Lue keskustelun säännöt.
"Hän ei varmasti tee sitä tarkoituksella"
16.01.2019 |
Mikä siinä onkin, että ihmisistä usein viimeiseen asti pyrkii uskomaan hyvää, vaikka toinen kerta toisensa jälkeen käyttäytyisi ikävästi? Osaako joku selittää mikä tämän taustalla on?
Kommentit (203)
No ehkä sillä pyritään ymmärtämään sitä joka toimii loukkaavasti. Viitataan siihen, että loukkaaja ei itse ymmärrä toimineensa väärin, eikä tarkoita ikävällä teolla loukata vaan toimii niinkuin on oppinut tilanteissa toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ehkä sillä pyritään ymmärtämään sitä joka toimii loukkaavasti. Viitataan siihen, että loukkaaja ei itse ymmärrä toimineensa väärin, eikä tarkoita ikävällä teolla loukata vaan toimii niinkuin on oppinut tilanteissa toimimaan.
Mutta oikeastihan monet ihmiset toimivat ikävästi siksi, etteivät pahemmin piittaa muista ihmisistä. Miksi tämän ajatteleminen tuntuu niin ikävältä? Joka kerran kun pettyy johonkin ihmiseen, niin kokemus on aina yhtä vaikea ja tuntee itsensä aivan hölmöksi.
Iso osa tekee tarkoituksella ikävät asiat. Luulee ettei kukaan saa tietää.
Aina kun pettyy jonkun ihmiseen toimintaan, niin kokee usein samalla jonkinlaista häpeää siitä, että erehtyi luottamaan sellaiseen ihmiseen, joka ei ollutkaan luottamuksen arvoinen.
Tahattomasti loukkaava on vähemmän uhkaava kuin tahallisesti, ja tuo on yksi niistä (loputtomista) ajatusvääristymistä joilla ihminen ylläpitää omaa turvallisuudentunnettaan.
Kummatkohan elävät onnellisempia ja tasapainoisempaa elämää, he jotka yrittävät uskoa ihmisistä hyvää vai he jotka lähtökohtaisesti arvioivat tilanteet pahimman mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iso osa tekee tarkoituksella ikävät asiat. Luulee ettei kukaan saa tietää.
Näin se taitaa olla. Moni arvioi yläkanttiin oman älykkyytensä ja alakanttiin toisten älykkyyden.
No mieluumminhan sitä toivoo elämässä eteensä hyvää kuin pahaa ja se ohjaa ajatteluakin sitten. Vielä ikävämpää on mielestäni se, kun muut yrittää saada väkisin sinua ajattelemaan noin, että kaikkia väärintekijöitäkin pitäis ymmärtää, kun niillä on varmasti syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Njaaa, en ajattele noin, mutta myönnän että "puolustelen" mielessäni väärintekijää koska en halua jotenkin uskoa että joku oikeasti voi olla niin henkisesti sairas kuten oikeasti varmaan on, se on liian vaikea asia sisäistää varsinkin kun ovat päällisin puolin ns. yhteiskuntakelpoisia. Kivempi elää kuvitelmassa että on se varmaan ihan kröhhöömmm terve 😆
Uskot toisia uudestaan ja uudestaan, koska olet tyh mä ja teet huonoja valintoja. Mutta älä ota itseesi, en ehkä tarkoita tätä vaan mulla on vaan huono päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tahattomasti loukkaava on vähemmän uhkaava kuin tahallisesti, ja tuo on yksi niistä (loputtomista) ajatusvääristymistä joilla ihminen ylläpitää omaa turvallisuudentunnettaan.
Kummatkohan elävät onnellisempia ja tasapainoisempaa elämää, he jotka yrittävät uskoa ihmisistä hyvää vai he jotka lähtökohtaisesti arvioivat tilanteet pahimman mukaan?
