Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pettäminen paljastui?
Kommentit (1763)
Jatkan vielä edelliseen,
Mies oli usein ärtynyt, syytti minua kaikesta ja puhui minulle rumaan sävyyn. Mitä ei ollut siis aiemmin tehnyt.
Minä olin syypää kaikkeen koko suhteessamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)
Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.
Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.
Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?
Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin.
Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.
Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.
Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..
Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?
Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.
Näin mäkin uskottelin itselleni, selittelin, mikä meidän suhteessa aviomiehen kanssa oli pielessä, löysin hänestä vaikka mitä vikaa ja kaikkea.
Oli aika kylmä päivä helvetissä kun tajusin, että loppujen lopuksi olin vain kohdannut niin panettavan tyypin, että en voinut vastustaa kiusausta, vaikka kaikki vaaran merkit oli näkyvissä. Onneksi selvisin asiasta suht kuivin jaloin, mutta hyvä oppi oli se, että petin ennen kaikkea itseäni ja omia arvojani panopäissäni.
Panopäissäni:-)
Aika suoraselkäisesti pystyt myöntämään. Olen miettinyt tuota paljon kun itsellä on töissä yksi täysin kolahtava tapaus. Tämäkin viesti sai taas ajattelemaan, että kyllä siinä varmaan itseään huijaisi jos nyt antaa asioiden edetä.
Kiitos sikäli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät on henkisesti sairaita, alinta kastia, hyi helvetti!
Joo kyllä pettäjä tekee pahaa jälkeä, harvan parisuhde siitä paranee.
Minusta järkyttävimpiä on naiset jotka iskevät miehen huolimatta siitä että miehellä perhe ja pieniä lapsia. Itse kokenut, ja se miten härskejä ovat. Sain aikanaan tappouhkauksia isolta tantalta kun päätettiin jatkaa nyk.exäni kanssa perheenä. Eli ei riitä että mies on kpää vaan joku random lumppukin laukoo mielipiteitään. Itse en ole pettänyt enkä petä. Ensin ero, sitten uutta matoa koukkuun.Tämä. Kakkoset ovat melkoisia narsisteja. Ex-mies lähti kakkosen matkaan ja on katunut sitä joka päivä. Minnekään ei pääse, ystävät ovat kaikonneet tai jos haluaa mennä jonnekin niin nainen on aina mukana. Nainen on nyt myös samassa firmassa töissä ex-miehen kanssa. Onneksi pääsin eroon. Miehen vanhempien kanssa olen hyvissä väleissä ja pyysivät apua testamentin tekoon jossa lasten puolisot suljetaan ulos omaisuudesta. Tulee olemaan melkoinen yllätys kun testamentissa olen määrätty testamentin toimeenpanijaksi. Jos kuolinpesästä katoaa tavaroita niin teen heti rikosilmoituksen. En ajatellut kostaa mitenkään pettämistä koska he hoitavat sen asian ihan itse.
Just just. Luepa perintökaari Finlexistä ennen kuin alat satuilemaan.
Aviopuolisoilla on lähtökohtaisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Myös lakimääräisen perimyksen mukainen perintöosa on avioliitossa olevan perillisen avio-oikeuden alaista omaisuutta. Jos perittävä haluaa, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta tähän omaisuuteen, tulee hänen määrätä perintöosa avio-oikeudesta vapaaksi testamentilla. Testamentilla voidaan siis määrätä, että lasten nykyisillä tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta heidän testamentin nojalla saamaansa omaisuuteen. Näin tapahtuva lasten puolisoiden poissulkeminen on varsin yleistä. Vanhemmat tahtovat tällä tavalla varmistaa, että mahdollisen avioeron yhteydessä omaisuus ei joudu ulkopuolisen käsiin, vaan se säilyy suvussa.
https://www.minilex.fi/a/testamentti-ja-lasten-puolisoiden-poissulkemin…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.
Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...
Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.
Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...
No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.
Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.
Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.
Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen.
En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.
Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!
Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt.
Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.
Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?
Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.
Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.
Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.
Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.Olen eri, mutta asia saattaa olla sinulle itsekunnioituskysymys, muttei toiselle, joten et oikein voi väittää että olisi.
Minä en esim. näe mitään itsekunnioituksen puutetta siinä jos livahtaisin toiseen sänkyyn, vaan ennemminkin kunnioituksen puute koskisi miestäni ja parisuhdettani.
Juu, onhan niitä sellaisia ihmisiä, joiden itsekunnioitus ei häviä vaikka he pettävät, valehtelevat, varastavat, ovat sekä henkisesti että fyysisesti väkivaltaisia jne.
Tällaisia ihmisiä kutsutaan joskus narsisteiksi.
He eivät piittaa siitä että tekevät väärin.
Kosto on ok.
No tämä kertoo nyt enemmän sinusta itsestäsi, että nostat oman moraalikoodisi muiden yläpuolelle ja koet tarvetta leimata eri tavalla kuin ajattelevat ihmiset narsisteiksi.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.
Ei. Kyllä jokainen pettäjä on ihan itse päättänyt pettää ja on vastuussa omista teoistaan.
Voi olla että alkuperäinen suhde ei ole hyvässä jamassa, ja siitä ovat vastuussa molemmat. Molemmat ovat tahoillaan vastuussa siitä, miten huonosti voivaa suhdetta lähdetään elvyttämään. Vauhdin hakeminen vieraista toisen selän takana on suhteen kannalta huono ja hajottava vaihtoehto.
Aika automaattisesti täällä palstalla pettäjälle annetaan suoraan kenkää. Pitkät suhteet ovat harvoin ihan yksinkertaisia. Ja joskus on myös lieventäviä asianhaaroja. Jos parisuhteen ainoa kiinnipitävä voima on seksi, ymmärrän hyvin että pettäjä saa kenkää. Pidän itse seksiä vain yhtenä suhteen osa-alueena. Toisen sukupuolielimiä ei voi omistaa. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ymmärtää tämän.
Olen eri, mutta minä näen sen aivan päinvastoin. Jos ainut yhdessä pitävä voima on seksi, ei uskottomuus ole mikään uhka. Miksi minua kiinnostaisi jonkun fuckbuddyn muut suhteet? Pettämisen satuttamispotentiaali liittyy nimenomaan siihen, että suhteessa on mukana syvempiä tunteita, henkistä läheisyyttä ja luottamusta joka rikotaan. Rehellisyyteen ja avoimuuteen pohjautuvaksi luultu ihmissuhde paljastuukin valheiseksi.
Oman avioliittoni kuihtuessa pelkäksi kämppäkaveruudeksi seksillä, myös uskottomuuden pelko hävisi. Mitä väluä sillä enää on, kun romanttinen rakkaus on kuollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Olen pettänyt miestäni yhteensä noin 5 vuoden ajan. Pettävät naiset osaavat pitää suunsa kiinni ja olla sähläämättä.
Todennäköisyyslaskennan perusteella p käry lähestyy, päivä päivältä kunnes kaikki romahtaa. Älä tuudittaudu erehtymättömyyteesi.
DIGIAIKA on vaarallista myös PETTÄJILLE!Tämä! Se on niin huvittavaa kun pettäjät hokee että ei jää kiinni, ei koskaan.
Mutta nykyaikana joka paikassa on turvakameroita esim. hotelleissa käytävissä, hississä, autoparkissa ja ihmisillä älypuhelimia, joilla kuvataan jatkuvasti jne.
Ja kyllä ihmiset huomaa ja vaistoaa asioita, ei muuten voitaisi selvittää montakaan rikosta.
Ei turvakameran nauhoja kuka vaan pääse katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.
Ei. Kyllä jokainen pettäjä on ihan itse päättänyt pettää ja on vastuussa omista teoistaan.
Voi olla että alkuperäinen suhde ei ole hyvässä jamassa, ja siitä ovat vastuussa molemmat. Molemmat ovat tahoillaan vastuussa siitä, miten huonosti voivaa suhdetta lähdetään elvyttämään. Vauhdin hakeminen vieraista toisen selän takana on suhteen kannalta huono ja hajottava vaihtoehto.
