Lue keskustelun säännöt.
Mies vain pelaa ja pelaa
18.01.2019 |
Mitä tekisitte tilanteessa, jossa puolisonne vain pelaisi päiväy pitkät? Toki siis tekee pakolliset adiat, esim. käy kaupassa, tekee vähän kotitöitä, syö jne.
Ollaan riidelty asiasta tällä viikolla ainakin kolme kertaa, mutta tuntuu, ettei hän itse ymmärrä tätä asiaa. Käskin jo raahata pelikoneet eri osoitteeseen, mutta ei ilmeisesti ottanut tosissaan.
Hän selittää asian sillä, että pelaaminen on asia, jota hän tykkää tehdä, ja että se on harrastus. Minä olen yrittänyt selittää, etten minäkään tee harrastamiani asioita päivittäin.
Luin netistä peliriippuvuuden "oireita" ja yhtenö on sosiaaliaten suhteiden ongelmat. Tilanteemme mielestäni sopii tähän oireeseen, sillä alan kohta oikeasti harkita sitä eroa. Haluan kumppanin, joka tekee kanssani asioita. (Tähän hän sanoisi, että kyllä hän tekee, esim käy kaupassa! En kuitenkaan laske sitä ns. oikeaksi yhteiseksi ajaksi, kun meillä olisi tällä hetkellä työttöminä kuitenkin aikaa toisillemme enemmän.)
En haluaisi erota hänestä, sillä hän on oikeasti ihana ihminen. Ja haluaisin auttaa häntä, en luovuttaa.
Mitä siis teen? Anoppi tietää miehen nuoruudesta tämän pelaamisen, joten seuraavaksi yhteys sinne..
Ollaan molemmat 20v ja asuttu vuosi yhdessä.
Kommentit (220)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on 12-18 tuntia päivässä koneella, syö koneen ääressä ja joskus käy jopa kaupassa tai hakemassa lounasta. Arkena tilanne ei haittaa, koska se tunnin telkkarin katteleminen yhdessä riittää iltaisin. Vapaapäivinä taas tilanne vituttaa, kun itse jaksaisin/haluaisin tehdä jotain yhdessä. Peliriippuvuus on syvältä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka käski ottaa pelimies?
En tiedä mainitsinko jossain, piti ainakin mainita, mutta hän ei ole alusta asti ollut tällainen.
Lautapelit ovat hyvä idea!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies on 12-18 tuntia päivässä koneella, syö koneen ääressä ja joskus käy jopa kaupassa tai hakemassa lounasta. Arkena tilanne ei haittaa, koska se tunnin telkkarin katteleminen yhdessä riittää iltaisin. Vapaapäivinä taas tilanne vituttaa, kun itse jaksaisin/haluaisin tehdä jotain yhdessä. Peliriippuvuus on syvältä.
Sinä sen sanoit. Arkena (oletettavasti että ollaan töissä/koulussa molemmat) vähempi riittää, pitää jäädä tilaa myös omille asioille. Viikonloppuna haluaisi kuitenkin enemmän yhteistä aikaa.
Ap
Mä täytän tänä vuonna 35-vuotta ja pelaan edelleen joka päivä. Olen tosin sinkkumies joten ei ole vaimoa naputtamassa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä jaksa lukea koko ketjua, mutta parin ekan sivun perusteella sain sen kuvan, että miehen pelaaminen on yhdessäollessa lisääntynyt. Voisiko mitenkään olla, että yhdessä asuminen (ja se, että oikeasti pitääkin olla yhdessä 24/7) on alkanut ahdistaa miestä? Että hän sitten pakenee sitä vuorovaikutusta pelimaailmaan, jossa kokee saavansa olla omassa rauhassa?
Jotenkin nimittäin tuli etäisesti mieleen kaveripariskunta (ikä siinä 25 vuoden kieppeillä), jotka eivät asu yhdessä vielä. Pariskunnan mies haluaisi suhteelta läheisyyttä (eikä välttämättä edes seksiä, vaan ihan just yhdessä leffan katsomista ja samalla sylikkäin istumista) useamman kerran viikossa, kun taas nainen (pitkäaikainen ystäväni, joka avautuu minulle asioista) kaipaisi välillä viikkoja, jolloin voisi vain unohtaa parisuhdejutut ja keskittyä töihin ja harrastuksiin. Nainen on joka miettinyt, että pitäisikö heidän erota ihan sen takia, että hän selvästi ei aina kykene olemaan sitä, mitä mies kaipaisi.
