Lue keskustelun säännöt.
"Hän ei varmasti tee sitä tarkoituksella"
16.01.2019 |
Mikä siinä onkin, että ihmisistä usein viimeiseen asti pyrkii uskomaan hyvää, vaikka toinen kerta toisensa jälkeen käyttäytyisi ikävästi? Osaako joku selittää mikä tämän taustalla on?
Kommentit (203)
Se, et opettelee asioiden menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei jää vatvomaan turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieluumminhan sitä toivoo elämässä eteensä hyvää kuin pahaa ja se ohjaa ajatteluakin sitten. Vielä ikävämpää on mielestäni se, kun muut yrittää saada väkisin sinua ajattelemaan noin, että kaikkia väärintekijöitäkin pitäis ymmärtää, kun niillä on varmasti syynsä.
Tämä on totta! Usein moni puolustelee jonkun hyvinkin kusipäistä käytöstä keksimällä sen taustalle mitä mielikuvituksellisimpia motiiveja. Ehkä siksi, että ajatus ilkeistä ihmisistä on melko ahdistava?
Pelkuri yrittää keksiä tekosyitä sille, ettei tartte puuttua toisen kuspäiseen käytökseen. Eli kyseessä siis eräänlainen pakotie.
Miksi niiden käytökseen pitää puuttua? Jättää ne marinoitumaan omaan liemeensä, kyllä niitä mukavia tyyppejä löytyy joihin kannattaa keskittää energiansa mieluummin,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahattomasti loukkaava on vähemmän uhkaava kuin tahallisesti, ja tuo on yksi niistä (loputtomista) ajatusvääristymistä joilla ihminen ylläpitää omaa turvallisuudentunnettaan.
Kummatkohan elävät onnellisempia ja tasapainoisempaa elämää, he jotka yrittävät uskoa ihmisistä hyvää vai he jotka lähtökohtaisesti arvioivat tilanteet pahimman mukaan?
He jotka uskovat toisista hyvää, tulevat pahemmin huijatuiksi.
Totta, mutta heillä, jotka suhtautuvat kaikkeen epäluuloisesti ja jotka etsivät sitkeästi sen koiranpaskausen puolen joka kivestä, heillä ei ole edes mahdollisuutta. Kumpi on parempi vaihtoehto, ottaa hyväntahtoinen kommentti kettuiluna vai tutkita piikiksi tarkoitettu lausahdus ajattelemattomaksi vahingoksi?
Jos joku ei osaa tunnistaa tarkoituksellisia piikkejä, niin siinähän on oikein maittavaa riistaa kiusaajille. Sellainen huomaa tulleensa kaltoinkohdelluksi liian myöhään. Lisäksi meidän on tehtävä tässä elämässä paljon muutakin kuin jutella toisten kanssa... Pitää ostaa taloja, palkata lakimies, tehdä sopimuksia, valita kumppani. Siinä on oma taloudellinen tilanne, mielenterveys ja jopa fyysinen terveys vaakalaudalla jos ei osaa katsoa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Se, et opettelee asioiden menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei jää vatvomaan turhia.
Dissosiaatioon turvautuminen tiheästi alkaa ajan saatossa käydä rankasti mielenterveyden päälle.
Jotkut vaan ovat naiiveja hölmöjä vielä yllättävän vanhanakin. Luulisi että elämä opettaa, mutta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaan ovat naiiveja hölmöjä vielä yllättävän vanhanakin. Luulisi että elämä opettaa, mutta ei.
Koetko kyynisyyden tuonneen hyviä asioita elämääsi? Minä en. Joka päivä taistelen sen kanssa, jotta löytäisin syitä jatkaa eteenpäin pettymyksistä huolimatta.
Puhe ois tärkeää. Miks ette kysy ihmisiltä. En mä ainakaan lue ajatuksia. Musta sellainen on kipeetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaan ovat naiiveja hölmöjä vielä yllättävän vanhanakin. Luulisi että elämä opettaa, mutta ei.
