Työssänne uupuneet tai uupumisen partaalla olevat, mitä teette työksenne?

Varhaiskasvatuksen opettaja kunnalla.

Sh ja todella uupunut, ei voi jättää työtä toimeentulon vuoksi. 

Viestintäassistentti projektissa jossa esimies ei ollut ikinä tehnyt esimiehen töitä, suosi toisia ja sälytti toisten harteille taakat. Oli täysin tunteiden vietävissä ja äksyili minulle. Laittoi minun assistentin päälle epäonnistumiset ja otti onnistumisista kunnian.

Sai puhuttua minut tekemään assistentin toimien ohella koordinaattorin töitä ja vaihtoi lennosta toimenkuvaa.

Olisin jaksanut ylimitoitettua tointa jos olisin saanut arvostusta,mutta koin olevani työpaikan sylkykuppi ja paskahommien tekijä.

Terveyskeskuslääkäri. Pidän työstäni, pidän palkastani, pidän työkavereista, mutta töitä on kerta kaikkiaan liikaa. 

Opinto-ohjaaja. Viitisensataa asiakasta. Lähden heti kun vain löydän uuden työn.

Ruohonjuuritason esimies ulkomaisessa kauppaketjussa.

Varhaiskasvatuksen opettaja. Lapsia on liikaa kasvattajiin nähden, koko ajan älytön kiire, turhia kokouksia, jatkuvasti ylemmältä taholta tulevia uusia vaatimuksia, suunnitteluajat eivät toteudu, kasvatushenkilökunnan sairaspoissaolot sekoittavat ryhmäni toiminnan. Kun iltapäivällä luovutan lapsen vanhemmalleen, en välttämättä ole ehtinyt edes puhua lapsen kanssa koko päivänä eikä minulla ei ole mitään hajua mitä lapsi on tehnyt päivän aikana. Työpäivät ovat selviytymistä ja jatkuvaa ryhmänhallintaa. En tiedä kauanko jaksan tätä, kun työtään ei pysty tekemään kunnolla.

Koulunkäyntiavustaja erityislasten parissa ylä-asteella

Vierailija kirjoitti:

Pahalta näyttää. Ala kuin ala, ihmisillä on totaalinen kyllästyminen. Suomi on säästetty loppuun.

Työn ilo on kadonnut.

Olipa hyvin sanottu. Samaan aikaan hivutetaan eläkeikää koko ajan ylöspäin ja paasataan tuottavuudesta. Kukaan ei kuitenkaan tunnu käsittävän sitä, että työntekijöiden loppuunpalaminen ei ainakaan lisää sitä tuottavuutta. Tässä maassa on edelleen ihan liikaa "ennenkin piti vain jaksaa, tämä nyt vain on tämmöistä ja pitää kestää" -asennoitumista. Kukaan ei tunnu haluavan löytää uusi, kestäviä ratkaisuja tilanteeseen tai jos haluaakin, niin hänet vaiennetaan saman tien. Tervemenoa kehitysmaaksi, Suomi!

Olen toinen pienen kunnan kahdesta sosiaalityöntekijästä. Kollegani on toistuvasti pitkillä saikuilla, joten käytännössä olen räpiköinyt yksin jo puolitoista vuotta.

Aika paljon päiväkodin työntekijöitä ketjussa! Ja sieltä se tuleva työntekijämassa ponnistaa... jossain mättää ja pahasti. Yhtenä syynä sanoisin päättäjien ajamat säästöt ja siitä johtuva lapsiryhmän koon kasvattaminen.

Erikoislääkäri sairaalassa. Ilmapiiri ihmeen hyvä kun otetaan huomioon työn paljous mikä porukalla on. 30 vuoden aikana yhdessäkään työpaikassa tekijöitä ei ole ollut niin paljon, että työt mahtuisivat työajan sisälle. Hoitajat mielellään haukkuvat lääkäreitä, kuten tuolla edellä. En usko että hänen tekstinsä on alkuunkaan edes totta. En ymmärrä tuollaista. Itse arvostan kaikkien työtä, myös hoitajien.

Vierailija kirjoitti:

Lastentarhanopettaja. Riittämättömät resurssit, työkaveritkin aivan poikki. Älkää ikinä hakeutuko varhaiskasvatukseen.