Jos tämä pariskunta asuisi yhdessä, niin uskoisin, että tämä ystäväni käyttäytyisi aika samalla tavalla kuin sinun miehesi. Uppoutuisi omiin harrastuksiinsa tai töihinsä kun sitä toista ei vaan pääse pakoon enää.
Pleikkari>Xbot kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu sitä mitä pelejä pelaa. Esim. vanhat Amiga-pelit ovat parhaita, mutta C64-pelien grafiikka on oksennuksen tasoa (160x200 resoluutio ja vain 4 vapaasti valittavaa väriä 8x8 alueessa). Suunnilleen kaikki nykyiset pelit ovat kuraa, paitsi jotkut pelit, jotka käyttävät 80-luvun pelien formaattia parannetulla grafiikoilla. Esim. skyforce & reloaded/air attack 2. Unity pelimoottori aivan kuraa, hidastelee yksinkertaisissakin tablet/smartphone-peleissä quadcorella ja hyvällä GPU:lla, joten edelliset pelit kuitenkin kuraa, koska tehty Unityllä. Jos joku peli ei pysty antamaan 50-60 FPS vakaata näyttöpäivitystä, niin se peli on nollan arvoinen, sellaista kyettiin jo tarjoamaan 80-luvulla.
Suosittelen myös miestäsi katsomaan ohjelmointivideoita, missä käytetään 80-luvun metodeja tekemään pelejä, niin saa itse tehtyä mitä haluaa, ja ei tavitse nykysaastaa katsoa. Ja kaikki aika ei sitten mene pelaamiseen.
Amiga jyräää aina!! Mutta haise pahalle, kun morkkaat C64:n pelejä! Siihen aikaan peleillä oli sielu ja ne olivat sen myötä täyttä rautaa. Ulkoasu ei merkitse mitään jos peli on muulta sisällöltään loistava.
Vaikutat muutenkin PuuCee-pelleltä, joka tuhlaa 1000-2000€ yhteen koneeseen, kun Masterrace-konsolit maksavat vain murto-osan siitä. Lisäksi nojaat siihen näppikseen ja hiireen, kun Masterrace-konsolipelaaja voi ottaa mukavan asennon nojatuolissaan ja pelata langattomalla ohjaimella paljon rennommin. 30fps riittää ihmissilmälle. Ja aina ennemmin konsolin 40-60 tuuman FullHD-televisio kuin alle puolta pienempi paskamonitori.
30fps riittää ehkä niille, jotka eivät ole nähneet 60fps:ää. Jo ihan Segan Dreamcast kykenee näyttämään pleikkarijonneille kuinka sulavasti konsolipelitkin voivat pyöriä, kun framerate pysyy 60:ssä. Että nautihan vaan siitä motion blurista, mitä hyvällä pc:llä ei tarvita peittelemään surkeaa ruudunpäivitystä. PC-pelaamisessa puoli iloa on siinä, että voi muokata pelien asetuksia ottamaan kaikki irti saatavilla olevasta raudasta.
Ja kyllä minä ainakin makaan sohvalla miellyttävässä asennossa PC:llä pelatessa, välillä 60fps/4k isolta ruudulta, välillä 120+fps/1080p pieneltä ruudulta. Välillä Xbox Onen langatonta ohjainta ja toisinaan hiirtä sekä näppäimistöä käyttäen. Daaaa! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jaksa lukea koko ketjua, mutta parin ekan sivun perusteella sain sen kuvan, että miehen pelaaminen on yhdessäollessa lisääntynyt. Voisiko mitenkään olla, että yhdessä asuminen (ja se, että oikeasti pitääkin olla yhdessä 24/7) on alkanut ahdistaa miestä? Että hän sitten pakenee sitä vuorovaikutusta pelimaailmaan, jossa kokee saavansa olla omassa rauhassa?
