Poikani on homo, eikä mieheni hyväksy sitä.

Niin ja ajatelkaa mitä kaveritkin sanois jos lapsi ois homo. Menis kuule ihan perheen mainekin samalla.

Jos omasta lapsestani tulisi homo niin en hirveän onnellinen olisi, mutta tukisin kuitenkin lastani yhtä lailla kuten heteroakin

Tänne onkin tullut paljon vastauksia, kiitos siitä. Moni täällä on näköjään mieheni kanssa samaa mieltä, ettei itsekään hyväksyisi jos oma lapsi olisi homo. Voitteko perustella, miksi ajattelette näin? Mieheni ei osannut perustella muuten kuin, että ”miehen kuuluu olla naisen kanssa”. Joten jos saisin hyviä perusteluja, voisin ehkä ymmärtää miestäni asiassa paremmin. Haluan kuitenkin ehdottomasti, että mieheni pystyisi olla samaa mieltä minun kanssa ja hyväksyä poikamme seksuaalisen suuntautumisen. Toivottavasti mies pystyy sen ajan kanssa hyväksymään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Monilla miehillä on teininä tunteita toisia miehiä kohtaan. Ehkä Ap miehelläsi on tällaisia nuoruudenkokemuksia ja siksi ajattelee poikasi läpikäyvän jotain samankaltaista ohimenevää vaihetta.

Monet heteromiehet harrastavat seksiä miesten kanssa aikuisenakin, joten sen 'homo' tai 'bi' leiman antaminen on tarpeetonta -- ellei poikasi sitten itse halua määritellä itseään esim homoksi.

Ei se miehestä homoa tee jos seurustelee miehen kanssa. Ylipäätään nuoriso nykyään ei niin paljoa enää edes halua määritellä itseään homo-bi-hetero akselilla koska on ihan sama ketä kohtaan tuntee romanttisia tunteita. Koska se nyt on ihan sama ketä rakastaa.

Tai kenen kanssa harrastaa seksiä. Ihan sama sekin.

Itse olen mies joka on seurustellut lähinnä miesten kanssa. Joskus kutsuin itseäni homoksi, bi ei koskaan tuntunut omalta nimitykseltä -- nykyään en halua enää leimata itseäni näillä termeillä.

Siis mitä? Kyllä se nyt vaan kuule tekee miehestä homon, jos seurustelee vain miesten kanssa ja harrastaa seksiä heidän kanssaan. Et kai sinä nyt itseäsi heteroksikaan voi kutsua? "En halua enää leimata itseäni näillä termeillä", mikset?

Poika voi olla tai olla olematta nyt tästä lähtien vain miesten kanssa, ei voi mitään sulkea pois kun hän vielä kehittyy. Miehesi ei voi asiaan vaikuttaa, hänen pitäisi hyväksyä nykyhetki. Jos hän ei suostu hyväksymään, edessä on auttamatta välien viilentyminen, vaikka seuraava seurustelukumppani olisikin eri sukupuolta. Viesti on siinä vaiheessa mennyt jo perille liian syvälle, tuohon ihmiseen ei voi luottaa koska hän ei hyväksy minua sellaisena kuin olen. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä jos haluaa pitää pojan läheisenä läpi elämän.

Itse olin nuorempana kauan eri sukupuolen kumppanin kanssa, nykyään en voisi kuvitella olevani muuta kuin saman sukupuolen kanssa. Työkaverilleni kävi päin vastoin; nuorempana vain tyttöjen kanssa ja päätyi naimisiin miehen kanssa. Useimmiten mieltymykset eivät muutu, mutta ne voivat muuttua. Ei kannata laskea toiveajattelun varaan. Joillakin mieltymykset muuttuvat, ja jotkut vaan ovat täysin homoja. Oli ihanaa kun omat vanhempani hyväksyivät asian helposti, vaikka kummallekin asia oli uusi ja vieras. Tunnen vahvasti, että nämä ihmiset rakastavat minua kuten vanhemman kuuluu.

"Ei me kyllä ajateltu lasta tehdessämme mahdollista homoutta.

Jos vielä tulen raskaaksi täytyy sitten tämäkin vaihtoehto ottaa huomioon, eli harkita aborttia.

