Mies vain pelaa ja pelaa
Mitä tekisitte tilanteessa, jossa puolisonne vain pelaisi päiväy pitkät? Toki siis tekee pakolliset adiat, esim. käy kaupassa, tekee vähän kotitöitä, syö jne.
Ollaan riidelty asiasta tällä viikolla ainakin kolme kertaa, mutta tuntuu, ettei hän itse ymmärrä tätä asiaa. Käskin jo raahata pelikoneet eri osoitteeseen, mutta ei ilmeisesti ottanut tosissaan.
Hän selittää asian sillä, että pelaaminen on asia, jota hän tykkää tehdä, ja että se on harrastus. Minä olen yrittänyt selittää, etten minäkään tee harrastamiani asioita päivittäin.
Luin netistä peliriippuvuuden "oireita" ja yhtenö on sosiaaliaten suhteiden ongelmat. Tilanteemme mielestäni sopii tähän oireeseen, sillä alan kohta oikeasti harkita sitä eroa. Haluan kumppanin, joka tekee kanssani asioita. (Tähän hän sanoisi, että kyllä hän tekee, esim käy kaupassa! En kuitenkaan laske sitä ns. oikeaksi yhteiseksi ajaksi, kun meillä olisi tällä hetkellä työttöminä kuitenkin aikaa toisillemme enemmän.)
En haluaisi erota hänestä, sillä hän on oikeasti ihana ihminen. Ja haluaisin auttaa häntä, en luovuttaa.
Mitä siis teen? Anoppi tietää miehen nuoruudesta tämän pelaamisen, joten seuraavaksi yhteys sinne..
Ollaan molemmat 20v ja asuttu vuosi yhdessä.
Kommentit (220)
Ap. Sanoitko että hoidat kodin ja pyykit hänelle kaappiin asti? Miksi ihmeessä? Kyllä aikuisen miehen pitää pelaamisesta huolimatta tehdä oma osuutensa. Ei munkaan mies tekisi jos oma-aloitteisesti vain hoitaisin kaiken sen puolesta. Pelaa lähes kaiken vapaa-aikansa mikä ei meille ole ollut koskaan ongelma (kyllä, herää myös viikonloppuisin aikaisin pelaamaan). Hoitaa osansa kotitöistä koska en ala marttyyriksi.
Miksi edes pitää muuttaa yhteen asumaan, jos pelaaminen on noin tärkeetä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes pitää muuttaa yhteen asumaan, jos pelaaminen on noin tärkeetä?
Pitäähän jonkun siivota ja laittaa ruokaa :D
Parikymppisellehän tuollainen on ihan normaalia, ei siinä mitään. Ja harrastus kuin harrastus, jos se olisi kalastus tai joku muu ja hän olisi saman ajan poissa kotoa, niin ei se olisi yhtään parempi (vaikka poika ehkä ajattelee, että hän on sentään paikalla ainakin fyysisesti). Kyse on ajankäytöstä. Parikymppisellä työttömällä on toki parhaiten aikaa tuohon sinänsä, mutta pojan pitäisi ymmärtää, että ei tyttö jaksa tuollaista katsella. Pian huomaa pelaavansa yksinään.
yli 30v. mieheni vain pelaa, pelaa ja pelaa.
Olemme olleet avoliitossa 8vuotta, ja kaikki muuttui pari vuotta sitten, kun hän hommasi tietokoneen pelaamiseen. Mies suhteen ensimmäiset 5vuotta oli kuin eri ihminen mitä nykyään,
ulkoili paljon luonnossa, harrasti säännöllisesti skeittaamista ja
muutenkin liikkui. Teimme paljon asioita yhdessä tuolloin. Tietokoneen ja pelien myötä muuttui himopelaajaksi, ja istuu koneella päivttäin 3-5tuntia, viikonloppuisin helposti 8-12h. Olen yrittänyt ehdotella tekemistä yhdessä, ulkona olemista, reissailua tms. mitä ennenkin tehtiin,mutta tietokone vie voiton. Tietokone vei paikkani makuuhuoneessa, jotta voi pelata yölläkin rauhassa. Sairasta.
