Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuuluuko bipoon ettei itse ymmärrä toimivansa väärin
13.01.2019 |
Onko täällä bipoja paikalla tai läheisiä?
Ihmettelen ettei ystäväni suostu ymmärtämään tekevänsä vääriä ratkaisuja vaan vauhdilla säheltää tuhoten ihmissuhteita.
Sitä pohdin, että onko tämä vain sairauden aiheuttamaa vai onko luonne tuollainen ettei välitä satuttavansa muita.
Pari kertaa on valehdellut ihan höpöjä ja tämäkin taitaa liittyä bipoon, vai kuinka?
Kommentit (86)
Alkoholi taitaa olla iso osa ongelmaa eli jos bipon saa sen jättämään, niin yhteis elämä ehkä onnistuisi hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoisia vastauksia tullut ja kiitos siitä.
Näiden perusteella voisi todeta, että hankala saada selville johtuuko luonteesta vai biposta teot.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Syökö nämä lääkkeitä ketkä sekoilee?
Mietin sitä myös, että pystyvätkö olemaan työelämässä?
Miten on eli pystyykö yleensä olemaan työelämässä hyvin ja ymmärrän tapauksissa olevan eroja, mutta onko yleistä päästä eläkkeelle työikäisten jo bipon takia?
Ei kukaan ole pelkkä sairautensa, eikä persoonallisuus ole yksiselitteinen asia.
Bipolaarisuuttakin on eri tyyppejä. Joissain ei ole maniavaihetta ollenkaan, eikä kaikilla esiinny ikinä psykoosia. Oudot suuruusharhat ja ylilyönnit liittyvät lähinnä psykoottisuuteen.
Osa meistä on onnekkaita ja pystyy elämään hyvää elämää ja hoitamaan itsensä oireettomaksi.
Aiheesta on paljon tietoa netissä. On ikävä levittää mutua ja roskaa. Yleisin väärinkäsitys liittyy persoonallisuuden muutokseen; sitä ei tapahdu. Mieliala muuttuu, eli ihminen on välillä masentunut, välillä hilpeä. Tämä on tunne-elämän, ei älyn sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole pelkkä sairautensa, eikä persoonallisuus ole yksiselitteinen asia.
Bipolaarisuuttakin on eri tyyppejä. Joissain ei ole maniavaihetta ollenkaan, eikä kaikilla esiinny ikinä psykoosia. Oudot suuruusharhat ja ylilyönnit liittyvät lähinnä psykoottisuuteen.
Osa meistä on onnekkaita ja pystyy elämään hyvää elämää ja hoitamaan itsensä oireettomaksi.
Aiheesta on paljon tietoa netissä. On ikävä levittää mutua ja roskaa. Yleisin väärinkäsitys liittyy persoonallisuuden muutokseen; sitä ei tapahdu. Mieliala muuttuu, eli ihminen on välillä masentunut, välillä hilpeä. Tämä on tunne-elämän, ei älyn sairaus.
Hyvin kirjoitettu.
Omalta kohdalta on kokemukset vain parista ihmisestä joista toinen putkareissuja heittää usein eli sekoilee pahasti.
Toinen taas ärisee ja tiukka pinnainen joka asiassa sairastumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syökö nämä lääkkeitä ketkä sekoilee?
Mietin sitä myös, että pystyvätkö olemaan työelämässä?Miten on eli pystyykö yleensä olemaan työelämässä hyvin ja ymmärrän tapauksissa olevan eroja, mutta onko yleistä päästä eläkkeelle työikäisten jo bipon takia?
On yleistä. Se on hengenvaarallinen ja kovasti toimintakykyä laskeva sairaus.
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-häir…
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole pelkkä sairautensa, eikä persoonallisuus ole yksiselitteinen asia.
Bipolaarisuuttakin on eri tyyppejä. Joissain ei ole maniavaihetta ollenkaan, eikä kaikilla esiinny ikinä psykoosia. Oudot suuruusharhat ja ylilyönnit liittyvät lähinnä psykoottisuuteen.
Osa meistä on onnekkaita ja pystyy elämään hyvää elämää ja hoitamaan itsensä oireettomaksi.
Aiheesta on paljon tietoa netissä. On ikävä levittää mutua ja roskaa. Yleisin väärinkäsitys liittyy persoonallisuuden muutokseen; sitä ei tapahdu. Mieliala muuttuu, eli ihminen on välillä masentunut, välillä hilpeä. Tämä on tunne-elämän, ei älyn sairaus.
