"Hän ei varmasti tee sitä tarkoituksella"

Vierailija kirjoitti:

No mieluumminhan sitä toivoo elämässä eteensä hyvää kuin pahaa ja se ohjaa ajatteluakin sitten. Vielä ikävämpää on mielestäni se, kun muut yrittää saada väkisin sinua ajattelemaan noin, että kaikkia väärintekijöitäkin pitäis ymmärtää, kun niillä on varmasti syynsä.

Tämä on yleinen harha-ajatus. Väärintekijöitä ei pidä ymmärtää, vaan syitä MIKSI he tekevät niin kuin tekevät. Minä halveksin rikollisia, mutta minua kiinnostaa se puoli heissä, miksi he tekevät niitä kamalia asioita. Tämä on tärkeää, koska vain näin voimme oppia ennaltaehkäisemään rikoksia.

Eikö juuri ollut jossakin keslustelussa että erityisherkkä ei tarkoita emotionaalista herkkyyttä. Vaan jotain ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö juuri ollut jossakin keslustelussa että erityisherkkä ei tarkoita emotionaalista herkkyyttä. Vaan jotain ihan muuta.

Erityisherkkyys voi tarkoittaa monia asioita, mutta usein siihen sisältyy myös emotionaalinen herkkyys. Toki jokainen erityisherkkä on omanlaisensa, joten ei se itsestäänselvyys ole, että kaikki olisivat yhtä tunteellisesti herkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö juuri ollut jossakin keslustelussa että erityisherkkä ei tarkoita emotionaalista herkkyyttä. Vaan jotain ihan muuta.

Niinhän se on.

Koska jos joku pystyy loukkaamaan tai satuttamaan minua, niin se tarkoittaa, että jokin osa minussa kaipaa huomiota ja parantamista.

Toisinsanoen ne on vaan ne omat epävarmuudet ja pelot, mitkä tuottavat sen loukkaantumisen fiiliksen.

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset on ehdollistettu sietämään jos jonkinlaista shaissea miehiltä.

En ajattele tämän olevan pelkästään sukupuolikysymys, vaan liittyvän laajemmin ihmissuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö juuri ollut jossakin keslustelussa että erityisherkkä ei tarkoita emotionaalista herkkyyttä. Vaan jotain ihan muuta.

Niinhän se on.

Koska jos joku pystyy loukkaamaan tai satuttamaan minua, niin se tarkoittaa, että jokin osa minussa kaipaa huomiota ja parantamista.

Toisinsanoen ne on vaan ne omat epävarmuudet ja pelot, mitkä tuottavat sen loukkaantumisen fiiliksen.

Niin no, ihmisissä on epävarmuuksia ja pelkoja elämän loppuun asti. Niitä voi työstää, mutteivät ne silti koskaan täysin katoa. Toisen huonosta käytöksestä ei pitäisi loputtomiin vastuuttaa ainostaan itseään, koska on täysin luonnollista, että se herättää jotain reaktioita.

Minä olen emotionaalisesti herkkä ja ihmisten ilkeys osuu kipeästi. Jotensakin huono panssarivalikoima josta saisin aina siihen väliin jotain vaimentamaan iskuja. Siksi on ollutkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei ne itsensä kovettaneet ihmiset kykene käsittämään, miltä se tuntuu olla ihan auki. Eivät he muista, ovat sokeutuneet muiden herkkyydelle samalla kun ovat muuttuneet itse kiveksi. Siksi huomaan usein ajattelevani, että jos tuokin kivettynyt sydän oikeasti tuntisi kuten minä, hän ei löisi noin kovasti. Mutta ei heillä ole ollut muita vaihtoehtoja, joku on heitäkin satuttanut kun ovat tuollaisiksi tulleet. Minä en halua tulla samanlaiseksi ja siksi olen valinnut toisin.

