Lue keskustelun säännöt.
Olen pahassa pulassa enkä tiedä, onko miehen käytös rakkautta vai puhdasta kontrollointia
12.01.2019 |
Olen pulassa koska joitakin kuukausia tapailemani mies on sanojensa mukaan minuun sokeasti rakastunut ja tuntuu haluavan suunnilleen liimata itsensä minuun kiinni. Olin itse alkuun ihastunut mutta olen viime aikoina miettinyt, olenko sittenkään rakastunut. Haluaisin edetä rennommalla otteella ja koen miehen pakottavan minut sanomaan asioita, joihin en ole vielä valmis. Näitä ovat mm. etten ikinä jätä häntä ja että rakastan. Olen sanonut, että ei näitä asioita pidä kiirehtiä vaan pitää elää päivä kerrallaan. Mies ei tätä halua kuulla ja riitaa välttääkseni olen sitten sanonut em. asioita, joiden takana en sataprosenttisesti seiso. Riidat hänen kanssaan ovat totaalisen kauheita koska mies menee silloin aivan pois tolaltaan ja sanoo, mitä sylki suuhun tuo. Kuulemma minä aiheutan nämä tilanteet (=tarpeeni ottaa omaa aikaa) ja hän ei voi reaktiolleen mitään. Koska välittää minusta niin hurjasti.
Olen tosi empaattinen ja miellyttämishaluinen ihminen. Mietin jopa sitä, onko mies sittenkin vain taitava manipuloija ja yrittää rakkautensa varjolla tukahduttaa minut. Vaikuttaa samalla impulsiiviselta ja herkältä. Narsisitista hänen käytöksensä minusta kuitenkin vähintäänkin joiltakin osin on.
Haluaisin itse edetä rauhassa ja katsoa, mihin tämä johtaa. Mies ei kuitenkaan anna minulle tarvitsemaani aikaa ja tilaa. Mies haluaisi nähdä joka päivä. Minulla on vaativa työ, josta kyllä pidän mutta joka vie valtavasti aikaani sekä energiaani tällä hetkellä. Mies haluaisi minun pitkin päivää viestittelevän hänelle ja minä taas koen nämä viestittelyt ahdistavina katkoina, joiden jälkeen joudun taas kasaamaan ajatukseni tehdäkseni asiaa, joita tein ennen tekstaria. Ei niin, etten arvostaisi ajatusta miehen huomionosoituksesta.
Olen ihan poikki siitä, että mikään ei tunnu riittävän. Olen jo laiminlyönyt työtäni jotta välttäisin riidat siitä, ettei minulla ole aikaa panostaa suhteeseen mutta tunnen samalla lyöväni laimin myös itseäni. Olemme molemmat neljäkymppisiä eli kokemusta löytyy. Miehen käsitys parisuhteesta on erittäin tiivis ja itse olen lapsettomana aiemminkin lapsettomien kanssa seurustellessani tottunut siihen, että omaa aikaa voidaan viettää myös kavereita erikseen viikottain nähtäessä ja että kumppania kuunnellaan ja hänelle annetaan tarvittaessa täysi työrauha.
Näen miehessä paljon epänormaalista takertumisesta kieliviä piirteitä ja kuulemma ne johtuvat hänen aiemmissa suhteissaan esiintyneistä pettämisistä. Miehen käytös tuntuu kontrolloivalta ja minua lievästi sanottuna ärsyttää se, että hän odottaa minun raportoivan omista menoistani ja jopa välillä soittaa kuin tarkistaaksensa sen, missä olen.
Olen miettinyt, pitäisikö minun yksinkertaisesti viheltää peli poikki. Mies on toisenlainen kuin aiemmat kumppanini ja se varmasti hänessä viehättää. Olen ajatellut, etten halua toistaa aiempia virheitä ja roikkua suhteessa, jossa minä olen ollut se rakastuneempi ja tarvitsevampi osapuoli. En ole ihan varma, kohtaammeko lopulta henkisesti ja mikä osa miehen huomiosta on rakkautta ja mikä kontrollointia. Minusta rakkaus on pyyteetöntä eikä sitä pitäisi koskaan vaatia.
Ylireagoinko vai mitä? Olen ihan hukassa omine ajatuksineni ja pelkään jopa mahdollisen manipuloinnin jo vaikuttaneen ajatuksiini.