Mielestäni tässä tilanteessa kyse on jo addiktiosta, ja seuraava askel taitaa olla ero, koska mies ei näe pelaamisessaan mitään ongelmaa.
Oli addiktio alkoholi/huumeet/seksi/pelaaminen, niin siinä vaiheessa kun päässä ei pyöri muuta ja kieltää ongelman, pitää luovuttaa parisuhteessa.
Pelit on tärkeämpiä sillä hetkellä kuin muut asiat. Keksi miehelle parempaa tekemistä niin pelit loppuvat. Peleissä on haastetta joka on verrattavissa huippu-urheiluun. Kun pelaa korkeimmalla tasolla niin yksikin virhe johtaa automaattisesti häviöön. Nainen vanhenee niin ulkonäkö muuttuu. Kauneus ei säily ikuisesti.
Niinpä, voivat sitte yhdessä romanttisesti pelailla omissa koloissaan kuulokkeet päässä ja pistää chattiin kauppalistan..jotkut täällä ei tiedä mitä on peliriippuvuus, ite tykkään pelata ja yhden exän kanssa pelattiin monta kertaa viikossa yhdessä ja aina oli hauskaa. Mut seuraavan exän kanssa, no sillä oli 7 näyttöä jossa jokaises tyylii 200 välilehteä, en saanu koskaa sillei nähdä sen pelaamista (varmaa joku pornochatti tms olis voinu pompsata, kerto et ollu pornoeiippuvuus ennen) ja itseasiassa oon huomannu et ikävä kyl noilla on monesti korrelaatiota. Ja siis puhun riippuvuudesta en normipelamaisesta tai pornon katsomisesta. Kävi töissä juu, sit tuli kotiin, meni salille ehkä (itellä ei sillon varaa) ja sit kuulokkeet päähän omaan huoneeseen. Ja vastauksena yleensä ei voi nyt vastata ku peli kesken/tänää ei ehi ku pitää pelaa yms. Mut näkee kyl et himopelaajilla tosiaan kaventuu se maailma sinne pelimaailmasn eikä oikealla enää nii väliä. Siellähän voi nykyää hyvin salaa iskee pelaajatyttösiä niin mikäs sen mukavampi harrastus :) mun mielestä tehköön kukanen miten vaan mut tuollaiset kuten mun ex nii haluaa sen suhteen just ruoka- ja pyykkihuollon takia. Sekä lapsen, ilmeisesti mun olis pitäny se kasvattaakin vaikken olis ees halunnu lapsia, kun ei se olis peliltää kerenny
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi uusi mies. Kaikille paras ratkaisu; sinä saat kumppanin joka tekee muutakin kuin pakolliset ja pelaa. Mies saa pelata sydämensä kyllyydestä.
Tämä. Mieskin voi alkaa etsimään vaikkapa pelaavaa tyttöystävää.
Jep en osaa käyttää tätä mut edellinen oli tähän vastauksena
Mun ex pelasi kaikki yöt. Kun heräsin aamusta niin se oli vasta kömpimässä nukkumaan. ja sitte oli kauheen vihanen jos en herättäny sitä tunnin yöunien jälkeen ajoissa töihin mutta eihän sitä vaan saannu hereille. EX...
Se on kivempaa kun ap:n kanssa olo.
Anteeksi vaan mutta minua alkoi naurattaa tämän lauseen jälkeen:
"
Anoppi tietää miehen nuoruudesta tämän pelaamisen, joten seuraavaksi yhteys sinne..
Ollaan molemmat 20v ja asuttu vuosi yhdessä."
Ikäänkuin siitä "nuoruudesta" olisi kovinkin pitkä aika 🤣🤣
Pelaa sinäkin! 🎮🕹
Vierailija kirjoitti:
Hanki oma harrastus niin ei tartte tylyttää miestä.