Toisin kuin otsikossa, uskon että useinkin ihmiset tarkoittavat olla juuri niin ilkeitä kuin ovat, mutta se mitä he eivät ymmärrä, on miltä se minusta tuntuu, minusta joka en suostu kovettumaan. He pitävät sitä heikkoutena ja virheellisesti kuvittelevat itse olevansa vahvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö juuri ollut jossakin keslustelussa että erityisherkkä ei tarkoita emotionaalista herkkyyttä. Vaan jotain ihan muuta.

Niinhän se on.

Koska jos joku pystyy loukkaamaan tai satuttamaan minua, niin se tarkoittaa, että jokin osa minussa kaipaa huomiota ja parantamista.

Toisinsanoen ne on vaan ne omat epävarmuudet ja pelot, mitkä tuottavat sen loukkaantumisen fiiliksen.

Niin no, ihmisissä on epävarmuuksia ja pelkoja elämän loppuun asti. Niitä voi työstää, mutteivät ne silti koskaan täysin katoa. Toisen huonosta käytöksestä ei pitäisi loputtomiin vastuuttaa ainostaan itseään, koska on täysin luonnollista, että se herättää jotain reaktioita.

Tai voi toki vastuuttaa, mutta se on täysin hyödytöntä. Mitä vikaa siinä nimittäin on, että olet aivan samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin pelkoinesi ja epävarmuuksinesi? Sinun tunteesi ovat aivan yhtä arvokkaita kuin muidenkin tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen emotionaalisesti herkkä ja ihmisten ilkeys osuu kipeästi. Jotensakin huono panssarivalikoima josta saisin aina siihen väliin jotain vaimentamaan iskuja. Siksi on ollutkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei ne itsensä kovettaneet ihmiset kykene käsittämään, miltä se tuntuu olla ihan auki. Eivät he muista, ovat sokeutuneet muiden herkkyydelle samalla kun ovat muuttuneet itse kiveksi. Siksi huomaan usein ajattelevani, että jos tuokin kivettynyt sydän oikeasti tuntisi kuten minä, hän ei löisi noin kovasti. Mutta ei heillä ole ollut muita vaihtoehtoja, joku on heitäkin satuttanut kun ovat tuollaisiksi tulleet. Minä en halua tulla samanlaiseksi ja siksi olen valinnut toisin.

Toisin kuin otsikossa, uskon että useinkin ihmiset tarkoittavat olla juuri niin ilkeitä kuin ovat, mutta se mitä he eivät ymmärrä, on miltä se minusta tuntuu, minusta joka en suostu kovettumaan. He pitävät sitä heikkoutena ja virheellisesti kuvittelevat itse olevansa vahvoja.

Ihmisten herkkyydessä on eroja jo syntymästä alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies usein selittelee äitinsä aivopieruja ja todella loukkaavaa käytöstä juuri tuolla, että ei hän mitään pahaa tarkoita. Eipä varmaan niin, kun toisella ei ole sydäntä sen vertaa, että millään tavalla ottaisi toiset huomioon. Mä olen päättänyt, että on tuo anopin käytös tahallista tai tahatonta, niin mun ei tarvitse sitä sietää.

Tuo on järkevä ajatus.

Niin on. Minunkin ääri-ilkeän alkoholisti appiukon sanomisia aina katsottiin läpi sormien. Vain yksi ihminen myönsi että on paha ja pahaa tarkoittava.

Onko jonkun selkeästi ääri-ilkeän ihmisen juttuja pakko ottaa vakavasti ja henkilökohtaisesti?

Jos joku on vaan niin pahalla päällä aina, niin mitäs sitten? Hänellähän se ongelma on.

Mutta ainoastaan itse annatte tuollaiselle vallan tehdä teidät surulliseksi.

