Lue keskustelun säännöt.
Mies vain pelaa ja pelaa
18.01.2019 |
Mitä tekisitte tilanteessa, jossa puolisonne vain pelaisi päiväy pitkät? Toki siis tekee pakolliset adiat, esim. käy kaupassa, tekee vähän kotitöitä, syö jne.
Ollaan riidelty asiasta tällä viikolla ainakin kolme kertaa, mutta tuntuu, ettei hän itse ymmärrä tätä asiaa. Käskin jo raahata pelikoneet eri osoitteeseen, mutta ei ilmeisesti ottanut tosissaan.
Hän selittää asian sillä, että pelaaminen on asia, jota hän tykkää tehdä, ja että se on harrastus. Minä olen yrittänyt selittää, etten minäkään tee harrastamiani asioita päivittäin.
Luin netistä peliriippuvuuden "oireita" ja yhtenö on sosiaaliaten suhteiden ongelmat. Tilanteemme mielestäni sopii tähän oireeseen, sillä alan kohta oikeasti harkita sitä eroa. Haluan kumppanin, joka tekee kanssani asioita. (Tähän hän sanoisi, että kyllä hän tekee, esim käy kaupassa! En kuitenkaan laske sitä ns. oikeaksi yhteiseksi ajaksi, kun meillä olisi tällä hetkellä työttöminä kuitenkin aikaa toisillemme enemmän.)
En haluaisi erota hänestä, sillä hän on oikeasti ihana ihminen. Ja haluaisin auttaa häntä, en luovuttaa.
Mitä siis teen? Anoppi tietää miehen nuoruudesta tämän pelaamisen, joten seuraavaksi yhteys sinne..
Ollaan molemmat 20v ja asuttu vuosi yhdessä.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Kauanko miehesi on pelannut "riippuvaisesti", koska minulla ja poikaystävälläni tulee joskus vuorotellen, joskus lomittain molemmilla ns. pelailukausi, eli pelaamme suunnilleen koko päivän tai todella monta tuntia siitä joko yhdessä tai itseksemme. Kausi saattaa kestää kuukauden ja parhaimmillaan kaksi ja sitten on taas monta kuukautta perusarkea. Kauanko edes olette olleet yhdessä? Onko sinulla ollut mahdollisuutta nähdä tällaista sykliä?
Aina pelannut paljon, tosin ollaan oltu samassa osoitteessa vasta n. vuosi. Ei siis ole kovin pitkältä ajalta kokemusta, että voisi verrata. Ja aina ollaan asiasta saatu erimielisyyttä aikaan, mutta nyt tilanne mielestäni lähtenyt ihan lapasesta.
Pelkään sitä riippuvuutta lähinnä siksi, että heidän suvussaan on paljon erilaisia riippuvuuksia, eli hänellä siihen alttius. Oma riippuvuuteni erääseen peliin loppui, kun sain muuta mielekästä puuhaa. Voinee siis olla kyse myös tekemisen puutteesta?
Tuollainen sykli on mahdollinen kyllä, sillä ollut työttömänä vasta joulukuun alusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ööliö kirjoitti:
asiasta mitään tietämätön kysyy, eikös niit ole niitä rahaturnauksia näis peleissä, eikös se vois keskittyä niihin niin saisit rikkaan miehen ku alkais tulla voittoja :)
Joo, sitten se pelaaminen ei taitaisi ap:tä enää niin kovasti häiritä.
Haha, kyllä se häiritsisi, mikäli sitä tehtäisi yhtä paljon kuin nykyään. Edelleenkään, siis ei vieläkään, ongelmana ole se itse pelaaminen, vaan siihen käytetty aika.
Ap
Ammattipelaamisesta et sitten tiedä yhtään mitään.
En väittänytkään. Toki voit kertoa, jos noin häiritsee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ööliö kirjoitti:
asiasta mitään tietämätön kysyy, eikös niit ole niitä rahaturnauksia näis peleissä, eikös se vois keskittyä niihin niin saisit rikkaan miehen ku alkais tulla voittoja :)
Joo, sitten se pelaaminen ei taitaisi ap:tä enää niin kovasti häiritä.