Kommentit (335)
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, jonka mielestä on normaalia, että vastarakastuneena haluaa olla toiseen päivittäin yhteydessä? Moni muuttaa ensimmäisen vuoden sisällä yhteenkin, jotta saisi olla paljon toisen kanssa yhdessä. Ongelmahan tuo on vain silloin, jos parisuhteessa molemmilla on yhteydenpidon tavasta hyvin erilaiset ajatukset. Silloin kumpikaan ei ole suhteeseen tyytyväinen.
yöp
Et ole ainoa, mutta vastarakastuneena ei normaalit ihmiset esitä toiselle jatkuvia vaatimuksia ja syytöksiä, ei haasta riitaa, eikä yritä kontrolloida, eikä soittele toisen työpaikalle monta kertaa päivässä toisen töitä häiriten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän AP kertoo, sitä pahemmalta tilanne kuulostaa. Kohta hän on saanut sinut ylipuhuttua ja painostettiin sinut tekemään lapsen kanssaan, koska hän niin "rakastaa".
AP, AP, AP. Toimi.
Älähänvielä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älähänvielä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä kuukauden kohdalla tapahtui? Tätä on kysytty täällä muutaman kerran.
Miehen ideologia elämästä avautui minulle ensimmäistä kertaa. Se kuuluu niin, että ”elämä kantaa” ja että rakkauden löytäminen on tärkeintä. Lisäksi sain kuulla siitä, että KAIKKI rakastuneet parit haluavat tehdä lapsen.
Yritin selittää, että oman melko ahdistavan taustani sekä sukuni mt-ongelmien vuoksi en halua vaarantaa elämääni sillä, että teen lapsen ja lapsen kautta joudun taas tekemisiin oman lapsuuteni muistojen kanssa. En halua ottaa riskiä, että hyvin ja masennun kun lähempänä keski-ikää koen vihdoin saaneeni elämäni jotenkin raiteilleen.
Kerroin haluavani nauttia elämästä kumppanini kanssa lapsettomana. Mies jotenkin loukkaantui jyrkkyydestäni ja tästä syntyi ensimmäinen lievä konflikti. Mies jotenkin ympäripuhui minut lupaamaan, että annan suhteelle aikaa kehittyä ja että harkitsen asiaa.
Yritin vielä perustella sitä, että en ikinä haluaisi oman lapseni kärsimään vaarattomuudesta tai eronneista vanhemmista mutta miehen mielestä tämä oli turhaa pelkoa. Kuulemma kaikilla hänen tuntemillaan lapsiperheillä kaikki on loksahtanut kohdalleen. Omassa tuttavapiirissäni näin hyvin ei itsestäänselvästi ole ollut.
Koin, että mies ei hyväksynyt kieltämättä jyrkkää näkemystäni siitä, etten halua lasta ja se sai minut mietteliääksi. Minusta lapsen haluaminen on ok mutta on yhtä ok olla haluamatta. Ja pelko yksinhuoltajaksi jäämisestä on aina olemassa sillä, joka lapsen tekee ja sitä en ehdottomasti halua.
Mies on jälkeenpäinkin syyttänyt minua pelkuriksi tästä johtuen. Ehkä olen, minulla on kuitenkin oikeus valita ne riskit, jotka haluan elämässäni ottaa. Asiasta ei voi keskustella miehen kanssa niin, ettei hän suutu. Hän tosin on sanonut, ettei minua jätä vaikken lasta lopulta haluaisikaan.
En tätä aiemmin halunnut kertoa, tavallaan lapsettomuus on itselleni vähän kipeä päätös koska koen oman taustani saaneen tämän pelon aikaan. Rankat kokemukset eivät minusta tee minusta parasta mahdollista äitiä enkä kestäisi sitä, että jossakin vaiheessa huomaisin periyttäneeni käytösmallia taas kerran yhden sukupolven eteenpäin.
Ei tuo ole mikään jyrkkä tai miestä tai ketään kohtaan ilkeä päätös vaan sinun päätöksesi elämästäsi. Tässä huomaa jo että aiemmin ketjussa mainitsemasi asiat ei edes ole niitä pahimpia vaan tässähän näitä on ilmennyt lisää kuten lapsen hankkimiseen ja töistä luopumiseen painostaminen.