Aika automaattisesti täällä palstalla pettäjälle annetaan suoraan kenkää. Pitkät suhteet ovat harvoin ihan yksinkertaisia. Ja joskus on myös lieventäviä asianhaaroja. Jos parisuhteen ainoa kiinnipitävä voima on seksi, ymmärrän hyvin että pettäjä saa kenkää. Pidän itse seksiä vain yhtenä suhteen osa-alueena. Toisen sukupuolielimiä ei voi omistaa. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ymmärtää tämän.
En muuten tajua tätä omistamisretoriikkaa näissä uskottomuusketjuissa. Minulle monogamia on vapaaehtoinen sopimus, enkä tajua miten se voi näyttäytyä joillekin pakottamisena, kontrollointina ja omistamisena.
Minusta ihmiselle on luontaista tuntea houkutusta sivusuhteisiin ja luontaista tuntea surua kumppanin uskottomuudesta. Näiden välisen ristiriidan ratkaisemiseen on olemassa kolme päästrategiaa. Monogamia, eli ihminen hakeutuu suhteeseen, jossa luovutaan yhteisellä sopimuksella muiden panemisesta kumppanin tunteiden säästämiseksi. Avoin suhde, jossa pyritään oman mustasukkaisuuden ja kivun käsittelyyn ja hallintaan, jottei kummankaan tarvitsisi rajoittaa seksisuhteitaan. Ja pettäminen, jossa pyritään sekä syömään kakku että säästämään se, eli pitämään uskollinen kumppani luopumatta kuitenkaan omista sänkyseikkailuista.
Täydellisessä maailmassa jokainen ihminen itse tajuaisi mikä malli sopii itselle parhaiten. Itse koen, että minun on selvästi helpompi hallita seksiviettiäni kuin uskottomuuden aiheuttamaa surua, joten etsin kumppania joka näkee tämän samoin. Jos hän jossain vaiheessa alkaa näkemään monogamian sukuelintensä omistamisena, niin toivon että hän suoraselkäisenä ihmisenä ehdottaa itse suhteen avaamista sen sijaan että pettäisi selän takana. Koska ensimmäisestä voidaan päästä yli, jälkimmäisestä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin että mies oli outo kaveriporukan reissun jälkeen ja jo tätä ennen oli varjellut puhelintaan, otti sen mukaan jopa viedessään roskat. Mitään ei myöntänyt kun kysyin asiasta.
Ratsasin puhelimen ja sain varmistuksen epäilykselleni, oli viestittelyä tutun naisen kanssa ja reissulla sitten päädytty sänkyynkin.
Sain hirveät syytökset puhelimen tutkimisesta mutta ihan sama, sainpahan asian selville ja eroon valehtelevasta petturista. Olisin kyllä ollut valmis ottamaan vaikka sakot puhelimen tutkimisesta.
Hah - roskisreissullekin puhelin mukaan :)
Miksi nämä pettäjät pitävät puhelintaan avoimena jolloin puoliso pääsee tönkimään sisältöä? Miksi eivät pidä lukittuna? Olen siis se sama lukitusjankkaaja jo tuosta ylempää kun ihmettelin tätä asiaa miten usein puhelin toimii viestintuojana. Kirjaimellisesti.
Yksi merkki on myös se kun luuria pidetään äänettömällä ja/tai näyttöpuoli alaspäin. Onko joku petturi keksinyt jo tähänkin hyvän selityksen, ettei halua että "valo ja ääni häiritsee ja häikäisee" tai jotain muuta...
Pidän puhelinta lähes aina äänestämällä ja usein näyttöpuoli alaspäin. Miksi se on outoa ettei halua pomppia puhelimen tahdin mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.
Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...
Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.
Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...
No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.
Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.
Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.
Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen.
En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.
Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!
Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt.
Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.
Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?
Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.
Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.
Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.
Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.Eli sinusta itsekunnioitus on sitä, että ihminen noudattaa juuri sinun arvojasi ja periaatteitasi (sen sijaan että noudattaisi omiaan)? Jaa, no siinä tapauksessa meillä on aika erilainen näkemys itsekunnioituksesta. Minusta se on sitä, että ihminen pysyy omille arvoilleen ja periaatteilleen uskollisena, eli pystyy edelleen kunnioittamaan itseään. Minä en näe em käytöksessä mitään ristiriitaa omien arvojeni ja ajatusteni kanssa, joten en minä menetä myöskään kunnioitusta itseeni jos toimisin noin. Jonkun muun kunnioituksen voin toki menettää, mutta sillä taas on vain rajallisesti tekemistä itsekunnioituksen kanssa.
Tällä ajatusmallilla kuka tahansa ja ihan sama minkälaisten tekojen jälkeen voi itseään kunnioittaa.
Kuulostaa lähinnä psykopaatilta.
Hyvin monenlaiset ihmiset voivat todella kunnioittaa itseään hyvin monenlaisten tekojen jälkeen. Se johtuu juuri siitä, että ihmiset heijastavat käytöksellään ja itsekunnioituksellaan omaa moraalikoodiaan, eivät sinun.
Jokaisen eri tavalla ajattelevan leimaaminen psykopaatiksi on minusta kyllä vähän lapsellista. Jos joku ei näe pikkulasten murhaamisessa mitään väärää, niin sellaista minäkin sanoisin helposti psykopaatiksi. Sen sijaan kostopettäminen on muutaman asteen harmaampaa aluetta. Psykopatia on kuitenkin ennen kaikkea empatian puutetta. Se, että uskottomuudella syvästi satutettu ihminen ei tunne empatiaa pettäjää kohtaan ei minun nähdäkseni ole mielisairaus vaan inhimillinen reaktio kipuun ja traumaan. Sinä voit toki olla toista mieltä, mutta minä epäilen, että suurin osa mielenterveysammattilaisista on kyllä psylopatian määritelmien suhteen lähempänä minun linjaani kuin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intuitiolla. Oltiin oltu kuusi vuotta yhdessä. Olin viikonlopun vietossa vanhemmillani, ja sillä välin mies oli käynyt naisen luona. Tämän saman naisen luona oli käynyt panemassa muutoinkin. Jäi kiinni, kun huomasin miehen käytöksen olevan tavallista mielistelevämpi lähtöäni edeltävänä iltana. Lisäksi kun tulin kotiin, mies oli jättänyt sohvalle siistejä vaatteitaan ja kertoi minulle käyneensä nopeasti gigantissa. Puhui itsensä pussiin. Ensinnäkin mieheni ei koskaan pukeudu siistimpiin vaatteisiinsa giganttireisulle.Selvisi sitten että oli pettänyt minua työkaverinsa kanssa useina kertoina työvuorojen päätyttyä. Kyllähän tuo pysyvän arven jätti. Minua on petetty monta kertaa elämäni aikana (en puhu seksuaalisesta pettämisestä), ja mies tiesi tämän. Silti hän loukkasi minua suurimmalla mahdollisella tavalla. Ei ollut edes ihastunjt naiseen, vaan pelkkää seksiä. Seksiä meillä oli aina paljon, koska olin se suurihaluisempi. Lisäksi nainen kertoi, että seksi mieheni kanssa oli ihan ok, ei mitään spessua. En löytänyt tai kuullut mieheltä mitään syytä miksi petti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.
Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...
Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.
Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...
No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.
Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.
Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.
Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen.
En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.
Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!
Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt.
Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.
Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?
Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.
Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.
Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.
Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.Eli sinusta itsekunnioitus on sitä, että ihminen noudattaa juuri sinun arvojasi ja periaatteitasi (sen sijaan että noudattaisi omiaan)? Jaa, no siinä tapauksessa meillä on aika erilainen näkemys itsekunnioituksesta. Minusta se on sitä, että ihminen pysyy omille arvoilleen ja periaatteilleen uskollisena, eli pystyy edelleen kunnioittamaan itseään. Minä en näe em käytöksessä mitään ristiriitaa omien arvojeni ja ajatusteni kanssa, joten en minä menetä myöskään kunnioitusta itseeni jos toimisin noin. Jonkun muun kunnioituksen voin toki menettää, mutta sillä taas on vain rajallisesti tekemistä itsekunnioituksen kanssa.
