Kuinka pettäminen paljastui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.

Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...

Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.

Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...

No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.

Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.

Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.

Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen. 

En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.

Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!

Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt. 

Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.

Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?

Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.

Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.

Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.

Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.

Eli sinusta itsekunnioitus on sitä, että ihminen noudattaa juuri sinun arvojasi ja periaatteitasi (sen sijaan että noudattaisi omiaan)? Jaa, no siinä tapauksessa meillä on aika erilainen näkemys itsekunnioituksesta. Minusta se on sitä, että ihminen pysyy omille arvoilleen ja periaatteilleen uskollisena, eli pystyy edelleen kunnioittamaan itseään. Minä en näe em käytöksessä mitään ristiriitaa omien arvojeni ja ajatusteni kanssa, joten en minä menetä myöskään kunnioitusta itseeni jos toimisin noin. Jonkun muun kunnioituksen voin toki menettää, mutta sillä taas on vain rajallisesti tekemistä itsekunnioituksen kanssa.

Tällä ajatusmallilla kuka tahansa ja ihan sama minkälaisten tekojen jälkeen voi itseään kunnioittaa.

Kuulostaa lähinnä psykopaatilta.

Hyvin monenlaiset ihmiset voivat todella kunnioittaa itseään hyvin monenlaisten tekojen jälkeen. Se johtuu juuri siitä, että ihmiset heijastavat käytöksellään ja itsekunnioituksellaan omaa moraalikoodiaan, eivät sinun.

Jokaisen eri tavalla ajattelevan leimaaminen psykopaatiksi on minusta kyllä vähän lapsellista. Jos joku ei näe pikkulasten murhaamisessa mitään väärää, niin sellaista minäkin sanoisin helposti psykopaatiksi. Sen sijaan kostopettäminen on muutaman asteen harmaampaa aluetta. Psykopatia on kuitenkin ennen kaikkea empatian puutetta. Se, että uskottomuudella syvästi satutettu ihminen ei tunne empatiaa pettäjää kohtaan ei minun nähdäkseni ole mielisairaus vaan inhimillinen reaktio kipuun ja traumaan. Sinä voit toki olla toista mieltä, mutta minä epäilen, että suurin osa mielenterveysammattilaisista on kyllä psylopatian määritelmien suhteen lähempänä minun linjaani kuin sinun.

Mielenterveysammattilaiset ovat kyllä myös sitä mieltä, että omien traumojen ja kivun lievittäminen satuttamalla toista ei ole millään tavalla terveellistä tai tervehdyttävää.

Lisäksi iso osa maallikoita on sitä mieltä, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Vielä suurempi osa maallikoista on sitä mieltä, että itsensä alentaminen toisen tasolle ei ole lopulta kovin hyvä taktiikka rakentaa omaa elämää pettämisen jälkeen terveelle, mielekkäälle pohjalle.

Kuten sulle on jo sanottu, ei kukaan ole alentamassa itseään mihinkään sillä että tekee itse omat ratkaisut, vaikka tietää että se ensin luottamuksen pettänyt puolisko ei siitä pitäisi. Jos haluat että sinua kohdellaan hyvin, niin joudut itse kohtelemaan myös muita hyvin. Et voi odottaa että sinua kunnioitetaan ja sinua kohtaan ollaan rehellisiä jos et sitä itse toiselle ole. Ei kukaan ole myöskään korjaamassa takaisin pettämisellä väärää oikeaksi, mistä ihmeestä ällainen ajatus edes kumpuaa? Omista traumoista ja pienisieluisuudesta? Kellään tuskin myöskään on "taktiikkana elämässä" tällainen, miten tuollainen voisi edes juolahtaa tervepäisen ihmisen mieleen?

Minun taktiikkani elämässä on pitää yllä omia, itse asettamiani standardeja, joihin kuuluu se, että en petä. Ihan sama, mitä siitä pitää luottamukseni pettäneet. 

En siis petä itseäni alentumalla pettäjän tasolle kostopettämään. Olen rehellinen itselleni ja arvoilleni silloinkin, kun toinen ei ole.

Pidän kostopettämistä nöyryyttävänä hätäratkaisuna helpottaa omaa oloa.

Ymmärrän täysin, mutta silti se on vain SINUN tapasi toimia sellaisilla tavoilla mitkä olet itse itsellesi (tai antanut muiden itsellesi) asettaa. 

Totta kai on vain minun tapani ja ihan itse valittu. Mutta nythän tarinaan lisättiinkin mielenterveydenalan ammattilaiset ja uskon, että he ovat kanssani samaa mieltä siitä, että kostopettäminen ei ole omankaan tulevaisuuden kannalta rakentavin toimintatapa. 

Tai näin ainakin julkisuudessa esiintyneet tutkimukset ovat antaneet ymmärtää.

Varmasti sinulle tulisikin tuollainen olo, ja tulevaisuutesi olisi pilalla jos toimisit sillä tavalla kuin joku toinen. Sellainen taas jonka mielestä niin makaa kuin petaa, sitä saa mitä tilaa, ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan on ihan eri linjoilla, eikä sellainen tarvitsekaan mitään mielenterveysammattilaisten apua, toisin kuin itse tarvitsisit.

Tämä. Minulle suhde joko on uskollinen tai ei ole. Ei ole sellaista vaihtoehtoa, että toinen käy ihan vähän vaan sutimassa muita mutta odottaa kumppanilta silti uskollisuutta. Se on yksinkertaisesti täysin absurdi ja kohtuuton oletus. Pettäjä irtisanoo yksipuolisesti uskollisuusodotuksen suhteesta, eikä ole millään muotoa oikeutettu yllättymään siitä että tämä irtisanominen koskee toistakin osapuolta.

Tämä kai riippuu siitä aiotaanko jatkaa yhdessä vai ei.

Jos asia hoidetaan ja keskustellaan ja yhdessä päätetään jatkaa, ei varmasti tilannetta auta käydä pettämässä että ikäänkuin päästäisiin tasoihin.

Eri juttu on sitten se että ero on tulossa tai vaihtoehtoisesti molemmat tietävät että nyt yksiavioisuutta ei enää suhteessa ole.

Valehtelu on kuitenkin myrkkyä.

Minusta yksiavioisuuden päättymisen uskottomuuteen pitäisi olla sen verran ilmeinen itsestäänselvyys, ettei sitä minusta tarvitse pettäjälle mitenkään erikseen mainostaa. Kai nyt ihminen itsekin tajuaa, ettei suhde ole uskollinen jos siinä petetään? Jos siis on suunnilleen normaalilla älykkyydellä varustettu.

Näinhän käytännössä ei kuitenkaan toimita.

Jos toinen pettää ja molemmat ovat halukkaita jatkamaan, sitä yleensä mennään parisuhdeterapiaan tai yritetään itse keskustelulla saada asiat jotenkin järjestykseen taas. Ei suhteesta automaattisesti tule avointa, vaan pyrkimys on palata entiseen malliin.

Toki jotkut saattavat sopia avoimesta suhteesta tässä vaiheessa, mutta uskon kyllä että ei yleensä.

Tämä , jos ei erota heti

Eihän tämä toimi jos toinen ilman muuta katsoo , että nyt minäkin " saan" pettää.

Jos on oikeaa yritystä jatkaa , ei siihen mitkään kostotoimet sovi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.

Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...

Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.

Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...

No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.

Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.

Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.

Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen. 

En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.

Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!

Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt. 

Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.

Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?

Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.

Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.

Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.

Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.

Eli sinusta itsekunnioitus on sitä, että ihminen noudattaa juuri sinun arvojasi ja periaatteitasi (sen sijaan että noudattaisi omiaan)? Jaa, no siinä tapauksessa meillä on aika erilainen näkemys itsekunnioituksesta. Minusta se on sitä, että ihminen pysyy omille arvoilleen ja periaatteilleen uskollisena, eli pystyy edelleen kunnioittamaan itseään. Minä en näe em käytöksessä mitään ristiriitaa omien arvojeni ja ajatusteni kanssa, joten en minä menetä myöskään kunnioitusta itseeni jos toimisin noin. Jonkun muun kunnioituksen voin toki menettää, mutta sillä taas on vain rajallisesti tekemistä itsekunnioituksen kanssa.

Tällä ajatusmallilla kuka tahansa ja ihan sama minkälaisten tekojen jälkeen voi itseään kunnioittaa.

Kuulostaa lähinnä psykopaatilta.

Hyvin monenlaiset ihmiset voivat todella kunnioittaa itseään hyvin monenlaisten tekojen jälkeen. Se johtuu juuri siitä, että ihmiset heijastavat käytöksellään ja itsekunnioituksellaan omaa moraalikoodiaan, eivät sinun.

Jokaisen eri tavalla ajattelevan leimaaminen psykopaatiksi on minusta kyllä vähän lapsellista. Jos joku ei näe pikkulasten murhaamisessa mitään väärää, niin sellaista minäkin sanoisin helposti psykopaatiksi. Sen sijaan kostopettäminen on muutaman asteen harmaampaa aluetta. Psykopatia on kuitenkin ennen kaikkea empatian puutetta. Se, että uskottomuudella syvästi satutettu ihminen ei tunne empatiaa pettäjää kohtaan ei minun nähdäkseni ole mielisairaus vaan inhimillinen reaktio kipuun ja traumaan. Sinä voit toki olla toista mieltä, mutta minä epäilen, että suurin osa mielenterveysammattilaisista on kyllä psylopatian määritelmien suhteen lähempänä minun linjaani kuin sinun.

Mielenterveysammattilaiset ovat kyllä myös sitä mieltä, että omien traumojen ja kivun lievittäminen satuttamalla toista ei ole millään tavalla terveellistä tai tervehdyttävää.

Lisäksi iso osa maallikoita on sitä mieltä, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Vielä suurempi osa maallikoista on sitä mieltä, että itsensä alentaminen toisen tasolle ei ole lopulta kovin hyvä taktiikka rakentaa omaa elämää pettämisen jälkeen terveelle, mielekkäälle pohjalle.

Kuten sulle on jo sanottu, ei kukaan ole alentamassa itseään mihinkään sillä että tekee itse omat ratkaisut, vaikka tietää että se ensin luottamuksen pettänyt puolisko ei siitä pitäisi. Jos haluat että sinua kohdellaan hyvin, niin joudut itse kohtelemaan myös muita hyvin. Et voi odottaa että sinua kunnioitetaan ja sinua kohtaan ollaan rehellisiä jos et sitä itse toiselle ole. Ei kukaan ole myöskään korjaamassa takaisin pettämisellä väärää oikeaksi, mistä ihmeestä ällainen ajatus edes kumpuaa? Omista traumoista ja pienisieluisuudesta? Kellään tuskin myöskään on "taktiikkana elämässä" tällainen, miten tuollainen voisi edes juolahtaa tervepäisen ihmisen mieleen?

Minun taktiikkani elämässä on pitää yllä omia, itse asettamiani standardeja, joihin kuuluu se, että en petä. Ihan sama, mitä siitä pitää luottamukseni pettäneet. 

En siis petä itseäni alentumalla pettäjän tasolle kostopettämään. Olen rehellinen itselleni ja arvoilleni silloinkin, kun toinen ei ole.

Pidän kostopettämistä nöyryyttävänä hätäratkaisuna helpottaa omaa oloa.

Ymmärrän täysin, mutta silti se on vain SINUN tapasi toimia sellaisilla tavoilla mitkä olet itse itsellesi (tai antanut muiden itsellesi) asettaa. 

Totta kai on vain minun tapani ja ihan itse valittu. Mutta nythän tarinaan lisättiinkin mielenterveydenalan ammattilaiset ja uskon, että he ovat kanssani samaa mieltä siitä, että kostopettäminen ei ole omankaan tulevaisuuden kannalta rakentavin toimintatapa. 

Tai näin ainakin julkisuudessa esiintyneet tutkimukset ovat antaneet ymmärtää.

Varmasti sinulle tulisikin tuollainen olo, ja tulevaisuutesi olisi pilalla jos toimisit sillä tavalla kuin joku toinen. Sellainen taas jonka mielestä niin makaa kuin petaa, sitä saa mitä tilaa, ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan on ihan eri linjoilla, eikä sellainen tarvitsekaan mitään mielenterveysammattilaisten apua, toisin kuin itse tarvitsisit.

Tämä. Minulle suhde joko on uskollinen tai ei ole. Ei ole sellaista vaihtoehtoa, että toinen käy ihan vähän vaan sutimassa muita mutta odottaa kumppanilta silti uskollisuutta. Se on yksinkertaisesti täysin absurdi ja kohtuuton oletus. Pettäjä irtisanoo yksipuolisesti uskollisuusodotuksen suhteesta, eikä ole millään muotoa oikeutettu yllättymään siitä että tämä irtisanominen koskee toistakin osapuolta.

Tämä kai riippuu siitä aiotaanko jatkaa yhdessä vai ei.

Jos asia hoidetaan ja keskustellaan ja yhdessä päätetään jatkaa, ei varmasti tilannetta auta käydä pettämässä että ikäänkuin päästäisiin tasoihin.

Eri juttu on sitten se että ero on tulossa tai vaihtoehtoisesti molemmat tietävät että nyt yksiavioisuutta ei enää suhteessa ole.

Valehtelu on kuitenkin myrkkyä.

Minusta yksiavioisuuden päättymisen uskottomuuteen pitäisi olla sen verran ilmeinen itsestäänselvyys, ettei sitä minusta tarvitse pettäjälle mitenkään erikseen mainostaa. Kai nyt ihminen itsekin tajuaa, ettei suhde ole uskollinen jos siinä petetään? Jos siis on suunnilleen normaalilla älykkyydellä varustettu.

Näinhän käytännössä ei kuitenkaan toimita.

Jos toinen pettää ja molemmat ovat halukkaita jatkamaan, sitä yleensä mennään parisuhdeterapiaan tai yritetään itse keskustelulla saada asiat jotenkin järjestykseen taas. Ei suhteesta automaattisesti tule avointa, vaan pyrkimys on palata entiseen malliin.

Toki jotkut saattavat sopia avoimesta suhteesta tässä vaiheessa, mutta uskon kyllä että ei yleensä.

Tämä , jos ei erota heti

Eihän tämä toimi jos toinen ilman muuta katsoo , että nyt minäkin " saan" pettää.

