Kuinka pettäminen paljastui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.

Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...

Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.

Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...

No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.

Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.

Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.

Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen. 

En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.

Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!

Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt. 

Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.

Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?

Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.

Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.

Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.

Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.

Eli sinusta itsekunnioitus on sitä, että ihminen noudattaa juuri sinun arvojasi ja periaatteitasi (sen sijaan että noudattaisi omiaan)? Jaa, no siinä tapauksessa meillä on aika erilainen näkemys itsekunnioituksesta. Minusta se on sitä, että ihminen pysyy omille arvoilleen ja periaatteilleen uskollisena, eli pystyy edelleen kunnioittamaan itseään. Minä en näe em käytöksessä mitään ristiriitaa omien arvojeni ja ajatusteni kanssa, joten en minä menetä myöskään kunnioitusta itseeni jos toimisin noin. Jonkun muun kunnioituksen voin toki menettää, mutta sillä taas on vain rajallisesti tekemistä itsekunnioituksen kanssa.

Tällä ajatusmallilla kuka tahansa ja ihan sama minkälaisten tekojen jälkeen voi itseään kunnioittaa.

Kuulostaa lähinnä psykopaatilta.

Hyvin monenlaiset ihmiset voivat todella kunnioittaa itseään hyvin monenlaisten tekojen jälkeen. Se johtuu juuri siitä, että ihmiset heijastavat käytöksellään ja itsekunnioituksellaan omaa moraalikoodiaan, eivät sinun.

Jokaisen eri tavalla ajattelevan leimaaminen psykopaatiksi on minusta kyllä vähän lapsellista. Jos joku ei näe pikkulasten murhaamisessa mitään väärää, niin sellaista minäkin sanoisin helposti psykopaatiksi. Sen sijaan kostopettäminen on muutaman asteen harmaampaa aluetta. Psykopatia on kuitenkin ennen kaikkea empatian puutetta. Se, että uskottomuudella syvästi satutettu ihminen ei tunne empatiaa pettäjää kohtaan ei minun nähdäkseni ole mielisairaus vaan inhimillinen reaktio kipuun ja traumaan. Sinä voit toki olla toista mieltä, mutta minä epäilen, että suurin osa mielenterveysammattilaisista on kyllä psylopatian määritelmien suhteen lähempänä minun linjaani kuin sinun.

Mielenterveysammattilaiset ovat kyllä myös sitä mieltä, että omien traumojen ja kivun lievittäminen satuttamalla toista ei ole millään tavalla terveellistä tai tervehdyttävää.

Lisäksi iso osa maallikoita on sitä mieltä, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Vielä suurempi osa maallikoista on sitä mieltä, että itsensä alentaminen toisen tasolle ei ole lopulta kovin hyvä taktiikka rakentaa omaa elämää pettämisen jälkeen terveelle, mielekkäälle pohjalle.

Kuten sulle on jo sanottu, ei kukaan ole alentamassa itseään mihinkään sillä että tekee itse omat ratkaisut, vaikka tietää että se ensin luottamuksen pettänyt puolisko ei siitä pitäisi. Jos haluat että sinua kohdellaan hyvin, niin joudut itse kohtelemaan myös muita hyvin. Et voi odottaa että sinua kunnioitetaan ja sinua kohtaan ollaan rehellisiä jos et sitä itse toiselle ole. Ei kukaan ole myöskään korjaamassa takaisin pettämisellä väärää oikeaksi, mistä ihmeestä ällainen ajatus edes kumpuaa? Omista traumoista ja pienisieluisuudesta? Kellään tuskin myöskään on "taktiikkana elämässä" tällainen, miten tuollainen voisi edes juolahtaa tervepäisen ihmisen mieleen?

Minun taktiikkani elämässä on pitää yllä omia, itse asettamiani standardeja, joihin kuuluu se, että en petä. Ihan sama, mitä siitä pitää luottamukseni pettäneet. 

En siis petä itseäni alentumalla pettäjän tasolle kostopettämään. Olen rehellinen itselleni ja arvoilleni silloinkin, kun toinen ei ole.

Pidän kostopettämistä nöyryyttävänä hätäratkaisuna helpottaa omaa oloa.

Ymmärrän täysin, mutta silti se on vain SINUN tapasi toimia sellaisilla tavoilla mitkä olet itse itsellesi (tai antanut muiden itsellesi) asettaa. 

Totta kai on vain minun tapani ja ihan itse valittu. Mutta nythän tarinaan lisättiinkin mielenterveydenalan ammattilaiset ja uskon, että he ovat kanssani samaa mieltä siitä, että kostopettäminen ei ole omankaan tulevaisuuden kannalta rakentavin toimintatapa. 

Tai näin ainakin julkisuudessa esiintyneet tutkimukset ovat antaneet ymmärtää.

Varmasti sinulle tulisikin tuollainen olo, ja tulevaisuutesi olisi pilalla jos toimisit sillä tavalla kuin joku toinen. Sellainen taas jonka mielestä niin makaa kuin petaa, sitä saa mitä tilaa, ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan on ihan eri linjoilla, eikä sellainen tarvitsekaan mitään mielenterveysammattilaisten apua, toisin kuin itse tarvitsisit.

Tämä. Minulle suhde joko on uskollinen tai ei ole. Ei ole sellaista vaihtoehtoa, että toinen käy ihan vähän vaan sutimassa muita mutta odottaa kumppanilta silti uskollisuutta. Se on yksinkertaisesti täysin absurdi ja kohtuuton oletus. Pettäjä irtisanoo yksipuolisesti uskollisuusodotuksen suhteesta, eikä ole millään muotoa oikeutettu yllättymään siitä että tämä irtisanominen koskee toistakin osapuolta.

Tämä kai riippuu siitä aiotaanko jatkaa yhdessä vai ei.

Jos asia hoidetaan ja keskustellaan ja yhdessä päätetään jatkaa, ei varmasti tilannetta auta käydä pettämässä että ikäänkuin päästäisiin tasoihin.

Eri juttu on sitten se että ero on tulossa tai vaihtoehtoisesti molemmat tietävät että nyt yksiavioisuutta ei enää suhteessa ole.

Valehtelu on kuitenkin myrkkyä.

Minusta yksiavioisuuden päättymisen uskottomuuteen pitäisi olla sen verran ilmeinen itsestäänselvyys, ettei sitä minusta tarvitse pettäjälle mitenkään erikseen mainostaa. Kai nyt ihminen itsekin tajuaa, ettei suhde ole uskollinen jos siinä petetään? Jos siis on suunnilleen normaalilla älykkyydellä varustettu.

Näinhän käytännössä ei kuitenkaan toimita.

Jos toinen pettää ja molemmat ovat halukkaita jatkamaan, sitä yleensä mennään parisuhdeterapiaan tai yritetään itse keskustelulla saada asiat jotenkin järjestykseen taas. Ei suhteesta automaattisesti tule avointa, vaan pyrkimys on palata entiseen malliin.

Toki jotkut saattavat sopia avoimesta suhteesta tässä vaiheessa, mutta uskon kyllä että ei yleensä.

Tämä , jos ei erota heti

Eihän tämä toimi jos toinen ilman muuta katsoo , että nyt minäkin " saan" pettää.

Jos on oikeaa yritystä jatkaa , ei siihen mitkään kostotoimet sovi

Minusta elämässä on hyvä nyrkkisääntö, että älä koskaan luota ihmiseen jonka olet pettänyt tai aiot pettää. Se on silkkaa typeryyttä. Ei kertakaikkiaan löydy sympatiaa ihmisiä kohtaan, jotka kuvittelevat voivansa itse ravata vieraissa mutta vaatia silti kumppanilta uskollisuutta. Tämä on minusta niin kohtuuton ja röyhkeä oletus, ettei sellaisesta tarvitse edes välittää.

