Työssänne uupuneet tai uupumisen partaalla olevat, mitä teette työksenne?

Lastentarhanopettaja, viimeisiä viikkoja viedään luojan Kiitos!!!

Itse lopetin työn siivoojana kun olin ihan lopussa, muuten olisi käynnyt huonosti jos olisin yrittänyt jatkaa pakolla.

Asiakaspalvelu kaupassa ja puhelinmyynnissä. Juuri tänään puhuin miehelle tästä, miten jokaisen kannattaisi kokeilla työskennellä siinä ruuhkaisessa Prismassa jonka kassalle tulee aina perjantain ruuhkassa vittuiltua. Moni ei näytä käsittävän, että kyllä minäkin mieluummin kotona olisin ja parhaani yritän.

Siivous- ja ravintola-ala, jotka aiheuttivat uupumuksen. 

Projektipäällikkö. Vastaan puheluihin ja sähköposteihin klo 22 saakka iltaisin ja 07 lähtien aamuisin. Myös viikonloppuna. Lapsille joudun sanomaan että odota vähän, äidin täytyy taas kirjoittaa tämä. Hiihtoladulla, kirjastossa, joulujuhlassa. Myös saikulla.

Ja eivät ole kivoja viestejä joihin vastaan ja mietin että miten tämä ratkaistaan.

Kätilö, töissä synnytyssalissa pääasiassa.

Lastenhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Pahalta näyttää. Ala kuin ala, ihmisillä on totaalinen kyllästyminen. Suomi on säästetty loppuun.

Työn ilo on kadonnut.

Totta! Olen viimeisen parin vuoden sisällä ollut kolmessa eri työpaikassa ja kaikissa tullut sama fiilis, että työntekijöistä otetaan aivan kaikki irti.  Väkeä on liian vähän ja kukaan ei enää voi edes sairastaa tai lomailla rauhassa. Toimenkuvat kattavat kaiken työn maan ja taivaan välillä ja kukaan ei todellakaan viihdy työssään!

Palkat on mitä on- Jos olet mies todennäköisesti saat kunnon liksaa, mutta naisena sinun tulee iloita, että saat edes sen paljon hehkutetun 2600 euroa. Ylitöitä ei nykyään ole, jokaisen tulee venyä ja venyttää työpäivää omalla kustannuksellaan. Voit kirjata ylös tunteja, muttet koskaan ehdi pitämään kertyneitä plussatunteja. Sähköposteihin ja työpuheluihin on vastattava vapaa-ajalla jne. Lista on loputon. Ei ihme, että väki alkaa hyytymään ja ihmisiä palaa loppuun.  En yhtään ihmettele, ettei kukaan enää jaksa perustaa perhettä saatikka työskennellä eläkeikään asti. 

Vierailija kirjoitti:

Projektipäällikkö. Vastaan puheluihin ja sähköposteihin klo 22 saakka iltaisin ja 07 lähtien aamuisin. Myös viikonloppuna. Lapsille joudun sanomaan että odota vähän, äidin täytyy taas kirjoittaa tämä. Hiihtoladulla, kirjastossa, joulujuhlassa. Myös saikulla.

Ja eivät ole kivoja viestejä joihin vastaan ja mietin että miten tämä ratkaistaan.

Kuin myös. Aina pitää olla saatavilla, alaisille, asiakkaille ja pomoille. Kaikki vain vaativat jotain, koskaan et saa sanallakaan kiitosta vaikka kuinka venyt ja hoidat hommat. Ja jos hoidat hyvin työsi, saat lisää töitä entisten päälle. Viime keväänä olin niin lähellä loppuunpalamista että jo itkin aamuisin kun piti töihin lähteä. Syksyllä hiukan helpotti mutta nyt taas alkaa olemaan siinä vaiheessa että aamuisin toivoo ihan mitä tahansa tapahtuvaksi kunhan ei tarvitse mennä töihin. Ja lapsethan tässä kärsii, avioliitto on jo kuollut mutta en voi kuvitellakaan että jaksaisin erota tässä vaiheessa (asunnon hankinta, lasten asumisen vuorottelu jne).

