Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pettäminen paljastui?
Kommentit (1762)
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Olen pettänyt miestäni yhteensä noin 5 vuoden ajan. Pettävät naiset osaavat pitää suunsa kiinni ja olla sähläämättä.
Todennäköisyyslaskennan perusteella p käry lähestyy, päivä päivältä kunnes kaikki romahtaa. Älä tuudittaudu erehtymättömyyteesi.
DIGIAIKA on vaarallista myös PETTÄJILLE!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Olen pettänyt miestäni yhteensä noin 5 vuoden ajan. Pettävät naiset osaavat pitää suunsa kiinni ja olla sähläämättä.
Todennäköisyyslaskennan perusteella p käry lähestyy, päivä päivältä kunnes kaikki romahtaa. Älä tuudittaudu erehtymättömyyteesi.
DIGIAIKA on vaarallista myös PETTÄJILLE!
Tämä! Se on niin huvittavaa kun pettäjät hokee että ei jää kiinni, ei koskaan.
Mutta nykyaikana joka paikassa on turvakameroita esim. hotelleissa käytävissä, hississä, autoparkissa ja ihmisillä älypuhelimia, joilla kuvataan jatkuvasti jne.
Ja kyllä ihmiset huomaa ja vaistoaa asioita, ei muuten voitaisi selvittää montakaan rikosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies halusi avoimen suhteen. En olisi itse sitä halunnut, mutta suostuin kokeilemaan pitkän vonkumisen jälkeen. Pian paljastui, että miehellä oli ollut jo kuukausia suhde toiseen naiseen. En olisi saanut suuttua asiasta, koska suhteemme oli nyt avoin. Miehen logiikka, lol.
No, avoimen suhteen hengessä aloin tapailla itse muita miehiä, mutta en kertonut aviomiehelle ketä ja missä. Iltamenoja on minulla ollut ja jokunen yö poissa kotoa. Tämä alkoi risoa miestä tosi paljon ja ilmeisesti suhde toiseen naiseen on nyt päättynyt. En ole kysynyt.
Yhtäkkiä mies haluaisi vielä yrittää vauvaa, vaikka oli vuosi sitten sitä mieltä, että lapsiluku on täynnä. Lapset kun kasvaa, erotaan varmaankin. Nyt voin sillä aikaa sekä syödä että säästää kakun.Kova mimmi olet ;D Mä olisin pettynyt ja jollain tasolla masentunutkin tuollaisesta ehdotuksesta. Se kertoo minulle vain sen, etten riitä, enkä kenties enää kiinnostakaan. Kauhea tunne kun mies haluaa muita niin paljon, että vaatii päästä toisia naisia panemaan. Menis kyllä luotto saman tein.
Mutta hienosti klaarasit ja mies sai nenilleen. Kurjaa vaan elää onnettomassa suhteessa, ja odotella lasten aikuistumista. Toivottavasti jaksat loppuun asti. Kakkukaan kun ei aina auta.
Ei ole mitään sankarillista kummaltakaan osapuolelta jäädä paskaan liittoon ja antaa lasten kärsiä koko ikänsä .
En mä sitä tarkoittanutkaan, vaan yleensäkin luonteen lujuutta. Ja ei ole minun asiani tuomita tai ratkaista muiden päätöksiä. Kukaan meistä ei tiedä miten oikeasti arki heillä kuitenkin sujuu ja miten täysillä panostavat lapsiinsa. Ihmisissä kun on aina kaksi puolta ja useampiakin.
Veetutus antaa joillekin elinvoimaa jatkaa, ja kysytään sietokykyä ja sitkeyttä, että tuollaiseen voi jäädä. Yksi tekijä voi olla mittava yhteinen omaisuuskin, mitä ei haluta jakaa ja lapsilta turvallista elinympäristöä viedä ja kotia rikkoa, kavereista kauas pois jne. Sekin masentaa ja lapset kärsivät myös noista seikoista.
Jos ei ole haluja eikä tarkoitusta lähteä uutta kumppania etsimään, ja kaikki muut puitteet on mieleiset, on ihan sama jäädä entiseen, jos ei siis ole muita ongelmia kuin tuo, kuten nyt väkivaltaa ja alkoholismia. riippuvuuksia jne. Monet jää jopa tällaisiin suhteisiin.
