Lue keskustelun säännöt.
Häpeä hylätyksi tulemisen takia
Ap
19.01.2019 |
Miten olet käsitellyt tällaisia tunteita? Minulla on paljon hylkäämiskokemuksia ja usein koen olevani jumissa niihin liittyvien tunteiden takia. Tunnen itseni jollain tavalla pohjimmiltaan hyvin arvottomaksi, koska muut ovat kohdelleet minua todella huonosti.
Kommentit (183)
Mitenpä sitä enää saisikaan itselleen hyvän itsetunnon.
Tuohon ei tarvita enää yhtään mollaajaa lisää.
Jos kenelläkään ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa, itsetunto pitää sitten rakentaa itse ja pärjätä sillä.
Muut ihmiset murskaavat ihmisen itsetunnon. Ihmiset ovat peilejä toisilleen. Pakenen huonosti käyttäytyviä ihmisiä. En jää enää niihin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hävennyt itseäni ihan sieltä yläkoulusta asti. Silloin tapahtui paljon juuri niitä tilanteita jolloin huomasi, että oma seura ei ollut toivottua. Kelpasin kaveriksi vain jos esim se bestis oli sairaana tai jollakin eri tunneilla. Eräänkin kerran tapahtui tilanne jonka olen nyt myöhemmin ratkaissut. Olin erään tytön kanssa ollut samalla tunnilla ja menimme sitten yhdessä syömään ( itse en kovin usein edes käynyt syömässä, koska olin yksin) ja hän johdatti minut sinne kaikkein kaukaisimpaan pöytään. Ihmettelin vähän sitä, koska yleensä söimme ihan eri puolella ruokalaa. Hän selitti jotain, että siinä pöydässä oli jotain "häiriköitä" ja täällä rauhallisempaa. Ei oikein puhunut minulle mitään ja söi nopeasti ja vilkuili usein olkansa yli. Sitten sanoi, että hän lähteekin jo. Myöhemmin ymmärsin, että hän häpesi sitä, että söi minun kanssani ja sen takia olimme "piilossa" siellä kaukana ja hän lähti yksin ruokalasta ilman minun seurassani oloa.
Tätä tapahtui usein eri tilanteissa. Erään kerran menin yhden porukan kanssa yhdessä syömään ja muut odottivat, että kaikki valmiita paitsi minä jolla olisi ollut se pieni määrä ruokaa vielä syömättä. No, he sitten lähtivät ja itse jäin yksin siihen pöytään muiden pöytien nauraessa. Sen jälkeen en enää voinut ruokalaan mennä. Tähän lisättynä kaikki ilman paria jäämiset tunneilla ja se kun ei kelpaa kenenkään viereen istumaan ja myös oman paikan viereinen pulpetti aina tyhjä tai sitten jonkun on pakko istua siihen. Liikunnassa en kelvannut joukkueisiin, vaikka olin ihan urheilullinen. Näitä kokemuksia on vaikka kuinka paljon. Jäin lukiossa ilman tanssiparia. Ystäviä minulla ei ole ollut vaan olen ollut se korvike ja monesti ihan yksin. Olen myös ollut liian kiltti ja monesti tajunnut vähän liian myöhään toisen "pahuuden". Toisaalta ei se vastaan sanominen tuonut kuin lisää pahaa. Minua on myös pilkattu paljon. Yksinäisyys ollut varmaan kuitenkin pahinta. Vaikeaa on luottaa ja vanhemmatkin vähän välinpitämättömiä olleet aikoinaan.
Samat kokemukset! Aina se haukuttu, syrjitty ja vihattu. Ikäänkuin näkymätön jolla ei ole mitään arvoa. Itse kuitenkin pidän itsestäni näistä kokemuksista huolimatta. Vaikeaa se välillä on.
Kouluajat on pitkä ja intensiivinen kokemus, eikä niitä ihmisiä valita. Kuitenkin myöhemmin on mahdollisuus mennä muihin ryhmiin ja arvostaa itseäänkin. Kannattaa sinnitellä. Hyviä ihmisiä olemassa. Monia on kiusattu, mutta sen voi myös jättää taakseen. Joillekin elämän kukoistus tulee vasta vähän myöhemmin. Kääntäkää katse tulevaan. Vanhoja voi surra, mutta eteenpäinkin on päästävä.
