Lue keskustelun säännöt.
"Hän ei varmasti tee sitä tarkoituksella"
16.01.2019 |
Mikä siinä onkin, että ihmisistä usein viimeiseen asti pyrkii uskomaan hyvää, vaikka toinen kerta toisensa jälkeen käyttäytyisi ikävästi? Osaako joku selittää mikä tämän taustalla on?
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä sillä pyritään ymmärtämään sitä joka toimii loukkaavasti. Viitataan siihen, että loukkaaja ei itse ymmärrä toimineensa väärin, eikä tarkoita ikävällä teolla loukata vaan toimii niinkuin on oppinut tilanteissa toimimaan.
Mutta oikeastihan monet ihmiset toimivat ikävästi siksi, etteivät pahemmin piittaa muista ihmisistä. Miksi tämän ajatteleminen tuntuu niin ikävältä? Joka kerran kun pettyy johonkin ihmiseen, niin kokemus on aina yhtä vaikea ja tuntee itsensä aivan hölmöksi.
Ehkäpä otat sinuun kohdistuneen väärin toimimisen liian henkilökohtaisesti? Ihminen on epätäydellinen, me toimimme usein muita huomioiden mutta joskus epähuomiossa loukkaamme toista. Useinhan kun ihminen huomaa loukanneensa vahingossa toista niin hän pyytää anteeksi. Jos ei pyydä, voi olettaa että ei ymmärtänyt loukanneensa. Sillon voi ystävällisesti toiselta kysyä että mitä tarkalleen ottaen tarkoitti kun loukkasi? Tai sitten antaa asian olla eikä ota sitä henkilökohtaisesti.
Tämä tarkoittaa juuri sitä, että kasvattaja mitätöi lapsen kokemuksen, jos näkee asiat kuten sinä, eikä ole valmis "laskeutumaan" lapsen tai muun loukatun tasolle ja tukemaan häntä mielipahassaan ja loukatuissa tunteissaan. Vasta sen jälkeen ihminen oppii ottamaan asioita ei-henkilökohtaisesti. Ti jos joku toimii niin luonnostaan, niin sellaisen ihmisen on hyvä YMMÄRTÄÄ, että suuri osa ihmisiä ei toimi eikä koe niin luonnostaan. On minusta jotenkin hiukan kylmää, jos ei reagoi asioihin henkilökohtaisesti. Toki tiedän, että siitä voi pois oppia, ja se onkin hyödyllinen taito, ihmiset kun ovat niin erilaisia.
Mutta sinunkin kannattaisi oppia opettamaan, miten se tehdään, sen sijaan, että kerrot muille vain, millaisia heidän kannattaisi (tai tulisi) olla. Joo joo, tiedetään, ettei kannata tietenkään ottaa kaikkea henkilökohtaisesti, mutta mitenkä et ota henkilökohtaisesti asioita, on jo ihan toisen tason haaste.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä sillä pyritään ymmärtämään sitä joka toimii loukkaavasti. Viitataan siihen, että loukkaaja ei itse ymmärrä toimineensa väärin, eikä tarkoita ikävällä teolla loukata vaan toimii niinkuin on oppinut tilanteissa toimimaan.
Mutta oikeastihan monet ihmiset toimivat ikävästi siksi, etteivät pahemmin piittaa muista ihmisistä. Miksi tämän ajatteleminen tuntuu niin ikävältä? Joka kerran kun pettyy johonkin ihmiseen, niin kokemus on aina yhtä vaikea ja tuntee itsensä aivan hölmöksi.
He eivät osaa piitata. En itse koskaan ajattele, että "he eivät piittaa" ja end of story. Sinä se siinä ilkeä ja paha olet, kun noin muista ajattelet. Sinun pitää oppia ajattelemaaan, että meistä JOKAINEN on vastuussa opettaa toisille välittämistä. Sinäkin. Toki se oma loukkaantuminen pitää saada ensin hoidettua.
t.kristallikissaEtkö ajattele hakanneesi jo vuosia päätäsi seinään? Et ole raivoamisellasi opettanut mitään kenellekään. Sinusta ei vain sen takia kukaan pidä, siinä se.
Idioo tit eivät pidä, hyväsydämiset ja rakkautta omaavat ihmiset pitävät. Siinä se ero heihin ja sinuun. En tarvitse sinunlaistesi massalammasmääyntää tuekseni.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä sillä pyritään ymmärtämään sitä joka toimii loukkaavasti. Viitataan siihen, että loukkaaja ei itse ymmärrä toimineensa väärin, eikä tarkoita ikävällä teolla loukata vaan toimii niinkuin on oppinut tilanteissa toimimaan.