Jotenkin nimittäin tuli etäisesti mieleen kaveripariskunta (ikä siinä 25 vuoden kieppeillä), jotka eivät asu yhdessä vielä. Pariskunnan mies haluaisi suhteelta läheisyyttä (eikä välttämättä edes seksiä, vaan ihan just yhdessä leffan katsomista ja samalla sylikkäin istumista) useamman kerran viikossa, kun taas nainen (pitkäaikainen ystäväni, joka avautuu minulle asioista) kaipaisi välillä viikkoja, jolloin voisi vain unohtaa parisuhdejutut ja keskittyä töihin ja harrastuksiin. Nainen on joka miettinyt, että pitäisikö heidän erota ihan sen takia, että hän selvästi ei aina kykene olemaan sitä, mitä mies kaipaisi.
Jos tämä pariskunta asuisi yhdessä, niin uskoisin, että tämä ystäväni käyttäytyisi aika samalla tavalla kuin sinun miehesi. Uppoutuisi omiin harrastuksiinsa tai töihinsä kun sitä toista ei vaan pääse pakoon enää.
Olen tätä miettinyt yhdessä hänen kanssaan, ollaan asiasta keskusteltu, mutta kuulemma omaa aikaa tarpeeksi. Ollaan molemmat saatu omaa aikaa aina, kun pyydetään. Olen otettu, kun hän kysyy omaa aikaa, koska silloin tietää, että toinen luottaa. En ainakaan itse uskaltaisi, ellen luottaisi, koska pelkäisin toisen suuttuvan.
Ap
Mun miesystävä on 31v ja pelaa paljon. _Paljon._ On pleikkaria, Switchiä, Nintendoa ja vaikka mitä. Tässä viimeisen muutaman vuoden aikana nämä konsolit ovat pirun viekkaasti löytäneet tiensä osoitteeseeni, missä mieskin melkein kaiken aikansa viettää. Tämän konsolipelaamisen lisäksi käy joskus omalla kämpällään pelaamassa tietokoneella. Niin ja hän kuuluu myös semmoiseen pieneen lautapeliryhmään. Pelaavat säännöllisen epäsäännöllisesti ja kun tuommoinen pelipäivä on, se tarkoittaa oikeasti koko päivää.
Mies kuitenkin opiskelee ja käy nyt työharjoittelussa. Hoitaa koulun ja työt hyvin, auttaa kotitöissä, tekee välillä ruokaa ja käy kaupassa. Mutta melkein kaikki vapaa-aika menee johonkin peliin, tai sitten herra makaa tabletti kädessä Reddittiä selaillen.:D Hyvä on se, ettei hän kuitenkaan mene mihinkään omaan kuplaansa pelatessaan, vaan osallistuu keskusteluun ja osaa laittaa pelin syrjään, jos tarve vaatii. Meidän yhteinen aika on usein kävelyillä käyntiä, leffan katselua tai yhdessä kokkailua. Näille mies onneksi tekee aikaa. Muuten en jaksaisi varmasti katsella sitä jatkuvaa naputusta.:D
Vastapainoksi olen sitten alkanut pelata minäkin välillä. (Pelasin paljon lapsena ja teininä, mutta aikuistuessa se jotenkin jäi.) Just hetki sitten lopettelin tunnin session Tekken 3:sen parissa.;) Mies on juuri nyt veljensä luona pelaamassa lautapelejä. Näiden muutaman vuoden aikana olen minäkin oppinut muutaman lautapelin salat ja olen käynyt tuossa porukassa pelaamassa paria vähän yksinkertaisempaa ja lyhyempää peliä. Mieluummin kuitenkin pelaan itsekseni tai pienellä porukalla esim. Super Mario Partyä tms.
