Lue keskustelun säännöt.
Mies vain pelaa ja pelaa
18.01.2019 |
Mitä tekisitte tilanteessa, jossa puolisonne vain pelaisi päiväy pitkät? Toki siis tekee pakolliset adiat, esim. käy kaupassa, tekee vähän kotitöitä, syö jne.
Ollaan riidelty asiasta tällä viikolla ainakin kolme kertaa, mutta tuntuu, ettei hän itse ymmärrä tätä asiaa. Käskin jo raahata pelikoneet eri osoitteeseen, mutta ei ilmeisesti ottanut tosissaan.
Hän selittää asian sillä, että pelaaminen on asia, jota hän tykkää tehdä, ja että se on harrastus. Minä olen yrittänyt selittää, etten minäkään tee harrastamiani asioita päivittäin.
Luin netistä peliriippuvuuden "oireita" ja yhtenö on sosiaaliaten suhteiden ongelmat. Tilanteemme mielestäni sopii tähän oireeseen, sillä alan kohta oikeasti harkita sitä eroa. Haluan kumppanin, joka tekee kanssani asioita. (Tähän hän sanoisi, että kyllä hän tekee, esim käy kaupassa! En kuitenkaan laske sitä ns. oikeaksi yhteiseksi ajaksi, kun meillä olisi tällä hetkellä työttöminä kuitenkin aikaa toisillemme enemmän.)
En haluaisi erota hänestä, sillä hän on oikeasti ihana ihminen. Ja haluaisin auttaa häntä, en luovuttaa.
Mitä siis teen? Anoppi tietää miehen nuoruudesta tämän pelaamisen, joten seuraavaksi yhteys sinne..
Ollaan molemmat 20v ja asuttu vuosi yhdessä.
Kommentit (228)
Taidat nyt vähän narrata väittäessäsi ettet tekisi asioita mistä pitäisit joka päivä. Jokainen ihminen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ette kuulosta toisillenne sopivilta. Vaikea vähän sanoa onko kyse varsinaisesta riippuvuudesta, jos kuitenkin hoitaa opiskelut ja/tai työnhaun ja muut ns. "pakolliset" hommat. Sun käsitys harrastuksiin käytettävästä ajasta ei kuitenkaan aja muiden yli, toki parisuhteesta on huolehdittava. Teidän pitää sopia niistä yhteisistä tekemisistä ja pitää niistä kiinni. Et voi kuitenkaan kontrolloida sitä, miten hän lopun vapaa-aikansa viettää. Jos hänellä on nyt paljon vapaa aikaa esim. ennen opintojen alkua, ehkä haluaa käyttää aikansa just pelaten, kun kerrankin voi niin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä on 31v ja pelaa paljon. _Paljon._ On pleikkaria, Switchiä, Nintendoa ja vaikka mitä. Tässä viimeisen muutaman vuoden aikana nämä konsolit ovat pirun viekkaasti löytäneet tiensä osoitteeseeni, missä mieskin melkein kaiken aikansa viettää. Tämän konsolipelaamisen lisäksi käy joskus omalla kämpällään pelaamassa tietokoneella. Niin ja hän kuuluu myös semmoiseen pieneen lautapeliryhmään. Pelaavat säännöllisen epäsäännöllisesti ja kun tuommoinen pelipäivä on, se tarkoittaa oikeasti koko päivää.
Mies kuitenkin opiskelee ja käy nyt työharjoittelussa. Hoitaa koulun ja työt hyvin, auttaa kotitöissä, tekee välillä ruokaa ja käy kaupassa. Mutta melkein kaikki vapaa-aika menee johonkin peliin, tai sitten herra makaa tabletti kädessä Reddittiä selaillen.:D Hyvä on se, ettei hän kuitenkaan mene mihinkään omaan kuplaansa pelatessaan, vaan osallistuu keskusteluun ja osaa laittaa pelin syrjään, jos tarve vaatii. Meidän yhteinen aika on usein kävelyillä käyntiä, leffan katselua tai yhdessä kokkailua. Näille mies onneksi tekee aikaa. Muuten en jaksaisi varmasti katsella sitä jatkuvaa naputusta.:D
Vastapainoksi olen sitten alkanut pelata minäkin välillä. (Pelasin paljon lapsena ja teininä, mutta aikuistuessa se jotenkin jäi.) Just hetki sitten lopettelin tunnin session Tekken 3:sen parissa.;) Mies on juuri nyt veljensä luona pelaamassa lautapelejä. Näiden muutaman vuoden aikana olen minäkin oppinut muutaman lautapelin salat ja olen käynyt tuossa porukassa pelaamassa paria vähän yksinkertaisempaa ja lyhyempää peliä. Mieluummin kuitenkin pelaan itsekseni tai pienellä porukalla esim. Super Mario Partyä tms.