Koetko kyynisyyden tuonneen hyviä asioita elämääsi? Minä en. Joka päivä taistelen sen kanssa, jotta löytäisin syitä jatkaa eteenpäin pettymyksistä huolimatta.
En ajattele kaikesta jatkuvasti negatiivisesti, tiedostan vaan että ihmisten kanssa kannattaa olla varuillaan ja elämä on liian lyhyt kusipäiden sietämiseen. Olen kyllä ollut masentunut koko teini-iän ja vähän päällekin, ollut pettynyt elämääni ja ihmisiin, mutta nykyään koitan kehittää itseäni ja elää omanlaistani elämää ilman ulkoisia paineita.
Ehkä kyyninen asenne on jopa suojannut huonoilta valinnolta esim. miesten suhteen. Tällä palstallakin saa jatkuvasti ihmetellä mitä paskaa naiset sietävät puolisoiltaan kun "ei se pahaa tarkoita" ja "se nyt vaan on vähän ajattelematon" jne. Naisilla vaan on paha tapa sietää muiden vikoja loputtomasti oman jaksamisen kustannuksella, itse en halua sortua sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Puhe ois tärkeää. Miks ette kysy ihmisiltä. En mä ainakaan lue ajatuksia. Musta sellainen on kipeetä.
Olen välillä kysynyt ihmisiltä heidän toiminnastaan. Usein silloin toinen on kieltäytynyt vastaamasta kysymykseen esittämällä loukkaantunutta, alkanut syytellä minua tai sitten valehdellut suoraan päin naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaan ovat naiiveja hölmöjä vielä yllättävän vanhanakin. Luulisi että elämä opettaa, mutta ei.
Koetko kyynisyyden tuonneen hyviä asioita elämääsi? Minä en. Joka päivä taistelen sen kanssa, jotta löytäisin syitä jatkaa eteenpäin pettymyksistä huolimatta.
En ajattele kaikesta jatkuvasti negatiivisesti, tiedostan vaan että ihmisten kanssa kannattaa olla varuillaan ja elämä on liian lyhyt kusipäiden sietämiseen. Olen kyllä ollut masentunut koko teini-iän ja vähän päällekin, ollut pettynyt elämääni ja ihmisiin, mutta nykyään koitan kehittää itseäni ja elää omanlaistani elämää ilman ulkoisia paineita.
Ehkä kyyninen asenne on jopa suojannut huonoilta valinnolta esim. miesten suhteen. Tällä palstallakin saa jatkuvasti ihmetellä mitä paskaa naiset sietävät puolisoiltaan kun "ei se pahaa tarkoita" ja "se nyt vaan on vähän ajattelematon" jne. Naisilla vaan on paha tapa sietää muiden vikoja loputtomasti oman jaksamisen kustannuksella, itse en halua sortua sellaiseen.
Itse koin todella rankkoja juttuja aiemmassa parisuhteessani, mutta sen jälkeen löysin hyvin kumppanin, kun uskaltauduin jälleen luottamaan ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä sillä pyritään ymmärtämään sitä joka toimii loukkaavasti. Viitataan siihen, että loukkaaja ei itse ymmärrä toimineensa väärin, eikä tarkoita ikävällä teolla loukata vaan toimii niinkuin on oppinut tilanteissa toimimaan.