Tämä on mielestäni vahingollinen ajatus. Totta kai siitä tulee surulliseksi, jos joku toistuvasti loukkaa ja ilkeilee. Mun ratkaisu tuossa olisi etten tapaisi appiukkoa koskaan, eivätkä lapsenikaan (miksi altistaisin lapseni käytökselle, jota en itse siedä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mieluumminhan sitä toivoo elämässä eteensä hyvää kuin pahaa ja se ohjaa ajatteluakin sitten. Vielä ikävämpää on mielestäni se, kun muut yrittää saada väkisin sinua ajattelemaan noin, että kaikkia väärintekijöitäkin pitäis ymmärtää, kun niillä on varmasti syynsä.

Tämä on totta! Usein moni puolustelee jonkun hyvinkin kusipäistä käytöstä keksimällä sen taustalle mitä mielikuvituksellisimpia motiiveja. Ehkä siksi, että ajatus ilkeistä ihmisistä on melko ahdistava?

Ei kukaan synny ilkeäksi. Aina löytyy jokin "virhe" kehityksessä, kun ruvetaan tutkimaan henkilön lapsuutta, nuoruutta jne. Varmasti jos saa tarpeeksi rakkautta ja välittämistä, riskit altistua pahoille teille, pienenevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies usein selittelee äitinsä aivopieruja ja todella loukkaavaa käytöstä juuri tuolla, että ei hän mitään pahaa tarkoita. Eipä varmaan niin, kun toisella ei ole sydäntä sen vertaa, että millään tavalla ottaisi toiset huomioon. Mä olen päättänyt, että on tuo anopin käytös tahallista tai tahatonta, niin mun ei tarvitse sitä sietää.

Tuo on järkevä ajatus.

Niin on. Minunkin ääri-ilkeän alkoholisti appiukon sanomisia aina katsottiin läpi sormien. Vain yksi ihminen myönsi että on paha ja pahaa tarkoittava.

Onko jonkun selkeästi ääri-ilkeän ihmisen juttuja pakko ottaa vakavasti ja henkilökohtaisesti?

Jos joku on vaan niin pahalla päällä aina, niin mitäs sitten? Hänellähän se ongelma on.

Mutta ainoastaan itse annatte tuollaiselle vallan tehdä teidät surulliseksi.

Tämä on mielestäni vahingollinen ajatus. Totta kai siitä tulee surulliseksi, jos joku toistuvasti loukkaa ja ilkeilee. Mun ratkaisu tuossa olisi etten tapaisi appiukkoa koskaan, eivätkä lapsenikaan (miksi altistaisin lapseni käytökselle, jota en itse siedä).

Ja ilkeästi käyttäytyvä ihminen voi kokea sen suoranaisena lupana käyttäytyä edelleen entiseen malliin, jos huono käytös aina vain sivuutetaan pelkkänä tuon ihmisen henkilökohtaisena ongelmana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen emotionaalisesti herkkä ja ihmisten ilkeys osuu kipeästi. Jotensakin huono panssarivalikoima josta saisin aina siihen väliin jotain vaimentamaan iskuja. Siksi on ollutkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei ne itsensä kovettaneet ihmiset kykene käsittämään, miltä se tuntuu olla ihan auki. Eivät he muista, ovat sokeutuneet muiden herkkyydelle samalla kun ovat muuttuneet itse kiveksi. Siksi huomaan usein ajattelevani, että jos tuokin kivettynyt sydän oikeasti tuntisi kuten minä, hän ei löisi noin kovasti. Mutta ei heillä ole ollut muita vaihtoehtoja, joku on heitäkin satuttanut kun ovat tuollaisiksi tulleet. Minä en halua tulla samanlaiseksi ja siksi olen valinnut toisin.

Toisin kuin otsikossa, uskon että useinkin ihmiset tarkoittavat olla juuri niin ilkeitä kuin ovat, mutta se mitä he eivät ymmärrä, on miltä se minusta tuntuu, minusta joka en suostu kovettumaan. He pitävät sitä heikkoutena ja virheellisesti kuvittelevat itse olevansa vahvoja.

Ihmisten herkkyydessä on eroja jo syntymästä alkaen.