Jos on oikeaa yritystä jatkaa , ei siihen mitkään kostotoimet sovi

En jatkaisi suhdetta itse sen jälkeen jos minä olisin pettänyt toista, koska en todellakaan haluaisi olla suhteessa jossa minä olen pettänynt, mutta kieltänyt toista tekemättä samaa minulle. Se ei olisi ikinä enää tasavertainen suhde. No ehkä sen jälkeen jos se toinenkin kävisi pettämässä minua, mutta en pystyisi jäädä sitäkään odottelemaan. 

En kyllä ymmärrä miten näin voisi päästä käymään nykyisessä suhteessani, koska en näe mitään syytä kunnioittamaani, rakastamaani, ja minua hyvin kohtelevaa, elämäni tärkeintä ihmistä pettää yhtään millään tavalla. Olen myös ollut suhteessa joka olikin perustunut alusta asti minulle valehtelemiselle, (en vain tiennyt tätä pitkään aikaan) ja silloin kyllä sain hyvän mielen siitä etten torjunut erästä komeaa herrasmiestä, enkä ole ikinä koskaan tuntenut asiasta huonoa oloa millään tavoin, vaan pelkästään hyvät muistot jäi tuosta yöstä. 

Ex-vaimoni petti minua. Asia kerrottiin minulle oman firmani illanistujaisissa. Vaimoni eikä hänen firmansa ollut missään linkissä omaan työpaikkaani. Silloinen pomoni otti asian puheeksi kesken dinnerin. Kävi ilmi, että kaikki kollegani olivat tietoisia asiasta jo siinä vaiheessa. Tämä tapahtui helsingissä. Siihen loppui se liitto ja valehtelun kuunteleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Olen pettänyt miestäni yhteensä noin 5 vuoden ajan. Pettävät naiset osaavat pitää suunsa kiinni ja olla sähläämättä.

Todennäköisyyslaskennan perusteella p käry lähestyy, päivä päivältä kunnes kaikki romahtaa. Älä tuudittaudu erehtymättömyyteesi.

DIGIAIKA on vaarallista myös PETTÄJILLE!

Tämä! Se on niin huvittavaa kun pettäjät hokee että ei jää kiinni, ei koskaan.

Mutta nykyaikana joka paikassa on turvakameroita esim. hotelleissa käytävissä, hississä, autoparkissa ja ihmisillä älypuhelimia, joilla kuvataan jatkuvasti jne.

Ja kyllä ihmiset huomaa ja vaistoaa asioita, ei muuten voitaisi selvittää montakaan rikosta.

Ei turvakameran nauhoja kuka vaan pääse katsomaan.

Kuka niin on väittänytkään? Etkä sinäkään, ellet ole asianosainen ja syytettynä pettämisestä. Todisteet puhuvat puolestaan. Ja googlaapa huviksesi sana yksityisetsivä.

Mitä löytyy heti alkuunsa🤔Mieti sitä.

Turvakameran nauhoja pääsee katsomaan jos on tapahtunut rikos, pettäminen ei ole sellainen rikos että poliisit alkaisivat niitä tutkimaan, eivät sitten muuta ehtisikään. Sekin on rikos jos työnantaja huvikseen katselee firman nauhoja, sallittu vain viranomaisen luvalla ja läsnäollessa. Jos huo raava pari menee vaikka hotelliin ei niitä hotellin nauhoja kellekään näytetä, ei edes yksityisetsivälle, korkeintaan Varekselle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.

Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...

Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.

Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...

No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.

Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.

Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.

Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen. 

En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.

Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!

Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt. 

Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.

Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?

Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.

Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.

Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.

Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.

Eli sinusta itsekunnioitus on sitä, että ihminen noudattaa juuri sinun arvojasi ja periaatteitasi (sen sijaan että noudattaisi omiaan)? Jaa, no siinä tapauksessa meillä on aika erilainen näkemys itsekunnioituksesta. Minusta se on sitä, että ihminen pysyy omille arvoilleen ja periaatteilleen uskollisena, eli pystyy edelleen kunnioittamaan itseään. Minä en näe em käytöksessä mitään ristiriitaa omien arvojeni ja ajatusteni kanssa, joten en minä menetä myöskään kunnioitusta itseeni jos toimisin noin. Jonkun muun kunnioituksen voin toki menettää, mutta sillä taas on vain rajallisesti tekemistä itsekunnioituksen kanssa.

Tällä ajatusmallilla kuka tahansa ja ihan sama minkälaisten tekojen jälkeen voi itseään kunnioittaa.

Kuulostaa lähinnä psykopaatilta.

Hyvin monenlaiset ihmiset voivat todella kunnioittaa itseään hyvin monenlaisten tekojen jälkeen. Se johtuu juuri siitä, että ihmiset heijastavat käytöksellään ja itsekunnioituksellaan omaa moraalikoodiaan, eivät sinun.

Jokaisen eri tavalla ajattelevan leimaaminen psykopaatiksi on minusta kyllä vähän lapsellista. Jos joku ei näe pikkulasten murhaamisessa mitään väärää, niin sellaista minäkin sanoisin helposti psykopaatiksi. Sen sijaan kostopettäminen on muutaman asteen harmaampaa aluetta. Psykopatia on kuitenkin ennen kaikkea empatian puutetta. Se, että uskottomuudella syvästi satutettu ihminen ei tunne empatiaa pettäjää kohtaan ei minun nähdäkseni ole mielisairaus vaan inhimillinen reaktio kipuun ja traumaan. Sinä voit toki olla toista mieltä, mutta minä epäilen, että suurin osa mielenterveysammattilaisista on kyllä psylopatian määritelmien suhteen lähempänä minun linjaani kuin sinun.

Mielenterveysammattilaiset ovat kyllä myös sitä mieltä, että omien traumojen ja kivun lievittäminen satuttamalla toista ei ole millään tavalla terveellistä tai tervehdyttävää.

Lisäksi iso osa maallikoita on sitä mieltä, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Vielä suurempi osa maallikoista on sitä mieltä, että itsensä alentaminen toisen tasolle ei ole lopulta kovin hyvä taktiikka rakentaa omaa elämää pettämisen jälkeen terveelle, mielekkäälle pohjalle.

Kuten sulle on jo sanottu, ei kukaan ole alentamassa itseään mihinkään sillä että tekee itse omat ratkaisut, vaikka tietää että se ensin luottamuksen pettänyt puolisko ei siitä pitäisi. Jos haluat että sinua kohdellaan hyvin, niin joudut itse kohtelemaan myös muita hyvin. Et voi odottaa että sinua kunnioitetaan ja sinua kohtaan ollaan rehellisiä jos et sitä itse toiselle ole. Ei kukaan ole myöskään korjaamassa takaisin pettämisellä väärää oikeaksi, mistä ihmeestä ällainen ajatus edes kumpuaa? Omista traumoista ja pienisieluisuudesta? Kellään tuskin myöskään on "taktiikkana elämässä" tällainen, miten tuollainen voisi edes juolahtaa tervepäisen ihmisen mieleen?

Minun taktiikkani elämässä on pitää yllä omia, itse asettamiani standardeja, joihin kuuluu se, että en petä. Ihan sama, mitä siitä pitää luottamukseni pettäneet. 

En siis petä itseäni alentumalla pettäjän tasolle kostopettämään. Olen rehellinen itselleni ja arvoilleni silloinkin, kun toinen ei ole.

Pidän kostopettämistä nöyryyttävänä hätäratkaisuna helpottaa omaa oloa.

Ymmärrän täysin, mutta silti se on vain SINUN tapasi toimia sellaisilla tavoilla mitkä olet itse itsellesi (tai antanut muiden itsellesi) asettaa. 

