– Kyllähän näitä on, joilla sattuu olemaan rikas täti Töölössä, mutta sanoisin, että se on aika pieni osa Suomen väestöstä, joka saa merkittäviä perintöjä.

Miksi täti jättäisi sisarusten lapsille omaisuutensa? Kissoille jätän.

Mikä on merkittävä perintö? 50000, 100000, 200000, 500000 vai miljoona?

ONhan se kamalaa, että nyt noin kolmekymppisten vanhemmat ei ole ajoissa tajunneet vaihtaa omakotitaloaan Pälkäneeltä kerrostalokaksioon Töölössä. Itsekkäitä paskoja ovat eläkeläiset, kun oma hyvinvointi ja oma mukavuus menee lasten perinnönsaannin edelle!

Vierailija kirjoitti:

Miksi täti jättäisi sisarusten lapsille omaisuutensa? Kissoille jätän.

Veit hampaanrottelot suustani.

Tämäkin vanhapiikatäti testamenttaa eläinsuojelulle, sukulaiskakaroille tai muillekaan ihmiselle en senttiäkään. Kas kun heidän oman ideologiansa mukaan 'jokainen on oman onnensa seppä', joten mitäpä minä heille rahojani olen antamaan, pärjäävät paremmin ilman.

Vierailija kirjoitti:

ONhan se kamalaa, että nyt noin kolmekymppisten vanhemmat ei ole ajoissa tajunneet vaihtaa omakotitaloaan Pälkäneeltä kerrostalokaksioon Töölössä. Itsekkäitä paskoja ovat eläkeläiset, kun oma hyvinvointi ja oma mukavuus menee lasten perinnönsaannin edelle!

Ja kuolevatkin vasta 30 vuoden kuluttua

Silloin se on jo myöhäistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ONhan se kamalaa, että nyt noin kolmekymppisten vanhemmat ei ole ajoissa tajunneet vaihtaa omakotitaloaan Pälkäneeltä kerrostalokaksioon Töölössä. Itsekkäitä paskoja ovat eläkeläiset, kun oma hyvinvointi ja oma mukavuus menee lasten perinnönsaannin edelle!

Ja kuolevatkin vasta 30 vuoden kuluttua

Silloin se on jo myöhäistä

Totta, tuossa jutussahan sanottiin, että perintö saadaan liian myöhään. Voitaisiinko vaikka tehdä niin, että jos perheellä on tarvetta rahalle, niin saisivat eutanasialuvan, jotta pääsevät vanhempien omaisuuteen käsiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täti jättäisi sisarusten lapsille omaisuutensa? Kissoille jätän.

Veit hampaanrottelot suustani.

Tämäkin vanhapiikatäti testamenttaa eläinsuojelulle, sukulaiskakaroille tai muillekaan ihmiselle en senttiäkään. Kas kun heidän oman ideologiansa mukaan 'jokainen on oman onnensa seppä', joten mitäpä minä heille rahojani olen antamaan, pärjäävät paremmin ilman.

Olen töissä eläinsuojeluyhdistyksessä ja rakastan näitä testamenttilahjoituksia. Niiden ansiosta palkkani on reilusti yli 3000 e/kk.

Enemmän kolmekymppiset "hyötyvät" vanhemmistaan arjen mahdollistajina ja taloudellisena apuna. Vanhemmilla on velat maksettu ja palkasta tai eläkkeestä riittää jaettavaa. Parhaassa tapauksessa siis, moni joutuu pärjäämään ilman minkäälaista apua tai auttamaan omia vanhempiaan. 

Pääkaupunkiseudulla peritään aina satoja tuhansia kun asunto jää. Meilläkin lapsi perii pelkkinä asuntoina puoli milliä. Maalla toki perinnöt hupenevat muuttotappion myötä olemattomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ONhan se kamalaa, että nyt noin kolmekymppisten vanhemmat ei ole ajoissa tajunneet vaihtaa omakotitaloaan Pälkäneeltä kerrostalokaksioon Töölössä. Itsekkäitä paskoja ovat eläkeläiset, kun oma hyvinvointi ja oma mukavuus menee lasten perinnönsaannin edelle!

Ja kuolevatkin vasta 30 vuoden kuluttua

Silloin se on jo myöhäistä

Totta, tuossa jutussahan sanottiin, että perintö saadaan liian myöhään. Voitaisiinko vaikka tehdä niin, että jos perheellä on tarvetta rahalle, niin saisivat eutanasialuvan, jotta pääsevät vanhempien omaisuuteen käsiksi.

No ei sentään eutanasiaan tarvitse ryhtyä. Omat vanhempani antavat minulle omaisuuttaan lahjana ja tiskin alta.

Hyvä niin ja kiitollinen olen, koska ahkerasta opiskelusta huolimatta olen työtön maisteri ja vielä keski-ikäisenä, perheellisenä ihmisenä riippuvainen eläkeläisvanhempieni hyväntekeväisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ONhan se kamalaa, että nyt noin kolmekymppisten vanhemmat ei ole ajoissa tajunneet vaihtaa omakotitaloaan Pälkäneeltä kerrostalokaksioon Töölössä. Itsekkäitä paskoja ovat eläkeläiset, kun oma hyvinvointi ja oma mukavuus menee lasten perinnönsaannin edelle!

Ja kuolevatkin vasta 30 vuoden kuluttua

Silloin se on jo myöhäistä

Totta, tuossa jutussahan sanottiin, että perintö saadaan liian myöhään. Voitaisiinko vaikka tehdä niin, että jos perheellä on tarvetta rahalle, niin saisivat eutanasialuvan, jotta pääsevät vanhempien omaisuuteen käsiksi.

