Häpeä hylätyksi tulemisen takia

Hyvä teksti tähän aiheeseen liittyen. Tässä on käsitelty narsistin kasvattamaa persoonallisuutta ja heikkoa itsetuntoa. https://mielenihmeet.fi/kaikupersoonallisuushairio-hajonnut-itsetunto/

Vierailija kirjoitti:

Sori kirjoitusvirheet. Typerää ettei tekstiä voi muokata tällä foorumilla.

Siis miten joku voi tätäkin alapeukuttaa? Oikeasti?!?

Vierailija kirjoitti:

Äituhullu keskustelee täällä itsekseen. Jos näiden monologien sijaan menisitkin tapaamaan lapsiasi, kävisitte vaikka luistelemassa ja kaakaolla. 

Turhaan häpeään auttaa se, että tiedostaa reagoivansa tyhmästi, ja opettelee uuden tavan. Lopettaa sen lapsuuden kaivelun ja muiden syyttämisen, ja alkaa ratkoa niitä nykyhetken ongelmia. On turha etsiä syyllisiä, se ei nykyongelmia ratkaisen yhtään vaikka joku muu kuina olisikin syyllinen. Oma elämä vaan valuu hukkaan syyllisten etsimisessä.

Turhaan häpeään auttaa vain se, kun tajuaa miten huonosti itseä on kohdeltu. He saisivat hävetä.

Meidän jokaisen kannattaisi tajuta, milloin on syytä hävetä ja milloin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.

En minäkään kestä kritiikkiä, en tajua miten se olisi narsismia. Se, jonka mielestä hänellä on oikeus pahoittaa toisen mieli arvostelemalla se narsisti on.

Se on myös narsismia, että ei kestä kritiikkiä, loukkaantuu kohtuuttomasti, on yliherkkä. Tiedätkö, sellainen liiallinen yliherkkyys omaan itseen kohdistuvassa arvostelussa. Narsismia ei ole vain muiden manipulointi.

Ja miten sinä auttaisit tällaisista ongelmista kärsivää ihmistä? Asian tiedostaminen ei poista ongelmaa.

Jos henkilö itse kärsii ominaisuudestaan, niin terapiaan. Ongelma ei välttämättä poistu, mutta sen kanssa oppii elämään, oppii hyväksymään tällaisen piirteen itsessään. Että voi hyväksyä sen, ettei ole täydellinen.

Tuo viimeinen lause edellisten lauseiden loppukaneetiksi.

Siis, onko tässä ketjussa vaatimassa henkisesti murskatulta ihmiseltä " täydellisyyttä", mikä liittyy kirjoittajan kertomaan tapaan kokea asiat ja omat reaktiot. Pitääkö meidän alaspainettujen taas ruveta häpeämään itseään?

Minulle huono kohtelu aiheutti jo nuorena sen etten luota enää keneenkään,enkä ikinä pysty luottamaan. En " häpeä" tätä,

Pitäisikö taas " hävetä" ? Ei kai?

Terve häpeä estää, ettei tee niitä pahoja temppuja muille, mitä itselle on tehty.

Vähän kuin pelko suojelee, ettei esim putoa korkealta. Häpeä liittyy moraaliin. Jos jollain toisella ei ole ollut kykyä ymmärtää ja käsitellä pimeyttään, se ei tarkoita etteikö itsellä voisi olla.

Omaksi "virheeksi" voi nähdä, että on antanut typeryksien vaikuttaa. Siihen auttaa hakea itseä tasokkaampaa seuraa, koska silloin tavoite on ylöspäin. Moni vaan ikävä kyllä jumittaa alisteisissa suhteissa kun ei pysty muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori kirjoitusvirheet. Typerää ettei tekstiä voi muokata tällä foorumilla.

Siis miten joku voi tätäkin alapeukuttaa? Oikeasti?!?

Ketjuun on tullut joku hyvin negatiivinen ihminen.

Tutta. Heitähän aina riittää.