Totta kai on vain minun tapani ja ihan itse valittu. Mutta nythän tarinaan lisättiinkin mielenterveydenalan ammattilaiset ja uskon, että he ovat kanssani samaa mieltä siitä, että kostopettäminen ei ole omankaan tulevaisuuden kannalta rakentavin toimintatapa. 

Tai näin ainakin julkisuudessa esiintyneet tutkimukset ovat antaneet ymmärtää.

Varmasti sinulle tulisikin tuollainen olo, ja tulevaisuutesi olisi pilalla jos toimisit sillä tavalla kuin joku toinen. Sellainen taas jonka mielestä niin makaa kuin petaa, sitä saa mitä tilaa, ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan on ihan eri linjoilla, eikä sellainen tarvitsekaan mitään mielenterveysammattilaisten apua, toisin kuin itse tarvitsisit.

Tämä. Minulle suhde joko on uskollinen tai ei ole. Ei ole sellaista vaihtoehtoa, että toinen käy ihan vähän vaan sutimassa muita mutta odottaa kumppanilta silti uskollisuutta. Se on yksinkertaisesti täysin absurdi ja kohtuuton oletus. Pettäjä irtisanoo yksipuolisesti uskollisuusodotuksen suhteesta, eikä ole millään muotoa oikeutettu yllättymään siitä että tämä irtisanominen koskee toistakin osapuolta.

Tämä kai riippuu siitä aiotaanko jatkaa yhdessä vai ei.

Jos asia hoidetaan ja keskustellaan ja yhdessä päätetään jatkaa, ei varmasti tilannetta auta käydä pettämässä että ikäänkuin päästäisiin tasoihin.

Eri juttu on sitten se että ero on tulossa tai vaihtoehtoisesti molemmat tietävät että nyt yksiavioisuutta ei enää suhteessa ole.

Valehtelu on kuitenkin myrkkyä.

Minusta yksiavioisuuden päättymisen uskottomuuteen pitäisi olla sen verran ilmeinen itsestäänselvyys, ettei sitä minusta tarvitse pettäjälle mitenkään erikseen mainostaa. Kai nyt ihminen itsekin tajuaa, ettei suhde ole uskollinen jos siinä petetään? Jos siis on suunnilleen normaalilla älykkyydellä varustettu.

Näinhän käytännössä ei kuitenkaan toimita.

Jos toinen pettää ja molemmat ovat halukkaita jatkamaan, sitä yleensä mennään parisuhdeterapiaan tai yritetään itse keskustelulla saada asiat jotenkin järjestykseen taas. Ei suhteesta automaattisesti tule avointa, vaan pyrkimys on palata entiseen malliin.

Toki jotkut saattavat sopia avoimesta suhteesta tässä vaiheessa, mutta uskon kyllä että ei yleensä.

Tämä , jos ei erota heti

Eihän tämä toimi jos toinen ilman muuta katsoo , että nyt minäkin " saan" pettää.

Jos on oikeaa yritystä jatkaa , ei siihen mitkään kostotoimet sovi

Nyt on pakko tulla sanomaan. Pettämisestä on mahdotonta päästä täysin yli. Jos on itselleen rehellinen. Ei sitä voi antaa anteeksi, voi yrittää unohtaa, mut luottamus ei koskaan täysin palaudu. Aivan turhaa ja ajanhukkaa. Maailmasta löytyy rehellisiä toisia kunnioittavia ihmisiä. Miksi tuhlata ainoa elämänsä jonkun ku***en petturin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

KUINKA PETTÄJÄ PALJASTUI, KERTOKAA MITEN PETTÄJÄ JÄI KIINNI.

Tämä on ollut ap:n aloitus. Selvästi esitetty kysymys. Osa kommentoijista on ymmärtänyt lukemansa, valitettavan monet eivät. Joutavaa jankkaamista turhan paljon!

Tämä. 

Yhden eksän pettämisestä kuulin häneltä itseltään muutaman vuoden jälkeen tapahtuneesta, ei muistanut enää valehdelleensa tapahtumista. Suhde päättyi hyvin pian tuon jälkeen kun tajusin totuuden.

Toisen eksän pettämisestä (toisesta suhteesta) kuulin ystävältäni, tämä silloinen eksäni oli suhteessa ystäväni ystävän kanssa samaan aikaan. En ampunut viestintuojaa vaan jätin sen petturin.

Yksi eksä ei osannut yöksi kotiin ja väitti ettei mitään ollut tapahtunut, mitä nyt nukkunut toisen vieressä. Petin kostoksi ja lopetin suhteen.

Nyt olen erehtynyt harmikseni suhteeseen varatun miehen kanssa. Pitäisi narauttaa ukko, lopetan suhteen sitten, kun olen sen tehnyt. Viesteistä ruutukaappaukset tai tulosteet vaimolle? Vieraita hiuksia ja tuoksuja ja meikkijäämiä väärissä paikoissa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

Minä kommentoin alunperin turhan ikävään sävyyn tuota itsariuhkausasiaa, pahoittelut siitä. Minun tarkoitukseni ei varsinaisesti ollut edes moralisoida. Ajatus oli, että itsariuhkaus on minusta epälooginen perustelu pettämiselle, koska jos ihminen on merkittävässä itsemurhariskissä jätettynä on se varmasti itsemurhariskissä petettynäkin. En ottanut kantaa pettämisen oikeutukseen, tuomittavuuteen tai ymmärrettävyyteen. Ainoastaan selityksen loogisuuteen. En ole raivoissani enkä ole se joka on haukkunut psykopaatiksi ja narsistiksi. (Itseasiassa kyseinen keskustelija on pari sivua takaperin haukkunut minutkin psykopaatiksi.) Psykopaateista ja narsisteista messuava kommentoija vastannee toivottavasti omasta puolestaan kysymykseesi.

Pettäminen on passiivinen teko, tarkoitettu salattavaksi, eikä näin siis kohdistu petettyyn. Tällaisessa tilanteessa pettäjä käsittelee omaa huonoa vointiaan ja etsii ulospääsyä, eikä suinkaan ajattele tekevänsä asiaa loukatakseen sitä itsetuhoista henkilöä. Se on pakoa tilanteesta, eikä se loogista olekaan. Siinä on monella looginen ajattelu vähän tiukassa kun oma mieli halajaa vapauteen, mutta toinen heiluttaa edessä pilleripurkkia. Tätä ei ymmärrä kuka ei ole sairaalan käytävää kävellyt nähdäkseen sen avaruuspeitteen alla tapahtuvan teatteriesityksen. Tai lukenut aamuyöstä pitkiä sähköposteja, joiden viesti on vierittää vastuu toisen ihmisen kohtalosta omalle hartialle. 

Joku on kai sitten niin vahva, että pystyy tuollaisessakin tilanteessa viileään, rationaaliseen ajatteluun. Itsellä meni todella pitkään ennenkuin pystyin ajattelemaan, että jos se päättää tehdä itselleen jotain niin ei se minun vastuullani voi olla, onhan sillä muitakin läheisiä esim äiti ja terapiaa on tarjottu useita kertoja. Tuollainen kuvaamasi looginen ajattelu alkoi heräillä vasta kuin yhteydenpito ko henkilöön katkesi kokonaan. Totta kai tämän päivän ymmärryksessä pidän toimintaani a) järjettömänä b) häpeällisenä.