Luonteenlujuutta myös se, ettei hajonnut pettämiseen, vaan pää pystyssä eteenpäin vaan. Jotkut kun paukauttaa oven kiinni, ottaa lapset ja kaiken mitä irti saa, , ei anna miehen tavata heitä enää ja käydään raastavaa oikeustaistelua katkerina hamaan loppuun saakka.
Ei kannata takertua yksittäisiin sanoihin, vaan ajatella laajemmin.
Lapset aistivat perheen dynamiikasta todella paljon. Pienen pienet tunnelmanmuutoksetkin aistivat. Nimimerkillä isä petti ja äiti antoi aina anteeksi, meidän lasten vuoksi jäi yhteen. Tappeluita oli, muka meiltä salassa. Niitä peloissamme kuunneltiin yöt tai kun käytiin muka ajeluilla perheen kesken, uusia asuntoja etsimässä, ei sanottu suoraa ääneen mitään, mutta kyllä sen tiesi ja pelkäsi vaan mihin joutuu. Lapset kuulee ja näkee ja ymmärtää paljon enemmän kuin te kulissit kuntoon ihmiset kuvittelette.
Olen terapiassa näitä asioita aukonut, parikymppisestä vielä nelikymppiseen, enkä tiedä millainen on normaali parisuhde. Aina ensimmäisenä aistin huonot tunnelmat, ja lapsuuden traumojen vuoksi etsin ensimmäisenä syytä itsestäni, ja käytän vaistomaisesti paljon energiaa ollakseni se diplomaatti esim työpaikalla, jotta ei vain olisi mitään draamaa.
Että siitä vaan kestäkää ja melkoisen perinnön jätätte lasten harteille selvitettäväksi. Kyllä ne lapset sen tajuaa mitä hommaatte, sori vain.
Meillä on yksi elämä, sadan vuoden päästä ollaan kaikki matojen ruokaa tai tuhkaa, mitä varten sitä mittavaa omaisuuttanne säästätte ja elätte tyytymättöminä koko perhettä kiusaten, kysynpä vain.
Sitten on niitä jotka ovat traumatisoituneet vanhempien erosta. Tai uudesta kumppanista, tai useista uusista kumppaneista, tai siitä ettei vanhempi löytänytkään ketään ja se kalvaa yliherkkää lasta koska hän syyttelee itseään.
Voi myös olla että vanhemmat riitelevät paljon vaikka rakastavat toisiaan ja eivät missään nimessä aio erota. Silloinkin tulee lapselle trauma. Jos ihminen on traumaherkkä niin hän traumatisoituu jossain vaiheessa aivan 100% varmuudella. Aina tapahtuu jotain että voi syyttää vanhempiaan traumasta. Kuten luettelin, mikä vain syy kelpaa.
Munkin vanhemmat on olleet yhdessä vain siksi että näin on silloin valittu, ja ero ei ole heille vaihtoehto.
Jos lapsia meinaa tehdä vain kumppanin kanssa jota ikuisesti rakastaa ja palvoo, niin yhtään lasta ei synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)
Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.
Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.
Jäin itse kyllä siihen käsitykseen että tämä kyseinen henkilö ei todellakaan halua tuota miestä itselleen, ja kertoo vaimolle vain kostomielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.
Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...
Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.
Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...
No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.
Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.
Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.
Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen.
En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.
Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!
Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt.
Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.
Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?
Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.
Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.
Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.
Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.
Olen eri, mutta asia saattaa olla sinulle itsekunnioituskysymys, muttei toiselle, joten et oikein voi väittää että olisi.
Minä en esim. näe mitään itsekunnioituksen puutetta siinä jos livahtaisin toiseen sänkyyn, vaan ennemminkin kunnioituksen puute koskisi miestäni ja parisuhdettani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)
Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.
Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.