Tällä ajatusmallilla kuka tahansa ja ihan sama minkälaisten tekojen jälkeen voi itseään kunnioittaa.
Kuulostaa lähinnä psykopaatilta.Hyvin monenlaiset ihmiset voivat todella kunnioittaa itseään hyvin monenlaisten tekojen jälkeen. Se johtuu juuri siitä, että ihmiset heijastavat käytöksellään ja itsekunnioituksellaan omaa moraalikoodiaan, eivät sinun.
Jokaisen eri tavalla ajattelevan leimaaminen psykopaatiksi on minusta kyllä vähän lapsellista. Jos joku ei näe pikkulasten murhaamisessa mitään väärää, niin sellaista minäkin sanoisin helposti psykopaatiksi. Sen sijaan kostopettäminen on muutaman asteen harmaampaa aluetta. Psykopatia on kuitenkin ennen kaikkea empatian puutetta. Se, että uskottomuudella syvästi satutettu ihminen ei tunne empatiaa pettäjää kohtaan ei minun nähdäkseni ole mielisairaus vaan inhimillinen reaktio kipuun ja traumaan. Sinä voit toki olla toista mieltä, mutta minä epäilen, että suurin osa mielenterveysammattilaisista on kyllä psylopatian määritelmien suhteen lähempänä minun linjaani kuin sinun.
Mielenterveysammattilaiset ovat kyllä myös sitä mieltä, että omien traumojen ja kivun lievittäminen satuttamalla toista ei ole millään tavalla terveellistä tai tervehdyttävää.
Lisäksi iso osa maallikoita on sitä mieltä, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Vielä suurempi osa maallikoista on sitä mieltä, että itsensä alentaminen toisen tasolle ei ole lopulta kovin hyvä taktiikka rakentaa omaa elämää pettämisen jälkeen terveelle, mielekkäälle pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.
Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...
Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.
Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...
No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.
Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.
Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.
Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen.
En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.
Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!
Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt.
Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.
Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?
Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.
Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.
Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.
Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.Eli sinusta itsekunnioitus on sitä, että ihminen noudattaa juuri sinun arvojasi ja periaatteitasi (sen sijaan että noudattaisi omiaan)? Jaa, no siinä tapauksessa meillä on aika erilainen näkemys itsekunnioituksesta. Minusta se on sitä, että ihminen pysyy omille arvoilleen ja periaatteilleen uskollisena, eli pystyy edelleen kunnioittamaan itseään. Minä en näe em käytöksessä mitään ristiriitaa omien arvojeni ja ajatusteni kanssa, joten en minä menetä myöskään kunnioitusta itseeni jos toimisin noin. Jonkun muun kunnioituksen voin toki menettää, mutta sillä taas on vain rajallisesti tekemistä itsekunnioituksen kanssa.
Tällä ajatusmallilla kuka tahansa ja ihan sama minkälaisten tekojen jälkeen voi itseään kunnioittaa.
Kuulostaa lähinnä psykopaatilta.Hyvin monenlaiset ihmiset voivat todella kunnioittaa itseään hyvin monenlaisten tekojen jälkeen. Se johtuu juuri siitä, että ihmiset heijastavat käytöksellään ja itsekunnioituksellaan omaa moraalikoodiaan, eivät sinun.
Jokaisen eri tavalla ajattelevan leimaaminen psykopaatiksi on minusta kyllä vähän lapsellista. Jos joku ei näe pikkulasten murhaamisessa mitään väärää, niin sellaista minäkin sanoisin helposti psykopaatiksi. Sen sijaan kostopettäminen on muutaman asteen harmaampaa aluetta. Psykopatia on kuitenkin ennen kaikkea empatian puutetta. Se, että uskottomuudella syvästi satutettu ihminen ei tunne empatiaa pettäjää kohtaan ei minun nähdäkseni ole mielisairaus vaan inhimillinen reaktio kipuun ja traumaan. Sinä voit toki olla toista mieltä, mutta minä epäilen, että suurin osa mielenterveysammattilaisista on kyllä psylopatian määritelmien suhteen lähempänä minun linjaani kuin sinun.