Surffaukseen liittyvä aforismi: Valitse aalto, tai aalto valitsee sinut.
On mahdollisuus että näin käy, mutta monille elämä tarjoilee jatkossakin vain paljon yksinäisyyttä ja epätyydyttäviä ihmissuhteita. Eivät vaikeudet jalosta ihmistä eikä niitä myöhemmässä elämässä mitenkään kompensoida.
Vierailija kirjoitti:
Mitenpä sitä enää saisikaan itselleen hyvän itsetunnon.
Tuohon ei tarvita enää yhtään mollaajaa lisää.
Jos kenelläkään ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa, itsetunto pitää sitten rakentaa itse ja pärjätä sillä.
Muut ihmiset murskaavat ihmisen itsetunnon. Ihmiset ovat peilejä toisilleen. Pakenen huonosti käyttäytyviä ihmisiä. En jää enää niihin tilanteisiin.
Se on alkanut minustakin tuntua järkevältä. Monesti kun kerrot toiselle rakentavasti mitä toivoisit tältä ihmisuhteelta, niin ajatuksesi joko ignoorataan tai sitten toinen suuttuu sinulle. Mitä hyötyä tästä on? Ei yhtään mitään. Yksin on parempi kuin huonossa seurassa.
Ja sitten tämä: narsisti pyrkiikin aina saamaan toisissa" reaktion" aikaiseksi. Pääasia että tulee ns. " reaktio."
Tämä ei tarkoita siis mitään hyvää ja normaalia, mistä nyt puhun.
Narsistin aiheuttamat " reaktiot" ovat asia sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenpä sitä enää saisikaan itselleen hyvän itsetunnon.
Tuohon ei tarvita enää yhtään mollaajaa lisää.
Jos kenelläkään ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa, itsetunto pitää sitten rakentaa itse ja pärjätä sillä.
Muut ihmiset murskaavat ihmisen itsetunnon. Ihmiset ovat peilejä toisilleen. Pakenen huonosti käyttäytyviä ihmisiä. En jää enää niihin tilanteisiin.Se on alkanut minustakin tuntua järkevältä. Monesti kun kerrot toiselle rakentavasti mitä toivoisit tältä ihmisuhteelta, niin ajatuksesi joko ignoorataan tai sitten toinen suuttuu sinulle. Mitä hyötyä tästä on? Ei yhtään mitään. Yksin on parempi kuin huonossa seurassa.
Minä en edes kysele. Vietän aikaani kivojen ihmisten kanssa, se riittää minulle.
Mitäpä tuota kyselemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenpä sitä enää saisikaan itselleen hyvän itsetunnon.
Tuohon ei tarvita enää yhtään mollaajaa lisää.
Jos kenelläkään ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa, itsetunto pitää sitten rakentaa itse ja pärjätä sillä.
Muut ihmiset murskaavat ihmisen itsetunnon. Ihmiset ovat peilejä toisilleen. Pakenen huonosti käyttäytyviä ihmisiä. En jää enää niihin tilanteisiin.Se on alkanut minustakin tuntua järkevältä. Monesti kun kerrot toiselle rakentavasti mitä toivoisit tältä ihmisuhteelta, niin ajatuksesi joko ignoorataan tai sitten toinen suuttuu sinulle. Mitä hyötyä tästä on? Ei yhtään mitään. Yksin on parempi kuin huonossa seurassa.
Minä en edes kysele. Vietän aikaani kivojen ihmisten kanssa, se riittää minulle.
Mitäpä tuota kyselemään.
Ei ole niitä kivoja ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kukaan huonossa seurassa, jos olisi joku sellainen, joka välittäisi sinusta ja haluaisi sinulle hyvää? Huonoihin ihmissuhteisiin ja yksinäisyyteen tyydytään vain silloin, kun ei parempiakaan vaihtoehtoja ole tarjolla.
