"Hän ei varmasti tee sitä tarkoituksella"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies usein selittelee äitinsä aivopieruja ja todella loukkaavaa käytöstä juuri tuolla, että ei hän mitään pahaa tarkoita. Eipä varmaan niin, kun toisella ei ole sydäntä sen vertaa, että millään tavalla ottaisi toiset huomioon. Mä olen päättänyt, että on tuo anopin käytös tahallista tai tahatonta, niin mun ei tarvitse sitä sietää.

Tuo on järkevä ajatus.

Niin on. Minunkin ääri-ilkeän alkoholisti appiukon sanomisia aina katsottiin läpi sormien. Vain yksi ihminen myönsi että on paha ja pahaa tarkoittava.

Lisään vielä että vain tietyille ihmisille ilkeä aina, suurimmalle osalle ihan kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies usein selittelee äitinsä aivopieruja ja todella loukkaavaa käytöstä juuri tuolla, että ei hän mitään pahaa tarkoita. Eipä varmaan niin, kun toisella ei ole sydäntä sen vertaa, että millään tavalla ottaisi toiset huomioon. Mä olen päättänyt, että on tuo anopin käytös tahallista tai tahatonta, niin mun ei tarvitse sitä sietää.

Tuo on järkevä ajatus.

Niin on. Minunkin ääri-ilkeän alkoholisti appiukon sanomisia aina katsottiin läpi sormien. Vain yksi ihminen myönsi että on paha ja pahaa tarkoittava.

Onko jonkun selkeästi ääri-ilkeän ihmisen juttuja pakko ottaa vakavasti ja henkilökohtaisesti?

Jos joku on vaan niin pahalla päällä aina, niin mitäs sitten? Hänellähän se ongelma on.

Mutta ainoastaan itse annatte tuollaiselle vallan tehdä teidät surulliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hyvin skeptinen ihmisten suhteen, mutta mustavalkoinen ajattelu teon "tarkoituksellisuudesta" on mielestäni vaan älyllisesti epärehellisen toimintaa. Meidän inhimillinen vuorovaikutus on hyvin monimutkaista, koska siihen liittyy aina molemminpuolinen subjektiivinen tulkinta asioista.

Minusta on herttaisen yhdentekevää, tarkoittaako joku pahaa vai ei. Hän näkee toimintansa seuraukset ja jatkaa toimintaansa, eli luultavasti kyllä tarkoittaa, tai ei ainakaan piittaa. Jos piittaisi, muuttaisi toimintatapaansa.

Mutta vaikka ei tarkoittaisi, ellei ole kyse lapsesta tai vammaisesta, niin lopputulos uhrille on sama. Turhaa pohdintaa koko tarkoittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies usein selittelee äitinsä aivopieruja ja todella loukkaavaa käytöstä juuri tuolla, että ei hän mitään pahaa tarkoita. Eipä varmaan niin, kun toisella ei ole sydäntä sen vertaa, että millään tavalla ottaisi toiset huomioon. Mä olen päättänyt, että on tuo anopin käytös tahallista tai tahatonta, niin mun ei tarvitse sitä sietää.

Tuo on järkevä ajatus.

Niin on. Minunkin ääri-ilkeän alkoholisti appiukon sanomisia aina katsottiin läpi sormien. Vain yksi ihminen myönsi että on paha ja pahaa tarkoittava.

Onko jonkun selkeästi ääri-ilkeän ihmisen juttuja pakko ottaa vakavasti ja henkilökohtaisesti?

Jos joku on vaan niin pahalla päällä aina, niin mitäs sitten? Hänellähän se ongelma on.

Mutta ainoastaan itse annatte tuollaiselle vallan tehdä teidät surulliseksi.