Oletko muuten tehnyt mielikuvaharjoitusta siitä millaista elämäsi olisi ja miltä se sinusta tuntuisi jos se olisi sellaista mitä mies toivoo. Suosittelen vaikka varaamaan 20 minuuttia, sulkemaan silmät ja tunnustelemaan sitä kokemusta.
Voin vaikka aloittaa sen fiiliksen luomisen: Olet työtön, taloudellisesti epävakaassa asemassa, tuloluukuilla anelemassa. Mies kuitenkin on enemmän vielä aatteellisesti tuloton kuin sinä joten sitten kun on rahan vuoksi mentävä taas johonkin epämieluisaan työhön mistä et saa mitään mutta jonka mies tuloisenne hyväksyy elätät hänetkin koska tämän on hänen periaate. Huomaat ehkäisyn pettäneen tilaisuuden tultua, ehkä e pillerisi katosivat tai mies vakuutti että käyttää kondomia mutta onkin ottanut sen sopivalla hetkellä ennen aikojaan pois. Olet tämän muutaman kerran huomannut ja sanonut siitä mutta nyt on lapsi tuloillaan tuohon onneen ja auvoon ja sinä vaivut lapsen synnyttyä raskauden jälkeiseen masennukseen ja vanhat traumasi palaavat pintaan. Sanot että haluaisit terapiaan mutta mies on sitä mieltä että selviätte tästä yhdessä ja varaakaan ei ole. Selviää tosin myös ettei mies ole kykenevä lasta hoitamaan vaan hänessäkin lapsi aktivoi entistä sairaalloisemman käytöksen. Musasukkaisuuttaan hän ei enää päästä sinua käymään kodin ulkopuolella koska vauvakerhossa saattaa vaikka olla joku isä vauvan kanssa. Elettyäsi tätä elämää muutaman vuoden mies salamarakastuu johonkin muuhun naiseen, syyttää sinua erosta ja lähdettyään uuden naisen kanssa jatkaa kuitenkin piinaamistasi ja käyttää lastanne lyömäaseena aina tarvittaessa. Elareita hänellä ei edelleenkään ole rahaa maksaa. Lapsen kasvaessa huomaat että hän on perinyt isältään kasan personallisuushäiriöitä jotka ovat jo välienneaelvittelyissä aktivoituneet. Pienistä varoista sitten koitat tukea lasta elämässä eteenpäin mutta selvää on että hän on tullut tänne vain toistamaan virheitänne. Jos hän on poika, on hän isänsä kaltainen kiusaaja, jos tyttö niin isänsä kaltaisiin alistajiin haksahtava nuori nainen.
Projisoitko useinkin omia pelkojasi muiden tulevaisuuteen?
Juuri tästä syystä ap: älä kysele täällä, vaan sano itse, reippaasti ääneen, mitä tahdot. Sille miehellesi, rehellisesti, pelkäämättä. Hän tajuaa. Ette te muuten yhdessä olisi.
Kysynpähän vain, kumpi sinusta on todennäköisempää, se että kaikki menee täydellisesti kuten tuo ap:n mies on sanonut että kaikilla aina menee. Ja henkinen väkivalta vain katoaa, fyysistäkään ei ilmaannu ja mitään pahaa ei koskaan tapahdu. Vai että tilanne jatkaa sitä rataa mitä se nyt jo etenee, ap:n itse mainitsemia pelkojaan kohti huolimatta hänen omista päätöksistään.
Melkein voisi luulla että olet joku ap:n miehen kaltainen.
Ja kyllä, ihmisten kanssa voi olla yhdessä muistakin kuin terveistä syistä viitaten tuohon ”ette te muuten yhdessä olisi” kohtaasi.
-Tuo lainaamasi
Et sinä sitä voi tietää mitä toisten tulevaisuudessa tapahtuu. Eikä ole sinun asiasi toisten elämää ja tulevaisuutta täällä manata ja jo valmiiksi mustamaalata. Miksi sinä olisit yhtään sen enempää oikeassa kuin ap:n mies, joka sentään on tässä kyseisessä suhteessa mukana, toisin kuin sinä. Ja siitäkin mitä asiasta tiedät, olet kuullut vain ap:n näkemyksen, et miehen.
