Sitten ihmetellään yksinäisyyttä ja syntyvyyden romahtaminen...

Olen havainnut myös omassa lähipiirissä että nykyään on sopimatonta yhtään avautua omasta tilanteesta, täysin normaaleista pulmista tai vakavista pulmista ilman että joku sanoo ole hiljaa, sinun pitää pärjätä, sun pitää kestää, älä viiti jnejnejne....

Tuntuu että kaikki ihmiset, nimenomaan kaikki ovat jollain tasolla niin väsyneitä, kuormittuneita omasta elämästä ettei sitten siedetä ollenkaan muiden olemassaolo. Ihmisillä on joku ihme kiire kokoajan ja jos annetaan omaa aikaa jollekkin niin se on sitten tasan tarkkalleen se 39 sekuntia. Näin jopa viranomaiset tekevät.

Miten me oikein kuvitellaan selviävämme jos emme tee työtä toisiaamme varten?