Ei anna, jos ei seuraan mene. Mutta seurassa ihmisen ei tarvitse käyttäytyä kuin mikään ikävä käytös ei tuntuisi yhtään miltään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hyvin skeptinen ihmisten suhteen, mutta mustavalkoinen ajattelu teon "tarkoituksellisuudesta" on mielestäni vaan älyllisesti epärehellisen toimintaa. Meidän inhimillinen vuorovaikutus on hyvin monimutkaista, koska siihen liittyy aina molemminpuolinen subjektiivinen tulkinta asioista.

Sinä et pystyisi koskaan ratkaisemaan mitään konfliktia tai lopettamaan sortoa. Ketään ei kai saisi laittaa edes vankilaan koska sitä ja tätä. Pahuus pääsisi valloilleen jos teitä olisi enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vaan ovat naiiveja hölmöjä vielä yllättävän vanhanakin. Luulisi että elämä opettaa, mutta ei.

Koetko kyynisyyden tuonneen hyviä asioita elämääsi? Minä en. Joka päivä taistelen sen kanssa, jotta löytäisin syitä jatkaa eteenpäin pettymyksistä huolimatta.

Minä koen kyynisyyden tuoneen hyviä asioita elämääni, kun ei ole alun perin uskonut tyhmästi kaikista hyvää, ei ole tullut huijatuksi tai tunne oloani petetyksi.  Ja elämä on hyvää, ei mitään jatkuvaa taistelua.

US:ssä oli hyvä artikkeli kaikista hyvää uskoneesta tytöstä, ja miten hän päätyi joukkoraiskatuksi. Veikkaan että terve kyynisyys olisi säästänyt tuoltakin kokemukselta, ihmiset eivät vaan muutu erityisen hyviksi sillä että päättää heistä niin uskoa.

Ainoastaan paha ihminen syyllistää tuolla tavalla raiskauksen uhria tapahtuneesta.

Niin, tuo on defenssi. Syyllistämällä uhria ihminen asettuu ikään kuin tilanteen yläpuolelle ja ajattelee itse olevansa pahalta turvassa, koska hän on mielestään jollain tavalla toisenlainen kuin "huono" uhri, joka muka ansaitsi kohtalonsa toimimalla jotenkin huonosti. Ihmismieli ei kestä sitä ajatusta, että kenelle tahansa meistä voi tapahtua jotakin pahaa täysin ilman omaa osuutta tapahtumiin. Ellei mitään pahaa ole tapahtunut, niin ihminen on ollut onnekas, koska ylipäätään ihmisten kanssa jollain tavalla tekemisissä oleminen on aina riski.

Roskaa, lue se Uusi Suomen artikkeli. Uhri ITSE kertoo tarinansa ja varoittaa muita olemasta yhtä hyväuskoisia kun hän oli.

Ole hyvä ja lopeta tästä aiheesta jauhaminen. Tämä ei liity mitenkään alkuperäiseen keskusteluun.

Kokenut perheterapeutti totesi, että ihmiset harvoin muuttuvat ( kun kerroin ilkeästä anopista). Ehkä parisuhteen tai hyvän ystävyyden pelastamiseksi joku voi ryhdistäytyä, mutta pääosin ihminen jatkaa samoja toimintamalleja. Itse olen jättänyt toistuvasti minulle inhottavat tyypit. Yhtään heistä ei tule ikävä! Ihminen ei ole robotti ja ilkeät sanat ja itsekkäät teot satuttavat. Toki sukuyhteisöissä usein puolustellaan tosi pitkälle sitä ikävää tyyppiä kulissien ylläpitämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kokenut perheterapeutti totesi, että ihmiset harvoin muuttuvat ( kun kerroin ilkeästä anopista). Ehkä parisuhteen tai hyvän ystävyyden pelastamiseksi joku voi ryhdistäytyä, mutta pääosin ihminen jatkaa samoja toimintamalleja. Itse olen jättänyt toistuvasti minulle inhottavat tyypit. Yhtään heistä ei tule ikävä! Ihminen ei ole robotti ja ilkeät sanat ja itsekkäät teot satuttavat. Toki sukuyhteisöissä usein puolustellaan tosi pitkälle sitä ikävää tyyppiä kulissien ylläpitämiseksi.