Te kaikki olette tuominneet ap:n miehen, haukkuneet häntä ja antaneet kaikenlaisia jättämisohjeita. Miltä hänestä tuntuisi nämä teidän sananne, jos näkisi mitä hänestä kirjoitetaan?
Kukaan ei ole edes puolta silmällistä luonut siihen, että ap:kin on tässä suhteessa osallisena ja minua nyt sitten alatte haukkua, kun ei omat mielipiteenne kestäneet tarkastelua.
Kaksi ihmistä tulee yhteen syystä, mitä sinä et voi mistään tietää. Älä morkkaa muita. Anna heidän itse tajuta mistä on kyse. Et voi toisia kontrolloimalla saavuttaa mitään, saati heitä tai heidän suhdettaan määritellä näillä palstoilla.
Edelleen ap: älä jää kiinni näihin vauvalaisiin, et hyödy heistä mitään, vaan joudut harhaan.
En edes tiedä miksi sinulle vastaan ja häiritsen muuta keskustelua osallistumalla tähän jankutukseen. Mutta. Vaikuttaa siltä että jostain omista syystäsi haluat totaalisesti kieltää sen maailmassa vallitsevan tosiasian että erilaisilla valinnoilla ja teoilla on erilaisia seurauksia ja ne seuraukset on kuin onkin ennakoitavissa. On jokin disneyharha että lähtökohtaisesti mistä vaan voi tulla mitä vaan ilman mitään logiikkaa. Kuitenkaan todennöisyydet ei sitä tue ja ap on aivan oikein ymmärtänyt sen että omista lähtökohdistaan epätasapainoisen miehen kanssa lapsen tekeminen ei luultavasti johda hänen toivomaansa elämäntilanteeseen.
Mitä tulee palstan neuvoihin vs miehen neuvoihin niin sanomattakin lienee selvää että mies haluaa ap:ltä jotain, palstalaiset ei varmasti kummemmin hänen valinnoistaan voi hyötyä, halua jälkikasvua hänen kanssaan tms. Paitsi sinä näytät hänet haluavan jäsenen johonkin lahkoon.
-Lainaamasi
Vierailija kirjoitti:
Älähänvielä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älähänvielä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä kuukauden kohdalla tapahtui? Tätä on kysytty täällä muutaman kerran.
Miehen ideologia elämästä avautui minulle ensimmäistä kertaa. Se kuuluu niin, että ”elämä kantaa” ja että rakkauden löytäminen on tärkeintä. Lisäksi sain kuulla siitä, että KAIKKI rakastuneet parit haluavat tehdä lapsen.
Yritin selittää, että oman melko ahdistavan taustani sekä sukuni mt-ongelmien vuoksi en halua vaarantaa elämääni sillä, että teen lapsen ja lapsen kautta joudun taas tekemisiin oman lapsuuteni muistojen kanssa. En halua ottaa riskiä, että hyvin ja masennun kun lähempänä keski-ikää koen vihdoin saaneeni elämäni jotenkin raiteilleen.
Kerroin haluavani nauttia elämästä kumppanini kanssa lapsettomana. Mies jotenkin loukkaantui jyrkkyydestäni ja tästä syntyi ensimmäinen lievä konflikti. Mies jotenkin ympäripuhui minut lupaamaan, että annan suhteelle aikaa kehittyä ja että harkitsen asiaa.
Yritin vielä perustella sitä, että en ikinä haluaisi oman lapseni kärsimään vaarattomuudesta tai eronneista vanhemmista mutta miehen mielestä tämä oli turhaa pelkoa. Kuulemma kaikilla hänen tuntemillaan lapsiperheillä kaikki on loksahtanut kohdalleen. Omassa tuttavapiirissäni näin hyvin ei itsestäänselvästi ole ollut.
Koin, että mies ei hyväksynyt kieltämättä jyrkkää näkemystäni siitä, etten halua lasta ja se sai minut mietteliääksi. Minusta lapsen haluaminen on ok mutta on yhtä ok olla haluamatta. Ja pelko yksinhuoltajaksi jäämisestä on aina olemassa sillä, joka lapsen tekee ja sitä en ehdottomasti halua.
