Lue keskustelun säännöt.
Olen pahassa pulassa enkä tiedä, onko miehen käytös rakkautta vai puhdasta kontrollointia
12.01.2019 |
Olen pulassa koska joitakin kuukausia tapailemani mies on sanojensa mukaan minuun sokeasti rakastunut ja tuntuu haluavan suunnilleen liimata itsensä minuun kiinni. Olin itse alkuun ihastunut mutta olen viime aikoina miettinyt, olenko sittenkään rakastunut. Haluaisin edetä rennommalla otteella ja koen miehen pakottavan minut sanomaan asioita, joihin en ole vielä valmis. Näitä ovat mm. etten ikinä jätä häntä ja että rakastan. Olen sanonut, että ei näitä asioita pidä kiirehtiä vaan pitää elää päivä kerrallaan. Mies ei tätä halua kuulla ja riitaa välttääkseni olen sitten sanonut em. asioita, joiden takana en sataprosenttisesti seiso. Riidat hänen kanssaan ovat totaalisen kauheita koska mies menee silloin aivan pois tolaltaan ja sanoo, mitä sylki suuhun tuo. Kuulemma minä aiheutan nämä tilanteet (=tarpeeni ottaa omaa aikaa) ja hän ei voi reaktiolleen mitään. Koska välittää minusta niin hurjasti.
Olen tosi empaattinen ja miellyttämishaluinen ihminen. Mietin jopa sitä, onko mies sittenkin vain taitava manipuloija ja yrittää rakkautensa varjolla tukahduttaa minut. Vaikuttaa samalla impulsiiviselta ja herkältä. Narsisitista hänen käytöksensä minusta kuitenkin vähintäänkin joiltakin osin on.
Haluaisin itse edetä rauhassa ja katsoa, mihin tämä johtaa. Mies ei kuitenkaan anna minulle tarvitsemaani aikaa ja tilaa. Mies haluaisi nähdä joka päivä. Minulla on vaativa työ, josta kyllä pidän mutta joka vie valtavasti aikaani sekä energiaani tällä hetkellä. Mies haluaisi minun pitkin päivää viestittelevän hänelle ja minä taas koen nämä viestittelyt ahdistavina katkoina, joiden jälkeen joudun taas kasaamaan ajatukseni tehdäkseni asiaa, joita tein ennen tekstaria. Ei niin, etten arvostaisi ajatusta miehen huomionosoituksesta.
Olen ihan poikki siitä, että mikään ei tunnu riittävän. Olen jo laiminlyönyt työtäni jotta välttäisin riidat siitä, ettei minulla ole aikaa panostaa suhteeseen mutta tunnen samalla lyöväni laimin myös itseäni. Olemme molemmat neljäkymppisiä eli kokemusta löytyy. Miehen käsitys parisuhteesta on erittäin tiivis ja itse olen lapsettomana aiemminkin lapsettomien kanssa seurustellessani tottunut siihen, että omaa aikaa voidaan viettää myös kavereita erikseen viikottain nähtäessä ja että kumppania kuunnellaan ja hänelle annetaan tarvittaessa täysi työrauha.
Näen miehessä paljon epänormaalista takertumisesta kieliviä piirteitä ja kuulemma ne johtuvat hänen aiemmissa suhteissaan esiintyneistä pettämisistä. Miehen käytös tuntuu kontrolloivalta ja minua lievästi sanottuna ärsyttää se, että hän odottaa minun raportoivan omista menoistani ja jopa välillä soittaa kuin tarkistaaksensa sen, missä olen.
Olen miettinyt, pitäisikö minun yksinkertaisesti viheltää peli poikki. Mies on toisenlainen kuin aiemmat kumppanini ja se varmasti hänessä viehättää. Olen ajatellut, etten halua toistaa aiempia virheitä ja roikkua suhteessa, jossa minä olen ollut se rakastuneempi ja tarvitsevampi osapuoli. En ole ihan varma, kohtaammeko lopulta henkisesti ja mikä osa miehen huomiosta on rakkautta ja mikä kontrollointia. Minusta rakkaus on pyyteetöntä eikä sitä pitäisi koskaan vaatia.
Ylireagoinko vai mitä? Olen ihan hukassa omine ajatuksineni ja pelkään jopa mahdollisen manipuloinnin jo vaikuttaneen ajatuksiini.