Kyllä se välillä ärsyttää itse hommailla jotain muka rakentavaa, kuten tuossa joulun alla laitella joulukuusta ja jouluvaloja, leipoa pipareita ja torttuja ym. kun toinen vaan röhnöttää sohvalla silmät näytössä kiinni. No, ehkä oma moka sillä tiedän, että jos olisin pyytänyt apua, olisin sitä saanut.:P Ollaan tuosta pelaamisen määrästä joskus puhuttu, mutta ymmärrän sen, että tuo on oikeasti miehen ainoa harrastus ja tärkeää hänelle. Hän on kuitenkin sosiaalisesti lahjakas ja tapaa kavereita näiden pelien tiimoilta. Ei mikään verkkarit/likainen t-paita/sipsipussi kainalossa/kokis toisessa -tyyppi, joka sulkeutuu muulta maailmalta pelatessaan. Pitäkööt pelinsä.:) On minullakin harrastukseni. Varmaan miestä ärsyttää enemmän se, että minä uppoudun välillä johonkin kirjaan niin, ettei minua saa silloin häiritä.:D
Anteeksi, tästä tuli romaani..:D
Sinua voi tilanne ärsyttää, mutta mielestäni miehesi ei ole kovin suuressa vaarassa addiktoitua, vaikka pelimäärät ovatkin suuria. Jos päivät täyttää myös jokin muu, opiskelu tai työssäkäynti, on elämänhallinta yleensä ihan kunnossa. Sen verran monomaanilta miehesi vaikuttaa, että esim. pidempi työttömyysjakso (masennuksesta puhumattakaan) saattaisi kyllä helposti johtaa ongelmapelaamiseen.
Munkaan mielestä tuo kuvattu ei kuulosta ongelmalliselta. Jos toinen tykkää kodin koristelusta, leivonnasta ja toista nää ei yhtään kiinnosta, niin miksi on oletus että näihin on sen toisen osallistuttava jotenkin automaattisesti? Tietty jos apua pyydetään tai sovitaan, että lauantaina olisi kiva yhdessä leipoa pipareita ja fiilistellä yhdessä joulua, niin tällöin niin tehdään. Mutta jos on henkilöllä työ/koulu, jonka hoitaa moitteetta, on sosiaalista elämää, harrastaa jotain liikuntaakin, hoitaa parisuhdetta ja oman osuutensa kodista, niin miksi ihmeessä ei lopulla vapaa-ajalla saa tehdä mitä haluaa?
Pidin ylläolevan sukupuolineutraalina, itse olen pelaava nainen ja myös onneksi mieheni pelaa tai harrastaa tietokoneella omia juttujaan.
Vanha ketju, mutta tunnistan ap:n poikaystävästä itseni. Jos innostun jostain tosissani, minun on hyvin vaikea irrottautua siitä tekemään jotain muuta. Pakolliset hommat hoidan kyllä, mutta kaikki vähänkään vähemmän mielekäs ei-pakollinen tekeminen jää tekemättä.
Pelaamisesta innostuin taannoin ja kyllähän sen parissa on vierähtänyt tunti jos toinenkin. Pelaan kuitenkin yksinpeliä, eli kone on helppo napata kiinni milloin tahansa ja jatkaa taas kun pystyy.
Ihan samalla intensiteetillä teen kaikkea, mistä todella tykkään. Puoliso ei ole toistaiseksi valittanut. Hänellä on omat harrastuksensa.
Pelasin parikymppisenä jonkin verran, välillä koko päivän mutta joskus kolmenkympin tienoilla loppui mielenkiinto totaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hirvittävää asua naisen kanssa joka nalkuttaa pelaamisesta. Onneksi vaimo tykkää pelaamisesta
Pyydä mieheltäsi anteeksi, pyri olemaan aidosti katuvainen.