Tämä. Kyllä hämmästyttää ihmisten typeryys. En luottaisi myöskään ihmiseen jonka olen pettänyt, sillä sillä sekunnilla kun hän saa tietää, hän saattaa haluta kostaa, ja se saattaa tarkoittaa myös jonkinlaista pidempiaikaista seläntakana juonimista. Petturi, joka ei näennäisesti ole vielä jäänyt kiinni, on melkoisen yksinkertainen omassa ylemmyydentunnossaan kuvitellen et hän on ainoa, joka osaa vedättää. Eli jos teillä on suhteessanne tai sosiaalisessa kuplassanne kulissiliitossanne jotain "menetettävää", olisin varuillani. Jos taas on tunne, ettei ole menetettävää, vaan haluattekin siitä eroon keinolla millä hyvänsä, jatkakaa. :)

Hämmöstyttävää on tuo sun YLIMIELISYYS JA SAIRAS ASENNE!

Sulla on paljonkin menetettävää esim. narsistinen luonne!

Vierailija kirjoitti:

Vähän kun vaan malttaa selata deittipalstoja, kun alkaa epäilyttää. Ei se sen vaikeampaa ole.

Tosin silloin voi jäädä yrityksen asteelle.

En siltikään naista enää huoli, vaikka anteeksi pyytelisi.

Mutta silloin täytyy itse mennä deittipalstalle, perustaa profiili jne. Mitä jos kumppanisikin on alkanut epäilemään sinua ja on sen takia deittipalstalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.

Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...

Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.

Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...

No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.

Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.

Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.

Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen. 

En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.

Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!

Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt. 

Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.

Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?

Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.

Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.

Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.

Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.

Eli sinusta itsekunnioitus on sitä, että ihminen noudattaa juuri sinun arvojasi ja periaatteitasi (sen sijaan että noudattaisi omiaan)? Jaa, no siinä tapauksessa meillä on aika erilainen näkemys itsekunnioituksesta. Minusta se on sitä, että ihminen pysyy omille arvoilleen ja periaatteilleen uskollisena, eli pystyy edelleen kunnioittamaan itseään. Minä en näe em käytöksessä mitään ristiriitaa omien arvojeni ja ajatusteni kanssa, joten en minä menetä myöskään kunnioitusta itseeni jos toimisin noin. Jonkun muun kunnioituksen voin toki menettää, mutta sillä taas on vain rajallisesti tekemistä itsekunnioituksen kanssa.

Tällä ajatusmallilla kuka tahansa ja ihan sama minkälaisten tekojen jälkeen voi itseään kunnioittaa.

Kuulostaa lähinnä psykopaatilta.

Hyvin monenlaiset ihmiset voivat todella kunnioittaa itseään hyvin monenlaisten tekojen jälkeen. Se johtuu juuri siitä, että ihmiset heijastavat käytöksellään ja itsekunnioituksellaan omaa moraalikoodiaan, eivät sinun.

Jokaisen eri tavalla ajattelevan leimaaminen psykopaatiksi on minusta kyllä vähän lapsellista. Jos joku ei näe pikkulasten murhaamisessa mitään väärää, niin sellaista minäkin sanoisin helposti psykopaatiksi. Sen sijaan kostopettäminen on muutaman asteen harmaampaa aluetta. Psykopatia on kuitenkin ennen kaikkea empatian puutetta. Se, että uskottomuudella syvästi satutettu ihminen ei tunne empatiaa pettäjää kohtaan ei minun nähdäkseni ole mielisairaus vaan inhimillinen reaktio kipuun ja traumaan. Sinä voit toki olla toista mieltä, mutta minä epäilen, että suurin osa mielenterveysammattilaisista on kyllä psylopatian määritelmien suhteen lähempänä minun linjaani kuin sinun.

Mielenterveysammattilaiset ovat kyllä myös sitä mieltä, että omien traumojen ja kivun lievittäminen satuttamalla toista ei ole millään tavalla terveellistä tai tervehdyttävää.

Lisäksi iso osa maallikoita on sitä mieltä, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Vielä suurempi osa maallikoista on sitä mieltä, että itsensä alentaminen toisen tasolle ei ole lopulta kovin hyvä taktiikka rakentaa omaa elämää pettämisen jälkeen terveelle, mielekkäälle pohjalle.

Kuten sulle on jo sanottu, ei kukaan ole alentamassa itseään mihinkään sillä että tekee itse omat ratkaisut, vaikka tietää että se ensin luottamuksen pettänyt puolisko ei siitä pitäisi. Jos haluat että sinua kohdellaan hyvin, niin joudut itse kohtelemaan myös muita hyvin. Et voi odottaa että sinua kunnioitetaan ja sinua kohtaan ollaan rehellisiä jos et sitä itse toiselle ole. Ei kukaan ole myöskään korjaamassa takaisin pettämisellä väärää oikeaksi, mistä ihmeestä ällainen ajatus edes kumpuaa? Omista traumoista ja pienisieluisuudesta? Kellään tuskin myöskään on "taktiikkana elämässä" tällainen, miten tuollainen voisi edes juolahtaa tervepäisen ihmisen mieleen?

Minun taktiikkani elämässä on pitää yllä omia, itse asettamiani standardeja, joihin kuuluu se, että en petä. Ihan sama, mitä siitä pitää luottamukseni pettäneet. 

En siis petä itseäni alentumalla pettäjän tasolle kostopettämään. Olen rehellinen itselleni ja arvoilleni silloinkin, kun toinen ei ole.

Pidän kostopettämistä nöyryyttävänä hätäratkaisuna helpottaa omaa oloa.

Ymmärrän täysin, mutta silti se on vain SINUN tapasi toimia sellaisilla tavoilla mitkä olet itse itsellesi (tai antanut muiden itsellesi) asettaa. 

Totta kai on vain minun tapani ja ihan itse valittu. Mutta nythän tarinaan lisättiinkin mielenterveydenalan ammattilaiset ja uskon, että he ovat kanssani samaa mieltä siitä, että kostopettäminen ei ole omankaan tulevaisuuden kannalta rakentavin toimintatapa. 

Tai näin ainakin julkisuudessa esiintyneet tutkimukset ovat antaneet ymmärtää.

Varmasti sinulle tulisikin tuollainen olo, ja tulevaisuutesi olisi pilalla jos toimisit sillä tavalla kuin joku toinen. Sellainen taas jonka mielestä niin makaa kuin petaa, sitä saa mitä tilaa, ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan on ihan eri linjoilla, eikä sellainen tarvitsekaan mitään mielenterveysammattilaisten apua, toisin kuin itse tarvitsisit.

Tämä. Minulle suhde joko on uskollinen tai ei ole. Ei ole sellaista vaihtoehtoa, että toinen käy ihan vähän vaan sutimassa muita mutta odottaa kumppanilta silti uskollisuutta. Se on yksinkertaisesti täysin absurdi ja kohtuuton oletus. Pettäjä irtisanoo yksipuolisesti uskollisuusodotuksen suhteesta, eikä ole millään muotoa oikeutettu yllättymään siitä että tämä irtisanominen koskee toistakin osapuolta.

Tämä kai riippuu siitä aiotaanko jatkaa yhdessä vai ei.

Jos asia hoidetaan ja keskustellaan ja yhdessä päätetään jatkaa, ei varmasti tilannetta auta käydä pettämässä että ikäänkuin päästäisiin tasoihin.

Eri juttu on sitten se että ero on tulossa tai vaihtoehtoisesti molemmat tietävät että nyt yksiavioisuutta ei enää suhteessa ole.

Valehtelu on kuitenkin myrkkyä.

Minusta yksiavioisuuden päättymisen uskottomuuteen pitäisi olla sen verran ilmeinen itsestäänselvyys, ettei sitä minusta tarvitse pettäjälle mitenkään erikseen mainostaa. Kai nyt ihminen itsekin tajuaa, ettei suhde ole uskollinen jos siinä petetään? Jos siis on suunnilleen normaalilla älykkyydellä varustettu.

Näinhän käytännössä ei kuitenkaan toimita.

Jos toinen pettää ja molemmat ovat halukkaita jatkamaan, sitä yleensä mennään parisuhdeterapiaan tai yritetään itse keskustelulla saada asiat jotenkin järjestykseen taas. Ei suhteesta automaattisesti tule avointa, vaan pyrkimys on palata entiseen malliin.

Toki jotkut saattavat sopia avoimesta suhteesta tässä vaiheessa, mutta uskon kyllä että ei yleensä.

Tämä , jos ei erota heti

Eihän tämä toimi jos toinen ilman muuta katsoo , että nyt minäkin " saan" pettää.