Pettäminen ei todellakaan ole passiivista nähnytkään :D Siinä tehdään heti alkuun valinta, petänkö. Ja sitten jatkanko. Valehtelenko. Ja jatkanko pettämistä tai valehtelua. Useamman vuoden salasuhteessa on melko monta valinnan paikkaa ja mahdollisuutta toimia oikein tai jatkaa sitä pettämistä, valehtelua ja salailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

Minä kommentoin alunperin turhan ikävään sävyyn tuota itsariuhkausasiaa, pahoittelut siitä. Minun tarkoitukseni ei varsinaisesti ollut edes moralisoida. Ajatus oli, että itsariuhkaus on minusta epälooginen perustelu pettämiselle, koska jos ihminen on merkittävässä itsemurhariskissä jätettynä on se varmasti itsemurhariskissä petettynäkin. En ottanut kantaa pettämisen oikeutukseen, tuomittavuuteen tai ymmärrettävyyteen. Ainoastaan selityksen loogisuuteen. En ole raivoissani enkä ole se joka on haukkunut psykopaatiksi ja narsistiksi. (Itseasiassa kyseinen keskustelija on pari sivua takaperin haukkunut minutkin psykopaatiksi.) Psykopaateista ja narsisteista messuava kommentoija vastannee toivottavasti omasta puolestaan kysymykseesi.

Pettäminen on passiivinen teko, tarkoitettu salattavaksi, eikä näin siis kohdistu petettyyn. Tällaisessa tilanteessa pettäjä käsittelee omaa huonoa vointiaan ja etsii ulospääsyä, eikä suinkaan ajattele tekevänsä asiaa loukatakseen sitä itsetuhoista henkilöä. Se on pakoa tilanteesta, eikä se loogista olekaan. Siinä on monella looginen ajattelu vähän tiukassa kun oma mieli halajaa vapauteen, mutta toinen heiluttaa edessä pilleripurkkia. Tätä ei ymmärrä kuka ei ole sairaalan käytävää kävellyt nähdäkseen sen avaruuspeitteen alla tapahtuvan teatteriesityksen. Tai lukenut aamuyöstä pitkiä sähköposteja, joiden viesti on vierittää vastuu toisen ihmisen kohtalosta omalle hartialle. 

Joku on kai sitten niin vahva, että pystyy tuollaisessakin tilanteessa viileään, rationaaliseen ajatteluun. Itsellä meni todella pitkään ennenkuin pystyin ajattelemaan, että jos se päättää tehdä itselleen jotain niin ei se minun vastuullani voi olla, onhan sillä muitakin läheisiä esim äiti ja terapiaa on tarjottu useita kertoja. Tuollainen kuvaamasi looginen ajattelu alkoi heräillä vasta kuin yhteydenpito ko henkilöön katkesi kokonaan. Totta kai tämän päivän ymmärryksessä pidän toimintaani a) järjettömänä b) häpeällisenä.

Pettäminen ei todellakaan ole passiivista nähnytkään :D Siinä tehdään heti alkuun valinta, petänkö. Ja sitten jatkanko. Valehtelenko. Ja jatkanko pettämistä tai valehtelua. Useamman vuoden salasuhteessa on melko monta valinnan paikkaa ja mahdollisuutta toimia oikein tai jatkaa sitä pettämistä, valehtelua ja salailua.

olisiko kirjoittaja tarkoittanut, ettei se ole aktiivinen petettyyn kohdistuva loukkaus, koska sen ei ole tarkoituskaan tulla ilmi. Jos siis pelkää jättää itsetuhoisen ihmisen niin ei se silloin ole ns epäloogista pettää, kun on varmastikin tarkoitus peitellä se teko. Ja kun sen ettei ole vielä eronnut motiivi on pelko, ei rakkaus ja uskollisuus, niin voihan olla, ettei silloin edes tunne pettävänsä.

mitään hyötyähän siitä ei kyllä tilanteessa ole myöskään, mutkistaa vaan entisestään. Vaikea tilanne. Jos mulla lapsi pitäisi kumppanistaan kiinni uhkailemalla, niin haluaisin kyllä tietää ja yrittää auttaa. Ehkä tuollaisessa tilanteessa koittaisin saada tukea uhkailijan muilta läheisiltä, epäilen, että mustakaan olis vaan sanomaan, että no jos viimeiseen ratkaisuun päädyt niin eipä ole minun vastuulla ja lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KUINKA PETTÄJÄ PALJASTUI, KERTOKAA MITEN PETTÄJÄ JÄI KIINNI.

Tämä on ollut ap:n aloitus. Selvästi esitetty kysymys. Osa kommentoijista on ymmärtänyt lukemansa, valitettavan monet eivät. Joutavaa jankkaamista turhan paljon!

Tämä. 

Yhden eksän pettämisestä kuulin häneltä itseltään muutaman vuoden jälkeen tapahtuneesta, ei muistanut enää valehdelleensa tapahtumista. Suhde päättyi hyvin pian tuon jälkeen kun tajusin totuuden.

Toisen eksän pettämisestä (toisesta suhteesta) kuulin ystävältäni, tämä silloinen eksäni oli suhteessa ystäväni ystävän kanssa samaan aikaan. En ampunut viestintuojaa vaan jätin sen petturin.

Yksi eksä ei osannut yöksi kotiin ja väitti ettei mitään ollut tapahtunut, mitä nyt nukkunut toisen vieressä. Petin kostoksi ja lopetin suhteen.

Nyt olen erehtynyt harmikseni suhteeseen varatun miehen kanssa. Pitäisi narauttaa ukko, lopetan suhteen sitten, kun olen sen tehnyt. Viesteistä ruutukaappaukset tai tulosteet vaimolle? Vieraita hiuksia ja tuoksuja ja meikkijäämiä väärissä paikoissa? 

No nyt on kaksinaismoralistista menoa. Et itse hyväksy pettämistä, ja olet useaan kertaan joutunut uhriksi, ja nyt sitten hengailet varatun kanssa? Vaikka sanotaan, että varattu on aina se joka pettää, niin mä katson, että yhteinen petos se silti on sen varatun kumppania kohtaan. Aika outoa tehdä noin jonkun puolisolle, vaikka tietää kuinka se satuttaa...ja tuo kosto menee suoraan sen petytyn laariin, mies lepertelee parhaansa ja homma jatkuu.

Exmies jäi kiinni pettämisestä kun hänen työkaverinsa ( jotka olivat miehiä) kertoivat minulle. Mies oli pettänyt reissuhommissa ollessaan ja ilmeisesti kuvitteli ettei kaverit kerro minulle mutta työkavereista osa oli minulle tuttuja lapsuudesta asti, pitivätkin minun puolta. Toinen saman miehen pettäminen selvisi kun miehen sisko kertoi minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

Minä kommentoin alunperin turhan ikävään sävyyn tuota itsariuhkausasiaa, pahoittelut siitä. Minun tarkoitukseni ei varsinaisesti ollut edes moralisoida. Ajatus oli, että itsariuhkaus on minusta epälooginen perustelu pettämiselle, koska jos ihminen on merkittävässä itsemurhariskissä jätettynä on se varmasti itsemurhariskissä petettynäkin. En ottanut kantaa pettämisen oikeutukseen, tuomittavuuteen tai ymmärrettävyyteen. Ainoastaan selityksen loogisuuteen. En ole raivoissani enkä ole se joka on haukkunut psykopaatiksi ja narsistiksi. (Itseasiassa kyseinen keskustelija on pari sivua takaperin haukkunut minutkin psykopaatiksi.) Psykopaateista ja narsisteista messuava kommentoija vastannee toivottavasti omasta puolestaan kysymykseesi.