Joka ei ota vastuuta vääristä teoistaan, on alempaa ihmislajia. Siten kiusatut on aina kiusaajan yläpuolella.
Vai odotatteko hyönteisiltä älyllistä elämää? Yhtä turhaa on odottaa kiusaajilta mitään.
Ei kuitenkaan tarvi jäädä kusiaispesään istumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kukaan huonossa seurassa, jos olisi joku sellainen, joka välittäisi sinusta ja haluaisi sinulle hyvää? Huonoihin ihmissuhteisiin ja yksinäisyyteen tyydytään vain silloin, kun ei parempiakaan vaihtoehtoja ole tarjolla.
Itsensä eheyttäminen on työtä, johon on itse sitouduttava.
Jotkut on saaneet apua esim AAL ryhmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kukaan huonossa seurassa, jos olisi joku sellainen, joka välittäisi sinusta ja haluaisi sinulle hyvää? Huonoihin ihmissuhteisiin ja yksinäisyyteen tyydytään vain silloin, kun ei parempiakaan vaihtoehtoja ole tarjolla.
Itsensä eheyttäminen on työtä, johon on itse sitouduttava.
Jotkut on saaneet apua esim AAL ryhmistä.
Tätä työtä olen tehnyt jo lapsesta asti, ison osan aikuisikääni ammattilaisten kanssa. Silti häpeä ei ole helpottanut eikä hyviä ihmissuhteita ole löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa yksi raivotar raivoo, ja rähjää kaikille. Syyllinen on tietenkin äiti? Äitiä voisi syyttää siitä, ettei pakottanut isää käyttämään kortsua! Keskuudessamme on ihmisiä, jotka kokevat häpeää ja pahoittavat mielensä milloin mistäkin. Syy on äidissä, isässä, puolisossa, terapeutissa, lääkärissä, ihan kaikkialla, mutta ei omassa käyttöjärjestelmässä.
Missä ihmeen vam.maisessa käyttöjärjestelmässä? Mä en ole syyttänyt ketään täällä kirjoittavaa mistään muusta kuin heidän omasta käytöksestään. Ois sinunkin parasta tarkistella omaasi vaan. Jos et ymmärrä ketjun aihetta, niin älä tule siihen pätemään, vaan kuuntelemaan ja oppimaan, oli viestini, jota sinun pikkuaivoillasi ei vaan voinut tajuta.
Alahan hiljentyä jo. Tämä ketju menee poistoon. Koko päivän paskaa kirjoittanut täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa yksi raivotar raivoo, ja rähjää kaikille. Syyllinen on tietenkin äiti? Äitiä voisi syyttää siitä, ettei pakottanut isää käyttämään kortsua! Keskuudessamme on ihmisiä, jotka kokevat häpeää ja pahoittavat mielensä milloin mistäkin. Syy on äidissä, isässä, puolisossa, terapeutissa, lääkärissä, ihan kaikkialla, mutta ei omassa käyttöjärjestelmässä.
Missä ihmeen vam.maisessa käyttöjärjestelmässä? Mä en ole syyttänyt ketään täällä kirjoittavaa mistään muusta kuin heidän omasta käytöksestään. Ois sinunkin parasta tarkistella omaasi vaan. Jos et ymmärrä ketjun aihetta, niin älä tule siihen pätemään, vaan kuuntelemaan ja oppimaan, oli viestini, jota sinun pikkuaivoillasi ei vaan voinut tajuta.
Alahan hiljentyä jo. Tämä ketju menee poistoon. Koko päivän paskaa kirjoittanut täällä.
Mikä sinun ongelmasi on? Poistu ketjusta ellei kiinnosta, älä poistele niitä. Muille tämä keskustelu on avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatin "panssarin" ympärilleni enkä päästänyt kaikkia enää lähelleni. Kun sitten joku taas yritti päästä lähelleni ja kysyä toksautti, mitä sulla on niin erikoista ettei voi luottaa toiseen. Sehän on jokaisen oma asia mitä haluaa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä kirjoitti:
Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.
Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.
Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.
En minäkään kestä kritiikkiä, en tajua miten se olisi narsismia. Se, jonka mielestä hänellä on oikeus pahoittaa toisen mieli arvostelemalla se narsisti on.
Se on myös narsismia, että ei kestä kritiikkiä, loukkaantuu kohtuuttomasti, on yliherkkä. Tiedätkö, sellainen liiallinen yliherkkyys omaan itseen kohdistuvassa arvostelussa. Narsismia ei ole vain muiden manipulointi.
Ja miten sinä auttaisit tällaisista ongelmista kärsivää ihmistä? Asian tiedostaminen ei poista ongelmaa.
Jos henkilö itse kärsii ominaisuudestaan, niin terapiaan. Ongelma ei välttämättä poistu, mutta sen kanssa oppii elämään, oppii hyväksymään tällaisen piirteen itsessään. Että voi hyväksyä sen, ettei ole täydellinen.
Tuo viimeinen lause edellisten lauseiden loppukaneetiksi.
Siis, onko tässä ketjussa vaatimassa henkisesti murskatulta ihmiseltä " täydellisyyttä", mikä liittyy kirjoittajan kertomaan tapaan kokea asiat ja omat reaktiot. Pitääkö meidän alaspainettujen taas ruveta häpeämään itseään?
Minulle huono kohtelu aiheutti jo nuorena sen etten luota enää keneenkään,enkä ikinä pysty luottamaan. En " häpeä" tätä,
Pitäisikö taas " hävetä" ? Ei kai?
Vierailija kirjoitti:
Kasvatin "panssarin" ympärilleni enkä päästänyt kaikkia enää lähelleni. Kun sitten joku taas yritti päästä lähelleni ja kysyä toksautti, mitä sulla on niin erikoista ettei voi luottaa toiseen. Sehän on jokaisen oma asia mitä haluaa kertoa.
Älä välitä noista mölättteijöistä. En minäkään enää välitä.
En suostu edes kuuntelemaan enää yhtään mitään paskaa.
Sitä on nuoresta pitäen kyllä kaadettu päälle.
Se ei ole meidän vikamme.
Sori kirjoitusvirheet. Typerää ettei tekstiä voi muokata tällä foorumilla.
Pitää osata tunnistaa asiat. Tunnistaminen on erittän tärkeää. Näin siis minä, jota kohdeltiin hyvin huonosti ja epäoikeudenmukaisesti.
Vaikeiden kouluaikaisten opettajien ja joidenkin ilkeiden kaverien jälkeen seurasi karmee anoppi. Aivan liian nuorena ja tietämättömänä jouduin tuon hirviön hampaisiin. Toi peto on jättänyt mulle vaikeat traumat. Vanhempani vain vähättelivät asiaani ja kehottivat ymmärtämään vanhempaa ihmistä. Silti tuo anoppi puhui pahaan sävyyn vanhemmistanikin ja melkein kaikesta mikä minuun liittyi. Tuntuu etten ole edellisistäkään ongelmista selvinnyt kun uusia tullut tilalle ja vielä ettei kukaan koskaan ottanut tosissaan noita asioita. Näillä asioilla on ollut kalliit seuraamukset elämässäni. Enkä tiedä kuka on niistä vastuussa. Jälkiviisaat sanovat jopa että en saa katkeroitua. Eli mihin nuo asiat lakaisen?
Kouluajat on pitkä ja intensiivinen kokemus, eikä niitä ihmisiä valita. Kuitenkin myöhemmin on mahdollisuus mennä muihin ryhmiin ja arvostaa itseäänkin. Kannattaa sinnitellä. Hyviä ihmisiä olemassa. Monia on kiusattu, mutta sen voi myös jättää taakseen. Joillekin elämän kukoistus tulee vasta vähän myöhemmin. Kääntäkää katse tulevaan. Vanhoja voi surra, mutta eteenpäinkin on päästävä.
Surffaukseen liittyvä aforismi: Valitse aalto, tai aalto valitsee sinut.