Jos on oikeaa yritystä jatkaa , ei siihen mitkään kostotoimet sovi

Minusta elämässä on hyvä nyrkkisääntö, että älä koskaan luota ihmiseen jonka olet pettänyt tai aiot pettää. Se on silkkaa typeryyttä. Ei kertakaikkiaan löydy sympatiaa ihmisiä kohtaan, jotka kuvittelevat voivansa itse ravata vieraissa mutta vaatia silti kumppanilta uskollisuutta. Tämä on minusta niin kohtuuton ja röyhkeä oletus, ettei sellaisesta tarvitse edes välittää.

Tämä. Kyllä hämmästyttää ihmisten typeryys. En luottaisi myöskään ihmiseen jonka olen pettänyt, sillä sillä sekunnilla kun hän saa tietää, hän saattaa haluta kostaa, ja se saattaa tarkoittaa myös jonkinlaista pidempiaikaista seläntakana juonimista. Petturi, joka ei näennäisesti ole vielä jäänyt kiinni, on melkoisen yksinkertainen omassa ylemmyydentunnossaan kuvitellen et hän on ainoa, joka osaa vedättää. Eli jos teillä on suhteessanne tai sosiaalisessa kuplassanne kulissiliitossanne jotain "menetettävää", olisin varuillani. Jos taas on tunne, ettei ole menetettävää, vaan haluattekin siitä eroon keinolla millä hyvänsä, jatkakaa. :)

Hämmöstyttävää on tuo sun YLIMIELISYYS JA SAIRAS ASENNE!

Sulla on paljonkin menetettävää esim. narsistinen luonne!

Et ole VIELÄKÄÄN hakenut apua?!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä kertoi vaimolleen pettäneensä.

Vaimo, nykyään ex, oli vihainen. Pääsin läheltä seuraamaan tilannetta. Olivat yli 10 vuotta yhdessä, kolme lasta, mies rakensi omakotitalon vaimon pyynnöstä. Kun talo oli valmis, lapset tehty, vaimo lihonut(en liioittele), oli vaimo tyytyväinen. Mies pyysi välillä seksiä, vaimo vastaisi aika usein: "hoida itse itsesi". No,mieshän hoisi :) Muutaman kuukauden seksipaaston jälkeen ravintolasta löytyi nainen, joka antoi huomiota ja sitä seksiä. Muutaman tapaamiskerran jälkeen mies jätti perheensä kertomalla asian itse vaimolleen. Pääsin kuuntelemaan molempia osapuolia.

Tuntuu ihmeelliseltä että miehen pettäminen tuli vaimolle yllätyksenä. Kyllä naisten olisi hyvä ymmärtää mistä pettäminen johtuu. Pienellä vastaan tulemisella vältyttäisiin turhilta eroilta ja pettämisiltä. Toisen huomioiminen ja myös fyysisen läheisyyden antaminen toiselle on kaiken A ja O. Kuka opettaisi nämä perusasiat naisille

Ja kuka opettaisi sellaisen perusasian miehille (sekä naisille) että aina voi ja pitää puhua?

Kulta, olen huomannut että olet lihonut. Voitaisko me keskustella? Onko meillä ongelma? Oletko tyytymätön meidän suhteeseen? Mä olen nyt kyllä huolissani. Meillä ei ole läheisyyttä eikä seksiä, ja se on ainakin minulle tärkeä asia. Etkö halua näitä enää kanssani? Mä en jaksa näin yksinäistä elämää enää. -Ja eiköhän tuosta voi kumppani jo päätellä loput?

Mutta: "Ai toi on tuollainen läski, kun selluliitti vaan höllyy, mä ainakin lähden tästä baariin. Ja onhan mulla oikeus siis pettää, koska antoi itsensä lihoa. Tällöinhän se on moraalisestikin ihan oikein. Mitäs mässäili"...sitten salassa katsellaan (ja petetään) miten tämän uuden baarituttavuuden kanssa alkaa mennä, kunnes jo voi ilmoittaakin, että se oli kuules tässä ja uusi suhde on valmiiksi pedattu...rehtiä?

Alapeukutin, koska mistä sinä päättelit ettei asioista oltu yritetty puhua ennen pettämistä? Sitäpaitsi, jos toinen tekee toistuvasti aloitteita jotka kumppani torjuu, niin onhan se nyt ihan ilmeistä ettei hänen tarpeensa täyty suhteessa. Jos seksi ei olisi hänelle tärkeää, niin ei hän tekisi niitä aloitteitakaan.

Ilmeisesti ei, koska antoi homman luisua noinkin pitkälle. Kyllä itse ainakin naisena ottaisin vakavasti, jos mies sanoisi, että "sun lihominen vie seksihalut, mutta mitäs siitä kun ei enää ole edes minkäänlaista läheisyyttäkään. Ihan tässä vain ilmoittelen, etten jaksa tällaista surullista avioelämää enää ja alan olla valmis eroamaan, vaikka sinua rakastankin. Jatkossa myös pidän silmäni auki ja uusi nainenkin saa luvan tulla elämääni, jos tällainen jatkuu. Mieti asiaa, haluatko muuttaa suhteessamme jotain ja onko paluuta entiseen? Minä pidän painoni kurissa, miksi sinä annat itsesi lihoa. Jutellaanko"? 

Ja kyllä paino on henkilökohtainen asia, mutta niin on jokaisella myös oikeus olla naimisissa sen saman ja suht saman painoisena pysyvän henkilön kanssa. Jotain ongelmaa on jos paino vaan nousee. Masennus on sairaus, ja aika usein aiheuttaa lihomista (myös laihtumista) mutta siihenkin saa halutessaan hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä kertoi vaimolleen pettäneensä.

Vaimo, nykyään ex, oli vihainen. Pääsin läheltä seuraamaan tilannetta. Olivat yli 10 vuotta yhdessä, kolme lasta, mies rakensi omakotitalon vaimon pyynnöstä. Kun talo oli valmis, lapset tehty, vaimo lihonut(en liioittele), oli vaimo tyytyväinen. Mies pyysi välillä seksiä, vaimo vastaisi aika usein: "hoida itse itsesi". No,mieshän hoisi :) Muutaman kuukauden seksipaaston jälkeen ravintolasta löytyi nainen, joka antoi huomiota ja sitä seksiä. Muutaman tapaamiskerran jälkeen mies jätti perheensä kertomalla asian itse vaimolleen. Pääsin kuuntelemaan molempia osapuolia.

Tuntuu ihmeelliseltä että miehen pettäminen tuli vaimolle yllätyksenä. Kyllä naisten olisi hyvä ymmärtää mistä pettäminen johtuu. Pienellä vastaan tulemisella vältyttäisiin turhilta eroilta ja pettämisiltä. Toisen huomioiminen ja myös fyysisen läheisyyden antaminen toiselle on kaiken A ja O. Kuka opettaisi nämä perusasiat naisille

Ja kuka opettaisi sellaisen perusasian miehille (sekä naisille) että aina voi ja pitää puhua?

Kulta, olen huomannut että olet lihonut. Voitaisko me keskustella? Onko meillä ongelma? Oletko tyytymätön meidän suhteeseen? Mä olen nyt kyllä huolissani. Meillä ei ole läheisyyttä eikä seksiä, ja se on ainakin minulle tärkeä asia. Etkö halua näitä enää kanssani? Mä en jaksa näin yksinäistä elämää enää. -Ja eiköhän tuosta voi kumppani jo päätellä loput?

Mutta: "Ai toi on tuollainen läski, kun selluliitti vaan höllyy, mä ainakin lähden tästä baariin. Ja onhan mulla oikeus siis pettää, koska antoi itsensä lihoa. Tällöinhän se on moraalisestikin ihan oikein. Mitäs mässäili"...sitten salassa katsellaan (ja petetään) miten tämän uuden baarituttavuuden kanssa alkaa mennä, kunnes jo voi ilmoittaakin, että se oli kuules tässä ja uusi suhde on valmiiksi pedattu...rehtiä?

Alapeukutin, koska mistä sinä päättelit ettei asioista oltu yritetty puhua ennen pettämistä? Sitäpaitsi, jos toinen tekee toistuvasti aloitteita jotka kumppani torjuu, niin onhan se nyt ihan ilmeistä ettei hänen tarpeensa täyty suhteessa. Jos seksi ei olisi hänelle tärkeää, niin ei hän tekisi niitä aloitteitakaan.

