Lue keskustelun säännöt.
Kevyempi vuosi 2019
Jatkoa painonpudotusketjulle.
Tämä on laihduttajien vertaistukiketju, missä kirjoitetaan nimimerkeillä. Emme kaipaa neuvoja tai kommentteja ruokavaliosta. Ellet pudota painoa, jatka muualle, kiitos.
Kommentit (1129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemus kirjoitti:
Kannattaa tarkistaa kilpirauhasarvot. Vajaatoiminta pitää painon ylhäällä, vaikka mitä tekisi.
Millä mekanismilla? Lisääkö voimattomuus/huono olo (?) napostelua, jotta tulisi parempi olo?
Vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa. Vajaatoiminnan aiheuttamaan lihomiseen tai laihtumattomuuteen ei siis voi käytännössä lainkaan vaikuttaa syömisellä.
No ei kai se energia tyhjästä synny. Ei aineenvaihdunta tuota energiaa.
Ihmisen yleensä pitää syödä, eikö vain?
Hidastuneellakin aineenvaihdunnalla tarvii saman energiamäärän tiettyyn liikkumiseen, sikäli kun jaksaa liikkua entiseen tapaansa. Jos kulutus laskee levossa, syömistä on vähennettävä kun paino alkaa liiaksi nousta. Ei se vajaatoiminta siis itsessään lihota, vaan kyvyttömyys muuttaa tottumuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli vaikea päivä, makasin väsyneenä kotona ja syömiset vähän mitä sattuu. Liikaa, kalorit arviolta jonkin verran plussalla muttei ihan hirveästi. Tänäänkin väsynyt ja vaikea päivä. Olin viittä vaille tilata äsken pizzan, mutta tulin järkiini kun näin tilaukseni kalorimäärän. Mikä siinä on, että hyvästä päivästä ei saa virtaa seuraavaan päivään?
Luumuhillo
Mulla oli kans vähän sama juttu. Väsymys johtui siitä, että yöllä tuuli paukutti kattopeltejä ja häiritsi nukkumista (nousin virkeänä uuteen päivään, kunnes näin että kello on 3:23 ja painuin takaisin sänkyyn). Aamulla luulin olevani hyvin levännyt. Mutta jouduin toteamaan, että "koneet ei lähtenyt käyntiin" tavalliseen tapaan, laiskotti... oli mielenkiintoista tekemistä ja uppoduin siihen, mutta vaikka olin juuri syönyt aamiaisen elimistöni "huusi": RUOKA!! Siis mun piti vetää yli kilon aamiainen (490 kcal) ja mietin että lounas heti kun vähänkin nälättää. Mietin että pitäisikö pitää väliviikko (ylärajana edelleen se 2000, ettei pieni sitkeä panostukseni vesity), kunnes lounaan jälkeen vatsa täynnä totesin, että välillä vain tulee hetkiä kun on kovempi ruokahalu. Toisinaan taas ei ole, vaikka voisi syödä. Ei siinä mitään vaikka välillä pitäisi herkkupäiviä, mutta en usko että ne tekee mua onnellisemmaksi kuitenkaan... Aika paljon saa loppujen lopuksi syödä laihduttaenkin, ja silloin kaikki myös maistuu hyvälle. Voisin nostaa rajan 2000:een, jos liikkuisin päivittäin. Sitä ennen parempi vaan keksiä muuta tekemistä kuin ylimääräinen syöminen. Jos vähän väsyttää, vähäinenkin kävely virkistää. Tai vaikka pieni päivälepo!
A
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskusteltiin aiemminkin, mutta asia on pyörinyt mielessä taas. Miten te saatte tunnesyömisen hallintaan vai saatteko? Itse nautin syömisestä ihan toimintana, en vain ravinnon saamisen kannalta ja vaikka nyt tuntuu siltä, että itsekurilla on helppo pitää mieliteot poissa, koko elämän mittaisena tapana se tuntuu vaikealta. Kyse ei ole nälästä, eli tämä ei ole ruokavalio-ongelma sinänsä, vaan miten opitaan pois erilaisista tavoista, vaikkapa siitä, että sohvalla on kiva syödä jotain, kun katselee illalla telkkaria. Tai päiväkahvin kanssa juustokakku maistuu ihanalta.