Kyllä se välillä ärsyttää itse hommailla jotain muka rakentavaa, kuten tuossa joulun alla laitella joulukuusta ja jouluvaloja, leipoa pipareita ja torttuja ym. kun toinen vaan röhnöttää sohvalla silmät näytössä kiinni. No, ehkä oma moka sillä tiedän, että jos olisin pyytänyt apua, olisin sitä saanut.:P Ollaan tuosta pelaamisen määrästä joskus puhuttu, mutta ymmärrän sen, että tuo on oikeasti miehen ainoa harrastus ja tärkeää hänelle. Hän on kuitenkin sosiaalisesti lahjakas ja tapaa kavereita näiden pelien tiimoilta. Ei mikään verkkarit/likainen t-paita/sipsipussi kainalossa/kokis toisessa -tyyppi, joka sulkeutuu muulta maailmalta pelatessaan. Pitäkööt pelinsä.:) On minullakin harrastukseni. Varmaan miestä ärsyttää enemmän se, että minä uppoudun välillä johonkin kirjaan niin, ettei minua saa silloin häiritä.:D
Anteeksi, tästä tuli romaani..:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä on 31v ja pelaa paljon. _Paljon._ On pleikkaria, Switchiä, Nintendoa ja vaikka mitä. Tässä viimeisen muutaman vuoden aikana nämä konsolit ovat pirun viekkaasti löytäneet tiensä osoitteeseeni, missä mieskin melkein kaiken aikansa viettää. Tämän konsolipelaamisen lisäksi käy joskus omalla kämpällään pelaamassa tietokoneella. Niin ja hän kuuluu myös semmoiseen pieneen lautapeliryhmään. Pelaavat säännöllisen epäsäännöllisesti ja kun tuommoinen pelipäivä on, se tarkoittaa oikeasti koko päivää.
Mies kuitenkin opiskelee ja käy nyt työharjoittelussa. Hoitaa koulun ja työt hyvin, auttaa kotitöissä, tekee välillä ruokaa ja käy kaupassa. Mutta melkein kaikki vapaa-aika menee johonkin peliin, tai sitten herra makaa tabletti kädessä Reddittiä selaillen.:D Hyvä on se, ettei hän kuitenkaan mene mihinkään omaan kuplaansa pelatessaan, vaan osallistuu keskusteluun ja osaa laittaa pelin syrjään, jos tarve vaatii. Meidän yhteinen aika on usein kävelyillä käyntiä, leffan katselua tai yhdessä kokkailua. Näille mies onneksi tekee aikaa. Muuten en jaksaisi varmasti katsella sitä jatkuvaa naputusta.:D
Vastapainoksi olen sitten alkanut pelata minäkin välillä. (Pelasin paljon lapsena ja teininä, mutta aikuistuessa se jotenkin jäi.) Just hetki sitten lopettelin tunnin session Tekken 3:sen parissa.;) Mies on juuri nyt veljensä luona pelaamassa lautapelejä. Näiden muutaman vuoden aikana olen minäkin oppinut muutaman lautapelin salat ja olen käynyt tuossa porukassa pelaamassa paria vähän yksinkertaisempaa ja lyhyempää peliä. Mieluummin kuitenkin pelaan itsekseni tai pienellä porukalla esim. Super Mario Partyä tms.
Kyllä se välillä ärsyttää itse hommailla jotain muka rakentavaa, kuten tuossa joulun alla laitella joulukuusta ja jouluvaloja, leipoa pipareita ja torttuja ym. kun toinen vaan röhnöttää sohvalla silmät näytössä kiinni. No, ehkä oma moka sillä tiedän, että jos olisin pyytänyt apua, olisin sitä saanut.:P Ollaan tuosta pelaamisen määrästä joskus puhuttu, mutta ymmärrän sen, että tuo on oikeasti miehen ainoa harrastus ja tärkeää hänelle. Hän on kuitenkin sosiaalisesti lahjakas ja tapaa kavereita näiden pelien tiimoilta. Ei mikään verkkarit/likainen t-paita/sipsipussi kainalossa/kokis toisessa -tyyppi, joka sulkeutuu muulta maailmalta pelatessaan. Pitäkööt pelinsä.:) On minullakin harrastukseni. Varmaan miestä ärsyttää enemmän se, että minä uppoudun välillä johonkin kirjaan niin, ettei minua saa silloin häiritä.:D
Anteeksi, tästä tuli romaani..:D
Ihan unelmalta kuulostaa omaan elämään verrattuna.
Aloin miettiä, että tajusikohan tuo mies, että aamun pelattuaan voisi muutakin tehdä. Se olisi todella hyvä juttu, ja vähän jopa innostuin nyt.