Ilmeisesti ei, koska antoi homman luisua noinkin pitkälle. Kyllä itse ainakin naisena ottaisin vakavasti, jos mies sanoisi, että "sun lihominen vie seksihalut, mutta mitäs siitä kun ei enää ole edes minkäänlaista läheisyyttäkään. Ihan tässä vain ilmoittelen, etten jaksa tällaista surullista avioelämää enää ja alan olla valmis eroamaan, vaikka sinua rakastankin. Jatkossa myös pidän silmäni auki ja uusi nainenkin saa luvan tulla elämääni, jos tällainen jatkuu. Mieti asiaa, haluatko muuttaa suhteessamme jotain ja onko paluuta entiseen? Minä pidän painoni kurissa, miksi sinä annat itsesi lihoa. Jutellaanko"? 

Ja kyllä paino on henkilökohtainen asia, mutta niin on jokaisella myös oikeus olla naimisissa sen saman ja suht saman painoisena pysyvän henkilön kanssa. Jotain ongelmaa on jos paino vaan nousee. Masennus on sairaus, ja aika usein aiheuttaa lihomista (myös laihtumista) mutta siihenkin saa halutessaan hoitoa.

Ei tuollaista oikeutta ole olemassa :D Ei kukaan voi määrätä että aviopuolison tulee olla, tai pysytellä tietynnäköisenä :D XD 

Sen sijaan on oikeus erota jollei halua olla toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä kertoi vaimolleen pettäneensä.

Vaimo, nykyään ex, oli vihainen. Pääsin läheltä seuraamaan tilannetta. Olivat yli 10 vuotta yhdessä, kolme lasta, mies rakensi omakotitalon vaimon pyynnöstä. Kun talo oli valmis, lapset tehty, vaimo lihonut(en liioittele), oli vaimo tyytyväinen. Mies pyysi välillä seksiä, vaimo vastaisi aika usein: "hoida itse itsesi". No,mieshän hoisi :) Muutaman kuukauden seksipaaston jälkeen ravintolasta löytyi nainen, joka antoi huomiota ja sitä seksiä. Muutaman tapaamiskerran jälkeen mies jätti perheensä kertomalla asian itse vaimolleen. Pääsin kuuntelemaan molempia osapuolia.

Tuntuu ihmeelliseltä että miehen pettäminen tuli vaimolle yllätyksenä. Kyllä naisten olisi hyvä ymmärtää mistä pettäminen johtuu. Pienellä vastaan tulemisella vältyttäisiin turhilta eroilta ja pettämisiltä. Toisen huomioiminen ja myös fyysisen läheisyyden antaminen toiselle on kaiken A ja O. Kuka opettaisi nämä perusasiat naisille

Ja kuka opettaisi sellaisen perusasian miehille (sekä naisille) että aina voi ja pitää puhua?

Kulta, olen huomannut että olet lihonut. Voitaisko me keskustella? Onko meillä ongelma? Oletko tyytymätön meidän suhteeseen? Mä olen nyt kyllä huolissani. Meillä ei ole läheisyyttä eikä seksiä, ja se on ainakin minulle tärkeä asia. Etkö halua näitä enää kanssani? Mä en jaksa näin yksinäistä elämää enää. -Ja eiköhän tuosta voi kumppani jo päätellä loput?

Mutta: "Ai toi on tuollainen läski, kun selluliitti vaan höllyy, mä ainakin lähden tästä baariin. Ja onhan mulla oikeus siis pettää, koska antoi itsensä lihoa. Tällöinhän se on moraalisestikin ihan oikein. Mitäs mässäili"...sitten salassa katsellaan (ja petetään) miten tämän uuden baarituttavuuden kanssa alkaa mennä, kunnes jo voi ilmoittaakin, että se oli kuules tässä ja uusi suhde on valmiiksi pedattu...rehtiä?

Alapeukutin, koska mistä sinä päättelit ettei asioista oltu yritetty puhua ennen pettämistä? Sitäpaitsi, jos toinen tekee toistuvasti aloitteita jotka kumppani torjuu, niin onhan se nyt ihan ilmeistä ettei hänen tarpeensa täyty suhteessa. Jos seksi ei olisi hänelle tärkeää, niin ei hän tekisi niitä aloitteitakaan.

Ilmeisesti ei, koska antoi homman luisua noinkin pitkälle. Kyllä itse ainakin naisena ottaisin vakavasti, jos mies sanoisi, että "sun lihominen vie seksihalut, mutta mitäs siitä kun ei enää ole edes minkäänlaista läheisyyttäkään. Ihan tässä vain ilmoittelen, etten jaksa tällaista surullista avioelämää enää ja alan olla valmis eroamaan, vaikka sinua rakastankin. Jatkossa myös pidän silmäni auki ja uusi nainenkin saa luvan tulla elämääni, jos tällainen jatkuu. Mieti asiaa, haluatko muuttaa suhteessamme jotain ja onko paluuta entiseen? Minä pidän painoni kurissa, miksi sinä annat itsesi lihoa. Jutellaanko"? 

Ja kyllä paino on henkilökohtainen asia, mutta niin on jokaisella myös oikeus olla naimisissa sen saman ja suht saman painoisena pysyvän henkilön kanssa. Jotain ongelmaa on jos paino vaan nousee. Masennus on sairaus, ja aika usein aiheuttaa lihomista (myös laihtumista) mutta siihenkin saa halutessaan hoitoa.

Ei tuollaista oikeutta ole olemassa :D Ei kukaan voi määrätä että aviopuolison tulee olla, tai pysytellä tietynnäköisenä :D XD 

Sen sijaan on oikeus erota jollei halua olla toisen kanssa.

On olemassa oikeus olla tuota mieltä, sitä tarkoitin. Jokaisella on oma oikeutensa olla mieleisensä henkilön kanssa. Olen itse aikoinaan lihonut ja kysyin mieheltäni, että eikö sua inhota. Sanoi, että ihan sama miltä näytät, mikään ei meidän suhteessa ole muuttunut eikä muutu ulkonäöllisiin seikkoihin. Käytös pysyi hänellä kaikilta osin samanlaisena kuitenkin, niin luotin sanaan. En kuitenkaan luule, että piti minua mitenkään seksikkäänä enää. En edes selitellyt että olen "räväkkä ja muodokas", vaan rehellisesti vaan lihava.

Laihdutin sitten kilot pois, ihan meidän molempien takia, lähinnä kuitenkin oman terveydentilani vuoksi.

Omanlaistaan kunnioitusta kumppania kohtaan on olla se ihminen johon rakastuttiin. Tarkoitan nyt isompaa lihomista, en joitain muutamia kiloja. Ikävä juttu tuon myötä on tietty iltanapostelu ja sohvalle juuttuminen, eli toisen pitäminen itsestään selvyytenä. Ruuatkin alkavat olla rasvamättöjä ja tilataan jostain, kun saamattomuus ottaa vallan. Kun ei enää viitsi...Ja sitten, kappas, kun se toinen onkin jo häipynyt. Muka yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä kertoi vaimolleen pettäneensä.

Vaimo, nykyään ex, oli vihainen. Pääsin läheltä seuraamaan tilannetta. Olivat yli 10 vuotta yhdessä, kolme lasta, mies rakensi omakotitalon vaimon pyynnöstä. Kun talo oli valmis, lapset tehty, vaimo lihonut(en liioittele), oli vaimo tyytyväinen. Mies pyysi välillä seksiä, vaimo vastaisi aika usein: "hoida itse itsesi". No,mieshän hoisi :) Muutaman kuukauden seksipaaston jälkeen ravintolasta löytyi nainen, joka antoi huomiota ja sitä seksiä. Muutaman tapaamiskerran jälkeen mies jätti perheensä kertomalla asian itse vaimolleen. Pääsin kuuntelemaan molempia osapuolia.