Ei välitetä, antaa vaan alapeukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatin "panssarin" ympärilleni enkä päästänyt kaikkia enää lähelleni. Kun sitten joku taas yritti päästä lähelleni ja kysyä toksautti, mitä sulla on niin erikoista ettei voi luottaa toiseen. Sehän on jokaisen oma asia mitä haluaa kertoa.

Ja jokaisen oma asia on se, että keneen luottaa.

Pitää olla itse luottamuksen arvoinen eikä kysellä typeriä kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatin "panssarin" ympärilleni enkä päästänyt kaikkia enää lähelleni. Kun sitten joku taas yritti päästä lähelleni ja kysyä toksautti, mitä sulla on niin erikoista ettei voi luottaa toiseen. Sehän on jokaisen oma asia mitä haluaa kertoa.

Ja jokaisen oma asia on se, että keneen luottaa.

Pitää olla itse luottamuksen arvoinen eikä kysellä typeriä kysymyksiä.

Ongelma on siinä, että vasta ajan saatossa selviää kuka on luottamuksen arvoinen ja kuka ei.

Pitää varoa ettei koko identiteetti ala rakentumaan kärsimyksen ympärille.

Hylätkää kärsijän nahka ja luokaa uusi.

Se ei tietenkään ole nopea toimitus, vaan pitkän ajan prosessi.

Jokaisesta ajatuksestaan voi miettiä, viekö tämä terveyttäni vahvistavaan vai heikentävään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.

En minäkään kestä kritiikkiä, en tajua miten se olisi narsismia. Se, jonka mielestä hänellä on oikeus pahoittaa toisen mieli arvostelemalla se narsisti on.

Se on myös narsismia, että ei kestä kritiikkiä, loukkaantuu kohtuuttomasti, on yliherkkä. Tiedätkö, sellainen liiallinen yliherkkyys omaan itseen kohdistuvassa arvostelussa. Narsismia ei ole vain muiden manipulointi.

Ja miten sinä auttaisit tällaisista ongelmista kärsivää ihmistä? Asian tiedostaminen ei poista ongelmaa.

Jos henkilö itse kärsii ominaisuudestaan, niin terapiaan. Ongelma ei välttämättä poistu, mutta sen kanssa oppii elämään, oppii hyväksymään tällaisen piirteen itsessään. Että voi hyväksyä sen, ettei ole täydellinen.

Tuo viimeinen lause edellisten lauseiden loppukaneetiksi.

Siis, onko tässä ketjussa vaatimassa henkisesti murskatulta ihmiseltä " täydellisyyttä", mikä liittyy kirjoittajan kertomaan tapaan kokea asiat ja omat reaktiot. Pitääkö meidän alaspainettujen taas ruveta häpeämään itseään?

Minulle huono kohtelu aiheutti jo nuorena sen etten luota enää keneenkään,enkä ikinä pysty luottamaan. En " häpeä" tätä,

Pitäisikö taas " hävetä" ? Ei kai?

Terve häpeä estää, ettei tee niitä pahoja temppuja muille, mitä itselle on tehty.

Vähän kuin pelko suojelee, ettei esim putoa korkealta. Häpeä liittyy moraaliin. Jos jollain toisella ei ole ollut kykyä ymmärtää ja käsitellä pimeyttään, se ei tarkoita etteikö itsellä voisi olla.

Omaksi "virheeksi" voi nähdä, että on antanut typeryksien vaikuttaa. Siihen auttaa hakea itseä tasokkaampaa seuraa, koska silloin tavoite on ylöspäin. Moni vaan ikävä kyllä jumittaa alisteisissa suhteissa kun ei pysty muuttumaan.

Psyykkisesti hyvinvoivat ihmiset eivät välttämättä kelpuuta seuraansa sellaista ihmistä, joka voi huonosti. Ja huonossa seurassa tai loputtomassa yksinäisyydessä taas moni voi huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Pitää varoa ettei koko identiteetti ala rakentumaan kärsimyksen ympärille.

Hylätkää kärsijän nahka ja luokaa uusi.

Se ei tietenkään ole nopea toimitus, vaan pitkän ajan prosessi.

Jokaisesta ajatuksestaan voi miettiä, viekö tämä terveyttäni vahvistavaan vai heikentävään suuntaan.