No tuo hilpeä on kyllä niin paha aliarviointi maniavaiheesta, että hohhoijaa. Suuruusharhoja ja ylilyöntejä kyllä löytyy, ilman psykoottisuuttakin. Tai minkä nyt laskee suuruusharhaksi tai ylilyönniksi, mutta olen viereltä seurannut miten kuvitelmat esim. omasta tulevaisuudesta tai uramahdollisuuksista paisuvat aina maniavaiheessa ylettömiksi (ja sen mukaisia totuuksia sitten lausutaan miettimättä missä seurassa ollaan) ja aallonpohjalla taas ei uskalleta suurinpiirtein töihin mennä, kun ei varmaan osaa mitään, tai ainakin kaikki luultavasti ajattelevat niin. Ei näihin mitään psykoottisuutta kuitenkaan liity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vaikea sairaus. Hypossa muuttuu toiseksi ihmiseksi. Mutta ei aina ole minä minä. Se voi olla niinkin että auttaa muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole pelkkä sairautensa, eikä persoonallisuus ole yksiselitteinen asia.
Bipolaarisuuttakin on eri tyyppejä. Joissain ei ole maniavaihetta ollenkaan, eikä kaikilla esiinny ikinä psykoosia. Oudot suuruusharhat ja ylilyönnit liittyvät lähinnä psykoottisuuteen.
Osa meistä on onnekkaita ja pystyy elämään hyvää elämää ja hoitamaan itsensä oireettomaksi.
Aiheesta on paljon tietoa netissä. On ikävä levittää mutua ja roskaa. Yleisin väärinkäsitys liittyy persoonallisuuden muutokseen; sitä ei tapahdu. Mieliala muuttuu, eli ihminen on välillä masentunut, välillä hilpeä. Tämä on tunne-elämän, ei älyn sairaus.
No tuo hilpeä on kyllä niin paha aliarviointi maniavaiheesta, että hohhoijaa. Suuruusharhoja ja ylilyöntejä kyllä löytyy, ilman psykoottisuuttakin. Tai minkä nyt laskee suuruusharhaksi tai ylilyönniksi, mutta olen viereltä seurannut miten kuvitelmat esim. omasta tulevaisuudesta tai uramahdollisuuksista paisuvat aina maniavaiheessa ylettömiksi (ja sen mukaisia totuuksia sitten lausutaan miettimättä missä seurassa ollaan) ja aallonpohjalla taas ei uskalleta suurinpiirtein töihin mennä, kun ei varmaan osaa mitään, tai ainakin kaikki luultavasti ajattelevat niin. Ei näihin mitään psykoottisuutta kuitenkaan liity.
Käytin sanaa hilpeä, koska en halunnut liioitellakaan.
Minulla on tyypin II tauti, johon ei liity manioita. Psykoosi taas voi liittyä (monien muiden tekijöiden ohella) mihin tahansa äärimmäiseen tunnetilaan, eli syvään depressioon tai maniaan.
Olen tutkinut ja selvittänyt tätä 15 vuotta. Luepa sinä edes ylempänä olevan linkin takainen info. Linkki ei näy ainakaan minulla kunnolla toimivan, mutta varmaan osaat kopioida sen hakuriville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MiäsHenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Yhessä klipissä oli, että bipo olisi itseasiassa yksi narsismin muoto.
Maniavaiheessa käytös on narsistista, ei muuten.
Kaikki täältäkin poistetaan, mutta kirjoitetaan nyt uudestaan, että depressiivinen itsesäälissä kieriskely on hyvin narsistista. Maaninen vaihe on iloinen: "minä, minä minä!" ja depressiivinen vaihe on surullinen: "minä, minä, minä!".
Et ehkä ole paras esimerkki pakkomielteisestä ja narsistisesta sosiopaatista, mutta ihan semi 👍
Ilmiannettu.
Holtittomuus ja taipumus riippuvuuksiin on hoitamattomalle taudille tyypillistä.
Kun ihminen sitoutuu hoitoonsa, käy terapiassa, ottaa lääkkeensä, viettää säännöllistä elämää ja ennen kaikkea nukkuu tarpeeksi, hän voi toipua oireettomaksi. Muutenkin sairaus usein lievittyy keski-iässä. Itselläni on käynnissä remissio jo viidettä vuotta. Se vaatii kyllä kurinalaisuutta.