Tuntuu ihmeelliseltä että miehen pettäminen tuli vaimolle yllätyksenä. Kyllä naisten olisi hyvä ymmärtää mistä pettäminen johtuu. Pienellä vastaan tulemisella vältyttäisiin turhilta eroilta ja pettämisiltä. Toisen huomioiminen ja myös fyysisen läheisyyden antaminen toiselle on kaiken A ja O. Kuka opettaisi nämä perusasiat naisille

Ja kuka opettaisi sellaisen perusasian miehille (sekä naisille) että aina voi ja pitää puhua?

Kulta, olen huomannut että olet lihonut. Voitaisko me keskustella? Onko meillä ongelma? Oletko tyytymätön meidän suhteeseen? Mä olen nyt kyllä huolissani. Meillä ei ole läheisyyttä eikä seksiä, ja se on ainakin minulle tärkeä asia. Etkö halua näitä enää kanssani? Mä en jaksa näin yksinäistä elämää enää. -Ja eiköhän tuosta voi kumppani jo päätellä loput?

Mutta: "Ai toi on tuollainen läski, kun selluliitti vaan höllyy, mä ainakin lähden tästä baariin. Ja onhan mulla oikeus siis pettää, koska antoi itsensä lihoa. Tällöinhän se on moraalisestikin ihan oikein. Mitäs mässäili"...sitten salassa katsellaan (ja petetään) miten tämän uuden baarituttavuuden kanssa alkaa mennä, kunnes jo voi ilmoittaakin, että se oli kuules tässä ja uusi suhde on valmiiksi pedattu...rehtiä?

Alapeukutin, koska mistä sinä päättelit ettei asioista oltu yritetty puhua ennen pettämistä? Sitäpaitsi, jos toinen tekee toistuvasti aloitteita jotka kumppani torjuu, niin onhan se nyt ihan ilmeistä ettei hänen tarpeensa täyty suhteessa. Jos seksi ei olisi hänelle tärkeää, niin ei hän tekisi niitä aloitteitakaan.

Ilmeisesti ei, koska antoi homman luisua noinkin pitkälle. Kyllä itse ainakin naisena ottaisin vakavasti, jos mies sanoisi, että "sun lihominen vie seksihalut, mutta mitäs siitä kun ei enää ole edes minkäänlaista läheisyyttäkään. Ihan tässä vain ilmoittelen, etten jaksa tällaista surullista avioelämää enää ja alan olla valmis eroamaan, vaikka sinua rakastankin. Jatkossa myös pidän silmäni auki ja uusi nainenkin saa luvan tulla elämääni, jos tällainen jatkuu. Mieti asiaa, haluatko muuttaa suhteessamme jotain ja onko paluuta entiseen? Minä pidän painoni kurissa, miksi sinä annat itsesi lihoa. Jutellaanko"? 

Ja kyllä paino on henkilökohtainen asia, mutta niin on jokaisella myös oikeus olla naimisissa sen saman ja suht saman painoisena pysyvän henkilön kanssa. Jotain ongelmaa on jos paino vaan nousee. Masennus on sairaus, ja aika usein aiheuttaa lihomista (myös laihtumista) mutta siihenkin saa halutessaan hoitoa.

Ei tuollaista oikeutta ole olemassa :D Ei kukaan voi määrätä että aviopuolison tulee olla, tai pysytellä tietynnäköisenä :D XD 

Sen sijaan on oikeus erota jollei halua olla toisen kanssa.

On olemassa oikeus olla tuota mieltä, sitä tarkoitin. Jokaisella on oma oikeutensa olla mieleisensä henkilön kanssa. Olen itse aikoinaan lihonut ja kysyin mieheltäni, että eikö sua inhota. Sanoi, että ihan sama miltä näytät, mikään ei meidän suhteessa ole muuttunut eikä muutu ulkonäöllisiin seikkoihin. Käytös pysyi hänellä kaikilta osin samanlaisena kuitenkin, niin luotin sanaan. En kuitenkaan luule, että piti minua mitenkään seksikkäänä enää. En edes selitellyt että olen "räväkkä ja muodokas", vaan rehellisesti vaan lihava.

Laihdutin sitten kilot pois, ihan meidän molempien takia, lähinnä kuitenkin oman terveydentilani vuoksi.

Omanlaistaan kunnioitusta kumppania kohtaan on olla se ihminen johon rakastuttiin. Tarkoitan nyt isompaa lihomista, en joitain muutamia kiloja. Ikävä juttu tuon myötä on tietty iltanapostelu ja sohvalle juuttuminen, eli toisen pitäminen itsestään selvyytenä. Ruuatkin alkavat olla rasvamättöjä ja tilataan jostain, kun saamattomuus ottaa vallan. Kun ei enää viitsi...Ja sitten, kappas, kun se toinen onkin jo häipynyt. Muka yllätys.

Itse asiassa sellaistakaan oikeujtta ei ole. On oikeus ainoastaan olla olematta epämiellyttävän henkilön kanssa ;)

Mitäs mieltä olette tästä:

Lainasin vaimon autoa muutama päivä sitten kun oli siinä hollilla. Sattui niin että huomasin vaimon käytetyt pikkarit hänen autonsa takaoven sivutaskussa. En ole asiaa vielä esille ottanut. Mikähän lie ollut syy ottaa pikkarit jalasta pois? Otan nyt ihan rauhallisesti ja seuraan vähän enemmän työpäivän pituuksia ja kenties muita outouksia. On näitä häslinkejä joskus aikoinaan ollut molemmin puolin mutta silloin aavistelin jotain. Jos on jotain menossa niin on vaimo käynyt taitavammaksi 🙈😀.

Aika rauhoittaa. kirjoitti:

Mitäs mieltä olette tästä:

Lainasin vaimon autoa muutama päivä sitten kun oli siinä hollilla. Sattui niin että huomasin vaimon käytetyt pikkarit hänen autonsa takaoven sivutaskussa. En ole asiaa vielä esille ottanut. Mikähän lie ollut syy ottaa pikkarit jalasta pois? Otan nyt ihan rauhallisesti ja seuraan vähän enemmän työpäivän pituuksia ja kenties muita outouksia. On näitä häslinkejä joskus aikoinaan ollut molemmin puolin mutta silloin aavistelin jotain. Jos on jotain menossa niin on vaimo käynyt taitavammaksi 🙈😀.

Provohan tämä, mitä taitava jättää alushousunsa autoon?? Kyllä on tainnut pyllyä paleltaa vielä näillä helteillä🤣

Vierailija kirjoitti:

Aika rauhoittaa. kirjoitti:

Mitäs mieltä olette tästä:

Lainasin vaimon autoa muutama päivä sitten kun oli siinä hollilla. Sattui niin että huomasin vaimon käytetyt pikkarit hänen autonsa takaoven sivutaskussa. En ole asiaa vielä esille ottanut. Mikähän lie ollut syy ottaa pikkarit jalasta pois? Otan nyt ihan rauhallisesti ja seuraan vähän enemmän työpäivän pituuksia ja kenties muita outouksia. On näitä häslinkejä joskus aikoinaan ollut molemmin puolin mutta silloin aavistelin jotain. Jos on jotain menossa niin on vaimo käynyt taitavammaksi 🙈😀.

Provohan tämä, mitä taitava jättää alushousunsa autoon?? Kyllä on tainnut pyllyä paleltaa vielä näillä helteillä🤣

Mites selität sitten, että mun miehen autosta löytyi naisten pikkarit? Liekö sama eukko, josta puhutaan, joka jättää alushousujaan mihin sattuu :D

Uudessa autossa oli sovellus, josta näki auton akun varaustilan mutta myös sijainnin. Ukko on ihastunut siihen sovellukseen. Näki että auton akku oli latausta vajaa, hämmästyi huomatessaan auton vieraassa osoitteessa. En usko että hän mitenkään tarkoituksella vakoili.  Kun sitten tulin kotiin ja juttelin käyneeni ihan muualla, mies kysyi että miksi auto sitten oli ihan eri suunnalla, xxx-tie numero 53. Hävetti. Kerroin koko jutun. Miehen itsetunto kesti, perhe-elämä jatkui ja molemmilla on lupa toteuttaa rajoitetusti pikku erikoisuuksiaan  muualla, sopimuksen puitteissa. Valotan sen verran että kyse ei minun osaltani ole varsinaisesti sukupuoliyhtedestä, vaan toisen tyyppisestä jutusta johon ei välttämättä (eikä minun tapauksena) liity penetraatiota. 