Mielenterveysammattilaiset ovat kyllä myös sitä mieltä, että omien traumojen ja kivun lievittäminen satuttamalla toista ei ole millään tavalla terveellistä tai tervehdyttävää.
Lisäksi iso osa maallikoita on sitä mieltä, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Vielä suurempi osa maallikoista on sitä mieltä, että itsensä alentaminen toisen tasolle ei ole lopulta kovin hyvä taktiikka rakentaa omaa elämää pettämisen jälkeen terveelle, mielekkäälle pohjalle.
Nyt sinä siirtelet maalitolppia oikein urakalla. En minä ole sanallakaan väittänyt kostopettämistä erityisen fiksuksi ihmissuhteiden hoidoksi. Olen vaan sanonut, ettei se kyllä ketään psykopaatiksi tee.
Ja itsekunnioitus, josta tässä alaketjussa oli kyse, riippuu edelleen kyseisen ihmisen omista arvoista ja moraalista, ei siitä mitä mieltä "iso osa maallikoista" on. Ei se ole mikään huutoäänestysasia.
Tosin ihan näppituntumalta väittäisin, että aika iso osa ihmisistä näkee ns. potut pottuina antamisen lievempänä pahana kuin saman teon tekemisen viattomalle ja luottavaiselle ihmiselle. Mutta tämä nyt on vaan arvailua.
MInun ex-vaimoni istui sunnuntai-iltapäivänä humalassa parvekkeellamme. Jutteli kovaan ääneen miespuolisen työtoverinsa kanssa. Vaimoni pyysi, että mies varaisi hotellihuoneen heille taas, mutta jostain syystä tämä ruskettunut mies ei halunnutkaan sitä vuokrata. Olin siis viiden metrin päässä ja kuulin kaiken.
Myös naapurusto kuuli kaiken. Se tässä harmitti oikeastaan eniten. Tässä vaiheessa avioliittoa minulle oli ihan yksi lysti, mitä exäni puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukemalla ei voi tulla kuin siihen tulokseen, että av-mammat todellakin valitsevat puolisonsa täysin laput silmillä, ja tulpat korvissa. Kaikesta huomaa, että pettäminen on ollut, jos nyt ei suorastaan omaa syytä, niin ainakin jo pitkän aikaa nähtävissä.
Koskeeko tämä myös ketjuun kirjoittaneita petettyjä miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.
Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...
Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.
Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...
No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.
Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.
Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.
Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen.
En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.
Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!
Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt.
Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.
Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?
Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.
Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.
Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.
Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.Olen eri, mutta asia saattaa olla sinulle itsekunnioituskysymys, muttei toiselle, joten et oikein voi väittää että olisi.
Minä en esim. näe mitään itsekunnioituksen puutetta siinä jos livahtaisin toiseen sänkyyn, vaan ennemminkin kunnioituksen puute koskisi miestäni ja parisuhdettani.
Juu, onhan niitä sellaisia ihmisiä, joiden itsekunnioitus ei häviä vaikka he pettävät, valehtelevat, varastavat, ovat sekä henkisesti että fyysisesti väkivaltaisia jne.
Tällaisia ihmisiä kutsutaan joskus narsisteiksi.
He eivät piittaa siitä että tekevät väärin.
Kosto on ok.
Toisessa ketjussa oli Tiede-lehden juttu pettöjien psykopaattisuudesta. Luonnehäiriöisiä siis pettäjät ja pahasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Olen pettänyt miestäni yhteensä noin 5 vuoden ajan. Pettävät naiset osaavat pitää suunsa kiinni ja olla sähläämättä.
Todennäköisyyslaskennan perusteella p käry lähestyy, päivä päivältä kunnes kaikki romahtaa. Älä tuudittaudu erehtymättömyyteesi.
DIGIAIKA on vaarallista myös PETTÄJILLE!Tämä! Se on niin huvittavaa kun pettäjät hokee että ei jää kiinni, ei koskaan.
