain enemmän?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Itse en edes haluaisi kaveria jonka kanssa pitäisi olla jatkuvasti yhteyksissä ja koko ajan näkemässä, vaikka aikaa mulla kyllä olisi. Viihdyn yksinäni ja musta olisi ahdistavaa olla jatkuvasti tekemisissä.
Ai, no en tätäkään oikeastaan tarkoita, että koko ajan pitäisi olla yhdessä. Tarkoitan vähän niinkuin sitä, että tietää, että toisen elämässä on paikka avoinna itselle. Että voi periaatteessa soittaa koska vaan mistä vaan (vaikka yleensä ei välttämättä tule niin tehtyä) tai sitä, että kun nähdään, niin toinen keskittyy yhdessäoloon vaikka monta tuntia kerralla ilman kiirettä. Tai sitä, että jos toinen voittaa matkaliput ulkomaan reissuun, niin tietäisi olevansa toivottua seuraa sellaiselle matkalle (eli ei sellaista ääneenlausumatonta "rahaa", että tämän kanssa teen vain parin tunnin juttuja). Ei sellaista meininkiä minulle, että hoidetaan nämä kuulumiset nyt äkkiä, ja sitten ei tarvitsekaan puoleen vuoteen raivata tilaa näkemiselle. Kaipaan siis kaiketi läpi elämäni sellaisia suhteita, sydänystävyyksiä kuin minulla oli nuorena. Se ei ole varsinaisesti edes elämäntilannesidonnaista, koska jos rakastan jotain ihmistä, niin haluan rakastaa hänen lapsiaan myös, ja siinä mielessä voidaan olla yhdessä myös perheinä ilman että se ärsyttää ketään. Ap
Minun mielestäni ystävyydestä ei tee sen syvällisempää se, että tavataan naamatusten usein. Paljon syvällisempiä ystävyyksiä voi olla sellaisten kanssa, joiden kanssa vaihdellaan vain viestejä.
Faith kirjoitti:
Mitä tarkoittaa sitoutuneisuus ystävyyssuhteessa? Totta kai sovituista asioista täytyy pitää kiinni, mutta tarkoitetaanko sitoutuneisuudella tässä jotain enemmän?
Minusta se on ainakin sitä ettei ystävyys perustu sille että pitää olla koko ajan iloinen, kepeä ja hauska. Silloin voin yhtä hyvin hengata marakatin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en edes haluaisi kaveria jonka kanssa pitäisi olla jatkuvasti yhteyksissä ja koko ajan näkemässä, vaikka aikaa mulla kyllä olisi. Viihdyn yksinäni ja musta olisi ahdistavaa olla jatkuvasti tekemisissä.
Ai, no en tätäkään oikeastaan tarkoita, että koko ajan pitäisi olla yhdessä. Tarkoitan vähän niinkuin sitä, että tietää, että toisen elämässä on paikka avoinna itselle. Että voi periaatteessa soittaa koska vaan mistä vaan (vaikka yleensä ei välttämättä tule niin tehtyä) tai sitä, että kun nähdään, niin toinen keskittyy yhdessäoloon vaikka monta tuntia kerralla ilman kiirettä. Tai sitä, että jos toinen voittaa matkaliput ulkomaan reissuun, niin tietäisi olevansa toivottua seuraa sellaiselle matkalle (eli ei sellaista ääneenlausumatonta "rahaa", että tämän kanssa teen vain parin tunnin juttuja). Ei sellaista meininkiä minulle, että hoidetaan nämä kuulumiset nyt äkkiä, ja sitten ei tarvitsekaan puoleen vuoteen raivata tilaa näkemiselle. Kaipaan siis kaiketi läpi elämäni sellaisia suhteita, sydänystävyyksiä kuin minulla oli nuorena. Se ei ole varsinaisesti edes elämäntilannesidonnaista, koska jos rakastan jotain ihmistä, niin haluan rakastaa hänen lapsiaan myös, ja siinä mielessä voidaan olla yhdessä myös perheinä ilman että se ärsyttää ketään. Ap
Rakastatko samalla tavalla myös hänen miestään?
Ap tuntuu odottavan aika paljon. Hän mainitsee, että voi kyllä rakastaa ystävän lapsia ja voisi olla perheinä yhdessä, ilman että ärsyttää. Jotenkin epämiellyttävästi sanottu. Usein sillä ystävällä on puolisokin, en toki ehdota, että sitäkin pitäisi rakastaa, mutta usein ihminen laittaa kuitenkin sen oman perheensä ykköseksi.
En ymmärtänyt tuota ulkomaanmatkan voittamista ja ääneenlausumatonta "rahaa". Mitä se tarkoitti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en edes haluaisi kaveria jonka kanssa pitäisi olla jatkuvasti yhteyksissä ja koko ajan näkemässä, vaikka aikaa mulla kyllä olisi. Viihdyn yksinäni ja musta olisi ahdistavaa olla jatkuvasti tekemisissä.