Ehkä ne, jotka eivät yleensä odota muilta liikoja, mutteivät yleensä myöskään pelkää pahinta. Osaavat useimmiten ottaa elämän sellaisena vastaan kuin mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Uskot toisia uudestaan ja uudestaan, koska olet tyh mä ja teet huonoja valintoja. Mutta älä ota itseesi, en ehkä tarkoita tätä vaan mulla on vaan huono päivä.
Siltä vaikuttaa. Huomenna ehkä on parempi fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä pienenä hölmönä ihmisenä haluaa uskoa maailman olevan reilu paikka ja ihmisten tarkoittavan vain hyvää. Ennemmin tai myöhemmin joku lyö tarpeeksi kovaa tavalla tai toisella, jolloin sulkee sydämensä ja kääntää selkänsä.
Vierailija kirjoitti:
Tahattomasti loukkaava on vähemmän uhkaava kuin tahallisesti, ja tuo on yksi niistä (loputtomista) ajatusvääristymistä joilla ihminen ylläpitää omaa turvallisuudentunnettaan.
Kummatkohan elävät onnellisempia ja tasapainoisempaa elämää, he jotka yrittävät uskoa ihmisistä hyvää vai he jotka lähtökohtaisesti arvioivat tilanteet pahimman mukaan?
He jotka uskovat toisista hyvää, tulevat pahemmin huijatuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä sillä pyritään ymmärtämään sitä joka toimii loukkaavasti. Viitataan siihen, että loukkaaja ei itse ymmärrä toimineensa väärin, eikä tarkoita ikävällä teolla loukata vaan toimii niinkuin on oppinut tilanteissa toimimaan.
Mutta oikeastihan monet ihmiset toimivat ikävästi siksi, etteivät pahemmin piittaa muista ihmisistä. Miksi tämän ajatteleminen tuntuu niin ikävältä? Joka kerran kun pettyy johonkin ihmiseen, niin kokemus on aina yhtä vaikea ja tuntee itsensä aivan hölmöksi.
Ehkäpä otat sinuun kohdistuneen väärin toimimisen liian henkilökohtaisesti? Ihminen on epätäydellinen, me toimimme usein muita huomioiden mutta joskus epähuomiossa loukkaamme toista. Useinhan kun ihminen huomaa loukanneensa vahingossa toista niin hän pyytää anteeksi. Jos ei pyydä, voi olettaa että ei ymmärtänyt loukanneensa. Sillon voi ystävällisesti toiselta kysyä että mitä tarkalleen ottaen tarkoitti kun loukkasi? Tai sitten antaa asian olla eikä ota sitä henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
No mieluumminhan sitä toivoo elämässä eteensä hyvää kuin pahaa ja se ohjaa ajatteluakin sitten. Vielä ikävämpää on mielestäni se, kun muut yrittää saada väkisin sinua ajattelemaan noin, että kaikkia väärintekijöitäkin pitäis ymmärtää, kun niillä on varmasti syynsä.
Tämä on totta! Usein moni puolustelee jonkun hyvinkin kusipäistä käytöstä keksimällä sen taustalle mitä mielikuvituksellisimpia motiiveja. Ehkä siksi, että ajatus ilkeistä ihmisistä on melko ahdistava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä sillä pyritään ymmärtämään sitä joka toimii loukkaavasti. Viitataan siihen, että loukkaaja ei itse ymmärrä toimineensa väärin, eikä tarkoita ikävällä teolla loukata vaan toimii niinkuin on oppinut tilanteissa toimimaan.
Mutta oikeastihan monet ihmiset toimivat ikävästi siksi, etteivät pahemmin piittaa muista ihmisistä. Miksi tämän ajatteleminen tuntuu niin ikävältä? Joka kerran kun pettyy johonkin ihmiseen, niin kokemus on aina yhtä vaikea ja tuntee itsensä aivan hölmöksi.