Sanoinko et haluan sen miehen itselleni? 😁 Tiedän et jos laitan viesteistä kuvankaappaukset todisteet on niin vedenpitävät kolmen vuoden ajalta, ettei miehellä jää mitään saumaa selitellä yhtään mitään, sen verta paksua tekstiä ja lupauksia on tullut luriteltua. Ja tajuan et mies suuttuu mulle myös silloin niin et ei mitään saumaa jatkoon mut se ei ole mun tarkoituskaan. Haluan vaan että mies ei pääse livistämään kuin koira veräjästä.
You go girl!!
Minua harmittaa edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen etten käräyttänyt petturia hänen lupaillessaan minulle sitä ja tätä. Olisi pitänyt, mutta pelkäsin että jään totaalisen yksin ja minua aletaan mustamaalaamaan muuallekin, ja levitellään juoruja.
Tulin baarireissulta kotiin ja kumi oli unohtunut päälle kun kävin poraamassa baarituttavuutta puistossa. Vaimo ei ollut kovinkaan hyvällä tulella kun heiluin kännissä sänkyyn käytetyn kordarin edelleen roikkuen prississä :D
Yli päästiin siitäkin mutta enää ei kumit unohdu päälle kun piuhat poikki niin tarvi käyttää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mieheni oli vielä sinkku, hän kävi sutaisemassa jotain naista joka liittyi löyhästi hänen töihinsä. Tämä nainen sitten sattuikin olemaan naimisissa. Kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, niin tämä nainen alkoi laittelemaan miehelleni viestiä. Ilmestyi OMAN aviomiehensä kanssa katsomaan mieheni orkesterin esiintymistä jne.
Sanoin miehelleni etten pidä sellaisesta, vaan että tämän pitää loppua. Inhotti nähdä tämä nainen keikistelemässä yleisössä oman miehensa kainalossa samalla kun hänellä ja miehelläni oli yhteinen salaisuus. Mieheni ei vastaillut tämän naisen viesteihin(eivät olleet siis mitään s-viestejä, vaan tikusta asiaa-tyyppisiä) mutta sanoi ettei pysty mitään sille että tämä ilmestyy keikoille, ja ymmärsin tietenkin tämän.
Niinpä erään kerran menin juttelemaan naiselle kun hänen miehensäkin oli siinä, ja puhuin sillä tavalla että nainen tajusi kuka minä olen ja mitä minä tiedän. Valahti kalpeaksi, ja kun hän oli narikassa lähdössä niin kävin vielä kuiskaamassa hänelle ettei tarvitse ikinä enää tulla mieheni keikalle, tai kerron kaiken hänen miehelleen.
Sen jälkeen en ole nähnyt. Tästä on tietenkin aikaa jo pitkästi, eli ei ihan eilen tapahtunut.
Ehkä vähän noloa puoleltani, koska eihän tuossa ollut mitään pettämistä minun suuntaani tapahtunut, mutta minua niin ällötti se että tämä nainen patsasteli siellä niin ettei miehensä tiennyt että vaimonsa oli käynyt sängyssä tämän esiintyjän kanssa, ja samalla miestäni ahdisti tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.
Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...
Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.
Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...
No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.
Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.
Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.
Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen.
En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.
Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!
Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt.
Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.
Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?
Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.
Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.
Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.
Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.Eli sinusta itsekunnioitus on sitä, että ihminen noudattaa juuri sinun arvojasi ja periaatteitasi (sen sijaan että noudattaisi omiaan)? Jaa, no siinä tapauksessa meillä on aika erilainen näkemys itsekunnioituksesta. Minusta se on sitä, että ihminen pysyy omille arvoilleen ja periaatteilleen uskollisena, eli pystyy edelleen kunnioittamaan itseään. Minä en näe em käytöksessä mitään ristiriitaa omien arvojeni ja ajatusteni kanssa, joten en minä menetä myöskään kunnioitusta itseeni jos toimisin noin. Jonkun muun kunnioituksen voin toki menettää, mutta sillä taas on vain rajallisesti tekemistä itsekunnioituksen kanssa.
Täsmälleen näin ajattelen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.
Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...
Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.
Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...
No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.
Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.
Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.
Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen.
En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.
Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!
Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt.
Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.
Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?
Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.
Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.
Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.
Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.Eli sinusta itsekunnioitus on sitä, että ihminen noudattaa juuri sinun arvojasi ja periaatteitasi (sen sijaan että noudattaisi omiaan)? Jaa, no siinä tapauksessa meillä on aika erilainen näkemys itsekunnioituksesta. Minusta se on sitä, että ihminen pysyy omille arvoilleen ja periaatteilleen uskollisena, eli pystyy edelleen kunnioittamaan itseään. Minä en näe em käytöksessä mitään ristiriitaa omien arvojeni ja ajatusteni kanssa, joten en minä menetä myöskään kunnioitusta itseeni jos toimisin noin. Jonkun muun kunnioituksen voin toki menettää, mutta sillä taas on vain rajallisesti tekemistä itsekunnioituksen kanssa.
Tällä ajatusmallilla kuka tahansa ja ihan sama minkälaisten tekojen jälkeen voi itseään kunnioittaa.
Kuulostaa lähinnä psykopaatilta.
Tällä ajatusmallilla sinä päätät kuin jumala konsanaan mikä kellekin on itsekunnioitusta, ja jos joku on eri mieltä, niin hän on varmasti psykopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)
Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.
Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.
Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?
Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin.
Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.
Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.
Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..
Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?
Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.
Itselläni on myös näin. Syy on ollut aina kumppanissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kertoi ihan itse. Oltiin oltu 1,5v yhdessä ja muutettu juuri yhteen kun kävi vieraissa. Minä hölmö annoin anteeksi, hän lupasi kihlat, mutta eipä niitäkää tullut. Pettäminen jatkui ja sorruin tähän itsekin. Lopulta suhteessa oli vain paha olla joten lähdin. Suhde oli pystyssä pettämisen jälkeen vielä 2 vuotta, mutta kyllähän se vaikutti suhteeseen koko ajan. Mies ei olisi halunnut erota
Vierailija kirjoitti:
Mies kertoi ihan itse. Oltiin oltu 1,5v yhdessä ja muutettu juuri yhteen kun kävi vieraissa. Minä hölmö annoin anteeksi, hän lupasi kihlat, mutta eipä niitäkää tullut. Pettäminen jatkui ja sorruin tähän itsekin. Lopulta suhteessa oli vain paha olla joten lähdin. Suhde oli pystyssä pettämisen jälkeen vielä 2 vuotta, mutta kyllähän se vaikutti suhteeseen koko ajan. Mies ei olisi halunnut erota
Hitto mikä kpää. Eikös ensihuumankin pitäisi sellaiset pari vuotta ainakin kestää? Ja yhteen muuttokin on vielä sellaista pesänrakennusaikaa jolloin vois olettaa, että miehen mielessä on vain se "mun pikkuvaimoke".
Olishan tuosta jo melkoista petturinpolkkaa tullut jatkossa, eli kiihtyneet vaan miehen touhut. Oksetus.
Mikähän sen oikein sai tunnustamaan? Eka kerrasta huono omatunto, mutta sitten alkoi seuraavat mennä jo rutiinilla?
Toivottavasti nyt on sulla kaikki paremmin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vaimo kertoi siitä itse.
Ainoa perustelu oli: hellyyden, kosketuksen ja seksin puute.
Ja meidän avioliitto ei tähän kaatunut, oli vain jonkinsortin pysähtymisen paikka, että todellako ollaan siinä pisteessä että vaimon selkäranka ei pitänyt kiusauksen edessä, koska oma mies ei anna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh...onneksi meidän ei tarvitse pettää. Olemme avoimessa suhteessa ja seksiä voi harrastaa myös muiden kanssa jos siltä tuntuu.
No tämähän se varsinainen illuusio on. Ei avoimessa suhteessa seksiä voi harrastaa muiden kanssa jos itsestä siltä tuntuu. Se onnistuu ainoastaan jos siitä kolmannesta pyörästä tuntuu myös siltä.
Tilanne on näennäisesti tasa-arvoinen, mutta käytännössä yleensä suhteen nainen saa seksiä "jos siltä tuntuu", ja mies saa vongata baareissa pallit sinisinä.