Mutta oikeastihan monet ihmiset toimivat ikävästi siksi, etteivät pahemmin piittaa muista ihmisistä. Miksi tämän ajatteleminen tuntuu niin ikävältä? Joka kerran kun pettyy johonkin ihmiseen, niin kokemus on aina yhtä vaikea ja tuntee itsensä aivan hölmöksi.
He eivät osaa piitata. En itse koskaan ajattele, että "he eivät piittaa" ja end of story. Sinä se siinä ilkeä ja paha olet, kun noin muista ajattelet. Sinun pitää oppia ajattelemaaan, että meistä JOKAINEN on vastuussa opettaa toisille välittämistä. Sinäkin. Toki se oma loukkaantuminen pitää saada ensin hoidettua.
t.kristallikissaEtkö ajattele hakanneesi jo vuosia päätäsi seinään? Et ole raivoamisellasi opettanut mitään kenellekään. Sinusta ei vain sen takia kukaan pidä, siinä se.
Idioo tit eivät pidä, hyväsydämiset ja rakkautta omaavat ihmiset pitävät. Siinä se ero heihin ja sinuun. En tarvitse sinunlaistesi massalammasmääyntää tuekseni.
t.kristallikissa
Kuka sinusta siis tarkalleen ottaen pitää? Eikö sinulla ole aika huonot välit omiin lapsiisikin?
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun pettyy jonkun ihmiseen toimintaan, niin kokee usein samalla jonkinlaista häpeää siitä, että erehtyi luottamaan sellaiseen ihmiseen, joka ei ollutkaan luottamuksen arvoinen.
Mielenkiintoinen huomio. Varmaan tuo on usein taustalla. Ei haluaisi itselleenkään myöntää, että oma arviointikyky petti.
Moni varmaan haluaisi myös ylläpitää yleistä uskomusta, että ihmiset ovat hyviä ja luottamuksen arvoisia. Sellaisen uskomuksen varassa elämä on helpompaa ja kivempaa, ei tarvitse pohtia toisten mahdollisia salattuja motiiveja.
Jos se, johon on pettynyt, on läheinen ihminen, johon on kiintynyt tai josta on ehkä riippuvainenkin jollain tavalla, saattaa viimeiseen asti selittää itselleen hänen toimintansa parhain päin, ettei joutuisi luopumaan hänestä.
Ihmissuhteiden päättäminen on usein vaikeaa. Tuntuu ikävältä kohdata omat pettymyksen tunteet. Joskus ihmisuhde voi myös olla ollut niin vaikea, että sen päättyessä tuntee suoranaista vihaa toista osapuolta kohtaan hänen käytöksensä takia. Saattaa jopa tuntua siltä, että toinen on pitänyt täysin arvottomana, kun on kohdellut niin huonosti. Se on todella vaikea ajatus. Tuntuu kuin olisi ihmissuhteen lisäksi menettänyt myös osan ihmisarvostaan.
Aiemmin viikolla tuli kauhea kankkunen 3 leffa ja tuli mieleen että tämä paksu partasuu on oikeasti aivan karsea ja häiriintynyt törppö eikä sympaattinen (vähemmän älykäs) sählääjä kuten edellisistä leffoista on jäänyt mieleen. Ihmettelin oikeastaan koko leffan että miksi kaverinsa sietävät tuollaista ja selittelevät kaverin möläytyksiä tai vielä pahempaa katsovat niitä vierestä kun tämä iso mieslapsi jatkaa touhuaan vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa tekee tarkoituksella ikävät asiat. Luulee ettei kukaan saa tietää.
Näin se taitaa olla. Moni arvioi yläkanttiin oman älykkyytensä ja alakanttiin toisten älykkyyden.
Kuten sinä, omahyväiseltä vaikuttava kanssaihmiseni.
t.kristallikissa
Äitihullu pitäisi saada hoitoon.
Riippuu vähän... Joskus tuon sanoaja on ihan oikeessa. Oletko ihminen, jolle tuota sanotaan usein? Yrittävätkö ihmiset mielestäsi jatkuvasti vain tehdä pahuutta sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaan ovat naiiveja hölmöjä vielä yllättävän vanhanakin. Luulisi että elämä opettaa, mutta ei.
Koetko kyynisyyden tuonneen hyviä asioita elämääsi? Minä en. Joka päivä taistelen sen kanssa, jotta löytäisin syitä jatkaa eteenpäin pettymyksistä huolimatta.
Minä koen kyynisyyden tuoneen hyviä asioita elämääni, kun ei ole alun perin uskonut tyhmästi kaikista hyvää, ei ole tullut huijatuksi tai tunne oloani petetyksi. Ja elämä on hyvää, ei mitään jatkuvaa taistelua.
