Miksi jotkut haluavat näyttää niin vaatimattomilta?

Vierailija kirjoitti:

Te jotka puhutte tärkeysjärjestyksestä: Tarkoittaako ulkoinen vaatimattomuus, että henkilö on automaattisesti sisäisesti kaunis, tai että hän satsaa henkiseen kasvuun enemmän kuin ulkonäöstään huolehtivat ihmiset?

Ap

Voi satsata vaikka siihen että vie koiran aamulla pidemmälle lenkille.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka puhutte tärkeysjärjestyksestä: Tarkoittaako ulkoinen vaatimattomuus, että henkilö on automaattisesti sisäisesti kaunis, tai että hän satsaa henkiseen kasvuun enemmän kuin ulkonäöstään huolehtivat ihmiset?

Ap

No höh, ei tietenkään tarkoita.

Mua kiinnostaa ihan muut jutut kun ulkonäkö. Eläimet, luonto, terveys. Vaatteissa kiinnostaa lähinnä laatu ja mukavuus, hiukset on aina kiinni, koruina pienet napit korvissa, en meikkaa (finnit peitän kyllä jos muistan) , kengät lähinnä ulkoilukenkiä, laukkuja ostan ehkä kerran viidessä vuodessa kun edellinen sanoo sopimuksensa irti. Puhdas kuitenkin olen, mutta jotenkin ulkonäkö merkkaa vaan tosi vähän. Enemmän ihmettelen ihmisiä, jotka jaksaa kantaa huolta ulkonäöstä niin paljon ja tuhlata aikaa siihen. Mä sen ajan mieluummin luen kirjaa tai tuijotan vaikka seinää.

En jaksa enkä osaa meikata, enkä tee sellaista työtä että minun pitäisi sinne laittautua. Näytän mielestäni paremmalta ilman meikkiä (sisko meikkasi minut joskus sukujuhliin eikä kukaan tunnistanut minua). Hiukset ovat helpoimmat, kun ne ovat pitkät ja kiinni - ei tarvitse käydä kampaajalla ylläpitämässä mitään mallia. Pukeudun siististi, mutta en käytä aikaa vaatteiden täydellisen istuvuuden tai sopivien värien valintaan. Minulle riittää, että ne suojaavat kroppaani kylmältä ja katseilta ja mahdollistavat helpon liikkumisen enkä koe, että pukeutumisella pitäisi erityisesti korostaa omaa persoonaansa. Suunkin voi avata ja antaa persoonan tulla sitä kautta tutuksi! Miehelleni, lapsilleni ja eläimilleni kelpaan vallan mainiosti ilman laittautumistakin. 

Vastakysymyksenä voisin esittää, että miksi jotkut haluavat näyttää niin huomiotaherättäviltä?

Vierailija kirjoitti:

Te jotka puhutte tärkeysjärjestyksestä: Tarkoittaako ulkoinen vaatimattomuus, että henkilö on automaattisesti sisäisesti kaunis, tai että hän satsaa henkiseen kasvuun enemmän kuin ulkonäöstään huolehtivat ihmiset?

Ap

Ei tietenkään automaattisesti, mutta todennäköisempää se on. Tosiasia kun on, että maailmassa ja elämässä on miljoona merkityksellisempää asiaa, kuin miettiä miltä itse tai joku muu näyttää.

Eikö ole pääasia ettei haise? Riittää kun käy suihkussa ja pesee vaatteet. Moni meikkipelle löyhkää lialle ja halvoille hajusteille, ja mikä pahinta röökille.

Nettishoppailu ja varsinkin liikkeissä shoppailu tai kirppareilla kiertely on uuvuttavaa. Kauhean aikaavievää miettiä, kuinka pysyy ajanmukaisena ja saa vaatteet sopimaan yhteen. Nyt tulee joku sanomaan, että klassisella tyylillä saa shoppailun minimiin, mutta kaikki meistä eivät ole luonteeltaan klassisen tyylin suosijoita. Usein siis en jaksa vaan miettiä esim. millaisen takin ostaisin, vaan käytän vanhaa kun se nyt on siinä ja ajaa asiansa. Ja joskus ajattelen, että uudistan koko tyylin kerralla eli ostaisin arkihousut, takin, kengät ja pari paitaa jotka sopii yhteen. Sitten se vaan jää ja jää..