Haha, kyllä se häiritsisi, mikäli sitä tehtäisi yhtä paljon kuin nykyään. Edelleenkään, siis ei vieläkään, ongelmana ole se itse pelaaminen, vaan siihen käytetty aika.
Ap
Ammattipelaamisesta et sitten tiedä yhtään mitään.
En väittänytkään. Toki voit kertoa, jos noin häiritsee.
Ap
Hieman olet naiivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä näkisin että olet asian ytimessä. Miehen harrastus on pelaaminen, se ei ole pahuutta. Pelaaminen yhdessä on parisuhdeaikaa siinä missä joku sun tykkäämä juttu. Mutta toki pitäisi tehdä myös juttuja joista sä pidät. Pulliako ne oli?
Hei aikuisten oikeesti, yhdessä pelaaminenko miehen addiktion hoitaa? Ei, mies haluaa pelata yksin, haluaa keskittyä ja uppoutua siihen täysin. Sitä on ok tehdä ajoittain vaikka kellon ympäri, mutta muut "velvoitteet" pitää hoitaa. Niihin kuuluvat normaali henkilökohtainen hygienia, ruokahuolto, kotitaloudenhoito, fyysisestä kunnostaan huoltapitäminen, elannon ansaitseminen (tai opiskelu/työn hakeminen) ja ihmissuhteiden hoitaminen. Ap:n miehellä näyttää takkuavan moni muukin asia, kuin tuo ihmissuhteiden hoitaminen.
Taisit keksiä tän kaiken ite, ap:n tarina ei sitä kertonut. Mutta jos on se juurtunut usko että pelaaminen on väärin niin helposti sitä keksii valheita jotka tukevat uskoa, kuten tässä kävi.
No, ap:n perusteella on käynyt selväksi, että miehensä ei ole saanut haettua töitä, ei varmaankaan paljoa siivoaisi (ap ajatteli, että kämppä on sekaisin kun tulee takaisin leikkauksesta), ei ole saanut yksiä luistimia teroitettua, puhumattakaan, että kävisi siellä luistelemassa (fyysisen kunnon hoitaminen) Ei vaadi kovin paljoa mielikuvitusta päätellä, että elämänhallinnassa alkaa olla pientä rakoilua. Työssäkäyminen ehkäisi tätä melko tehokkaasti.
Eikä minusta pelaaminen ole väärin, mistä niin päättelit?
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä on 31v ja pelaa paljon. _Paljon._ On pleikkaria, Switchiä, Nintendoa ja vaikka mitä. Tässä viimeisen muutaman vuoden aikana nämä konsolit ovat pirun viekkaasti löytäneet tiensä osoitteeseeni, missä mieskin melkein kaiken aikansa viettää. Tämän konsolipelaamisen lisäksi käy joskus omalla kämpällään pelaamassa tietokoneella. Niin ja hän kuuluu myös semmoiseen pieneen lautapeliryhmään. Pelaavat säännöllisen epäsäännöllisesti ja kun tuommoinen pelipäivä on, se tarkoittaa oikeasti koko päivää.
Mies kuitenkin opiskelee ja käy nyt työharjoittelussa. Hoitaa koulun ja työt hyvin, auttaa kotitöissä, tekee välillä ruokaa ja käy kaupassa. Mutta melkein kaikki vapaa-aika menee johonkin peliin, tai sitten herra makaa tabletti kädessä Reddittiä selaillen.:D Hyvä on se, ettei hän kuitenkaan mene mihinkään omaan kuplaansa pelatessaan, vaan osallistuu keskusteluun ja osaa laittaa pelin syrjään, jos tarve vaatii. Meidän yhteinen aika on usein kävelyillä käyntiä, leffan katselua tai yhdessä kokkailua. Näille mies onneksi tekee aikaa. Muuten en jaksaisi varmasti katsella sitä jatkuvaa naputusta.:D
Vastapainoksi olen sitten alkanut pelata minäkin välillä. (Pelasin paljon lapsena ja teininä, mutta aikuistuessa se jotenkin jäi.) Just hetki sitten lopettelin tunnin session Tekken 3:sen parissa.;) Mies on juuri nyt veljensä luona pelaamassa lautapelejä. Näiden muutaman vuoden aikana olen minäkin oppinut muutaman lautapelin salat ja olen käynyt tuossa porukassa pelaamassa paria vähän yksinkertaisempaa ja lyhyempää peliä. Mieluummin kuitenkin pelaan itsekseni tai pienellä porukalla esim. Super Mario Partyä tms.