Minä olen se, joka aiemmin kirjoitti, että menneisyys näkyy kuin sumun läpi, hahmottomana ja muodottomana. Siinä on ollut kaikenlaista pahaa. En kuitenkaan ole vieläkään kunnolla hahmottomaan läheskään kaikkia sen vaikutuksia omaan persoonaan. Siksi menneisyyttä on vaikea jättää taka-alalle, koska sen käsittely on pahasti kesken. Ellei ymmärrä kunnolla millaisin tavoin menneisyys tähän hetkeen vaikuttaa, niin se tulee vaikuttamaan sinuun aina.

Vierailija kirjoitti:

Mielensäpahoittajat pahoittavat mielensä, siinä missä joku toinen nauraa koko jutulle. On ihmisestä itsestään kiinni pahoittaako mielensä, vaiko kohauttaa olkapäitään. Mielen pahoittaminen on sisäsyntyistä, omassa ajatusmaailmassa oleva vääristymä. Kukaan ei ole vastuussa minun mieleni pahoittumisesta, koska minä voin reakoida myös toisin.

Kylläpä muuten ihminen on vastuussa omasta käytöksestään.

Aikuisella ihmisellä pitäisi olla jo sivistyneet käytöstavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatin "panssarin" ympärilleni enkä päästänyt kaikkia enää lähelleni. Kun sitten joku taas yritti päästä lähelleni ja kysyä toksautti, mitä sulla on niin erikoista ettei voi luottaa toiseen. Sehän on jokaisen oma asia mitä haluaa kertoa.

Ja jokaisen oma asia on se, että keneen luottaa.

Pitää olla itse luottamuksen arvoinen eikä kysellä typeriä kysymyksiä.

Ongelma on siinä, että vasta ajan saatossa selviää kuka on luottamuksen arvoinen ja kuka ei.

Se selviääkin vain ajan kanssa. En luota keneenkään, kuten sanoin. Se ei ole täysin totta. Kahteen ihmiseen minulla on luottoa, mutta olen tuntenut heidät hyvin pitkältä ajalta. Tuskinpa pystyn heihinkään koskaan täysin luottamaan. En ole tehnyt asiasta ongelmaa. Tuo on pikkujuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielensäpahoittajat pahoittavat mielensä, siinä missä joku toinen nauraa koko jutulle. On ihmisestä itsestään kiinni pahoittaako mielensä, vaiko kohauttaa olkapäitään. Mielen pahoittaminen on sisäsyntyistä, omassa ajatusmaailmassa oleva vääristymä. Kukaan ei ole vastuussa minun mieleni pahoittumisesta, koska minä voin reakoida myös toisin.

Kylläpä muuten ihminen on vastuussa omasta käytöksestään.

Aikuisella ihmisellä pitäisi olla jo sivistyneet käytöstavat.

Aivan totta. Turha puolustella huonosti käyttäytyviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Miten häpeän kokemuksen oikein voi poistaa, jos se ei katoa mihinkään vaikka kuinka yrittäisi itseään ja menneisyyttään työstää?

Ainakin tämä: tajuaa että heidän on syytä hävetä koska kohtelivat sinua huonosti.

Sinä et ole se, kenen pitää hävetä. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu

Itse en myöskään oikein usko, että kukaan pitää minusta, vaikka tuo myönteinen kokemus kurssilta vähän auttoi. Silti en usko, että kelpaan tai olen kiinnostava tai sellainen ihminen joka saisi pitää sen ystävän. Ajattelen, että kyllä hän minut sitten hylkää kun löytää parempaa seuraa. En myöskään pysty luottamaan ja senkin takia seurani on varmaan alkuun niin tylsää. Takertuja en silti ole vaan mieluummin olen pohtinut sitä miten enää totun "liialliseen" seuraan, kun olen joutunut olemaan niin itsenäinen. Voisi olla aluksi vaikeaa, vaikka tästä ei nyt ole pelkoa kun sama yksinäisyys seuraa mukana. Itse en myöskään pysty uskomaan sitä, että saisin joskus parisuhteen. En voi ajatella sitä, että joskus joku valitsisi minut. Ulkonäköni on tavallinen ja olen ihan normipainoinen, mutta silti uskon, että joku minussa on sellaista etten ansaitse edes seuraa ja olisi jopa naurettavaa jos joku ottaisi minut. Sen lisäksi olen monesti miettinyt sitä, että tottuisinko siihen, että toinen olisi niin lähellä ja pystyisinkö olemaan oma itseni. Sen takia on ehkä jopa parempi olla yksin, kun en koskaan halua pahoittaa toisen mieltä tai käyttäytyä itse huonosti toista kohtaan. En halua sitä, että joku on minulle hyvä ja itse en pystykään olemaan "normaali" ja pilaan koko jutun. Sen tiedän, että olen ollut ja olen vieläkin täysin omillani