Kommentit (335)
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä tarkoitat miehen "tapailulla" - ellette vieläkään seurustele, ei ihme, että miehen kärsivällisyys alkaa olla jo koetuksella..! Kirjoitit, että haluaisit "edetä rennommalla otteella" - edetä mihin? Olla kiirehtimättä mihin? Kirjoitit myös, että koet miehen taholta painostusta sanoa hänelle, ettet ikinä jätä häntä; mistä on oikein kyse, avioliittolupauksesta? Oletko antanut ymmärtää, että avioidutte, käytöksesi ollessa kuitenkin ristiriitaista? Petkuttaminen ei tilannetta helpota, päinvastoin. Tilanteesi on epärehellisyytesi hinta.
Sinä itse päätät, käytätkö työaikaasi miehelle viestittelyyn - älä miestä syytä, ellet hallitse ajankäyttöäsi. Pidät huomiosta, muista kuitenkin että vastaaminen on asia erikseen.
Ap, ei mies ole ongelmasi. Ongelmalta vaikuttaa vaikeutesi sanoa uskottavasti, mitä haluat. Aivan kuin odottaisit, että mies asettaisi sinun halusi kaikkien omien halujensa edelle, ja vieläpä mielihyvin? Aikuisia kun olette, huolehtikaa molemmat itse siitä, että teette parisuhteestanne itsenne näköisen. Sinä tunnut odottavan sitä tarjottimella.
Ap, minusta ainoa ongelma on vain henkinen kypsymättömyytesi; älä tee mitään hätiköityä, jos suhteessasi on jotain pelastettavaa, sillä naiiviutesi ei lähde mietsä vaihtamalla. Neuvoni: yritä keskittyä parisuhteessa miehen sijaan enemmän itseesi. Silloin pystyt olemaan myös miehelle reilumpi, kuin mitä nyt olet...
Et ole yhtään tajunnut, mista on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä tarkoitat miehen "tapailulla" - ellette vieläkään seurustele, ei ihme, että miehen kärsivällisyys alkaa olla jo koetuksella..! Kirjoitit, että haluaisit "edetä rennommalla otteella" - edetä mihin? Olla kiirehtimättä mihin? Kirjoitit myös, että koet miehen taholta painostusta sanoa hänelle, ettet ikinä jätä häntä; mistä on oikein kyse, avioliittolupauksesta? Oletko antanut ymmärtää, että avioidutte, käytöksesi ollessa kuitenkin ristiriitaista? Petkuttaminen ei tilannetta helpota, päinvastoin. Tilanteesi on epärehellisyytesi hinta.
Sinä itse päätät, käytätkö työaikaasi miehelle viestittelyyn - älä miestä syytä, ellet hallitse ajankäyttöäsi. Pidät huomiosta, muista kuitenkin että vastaaminen on asia erikseen.
Ap, ei mies ole ongelmasi. Ongelmalta vaikuttaa vaikeutesi sanoa uskottavasti, mitä haluat. Aivan kuin odottaisit, että mies asettaisi sinun halusi kaikkien omien halujensa edelle, ja vieläpä mielihyvin? Aikuisia kun olette, huolehtikaa molemmat itse siitä, että teette parisuhteestanne itsenne näköisen. Sinä tunnut odottavan sitä tarjottimella.
Ap, minusta ainoa ongelma on vain henkinen kypsymättömyytesi; älä tee mitään hätiköityä, jos suhteessasi on jotain pelastettavaa, sillä naiiviutesi ei lähde mietsä vaihtamalla. Neuvoni: yritä keskittyä parisuhteessa miehen sijaan enemmän itseesi. Silloin pystyt olemaan myös miehelle reilumpi, kuin mitä nyt olet...
Et selvästikään ymmärtänyt, että ap juuri haluaisi keskittyä enemmän itseensä, mutta mies ei salli sitä vaan saa raivarin, jos ap ei vastaa hänelle työajallaan. Mies näyttäisi olevan suhteessa se, joka haluaa asettaa omat halunsa ainoaksi vaihtoehdoksi. Tuollaisen hullun kanssa ei suhteen jatkamista edes kannata harkita, vaan nyt pitää tehdä suunnitelma, miten siitä pääsee eroon turvallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä tarkoitat miehen "tapailulla" - ellette vieläkään seurustele, ei ihme, että miehen kärsivällisyys alkaa olla jo koetuksella..! Kirjoitit, että haluaisit "edetä rennommalla otteella" - edetä mihin? Olla kiirehtimättä mihin? Kirjoitit myös, että koet miehen taholta painostusta sanoa hänelle, ettet ikinä jätä häntä; mistä on oikein kyse, avioliittolupauksesta? Oletko antanut ymmärtää, että avioidutte, käytöksesi ollessa kuitenkin ristiriitaista? Petkuttaminen ei tilannetta helpota, päinvastoin. Tilanteesi on epärehellisyytesi hinta.