Kyllä se välillä ärsyttää itse hommailla jotain muka rakentavaa, kuten tuossa joulun alla laitella joulukuusta ja jouluvaloja, leipoa pipareita ja torttuja ym. kun toinen vaan röhnöttää sohvalla silmät näytössä kiinni. No, ehkä oma moka sillä tiedän, että jos olisin pyytänyt apua, olisin sitä saanut.:P Ollaan tuosta pelaamisen määrästä joskus puhuttu, mutta ymmärrän sen, että tuo on oikeasti miehen ainoa harrastus ja tärkeää hänelle. Hän on kuitenkin sosiaalisesti lahjakas ja tapaa kavereita näiden pelien tiimoilta. Ei mikään verkkarit/likainen t-paita/sipsipussi kainalossa/kokis toisessa -tyyppi, joka sulkeutuu muulta maailmalta pelatessaan. Pitäkööt pelinsä.:) On minullakin harrastukseni. Varmaan miestä ärsyttää enemmän se, että minä uppoudun välillä johonkin kirjaan niin, ettei minua saa silloin häiritä.:D
Anteeksi, tästä tuli romaani..:D
Sinua voi tilanne ärsyttää, mutta mielestäni miehesi ei ole kovin suuressa vaarassa addiktoitua, vaikka pelimäärät ovatkin suuria. Jos päivät täyttää myös jokin muu, opiskelu tai työssäkäynti, on elämänhallinta yleensä ihan kunnossa. Sen verran monomaanilta miehesi vaikuttaa, että esim. pidempi työttömyysjakso (masennuksesta puhumattakaan) saattaisi kyllä helposti johtaa ongelmapelaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsit ku sais muijan jonka kans vois pelaa tekkenii ja kiskoo börstaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa huomaa että ollaan menty äärilaidasta äärilaitaan vuosien kuluessa eteenpäin. Ennen pientäkin peliharrastusta pidettiin paheksuttavana ja nyt selkeään pelaamisaddiktioon puuttumista pidetään paheksuttavana. Mitä jos otettaisiin vain se kultainen keskitie? Kyllähän nyt pelaaminen on ihan sallittua. Minäkin pelaan joskus kokonaisen päivän välillä ulkona käyden ja syöden ja taas pelaamista jatkamaan, mutta minä hallitsen sen pelaamisen määrää, eikä se palaaminen hallitse minua. Ap:n poikaystävä taas tuntuu olevan pelien hallinnassa, jos uni ja oma kumppani jää pelaamisen jälkeisiksi prioriteeteiksi ja muukaan tekeminen ei innosta. Harrastuskin voi muuttua riippuvuudeksi ja silloin se ei todellakaan ole mikään positiivinen juttu. Muut tarpeet saattavat tulla pidemmän aikaa laiminlyödyiksi ja sitten oma henkinen ja fyysinen terveys huutaa jo armoa.
Onko tällä poikaystävälläsi viitteitä helposti ärsyyntymiseen? Addiktioilla kun on tapana vaikuttaa myös mielentilaan etenkin, kun addiktoiva asia viedään hetkellisestikin käden ulottumattomiin. Jos esimerkiksi sähkökatkos tulee, meneekö poikaystävälläsi silloin hermot vai kohauttaako vain olkiaan ja keksii muuta tekemistä? Toki voit keksiä muitakin esimerkkejä, jos sähkökatkosta ei ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko miehesi on pelannut "riippuvaisesti", koska minulla ja poikaystävälläni tulee joskus vuorotellen, joskus lomittain molemmilla ns. pelailukausi, eli pelaamme suunnilleen koko päivän tai todella monta tuntia siitä joko yhdessä tai itseksemme. Kausi saattaa kestää kuukauden ja parhaimmillaan kaksi ja sitten on taas monta kuukautta perusarkea. Kauanko edes olette olleet yhdessä? Onko sinulla ollut mahdollisuutta nähdä tällaista sykliä?