. Vanhempani eivät ole ymmärtäneet minua ja tajunneet sitä kuinka ikävää aikaa nuoruus oli. Sokeitahan he tietysti jo ovat, koska eivät ole muka nähneet mitään. Itse en voisi vanhempana enää peiliin itseäni katsoa. He olisivat kuitenkin voineet tukea ja mieluummin kehua kuin unohtaa minut ja antaa itse selvitä. Kun kuitenkin ovat ihan normaaleita ihmisiä ( ehkä), eikä mistään  ns "huonosta" perheestä kuitenkaan kyse. Sori tämä romaani. Itselle on vaan helpottavaa kirjoittaa näistä kokemuksista.

Minäkin epäilen aina ensimmäisenä, että minut hylätään, enkä sen takia viitsi nykyisin koittaa oikeasti tutustua kehenkään, eli siis en luota ihmisiin minusta pitäjänä tai ehkä vielä tärkeämmin minua ymmärtävinä.

Minulla on aivan liian monta (tai liian läheisistä ihmisistä) sellainen kokemus, että jos teen jotain, mikä suututtaa heidät, heillä on oikeus suhtautua minuun hyvin halveksivasti ja ikävästi ja kokea sellainen käytös vielä itseltään vain sellaiseksi "uhrin oikeudeksi". Eli aivan kuin heillä ei olisi mitään velvollisuuksia ymmärtää toisia ja selvittää asioita, vaan jos heillä on jokin oma ihmeellinen pikku traumaisuutensa, niin minun siihen osuessani olen muka tehnyt jotain hirveää ja pahaa. Ja olenkin hirveä ja paha. Jälkimmäistä minusta ei ole sanonut kukaan muu noisa tilanteissa kuin äiti.ni, mutta sehän onkin sitten riittänyt.

Muiden ei tarvitse sanoa noin, uskon jo muusta käytöksestä heidän ajattelcan niin.

Minun on siksi aivan mahdotonta jatkaa sellaista ystävyyssuhdetta, enkä haluaisikaan, mutta jos näitä ihmisiä ei sitten "lepyttele", niin heille jää sellainen ajatus päähänsä, että minä olin jotenkin viallinen ja kamala, ja he oikein kivoja kunnon ihmisiä.

Ja koska minua ei ole koskaan puolustanut kukaan, eikä ole IKINÄ tuollaisissa tilanteissa ajateltu minua, nähty mun puoltani, ei mitään, mulle on vain huudettu (äiti), miten kamala olen ja miten mun ei tarvitse ihmetellä, jos ystävät jättää ja hylkää, niin vaikka nykyisin tiedänkin, että se vikapa onkin siinä toisessa ihmisessä, niin tuollainenkäytös laukaisee mussa niin käsittämättömän primaaliraivon, että se ihminen ei mitenkään pysty sitä ikinä sovittamaan. Hän satutti mua sillä, jos uskaltaakin syyttää mua omista kipupisteistään pahaksi, että saa olla onnellinen, että saa pitää henkensä.

Ja eihän tuollaisten tunteiden tunteminen itselle varsin kohottavaa ole, eikä mieluisaa, asia on ongelma ainoastaan itselleni, ei näille tekopyhille itsepuolustajille.

Itsensä puolustaminen on hieno juttu, se vaan, että moni tekee sen todella törkeällä tavalla.