Ja korostan siis, että nälkä minulla ei ole, paasto toimii hyvin. Mutta pääseekö näistä päänsisäisistä malleista koskaan irti? Lääkäri sanoi minulle joskus, että psykologiset syömistavat voivat olla pahempia addiktioita kuin esim päihteet, koska syömistä ei voi kokonaan laittaa katkolle.
Ehkäsetästä
Itsekurilla ei kannata yrittää laihduttaa. Syön normaalin iltapalan kun katson telkkua, en napostele silloin mitään ylimääräistä.
No niinhän sitä sanotaan, mutta kerro toki miten sitä oppii pois laihdutuksen ja hyvän elämäntavan kannalta huonoista tavoista muuta kuin pidättäytymällä niistä? Silloin kun ongelma on psykologinen, ei fyysinen.
Ehkäsetästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemus kirjoitti:
Kannattaa tarkistaa kilpirauhasarvot. Vajaatoiminta pitää painon ylhäällä, vaikka mitä tekisi.
Millä mekanismilla? Lisääkö voimattomuus/huono olo (?) napostelua, jotta tulisi parempi olo?
Vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa. Vajaatoiminnan aiheuttamaan lihomiseen tai laihtumattomuuteen ei siis voi käytännössä lainkaan vaikuttaa syömisellä.
No ei kai se energia tyhjästä synny. Ei aineenvaihdunta tuota energiaa.
Ihmisen yleensä pitää syödä, eikö vain?
Hidastuneellakin aineenvaihdunnalla tarvii saman energiamäärän tiettyyn liikkumiseen, sikäli kun jaksaa liikkua entiseen tapaansa. Jos kulutus laskee levossa, syömistä on vähennettävä kun paino alkaa liiaksi nousta. Ei se vajaatoiminta siis itsessään lihota, vaan kyvyttömyys muuttaa tottumuksia.
Anna jo olla, kun et mitään asiasta ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemus kirjoitti:
Kannattaa tarkistaa kilpirauhasarvot. Vajaatoiminta pitää painon ylhäällä, vaikka mitä tekisi.
Millä mekanismilla? Lisääkö voimattomuus/huono olo (?) napostelua, jotta tulisi parempi olo?
Vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa. Vajaatoiminnan aiheuttamaan lihomiseen tai laihtumattomuuteen ei siis voi käytännössä lainkaan vaikuttaa syömisellä.
No ei kai se energia tyhjästä synny. Ei aineenvaihdunta tuota energiaa.
Ihmisen yleensä pitää syödä, eikö vain?
Hidastuneellakin aineenvaihdunnalla tarvii saman energiamäärän tiettyyn liikkumiseen, sikäli kun jaksaa liikkua entiseen tapaansa. Jos kulutus laskee levossa, syömistä on vähennettävä kun paino alkaa liiaksi nousta. Ei se vajaatoiminta siis itsessään lihota, vaan kyvyttömyys muuttaa tottumuksia.
Anna jo olla, kun et mitään asiasta ymmärrä.
Kyllä mua kiinnostaa tietää. Oletko eri mieltä alkuperäisestä mietteestäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskusteltiin aiemminkin, mutta asia on pyörinyt mielessä taas. Miten te saatte tunnesyömisen hallintaan vai saatteko? Itse nautin syömisestä ihan toimintana, en vain ravinnon saamisen kannalta ja vaikka nyt tuntuu siltä, että itsekurilla on helppo pitää mieliteot poissa, koko elämän mittaisena tapana se tuntuu vaikealta. Kyse ei ole nälästä, eli tämä ei ole ruokavalio-ongelma sinänsä, vaan miten opitaan pois erilaisista tavoista, vaikkapa siitä, että sohvalla on kiva syödä jotain, kun katselee illalla telkkaria. Tai päiväkahvin kanssa juustokakku maistuu ihanalta.