Niin varmasti onkin, ja luulen että nimenomaan herkimmillä on suurempi riski kovettua, koska eivät löydä muuta keinoa suojata sisintään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mieluumminhan sitä toivoo elämässä eteensä hyvää kuin pahaa ja se ohjaa ajatteluakin sitten. Vielä ikävämpää on mielestäni se, kun muut yrittää saada väkisin sinua ajattelemaan noin, että kaikkia väärintekijöitäkin pitäis ymmärtää, kun niillä on varmasti syynsä.

Tämä on totta! Usein moni puolustelee jonkun hyvinkin kusipäistä käytöstä keksimällä sen taustalle mitä mielikuvituksellisimpia motiiveja. Ehkä siksi, että ajatus ilkeistä ihmisistä on melko ahdistava?

Ei kukaan synny ilkeäksi. Aina löytyy jokin "virhe" kehityksessä, kun ruvetaan tutkimaan henkilön lapsuutta, nuoruutta jne. Varmasti jos saa tarpeeksi rakkautta ja välittämistä, riskit altistua pahoille teille, pienenevät.

Mahdollisesti, mutta läheisten ei tarvitse silti yrittää selittää mustaa valkoiseksi. Jokaisella on velvollisuus tehdä töitä itsensä kanssa oli tausta millainen vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhe ois tärkeää. Miks ette kysy ihmisiltä. En mä ainakaan lue ajatuksia. Musta sellainen on kipeetä.

Olen välillä kysynyt ihmisiltä heidän toiminnastaan. Usein silloin toinen on kieltäytynyt vastaamasta kysymykseen esittämällä loukkaantunutta, alkanut syytellä minua tai sitten valehdellut suoraan päin naamaa.

Sitten nämä ihmiset kannattaa jättää pois omasta elämästään. Kuten joku sanoikin hyvin aiemmin, elämä on liian lyhyt kusipäiden sietämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mieluumminhan sitä toivoo elämässä eteensä hyvää kuin pahaa ja se ohjaa ajatteluakin sitten. Vielä ikävämpää on mielestäni se, kun muut yrittää saada väkisin sinua ajattelemaan noin, että kaikkia väärintekijöitäkin pitäis ymmärtää, kun niillä on varmasti syynsä.

Tämä on totta! Usein moni puolustelee jonkun hyvinkin kusipäistä käytöstä keksimällä sen taustalle mitä mielikuvituksellisimpia motiiveja. Ehkä siksi, että ajatus ilkeistä ihmisistä on melko ahdistava?

Ei kukaan synny ilkeäksi. Aina löytyy jokin "virhe" kehityksessä, kun ruvetaan tutkimaan henkilön lapsuutta, nuoruutta jne. Varmasti jos saa tarpeeksi rakkautta ja välittämistä, riskit altistua pahoille teille, pienenevät.

Toki mutta ei tuo ajatus pitemmän päälle auta ihmistä, jonka läheinen on jatkuvasti ilkeä häntä kohtaan. Pikemminkin päinvastoin, koska silloin tämä ilkeyden kohde voi alkaa mimimoida omia reaktioitaan ja tunteitaan (tyyliin olen vain liian herkkä, minun täytyy olla vahvempi ihminen). Mun mielestä myöskään huono lapsuus ei saa olla syy sille, että käyttäytyy jatkuvasti huonosti.

On vaikea ymmärtää, että joku on oikeasti paha.

Hyvin hankala esimies kommentoi tilannettani, kun sain diagnoosin kahdesta tappavasta sairaudesta ja jäin sairauslomalle. Hän ilmoitti, että mahona olen kiitollinen, kun pääsen äitiys- tai isyyslomalle (jälkimmäinen oli mielenkiintoinen vaihtoehto), en ole koskaan pitänyt töistä (olin vaikeden oireiden vuoksi sairauslomalla ja työ on aina ollut minulle erittäin tärkeää), toivottavasti ymmärrän laihtua lepolomani aikana (selkäni oli hajonnut enkä päässyt liikkumaan) ja onneksi sain helpon sairauden. Sairastin parantumatonta syöpää.