US:ssä oli hyvä artikkeli kaikista hyvää uskoneesta tytöstä, ja miten hän päätyi joukkoraiskatuksi. Veikkaan että terve kyynisyys olisi säästänyt tuoltakin kokemukselta, ihmiset eivät vaan muutu erityisen hyviksi sillä että päättää heistä niin uskoa.
Ainoastaan paha ihminen syyllistää tuolla tavalla raiskauksen uhria tapahtuneesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahattomasti loukkaava on vähemmän uhkaava kuin tahallisesti, ja tuo on yksi niistä (loputtomista) ajatusvääristymistä joilla ihminen ylläpitää omaa turvallisuudentunnettaan.
Kummatkohan elävät onnellisempia ja tasapainoisempaa elämää, he jotka yrittävät uskoa ihmisistä hyvää vai he jotka lähtökohtaisesti arvioivat tilanteet pahimman mukaan?
He jotka uskovat toisista hyvää, tulevat pahemmin huijatuiksi.
Ei tämäkään pidä paikkaansa. Minä uskon ihmisistä hyvää, mutta tunnistan kyllä viallisen käytöksen, ja jo sen merkit. Paljon useammin minä luen ihmisten tulleen petetyksi, juuri sellaisten muiden arvostelijoiden, jotka eivät osaa pitää varaansa, koska hyväksyvät tosilta kaikenlaista perseilyä. Eivät tajua ensi merkeistä, että jokin on pielessä. Mua on kohdellut huonosti oikeastaan vain yksi henkilö, ja se on oma äiti ni. Lapsi ei pysty ajattelemaan äidistään pahaa, mutta siinä kyllä oppii. Oppii sellaiseksi, että kukaan muu ei sitten petäkään, koska tiedät millaisia petturit ovat. Tai siis heikot ihmiset. Oikeanlaisella kohtelulla ja kasvatuksella uskon ihmisissä olevan paljon enemmän hyvää, kuin ensin näyttäisikään. Vaikeus on vain tietenkin puuttuva kyky kohdella oikein (rajat ja oikeudet, vastuut, velvollisuudet) ja kasvattaa aikuisia ihmisiä :)
t.kristallikissa
Sinä et tunnista edes sitä pahaa, jota koko ajan teet omille lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies usein selittelee äitinsä aivopieruja ja todella loukkaavaa käytöstä juuri tuolla, että ei hän mitään pahaa tarkoita. Eipä varmaan niin, kun toisella ei ole sydäntä sen vertaa, että millään tavalla ottaisi toiset huomioon. Mä olen päättänyt, että on tuo anopin käytös tahallista tai tahatonta, niin mun ei tarvitse sitä sietää.
Minä olen hyvin skeptinen ihmisten suhteen, mutta mustavalkoinen ajattelu teon "tarkoituksellisuudesta" on mielestäni vaan älyllisesti epärehellisen toimintaa. Meidän inhimillinen vuorovaikutus on hyvin monimutkaista, koska siihen liittyy aina molemminpuolinen subjektiivinen tulkinta asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä sillä pyritään ymmärtämään sitä joka toimii loukkaavasti. Viitataan siihen, että loukkaaja ei itse ymmärrä toimineensa väärin, eikä tarkoita ikävällä teolla loukata vaan toimii niinkuin on oppinut tilanteissa toimimaan.
Mutta oikeastihan monet ihmiset toimivat ikävästi siksi, etteivät pahemmin piittaa muista ihmisistä. Miksi tämän ajatteleminen tuntuu niin ikävältä? Joka kerran kun pettyy johonkin ihmiseen, niin kokemus on aina yhtä vaikea ja tuntee itsensä aivan hölmöksi.
Eri asia vain olla piittaamatta toisesta kuin aidosti halu vahingoittaa. Kumpi on suurempi rikos, pahoinpidellä ihminen vai kävellä ohi, kun joku pahoinpidellään? Molemmat väärin, mutta toinen on selkeästi tahallisempaa ja enemmän väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaan ovat naiiveja hölmöjä vielä yllättävän vanhanakin. Luulisi että elämä opettaa, mutta ei.
Koetko kyynisyyden tuonneen hyviä asioita elämääsi? Minä en. Joka päivä taistelen sen kanssa, jotta löytäisin syitä jatkaa eteenpäin pettymyksistä huolimatta.
Minä koen kyynisyyden tuoneen hyviä asioita elämääni, kun ei ole alun perin uskonut tyhmästi kaikista hyvää, ei ole tullut huijatuksi tai tunne oloani petetyksi. Ja elämä on hyvää, ei mitään jatkuvaa taistelua.