Ja korostan siis, että nälkä minulla ei ole, paasto toimii hyvin. Mutta pääseekö näistä päänsisäisistä malleista koskaan irti? Lääkäri sanoi minulle joskus, että psykologiset syömistavat voivat olla pahempia addiktioita kuin esim päihteet, koska syömistä ei voi kokonaan laittaa katkolle.
Ehkäsetästä
Itsekurilla ei kannata yrittää laihduttaa. Syön normaalin iltapalan kun katson telkkua, en napostele silloin mitään ylimääräistä.
No niinhän sitä sanotaan, mutta kerro toki miten sitä oppii pois laihdutuksen ja hyvän elämäntavan kannalta huonoista tavoista muuta kuin pidättäytymällä niistä? Silloin kun ongelma on psykologinen, ei fyysinen.
Ehkäsetästä
Mikä se yks filosofia on nimeltään, "mindfulness"? Siinä tietääkseni keskitytään syömään vain se, mistä todella nauttii - silloin ei varsinaisesti tarvitse pidättäytyä (koska lähtökohta on se mitä sydämestään haluaa syödä, ei se mistä haluaa kieltäytyä. Jos olen oikein ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemus kirjoitti:
Kannattaa tarkistaa kilpirauhasarvot. Vajaatoiminta pitää painon ylhäällä, vaikka mitä tekisi.
Millä mekanismilla? Lisääkö voimattomuus/huono olo (?) napostelua, jotta tulisi parempi olo?
Vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa. Vajaatoiminnan aiheuttamaan lihomiseen tai laihtumattomuuteen ei siis voi käytännössä lainkaan vaikuttaa syömisellä.
No ei kai se energia tyhjästä synny. Ei aineenvaihdunta tuota energiaa.
Ihmisen yleensä pitää syödä, eikö vain?
Hidastuneellakin aineenvaihdunnalla tarvii saman energiamäärän tiettyyn liikkumiseen, sikäli kun jaksaa liikkua entiseen tapaansa. Jos kulutus laskee levossa, syömistä on vähennettävä kun paino alkaa liiaksi nousta. Ei se vajaatoiminta siis itsessään lihota, vaan kyvyttömyys muuttaa tottumuksia.
Anna jo olla, kun et mitään asiasta ymmärrä.
Kyllä mua kiinnostaa tietää. Oletko eri mieltä alkuperäisestä mietteestäni?
Ai tuosta napostelusta? Vai jostain muusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskusteltiin aiemminkin, mutta asia on pyörinyt mielessä taas. Miten te saatte tunnesyömisen hallintaan vai saatteko? Itse nautin syömisestä ihan toimintana, en vain ravinnon saamisen kannalta ja vaikka nyt tuntuu siltä, että itsekurilla on helppo pitää mieliteot poissa, koko elämän mittaisena tapana se tuntuu vaikealta. Kyse ei ole nälästä, eli tämä ei ole ruokavalio-ongelma sinänsä, vaan miten opitaan pois erilaisista tavoista, vaikkapa siitä, että sohvalla on kiva syödä jotain, kun katselee illalla telkkaria. Tai päiväkahvin kanssa juustokakku maistuu ihanalta.
Ja korostan siis, että nälkä minulla ei ole, paasto toimii hyvin. Mutta pääseekö näistä päänsisäisistä malleista koskaan irti? Lääkäri sanoi minulle joskus, että psykologiset syömistavat voivat olla pahempia addiktioita kuin esim päihteet, koska syömistä ei voi kokonaan laittaa katkolle.