Ei se tarkoita, että olisi joku robotti, jos ei kiinnostu tai loukkaannu jonkun kipuilijan sanoista ja jutuista.

Ennemmin jätän ne jutut niillle tyypeille, enkä elä elämääni kuin mikäkin sätkynukke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies usein selittelee äitinsä aivopieruja ja todella loukkaavaa käytöstä juuri tuolla, että ei hän mitään pahaa tarkoita. Eipä varmaan niin, kun toisella ei ole sydäntä sen vertaa, että millään tavalla ottaisi toiset huomioon. Mä olen päättänyt, että on tuo anopin käytös tahallista tai tahatonta, niin mun ei tarvitse sitä sietää.

Tuo on järkevä ajatus.

Niin on. Minunkin ääri-ilkeän alkoholisti appiukon sanomisia aina katsottiin läpi sormien. Vain yksi ihminen myönsi että on paha ja pahaa tarkoittava.

Onko jonkun selkeästi ääri-ilkeän ihmisen juttuja pakko ottaa vakavasti ja henkilökohtaisesti?

Jos joku on vaan niin pahalla päällä aina, niin mitäs sitten? Hänellähän se ongelma on.

Mutta ainoastaan itse annatte tuollaiselle vallan tehdä teidät surulliseksi.

Ei anna, jos ei seuraan mene. Mutta seurassa ihmisen ei tarvitse käyttäytyä kuin mikään ikävä käytös ei tuntuisi yhtään miltään.

Ihan oma valinta, miten antaa ulkoisten tapahtumien ja tilanteiden vaikuttaa itseensä.

Pahimman luokan henkisenä orjuutena tommosta pidän, mitä muut sanovat "inhimilliseksi elämiseksi" , kun jokaikinen voi kaapata henkisen terveyden, jos niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokenut perheterapeutti totesi, että ihmiset harvoin muuttuvat ( kun kerroin ilkeästä anopista). Ehkä parisuhteen tai hyvän ystävyyden pelastamiseksi joku voi ryhdistäytyä, mutta pääosin ihminen jatkaa samoja toimintamalleja. Itse olen jättänyt toistuvasti minulle inhottavat tyypit. Yhtään heistä ei tule ikävä! Ihminen ei ole robotti ja ilkeät sanat ja itsekkäät teot satuttavat. Toki sukuyhteisöissä usein puolustellaan tosi pitkälle sitä ikävää tyyppiä kulissien ylläpitämiseksi.

Ei se tarkoita, että olisi joku robotti, jos ei kiinnostu tai loukkaannu jonkun kipuilijan sanoista ja jutuista.

Ennemmin jätän ne jutut niillle tyypeille, enkä elä elämääni kuin mikäkin sätkynukke.

Jos on esimerkiksi erityisherkkä, niin tuo ei vain toimi. Tunnetilat tarttuvat ja ahdistus lisääntyy vaikka yrittäisi olla miten kovanahkainen. Silloin ainoa vaihtoehto on välttää tällaista seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies usein selittelee äitinsä aivopieruja ja todella loukkaavaa käytöstä juuri tuolla, että ei hän mitään pahaa tarkoita. Eipä varmaan niin, kun toisella ei ole sydäntä sen vertaa, että millään tavalla ottaisi toiset huomioon. Mä olen päättänyt, että on tuo anopin käytös tahallista tai tahatonta, niin mun ei tarvitse sitä sietää.

Tuo on järkevä ajatus.

Niin on. Minunkin ääri-ilkeän alkoholisti appiukon sanomisia aina katsottiin läpi sormien. Vain yksi ihminen myönsi että on paha ja pahaa tarkoittava.

Onko jonkun selkeästi ääri-ilkeän ihmisen juttuja pakko ottaa vakavasti ja henkilökohtaisesti?