Mutta nykyaikana joka paikassa on turvakameroita esim. hotelleissa käytävissä, hississä, autoparkissa ja ihmisillä älypuhelimia, joilla kuvataan jatkuvasti jne.
Ja kyllä ihmiset huomaa ja vaistoaa asioita, ei muuten voitaisi selvittää montakaan rikosta.Ei turvakameran nauhoja kuka vaan pääse katsomaan.
Ei tietenkään, mutta yksityisetsivä kyllä. On hyvä muistaa, että heitä on olemassa, ei ole vain jotain elokuvahöttöä. Ja eivät veloita mahdottomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.
Ei. Kyllä jokainen pettäjä on ihan itse päättänyt pettää ja on vastuussa omista teoistaan.
Voi olla että alkuperäinen suhde ei ole hyvässä jamassa, ja siitä ovat vastuussa molemmat. Molemmat ovat tahoillaan vastuussa siitä, miten huonosti voivaa suhdetta lähdetään elvyttämään. Vauhdin hakeminen vieraista toisen selän takana on suhteen kannalta huono ja hajottava vaihtoehto.
Aika automaattisesti täällä palstalla pettäjälle annetaan suoraan kenkää. Pitkät suhteet ovat harvoin ihan yksinkertaisia. Ja joskus on myös lieventäviä asianhaaroja. Jos parisuhteen ainoa kiinnipitävä voima on seksi, ymmärrän hyvin että pettäjä saa kenkää. Pidän itse seksiä vain yhtenä suhteen osa-alueena. Toisen sukupuolielimiä ei voi omistaa. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ymmärtää tämän.
Aivan, HYVÄLLÄ ITSETUNNOLLA varustettu ihminen EI PETÄ PUOLISOAAN.
Ei ole tarvetta hakea huomiota muilta.Ja kyllä ne pettämispäätökset tehdään AIVOILLA, ei sukupuolielimillä.
No ei pettämisellä todellakaan aina ole tarkoituksena itsetunnon nosto. Voi olla hyvin niin, ettei välitä toisesta, kun ei se toinenkaan itsestä välitä. Näinollen voi elää sitä ihan omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.
Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...
Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.
Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...
No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.
Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.
Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.
Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen.
En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.
Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!
Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt.
Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.
Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?
Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.
Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.
Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.
Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.Olen eri, mutta asia saattaa olla sinulle itsekunnioituskysymys, muttei toiselle, joten et oikein voi väittää että olisi.
Minä en esim. näe mitään itsekunnioituksen puutetta siinä jos livahtaisin toiseen sänkyyn, vaan ennemminkin kunnioituksen puute koskisi miestäni ja parisuhdettani.
Juu, onhan niitä sellaisia ihmisiä, joiden itsekunnioitus ei häviä vaikka he pettävät, valehtelevat, varastavat, ovat sekä henkisesti että fyysisesti väkivaltaisia jne.
Tällaisia ihmisiä kutsutaan joskus narsisteiksi.
He eivät piittaa siitä että tekevät väärin.
Kosto on ok.
Se että käy vieraassa sängyssä ei tarkoita että valehtelisi, varastaisi tai olisi väkivaltainen. Kaikkea sitä leipä elättääkin :D ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.
Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...
Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.
Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...
No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.
Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.
Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.
Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen.
En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.
Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!
Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt.
Hyvin sanottu ja vastaa minunkin ajatuksiani aika pitkälti (olen tuo, joka sanoi ymmärtävänsä kostopettämisen muttei valehtelua). Minun arvoihini kuuluu molemminpuolisen uskollisuuden tavoittelu, ei minulla ole sellaisia arvoja jotka kieltäisivät pettäjän pettämisen. Enkä näe tätä mitenkään itsekunnioituskysymyksenä.
Niin että silmä silmästä ja hammas hampaasta?
Kyllähän tämä on itsekunnioituskysymys.
Pettäjä olet sitten itsekin , vaikka toinen olisi tehnyt sen ensin.
Ei oikein ole kanttia pettänyttä syytellä tai halveksia , jos itse heti tekee samaa.