Sillä oikeasti vain mitätöidään sen henkilön paha mieli, tunteet ja kokemus, jota tuollainen ihminen on loukannut. Minusta on ihan hienoa pyrkiä ymmärtämään kaikkia, mutta id ioot it eivät pyri ymmärtämään häntä, joka heille avautuu loukkaajasta, vaan sitä loukkaajaa. Oma äiti ni on juuri tuollainen loukkaajapaskiaisten ymmärtäjä, enkä pidä häneen enää mitään yhteyttä. Vihaan äitiäni koska mun tunteilla ja mielipahalla ei ollut koskaan mitään merkitystä. Kolmanneksi hän ei ikinä sanonut noin mulle, jos joku loukkaantui minusta. Eli haista sinäkin paska, joka olt samanlainen, kuin äiti ni. Olet kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä sillä pyritään ymmärtämään sitä joka toimii loukkaavasti. Viitataan siihen, että loukkaaja ei itse ymmärrä toimineensa väärin, eikä tarkoita ikävällä teolla loukata vaan toimii niinkuin on oppinut tilanteissa toimimaan.
Mutta oikeastihan monet ihmiset toimivat ikävästi siksi, etteivät pahemmin piittaa muista ihmisistä. Miksi tämän ajatteleminen tuntuu niin ikävältä? Joka kerran kun pettyy johonkin ihmiseen, niin kokemus on aina yhtä vaikea ja tuntee itsensä aivan hölmöksi.
He eivät osaa piitata. En itse koskaan ajattele, että "he eivät piittaa" ja end of story. Sinä se siinä ilkeä ja paha olet, kun noin muista ajattelet. Sinun pitää oppia ajattelemaaan, että meistä JOKAINEN on vastuussa opettaa toisille välittämistä. Sinäkin. Toki se oma loukkaantuminen pitää saada ensin hoidettua.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Iso osa tekee tarkoituksella ikävät asiat. Luulee ettei kukaan saa tietää.
Sinäkin olet paha ihminen, joka ajattelee pahaa muista. Aika iso osa ihmisten loukkaamisista johtuu aivan muusta kuin pahuudesta. Erilaisuudesta ja tietämättömyydestä. Se ei mitätöi tietenkään kenenkään loukatun oikeuksia tunteisiinsa, ne ovat tärkeitä totta kai. Mutta ei saa kiusata ja haukkua sitä toistakaan syyttä suotta, vaan käsitellä se oma tunteensa. Perusteltu kritiikki on tietenkin ihan ok.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa tekee tarkoituksella ikävät asiat. Luulee ettei kukaan saa tietää.
Näin se taitaa olla. Moni arvioi yläkanttiin oman älykkyytensä ja alakanttiin toisten älykkyyden.
Kuten sinä, omahyväiseltä vaikuttava kanssaihmiseni.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Njaaa, en ajattele noin, mutta myönnän että "puolustelen" mielessäni väärintekijää koska en halua jotenkin uskoa että joku oikeasti voi olla niin henkisesti sairas kuten oikeasti varmaan on, se on liian vaikea asia sisäistää varsinkin kun ovat päällisin puolin ns. yhteiskuntakelpoisia. Kivempi elää kuvitelmassa että on se varmaan ihan kröhhöömmm terve 😆
Etkö tajua, että jos joku avautuu sinulle kokemastaan loukkauksesta, on sinun tehtäväsi ajatella sen joka on loukkaantunut, tunteita? Todella epäkohteliasta hänelle puolustella väörin tekijää. Siinä. Myöhemmin voitte ruotia sitäkin puolta. Kun loukkaus ei enää satuta.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Sitä pienenä hölmönä ihmisenä haluaa uskoa maailman olevan reilu paikka ja ihmisten tarkoittavan vain hyvää. Ennemmin tai myöhemmin joku lyö tarpeeksi kovaa tavalla tai toisella, jolloin sulkee sydämensä ja kääntää selkänsä.
Nämäkin ovt valintoja. Ei kukaan pakottanut sinua tekemään niin. Se väärin tehnyt tietenkin saattaa väittää sitä pahaksi valinnaksi tai sinua pahaksi, kun valitset niin. En itse ainakaan halua hylätä ketään omaa ylimielisyyttäni.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Aina kun pettyy jonkun ihmiseen toimintaan, niin kokee usein samalla jonkinlaista häpeää siitä, että erehtyi luottamaan sellaiseen ihmiseen, joka ei ollutkaan luottamuksen arvoinen.