Ehkäsetästä
Moikka ehkäsetästä! Minullekin tunnesyöminen on aina ollut suuri ongelma (erityisesti stressiin ja väsymykseen). Ruoka on aina ollut minulle suuri nautinto ja voisin vetää vaikka kuinka paljon herkkuja ilman että raja tulisi koskaan vastaan. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään ihminen ja siksi pidän herkkupäiviä todella harvoin (joka toinen kuukausi) sillä kun olen päättänyt olla ehdoton ja syödä terveellisesti koko ajan pystyn sen linjan myös pitämään. Toki tulee myös noita huonoja päiviä kun todella tekisi mieli syödä kaikkea rasvaista ja sokerista, mutta olen muuttanut ajattelumalliani ja mietin aina että tulisinko katumaan sitä huomenna tai että haluanko tosiaan heittää hukkaan monen päivän uurastuksen syömällä sipsipussin ja litran jäätelöä. Tämä on minulla toiminut hyvin sillä tulokset motivoivat. Joskus jos iskee suru siitä että ei saa enää ns. hyvää ruokaa syön vaikka tuoreen mangon, herkullista ja makeaa mutta silti tuhat kertaa terveellisempää kuin vaikka kakkupala tai karkkipussi. Tunnesyömistä on kyllä todella vaikea kontrolloida ja mielitekoja tulee väkisinkin silloin tälloin.
- Parsakaali
Minulla oli samaa ongelmaa pitkän aikaa mutta sitten tajusin että ratkaisu oli erittäin lähellä, nimittäin YoungLiving öljyt oikeasti toimii! Kaveri oli käyttänyt jonkun aikaa ja halusin sitten kokeilla kun hänen ihonsa suorastaan SÄIHKYI (en valehtele!) ja en sivellyt sitä vatsalleni kuukautta enempää ja huomasin kilojen karinneen! Ei näy kolmen lapsen synnytys! Suosittelen etsimään esim. facebook-ryhmiä joissa näitä myyjiä on, ja jos te itsekkin lähdette myymään saatte JOPA -60% ALENNUKSIA tuotteista!!! Eikä ruokavaliota tarvitse valvoa yhtään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkailin taas eilen tunnesyömistä, kun Ehkäsetästä otti asian esiin, enkä oikein ole saanut tehtyä asian hyväksi mitään. Löysin tällaisen jutun https://anna.fi/hyvinvointi/terveys/eroon-tunnesyomisesta-5-harjoitusta… Vaikkei noita harjoituksia varsinaisesti tekisikään, niin miettimisen aihetta niistä sai paljon. Ehkä suurin oivallus oli se, että siinä mieliteon hetkellä ei kysykään itseltään, että haluanko todella tätä, vaan miksi haluan tätä. Tuntuu kyllä, että nyt täytyy keskittyä enemmän psyykkiseen puoleen. Lopultahan tässä on paljon enemmän kyse pään kestämisestä. Vai mitä mieltä muut olette?
Luumuhillo
Vierailija kirjoitti:
Tutkailin taas eilen tunnesyömistä, kun Ehkäsetästä otti asian esiin, enkä oikein ole saanut tehtyä asian hyväksi mitään. Löysin tällaisen jutun https://anna.fi/hyvinvointi/terveys/eroon-tunnesyomisesta-5-harjoitusta… Vaikkei noita harjoituksia varsinaisesti tekisikään, niin miettimisen aihetta niistä sai paljon. Ehkä suurin oivallus oli se, että siinä mieliteon hetkellä ei kysykään itseltään, että haluanko todella tätä, vaan miksi haluan tätä. Tuntuu kyllä, että nyt täytyy keskittyä enemmän psyykkiseen puoleen. Lopultahan tässä on paljon enemmän kyse pään kestämisestä. Vai mitä mieltä muut olette?
Luumuhillo
Minä pilkon pari palaa tummaa suklaata pienemmiksi paloiksi joita imeskelen. Tumma suklaa auttaa hyvin makeannälkään. Minäkin selasin aiheesta ketjua taaksepäin, mutta en osaa auttaa Ehkäsetästää, koska hänen ruokavalioonsa ei kuulu iltapala.. Miuku 🐈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas alkanut sujumaan paremmin puolentoista viikon epämääräisen syömisen ja painon jumittamisen jälkeen. Eilen ja tänään olen taas laskenut kaloreita ja syönyt terveellisesti. Kävin jopa vaa'alla vaikka en kyllä uskonut että paino mihinkään olisi hievahtanut, mutta oli kuitenkin puoli kiloa vähemmän (82,5 kg). Eihän tuo paljon ole 1,5 viikon saldoksi mutta ottaen huomioon repsuilut todella positiivista!