Aavistus heräsi kun yleensä ulkoisesta olemuksestaan lähes täysin piittaamaton mies alkoi peseytyä useammin, kuin joka neljäs päivä, käydä "kaverin kanssa verkoilla" kauluspaita päällä tukka kammattuna ja urheilla tuplasti tavallista enemmän. Minua mies ei enää halunnut huomioida, käyttäytyi kuin olisin ollut jatkuvasti jonkun suuremman suunnitelman tiellä.

Lopulta kysyin suoraan ja mies tunnusti kiertelemättä löytäneensä nuoremman naisen. Suhteemme päättyi siihen ja mies muutti seuraavalla viikolla tämän uuden naisen luo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmästyttää se, että se "toinen" nainen/mies, joka ottaa itselleen puolisoaan pettäneen naisen/miehen, että miten ihmeessä he pystyvät luottamaan tuollaiseen moraalittomaan, selkärangattomaan olentoon. Oma mieheni petti ja jätti toisen naisen vuoksi. Ja tämä toinen otti tietenkin pettäneen puolisoni omakseen onnesta hihkuen. Mitä tuollaisen naisenkaan päässä voi liikkua ? 

varmaan se on se naistenvälinen kilpailuvietti ja luulo siitä että kuvitellaan että kun pystyi viemään miehen toiselta niin on itse jotenkin tosi paljon parempi, kauniinpi ja himoittavampi sille miehelle ja että mies vaan rakastui häneen niin palavasti, että jätti jopa vaimonsa/tyttöystävänsä hänen takiaan. Ei ollenkaan ajatella, että mies voisi tehdä hänelle samoin heti sopivan uuden naisen tullessa vastaan. Että mies onkin sellaista sorttia, että kaikkiin vähän rakastuu kuumemmin. 

Juu! Itse sekaannuin mieheen joka sai minut tuntemaan itseni todella erityiseksi. Sain sitten tietää että hän on suhteessa, mutta kuulemma ero meneillään jne. Nainen sai kuulla meistä ja otti minuun yhteyttä. Ajattelin että onpas epätoivoinen, että antais vaan miehen mennä. Mies leperteli että olen niin ainutlaatuinen että minun kanssaan hän haluaa olla eikä eksän kanssa. No siinä erossa meni silti syystä tai toisesta aika kauan.

Sitten kun oltiin vihdoin yhdessä niin meni varmaan muutama kuukausi ja YLLÄTIN hänet aamulla sängystä yhden ystäväni kanssa, joilla oli venynyt ilta pitkäksi. Molemmat alasti samassa sängyssä, väittivät ihan tosissaan että olivat menneet vaan kännissä sammumaan siihen. Juu jep.

Kävi ilmi että eksän kanssa oli eronnut vasta kun eksänsä oli saanut tarpeekseen ja heittänyt hänet lopulta pihalle, muuten olisi varmaan jatkanut tätä järjestelyä pidempääkin. Miehellä oli siis oma keskustakämppä jota selitti eksälleen että vuokrasi eteenpäin, vaikka itse majaili siellä kun oli "työkeikkaa" sun muuta menoa. Heillä oli molemmilla sen verran hyvät tulot ja rahat erillään ettei tuollaisista kämppien "vuokrista" huomannut eroa suuntaan tai toiseen. 

Minulla kesti ehkä kolme vuotta päästä tästä asiasta yli. Tajusin että se oli täysin omaa karmaa mitä mies teki ystäväni kanssa, ja hyväksyin "menetyksen". Olin itse sillon masentunut ja burn outissa, joten selitän sen itselleni niin että olin aika säälittävässä jamassa ja kaikki mitä mies selitti ainutlaatuisuudestani meni läpi. Tai no olenhan ainutlaatuinen, mutta ei olisi pitänyt olla toisen naisen kustannuksella.

Nojoo. Näistä opimme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

Minä kommentoin alunperin turhan ikävään sävyyn tuota itsariuhkausasiaa, pahoittelut siitä. Minun tarkoitukseni ei varsinaisesti ollut edes moralisoida. Ajatus oli, että itsariuhkaus on minusta epälooginen perustelu pettämiselle, koska jos ihminen on merkittävässä itsemurhariskissä jätettynä on se varmasti itsemurhariskissä petettynäkin. En ottanut kantaa pettämisen oikeutukseen, tuomittavuuteen tai ymmärrettävyyteen. Ainoastaan selityksen loogisuuteen. En ole raivoissani enkä ole se joka on haukkunut psykopaatiksi ja narsistiksi. (Itseasiassa kyseinen keskustelija on pari sivua takaperin haukkunut minutkin psykopaatiksi.) Psykopaateista ja narsisteista messuava kommentoija vastannee toivottavasti omasta puolestaan kysymykseesi.

Olin aivan toivoton, ja toivottoman väsynyt. En vain osannut hoitaa tilannetta paremminkaan. Tiedän, ettei se auttanut tilannetta yhtään, muuten kuin, että viimein sain sen eron aikaiseksi (nainen ei halunnut erota suhteestani huolimatta, olinhan hänelle hänen elämäntyylinsä mahdollistaja, mutta lopulta pidin pääni). Olen petoskumppanini kanssa yhä yhdessä ja ex myös mennyt elämässään eteenpäin. Lopputulos ei kaduta, todellakaan. Mutta ei se elämäntilanne mielestäni kerro persoonastani yhtään mitään (vaikea vaihe elämässä muutenkin) ja syy eron pitkittämiselle oli todella pelko seurauksista, koska olin jo aiemmin kokenut mitä tuleman pitää jos tämän naisen jättää.

Ei toisen mt- ongelmalla saa ratsastaa! Varsinainen tuplapettäjä.

Anteeksi nyt mutta mielenterveysongelmalla??

Kylmä hyväksikäyttäjä se on. Halusi uhkailulla pitää kiinni saavutetuista eduista, ei mitään muuta motiivia. Persoonallisuushäiriö ei ole mielenterveyden ongelma.

Kummasti se MT-ongelma katosi kuin pieru saharaan sillä sekunnilla kun tilinsiirrot ja suoramaksut oli poistettu ja eukko oli tinderissä etsimässä uutta maksajaa loma-asunnolleen. Se siitä elämää suuremmasta rakkaudesta, jonka päättyessä 'elämäni ei ole enää elämisen arvoista'. Nyyh ja raikuvat suosionosoitukset vuosisadan performanssista.

Kyllähän tämä nyt vähän siltä kuulostaa, että et ole osannut pitää rajojasi suhteessa etkä suhdetta päättäessä. Ei pettäminen ole mikään tapa päättää suhdetta, enempää kuin autolla täysiä päin seinää ajaminen olisi tapa poistaa ikävä päänsärky.

Suhteen voi päättää kohteliaasti kasvokkain tai karkuun livistämällä tai vaikka vaihtamalla lukot puolison ollessa toisella paikkakunnalla. Pettäminen on vain suhteen kriisiyttämistä, ei mikään automaattinen päätös suhteelle. Edelleen täysin pettäjän oma ratkaisu ja täysin hänen omalla vastuullaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Ei tietenkään. Haluan tietysti jatkaa suhteessa, jossa en enää tunne rakkautta siksi, että toisen olisi mukava eikä tarvitsisi enää miettiä itsensä tuhoamista. Väliäkö mulla tässä kuviossa ja mun toiveilla. Jos toinen haluaa jatkaa yhdessä niin kovin, että on valmis uhkaamaan sillä pahimmalla, niin pitäähän siihen sitten jäädä.

Kun ero oli lopullinen, katkoi hän välit tyystin ja somen ja yhteisten tuttujen kautta työnsi viestiä, että elämä on parempaa kuin koskaan. En oikeasti pohjimmiltaan edes uskonut siihen uhkaukseen, koska sitä oli toisteltu mulle aiemminkin, mutta on se vaan melko pelottava riski ja hyvä pidäke silti. Ympäriinsä soittelun ja mustamaalamisen tiesin toteutuvan varmasti, koska niin oli käynyt jo edellisen eroyrityksen yhteydessä.