Aina pelannut paljon, tosin ollaan oltu samassa osoitteessa vasta n. vuosi. Ei siis ole kovin pitkältä ajalta kokemusta, että voisi verrata. Ja aina ollaan asiasta saatu erimielisyyttä aikaan, mutta nyt tilanne mielestäni lähtenyt ihan lapasesta.
Pelkään sitä riippuvuutta lähinnä siksi, että heidän suvussaan on paljon erilaisia riippuvuuksia, eli hänellä siihen alttius. Oma riippuvuuteni erääseen peliin loppui, kun sain muuta mielekästä puuhaa. Voinee siis olla kyse myös tekemisen puutteesta?
Tuollainen sykli on mahdollinen kyllä, sillä ollut työttömänä vasta joulukuun alusta.
Ap
Kyllä tuo teidän kohdalla nyt ketjua pidemmällelukeneena kuulostaa vahvasti oikealta peliriippuvuudelta. Pelailusyklinkin ollessa päällä, hallitsemme pelaamisen poikaystäväni kanssa, eli ei ole mikään ongelma lähteä lenkille tai katsomaan elokuvaa tai muuten keskeyttää pelaamista muun ajanvietteen vuoksi. Teillä taas kuulostaa siltä, että on mahdotonta keskeyttää pelaamista. Juuri se on erona riippuvuuteen ja harrastukseen. Riippuvuus hallitsee ja harrastus tuo täytettä elämään. Riippuvuus syö elämästä tärkeitä asioita pois, mutta harrastus ei. On eri asia heittäytyä pelaamaan koko päiväksi herättyään ajatuksella "tänään on vapaata, taidanpas pelata koko päivän, kun kerran voin", kuin laittaa herätys aamulla keskeyttämään oma uni, että saa pelata vielä enemmän ajatuksella "pakko päästä pelaamaan, vaikka päätä särkee ja on huono olo". Joo olen itsekin pelannut monta kertaa pääni pehmeäksi niin, että koko seuraavankin päivän päässä surisee, mutta se on eri asia, jos pitää pelaamisestakin vapaata ja silloin tällöin antaa itselleen luvan pitää hauskaa koko päivän. Vähän niinkuin nuorena kännääminen kaveriporukalla. Epäterveellistä, mutta monen mielestä hauskaa ja seuraavana päivänä on kamala krapula, eikä sitä terve ihminen tee joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joilakin on addiktiona pitää kaikkea pelaamista addiktiona.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa huomaa että ollaan menty äärilaidasta äärilaitaan vuosien kuluessa eteenpäin. Ennen pientäkin peliharrastusta pidettiin paheksuttavana ja nyt selkeään pelaamisaddiktioon puuttumista pidetään paheksuttavana. Mitä jos otettaisiin vain se kultainen keskitie? Kyllähän nyt pelaaminen on ihan sallittua. Minäkin pelaan joskus kokonaisen päivän välillä ulkona käyden ja syöden ja taas pelaamista jatkamaan, mutta minä hallitsen sen pelaamisen määrää, eikä se palaaminen hallitse minua. Ap:n poikaystävä taas tuntuu olevan pelien hallinnassa, jos uni ja oma kumppani jää pelaamisen jälkeisiksi prioriteeteiksi ja muukaan tekeminen ei innosta. Harrastuskin voi muuttua riippuvuudeksi ja silloin se ei todellakaan ole mikään positiivinen juttu. Muut tarpeet saattavat tulla pidemmän aikaa laiminlyödyiksi ja sitten oma henkinen ja fyysinen terveys huutaa jo armoa.