Sinä itse päätät, käytätkö työaikaasi miehelle viestittelyyn - älä miestä syytä, ellet hallitse ajankäyttöäsi. Pidät huomiosta, muista kuitenkin että vastaaminen on asia erikseen.
Ap, ei mies ole ongelmasi. Ongelmalta vaikuttaa vaikeutesi sanoa uskottavasti, mitä haluat. Aivan kuin odottaisit, että mies asettaisi sinun halusi kaikkien omien halujensa edelle, ja vieläpä mielihyvin? Aikuisia kun olette, huolehtikaa molemmat itse siitä, että teette parisuhteestanne itsenne näköisen. Sinä tunnut odottavan sitä tarjottimella.
Ap, minusta ainoa ongelma on vain henkinen kypsymättömyytesi; älä tee mitään hätiköityä, jos suhteessasi on jotain pelastettavaa, sillä naiiviutesi ei lähde mietsä vaihtamalla. Neuvoni: yritä keskittyä parisuhteessa miehen sijaan enemmän itseesi. Silloin pystyt olemaan myös miehelle reilumpi, kuin mitä nyt olet...
Et ole yhtään tajunnut, mista on kyse.
Ei ole muita vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä tarkoitat miehen "tapailulla" - ellette vieläkään seurustele, ei ihme, että miehen kärsivällisyys alkaa olla jo koetuksella..! Kirjoitit, että haluaisit "edetä rennommalla otteella" - edetä mihin? Olla kiirehtimättä mihin? Kirjoitit myös, että koet miehen taholta painostusta sanoa hänelle, ettet ikinä jätä häntä; mistä on oikein kyse, avioliittolupauksesta? Oletko antanut ymmärtää, että avioidutte, käytöksesi ollessa kuitenkin ristiriitaista? Petkuttaminen ei tilannetta helpota, päinvastoin. Tilanteesi on epärehellisyytesi hinta.
Sinä itse päätät, käytätkö työaikaasi miehelle viestittelyyn - älä miestä syytä, ellet hallitse ajankäyttöäsi. Pidät huomiosta, muista kuitenkin että vastaaminen on asia erikseen.
Ap, ei mies ole ongelmasi. Ongelmalta vaikuttaa vaikeutesi sanoa uskottavasti, mitä haluat. Aivan kuin odottaisit, että mies asettaisi sinun halusi kaikkien omien halujensa edelle, ja vieläpä mielihyvin? Aikuisia kun olette, huolehtikaa molemmat itse siitä, että teette parisuhteestanne itsenne näköisen. Sinä tunnut odottavan sitä tarjottimella.
Ap, minusta ainoa ongelma on vain henkinen kypsymättömyytesi; älä tee mitään hätiköityä, jos suhteessasi on jotain pelastettavaa, sillä naiiviutesi ei lähde mietsä vaihtamalla. Neuvoni: yritä keskittyä parisuhteessa miehen sijaan enemmän itseesi. Silloin pystyt olemaan myös miehelle reilumpi, kuin mitä nyt olet...
Et selvästikään ymmärtänyt, että ap juuri haluaisi keskittyä enemmän itseensä, mutta mies ei salli sitä vaan saa raivarin, jos ap ei vastaa hänelle työajallaan. Mies näyttäisi olevan suhteessa se, joka haluaa asettaa omat halunsa ainoaksi vaihtoehdoksi. Tuollaisen hullun kanssa ei suhteen jatkamista edes kannata harkita, vaan nyt pitää tehdä suunnitelma, miten siitä pääsee eroon turvallisesti.
Mutta sitähän ap nimenomaan tekee: keskittyy vain itseensä, samalla kun muuta teskentelee!! Tuskin hän sitä tietoisesti tekee... juuri se onkin hänen ongelmansa.
Ap kerää "höyryä kattilaan", koska ei kykene myöntämään, että koko tilanne on kehittynyt hänen kieron luonteensa ansiosta... Kun "höyryä" on tarpeeksi, hän saa kanttia "räjähtää", ja syyttää tietysti 100%:sti miestä - hän kun oli omasta mielestään niin "empaattinen". Minä näen vain hypokriitin. Tosin itselleen sokean.
Vai sillä tavalla.
Aloittaja ei voi esitellä itseään järin rationaalisena ihmisena, jos näiden ulostulojen perusteella vielä jää suhteeseen. Tilanne ei missään nimessä ole helppo, sen varmasti niin moni täälläkin kommentoineista omakohtaisesti tietää, mutta faktojen punnitsemisen, rohkeuden keräämisen ja toimintasuunnitelman luomisen jälkeen on aika toimia! Asiaan liittyvät vaikeat tunteet voi käsitellä jälkikäteen vaikka ammattilaisen avustuksella.