Ai, no en tätäkään oikeastaan tarkoita, että koko ajan pitäisi olla yhdessä. Tarkoitan vähän niinkuin sitä, että tietää, että toisen elämässä on paikka avoinna itselle. Että voi periaatteessa soittaa koska vaan mistä vaan (vaikka yleensä ei välttämättä tule niin tehtyä) tai sitä, että kun nähdään, niin toinen keskittyy yhdessäoloon vaikka monta tuntia kerralla ilman kiirettä. Tai sitä, että jos toinen voittaa matkaliput ulkomaan reissuun, niin tietäisi olevansa toivottua seuraa sellaiselle matkalle (eli ei sellaista ääneenlausumatonta "rahaa", että tämän kanssa teen vain parin tunnin juttuja). Ei sellaista meininkiä minulle, että hoidetaan nämä kuulumiset nyt äkkiä, ja sitten ei tarvitsekaan puoleen vuoteen raivata tilaa näkemiselle. Kaipaan siis kaiketi läpi elämäni sellaisia suhteita, sydänystävyyksiä kuin minulla oli nuorena. Se ei ole varsinaisesti edes elämäntilannesidonnaista, koska jos rakastan jotain ihmistä, niin haluan rakastaa hänen lapsiaan myös, ja siinä mielessä voidaan olla yhdessä myös perheinä ilman että se ärsyttää ketään. Ap
Tuo kuulostaa tavallaan jo parisuhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni ystävyydestä ei tee sen syvällisempää se, että tavataan naamatusten usein. Paljon syvällisempiä ystävyyksiä voi olla sellaisten kanssa, joiden kanssa vaihdellaan vain viestejä.
Minulla puolestaan on yksi ystävä, jonka kanssa viestittelen paljon, koska hän asuu toisessa maassa. Jos asuisimme samassa maassa, niin järjestettäisiin varmaankin joskus aikaa yhdessä. Yksi toinen ystävä on, joka asuu toisessa kaupungissa, mutta ei halua tavata vaan viesteillä. Olen miettinyt lopettaa yhteydenpidon, kun ei se oikein anna minulle mitään. Ap
Ei tarvitse olla, mutta usein on. Lapsena ja nuorena ei ollut koulun/opiskelin lisäksi mitään velvoitteita vaan kaiken vapaa-aikansa sai käyttää chillaillen ystäviensä ja kavereidensa kanssa. Aikuisena tulee työ, puoliso, lapset, koti, harrastukset, sukulaiset jne. Ystäville ja kavereille jää vähemmän aikaa. On vaikeaa olla teinivuosien kaltainen bestis kovin monelle ihmiselle, koska aika ja resurssit eivät nyt yksinkertaisesti vain riitä. Hyvin moni aikuinen kaipaa myös välillä omaa aikaa, jolloin saa olla ihan vain itsekseen eikä koko ajan vain täyttää jonkun toisen tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla, mutta usein on. Lapsena ja nuorena ei ollut koulun/opiskelin lisäksi mitään velvoitteita vaan kaiken vapaa-aikansa sai käyttää chillaillen ystäviensä ja kavereidensa kanssa. Aikuisena tulee työ, puoliso, lapset, koti, harrastukset, sukulaiset jne. Ystäville ja kavereille jää vähemmän aikaa. On vaikeaa olla teinivuosien kaltainen bestis kovin monelle ihmiselle, koska aika ja resurssit eivät nyt yksinkertaisesti vain riitä. Hyvin moni aikuinen kaipaa myös välillä omaa aikaa, jolloin saa olla ihan vain itsekseen eikä koko ajan vain täyttää jonkun toisen tarpeita.
Mutta siis aikuisissahan on paljon veloja, yksilapsisia ym. En ymmärrä, miten aikuisen elämä välttämättä niin täyttä on, joillain toki on, jos on sen elämäntyylin valinnut, että tekee monta lasta, lapset harrastavat paljon ja ollaan suvun kanssa tiiviisti.
Ja siis onhan teineilläkin paljon hommaa koulussa, harrastuksissa ja kesätöissä, ei ero ole välttämättä niin radikaali. Toki moni teini laiminlyö koulua kavereiden kustannuksella, vaikka periaatteessa ei pitäisi. Ap
Aikuisilla on usein velvollisuuksia, joita lapsilla ja nuorilla ei vielä ole. Aikuisella on useimmiten työelämänsä, perhevelvoitteet, sukuvelvoitteet ja jos on onnekas, myös aikaa jollekin harrastukselle ja hyville ystäville, jotka ymmärtävät sen, ettei aikuisiällä ole kertakaikkiaan aikaan ripustautua bestiksiin.