Ap
Peliaddikti pahimmillaan:
https://www.smh.com.au/national/nsw/livestream-of-video-game-films-sydn…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä jos olette 20 v ja molemmat työttömiä ja mies vain pelaa, niin ei hyvä. Jotain kunnianhimoa pitäisi olla, koulunkäyntiä, töitä, harrastuksia, urheilua, edes JOTAIN. Älä jää odottelemaan, hanki nyt ainakin itsellesi koulupaikka.
Sorry, en lukenut koko ketjua, varmaan tätä jo kommentoitiin..
Pelaaminenko ei ole harrastus? Nehän alkaa väittää sitä jo urheiluksikin.
asiasta mitään tietämätön kysyy, eikös niit ole niitä rahaturnauksia näis peleissä, eikös se vois keskittyä niihin niin saisit rikkaan miehen ku alkais tulla voittoja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ööliö kirjoitti:
asiasta mitään tietämätön kysyy, eikös niit ole niitä rahaturnauksia näis peleissä, eikös se vois keskittyä niihin niin saisit rikkaan miehen ku alkais tulla voittoja :)
Joo, sitten se pelaaminen ei taitaisi ap:tä enää niin kovasti häiritä.
Haasta painiotteluun. Kulje pelkässä paidassa ohi ja pyllistä. Kyllä sillä hetkeksi saa pelikoneen kimpusta pois.
Vierailija kirjoitti:
Mä täytän tänä vuonna 35-vuotta ja pelaan edelleen joka päivä. Olen tosin sinkkumies joten ei ole vaimoa naputtamassa asiasta.
Nauti täysillä. Niin minäkin teen. Tätä palstaa kun lukee, joka viikko saa vahvistuksen siihen, kuinka hyvä on elää yksin. Voi harrastaa, mitä haluaa silloin kuin haluaa. Voi pelata vaikka 24 h silloin, kun sille on töistä aikaa. Kun matsi on meneillään, piuhat eivät irtoa seinästä sen takia, että nyt pitää leipoa yhdessä pullaa tai kaivaa sohvalla yhdessä nenää kylki kyljessä.
Vierailija kirjoitti:
ööliö kirjoitti:
asiasta mitään tietämätön kysyy, eikös niit ole niitä rahaturnauksia näis peleissä, eikös se vois keskittyä niihin niin saisit rikkaan miehen ku alkais tulla voittoja :)
Joo, sitten se pelaaminen ei taitaisi ap:tä enää niin kovasti häiritä.
Haha, kyllä se häiritsisi, mikäli sitä tehtäisi yhtä paljon kuin nykyään. Edelleenkään, siis ei vieläkään, ongelmana ole se itse pelaaminen, vaan siihen käytetty aika.
Ap
Kauanko miehesi on pelannut "riippuvaisesti", koska minulla ja poikaystävälläni tulee joskus vuorotellen, joskus lomittain molemmilla ns. pelailukausi, eli pelaamme suunnilleen koko päivän tai todella monta tuntia siitä joko yhdessä tai itseksemme. Kausi saattaa kestää kuukauden ja parhaimmillaan kaksi ja sitten on taas monta kuukautta perusarkea. Kauanko edes olette olleet yhdessä? Onko sinulla ollut mahdollisuutta nähdä tällaista sykliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ööliö kirjoitti:
asiasta mitään tietämätön kysyy, eikös niit ole niitä rahaturnauksia näis peleissä, eikös se vois keskittyä niihin niin saisit rikkaan miehen ku alkais tulla voittoja :)
Joo, sitten se pelaaminen ei taitaisi ap:tä enää niin kovasti häiritä.
Haha, kyllä se häiritsisi, mikäli sitä tehtäisi yhtä paljon kuin nykyään. Edelleenkään, siis ei vieläkään, ongelmana ole se itse pelaaminen, vaan siihen käytetty aika.
Ap
Ammattipelaamisesta et sitten tiedä yhtään mitään.
Pelatkaa yhdessä. Asiantuntevissa pelikaupoissa on lautapelejä, joiden kanssa voitte tehdä pelistä yhteisen sosiaalisen kokemuksen.