Toki , jos teet pettämisen jälkeen toiselle selväksi että tämä oli tässä, niin eihän se enää pettämistä olekaan vaikka virallisesti ei oltais vielä erottu.Eli sinusta itsekunnioitus on sitä, että ihminen noudattaa juuri sinun arvojasi ja periaatteitasi (sen sijaan että noudattaisi omiaan)? Jaa, no siinä tapauksessa meillä on aika erilainen näkemys itsekunnioituksesta. Minusta se on sitä, että ihminen pysyy omille arvoilleen ja periaatteilleen uskollisena, eli pystyy edelleen kunnioittamaan itseään. Minä en näe em käytöksessä mitään ristiriitaa omien arvojeni ja ajatusteni kanssa, joten en minä menetä myöskään kunnioitusta itseeni jos toimisin noin. Jonkun muun kunnioituksen voin toki menettää, mutta sillä taas on vain rajallisesti tekemistä itsekunnioituksen kanssa.
Tällä ajatusmallilla kuka tahansa ja ihan sama minkälaisten tekojen jälkeen voi itseään kunnioittaa.
Kuulostaa lähinnä psykopaatilta.Hyvin monenlaiset ihmiset voivat todella kunnioittaa itseään hyvin monenlaisten tekojen jälkeen. Se johtuu juuri siitä, että ihmiset heijastavat käytöksellään ja itsekunnioituksellaan omaa moraalikoodiaan, eivät sinun.
Jokaisen eri tavalla ajattelevan leimaaminen psykopaatiksi on minusta kyllä vähän lapsellista. Jos joku ei näe pikkulasten murhaamisessa mitään väärää, niin sellaista minäkin sanoisin helposti psykopaatiksi. Sen sijaan kostopettäminen on muutaman asteen harmaampaa aluetta. Psykopatia on kuitenkin ennen kaikkea empatian puutetta. Se, että uskottomuudella syvästi satutettu ihminen ei tunne empatiaa pettäjää kohtaan ei minun nähdäkseni ole mielisairaus vaan inhimillinen reaktio kipuun ja traumaan. Sinä voit toki olla toista mieltä, mutta minä epäilen, että suurin osa mielenterveysammattilaisista on kyllä psylopatian määritelmien suhteen lähempänä minun linjaani kuin sinun.
Mielenterveysammattilaiset ovat kyllä myös sitä mieltä, että omien traumojen ja kivun lievittäminen satuttamalla toista ei ole millään tavalla terveellistä tai tervehdyttävää.
Lisäksi iso osa maallikoita on sitä mieltä, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Vielä suurempi osa maallikoista on sitä mieltä, että itsensä alentaminen toisen tasolle ei ole lopulta kovin hyvä taktiikka rakentaa omaa elämää pettämisen jälkeen terveelle, mielekkäälle pohjalle.
Kuten sulle on jo sanottu, ei kukaan ole alentamassa itseään mihinkään sillä että tekee itse omat ratkaisut, vaikka tietää että se ensin luottamuksen pettänyt puolisko ei siitä pitäisi. Jos haluat että sinua kohdellaan hyvin, niin joudut itse kohtelemaan myös muita hyvin. Et voi odottaa että sinua kunnioitetaan ja sinua kohtaan ollaan rehellisiä jos et sitä itse toiselle ole. Ei kukaan ole myöskään korjaamassa takaisin pettämisellä väärää oikeaksi, mistä ihmeestä ällainen ajatus edes kumpuaa? Omista traumoista ja pienisieluisuudesta? Kellään tuskin myöskään on "taktiikkana elämässä" tällainen, miten tuollainen voisi edes juolahtaa tervepäisen ihmisen mieleen?
Juu, onhan niitä sellaisia ihmisiä, joiden itsekunnioitus ei häviä vaikka he pettävät, valehtelevat, varastavat, ovat sekä henkisesti että fyysisesti väkivaltaisia jne.
Tällaisia ihmisiä kutsutaan joskus narsisteiksi.
He eivät piittaa siitä että tekevät väärin.
Kosto on ok.