Pettäminen on passiivinen teko, tarkoitettu salattavaksi, eikä näin siis kohdistu petettyyn. Tällaisessa tilanteessa pettäjä käsittelee omaa huonoa vointiaan ja etsii ulospääsyä, eikä suinkaan ajattele tekevänsä asiaa loukatakseen sitä itsetuhoista henkilöä. Se on pakoa tilanteesta, eikä se loogista olekaan. Siinä on monella looginen ajattelu vähän tiukassa kun oma mieli halajaa vapauteen, mutta toinen heiluttaa edessä pilleripurkkia. Tätä ei ymmärrä kuka ei ole sairaalan käytävää kävellyt nähdäkseen sen avaruuspeitteen alla tapahtuvan teatteriesityksen. Tai lukenut aamuyöstä pitkiä sähköposteja, joiden viesti on vierittää vastuu toisen ihmisen kohtalosta omalle hartialle. 

Joku on kai sitten niin vahva, että pystyy tuollaisessakin tilanteessa viileään, rationaaliseen ajatteluun. Itsellä meni todella pitkään ennenkuin pystyin ajattelemaan, että jos se päättää tehdä itselleen jotain niin ei se minun vastuullani voi olla, onhan sillä muitakin läheisiä esim äiti ja terapiaa on tarjottu useita kertoja. Tuollainen kuvaamasi looginen ajattelu alkoi heräillä vasta kuin yhteydenpito ko henkilöön katkesi kokonaan. Totta kai tämän päivän ymmärryksessä pidän toimintaani a) järjettömänä b) häpeällisenä.

Pettäminen ei todellakaan ole passiivista nähnytkään :D Siinä tehdään heti alkuun valinta, petänkö. Ja sitten jatkanko. Valehtelenko. Ja jatkanko pettämistä tai valehtelua. Useamman vuoden salasuhteessa on melko monta valinnan paikkaa ja mahdollisuutta toimia oikein tai jatkaa sitä pettämistä, valehtelua ja salailua.

olisiko kirjoittaja tarkoittanut, ettei se ole aktiivinen petettyyn kohdistuva loukkaus, koska sen ei ole tarkoituskaan tulla ilmi. Jos siis pelkää jättää itsetuhoisen ihmisen niin ei se silloin ole ns epäloogista pettää, kun on varmastikin tarkoitus peitellä se teko. Ja kun sen ettei ole vielä eronnut motiivi on pelko, ei rakkaus ja uskollisuus, niin voihan olla, ettei silloin edes tunne pettävänsä.

mitään hyötyähän siitä ei kyllä tilanteessa ole myöskään, mutkistaa vaan entisestään. Vaikea tilanne. Jos mulla lapsi pitäisi kumppanistaan kiinni uhkailemalla, niin haluaisin kyllä tietää ja yrittää auttaa. Ehkä tuollaisessa tilanteessa koittaisin saada tukea uhkailijan muilta läheisiltä, epäilen, että mustakaan olis vaan sanomaan, että no jos viimeiseen ratkaisuun päädyt niin eipä ole minun vastuulla ja lähtemään.

Itsemurhalla uhkailu on kontrollointia, manipulointia ja kiristämistä, ei muuta. 

Sain tietää pettämisestä vähän alle vuosi erosta. Olin alkanut tapailemaan uutta miestä, ja jonkin ajan päästä hän valitteli oireita alaosastolla. Hän kävi testeissä ja klamydiahan se siellä oireili. Ihmeteltiin molemmat että mitä ihmettä, ja kummalta tämä nyt on tullut. Molemmat oltiin oltu edellisen ihmisen kanssa sängyssä jotain puoli vuotta ennen meidän ekaa seksikertaa, ja niinpä uusi mies soitti exälleen, ja minä omalle exälleni. Exäni sanoi vain että hän on hoidattanut tuon itseltään jo kauan sitten, ja luuli minun tehneen samoin, vaikka minulla ei ollut mitään oireita, enkä tiennyt että hän oli hyppinyt vieraissa. Sen jälkeen tunnusti pettäneensä, ja pyysi anteeksi. 

Itse en pystyny tulemaan raskaaksi arpikudosten takia normaalisti, ja jäinkin sitten lapsettomaksi.

Ystävä kertoi vaimolleen pettäneensä.

Vaimo, nykyään ex, oli vihainen. Pääsin läheltä seuraamaan tilannetta. Olivat yli 10 vuotta yhdessä, kolme lasta, mies rakensi omakotitalon vaimon pyynnöstä. Kun talo oli valmis, lapset tehty, vaimo lihonut(en liioittele), oli vaimo tyytyväinen. Mies pyysi välillä seksiä, vaimo vastaisi aika usein: "hoida itse itsesi". No,mieshän hoisi :) Muutaman kuukauden seksipaaston jälkeen ravintolasta löytyi nainen, joka antoi huomiota ja sitä seksiä. Muutaman tapaamiskerran jälkeen mies jätti perheensä kertomalla asian itse vaimolleen. Pääsin kuuntelemaan molempia osapuolia.

Tuntuu ihmeelliseltä että miehen pettäminen tuli vaimolle yllätyksenä. Kyllä naisten olisi hyvä ymmärtää mistä pettäminen johtuu. Pienellä vastaan tulemisella vältyttäisiin turhilta eroilta ja pettämisiltä. Toisen huomioiminen ja myös fyysisen läheisyyden antaminen toiselle on kaiken A ja O. Kuka opettaisi nämä perusasiat naisille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Olen pettänyt miestäni yhteensä noin 5 vuoden ajan. Pettävät naiset osaavat pitää suunsa kiinni ja olla sähläämättä.

Todennäköisyyslaskennan perusteella p käry lähestyy, päivä päivältä kunnes kaikki romahtaa. Älä tuudittaudu erehtymättömyyteesi.

DIGIAIKA on vaarallista myös PETTÄJILLE!

Tämä! Se on niin huvittavaa kun pettäjät hokee että ei jää kiinni, ei koskaan.

Mutta nykyaikana joka paikassa on turvakameroita esim. hotelleissa käytävissä, hississä, autoparkissa ja ihmisillä älypuhelimia, joilla kuvataan jatkuvasti jne.

Ja kyllä ihmiset huomaa ja vaistoaa asioita, ei muuten voitaisi selvittää montakaan rikosta.

Ei turvakameran nauhoja kuka vaan pääse katsomaan.

Kuka niin on väittänytkään? Etkä sinäkään, ellet ole asianosainen ja syytettynä pettämisestä. Todisteet puhuvat puolestaan. Ja googlaapa huviksesi sana yksityisetsivä.

Mitä löytyy heti alkuunsa🤔Mieti sitä.