Tämä saa mietteliääksi.

Väsynyt ja kiireinen äiti ei tee hyvää... Entä sitten väsynyt ja kiireinen päiväkodin väki?

Jos äidillä on haasteita jaksaa vanhempana, hän voi laittaa lapsen varhaiskasvatuksen piiriin subjektiivisen ph-oikeuden turvin. Mutta entä jos sielläkin ovat kaikki aivan poikki? Sitä paitsi äitejähän monet ammattikasvattajatkin ovat.

Voi itku.

Yläkoulun biologian ja maantiedon opettaja. Ja tämä uupumus ei johdu oppilaista, vaan kaikesta siitä oppituntien ulkopuolisesta muusta sälästä ja säätämisestä. 

Puhelinmyyjänä. Minua liki 20 vuotta nuorempi poika ”esimiehenä”. Hänellä eka työpaikka,.

Hänellä toimenkuvana hiostaa joka tunti, myykää, myykää, paras myyjä palkitaan päivän päätteeksi. Korissa karamelliä.

Tuote, jota myytiin, oli lievästi sanottuna epämääräinen. 3 kk jaksoin, sitten sain tarpeekseni sen tuotteen myymisestä. Myöhemmin kuulin, että konkaan oli menny se lafka. Se siitä.

Aineenopettaja. Äidinkieli ja kirjallisuus. Lukio. Luultavasti olisin seonnut, elleivät työkaverit jeesaisi. Syön beetasalpaajaa, kun pulssi ei laske yölläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahalta näyttää. Ala kuin ala, ihmisillä on totaalinen kyllästyminen. Suomi on säästetty loppuun.

Työn ilo on kadonnut.

Olipa hyvin sanottu. Samaan aikaan hivutetaan eläkeikää koko ajan ylöspäin ja paasataan tuottavuudesta. Kukaan ei kuitenkaan tunnu käsittävän sitä, että työntekijöiden loppuunpalaminen ei ainakaan lisää sitä tuottavuutta. Tässä maassa on edelleen ihan liikaa "ennenkin piti vain jaksaa, tämä nyt vain on tämmöistä ja pitää kestää" -asennoitumista. Kukaan ei tunnu haluavan löytää uusi, kestäviä ratkaisuja tilanteeseen tai jos haluaakin, niin hänet vaiennetaan saman tien. Tervemenoa kehitysmaaksi, Suomi!

Ongelman juurisyy on siinä, että tuskinpa ennenkään ne ihmiset työtä tekemättä työpaikoissaan olivat. Eli on irtisanottu Kari, Arto ja Seija ja heidän hommat kaatuvat sitten sen ainoan jäljellejäävän eli Annikan hoidettavaksi. Yhden pitäisi jaksaa ja ehtiä hoitaa useamman työt.

Ja kuten viestintäassari tuolla aiemmin sanoi, toimenkuvat ovat laajentuneet ihmeelliseksi multitaskaamiseksi. Oletetaan, että kyllähän se sihteeri hoitaa työnsä ohessa HR:n, siivouksen, markkinoinnin ja tiedotuksen hommat.

Eipä ihme, että etsitään jotakin ”kaikki pallot ilmassa”/ ”olet valmis käärimään hihasi ja tarttumaan lennossa toimeen kuin toimeen” -tyyppistä moniosaajaa, joka tulee max. 2000 €/kk töihin sekä on valmis joustamaan ilta- ja viikonlopputyöajoissa ja vieläpä matkustamaankin työn niin vaatiessa. Sekä tekemään kaikki johdon määräämät muut työt.

Työelämä on paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun biologian ja maantiedon opettaja. Ja tämä uupumus ei johdu oppilaista, vaan kaikesta siitä oppituntien ulkopuolisesta muusta sälästä ja säätämisestä. 

Sama täällä. Olen yläkoulun ja lukion historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Päälle vielä talous- ja lakitiedon kurssit lukiolaisille.

Hirveä stressi, suunnittelen illatkin oppitunteja. Ja mitä väliä tällä kaikella on? Samaa mölinää ja huutoa kaiket päivät.

Vihaan kaikkia projekteja ja kokouksia.

Keittiömyyjä Kvikillä

Pikaruokalassa työskentely ja se että jatkuvasti saa asiakkailta paskaa niskaan.