Jos joku on vaan niin pahalla päällä aina, niin mitäs sitten? Hänellähän se ongelma on.

Mutta ainoastaan itse annatte tuollaiselle vallan tehdä teidät surulliseksi.

Ei anna, jos ei seuraan mene. Mutta seurassa ihmisen ei tarvitse käyttäytyä kuin mikään ikävä käytös ei tuntuisi yhtään miltään.

Ihan oma valinta, miten antaa ulkoisten tapahtumien ja tilanteiden vaikuttaa itseensä.

Pahimman luokan henkisenä orjuutena tommosta pidän, mitä muut sanovat "inhimilliseksi elämiseksi" , kun jokaikinen voi kaapata henkisen terveyden, jos niin haluaa.

Kaikki ihmiset eivät ole kuten sinä eikä se muita moittimalla muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies usein selittelee äitinsä aivopieruja ja todella loukkaavaa käytöstä juuri tuolla, että ei hän mitään pahaa tarkoita. Eipä varmaan niin, kun toisella ei ole sydäntä sen vertaa, että millään tavalla ottaisi toiset huomioon. Mä olen päättänyt, että on tuo anopin käytös tahallista tai tahatonta, niin mun ei tarvitse sitä sietää.

Tuo on järkevä ajatus.

Niin on. Minunkin ääri-ilkeän alkoholisti appiukon sanomisia aina katsottiin läpi sormien. Vain yksi ihminen myönsi että on paha ja pahaa tarkoittava.

Onko jonkun selkeästi ääri-ilkeän ihmisen juttuja pakko ottaa vakavasti ja henkilökohtaisesti?

Jos joku on vaan niin pahalla päällä aina, niin mitäs sitten? Hänellähän se ongelma on.

Mutta ainoastaan itse annatte tuollaiselle vallan tehdä teidät surulliseksi.

Et tiedä, se viha kohdistui mm. hänen omaan lapseensa. Eikä kukaan normaali ihminen voi olla välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Kokenut perheterapeutti totesi, että ihmiset harvoin muuttuvat ( kun kerroin ilkeästä anopista). Ehkä parisuhteen tai hyvän ystävyyden pelastamiseksi joku voi ryhdistäytyä, mutta pääosin ihminen jatkaa samoja toimintamalleja. Itse olen jättänyt toistuvasti minulle inhottavat tyypit. Yhtään heistä ei tule ikävä! Ihminen ei ole robotti ja ilkeät sanat ja itsekkäät teot satuttavat. Toki sukuyhteisöissä usein puolustellaan tosi pitkälle sitä ikävää tyyppiä kulissien ylläpitämiseksi.

Niin totta! Monissa perheissä ollaan valmiita katsomaan perheväkivaltaakin läpi sormien jotteivät henkilökohtaiset suhteet kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vaan ovat naiiveja hölmöjä vielä yllättävän vanhanakin. Luulisi että elämä opettaa, mutta ei.

Olen 55 v. ja olen avoimesti kateellinen niille 'naiiveille hölmöille', jotka ovat sitä vanhoinakin. Voi onnenpekkoja!

Minä taistelen kyynisyyttä ja katkeroitumista vastaan kynsin ja hampain, koska mitä vanhemmaksi tulee, sitä rumemmaksi ko. ominaisuudet ihmisen tekee, mutta valitettavasti olen ollut pessimisti ja kyynikko jo nuoresta pitäen, sellaiseen koulittu ja opetettu (seks. hyväksikäyttöä penskana mm.). Näin jälkeenpäin katsottuna vtuttaa, että elämä on mennyt kyynisyyteen, epäluuloisuuteen, vttumaisten ihmisten seuraan.

Nykyään hakeudun hyväntahtoisten hölmöjen seuraan ja heillähän riittää oikeasti puolustajia - juuri niitä 'ei se tarkoita sitä' tai 'pohjimmiltaan sekin on tosi hyvä tyyppi' -kaiffareita vastaan.  