Onko tällä poikaystävälläsi viitteitä helposti ärsyyntymiseen? Addiktioilla kun on tapana vaikuttaa myös mielentilaan etenkin, kun addiktoiva asia viedään hetkellisestikin käden ulottumattomiin. Jos esimerkiksi sähkökatkos tulee, meneekö poikaystävälläsi silloin hermot vai kohauttaako vain olkiaan ja keksii muuta tekemistä? Toki voit keksiä muitakin esimerkkejä, jos sähkökatkosta ei ole ollut.
Hän on luonteeltaam niin viilipytty, että päälle päin ei ainakaan näytä ärsyyntyneeltä. Olen ainakin itse saanut hänestä sen kuvan nyt yli vuoden aikana, että on mahdollista, että hän myös peittää sen ärsytyksen todella hyvin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että on kiva harrastus! Silti mielestäni kohtuus kaikessa. Minäkään en tee harrastamiani asioita 8-10h/pv. Jos asun avoliitossa, haluaisin välillä tuntea, etten ole avoliitossa vain kahden ihmisen sotkujen ja ruuanlaiton kanssa.
Hienoa, että sykkeesi nousee ja vettä kuluu pelatessa. Tuo ei saa silti itseäni kannustamaan pelaamista yhtään enempää.
Ap
Ap, oot niin nuori että mieti onko tuo sitä mitä haluut. Kuulostaa siltä ettei. Kyllä yhteisiä juttuja täytyy olla enempi. Ja tuo pelaaminen on kohtuuttomissa sfääreissä.
Itse olen just tekemässä eropäätödtä tuonkaltaisen syyn takia. Mies on aikaa ja rahaa vievän harrastuksensa takia naimisissa.
Pelit on nykyään niin hyviä ja koukuttavia. Mitä muuta tarvitsest elämältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina parempi harrastus kuin alkoholi, television katselu se vasta typerää onkin, ei tehdä sitäkään vähää mitä pelatessa tehdään ja ollaan olevinaan "laadukkaampia", miksi vain tyytyä seuraamaan tarinaa kun voi osallistua pelaamalla?
Mä erosin peliaddiktista.
Suosittelen samaa aloittajalle.
Häiritsiskö se, jos hän vain lukisi ja lukisi kirjoja tai vain soittaisi ja soittaisi pianoa?
Täällä tietokonepelejä pelaavan avovaimo. AP: vielä pari kolme vuotta sitten (olemme 27- & 25-vuotiaat ja yhdessä olleet 6 vuotta) minä valitin samasta asiasta. Mies pelasi silloin (ja pelaa myös nykyjään) arkisin noin 3h ja viikonloppuisin 3-10h/pv, ja koin sen jotenkin vääränä. Sanoin asiasta, valitin, pyysin muutosta jne, mutta mies kertoi pelaamisen rentouttavan työpäivän jälkeen (hän on vakituisessa kokoaikaisessa työssä) ja kokee sen mieluisana harrastuksena, jonka avulla saa pään tyhjennettyä työhuolista yms. Lisäksi käy salilla pari kertaa viikossa. Koin pelaamisen silti "vääränä".
Pari vuotta sitten tajusin, että koska mies käy töissä, pitää huolta kunnostaa, tekee kotityöt ja antaa minulle huomiota, valitan ihan turhasta. Ihan sama vaikka pelaisi joskus viikonloppuna yhteensä 20 tuntia, kun vastapainoksi teemme asioita myös yhdesä. Mies leipoo kanssani, katsoo kanssani aamupalaa syödessä Netflixiä, käy viikonloppuisin kanssani lenkillä yms. Sama kuin mies valittaisi siitä, että luen paljon kirjoja /roikun somessa; tuntuisi pahalta, kun rakas kritisoisi itselleni tärkeää harrastusta. Älä siis AP kritisoi toisen harrastusta, jos hän tekee kuitenkin kotitöitä, etsii töitä/koulupaikkaa ja antaa sinulle päivittäin jotain huomiota (halailee, antaa suudelmia, kertoo ajatuksistaan ja kysyy sinun ajatuksista). Pelaaminen on harrastus siinä missä mikä tahansa muukin, emme me voi päättää toisen harrastuksista.