Mies on jälkeenpäinkin syyttänyt minua pelkuriksi tästä johtuen. Ehkä olen, minulla on kuitenkin oikeus valita ne riskit, jotka haluan elämässäni ottaa. Asiasta ei voi keskustella miehen kanssa niin, ettei hän suutu. Hän tosin on sanonut, ettei minua jätä vaikken lasta lopulta haluaisikaan.
En tätä aiemmin halunnut kertoa, tavallaan lapsettomuus on itselleni vähän kipeä päätös koska koen oman taustani saaneen tämän pelon aikaan. Rankat kokemukset eivät minusta tee minusta parasta mahdollista äitiä enkä kestäisi sitä, että jossakin vaiheessa huomaisin periyttäneeni käytösmallia taas kerran yhden sukupolven eteenpäin.
Ei tuo ole mikään jyrkkä tai miestä tai ketään kohtaan ilkeä päätös vaan sinun päätöksesi elämästäsi. Tässä huomaa jo että aiemmin ketjussa mainitsemasi asiat ei edes ole niitä pahimpia vaan tässähän näitä on ilmennyt lisää kuten lapsen hankkimiseen ja töistä luopumiseen painostaminen.
Oletko muuten tehnyt mielikuvaharjoitusta siitä millaista elämäsi olisi ja miltä se sinusta tuntuisi jos se olisi sellaista mitä mies toivoo. Suosittelen vaikka varaamaan 20 minuuttia, sulkemaan silmät ja tunnustelemaan sitä kokemusta.
Voin vaikka aloittaa sen fiiliksen luomisen: Olet työtön, taloudellisesti epävakaassa asemassa, tuloluukuilla anelemassa. Mies kuitenkin on enemmän vielä aatteellisesti tuloton kuin sinä joten sitten kun on rahan vuoksi mentävä taas johonkin epämieluisaan työhön mistä et saa mitään mutta jonka mies tuloisenne hyväksyy elätät hänetkin koska tämän on hänen periaate. Huomaat ehkäisyn pettäneen tilaisuuden tultua, ehkä e pillerisi katosivat tai mies vakuutti että käyttää kondomia mutta onkin ottanut sen sopivalla hetkellä ennen aikojaan pois. Olet tämän muutaman kerran huomannut ja sanonut siitä mutta nyt on lapsi tuloillaan tuohon onneen ja auvoon ja sinä vaivut lapsen synnyttyä raskauden jälkeiseen masennukseen ja vanhat traumasi palaavat pintaan. Sanot että haluaisit terapiaan mutta mies on sitä mieltä että selviätte tästä yhdessä ja varaakaan ei ole. Selviää tosin myös ettei mies ole kykenevä lasta hoitamaan vaan hänessäkin lapsi aktivoi entistä sairaalloisemman käytöksen. Musasukkaisuuttaan hän ei enää päästä sinua käymään kodin ulkopuolella koska vauvakerhossa saattaa vaikka olla joku isä vauvan kanssa. Elettyäsi tätä elämää muutaman vuoden mies salamarakastuu johonkin muuhun naiseen, syyttää sinua erosta ja lähdettyään uuden naisen kanssa jatkaa kuitenkin piinaamistasi ja käyttää lastanne lyömäaseena aina tarvittaessa. Elareita hänellä ei edelleenkään ole rahaa maksaa. Lapsen kasvaessa huomaat että hän on perinyt isältään kasan personallisuushäiriöitä jotka ovat jo välienneaelvittelyissä aktivoituneet. Pienistä varoista sitten koitat tukea lasta elämässä eteenpäin mutta selvää on että hän on tullut tänne vain toistamaan virheitänne. Jos hän on poika, on hän isänsä kaltainen kiusaaja, jos tyttö niin isänsä kaltaisiin alistajiin haksahtava nuori nainen.
Projisoitko useinkin omia pelkojasi muiden tulevaisuuteen?
Juuri tästä syystä ap: älä kysele täällä, vaan sano itse, reippaasti ääneen, mitä tahdot. Sille miehellesi, rehellisesti, pelkäämättä. Hän tajuaa. Ette te muuten yhdessä olisi.