En ole lukenut ketjua mutta sellainen huomio että ihmiset ajattelee herkästi että joku mitä ikävältä tuntuva ihminen tekee on tarkoituksellisesti heitä vastaan, kun se voi oikeasti olla mt-ongelmaisen sisäistä puolustusta eikä suunnattu ketään vastaan. Tietysti selvä ilkeily on asia erikseen mutta moni muu epäselvempi tapaus. Henkilö on silloin niin kiinni henkisen tuskansa lievittämisessä ettei tuu ajatelleeksi miten se vaikuttaa muihin ihmisiin. Lisäksi keinot lievittää tuskaa voi olla outoja sellaiselle joka ei kärsi vastaavasta. Tästä syystä vältän tekemästä ihmisistä pitkälle meneviä tulkintoja ennen kuin oikeasti tiedän.

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut ketjua mutta sellainen huomio että ihmiset ajattelee herkästi että joku mitä ikävältä tuntuva ihminen tekee on tarkoituksellisesti heitä vastaan, kun se voi oikeasti olla mt-ongelmaisen sisäistä puolustusta eikä suunnattu ketään vastaan. Tietysti selvä ilkeily on asia erikseen mutta moni muu epäselvempi tapaus. Henkilö on silloin niin kiinni henkisen tuskansa lievittämisessä ettei tuu ajatelleeksi miten se vaikuttaa muihin ihmisiin. Lisäksi keinot lievittää tuskaa voi olla outoja sellaiselle joka ei kärsi vastaavasta. Tästä syystä vältän tekemästä ihmisistä pitkälle meneviä tulkintoja ennen kuin oikeasti tiedän.

Jos olet esimerkiksi toistuvasti kertonut jollekin, että jokin tietty käyttäytyminen loukkaa ja hän silti jatkaa sitä, niin siinä tapauksessa ei enää ole väliä mistä tämä käytös johtuu. Siinä tapauksessa tärkeintä on hankkiutua tästä seurasta eroon mikäli se vain suinkin on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokenut perheterapeutti totesi, että ihmiset harvoin muuttuvat ( kun kerroin ilkeästä anopista). Ehkä parisuhteen tai hyvän ystävyyden pelastamiseksi joku voi ryhdistäytyä, mutta pääosin ihminen jatkaa samoja toimintamalleja. Itse olen jättänyt toistuvasti minulle inhottavat tyypit. Yhtään heistä ei tule ikävä! Ihminen ei ole robotti ja ilkeät sanat ja itsekkäät teot satuttavat. Toki sukuyhteisöissä usein puolustellaan tosi pitkälle sitä ikävää tyyppiä kulissien ylläpitämiseksi.

Ei se tarkoita, että olisi joku robotti, jos ei kiinnostu tai loukkaannu jonkun kipuilijan sanoista ja jutuista.

Ennemmin jätän ne jutut niillle tyypeille, enkä elä elämääni kuin mikäkin sätkynukke.

Jos on esimerkiksi erityisherkkä, niin tuo ei vain toimi. Tunnetilat tarttuvat ja ahdistus lisääntyy vaikka yrittäisi olla miten kovanahkainen. Silloin ainoa vaihtoehto on välttää tällaista seuraa.

Mä olen myös erityisherkkä ja just sen takia usein paasaankin siitä, että tollasten ihmisten ja tilanteiden kanssa PYSTYY olemaan myös itseään sen kummemmin satuttamatta.

Se vaatii tietoisuutta, myötätuntoa ja ymmärrystä, että kunnolla pystyy erottamaan omat tunteensa ja mitä itsessä on sisällä, siitä mitä jossain toisessa ihmisessä tapahtuu ja mitä sieltä tulee ulos.

Mut ei tietenkään sellaista seuraa kukaan vapaaehtoisesti halua, mutta usein elämässä joutuu olemaan ties millasten ihmisten seurassa, jolloin oman TASAPAINON ja terveyden kannalta on oikeasti melkein välttämätöntä työstää sisäistä elämäänsä ja tunteiden käsittelyä/hallintaa.