US:ssä oli hyvä artikkeli kaikista hyvää uskoneesta tytöstä, ja miten hän päätyi joukkoraiskatuksi. Veikkaan että terve kyynisyys olisi säästänyt tuoltakin kokemukselta, ihmiset eivät vaan muutu erityisen hyviksi sillä että päättää heistä niin uskoa.
Ainoastaan paha ihminen syyllistää tuolla tavalla raiskauksen uhria tapahtuneesta.
Niin, tuo on defenssi. Syyllistämällä uhria ihminen asettuu ikään kuin tilanteen yläpuolelle ja ajattelee itse olevansa pahalta turvassa, koska hän on mielestään jollain tavalla toisenlainen kuin "huono" uhri, joka muka ansaitsi kohtalonsa toimimalla jotenkin huonosti. Ihmismieli ei kestä sitä ajatusta, että kenelle tahansa meistä voi tapahtua jotakin pahaa täysin ilman omaa osuutta tapahtumiin. Ellei mitään pahaa ole tapahtunut, niin ihminen on ollut onnekas, koska ylipäätään ihmisten kanssa jollain tavalla tekemisissä oleminen on aina riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies usein selittelee äitinsä aivopieruja ja todella loukkaavaa käytöstä juuri tuolla, että ei hän mitään pahaa tarkoita. Eipä varmaan niin, kun toisella ei ole sydäntä sen vertaa, että millään tavalla ottaisi toiset huomioon. Mä olen päättänyt, että on tuo anopin käytös tahallista tai tahatonta, niin mun ei tarvitse sitä sietää.
Tuo on järkevä ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Sitä pienenä hölmönä ihmisenä haluaa uskoa maailman olevan reilu paikka ja ihmisten tarkoittavan vain hyvää. Ennemmin tai myöhemmin joku lyö tarpeeksi kovaa tavalla tai toisella, jolloin sulkee sydämensä ja kääntää selkänsä.
Eiihh.
Ihan sama, kun kissa istahtaisi kuumalle polttavalle liedelle ja päättää ettei käy istumaan enää ikinä.
Ihmiset käyttäyvät jokainen sen mukaan, millasia ajatuksia päässä liikkuu + niin monesta muusta ulkopuoliselle tuntemattomasta syystä johtuen, joten ei sitä huonoakaan käytöstä kannata liian vakavasti ottaa.
Pankaa vaan merkille, mitä ympäristössä tapahtuu.
Montako kertaa itse olette olleet tilanteessa, jossa olette ajatelleet "voi ei, tää näyttää varmaan siltä et tahallaan teen..."
Tai "kukaan ei varmaan usko että oli tahaton..."
Minulle on ainakin käynyt monesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies usein selittelee äitinsä aivopieruja ja todella loukkaavaa käytöstä juuri tuolla, että ei hän mitään pahaa tarkoita. Eipä varmaan niin, kun toisella ei ole sydäntä sen vertaa, että millään tavalla ottaisi toiset huomioon. Mä olen päättänyt, että on tuo anopin käytös tahallista tai tahatonta, niin mun ei tarvitse sitä sietää.
Tuo on järkevä ajatus.
Mitä toi käytännössä tarkoittaa, kun ei tarvitse sietää jonkun käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hyvin skeptinen ihmisten suhteen, mutta mustavalkoinen ajattelu teon "tarkoituksellisuudesta" on mielestäni vaan älyllisesti epärehellisen toimintaa. Meidän inhimillinen vuorovaikutus on hyvin monimutkaista, koska siihen liittyy aina molemminpuolinen subjektiivinen tulkinta asioista.
Voitko sitten omalta osaltasi väittää ettet koskaan ole tarkoituksella toiminut ikävästi ketään kohtaan? Monikaan ei voi. Esimerkiksi riidan yhteydessä monikin saattaa joskus sanoa jotain sellaista, jonka tietää loukkaavan toista pahasti, mutta tietyllä hetkellä tuntuu siltä, ettei sillä ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies usein selittelee äitinsä aivopieruja ja todella loukkaavaa käytöstä juuri tuolla, että ei hän mitään pahaa tarkoita. Eipä varmaan niin, kun toisella ei ole sydäntä sen vertaa, että millään tavalla ottaisi toiset huomioon. Mä olen päättänyt, että on tuo anopin käytös tahallista tai tahatonta, niin mun ei tarvitse sitä sietää.
Tuo on järkevä ajatus.
Niin on. Minunkin ääri-ilkeän alkoholisti appiukon sanomisia aina katsottiin läpi sormien. Vain yksi ihminen myönsi että on paha ja pahaa tarkoittava.
Psykologit käytti tuota sanontaa paljon mutta onkohan mieli muuttunut kun tieto on lisääntynyt. Ei ihme jos potilaat menettivät luottamuksensa heihin.