Lue keskustelun säännöt.
Poikani on homo, eikä mieheni hyväksy sitä.
12.01.2019 |
Minulla on 16-vuotias täysin normaali poika. Pelaa videopelejä, pukeutuu kuten muutkin pojat ja ajelee mopollaan. Eilen hän kertoi, että on ruvennut seurustelemaan. Olimme innoissamme, kunnes hän kertoi että kumppani ei ole tyttö. Ihmettelin suuresti, sillä poika vaikuttaa kaikin tavoin heterolta. Tyttöjäkin on joskus käynyt kylässä.
Minulle homous ei kuitenkaan ole millään tavalla ongelma, sillä hyväksyn kaikki ihmiset seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Miehelleni eli pojan isälle asia ei ollut yhtä helppo. Mies epäilee että kyseessä on jokin ohimenevä vaihe, ja kertoi että poika saisi kenet tahansa tytön itselleen, jos tarpeeksi yrittäisi. Ilmoitti myös, ettei halua tavata uutta poikaystävää. Mitä voin tehdä tässä tilanteessa? Olen itse ylpeä kun poikani uskalsi kertoa homoudesta ja haluaisin että isänsä olisi myös.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyväksyis meilläkään, enkä hyväksyis minäkään. Olis ihan pahin painajainen.
Että ei siinä mitään, jos poika kuolisi tai päätyisi vankilaan murhasta, mutta kun se on homo?
Kertoo paljon sellaisten vanhempien tunnevammaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hyväksyis meilläkään, enkä hyväksyis minäkään. Olis ihan pahin painajainen.
Pahin? Pahempi kuin, jos saisitte soiton, että poikanne on jäänyt auton alle ja majaa vihanneksena sairaalassa? Ette paljon pojastanne piittaa, jos kuolemaakin pahempi pelko on poikaystävä.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tajunnut mitä hyväksymistä on asiassa, jolle ei voi mitään. Sama kuin että ei hyväksyisi lapsensa silmienväriä tai sukupuolta.
Se on kato pikkusieluisuutta ja pelätään mitä muuta ajattelee. Tämmösiä tämä maa täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kerta vielä homoksi tee, joten miehesi on oikeassa.
Niin, voihan poikani olla biseksuaali. Emme keskustelleet hänen seksuaalisesta suuntautumisesta vaan ainoastaan poikaystävästä. Tyttöystävää ei ole koskaan ollut, mutta kuten kirjoitin, tyttöjä on joskus käynyt kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Mies tulee järkiinsä alkujärkytyksen jälkeen. Sitä odotellessa voit tutustua poikaystävään, kahvitelkaa vaikka kolmistaan.
Toivottavasti! Ja niin ajattelinkin, mies on ensiviikon iltavuorossa niin ajattelin pyytää poikaystävän meille joku ilta kahville. Jos siis poikani hänet haluaa jo esitellä. Ap
Vaikka poika ei vielä haluaisikaan esitellä, niin se, että toivotat poikaystävän tervetulleeksi, on iso asia.
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa ei ole yhtään homoa, joten ei oo pelkoa onneksi ap.n syndroomasta
Luuleeko joku tosissaan, että homous on perinnöllistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyväksyis meilläkään, enkä hyväksyis minäkään. Olis ihan pahin painajainen.
No miten te käytännössä sitten toimisitte, jos lapsenne olisi homoseksuaali?
Hyvä kysymys. Onneks siihen ei ole tarvinnut miettiä vastausta.
No, mieti nyt, kun kysymyskin tuli kysyttyä. En tiedä, minkä ikäisiä lapsenne ovat, mutta kaikenlaisia yllätyksiä tulee eteen. Mun paras ystävä (nainen) alkoi seurustella naisen kanssa yli kolmekymppisenä, ja vaikka minä toki tiesin, että hänellä oli ollut nuorempana viritelmiä myös naisten kanssa, esim. hänen vanhempansa eivät sitä tienneet.
Lapsemme ei varmasti toisi kumppaneitaan meille näytille, kun tietävät mielipiteemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa ei ole yhtään homoa, joten ei oo pelkoa onneksi ap.n syndroomasta
Luuleeko joku tosissaan, että homous on perinnöllistä?
Taitaa lähinnä olla kasvatuksesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensiksi täytyy todeta, että homous ei ole mikään päällepäin näkyvä omaisuus välttämättä. Yhä edelleen tuntuu, että homoista maalataan vaan sitä samaa neitimäistä kuvaa. Miehesi ja pojan isä saattaa sisimmässä tuntea epäonnistumista ja pelkoa siitä mitä muut ajattelevat. Antaisin siis aikaa miehelle suhtautua asiaan ja näyttä itse, että rakastat poikaasi. Moni vanhempi kieltää asiat aluksi kunnes alkaa suhtautumaan paremmin ja lopulta täysin luonnollisesti. Valitettavasti niitäkin on jotka eivät koskaan asiaa hyväksy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyväksyis meilläkään, enkä hyväksyis minäkään. Olis ihan pahin painajainen.
No miten te käytännössä sitten toimisitte, jos lapsenne olisi homoseksuaali?
Hyvä kysymys. Onneks siihen ei ole tarvinnut miettiä vastausta.
No, mieti nyt, kun kysymyskin tuli kysyttyä. En tiedä, minkä ikäisiä lapsenne ovat, mutta kaikenlaisia yllätyksiä tulee eteen. Mun paras ystävä (nainen) alkoi seurustella naisen kanssa yli kolmekymppisenä, ja vaikka minä toki tiesin, että hänellä oli ollut nuorempana viritelmiä myös naisten kanssa, esim. hänen vanhempansa eivät sitä tienneet.