Ehkäpä otat sinuun kohdistuneen väärin toimimisen liian henkilökohtaisesti? Ihminen on epätäydellinen, me toimimme usein muita huomioiden mutta joskus epähuomiossa loukkaamme toista. Useinhan kun ihminen huomaa loukanneensa vahingossa toista niin hän pyytää anteeksi. Jos ei pyydä, voi olettaa että ei ymmärtänyt loukanneensa. Sillon voi ystävällisesti toiselta kysyä että mitä tarkalleen ottaen tarkoitti kun loukkasi? Tai sitten antaa asian olla eikä ota sitä henkilökohtaisesti.
Elämä on jokaiselle henkilökohtaisten kokemusten sarja. Monikaan ei pyydä anteeksi, vaikka joku suorin sanoin kertoisi jonkun asian tuntuneen pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahattomasti loukkaava on vähemmän uhkaava kuin tahallisesti, ja tuo on yksi niistä (loputtomista) ajatusvääristymistä joilla ihminen ylläpitää omaa turvallisuudentunnettaan.
Kummatkohan elävät onnellisempia ja tasapainoisempaa elämää, he jotka yrittävät uskoa ihmisistä hyvää vai he jotka lähtökohtaisesti arvioivat tilanteet pahimman mukaan?
Ehkä ne, jotka eivät yleensä odota muilta liikoja, mutteivät yleensä myöskään pelkää pahinta. Osaavat useimmiten ottaa elämän sellaisena vastaan kuin mitä se on.
Kukaan ei tiedä mitä se milloinkin on. Joutuu aina tekemään tilanteesta arvion, joka saattaa olla lähellä totuutta tai kaukana. Ne jotka pääsääntöisesti luottaa liikaa, pettyvät karvaiten. Ne jotka epäilee paljon, joutuvat työskentelemään kognitiivisesti paljon, mikä käy stressaavaksi pidemmän päälle. Siinä mielessä keskitie on paras. Ja kannattaa ehkä osata laittaa asioita tärkeysjärjestykseen - jos autokaupoissa huijataan pari sataa, se ei ole maailmanloppu. Jos kyseessä on hyvin merkityksellinen asia, niin pitää pelata mahdollisimman varman päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahattomasti loukkaava on vähemmän uhkaava kuin tahallisesti, ja tuo on yksi niistä (loputtomista) ajatusvääristymistä joilla ihminen ylläpitää omaa turvallisuudentunnettaan.
Kummatkohan elävät onnellisempia ja tasapainoisempaa elämää, he jotka yrittävät uskoa ihmisistä hyvää vai he jotka lähtökohtaisesti arvioivat tilanteet pahimman mukaan?
He jotka uskovat toisista hyvää, tulevat pahemmin huijatuiksi.
Totta, mutta heillä, jotka suhtautuvat kaikkeen epäluuloisesti ja jotka etsivät sitkeästi sen koiranpaskausen puolen joka kivestä, heillä ei ole edes mahdollisuutta. Kumpi on parempi vaihtoehto, ottaa hyväntahtoinen kommentti kettuiluna vai tutkita piikiksi tarkoitettu lausahdus ajattelemattomaksi vahingoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieluumminhan sitä toivoo elämässä eteensä hyvää kuin pahaa ja se ohjaa ajatteluakin sitten. Vielä ikävämpää on mielestäni se, kun muut yrittää saada väkisin sinua ajattelemaan noin, että kaikkia väärintekijöitäkin pitäis ymmärtää, kun niillä on varmasti syynsä.
Tämä on totta! Usein moni puolustelee jonkun hyvinkin kusipäistä käytöstä keksimällä sen taustalle mitä mielikuvituksellisimpia motiiveja. Ehkä siksi, että ajatus ilkeistä ihmisistä on melko ahdistava?
Pelkuri yrittää keksiä tekosyitä sille, ettei tartte puuttua toisen kuspäiseen käytökseen. Eli kyseessä siis eräänlainen pakotie.
Tämä on käsittääkseni aika yleinen tapa ajatella?