Noniin. Et oikeasti uskonut itsemurhan uhkaan, mutta silti jäit tilanteeseen ja koit pettämisen hyvänä vaihtoehtona? Ihme rypemistä. Olisiko ryhdistäytymisen paikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä kertoi vaimolleen pettäneensä.

Vaimo, nykyään ex, oli vihainen. Pääsin läheltä seuraamaan tilannetta. Olivat yli 10 vuotta yhdessä, kolme lasta, mies rakensi omakotitalon vaimon pyynnöstä. Kun talo oli valmis, lapset tehty, vaimo lihonut(en liioittele), oli vaimo tyytyväinen. Mies pyysi välillä seksiä, vaimo vastaisi aika usein: "hoida itse itsesi". No,mieshän hoisi :) Muutaman kuukauden seksipaaston jälkeen ravintolasta löytyi nainen, joka antoi huomiota ja sitä seksiä. Muutaman tapaamiskerran jälkeen mies jätti perheensä kertomalla asian itse vaimolleen. Pääsin kuuntelemaan molempia osapuolia.

Tuntuu ihmeelliseltä että miehen pettäminen tuli vaimolle yllätyksenä. Kyllä naisten olisi hyvä ymmärtää mistä pettäminen johtuu. Pienellä vastaan tulemisella vältyttäisiin turhilta eroilta ja pettämisiltä. Toisen huomioiminen ja myös fyysisen läheisyyden antaminen toiselle on kaiken A ja O. Kuka opettaisi nämä perusasiat naisille

Ja kuka opettaisi sellaisen perusasian miehille (sekä naisille) että aina voi ja pitää puhua?

Kulta, olen huomannut että olet lihonut. Voitaisko me keskustella? Onko meillä ongelma? Oletko tyytymätön meidän suhteeseen? Mä olen nyt kyllä huolissani. Meillä ei ole läheisyyttä eikä seksiä, ja se on ainakin minulle tärkeä asia. Etkö halua näitä enää kanssani? Mä en jaksa näin yksinäistä elämää enää. -Ja eiköhän tuosta voi kumppani jo päätellä loput?

Mutta: "Ai toi on tuollainen läski, kun selluliitti vaan höllyy, mä ainakin lähden tästä baariin. Ja onhan mulla oikeus siis pettää, koska antoi itsensä lihoa. Tällöinhän se on moraalisestikin ihan oikein. Mitäs mässäili"...sitten salassa katsellaan (ja petetään) miten tämän uuden baarituttavuuden kanssa alkaa mennä, kunnes jo voi ilmoittaakin, että se oli kuules tässä ja uusi suhde on valmiiksi pedattu...rehtiä?

Nää on näitä mieskaveriporukoita, nauretaan yhdessä kun joku äijistä on näyttänyt närhenmunat tyhmälle lihavalle naiselle, eihän se heidän mielestään pettämistä edes ole, vaan opetus, jos petettävä on ylipainoinen nainen. Kun täytyyhän sen emännän kauniina pysyä, kun ukko on kerta talonkin sille nuorena rakentanut, on huijattu olo, koska ei se mies lihavalle emännälle olisi taloa rakentanut. Lapsetkin nähdään vaimon lisäosina ja niistä tulee ex-lapsia samalla, kun vaimosta tulee ex-vaimo. Heidänkin jättämisensä on alfan teko, vaikka miehet on toki yhtä mieltä, että otetaan poikalapset sitten mukaan kaljalle ja kalaan, kun ovat 18

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.

Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...

Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.

Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...

No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.

Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.

Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.

Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen. 

En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.

Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!

Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt. 

Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.

Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?

Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.

Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.

Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.

Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.

Eli sinusta itsekunnioitus on sitä, että ihminen noudattaa juuri sinun arvojasi ja periaatteitasi (sen sijaan että noudattaisi omiaan)? Jaa, no siinä tapauksessa meillä on aika erilainen näkemys itsekunnioituksesta. Minusta se on sitä, että ihminen pysyy omille arvoilleen ja periaatteilleen uskollisena, eli pystyy edelleen kunnioittamaan itseään. Minä en näe em käytöksessä mitään ristiriitaa omien arvojeni ja ajatusteni kanssa, joten en minä menetä myöskään kunnioitusta itseeni jos toimisin noin. Jonkun muun kunnioituksen voin toki menettää, mutta sillä taas on vain rajallisesti tekemistä itsekunnioituksen kanssa.

Tällä ajatusmallilla kuka tahansa ja ihan sama minkälaisten tekojen jälkeen voi itseään kunnioittaa.

Kuulostaa lähinnä psykopaatilta.

Hyvin monenlaiset ihmiset voivat todella kunnioittaa itseään hyvin monenlaisten tekojen jälkeen. Se johtuu juuri siitä, että ihmiset heijastavat käytöksellään ja itsekunnioituksellaan omaa moraalikoodiaan, eivät sinun.

Jokaisen eri tavalla ajattelevan leimaaminen psykopaatiksi on minusta kyllä vähän lapsellista. Jos joku ei näe pikkulasten murhaamisessa mitään väärää, niin sellaista minäkin sanoisin helposti psykopaatiksi. Sen sijaan kostopettäminen on muutaman asteen harmaampaa aluetta. Psykopatia on kuitenkin ennen kaikkea empatian puutetta. Se, että uskottomuudella syvästi satutettu ihminen ei tunne empatiaa pettäjää kohtaan ei minun nähdäkseni ole mielisairaus vaan inhimillinen reaktio kipuun ja traumaan. Sinä voit toki olla toista mieltä, mutta minä epäilen, että suurin osa mielenterveysammattilaisista on kyllä psylopatian määritelmien suhteen lähempänä minun linjaani kuin sinun.

Mielenterveysammattilaiset ovat kyllä myös sitä mieltä, että omien traumojen ja kivun lievittäminen satuttamalla toista ei ole millään tavalla terveellistä tai tervehdyttävää.

Lisäksi iso osa maallikoita on sitä mieltä, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Vielä suurempi osa maallikoista on sitä mieltä, että itsensä alentaminen toisen tasolle ei ole lopulta kovin hyvä taktiikka rakentaa omaa elämää pettämisen jälkeen terveelle, mielekkäälle pohjalle.

Kuten sulle on jo sanottu, ei kukaan ole alentamassa itseään mihinkään sillä että tekee itse omat ratkaisut, vaikka tietää että se ensin luottamuksen pettänyt puolisko ei siitä pitäisi. Jos haluat että sinua kohdellaan hyvin, niin joudut itse kohtelemaan myös muita hyvin. Et voi odottaa että sinua kunnioitetaan ja sinua kohtaan ollaan rehellisiä jos et sitä itse toiselle ole. Ei kukaan ole myöskään korjaamassa takaisin pettämisellä väärää oikeaksi, mistä ihmeestä ällainen ajatus edes kumpuaa? Omista traumoista ja pienisieluisuudesta? Kellään tuskin myöskään on "taktiikkana elämässä" tällainen, miten tuollainen voisi edes juolahtaa tervepäisen ihmisen mieleen?

Minun taktiikkani elämässä on pitää yllä omia, itse asettamiani standardeja, joihin kuuluu se, että en petä. Ihan sama, mitä siitä pitää luottamukseni pettäneet. 

En siis petä itseäni alentumalla pettäjän tasolle kostopettämään. Olen rehellinen itselleni ja arvoilleni silloinkin, kun toinen ei ole.

Pidän kostopettämistä nöyryyttävänä hätäratkaisuna helpottaa omaa oloa.

Ymmärrän täysin, mutta silti se on vain SINUN tapasi toimia sellaisilla tavoilla mitkä olet itse itsellesi (tai antanut muiden itsellesi) asettaa. 

Totta kai on vain minun tapani ja ihan itse valittu. Mutta nythän tarinaan lisättiinkin mielenterveydenalan ammattilaiset ja uskon, että he ovat kanssani samaa mieltä siitä, että kostopettäminen ei ole omankaan tulevaisuuden kannalta rakentavin toimintatapa. 

Tai näin ainakin julkisuudessa esiintyneet tutkimukset ovat antaneet ymmärtää.

Varmasti sinulle tulisikin tuollainen olo, ja tulevaisuutesi olisi pilalla jos toimisit sillä tavalla kuin joku toinen. Sellainen taas jonka mielestä niin makaa kuin petaa, sitä saa mitä tilaa, ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan on ihan eri linjoilla, eikä sellainen tarvitsekaan mitään mielenterveysammattilaisten apua, toisin kuin itse tarvitsisit.