Ihmettelen väitteitänne, että omaisille ei kerrota. Minä pyysin useaan otteeseen omaisia lääkärille kuulemaan faktoja, eivät tulleet. Kannoin heille esitteitä ja kirjoja, eivät lukeneet.
Jotkut eivät kai kestä kuulla, että läheinen on vakavasti sairas. Joidenkin on kivempi ajatella, että tämä on vain laiska/huonokäytöksinen tms. Ja ehkä ne omat kielteiset ajatukset sitten hävettävät kestämättömästi.
On jännää, että jokin perinnöllinen sairaus tekee sinusta paarian.
Ja pahinta on, jos alat hiljalleen toipua: se on todiste siitä että teeskentelit koko taudin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole pelkkä sairautensa, eikä persoonallisuus ole yksiselitteinen asia.
Bipolaarisuuttakin on eri tyyppejä. Joissain ei ole maniavaihetta ollenkaan, eikä kaikilla esiinny ikinä psykoosia. Oudot suuruusharhat ja ylilyönnit liittyvät lähinnä psykoottisuuteen.
Osa meistä on onnekkaita ja pystyy elämään hyvää elämää ja hoitamaan itsensä oireettomaksi.
Aiheesta on paljon tietoa netissä. On ikävä levittää mutua ja roskaa. Yleisin väärinkäsitys liittyy persoonallisuuden muutokseen; sitä ei tapahdu. Mieliala muuttuu, eli ihminen on välillä masentunut, välillä hilpeä. Tämä on tunne-elämän, ei älyn sairaus.
No tuo hilpeä on kyllä niin paha aliarviointi maniavaiheesta, että hohhoijaa. Suuruusharhoja ja ylilyöntejä kyllä löytyy, ilman psykoottisuuttakin. Tai minkä nyt laskee suuruusharhaksi tai ylilyönniksi, mutta olen viereltä seurannut miten kuvitelmat esim. omasta tulevaisuudesta tai uramahdollisuuksista paisuvat aina maniavaiheessa ylettömiksi (ja sen mukaisia totuuksia sitten lausutaan miettimättä missä seurassa ollaan) ja aallonpohjalla taas ei uskalleta suurinpiirtein töihin mennä, kun ei varmaan osaa mitään, tai ainakin kaikki luultavasti ajattelevat niin. Ei näihin mitään psykoottisuutta kuitenkaan liity.
Minulla on maniaa, mutta omalla kohdallani se tarkoittaa minimissään rauhattomuutta. Ei pysty olemaan paikallaan vaan pitää tehdä jotain. Ajatukset myös hyppivät ja pomppivat. Tiedostan aika nopeasti oman maniani ja siihen yllättäen auttaa lepääminen. Kun fyysinen keho rauhoittuu niin olo vähän tasapainottuu. Ylipäätään se että seuraan itseäni lähes neuroottisesti auttoi minua huomaamaan biponi aika nopeasti. Sinänsä harmi että en ole koskaan tavannut muita bipoja koska täällä olevat kokemukset ovat aika villejä verrattuna omaan elämääni.
Ilmoittakaa miäshenkilö ylläpidolle. Hän julistaa islamofobiaa, misogyniaa ja natsiaatetta muuten fiksussa ketjussa.
Olisi paras poistaa koko käyttäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Exäni oli oli juuri tuolainen ja hän oli bipo.
Tunne-elämän vajeet tulevat vuodelta makkaraperunat. Ympäristö kaltoinkohtelee ja opitut mallit jäävät odottamaan aktivoitumista.
Kaikki mielenterveyshäikät on siis pohjimmiltaan narsistisia eli kyvyttömyttä säädellä itseään.
On pitkä tie kasvaa.
Ja mielenkiintoinen. 😋
Tutustu aiheeseen epävakaa persoonallisuushäiriö.
Olen epävakaa. Moni asia ihan ok, mutta usein käy niin, että ihan pienten vastoinkäymisten kasaantuessa (kaksikin riittää tai joskus yksi) alan itse koota niitä, ahdistun ja olen pian syöksykierteessä, jossa heitän kaiken hyvän pois, koska olen epäonnistunut muutenkin ja en ole ansainnut sitä hyvää. Eristäydyn ja kaikista lähimmät kärsivät eniten.