Vierailija kirjoitti:

En itsekään arkena mitenkään suuresti laittaudu, mutta muakin oikeasti kiinnostaa ihmiset, jotka on todella huolittelemattomia ja vaatimattoman näköisiä. Puhun nyt terveistäm työssäkäyvistä ihmisistä.

Homssuiset hiukset, joita ei ole edes kammattu, saati leikattu. Oletettavasti marketista ostetut vaatteet, jotka lököttävät päällä. Naisilla ei meikkiä. Eihän näiden ihmisten elämä tai ulkonäkö mulle kuulu, mutta huomaan aina heidän kohdallaan ajattelevani, että hitto näyttäisit niin paljon paremmalta eri kampauksella ja istuvilla vaatteilla!

Sama. En todellakaan välttämättä meikkaa jos lähden lapsen kanssa puistoon jne, tuulipukukin saattaa olla päällä, tosin nythän sporttinen look on jopa muotia. Ja ponnari tietty päässä, mutta sehän on myös muotia ;)

Mutta huomaan myös miettiväni jostain tutusta tai tuntemattomastakin, miksi esim käyttää itselleen epäsopivia värejä, tai aivan kauhtuneita, väärän mallisia, vanhanaikaisia vaatteita (suht nuorikin ihminen), kun edullisesti käytettynäkin saisi freesimmän näköisiä, sopivia. Naama kiiltää ja on huonossa kunnossa, ikivanhat silmälasit päässä, hiukset saattavat olla rasvaiset ja epäsiistit.

Toisaalta ihmettelen myös sellaisia ihmisiä, jotka saattavat panostaakin ulkonäköön mutta väärällä tavalla. Hiukset saatetaan värjätä epäsopivalla värillä, esim luonnostaan vaalea värjääkin hiukset mustaksi, joka tekee usein tosi tunkkaisen näköiseksi. Sitten ostetaan kalliilla uutena huonolaatuisia vaatteita, jotka näyttävät halvoilta ja hyvin pian myös epäsiisteiltä. Asusteita saatetaan myös ostaa useita, mutta kaikki halpista ja myös sennäköistä. Ostaisivat mielummin vaikka yhden laadukkaan nahkalaukun/-kengät, kuin viidet huonolaatuiset. Monet myös meikkaa huonosti, itselleen epäsopivasti, puhumattakaan jostain mauttomista övereistä tekoripsistä.

Viihdyn kaikkein parhaiten 10-15 vuotta vanhoissa vaatteissani. Kenties ne ovat paremmin tehtyjä kuin nykyreleet. Joten tyylikin on sama (vaatimaton ja huomiota herättämätön).

Ihan sama mitä muut ajattelevat ulkoisesta olemuksesta, kun saan huomiota ja rakkautta omana itsenään.

Ja senkin rahan ja ajan käytän asioihin, jotka tuottavat minulle mielihyvää, elämyksiä ja onnellisuutta elämääni. Esim. taide, kirjat, musiikki ja yleensä kulttuuri, liikunta jne

Elämässäni on tärkeintä onnellisuus ja levollinen olo.

En koskaan ole ajatellut tuottavani muille mielihyvää ja iloa pukeutumisella, vaan puen mieluimmin tuottamaan iloa itselleni.

Juu, tiedän olevani itsekäs, kun en huomioi ap. kaltaisia ihmisiä, kun päälläni ei ole muotikuteet, merkkilaukut, rakennekynnet ja mitä kaikkea muuta.

Itse olen juuri tälläinen. Suurin syy on laiskuus, en jaksa tällätä itseäni aamuisin vaan haluan nukkua niin pitkään kuin mahdollista. Vaatteet ovat pitkälti mustaa ja harmaata niin ei tarvi miettiä näyttääkö joku väriyhdistelmä tyhmältä. Olen naimisissa ja äiti, ei kiinnosta.

Se on itsellä rahasta kiinni. Työttömyyskorvauksella ei paljon koreilla.