Mä en tee noita asioita, joita mussa nousee, en tapa tai uhkaile, jos joku retardi meni niin nyt jo luulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.

En minäkään kestä kritiikkiä, en tajua miten se olisi narsismia. Se, jonka mielestä hänellä on oikeus pahoittaa toisen mieli arvostelemalla se narsisti on.

Se on myös narsismia, että ei kestä kritiikkiä, loukkaantuu kohtuuttomasti, on yliherkkä. Tiedätkö, sellainen liiallinen yliherkkyys omaan itseen kohdistuvassa arvostelussa. Narsismia ei ole vain muiden manipulointi.

Hei. Mikä ihmeen tarve sinulla on " kritisoida" muita?

Kerro, niin me muutkin lopulta ymmärrämmen mihin kaltaisesi henkilöt pyrkivät. Jos kukaan ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa, ongelma on silloin yksin sinussa. Normaali ihminen ei " kritisoi" muita. Hän voi paheksua toisen KäYTÖSTÄ. Niin pitääkin, jos toinen on loukannut. En huolisi sinua ystäväkseni. Et kunnioita yhtään toisen ihmisen persoonaa, etkä tajua, että meillä ihmisillä on rajat. Narsisti ei kunnioita toisen rajoja.

Kuvailit just äiti.ni. Ei ihme, että täällä on äiti.ni sikilujen fanikuoro tällä palstalla.

Kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten häpeän kokemuksen oikein voi poistaa, jos se ei katoa mihinkään vaikka kuinka yrittäisi itseään ja menneisyyttään työstää?

Ainakin tämä: tajuaa että heidän on syytä hävetä koska kohtelivat sinua huonosti.

Sinä et ole se, kenen pitää hävetä. Piste.

Tajuan tuon, mutta häpeän kokemus ei silti ole poistunut. Häpeän jopa sitä, etten pääse irti turhasta häpeästä. Kokemukset ovat tunnetasolla, jolloin pelkkä niiden tiedostaminen ei riitä niiden käsittelemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa pitää kokea häpeää jos hylkää itsensä eli sen mitä itse on. Ei kyllä muuten tai muiden toiminnan vuoksi.

Ja mitähän ihmeen v*ttua nyt taas? Kun et tiedä mitään, niin voisitko poistua tällaisista ketjuista, typerys? Tyhmä olet, kun et edes tajua, ettet tajua mitä.n, ja silti tulet sönköttämään tyhmiä juttujasi tänne.

Koska etpä tiennyt, että se itsensä hylkääminen voi alkaa jo kolme-nelivuotiaana (ehkä aiemminkinkin) ja on vanhemman syy, tai ulkopuolisten olosuhteiden. Mutta sulla on kylläniin pienet pallit, että voit syytellä lapsia aikuisten vastuulla olevist asioista, jep jep. Sunkaltaises nollat on niin nähty.

En jaksa vastailla tällaisille huutelijoille edes täysin asiallisesti, koska he tulevat vain kerjäämään vain verta nenästään, koska heillä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Koittavat vain, millä sanoilla keskustelijoiden jalka tai itsetunto jälleen katkeais ja sillä pysyisi hänen omaansa alempana.

Yritätkö saada toista tuntemaan häpeää oman mielipiteen esittämisestä. Selkeästi. Et onnistu.

Mutta ois kyllä syytä tuntea! Opettele ymmärtämään vähän paremmin aihetta, josta muut puhuvat, ennen kuin tulet siihen kiusaamaan eli "antamaan mielipiteesi". Häpeäisit tietämättömyyttäsi!

Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ilman toisten häpeän langettelua. Se kuuluu vapaaseen maailmaan.

On oikeus, kysymys onkin asenteestasi, häpeä tyhmyyttäsi, sinä voit tulla tällaiseen ketjuun OPPILAAKSI, et opettajaksi. Se, ettet sitä tajua tekee sinusta hävettävän nuijan. Typeryksen. Saat olla mitä mieltä tahansa haluat, mutta et vaan oikein käsitä missä ja milloin aukaista tyhmä sanainen arkkusi.