Turvakameran nauhoja pääsee katsomaan jos on tapahtunut rikos, pettäminen ei ole sellainen rikos että poliisit alkaisivat niitä tutkimaan, eivät sitten muuta ehtisikään. Sekin on rikos jos työnantaja huvikseen katselee firman nauhoja, sallittu vain viranomaisen luvalla ja läsnäollessa. Jos huo raava pari menee vaikka hotelliin ei niitä hotellin nauhoja kellekään näytetä, ei edes yksityisetsivälle, korkeintaan Varekselle :D

Ja sinulla on tästä varma tieto, mistä? Kiistän ja kumoan asiattomana provokaationa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KUINKA PETTÄJÄ PALJASTUI, KERTOKAA MITEN PETTÄJÄ JÄI KIINNI.

Tämä on ollut ap:n aloitus. Selvästi esitetty kysymys. Osa kommentoijista on ymmärtänyt lukemansa, valitettavan monet eivät. Joutavaa jankkaamista turhan paljon!

Tämä. 

Yhden eksän pettämisestä kuulin häneltä itseltään muutaman vuoden jälkeen tapahtuneesta, ei muistanut enää valehdelleensa tapahtumista. Suhde päättyi hyvin pian tuon jälkeen kun tajusin totuuden.

Toisen eksän pettämisestä (toisesta suhteesta) kuulin ystävältäni, tämä silloinen eksäni oli suhteessa ystäväni ystävän kanssa samaan aikaan. En ampunut viestintuojaa vaan jätin sen petturin.

Yksi eksä ei osannut yöksi kotiin ja väitti ettei mitään ollut tapahtunut, mitä nyt nukkunut toisen vieressä. Petin kostoksi ja lopetin suhteen.

Nyt olen erehtynyt harmikseni suhteeseen varatun miehen kanssa. Pitäisi narauttaa ukko, lopetan suhteen sitten, kun olen sen tehnyt. Viesteistä ruutukaappaukset tai tulosteet vaimolle? Vieraita hiuksia ja tuoksuja ja meikkijäämiä väärissä paikoissa? 

Paljasta pettäjä,kiitos! En muuta odotakaan, kuin että olisitte oikeasti niin rohkeita!

Nainen, petturin vaimo toistaiseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Olen pettänyt miestäni yhteensä noin 5 vuoden ajan. Pettävät naiset osaavat pitää suunsa kiinni ja olla sähläämättä.

Todennäköisyyslaskennan perusteella p käry lähestyy, päivä päivältä kunnes kaikki romahtaa. Älä tuudittaudu erehtymättömyyteesi.

DIGIAIKA on vaarallista myös PETTÄJILLE!

Tämä! Se on niin huvittavaa kun pettäjät hokee että ei jää kiinni, ei koskaan.

Mutta nykyaikana joka paikassa on turvakameroita esim. hotelleissa käytävissä, hississä, autoparkissa ja ihmisillä älypuhelimia, joilla kuvataan jatkuvasti jne.

Ja kyllä ihmiset huomaa ja vaistoaa asioita, ei muuten voitaisi selvittää montakaan rikosta.

Ei turvakameran nauhoja kuka vaan pääse katsomaan.

Kuka niin on väittänytkään? Etkä sinäkään, ellet ole asianosainen ja syytettynä pettämisestä. Todisteet puhuvat puolestaan. Ja googlaapa huviksesi sana yksityisetsivä.

Mitä löytyy heti alkuunsa🤔Mieti sitä.

Turvakameran nauhoja pääsee katsomaan jos on tapahtunut rikos, pettäminen ei ole sellainen rikos että poliisit alkaisivat niitä tutkimaan, eivät sitten muuta ehtisikään. Sekin on rikos jos työnantaja huvikseen katselee firman nauhoja, sallittu vain viranomaisen luvalla ja läsnäollessa. Jos huo raava pari menee vaikka hotelliin ei niitä hotellin nauhoja kellekään näytetä, ei edes yksityisetsivälle, korkeintaan Varekselle :D

Ja sinulla on tästä varma tieto, mistä? Kiistän ja kumoan asiattomana provokaationa.

No setä lukenut niitä Vareksia🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Ystävä kertoi vaimolleen pettäneensä.

Vaimo, nykyään ex, oli vihainen. Pääsin läheltä seuraamaan tilannetta. Olivat yli 10 vuotta yhdessä, kolme lasta, mies rakensi omakotitalon vaimon pyynnöstä. Kun talo oli valmis, lapset tehty, vaimo lihonut(en liioittele), oli vaimo tyytyväinen. Mies pyysi välillä seksiä, vaimo vastaisi aika usein: "hoida itse itsesi". No,mieshän hoisi :) Muutaman kuukauden seksipaaston jälkeen ravintolasta löytyi nainen, joka antoi huomiota ja sitä seksiä. Muutaman tapaamiskerran jälkeen mies jätti perheensä kertomalla asian itse vaimolleen. Pääsin kuuntelemaan molempia osapuolia.

Tuntuu ihmeelliseltä että miehen pettäminen tuli vaimolle yllätyksenä. Kyllä naisten olisi hyvä ymmärtää mistä pettäminen johtuu. Pienellä vastaan tulemisella vältyttäisiin turhilta eroilta ja pettämisiltä. Toisen huomioiminen ja myös fyysisen läheisyyden antaminen toiselle on kaiken A ja O. Kuka opettaisi nämä perusasiat naisille

Ja kuka opettaisi miehille, että turpaa voi aukoa muulloinkin kuin raivoamisen aikana! Eli PUHUKAA umpinaama äijät, kertokaa ja kysykää. Ja huomioikaa se nainen muutenkin kuin silloin, kun pitää pildeä saada!!!

Jätti ykkösnaisen puhelimeen oman Instagraminsa auki ja kun ei vastannut muihin viesteihin eikä puhelimeen (ghostasi) niin ykkösnainen luki kakkosnaisen viestin (kumpikaan ei tiennyt toisistaan). 

Että tällainen järjen jättiläinen. Osasi kyllä hyvin manipuloida mutta typeriä virheitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.

Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...

Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.

Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...

No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.

Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.

Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.

Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen. 

En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.

Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!

Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt. 

Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.

Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?

Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.

Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.

Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.

Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.

Eli sinusta itsekunnioitus on sitä, että ihminen noudattaa juuri sinun arvojasi ja periaatteitasi (sen sijaan että noudattaisi omiaan)? Jaa, no siinä tapauksessa meillä on aika erilainen näkemys itsekunnioituksesta. Minusta se on sitä, että ihminen pysyy omille arvoilleen ja periaatteilleen uskollisena, eli pystyy edelleen kunnioittamaan itseään. Minä en näe em käytöksessä mitään ristiriitaa omien arvojeni ja ajatusteni kanssa, joten en minä menetä myöskään kunnioitusta itseeni jos toimisin noin. Jonkun muun kunnioituksen voin toki menettää, mutta sillä taas on vain rajallisesti tekemistä itsekunnioituksen kanssa.

Tällä ajatusmallilla kuka tahansa ja ihan sama minkälaisten tekojen jälkeen voi itseään kunnioittaa.

Kuulostaa lähinnä psykopaatilta.

Hyvin monenlaiset ihmiset voivat todella kunnioittaa itseään hyvin monenlaisten tekojen jälkeen. Se johtuu juuri siitä, että ihmiset heijastavat käytöksellään ja itsekunnioituksellaan omaa moraalikoodiaan, eivät sinun.