Tämä. Minulle suhde joko on uskollinen tai ei ole. Ei ole sellaista vaihtoehtoa, että toinen käy ihan vähän vaan sutimassa muita mutta odottaa kumppanilta silti uskollisuutta. Se on yksinkertaisesti täysin absurdi ja kohtuuton oletus. Pettäjä irtisanoo yksipuolisesti uskollisuusodotuksen suhteesta, eikä ole millään muotoa oikeutettu yllättymään siitä että tämä irtisanominen koskee toistakin osapuolta.

Tämä kai riippuu siitä aiotaanko jatkaa yhdessä vai ei.

Jos asia hoidetaan ja keskustellaan ja yhdessä päätetään jatkaa, ei varmasti tilannetta auta käydä pettämässä että ikäänkuin päästäisiin tasoihin.

Eri juttu on sitten se että ero on tulossa tai vaihtoehtoisesti molemmat tietävät että nyt yksiavioisuutta ei enää suhteessa ole.

Valehtelu on kuitenkin myrkkyä.

Minusta yksiavioisuuden päättymisen uskottomuuteen pitäisi olla sen verran ilmeinen itsestäänselvyys, ettei sitä minusta tarvitse pettäjälle mitenkään erikseen mainostaa. Kai nyt ihminen itsekin tajuaa, ettei suhde ole uskollinen jos siinä petetään? Jos siis on suunnilleen normaalilla älykkyydellä varustettu.

Näinhän käytännössä ei kuitenkaan toimita.

Jos toinen pettää ja molemmat ovat halukkaita jatkamaan, sitä yleensä mennään parisuhdeterapiaan tai yritetään itse keskustelulla saada asiat jotenkin järjestykseen taas. Ei suhteesta automaattisesti tule avointa, vaan pyrkimys on palata entiseen malliin.

Toki jotkut saattavat sopia avoimesta suhteesta tässä vaiheessa, mutta uskon kyllä että ei yleensä.

Tämä , jos ei erota heti

Eihän tämä toimi jos toinen ilman muuta katsoo , että nyt minäkin " saan" pettää.

Jos on oikeaa yritystä jatkaa , ei siihen mitkään kostotoimet sovi

Minusta elämässä on hyvä nyrkkisääntö, että älä koskaan luota ihmiseen jonka olet pettänyt tai aiot pettää. Se on silkkaa typeryyttä. Ei kertakaikkiaan löydy sympatiaa ihmisiä kohtaan, jotka kuvittelevat voivansa itse ravata vieraissa mutta vaatia silti kumppanilta uskollisuutta. Tämä on minusta niin kohtuuton ja röyhkeä oletus, ettei sellaisesta tarvitse edes välittää.

Tämä. Kyllä hämmästyttää ihmisten typeryys. En luottaisi myöskään ihmiseen jonka olen pettänyt, sillä sillä sekunnilla kun hän saa tietää, hän saattaa haluta kostaa, ja se saattaa tarkoittaa myös jonkinlaista pidempiaikaista seläntakana juonimista. Petturi, joka ei näennäisesti ole vielä jäänyt kiinni, on melkoisen yksinkertainen omassa ylemmyydentunnossaan kuvitellen et hän on ainoa, joka osaa vedättää. Eli jos teillä on suhteessanne tai sosiaalisessa kuplassanne kulissiliitossanne jotain "menetettävää", olisin varuillani. Jos taas on tunne, ettei ole menetettävää, vaan haluattekin siitä eroon keinolla millä hyvänsä, jatkakaa. :)

Hämmöstyttävää on tuo sun YLIMIELISYYS JA SAIRAS ASENNE!

Sulla on paljonkin menetettävää esim. narsistinen luonne!

Et ole VIELÄKÄÄN hakenut apua?!!

No hae sinä kun tuntuu niin kiire ja tarve olevan, hyvä ihminen sentään!

Vierailija kirjoitti:

Aavistus heräsi kun yleensä ulkoisesta olemuksestaan lähes täysin piittaamaton mies alkoi peseytyä useammin, kuin joka neljäs päivä, käydä "kaverin kanssa verkoilla" kauluspaita päällä tukka kammattuna ja urheilla tuplasti tavallista enemmän. Minua mies ei enää halunnut huomioida, käyttäytyi kuin olisin ollut jatkuvasti jonkun suuremman suunnitelman tiellä.

Lopulta kysyin suoraan ja mies tunnusti kiertelemättä löytäneensä nuoremman naisen. Suhteemme päättyi siihen ja mies muutti seuraavalla viikolla tämän uuden naisen luo

 Niinpä. Täälläkin mies käy samantyyppistä oireilua läpi. Ei ole kuitenkaan rohkeutta tunnustaa, vaikka merkit huutaa jotain olevan meneillään. Ei kestä miehellä luonne myöntää, mutta katellaan, kyllä se sieltä vielä rysähtää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei puhu suomea ja sen vuoksi minä avaan kaikki hänelle tulevat viralliset kirjeet, esimerkiksi verottajalta, terveydenhuollosta, vakuutusyhtiöltä jne.

No tuli sitten kirje syyttäjältä. Luulin, että nyt hän on säheltänyt autonsa kanssa sen viimeisen kerran ja kirje liittyy liikenneasioihin.

Avasin kirjeen. Se oli syyttämättäjättämispäätös raiskauksesta. Lukiessani tapahtumien kuvausta ja mitä tapauksen osapuolet siitä väittivät, en epäillyt pettämistä mutta raiskausta en uskonut hetkeäkään. Eikä onneksi syyttäjäkään.

Soitin miehelle, että ilmeisesti olet ehtinyt tekemään muutakin kuin töitä. Tämä väitetty raiskaus oli tapahtunut noin 9kk aiemmin. Tiesin jo silloin, että jotain on tapahtunut, mutta en tiennyt mitä. Hän oli todella hermostunut ja stressantunut koko ajan ja sanoikin jossain vaiheessa, että hänellä on jotain kerrottavaa. Ei kuitenkaan saanut koskaan sanottua. Soitettuani hän tiesi heti mistä puhun ja sanoi tulevansa heti kotiin. Sanoin, että voi olla parempi pysyä poissa. Löin luurin korvaan.

Soitin heti kahdelle parhaalle ystävälleni, että saan ajatuksiani jotenkin kasaan. Mies koitti soittaa koko kotimatkansa ajan, en vastannut.

Tuli sitten kotiin, käski lapset ulos talosta, itki, pyysi anteeksi, vastasi kysymyksiini ja vannoi, ettei mitään tällaista tulisi koskaan enää tapahtumaan. Sanoin etten pysty asiaa miettimään niin pitkälle vielä.

Alkushokista selvittyäni päätin jatkaa, en hänen toiveestaan, vaan siksi että rakkauteni häneen ei ollut vielä ohi. Ostin aihetta käsittelevän kirjan, jonka avulla olen asiaa työstänyt. Suhteemme puhkesi uudelleen kukkaan ja vieläpä kaikkia todennäköisyyksi uhmaten. Tulin raskaaksi 45-vuotiaana muutama kuukausi sen jälkeen, kun näin sen kirjeen. Nyt meillä on tästä uudelleen liekkiin leimahtaneesta rakkaudesta uusi lapsi ja arki on parempaa kuin ennen.

Oletko parturikampaaja ammatiltasi ja miehesi latino? :D

En ole parturikampaaja, eikä mieheni ole latino. 

Nainen kertoi surkeasta avioliitosta ja häjystä miehestä. Uskoin, kuulemma avioero olisi pian tulilla. Syöksyn suhteeseen ja jäin odottamaan eroa.

Nainen harrasti ja oli amatöörinä alansa huippuja. Sai itsestään jutun harrastelehteen. Jutussa poseerasi perheensä kanssa ja kertoi juuri perheen olevan elämänsä tärkein asia ja voimavara.

Jutun luettuani lähetin tekstarin, että tämä oli sitten tässä. Lähetteli itsestään vielä valokuvia ja yritti elvyttää suhdetta. En koskaan vastannut.