Mielenkiintoinen huomio. Varmaan tuo on usein taustalla. Ei haluaisi itselleenkään myöntää, että oma arviointikyky petti.
Moni varmaan haluaisi myös ylläpitää yleistä uskomusta, että ihmiset ovat hyviä ja luottamuksen arvoisia. Sellaisen uskomuksen varassa elämä on helpompaa ja kivempaa, ei tarvitse pohtia toisten mahdollisia salattuja motiiveja.
Jos se, johon on pettynyt, on läheinen ihminen, johon on kiintynyt tai josta on ehkä riippuvainenkin jollain tavalla, saattaa viimeiseen asti selittää itselleen hänen toimintansa parhain päin, ettei joutuisi luopumaan hänestä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahattomasti loukkaava on vähemmän uhkaava kuin tahallisesti, ja tuo on yksi niistä (loputtomista) ajatusvääristymistä joilla ihminen ylläpitää omaa turvallisuudentunnettaan.
Kummatkohan elävät onnellisempia ja tasapainoisempaa elämää, he jotka yrittävät uskoa ihmisistä hyvää vai he jotka lähtökohtaisesti arvioivat tilanteet pahimman mukaan?
He jotka uskovat toisista hyvää, tulevat pahemmin huijatuiksi.
Ei tämäkään pidä paikkaansa. Minä uskon ihmisistä hyvää, mutta tunnistan kyllä viallisen käytöksen, ja jo sen merkit. Paljon useammin minä luen ihmisten tulleen petetyksi, juuri sellaisten muiden arvostelijoiden, jotka eivät osaa pitää varaansa, koska hyväksyvät tosilta kaikenlaista perseilyä. Eivät tajua ensi merkeistä, että jokin on pielessä. Mua on kohdellut huonosti oikeastaan vain yksi henkilö, ja se on oma äiti ni. Lapsi ei pysty ajattelemaan äidistään pahaa, mutta siinä kyllä oppii. Oppii sellaiseksi, että kukaan muu ei sitten petäkään, koska tiedät millaisia petturit ovat. Tai siis heikot ihmiset. Oikeanlaisella kohtelulla ja kasvatuksella uskon ihmisissä olevan paljon enemmän hyvää, kuin ensin näyttäisikään. Vaikeus on vain tietenkin puuttuva kyky kohdella oikein (rajat ja oikeudet, vastuut, velvollisuudet) ja kasvattaa aikuisia ihmisiä :)
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä sillä pyritään ymmärtämään sitä joka toimii loukkaavasti. Viitataan siihen, että loukkaaja ei itse ymmärrä toimineensa väärin, eikä tarkoita ikävällä teolla loukata vaan toimii niinkuin on oppinut tilanteissa toimimaan.
Mutta oikeastihan monet ihmiset toimivat ikävästi siksi, etteivät pahemmin piittaa muista ihmisistä. Miksi tämän ajatteleminen tuntuu niin ikävältä? Joka kerran kun pettyy johonkin ihmiseen, niin kokemus on aina yhtä vaikea ja tuntee itsensä aivan hölmöksi.
He eivät osaa piitata. En itse koskaan ajattele, että "he eivät piittaa" ja end of story. Sinä se siinä ilkeä ja paha olet, kun noin muista ajattelet. Sinun pitää oppia ajattelemaaan, että meistä JOKAINEN on vastuussa opettaa toisille välittämistä. Sinäkin. Toki se oma loukkaantuminen pitää saada ensin hoidettua.
t.kristallikissa
Etkö ajattele hakanneesi jo vuosia päätäsi seinään? Et ole raivoamisellasi opettanut mitään kenellekään. Sinusta ei vain sen takia kukaan pidä, siinä se.
En ole ajatellut asiaa aiemmin tästä näkökulmasta, mutta tämä kuulostaa hyvin loogiselta selitykseltä.