Se on joko-tai, lopulta juuri niin yksinkertaista.
Ja useita näitä ketjun loppupään kommentteja lukiessa voi miltei todeta, että eiköhän tämä ollut tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JUOKSE. Pian. Et kadu.
Huutista tälle kommentille. :D Mutta samaa suosittelisin itsekin. Olen itsekin nähnyt samanlaisen tilanteen omin silmin ja koin parhaimmaksi pysyä niin kaukana kuin mahdollista enkä ole katunut hetkeäkään. Suosittelen! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä tarkoitat miehen "tapailulla" - ellette vieläkään seurustele, ei ihme, että miehen kärsivällisyys alkaa olla jo koetuksella..! Kirjoitit, että haluaisit "edetä rennommalla otteella" - edetä mihin? Olla kiirehtimättä mihin? Kirjoitit myös, että koet miehen taholta painostusta sanoa hänelle, ettet ikinä jätä häntä; mistä on oikein kyse, avioliittolupauksesta? Oletko antanut ymmärtää, että avioidutte, käytöksesi ollessa kuitenkin ristiriitaista? Petkuttaminen ei tilannetta helpota, päinvastoin. Tilanteesi on epärehellisyytesi hinta.
Sinä itse päätät, käytätkö työaikaasi miehelle viestittelyyn - älä miestä syytä, ellet hallitse ajankäyttöäsi. Pidät huomiosta, muista kuitenkin että vastaaminen on asia erikseen.
Ap, ei mies ole ongelmasi. Ongelmalta vaikuttaa vaikeutesi sanoa uskottavasti, mitä haluat. Aivan kuin odottaisit, että mies asettaisi sinun halusi kaikkien omien halujensa edelle, ja vieläpä mielihyvin? Aikuisia kun olette, huolehtikaa molemmat itse siitä, että teette parisuhteestanne itsenne näköisen. Sinä tunnut odottavan sitä tarjottimella.
Ap, minusta ainoa ongelma on vain henkinen kypsymättömyytesi; älä tee mitään hätiköityä, jos suhteessasi on jotain pelastettavaa, sillä naiiviutesi ei lähde mietsä vaihtamalla. Neuvoni: yritä keskittyä parisuhteessa miehen sijaan enemmän itseesi. Silloin pystyt olemaan myös miehelle reilumpi, kuin mitä nyt olet...
Et selvästikään ymmärtänyt, että ap juuri haluaisi keskittyä enemmän itseensä, mutta mies ei salli sitä vaan saa raivarin, jos ap ei vastaa hänelle työajallaan. Mies näyttäisi olevan suhteessa se, joka haluaa asettaa omat halunsa ainoaksi vaihtoehdoksi. Tuollaisen hullun kanssa ei suhteen jatkamista edes kannata harkita, vaan nyt pitää tehdä suunnitelma, miten siitä pääsee eroon turvallisesti.
Mutta sitähän ap nimenomaan tekee: keskittyy vain itseensä, samalla kun muuta teskentelee!! Tuskin hän sitä tietoisesti tekee... juuri se onkin hänen ongelmansa.
Ap kerää "höyryä kattilaan", koska ei kykene myöntämään, että koko tilanne on kehittynyt hänen kieron luonteensa ansiosta... Kun "höyryä" on tarpeeksi, hän saa kanttia "räjähtää", ja syyttää tietysti 100%:sti miestä - hän kun oli omasta mielestään niin "empaattinen". Minä näen vain hypokriitin. Tosin itselleen sokean.
Aloittajan tapailukumppani on selvästikin stalkannut hänen somen käyttöään ja tuli linjoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai sillä tavalla.
Aloittaja ei voi esitellä itseään järin rationaalisena ihmisena, jos näiden ulostulojen perusteella vielä jää suhteeseen. Tilanne ei missään nimessä ole helppo, sen varmasti niin moni täälläkin kommentoineista omakohtaisesti tietää, mutta faktojen punnitsemisen, rohkeuden keräämisen ja toimintasuunnitelman luomisen jälkeen on aika toimia! Asiaan liittyvät vaikeat tunteet voi käsitellä jälkikäteen vaikka ammattilaisen avustuksella.
Se on joko-tai, lopulta juuri niin yksinkertaista.
Ja useita näitä ketjun loppupään kommentteja lukiessa voi miltei todeta, että eiköhän tämä ollut tässä.