Lähihoitaja kotihoidossa. Asiakkaat monisairaita ja monet tarvitsisivat jo laitospaikan. Asunnot usein likaisia ja ahtaita, työergonomiasta ei tietoakaan. Pahimmillaan 20 asiakasta per vuoro. Sairaslomat pyörii ja työt kaatuvat toisten niskaan kun sijaisia ei saada/oteta, resurssit vähissä. Työilmapiiri monessa paikassa kamala, akkavalta ja kaikki puukottavat tosiaan selkään. Kiertävänä keikkalaisena olen kyllä nähnyt kaikenlaista..

Esimies yksityisellä sosiaalipuolella. Asiakkaat pääosin mukavia mutta pari omaista soittelee/lähettelee viestejä kellon ympäri ja mikään ei riitä.Työtä järjetön määrä. Keikkareita ei saisi käyttää sairastapauksissa, vaan itse pitää olla paikkaamassa kentällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkupomo. Olen ihan kypsä valittaviin tiimiläisiin alkaen siitä että yhdellä on aina kylmä ja toisella kuuma ja jatkuen organisaation ylhäältä ulkomailta tulevaan taukoamattomaan painostukseen sen suhteen mitä olisi pitänyt tehdä ja missä pitää säästää vielä lisää (jotta omistajille saadaan vielä lisää voittoa) Ja päälle järjetön byrokratia ihan kaikessa; kaikki kestää ja asioita vatvotaan kilometrin mittaisissa emailketjuissa.

Tämä!

Minulla toistaiseksi senverran hyvä palkka että en voi lähteä mihinkään, olen kyllä ihan murtumispisteessä. Itsellä pahinta se että joku tiimistäni ollut poissa (sairaslomaa, työuupumusta) koko ajan jolloin tiimiläisten työt kaatuu tuohon päälle ja asiakkaat soittaa vihaisina. Työmatkoja myös päälle joka tarkoittaa sitä että työt on tehtävä illalla/vkonloppuna.

Ei ihme että vaihtuvuus on meillä suurta

jep, samaa latua. Herrat ja hidalgot jenkeissä päättää mitä tehdään ja miten, mutta tuskin Suomea osaisivat kartalle edes laittaa. Jotain jos kyseenalaistaa niin vastaus "itse has been decided" Eli näin on päätetty. Kuka, missä, miksi se jää ikuisesti arvoitukseksi. Mutta näillä mennään, sen verran jo vuosia mittarissa ettei kannata poiskaan lähteä.

Apulaisravintolapäällikkö. Ei enää ikinä ravintola-alalle.

Sairaanhoitaja. Liian paljon organisoitavaa lyhyessä ajassa ja jatkuvia keskeytyksiä paperityöhön. Suuri vastuu ja osastolla osaamaton lääkäri, joka ei osaa tehdä tarvittavia töitä koneella. Tästä syystä hoitajat kirjoittelevat epikriisit ja lääkärin määräykset. Lääkäri ei myöskään tarkista labroja eikä reagoi niihin, eli itse on käskettävä lääkäriä määräämään jos tarvitaan esim. veritiputusta tai mikrobilääkitystä potilaalle. On naurettavaa, että työpaikallamme lääkäri nostaa valtavaa palkkaa vaikka käytännössä hoitajat tekevät omien töidensä lisäksi myös lääkärin työt ilman asiaan kuuluvaa koulutusta. Tiedän, että samankaltaista on monessa muussakin paikassa sairaalamaailmassa, mutta tämä on pahin esimerkki mitä itse olen nähnyt. 

Lastentarhanopettaja. Riittämättömät resurssit, työkaveritkin aivan poikki. Älkää ikinä hakeutuko varhaiskasvatukseen.

Peruskoulun rehtori. Lähden heti, kun voin.

Vierailija kirjoitti:

Siivous- ja ravintola-ala, jotka aiheuttivat uupumuksen. 

Kumpaakin olen tehnyt, ja voisin tehdä uudestaan, ellei palkkaus olisi sillä tasolla ettei sillä perhettä elätetä

Maatalousyrittäjä. Lopettaisin jos pankki antaisi.

Kunnalla siivoojana ja ruokapalvelutyöntekijänä. Raskasta työtä pienellä palkalla. Työntekijöistä on pulaa, mutta työntekijöitä ketjutetaan pätkistä toiseen. Huonot laitteet. Työtä ei ehdi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Ikävä myös todeta, että esimiehet ovat käytökseltään tökeröitä ja ammattitaidottoman oloisia.

Kainuun nihkeässä pikkukunnassa:D