Minusta ihminen, joka laittautuu vähän, vaikuttaa empaattisemmalta ja luotettavammalta ja on siten haluttavampi ystäväehdokas. Jos joku laittautuu erittäin paljon, niin se saa herkemmin epäilemään ihmisessä olevan narsistisia piirteitä. Kaunistahan se on katsella hyvin laitettua kanssasisarta, mutta kieltämättä epäilen sellaisilla olevan liian materialistinen arvomaailma.

Kaikki ihmiset eivät ilmeisesti ole samalla tavalla esteettisiä. Itse en tuntisi itseäni mukavaksi täysin räjähtäneenä, vaikka en esim meikkaa joka päivä välttämättä (meikkaan kyllä töihin aina), tai muutenkaan kauheasti käytä aikaa laittautumiseen. Tykkään kuitenkin kauniista vaatteista, muodista, meikeistä jne, joten jossain määrin huoliteltu ulkonäkö tulee luonnostaan. En koe sitä vaivana, vaan saan siitä iloa.

Toiset ovat esteettisempiä kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole pääasia ettei haise? Riittää kun käy suihkussa ja pesee vaatteet. Moni meikkipelle löyhkää lialle ja halvoille hajusteille, ja mikä pahinta röökille.

Ollessani töissä hoitoalalla meillä oli asiakkaana vanhempi nainen, ollut nuorena todella kaunis ja tyyliasiat tärkeitä, kampaus ja vaatteet piti olla tiptop. Hygieniaansa ei kyllä olisi välittänyt hoitaa, eikä vaihtaa niitä päällään olevia kauniita vaatteita tarpeeksi usein...

En ole mitään tarvetta tällätä itseäni, olen mielelläni vähän homssu. :) Meikkaamista en ole koskaan edes opetellut, ja vaatteet on tavallisia farkkuja ja huppareita. Puhtaita tietenkin. Ja ponnari siksi, että se on kätevä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäänsanomaton kampaus (esim. vuodesta toiseen hiukset vedetty niskaponnarille), tyylittömät ja värittömät perusvaatteet (lue: sellaiset ettei vahingossakaan erotu massasta), ei meikkiä jne. Tyylittömyyttä kuvaa se, ettei ole ollenkaan miettinyt miten korostaa omia hyviä piirteitään.

Miksi jotkut haluavat olla vaatimattimia vuodesta toiseen? Tässä ei nyt tarkoiteta ohimenevää verkkarilookia esim. pikkulapsiajan tai sairauden takia.

Koska "kaikilla" ei ole varaa panostaa ulkonäköönsä, saati mitään hyötyä siitä.

Itse olen bloggaaja, mutta en näkyvä sellainen. Miksi siis miellyttäisin muita?

Erikseen on sitten nämä näkyvässä asemassa olevat ihmiset, mutta tätäkin voisi kysyä heiltä itseltään.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka puhutte tärkeysjärjestyksestä: Tarkoittaako ulkoinen vaatimattomuus, että henkilö on automaattisesti sisäisesti kaunis, tai että hän satsaa henkiseen kasvuun enemmän kuin ulkonäöstään huolehtivat ihmiset?

Ap

Se voi tarkoittaa, että meikkaamisen sijaan nukkuu tunnin pitempään tai menee taidenäyttelyyn tai kuhertelee oman kullan kainalossa.

Tai rakennekynsien ja merkkilaukun sijaan menee oopperaan ja maksaa siitä 1000€ tai vaatteiden shoppailun sijaan, viihdyy kirjakaupassa ja kirjojen parissa tai tekee jotakin tutkimustyötä 1600-luvun ihmisistä, joka antaa iloa, elämyksiä ja mielihyvää elämälle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihminen, joka laittautuu vähän, vaikuttaa empaattisemmalta ja luotettavammalta ja on siten haluttavampi ystäväehdokas. Jos joku laittautuu erittäin paljon, niin se saa herkemmin epäilemään ihmisessä olevan narsistisia piirteitä. Kaunistahan se on katsella hyvin laitettua kanssasisarta, mutta kieltämättä epäilen sellaisilla olevan liian materialistinen arvomaailma.

:(

T. Laittautunut ja empaattinen nainen