Hänellä oli alainen, joka haukkui kaikki asiakkaat puhelimessa. Alainen ei kuulemma tarkoittanut mitään pahaa. Alaisesta tuli seuraava esimies. :D

Vierailija kirjoitti:

On vaikea ymmärtää, että joku on oikeasti paha.

Hyvin hankala esimies kommentoi tilannettani, kun sain diagnoosin kahdesta tappavasta sairaudesta ja jäin sairauslomalle. Hän ilmoitti, että mahona olen kiitollinen, kun pääsen äitiys- tai isyyslomalle (jälkimmäinen oli mielenkiintoinen vaihtoehto), en ole koskaan pitänyt töistä (olin vaikeden oireiden vuoksi sairauslomalla ja työ on aina ollut minulle erittäin tärkeää), toivottavasti ymmärrän laihtua lepolomani aikana (selkäni oli hajonnut enkä päässyt liikkumaan) ja onneksi sain helpon sairauden. Sairastin parantumatonta syöpää.

Hänellä oli alainen, joka haukkui kaikki asiakkaat puhelimessa. Alainen ei kuulemma tarkoittanut mitään pahaa. Alaisesta tuli seuraava esimies. :D

What :D. Anteeksi kun nauran mutta mitä ihmettä. Voi luoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies usein selittelee äitinsä aivopieruja ja todella loukkaavaa käytöstä juuri tuolla, että ei hän mitään pahaa tarkoita. Eipä varmaan niin, kun toisella ei ole sydäntä sen vertaa, että millään tavalla ottaisi toiset huomioon. Mä olen päättänyt, että on tuo anopin käytös tahallista tai tahatonta, niin mun ei tarvitse sitä sietää.

Tuo on järkevä ajatus.

Mitä toi käytännössä tarkoittaa, kun ei tarvitse sietää jonkun käytöstä?

Mä välttelen viimeiseen asti anopin seuraa. Tavataan n. 2 kertaa vuodessa, ja silloinkaan en suostu jäämään sekunniksikaan hänen seuraansa ilman miestäni. Ilman valmistautumista en mene hänen luokseen, ja sivalluksiin vastaan parhaani mukaan vielä inhottavammin takaisin. Ahdistun kovasti tapaamisista, ja tämä on valitettavasti ainoa keino, jolla pystyn hallitsemaan tilannetta. Meillä on pitkä ja kovin kuoppainen tie takana, ja olen joutunut taistelemaan todella kovaa, että en täysin huku anopin narsistisen rajattomuuden suohon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea ymmärtää, että joku on oikeasti paha.

Hyvin hankala esimies kommentoi tilannettani, kun sain diagnoosin kahdesta tappavasta sairaudesta ja jäin sairauslomalle. Hän ilmoitti, että mahona olen kiitollinen, kun pääsen äitiys- tai isyyslomalle (jälkimmäinen oli mielenkiintoinen vaihtoehto), en ole koskaan pitänyt töistä (olin vaikeden oireiden vuoksi sairauslomalla ja työ on aina ollut minulle erittäin tärkeää), toivottavasti ymmärrän laihtua lepolomani aikana (selkäni oli hajonnut enkä päässyt liikkumaan) ja onneksi sain helpon sairauden. Sairastin parantumatonta syöpää.

Hänellä oli alainen, joka haukkui kaikki asiakkaat puhelimessa. Alainen ei kuulemma tarkoittanut mitään pahaa. Alaisesta tuli seuraava esimies. :D

What :D. Anteeksi kun nauran mutta mitä ihmettä. Voi luoja.

Niin minäkin nauroin myöhemmin, kun en enää ollut ihmishirviön kanssa tekemisissä. Pahaa pelkään, että olin suu auki kuunnellessani hänen karmeita kommenttejaan.