Ja onhan heillä tarve, kun ovat jäämässä varallisuudessa vanhempiaan jälkeen. Elintaso kyllä on suurempi. Mutta suhteellinen varallisuus. Tämä eutanasia tasaisi sen oikeudenmukaiseksi. Pitää olla enemmän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täti jättäisi sisarusten lapsille omaisuutensa? Kissoille jätän.

Veit hampaanrottelot suustani.

Tämäkin vanhapiikatäti testamenttaa eläinsuojelulle, sukulaiskakaroille tai muillekaan ihmiselle en senttiäkään. Kas kun heidän oman ideologiansa mukaan 'jokainen on oman onnensa seppä', joten mitäpä minä heille rahojani olen antamaan, pärjäävät paremmin ilman.

Olen töissä eläinsuojeluyhdistyksessä ja rakastan näitä testamenttilahjoituksia. Niiden ansiosta palkkani on reilusti yli 3000 e/kk.

Sama SPR:llä ja Unicefilla. Oletteko muuten nähneet sen Unicefin aivopesu-mainoksen, jossa eläkeläisiä vedotaan antamaan testamenttilahjoituksia?

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla peritään aina satoja tuhansia kun asunto jää. Meilläkin lapsi perii pelkkinä asuntoina puoli milliä. Maalla toki perinnöt hupenevat muuttotappion myötä olemattomiin.

Hienosti tehty! Muistakaa sitten kuolla ajoissa

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla peritään aina satoja tuhansia kun asunto jää. Meilläkin lapsi perii pelkkinä asuntoina puoli milliä. Maalla toki perinnöt hupenevat muuttotappion myötä olemattomiin.

Hyvin tavallinen asunnon arvo monissa Suomen kaupungeissa on nykyisin noin 200 000 €. Ei tietenkään ole mikään miljoonaperintö, mutta jos on kaksi lasta, niin ei mun mielestä satatonnia mikään ihan turhakaan raha ole. Jos vanhemmilla on esimerkiksi 4h + k kerrostaloasunto, eivät he yleensä lasten muutettua omilleen muuta siitä yhtään pienempään, koska eivät koe, että tilaa olisi varsinaisesti liikaakaan. Omakotitaloista saatetaan muuttaa vanhoilla päivillä kerrostaloon pienempään asuntoon, mutta usein sekin vasta sitten, kun ei jakseta enää tehdä lumitöitä tai muita pihan ja talon ylläpitohommia tai halutaan keskustoihin kävelymatkan päähän palveluista. 

On siellä Töölössä aika monta asuntoa, ja Punavuoressa lissää. Katajanokasta puhumattakaan. Joku nekin perii.

Mutta mikä vika Pälkäneessä? Asuminen halpaa eikä Tampereelle aja kuin puoli tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on merkittävä perintö? 50000, 100000, 200000, 500000 vai miljoona?

Vähintään puoli miljoonaa per perillinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täti jättäisi sisarusten lapsille omaisuutensa? Kissoille jätän.

Veit hampaanrottelot suustani.

Tämäkin vanhapiikatäti testamenttaa eläinsuojelulle, sukulaiskakaroille tai muillekaan ihmiselle en senttiäkään. Kas kun heidän oman ideologiansa mukaan 'jokainen on oman onnensa seppä', joten mitäpä minä heille rahojani olen antamaan, pärjäävät paremmin ilman.

Olen töissä eläinsuojeluyhdistyksessä ja rakastan näitä testamenttilahjoituksia. Niiden ansiosta palkkani on reilusti yli 3000 e/kk.

Eli suomalaisten keskiansio.

Mieheni sai viimevuonna isoisältäm perinnön. Perinnön suuruus on 1/4 osa. Jo tuon osan arvo on useita miljoonia. Eli meille tulee löysää rahaa tulevaisuudessakin läjittäin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla peritään aina satoja tuhansia kun asunto jää. Meilläkin lapsi perii pelkkinä asuntoina puoli milliä. Maalla toki perinnöt hupenevat muuttotappion myötä olemattomiin.

Hyvin tavallinen asunnon arvo monissa Suomen kaupungeissa on nykyisin noin 200 000 €. Ei tietenkään ole mikään miljoonaperintö, mutta jos on kaksi lasta, niin ei mun mielestä satatonnia mikään ihan turhakaan raha ole. Jos vanhemmilla on esimerkiksi 4h + k kerrostaloasunto, eivät he yleensä lasten muutettua omilleen muuta siitä yhtään pienempään, koska eivät koe, että tilaa olisi varsinaisesti liikaakaan. Omakotitaloista saatetaan muuttaa vanhoilla päivillä kerrostaloon pienempään asuntoon, mutta usein sekin vasta sitten, kun ei jakseta enää tehdä lumitöitä tai muita pihan ja talon ylläpitohommia tai halutaan keskustoihin kävelymatkan päähän palveluista. 

Ei sitä sataa tonnia käteen saa. Mutta smaa mieltä, että onhan se hyvä summa verojen jälkeenkin.

Näin se maailma muuttuu. Aiemmin suurin osa ei perinyt kuin jonkun pienen summan, koska omaisuutta oli vähän ja perillisiä paljon. Alettiin ajatella, että seuraavalla sukupolvella on asiat paremmin, koska suomalaiset nyt vaan tykkäävät asua mieluummin omistusasunnossa kuin vuokralla ja perillisiäkin tehdään vähemmän.  Puolikastakin velattomasta asunnosta pidettiin ihan hyvänä perintönä verrattuna siihen, mitä vainaja itse oli aikoinaan perinyt. Tämän päivän kolmekymppisten mielestä se ei kuitenkaan ole yhtään mitään. Pitäisi periä satoja tuhansia tai mieluummin miljoonia, jotta tuntuisi yhtään missään.