Ei sitä voi tietää etukäteen ja homon synnyttyä se tuhoaisi koko perheemme tulevaisuuden.

Mieluummin siis abortti kuin homon syntyminen."

Juuri sun laisten vahempien lapset päättää päivänsä, kun vanhemmat ovat mileltään sairaita.

Niitä homous ahdistaa eniten, joilla on itsellä käsittelemättömiä homotunteita. Miksi asia muuten menisi noin tunteisiin.

Miehelläsi koittaa ankeat ajat elämän ehtoopuolella kun piirit pienenevät, askel lyhentyy ja poika jäänyt tuntemattomaksi. Olen seurannut sivusta niin monta tapausta jossa vanhempi katkaissut suhteet lapseensa ja sitten vanhuksena harmittaa kun lapsi menestyy ja elää onnellisen elämän ja itse ei ole mitenkään osallisena siinä. Ja vanhuksena juuri alkaa arvostaa perhettä eri tavalla kuin ennen varsinkin kun muuttuu itse enemmän ja enemmän avuttomaksi. Siihen kun vielä lisätään että yleensä lapsi ei edes halua enää olla yhteydessä vanhempiinsa (ja miksi haluaisi kun kerran on torjuttu) niin on kuin suolaa levittäisi haavoille. Kuten sanoin tunnen monta tällaista tapausta, yhdessä välien viilentymisen syy oli niinkin naurettava kuin adoptiolapsen hankkiminen.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa ei ole yhtään homoa, joten ei oo pelkoa onneksi ap.n syndroomasta

Älä viitsi naurattaa! Jokaisessa suvussa on homoja, se on luonnon laki.

Luulen että suurin osa tämän keskustelun "en hyväksyisi ikinä lapseni homoutta"-tyyppisistä kommenteista on provoja. Ehkä elän kuplassa, mutta tuntuu aivan käsittämättömältä että joku olisi valmis tämän päivän maailmassa täysin hylkäämään lapsensa tuollaisen asian takia, joka sitä paitsi on jokaisen oma HENKILÖKOHTAINEN asia. Ei heteronkaan lapsen seksuaalisuus kuulu vanhemmille pätkän vertaa.

Sovimme poikamme kanssa, että hän tuo poikaystävänsä meille perjantaina kahville, kun mieheni on vielä töissä. Mies ei pitänyt ajatuksesta, mutta ei hän sitä voi päättää. Edelleen on sitä mieltä, että poikamme on oikeasti hetero, ja tämä on ohimenevä vaihe. Ap

Potkaisisin pojan pihalle ja tekisin perinnöttömäksi. Jos akka alkais siitä piiputtamaan niin saisi mennä perässä.

Miten mies muuten suhtautuu homouteen? Niinku muiden homouteen?

SelväPeli kirjoitti:

Potkaisisin pojan pihalle ja tekisin perinnöttömäksi. Jos akka alkais siitä piiputtamaan niin saisi mennä perässä.

Miehen puhetta.

Miksi pitäisi hyväksyä? En minäkään katsoisi hyvällä jos naisystävän lapsi alkaisí h.0.m0i.l33n. Tää on täysin minun valinta, ja jos joku mielidettäni arvostelisi, niin sanoisin että ras.1st.1..

Oma isäni epäili veljeni homoutta ohimeneväksi vaiheeksi, vaikkei homous mikään ongelma hänelle ollutkaan. Ehkä oman pojan suuntautumista on alkuun vaikea ajatella erilaiseksi kuin sen on olettanut.

Minä olin onnellinen kun oma mieheni sanoi kerran, että onneksi on homoja lähipiirissä, niin meidänkin lastemme on helpompi kertoa asiasta jos joskus tarvitsee. Ja mies on muuten aika jurottaja. Joten anna vain aikaa ajatella!

Jospa annatte hänelle vähän aikaa ajatella asiaa, eiköhän tuo sillä oikene.

Rakkaus on tärkeintä.

Onhan näitä!

Ainoastaa ei-biologinen soija-"isä" hyväksyisi homon lapsenaan

Homous voi olla myos nykyisen kieroutuneen aikakauden ja median homorummuruksen tuotostakin. Myos feminismisaaste on erottamassa naisia ja miehia kauemmaksi toisistaan.