Ymmärrätkö mikä kaksinaismoralisti olet? Häpeä keskustelussa täysin häpeämättömästi olet valmiina häpäisemään kaikki jotka eivät ajattele kuin sinä. Minuun häpäisy-yrityksesi eivät pure.

No mä en satu ajattelemaan, että on asiallista tai mikään ihmisoikeus loukata toisia, eli tulla sanomaan mitä ikinä mielessä on, kun ei tajua aihetta. Tai vaikea se ehkä on olla tulematta sanomaan, kun ei ole kapasiteettia YMMÄRTÄÄ, ettei itsellä ole varsinaista annettava keskustelijoille, paitsi heidän kipupisteidensä ronkkiminen ja satuttamisen jatkaminen, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun asiasta sulle sanotaan, niin minuata ei ole okei, ettet tajua silloinkaan.

Etkä osaa tai kykene silloinkaan alkaa ajattelemaan muita ja heidän tunteitaan ja siirtyä oopilaaksi typerästä opettajasta.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kukaan huonossa seurassa, jos olisi joku sellainen, joka välittäisi sinusta ja haluaisi sinulle hyvää? Huonoihin ihmissuhteisiin ja yksinäisyyteen tyydytään vain silloin, kun ei parempiakaan vaihtoehtoja ole tarjolla.

Niinpä! Todella typerä neuvo olla "niiden mukavien kanssa". Ehkä joku tosiaan on ihan huvikseen ikävien ihmisten seurassa, jotta näkee oleelliseksi tuollaisenkin "neuvon".

Jos he jotain hyvää haluaisivat saada aikaan se olisi se, että poistaisivat ne ikävät ihmiset toisen elämästä, auttaisivat siinä (huonoitsetuntoiselle saattaa sellaisestakin nousta syyllisyys, että hylkää ikävät ihmiset plus se yksinäisyys ei paljon houkuttele) ja olisivat vaikkapa itse mukavia tilalle.

No, nyt joku sitten sanoo, että kaikkea sitä joku toivookin. Niinpä. No miksi sitten tulet neuvomaan niin tyhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.

En minäkään kestä kritiikkiä, en tajua miten se olisi narsismia. Se, jonka mielestä hänellä on oikeus pahoittaa toisen mieli arvostelemalla se narsisti on.

Se on myös narsismia, että ei kestä kritiikkiä, loukkaantuu kohtuuttomasti, on yliherkkä. Tiedätkö, sellainen liiallinen yliherkkyys omaan itseen kohdistuvassa arvostelussa. Narsismia ei ole vain muiden manipulointi.

Ja miten sinä auttaisit tällaisista ongelmista kärsivää ihmistä? Asian tiedostaminen ei poista ongelmaa.

Jos henkilö itse kärsii ominaisuudestaan, niin terapiaan. Ongelma ei välttämättä poistu, mutta sen kanssa oppii elämään, oppii hyväksymään tällaisen piirteen itsessään. Että voi hyväksyä sen, ettei ole täydellinen.

Tuo viimeinen lause edellisten lauseiden loppukaneetiksi.

Siis, onko tässä ketjussa vaatimassa henkisesti murskatulta ihmiseltä " täydellisyyttä", mikä liittyy kirjoittajan kertomaan tapaan kokea asiat ja omat reaktiot. Pitääkö meidän alaspainettujen taas ruveta häpeämään itseään?

Minulle huono kohtelu aiheutti jo nuorena sen etten luota enää keneenkään,enkä ikinä pysty luottamaan. En " häpeä" tätä,

Pitäisikö taas " hävetä" ? Ei kai?

Niin, täällä on tyhmiä kommentoijia, jotka änkivät ketjuun tietämättä asiasta mitään, siis vailla omakohtaista kokemusta. Ei kiinnosta yhtään heidän mielipiteensä. Kun kyse ei todellakaan ole siitä, että ei hyväksy sitä, ettei ole täydellinen. Voi luoja. Jos kokisi olevansa vikoineen ihan hyvä ja riittävä se ois jo mieletön plussa! Niin joku saatana.n vatipää selittää tuollaista.