Lapsemme ei varmasti toisi kumppaneitaan meille näytille, kun tietävät mielipiteemme.
Eikö se olisi aika kamala ajatus, että oma lapsenne ei pystyisi jakamaan elämäänsä kanssanne, koska ette hyväksy sitä, mitä hän on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on jotain vanhempien kokemaa, jälkeläisittä jäämisen ja ehkä jopa suvun ns. sammumisen pelkoa.
No, sukunimet nyt ovat harvoilla niin uniikkeja, että jonkun ''tavallisen Lahtisen' (tai Virtasen, Korhosen tai Mäkelän tai Hämäläisen) tarvitsisi pelätä yhtään , että oma sukunimi häviäisi maailmanhistoriasta, eli etteikö samannimisiä jäisi kosolti tässä maassa jatkamaan sukuaan ja synnyttämään uusia tuon nimen kantajia.
Ainakin tuo 'nimen säilymisen ja jatkumisen' pelko on siis useimmilla aivan turha ja aika harvalla on huolta siitäkään kuka nyt jollain alalla perheyritystä vastaavasti kuin 'Pauligin perinteikästä sukuyritystä', tai 'Forsmannin maineikasta teetukkua' (...tai aivan mitä tahansa , vastaavan tunnettuusluokan yrityksen nimeä) osaltaan jatkaisi.
Eli siis jos niitä suurimpia pelkoja kun katsotaan ikäänkuin 'suoraan niitä päin' niistä useimmat niistä tai jopa kaikki osoittautuvatkin jo 'heti kättelyssä' aivan turhiksi peloiksi.
Ei tarvikkaan hyväksyä. Ihan kamala ajatuksenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyväksyis meilläkään, enkä hyväksyis minäkään. Olis ihan pahin painajainen.
No miten te käytännössä sitten toimisitte, jos lapsenne olisi homoseksuaali?
Hyvä kysymys. Onneks siihen ei ole tarvinnut miettiä vastausta.
No, mieti nyt, kun kysymyskin tuli kysyttyä. En tiedä, minkä ikäisiä lapsenne ovat, mutta kaikenlaisia yllätyksiä tulee eteen. Mun paras ystävä (nainen) alkoi seurustella naisen kanssa yli kolmekymppisenä, ja vaikka minä toki tiesin, että hänellä oli ollut nuorempana viritelmiä myös naisten kanssa, esim. hänen vanhempansa eivät sitä tienneet.
Lapsemme ei varmasti toisi kumppaneitaan meille näytille, kun tietävät mielipiteemme.
Eikö se olisi aika kamala ajatus, että oma lapsenne ei pystyisi jakamaan elämäänsä kanssanne, koska ette hyväksy sitä, mitä hän on?
Niinpä. Kuten jo sanoin, onneks mun ei tarvi miettiä moisia.
Mitä homon tai lesbon lapsen sitten pitäisi tehdä? Olla yksin loppuelämä? Jos nyt tunnustetaan se tosiasia, että seksuaalisuutta ei ole mahdollista muuttaa, ei heterostakaan saa tehtyä homoa sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minäkään hyväksyisi, jos poikani olisi ruskean reijän miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyväksyis meilläkään, enkä hyväksyis minäkään. Olis ihan pahin painajainen.
No miten te käytännössä sitten toimisitte, jos lapsenne olisi homoseksuaali?
Hyvä kysymys. Onneks siihen ei ole tarvinnut miettiä vastausta.
No, mieti nyt, kun kysymyskin tuli kysyttyä. En tiedä, minkä ikäisiä lapsenne ovat, mutta kaikenlaisia yllätyksiä tulee eteen. Mun paras ystävä (nainen) alkoi seurustella naisen kanssa yli kolmekymppisenä, ja vaikka minä toki tiesin, että hänellä oli ollut nuorempana viritelmiä myös naisten kanssa, esim. hänen vanhempansa eivät sitä tienneet.
Lapsemme ei varmasti toisi kumppaneitaan meille näytille, kun tietävät mielipiteemme.
Eikö se olisi aika kamala ajatus, että oma lapsenne ei pystyisi jakamaan elämäänsä kanssanne, koska ette hyväksy sitä, mitä hän on?
Niinpä. Kuten jo sanoin, onneks mun ei tarvi miettiä moisia.
Ihan vain uteliaisuuttani, kumpi on mielestäsi pahempi: lapsesi ei koskaan ryhdy parisuhteeseen vai lapsesi ryhtyy parisuhteeseen samaa sukupuolta olevan kanssa?
Oletuksena se että lapsesi olisi onnellisempi parisuhteessa kuin ilman. Lastenlapsia ei kumpikaan vaihtoehto tuottaisi.
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään hyväksyisi, jos poikani olisi ruskean reijän miehiä.
Niin, yäk!
Minä en kahvittelisi homojen kanssa.
luultavasti tulee sopetumaan tilanteeseen, mutta sitä odotellessa ole sinä vähän korostetusti tukemassa poikaasi. jos poika kyselee miksei isä hyväksy tai tapaa tms, niin kerro sille että tulee varmaan järkiinsä mutta tarvitsee aikaa. älä hauku sitä pojalle vaikka mieli saattaisi tehdä vaan keskity tukemaan. kohtele poikaa kuten aina ennenkin.