Kysynpähän vain, kumpi sinusta on todennäköisempää, se että kaikki menee täydellisesti kuten tuo ap:n mies on sanonut että kaikilla aina menee. Ja henkinen väkivalta vain katoaa, fyysistäkään ei ilmaannu ja mitään pahaa ei koskaan tapahdu. Vai että tilanne jatkaa sitä rataa mitä se nyt jo etenee, ap:n itse mainitsemia pelkojaan kohti huolimatta hänen omista päätöksistään.
Melkein voisi luulla että olet joku ap:n miehen kaltainen.
Ja kyllä, ihmisten kanssa voi olla yhdessä muistakin kuin terveistä syistä viitaten tuohon ”ette te muuten yhdessä olisi” kohtaasi.
-Tuo lainaamasi
Et sinä sitä voi tietää mitä toisten tulevaisuudessa tapahtuu. Eikä ole sinun asiasi toisten elämää ja tulevaisuutta täällä manata ja jo valmiiksi mustamaalata. Miksi sinä olisit yhtään sen enempää oikeassa kuin ap:n mies, joka sentään on tässä kyseisessä suhteessa mukana, toisin kuin sinä. Ja siitäkin mitä asiasta tiedät, olet kuullut vain ap:n näkemyksen, et miehen.
Te kaikki olette tuominneet ap:n miehen, haukkuneet häntä ja antaneet kaikenlaisia jättämisohjeita. Miltä hänestä tuntuisi nämä teidän sananne, jos näkisi mitä hänestä kirjoitetaan?
Kukaan ei ole edes puolta silmällistä luonut siihen, että ap:kin on tässä suhteessa osallisena ja minua nyt sitten alatte haukkua, kun ei omat mielipiteenne kestäneet tarkastelua.
Kaksi ihmistä tulee yhteen syystä, mitä sinä et voi mistään tietää. Älä morkkaa muita. Anna heidän itse tajuta mistä on kyse. Et voi toisia kontrolloimalla saavuttaa mitään, saati heitä tai heidän suhdettaan määritellä näillä palstoilla.
Edelleen ap: älä jää kiinni näihin vauvalaisiin, et hyödy heistä mitään, vaan joudut harhaan.
Tää on ap:n mies tai joku vastaava henkilö. Ap, pidä kiinni ITSESTÄSI. Pidä kiinni myös vauvalaisista, jos siitä on sinulle apua. Kerrothan miten sinulla menee, jos suinkin ehdit. Täällä on paljon meitä, jotka olemme aidosti sun tukena ja toivotaan, että selviät tilanteesta turvallisesti ja ehjin nahoin. Jos miehellä onkin avaimesi, älä silti jätä kasvotusten. Liian vaarallista. Soita asia puhelimella, äläkä kotona ollessasi niin että hän voisi rynnätä luoksesi heti. Et tarvitse häneltä avainta pois. Sarjoitutat lukot uusiksi. Sovi päivä valmiiksi lukkoliikkeen kanssa ennen kuin kerrot haluavasi erota. Ja jos siinä on jostain syystä ajallista viivettä, menet jonkun toisen luo/hotelliin, kunnes lukot on sarjoitettu. Jos hänellä on tavaraasi, jätä sinne. Saat uusia tavaroita kaupasta. Jos miehesi tavaraa on luonasi, pistä postiin erosta kerrottuasi. Pidä huolta itsestäsi.
Tämä henkilö, joka nyt kuvittelee minua ap:n mieheksi, näyttää nyt tällä omalla kommentillaan ja omalla esimerkillään millainen on kontrolloija, eli juuri sellainen kuin miksi on itse mieltänyt ap:n miehen. Ottakaa opiksi pojat: ei näitä. Sitomisleikit käydään muualla, ei näin. Älä vaan ap kerro ikinä tälle henkilölle että "miten sulla menee". Lähde. Äläkä palaa.
Tervettä ei täältä löydy, se on vissi.
Kovasti te eroon yllyttävät ja miestä haukkuvat kuvittelette oman kokemuksenne olevan jotain aivan eritystä ja vain teidän itsenne tietävän "miten asia on". Useimmat naisista joutuu alistajan kanssa kimppaan joko töissä, parisuhteessa tai muuten jo ennen täysi-ikäisyyttä. En ole mikään märkäkorva sen asian suhteen ja takuulla tiedän mitä on olla elävänä helvetissä. Ja siitä nimenomaisesta syystä, minä tiedän myös sen, että on olemassa korkeampi voima, joka ei ole teidän määriteltävissänne, ettekä ilman sitä ole mitään. Älkää unohtako tätä kun muille neuvojanne täällä "asiantuntijoina" ja "saman kokeneena" jakelette.