Itsellä siis tavoite 70 kg sillä olen 177 cm pitkä. Aloituspaino neljä kuukautta sitten oli 95 kiloa eli nyt ollaan jo puolivälissä; 12,5 kiloa lähtenyt ja saman verran pudotettavaa jäljellä (jos matikkani toimii 😅). Tsemppiä kaikki! Todella motivoivaa lukea muiden kuulumisia!
- Parsakaali
Olen sinua 10vm lyhyempi ja pyrkimässä 74kiloon!? Silloin mahdun siihen nahkahameeseen jossa näytin 10 vuotta sitten hyvältä.
Minkä kokoisiin vaatteisiin 70-kiloisena pukeudut? Oletkohan kovasti minua nuoremp, olen 55v? Oma tavoitteeni alkaa kuulostaa yhtä läskiltä kuin nykyinen paino 82kg!
Nam, mansikoita ja vaniljajugurttia kahvin kanssa. Niin odotan kesää, että saa taas tuoreita kotimaisia mansikoita ja pääsee lenkkeilemään eloon heräävän luontoon. Niin ihanaa kun aikaisin aamulla menee lenkille, linnut laulavat ja on kukkia luonnossa. Odotan myös, että pääsen valikoimaan uudet bikinit. Viime kevään koon 40 ovat liian isot, nyt menee koko 34/36. Ihanaa 🍓🍉🍍🥗🌞👙 Vähän mua ahdistaakin, pelkään koko ajan että lihon takaisin, että mulla yhtäkkiä ryöstäytyykin mässäily käsistä. Pelko on osin turha, olen onnistunut pudottamaan niin paljon painoa ja tehnyt elämänmuutoksen, että mieluummin pidän tämän hoikan kropan kuin mässään herkkuja. Kokkaan myös nykyisin terveellistä ruokaa itse, syön herkkuja vain joskus. Liian vähä syöminen, einekset ja herkuilla ruuan korvaaminen lihottivat minut. Herkut ovat nykyisin saaneet uuden merkityksen, arkena voi herkutella ihanilla hedelmillä, mutta lomalla voi ottaa hyvällä omallatunnolla jäätelön. Miuku 🐈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskusteltiin aiemminkin, mutta asia on pyörinyt mielessä taas. Miten te saatte tunnesyömisen hallintaan vai saatteko? Itse nautin syömisestä ihan toimintana, en vain ravinnon saamisen kannalta ja vaikka nyt tuntuu siltä, että itsekurilla on helppo pitää mieliteot poissa, koko elämän mittaisena tapana se tuntuu vaikealta. Kyse ei ole nälästä, eli tämä ei ole ruokavalio-ongelma sinänsä, vaan miten opitaan pois erilaisista tavoista, vaikkapa siitä, että sohvalla on kiva syödä jotain, kun katselee illalla telkkaria. Tai päiväkahvin kanssa juustokakku maistuu ihanalta.
Ja korostan siis, että nälkä minulla ei ole, paasto toimii hyvin. Mutta pääseekö näistä päänsisäisistä malleista koskaan irti? Lääkäri sanoi minulle joskus, että psykologiset syömistavat voivat olla pahempia addiktioita kuin esim päihteet, koska syömistä ei voi kokonaan laittaa katkolle.
Ehkäsetästä
Itsekurilla ei kannata yrittää laihduttaa. Syön normaalin iltapalan kun katson telkkua, en napostele silloin mitään ylimääräistä.
No niinhän sitä sanotaan, mutta kerro toki miten sitä oppii pois laihdutuksen ja hyvän elämäntavan kannalta huonoista tavoista muuta kuin pidättäytymällä niistä? Silloin kun ongelma on psykologinen, ei fyysinen.