Jokaisen eri tavalla ajattelevan leimaaminen psykopaatiksi on minusta kyllä vähän lapsellista. Jos joku ei näe pikkulasten murhaamisessa mitään väärää, niin sellaista minäkin sanoisin helposti psykopaatiksi. Sen sijaan kostopettäminen on muutaman asteen harmaampaa aluetta. Psykopatia on kuitenkin ennen kaikkea empatian puutetta. Se, että uskottomuudella syvästi satutettu ihminen ei tunne empatiaa pettäjää kohtaan ei minun nähdäkseni ole mielisairaus vaan inhimillinen reaktio kipuun ja traumaan. Sinä voit toki olla toista mieltä, mutta minä epäilen, että suurin osa mielenterveysammattilaisista on kyllä psylopatian määritelmien suhteen lähempänä minun linjaani kuin sinun.

Mielenterveysammattilaiset ovat kyllä myös sitä mieltä, että omien traumojen ja kivun lievittäminen satuttamalla toista ei ole millään tavalla terveellistä tai tervehdyttävää.

Lisäksi iso osa maallikoita on sitä mieltä, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Vielä suurempi osa maallikoista on sitä mieltä, että itsensä alentaminen toisen tasolle ei ole lopulta kovin hyvä taktiikka rakentaa omaa elämää pettämisen jälkeen terveelle, mielekkäälle pohjalle.

Kuten sulle on jo sanottu, ei kukaan ole alentamassa itseään mihinkään sillä että tekee itse omat ratkaisut, vaikka tietää että se ensin luottamuksen pettänyt puolisko ei siitä pitäisi. Jos haluat että sinua kohdellaan hyvin, niin joudut itse kohtelemaan myös muita hyvin. Et voi odottaa että sinua kunnioitetaan ja sinua kohtaan ollaan rehellisiä jos et sitä itse toiselle ole. Ei kukaan ole myöskään korjaamassa takaisin pettämisellä väärää oikeaksi, mistä ihmeestä ällainen ajatus edes kumpuaa? Omista traumoista ja pienisieluisuudesta? Kellään tuskin myöskään on "taktiikkana elämässä" tällainen, miten tuollainen voisi edes juolahtaa tervepäisen ihmisen mieleen?

Minun taktiikkani elämässä on pitää yllä omia, itse asettamiani standardeja, joihin kuuluu se, että en petä. Ihan sama, mitä siitä pitää luottamukseni pettäneet. 

En siis petä itseäni alentumalla pettäjän tasolle kostopettämään. Olen rehellinen itselleni ja arvoilleni silloinkin, kun toinen ei ole.

Pidän kostopettämistä nöyryyttävänä hätäratkaisuna helpottaa omaa oloa.

Ymmärrän täysin, mutta silti se on vain SINUN tapasi toimia sellaisilla tavoilla mitkä olet itse itsellesi (tai antanut muiden itsellesi) asettaa. 

Totta kai on vain minun tapani ja ihan itse valittu. Mutta nythän tarinaan lisättiinkin mielenterveydenalan ammattilaiset ja uskon, että he ovat kanssani samaa mieltä siitä, että kostopettäminen ei ole omankaan tulevaisuuden kannalta rakentavin toimintatapa. 

Tai näin ainakin julkisuudessa esiintyneet tutkimukset ovat antaneet ymmärtää.

Varmasti sinulle tulisikin tuollainen olo, ja tulevaisuutesi olisi pilalla jos toimisit sillä tavalla kuin joku toinen. Sellainen taas jonka mielestä niin makaa kuin petaa, sitä saa mitä tilaa, ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan on ihan eri linjoilla, eikä sellainen tarvitsekaan mitään mielenterveysammattilaisten apua, toisin kuin itse tarvitsisit.

Tämä. Minulle suhde joko on uskollinen tai ei ole. Ei ole sellaista vaihtoehtoa, että toinen käy ihan vähän vaan sutimassa muita mutta odottaa kumppanilta silti uskollisuutta. Se on yksinkertaisesti täysin absurdi ja kohtuuton oletus. Pettäjä irtisanoo yksipuolisesti uskollisuusodotuksen suhteesta, eikä ole millään muotoa oikeutettu yllättymään siitä että tämä irtisanominen koskee toistakin osapuolta.

Tämä kai riippuu siitä aiotaanko jatkaa yhdessä vai ei.

Jos asia hoidetaan ja keskustellaan ja yhdessä päätetään jatkaa, ei varmasti tilannetta auta käydä pettämässä että ikäänkuin päästäisiin tasoihin.

Eri juttu on sitten se että ero on tulossa tai vaihtoehtoisesti molemmat tietävät että nyt yksiavioisuutta ei enää suhteessa ole.

Valehtelu on kuitenkin myrkkyä.

Minusta yksiavioisuuden päättymisen uskottomuuteen pitäisi olla sen verran ilmeinen itsestäänselvyys, ettei sitä minusta tarvitse pettäjälle mitenkään erikseen mainostaa. Kai nyt ihminen itsekin tajuaa, ettei suhde ole uskollinen jos siinä petetään? Jos siis on suunnilleen normaalilla älykkyydellä varustettu.

Näinhän käytännössä ei kuitenkaan toimita.

Jos toinen pettää ja molemmat ovat halukkaita jatkamaan, sitä yleensä mennään parisuhdeterapiaan tai yritetään itse keskustelulla saada asiat jotenkin järjestykseen taas. Ei suhteesta automaattisesti tule avointa, vaan pyrkimys on palata entiseen malliin.

Toki jotkut saattavat sopia avoimesta suhteesta tässä vaiheessa, mutta uskon kyllä että ei yleensä.

Tämä , jos ei erota heti

Eihän tämä toimi jos toinen ilman muuta katsoo , että nyt minäkin " saan" pettää.

Jos on oikeaa yritystä jatkaa , ei siihen mitkään kostotoimet sovi

Minusta elämässä on hyvä nyrkkisääntö, että älä koskaan luota ihmiseen jonka olet pettänyt tai aiot pettää. Se on silkkaa typeryyttä. Ei kertakaikkiaan löydy sympatiaa ihmisiä kohtaan, jotka kuvittelevat voivansa itse ravata vieraissa mutta vaatia silti kumppanilta uskollisuutta. Tämä on minusta niin kohtuuton ja röyhkeä oletus, ettei sellaisesta tarvitse edes välittää.

Liian myöhään. Ainakin vuoden-pari liian kauan olin sen naisen manipuloivassa otteessa. Silmät aukesi tälle itsejulistamalleen hyvälle ihmiselle vasta kun pääsin kokonaan irti minkäänlaisesta yhteydenpidosta. Kun riittävän kauan hoetaan kuinka toinen on niin herkkä ja hyvä ihminen ja kuinka itse olet narsistinen hullu kun et vaikkapa suostu mukaan lapsiprojektiin tai yhteenmuuttoon, niin sitä alkaa näköjään uskomaan. Lopulta uskoin, että olen syyllinen kaikkeen kurjaan mitä tälle naiselle oli tapahtunut, jopa ennen kuin edes tunsimme ja tunsin että maksan ikuisesti jotain kosmista velkaa.

Terkkuja vaan Lahteen, pysykin siellä kun vihdoin lähdit. Muuten, kun katselet taaksesi savuavia siltoja, siis kaikkia niitä muitakin ihmisiä, jotka olet lopullisesti onnistunut karkoittamaan, tuleeko koskaan mieleen vilkaista peiliin?