Onhan läheisen ystävän tai puolison ihan hyvä tietää missä mennään, jotta voi ymmärtää tilannetta, mutta sen sairauden/persoonallisuushäiriön taakse ei voi mennä niin, että olettaa jatkuvasti muiden ymmärtävän ja hyväksyvän siksi, koska onhan se sairaus.
Olen itse ollut niin kamala esimerkiksi miesystävääni kohtaan että häntä suojellakseni olen päätymässä siihen, että tämänkertainen kaaos ei pääty yhteenpaluuseen vaan vapautan hänet seurastani. Tätä epävakautta en halua muiden taakaksi enempää
Olen huomannut, että tuttavani jolla tuo sairaus on, pitää itseään ihan ylivertaisena ja kehuu itseään vaikka olisi satuttanut muita. Ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaikka tekisi mitä kamaluuksia. Luulee että kaikki palvovat häntä. Ongelmia lisää vielä runsas alkoholin käyttö ja se ettei ota lääkkeitään aina.
Vierailija kirjoitti:
Holtittomuus ja taipumus riippuvuuksiin on hoitamattomalle taudille tyypillistä.
Kun ihminen sitoutuu hoitoonsa, käy terapiassa, ottaa lääkkeensä, viettää säännöllistä elämää ja ennen kaikkea nukkuu tarpeeksi, hän voi toipua oireettomaksi. Muutenkin sairaus usein lievittyy keski-iässä. Itselläni on käynnissä remissio jo viidettä vuotta. Se vaatii kyllä kurinalaisuutta.
Ihmettelen väitteitänne, että omaisille ei kerrota. Minä pyysin useaan otteeseen omaisia lääkärille kuulemaan faktoja, eivät tulleet. Kannoin heille esitteitä ja kirjoja, eivät lukeneet.
Jotkut eivät kai kestä kuulla, että läheinen on vakavasti sairas. Joidenkin on kivempi ajatella, että tämä on vain laiska/huonokäytöksinen tms. Ja ehkä ne omat kielteiset ajatukset sitten hävettävät kestämättömästi.
On jännää, että jokin perinnöllinen sairaus tekee sinusta paarian.
Ja pahinta on, jos alat hiljalleen toipua: se on todiste siitä että teeskentelit koko taudin.
Minusta olisi tärkeää ainakin sukulaisten ottaa tosissaan läheisen sairastuminen, koska saattaa itsekin sairastua tai omata altistavan geenin. Minä aina ihmettelin kummalta puolelta alttiuteni bipoon tuli kunnes toinen vanhemmista sai skitsofrenian vanhemmalla iällä. Vieläpä se jota olin vähiten epäillyt. 38
Itsellä 2-tyyppi, eli mania on vähän lievempää, ei psykoottisuutta. Ennen kuin tiesin sairaudesta, tein aika tyhmiä juttuja hypomaniapäissäni. Olisi voinut ulkopuolinen ajatella, ettei muut ihmiset kiinnosta, mutta jotenkin niissä vauhdeissa ajattelin, että mun hyvä on muillekin hyvä. Tuli esimerkiksi ero ja sekavia ihastuksia, joissa uskoin kaikkien näkevän asian samalta kantilta. Ei ollut tarkoitus satuttaa ketään, vaikka myöhemmin ymmärsin pahasti satuttaneeni.
Nyt kun tiedän sairaudestani ja tunnen oireet, niin en lähde lietsomaan hypomaniaa esim juhlimalla, enkä tee mitään isoja päätöksiä missään tapauksessa. Kukaan ei sairaudesta tiedä ellen siitä itse kerro, eikä sitä voi mun käytöksestä päätellä.
Ihmiset on kuitenkin erilaisia. Tiedän myös tapauksen, jossa oikeutetaan sairaudella pettäminen ja muu sekoilu, koska "en voi tälle mitään". Psykoosi erikseen, silloin ei toki voikaan. Muuten on mielestäni ihmisen omaa valintaa kuinka käyttäytyy.
Alue: Aihe vapaa
Valitettavasti ihmisellä on itsemääräämisoikeus omaan sairauteensa on sitten kysymys bibosta tai paranoidisesta skitsofreniasta eli ei tarvitse ottaa lääkehoitoa vastaan jos ei halua.Monet bibot ovat sanoneet etteivät halua lääkkeitä,koska ne kuulemma tappaa tunteet.Toisaalta vaikka ottaisi lääkkeet niin nekään eivät tehoa jos käyttää alkoholia.