Ja uusi mies jonka kanssa harrastaa
Pelaaminen on naisten yksinoikeus?
Tämä on ilmeisesti nuoremman sukupolven parisuhteissa yleinen ja iso ongelma. Peliriippuvaisista pojista kasvaa peliriippuvaisia miehiä, eivätkä ne räiskintäpelit jääneetkään lapsuuteen. Ongelmaa olisi, jos pelaisi vaikka tunnin tai kaksi päivässä, sen verran kai normaali aikuinen ihminen voi viettää harrastuksensa parissa oli se sitten maratonille harjoittelu tai akvarellimaalaus, mutta se että esim. yökaudet pelataan... ei ole normaalia.
En osaa neuvoa sinua. Itse en katselisi varmaan viikkoakaan tuollaista miestä. Mutta mä olenkin jo 45 vuotias nainen, odotukset ja vaatimukset miehelle ja parisuhteelle ovat ihan erilaiset kuin parikymppisellä.
Olette henkisellä tasolla aivan eri tasoilla, miehen kannattaisi asua yksin ja pikku hiljaa alkaa ottamaan vastuu kunnolla omasta elämästään. Miksi tuon ikäset miehet on usein jotenkin niin pihalla mitä esim.kodin siisteys ym. tarkoittaa?
Ehkä mies saattaa olla masentunutkin epäselvässä elämäntilanteessaa työn ja koulum suhteen.
Voimia!
En kyllä tule ikinä ymmärtämään näitä ikuisia mieslapsia jotka jaksaa läskiperseillään kyttyräselkäisenä hakata jotain pirun pleikkaria/xboxia. Itse penskana pelasin nintendoa, mutta sinne lapsuuteen se kiinnostus niihin peleihin jäikin. Enpä ole enää mieheksi kasvettuani lasten leikkejä leikkinyt.
Vierailija kirjoitti:
Se on kivempaa kun ap:n kanssa olo.
Todennäköisesti
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ilmeisesti nuoremman sukupolven parisuhteissa yleinen ja iso ongelma. Peliriippuvaisista pojista kasvaa peliriippuvaisia miehiä, eivätkä ne räiskintäpelit jääneetkään lapsuuteen. Ongelmaa olisi, jos pelaisi vaikka tunnin tai kaksi päivässä, sen verran kai normaali aikuinen ihminen voi viettää harrastuksensa parissa oli se sitten maratonille harjoittelu tai akvarellimaalaus, mutta se että esim. yökaudet pelataan... ei ole normaalia.
En osaa neuvoa sinua. Itse en katselisi varmaan viikkoakaan tuollaista miestä. Mutta mä olenkin jo 45 vuotias nainen, odotukset ja vaatimukset miehelle ja parisuhteelle ovat ihan erilaiset kuin parikymppisellä.
Voisitteko olla enää yhtään säälittävämpiä? Ette? No ei sitten. Katto tulikin jo vastaan. Mitä tahansa että saa kaiken/jotain/mitä tahansa kaadettua "miesten" niskaan. Mutta itsepä surkean elämänne valitsitte. Yksikään täysjärkinen ei onneksi teihin koske. Edes vahingossa.
Olin joskus vastaavan jätkän kanssa. Pelaamiseen sillä meni koko päivä, lähinnä illalla ennen nukkumaan menoa oli "yhteistä aikaa".
Tykkään kyllä peleistä itsekin ja onhan elämä aika perseestä ja toisten kanssa ajan viettäminen tylsää suht rahattomana jos elämässä ei edes tapahdu juuri mitään puhumisen arvoista. Siksi olenkin nykyään yksin ja saan tehdä mitä haluan enkä kiduta pelaamisellani ja tylsyydelläni ketään toista joka haluaisi ehkä yhdessä tehdäkin jotain. Toivottavasti tuo exäkin on tajunnut päätyä samaan ratkaisuun, tai lopettanut pelaamisen.