Vai miltä naiset kuulostaa iskurepliikki: "Olen avoimessa suhteessa mutta kiinnostaisiko ryhtyä kolmanneksi pyöräksi?" Veikkaan, että aika harva nainen tarttuu tarjoukseen. Tämähän suomeksi tarkoittaa, että "et ole ihmisenä läheskään yhtä kiinnostava kuin puolisoni, mutta voisin kyllä ohimennen panna sua".
Veikkaan, että miehelle tällainen ehdotus on suht ok ellei jopa houkutteleva.
Mutta illuusionsa kullakin.
Just näin. Kummasti vaimoani on olleet kiinnostuneet jyystämään niin vapaat kuin varatutkin, eikä sormus sormessa ole haitannut yhtään. Tykkäillään samoista päivityksistä, joista mieskin tykkää jne. Todella härskiä.
Omassa parisuhteessa ei ole tietääkseni ollut pettämistä, mutta olen seurannut läheltä kahden ystäväni pettämissotkut. Molemmissa tapauksissa vaimo ensin ihastui toiseen, sitten ihastus syveni suhteeksi. Kumpikaan ystävistäni ei pystynyt tekemään päätöstä, vaan tilanne jatkui ja loputtomasti vatvottiin "En voi mitenkään lähteä tästä avioliitosta vs. en voi elää ilman tätä uutta miestä vs. ei tätä avioliittoa saa enää korjattua vs. ei tämä uusi suhde kuitenkaan kauaa jatku".
Molemmat pettämiset myös paljastuivat samalla tavalla, kun suhteen jatkuessa vaimo vähitellen muuttui varomattomammaksi, ja samalla aviomiehellä alkoivat epäilykset herätä muuttuneesta käytöksestä ja poissaoloista. Molemmat miehet ottivat lopulta asian puheeksi suoraan ja vaimot myönsivät asian. Toinen liitoista päättyi eroon, toinen pariskunta yrittää vielä.
Mieheni jäi pettämisestä kiinni, kun pettämiskumppanin mies soitti minulle. Tämän vaimo oli tunnontuskissaan tunnustanut, kun miehensä oli löytänyt kalenterin, johon tämä nainen oli kirjoitellut mieheni nimikirjaimet ja sydämiä (kuin teini, vaikka kyse n. 30 v naisesta)
Siskoni mies jäi kiinni pettämisestä, kun löysimme miehen autosta laskun/kuitin, joka oli tuntemattomasta puhelinliittymästä. Numeroon kun soitimme, siihen vastasi nainen. Kun kysyimme, onko xx tavattavissa, tämä sanoi kiireesti, ettei "ole kotona juuri nyt". Että kävi ilmi sitten jo hommattu "kakkoskotikin". Semmosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)
Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.
Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.
Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?
Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin.
Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.
Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.
Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..
Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?
Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.
Näin mäkin uskottelin itselleni, selittelin, mikä meidän suhteessa aviomiehen kanssa oli pielessä, löysin hänestä vaikka mitä vikaa ja kaikkea.
Oli aika kylmä päivä helvetissä kun tajusin, että loppujen lopuksi olin vain kohdannut niin panettavan tyypin, että en voinut vastustaa kiusausta, vaikka kaikki vaaran merkit oli näkyvissä. Onneksi selvisin asiasta suht kuivin jaloin, mutta hyvä oppi oli se, että petin ennen kaikkea itseäni ja omia arvojani panopäissäni.
Löysin kuitteja joissa oli kustannettu kahden ihmisen pitkät illalliset - mitään kunnon järkevää selitystä ei löytynyt eikä työkavereiden kanssa ollut sovittua tapaamista illalla suht myöhään.
Myöhemmin kun olimme jo eronneet, kävi ilmi että mieheni oli tapaillut naista jo pitkään, olivat lomailleet ja mieheni oli mm ostanut molemmille samanlaiset kengät. Olen säilyttänyt ne muistona koska se naurattaa vieläkin.
Tämä tuli tietooni lapseni kautta koska molempien kotien eteisessä oli samanlaiset kengät.
Aivan, HYVÄLLÄ ITSETUNNOLLA varustettu ihminen EI PETÄ PUOLISOAAN.
Ei ole tarvetta hakea huomiota muilta.
Ja kyllä ne pettämispäätökset tehdään AIVOILLA, ei sukupuolielimillä.