Se EI ole robottimaista elämää, vaan tasapainoista, laadukasta ja onnellista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokenut perheterapeutti totesi, että ihmiset harvoin muuttuvat ( kun kerroin ilkeästä anopista). Ehkä parisuhteen tai hyvän ystävyyden pelastamiseksi joku voi ryhdistäytyä, mutta pääosin ihminen jatkaa samoja toimintamalleja. Itse olen jättänyt toistuvasti minulle inhottavat tyypit. Yhtään heistä ei tule ikävä! Ihminen ei ole robotti ja ilkeät sanat ja itsekkäät teot satuttavat. Toki sukuyhteisöissä usein puolustellaan tosi pitkälle sitä ikävää tyyppiä kulissien ylläpitämiseksi.

Ei se tarkoita, että olisi joku robotti, jos ei kiinnostu tai loukkaannu jonkun kipuilijan sanoista ja jutuista.

Ennemmin jätän ne jutut niillle tyypeille, enkä elä elämääni kuin mikäkin sätkynukke.

Jos on esimerkiksi erityisherkkä, niin tuo ei vain toimi. Tunnetilat tarttuvat ja ahdistus lisääntyy vaikka yrittäisi olla miten kovanahkainen. Silloin ainoa vaihtoehto on välttää tällaista seuraa.

Mä olen myös erityisherkkä ja just sen takia usein paasaankin siitä, että tollasten ihmisten ja tilanteiden kanssa PYSTYY olemaan myös itseään sen kummemmin satuttamatta.

Se vaatii tietoisuutta, myötätuntoa ja ymmärrystä, että kunnolla pystyy erottamaan omat tunteensa ja mitä itsessä on sisällä, siitä mitä jossain toisessa ihmisessä tapahtuu ja mitä sieltä tulee ulos.

Mut ei tietenkään sellaista seuraa kukaan vapaaehtoisesti halua, mutta usein elämässä joutuu olemaan ties millasten ihmisten seurassa, jolloin oman TASAPAINON ja terveyden kannalta on oikeasti melkein välttämätöntä työstää sisäistä elämäänsä ja tunteiden käsittelyä/hallintaa.

Se EI ole robottimaista elämää, vaan tasapainoista, laadukasta ja onnellista elämää.

Erityisherkkä ihminen on myös usein itseään kohtaan hyvin vaativa. Juuri siksi hänen tulisikin olla itseään kohtaan armollinen ja miettiä mille kaikelle itsensä on altistamassa.

Koska naiset on ehdollistettu sietämään jos jonkinlaista shaissea miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut ketjua mutta sellainen huomio että ihmiset ajattelee herkästi että joku mitä ikävältä tuntuva ihminen tekee on tarkoituksellisesti heitä vastaan, kun se voi oikeasti olla mt-ongelmaisen sisäistä puolustusta eikä suunnattu ketään vastaan. Tietysti selvä ilkeily on asia erikseen mutta moni muu epäselvempi tapaus. Henkilö on silloin niin kiinni henkisen tuskansa lievittämisessä ettei tuu ajatelleeksi miten se vaikuttaa muihin ihmisiin. Lisäksi keinot lievittää tuskaa voi olla outoja sellaiselle joka ei kärsi vastaavasta. Tästä syystä vältän tekemästä ihmisistä pitkälle meneviä tulkintoja ennen kuin oikeasti tiedän.

Jos olet esimerkiksi toistuvasti kertonut jollekin, että jokin tietty käyttäytyminen loukkaa ja hän silti jatkaa sitä, niin siinä tapauksessa ei enää ole väliä mistä tämä käytös johtuu. Siinä tapauksessa tärkeintä on hankkiutua tästä seurasta eroon mikäli se vain suinkin on mahdollista.

Joo, tietysti näin jos on ihan selvä tapaus.