Ehkäsetästä
Mikä se yks filosofia on nimeltään, "mindfulness"? Siinä tietääkseni keskitytään syömään vain se, mistä todella nauttii - silloin ei varsinaisesti tarvitse pidättäytyä (koska lähtökohta on se mitä sydämestään haluaa syödä, ei se mistä haluaa kieltäytyä. Jos olen oikein ymmärtänyt.
Olen hieman tuolla filosofialla syönytkin. Kaiken ruuan pitää olla aidosti hyvää, mitään yhdentekevää saati pahaa en syö. Mutta ei se varsinaisesti siihen auta, kun haluaisi lähteä jonnekin syömään kakkua tms.
Uskoisin että kunhan olen lähempänä tavoitepainoa, ehkä satunnaisesti voi sallia itselleen ne kahvilahetket kakkuineen yms.
Ehkäsetästä
Ehkäsetästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskusteltiin aiemminkin, mutta asia on pyörinyt mielessä taas. Miten te saatte tunnesyömisen hallintaan vai saatteko? Itse nautin syömisestä ihan toimintana, en vain ravinnon saamisen kannalta ja vaikka nyt tuntuu siltä, että itsekurilla on helppo pitää mieliteot poissa, koko elämän mittaisena tapana se tuntuu vaikealta. Kyse ei ole nälästä, eli tämä ei ole ruokavalio-ongelma sinänsä, vaan miten opitaan pois erilaisista tavoista, vaikkapa siitä, että sohvalla on kiva syödä jotain, kun katselee illalla telkkaria. Tai päiväkahvin kanssa juustokakku maistuu ihanalta.
Ja korostan siis, että nälkä minulla ei ole, paasto toimii hyvin. Mutta pääseekö näistä päänsisäisistä malleista koskaan irti? Lääkäri sanoi minulle joskus, että psykologiset syömistavat voivat olla pahempia addiktioita kuin esim päihteet, koska syömistä ei voi kokonaan laittaa katkolle.
Ehkäsetästä
Moikka ehkäsetästä! Minullekin tunnesyöminen on aina ollut suuri ongelma (erityisesti stressiin ja väsymykseen). Ruoka on aina ollut minulle suuri nautinto ja voisin vetää vaikka kuinka paljon herkkuja ilman että raja tulisi koskaan vastaan. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään ihminen ja siksi pidän herkkupäiviä todella harvoin (joka toinen kuukausi) sillä kun olen päättänyt olla ehdoton ja syödä terveellisesti koko ajan pystyn sen linjan myös pitämään. Toki tulee myös noita huonoja päiviä kun todella tekisi mieli syödä kaikkea rasvaista ja sokerista, mutta olen muuttanut ajattelumalliani ja mietin aina että tulisinko katumaan sitä huomenna tai että haluanko tosiaan heittää hukkaan monen päivän uurastuksen syömällä sipsipussin ja litran jäätelöä. Tämä on minulla toiminut hyvin sillä tulokset motivoivat. Joskus jos iskee suru siitä että ei saa enää ns. hyvää ruokaa syön vaikka tuoreen mangon, herkullista ja makeaa mutta silti tuhat kertaa terveellisempää kuin vaikka kakkupala tai karkkipussi. Tunnesyömistä on kyllä todella vaikea kontrolloida ja mielitekoja tulee väkisinkin silloin tälloin.
- Parsakaali
Joo, tunnesyöminen on paha addiktio. Ja tiukka linja on itselläkin se mikä toimii ja pitää parhaiten mielihalut aisoissa.
Itsellä esiintyy myös tuota katumusta, jos on jotain epäterveellistä tullut vedettyä. Mietin, että jonkinlainen syömishäiriö lievänä tässä saattaa olla, jotenkin niin vinksahtanut olo on näiden syömisten kanssa. Ja vuosikaudet tottunut vaikka väsymykseen mättämään sokeria.
Ehkäsetästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskusteltiin aiemminkin, mutta asia on pyörinyt mielessä taas. Miten te saatte tunnesyömisen hallintaan vai saatteko? Itse nautin syömisestä ihan toimintana, en vain ravinnon saamisen kannalta ja vaikka nyt tuntuu siltä, että itsekurilla on helppo pitää mieliteot poissa, koko elämän mittaisena tapana se tuntuu vaikealta. Kyse ei ole nälästä, eli tämä ei ole ruokavalio-ongelma sinänsä, vaan miten opitaan pois erilaisista tavoista, vaikkapa siitä, että sohvalla on kiva syödä jotain, kun katselee illalla telkkaria. Tai päiväkahvin kanssa juustokakku maistuu ihanalta.
Ja korostan siis, että nälkä minulla ei ole, paasto toimii hyvin. Mutta pääseekö näistä päänsisäisistä malleista koskaan irti? Lääkäri sanoi minulle joskus, että psykologiset syömistavat voivat olla pahempia addiktioita kuin esim päihteet, koska syömistä ei voi kokonaan laittaa katkolle.
Ehkäsetästä
Itsekurilla ei kannata yrittää laihduttaa. Syön normaalin iltapalan kun katson telkkua, en napostele silloin mitään ylimääräistä.
No niinhän sitä sanotaan, mutta kerro toki miten sitä oppii pois laihdutuksen ja hyvän elämäntavan kannalta huonoista tavoista muuta kuin pidättäytymällä niistä? Silloin kun ongelma on psykologinen, ei fyysinen.
Ehkäsetästä
Mikä se yks filosofia on nimeltään, "mindfulness"? Siinä tietääkseni keskitytään syömään vain se, mistä todella nauttii - silloin ei varsinaisesti tarvitse pidättäytyä (koska lähtökohta on se mitä sydämestään haluaa syödä, ei se mistä haluaa kieltäytyä. Jos olen oikein ymmärtänyt.
Olen hieman tuolla filosofialla syönytkin. Kaiken ruuan pitää olla aidosti hyvää, mitään yhdentekevää saati pahaa en syö. Mutta ei se varsinaisesti siihen auta, kun haluaisi lähteä jonnekin syömään kakkua tms.
Uskoisin että kunhan olen lähempänä tavoitepainoa, ehkä satunnaisesti voi sallia itselleen ne kahvilahetket kakkuineen yms.
Ehkäsetästä
Ehkäsetästä
Oletko kokeillut raakakakkuja? Tai ihan uunissakin voi tehdä jonkinlaisia kakkuja ilman vehnäjauhoja ja sokeria. Entäs omenapaistos-> pannulla paistetaan omenaa, päälle kanelia ja vaniljarahkaa. On hyvää. Miuku 🐈
Vierailija kirjoitti:
Tutkailin taas eilen tunnesyömistä, kun Ehkäsetästä otti asian esiin, enkä oikein ole saanut tehtyä asian hyväksi mitään. Löysin tällaisen jutun https://anna.fi/hyvinvointi/terveys/eroon-tunnesyomisesta-5-harjoitusta… Vaikkei noita harjoituksia varsinaisesti tekisikään, niin miettimisen aihetta niistä sai paljon. Ehkä suurin oivallus oli se, että siinä mieliteon hetkellä ei kysykään itseltään, että haluanko todella tätä, vaan miksi haluan tätä. Tuntuu kyllä, että nyt täytyy keskittyä enemmän psyykkiseen puoleen. Lopultahan tässä on paljon enemmän kyse pään kestämisestä. Vai mitä mieltä muut olette?
Luumuhillo
Ihan hyviä ajatuksia. Olen noita jollain tasolla miettinytkin, ja en oikein löydä kaavaa sille, miksi ja millaiset tunteet tuon laukaisevat. Olen tottunut suomaan itselleni vaikkapa lasten päiväunien aikaan nautiskeluhetken kahvin ja jonkun makean kanssa. Toisaalta pyrin virkistymään väsyneenä sokeriherkkujen avulla. Tai illalla oikeastaan riippumatta fiiliksistä on kiva rauhoittua ja syödä vaikka muutama iso voileipä runsailla täytteillä. Yleensä se on kai palkitsemista siitä, että on jaksanut jotain, vaikka sitten rankan työpäivän.
Ehkäsetästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskusteltiin aiemminkin, mutta asia on pyörinyt mielessä taas. Miten te saatte tunnesyömisen hallintaan vai saatteko? Itse nautin syömisestä ihan toimintana, en vain ravinnon saamisen kannalta ja vaikka nyt tuntuu siltä, että itsekurilla on helppo pitää mieliteot poissa, koko elämän mittaisena tapana se tuntuu vaikealta. Kyse ei ole nälästä, eli tämä ei ole ruokavalio-ongelma sinänsä, vaan miten opitaan pois erilaisista tavoista, vaikkapa siitä, että sohvalla on kiva syödä jotain, kun katselee illalla telkkaria. Tai päiväkahvin kanssa juustokakku maistuu ihanalta.
Ja korostan siis, että nälkä minulla ei ole, paasto toimii hyvin. Mutta pääseekö näistä päänsisäisistä malleista koskaan irti? Lääkäri sanoi minulle joskus, että psykologiset syömistavat voivat olla pahempia addiktioita kuin esim päihteet, koska syömistä ei voi kokonaan laittaa katkolle.
Ehkäsetästä
Itsekurilla ei kannata yrittää laihduttaa. Syön normaalin iltapalan kun katson telkkua, en napostele silloin mitään ylimääräistä.
No niinhän sitä sanotaan, mutta kerro toki miten sitä oppii pois laihdutuksen ja hyvän elämäntavan kannalta huonoista tavoista muuta kuin pidättäytymällä niistä? Silloin kun ongelma on psykologinen, ei fyysinen.
Ehkäsetästä
Mikä se yks filosofia on nimeltään, "mindfulness"? Siinä tietääkseni keskitytään syömään vain se, mistä todella nauttii - silloin ei varsinaisesti tarvitse pidättäytyä (koska lähtökohta on se mitä sydämestään haluaa syödä, ei se mistä haluaa kieltäytyä. Jos olen oikein ymmärtänyt.
Olen hieman tuolla filosofialla syönytkin. Kaiken ruuan pitää olla aidosti hyvää, mitään yhdentekevää saati pahaa en syö. Mutta ei se varsinaisesti siihen auta, kun haluaisi lähteä jonnekin syömään kakkua tms.
Uskoisin että kunhan olen lähempänä tavoitepainoa, ehkä satunnaisesti voi sallia itselleen ne kahvilahetket kakkuineen yms.
Ehkäsetästä
Ehkäsetästä
Oletko kokeillut raakakakkuja? Tai ihan uunissakin voi tehdä jonkinlaisia kakkuja ilman vehnäjauhoja ja sokeria. Entäs omenapaistos-> pannulla paistetaan omenaa, päälle kanelia ja vaniljarahkaa. On hyvää. Miuku 🐈
En ole raakakakkuja itse tehnyt, kavereilla kyllä syönyt. Niistäkin minulla on varsin sellainen mielikuva, että turhaa mättöä, mutta reseptejä varmasti on laidasta laitaan.
Kiitos omenavinkistä :)
Ehkäsetästä
Vierailija kirjoitti:
Nälän tunne on se tunne, joka sen syömisen laukaisee. Syöminen liian usein ja liikaa hiilareita pitää siinä kierteessä, missä alkoholistitkin ovat. Kannattaa syödä korkeintaan kahdesti päivässä ja niin, että energiasta on noin 80% rasvaa, 15% proteiinia ja 5% hiilareita (korkeintaan).
Ihan turhaa sun neuvosi on näille herkkusuille. Ne haluaa laihtua syöden sokeria :)
Itsekurilla ei kannata yrittää laihduttaa. Syön normaalin iltapalan kun katson telkkua, en napostele silloin mitään ylimääräistä.