”No joo mutku on se kuotenkin niin ihana ihminen! Sillä on ollu niin vaikeetakin. Ihan hirveitä tunnekylmiä hyväksikäyttäjiä ne sen eksätkin! Lapsenakaan sitä ei kukaan tajunnut. Sillä on kuitenkin niin upea maailmankuva ja kaikkee. Ja meil on ollu tosi ihanaa tänään. Ihan semmosta sukulaissieluisuutta. Tulee ihan huono omatunto kun tällai pahaa oon siitä sen selän takana puhunut. Kun enhän mäkään mikään tähdellinen ihminen ole, en todellakaan. Ihan oikeesti osaan käydä välillä jermoille, ihan kenelle vaan. Mutta tää sihde on jotain semmosta, minkä eteen oon balmis tekemään töitä itseni kanssa! Tuli nyt vissiin annettua ihan yliampuva ja yksipuolinen kuva meidän koko suhteesta. Yhdessä me selvitään ihan mistä vaan. Tällaisen suuren rakkauden tajuaa vain ne harvat jotka on tämmöistä saaneet kokea!”
T: Narsistin Uhri
aloitustpostiin.
kyseinen mies on mustasukkainen, epävarma ja täysin tuuliajoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse epäilen, että ikä "yli 40v" on jo syy osalle miehen käyttäytymistä. En usko, että hän on narsisti vaan toimii tietoisesti/panikoi peläten naisen hylkäävän hänet ja sen takia käytöskin voi olla hieman erikoista.
Mitä rakkautta se sellainen on, että panikoidaan toisen hylkäävän? Rakkaudessa ei ole pelkoa <3 Jos oikeasti rakastaa, niin on valmis päästämään toisen menemäänkin, mikäli se rakas niin haluaa. Tai näin se menisi, jos olisimme vähemmän omien traumojemme vankeja. Mutta, kukin on vastuussa omien peikkojensa työstämisessä, toisen kahlitseminen ei ole oikea ratkaisu omiin pelkotiloihin.
Minä olen rakastanut ja antanut miehen käydä ryyppäämässä mm.pikkujouluissa. Joka kerta tilaisuus tehnyt varkaan.
ap ei ole selvästi rakastunut/ihastunut tuohon mieheen.
mies taas on epätoivoinen itsetunnoton takertuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdestä manipuloivasta, narsistin piirteitä omaavasta "miehestä" eroon päästyäni sanon, juokse, juokse! Riidat ja hänen huono käytöksensä ovat sinun syytäs - eivät todellakaan, tuo jos mikä on hälytysmerkki
Kohta vastaat kosintaan myöntävästi, koska muuten ttoinen suuttuu silmittömästi. Kohta on yhteinen asuntolaina, koska muuten... Kohta on yksi lapsi, koska... Ja sitten lapselle sisarus, koska... Kohta olet isossa loukossa. Ja rrotakkaan ei uskalla, koska mies suuttuu silmittömästi. Voi tehdä ties mitä..
Pelkäät jo nyt seuraamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta vastaat kosintaan myöntävästi, koska muuten ttoinen suuttuu silmittömästi. Kohta on yhteinen asuntolaina, koska muuten... Kohta on yksi lapsi, koska... Ja sitten lapselle sisarus, koska... Kohta olet isossa loukossa. Ja rrotakkaan ei uskalla, koska mies suuttuu silmittömästi. Voi tehdä ties mitä..
Pelkäät jo nyt seuraamuksia.
Ja erotakkaan piti kirjoittaa.
Apua miten tutulta kuulostaa! Ootko mun exän kanssa, Nokialla J? Juokse ja LUJAA kun vielä siihen kykenet!
Muistamme jonkun naikkosen lempikappale radiossa joku "i have lots of trouble" jonkun esittäjänä.
Jankuttamalla kuten äälis vuosia samaa litaniaa samaa lisää niitä.
Toivottavasti provo. Jos tuossa vaiheessa jo tarkistelee ja vaatii viestejä pitkin päivää yms. niin kohta vetää turpaan kun katsoit hänen mielestään kaupassa kassapoikaa liian pitkään...
Kuulostaa narsistilta. Yrittää sitouttaa sinut nopeasti itseensä, yrittää estää sinua tapaamasta muita ihmisiä, kontrollinhaluinen. Juokse!
Ei tulisi niin helposti uskoa, jos joku sanoo rakastavansa. Puhe on halpaa, teot ratkaisevat. Helppoa saada toinen vallan alle ja kohdella sitten huonosti. Sanoo vain taikasanat. Rumatkin tekee kaiken kiltisti, jos vaan sanoo kauniiksi. Haluavat uskoa.