Aluksi olin tosiaan melko negatiivinen ("Vain nörtit pelaa." "Aikuiset ihmiset eivät roiku koneella." "Parisuhteessa pitää illat ja viikonloput tehdä paljon asioita yhdessä." jne), mutta sitten tajusin, että annoin muiden ihmisten mielipiteiden määrätä omat mielipiteeni. Aloin istua miehen vieressä koneen ääressä, kyselin peleistä, seurasin vieressä ja kiinnostuin hänen harrastuksestaan. Pian hänkin alkoi kertoa enemmän peleistä, haluaa näyttää niistä videoita ja vastapainoksi kyselee minun harrastuksistani ja mielipiteitäni peleistä. Parisuhteemme voi siis paremmin kuin koskaan.
Kokonaan tuota pelaamista et voi miehestäsi kitkeä todennäköisesti koskaan. Olen ollut kaltaisessasi tilanteessa kymmenisen vuotta sitten. Edelleen minulla on sama mies, mutta nykyään hän pelaa huomattavasti vähemmän ja touhuaa välillä kaikkea muutakin minun kanssani tai omissa oloissaan. Hoitaa asiansa ja kysyy välillä minuakin tekemään yhteisiä juttuja yhdessä. Aikoinaan en voinut oikein muuta kuin kertoa miehelleni, että minusta pelaaminen oli hänelle tärkeämpää kuin minä ja suhteemme. Kyllä hän edelleen pelaa paljon, vaikkakin vähemmän kuin silloin nuorena. Osa peleistä, joita hän silloin pelasi, ei enää edes kiinnosta häntä. Toki asiaa hiukan on helpottanut se, että pidän itsekin pelaamisesta, vaikka minulla on paljon muutakin tekemistä. Mieheni on vinkannut minullekkin paljon hyviä pelejä, joista en olisi ilman häntä edes tiennyt.
Kerro siis miehellesi, miltä sinusta tuntuu hänen pelaamisensa. Ellei hän koe minkäänlaista "heräämistä", niin lähde. Jos Anna aikahaarukka, jolloin muutoksen tulisi tapahtua. Jos mitään ei tapahdu, lähde. Pyydä häntä näyttämään, että oikeasti olet tärkeämpi kuin pelit, mutta iloitse samalla siitä, että hänellä on harrastus. Jos hän pyrkii e-urheilijaksi tosissaan, niin tue häntä, vaikka eroaisittekin.
Mulla myös mies pelaa paljon. Toki käy töissä ja hoitaa kotihommia yms mutta muuten vapaa-aikansa istuu koneella. Mulle se on ihan okei, on mulla itsellänikin harrastuksia joissa luuhaan monet illat. Muutenkin olen sitä mieltä että pelaaminen on paljon parempi harrastus kuin että kävisi vaikka kaikki viikonloput jossain ryyppäämässä ja kivempi että mies on kumminkin kotona saatavilla eikä vaikka jalkapallopeleissä kaikki viikonloput.
Vähän aikaa sitten juteltiin pelaamisesta ja siitä kuinka toivoisin että meillä olisi enemmän kahdenkeskistä aikaa. Silloin tajusin vasta kunnolla miehen näkökulman asiaan. Hänen mielestään ollaan "aina" yhdessä eikä hänellä ole omaa aikaa koska jos mä olen kotona niin kuitenkin juttelen miehelle ja häiritsen hänen keskittymistä pelaamiseen. Hänellä ei siis ole ikinä täysin omaa aikaa jos mä itse olen kotona. Kannattaa siis ottaa asia miehen kanssa puheeksi ja selvittää kokeeko hän saavansa tarpeeksi omaa aikaa jonka toteutuessa varmasti myös yhteinen aika kiinnostaa eri tavalla :)
Sun kannattaa keksiä omia harrastuksia, jos et kerran itse osaa harrastaa mitään.
Vika on sinussa.
Zinkkiz