Minä en ikinä antaisi pois sitä, mitä olen oppinut. Siitä myös tiedän, että mies, millainen tahansa, voi muuttua, kokonaan. Mutta mikään ihminen tai terapia ei sitä voi tehdä, sen voi tehdä vain Jumala. Kysykää apunne siis oikealta taholta. Tämä paikka ei tule pitkälle riittämään.
Ja edelleen, minä en ole missään vaiheessa sanonut, että ap:n tulisi jatkaa tätä suhdetta, kuten en ole sanonut sitäkään, että se tulisi lopettaa. Hän halusi muidenkin näkökulmia, joten sen annoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin juuri eilen illalla kirjan "Jotta voisin rakastaa". Siinä pohditaan juuri tätä ongelmaa eli suhteessa ollessa päädytään lopulta juuri esimerkiksi kontrolloimaan toista, Kirjassa kerrotaan, miksi tähän tullaan ja myös sitä, että miten tällaisesta voi päästä eteenpäin. Analyyttisenä ihmisenä voisit, ap, tykätä tästä lähestymistavasta. Mukavasti kirjoitettu.
Älähänvielä kirjoitti:
Kovasti te eroon yllyttävät ja miestä haukkuvat kuvittelette oman kokemuksenne olevan jotain aivan eritystä ja vain teidän itsenne tietävän "miten asia on". Useimmat naisista joutuu alistajan kanssa kimppaan joko töissä, parisuhteessa tai muuten jo ennen täysi-ikäisyyttä. En ole mikään märkäkorva sen asian suhteen ja takuulla tiedän mitä on olla elävänä helvetissä. Ja siitä nimenomaisesta syystä, minä tiedän myös sen, että on olemassa korkeampi voima, joka ei ole teidän määriteltävissänne, ettekä ilman sitä ole mitään. Älkää unohtako tätä kun muille neuvojanne täällä "asiantuntijoina" ja "saman kokeneena" jakelette.
Minä en ikinä antaisi pois sitä, mitä olen oppinut. Siitä myös tiedän, että mies, millainen tahansa, voi muuttua, kokonaan. Mutta mikään ihminen tai terapia ei sitä voi tehdä, sen voi tehdä vain Jumala. Kysykää apunne siis oikealta taholta. Tämä paikka ei tule pitkälle riittämään.
Ja edelleen, minä en ole missään vaiheessa sanonut, että ap:n tulisi jatkaa tätä suhdetta, kuten en ole sanonut sitäkään, että se tulisi lopettaa. Hän halusi muidenkin näkökulmia, joten sen annoin.
Totta, että vain Jumala voi auttaa ja parantaa ja antaa todellisen muutoksen! Hankalaa tietenkin, jos esim. tätä kyseistä miestä tai edes naista ei kiinnosta pätkääkään.. Silloin parannus on paaaaljon epätodennäköisempää, ja silloinkin vaatii vahvat terapiat tm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse epäilen, että ikä "yli 40v" on jo syy osalle miehen käyttäytymistä. En usko, että hän on narsisti vaan toimii tietoisesti/panikoi peläten naisen hylkäävän hänet ja sen takia käytöskin voi olla hieman erikoista.
Mitä rakkautta se sellainen on, että panikoidaan toisen hylkäävän? Rakkaudessa ei ole pelkoa <3 Jos oikeasti rakastaa, niin on valmis päästämään toisen menemäänkin, mikäli se rakas niin haluaa. Tai näin se menisi, jos olisimme vähemmän omien traumojemme vankeja. Mutta, kukin on vastuussa omien peikkojensa työstämisessä, toisen kahlitseminen ei ole oikea ratkaisu omiin pelkotiloihin.
Ap täällä kiittää myös tästä hiukan yllättävästä, jumalallisesta näkemyksestä. Korkeamman voiman johdatus on uskon asia enkä ole uskossa.
Usko on jokaisen ihmisen pään sisällä tai ei ole. Korkeamman voiman johdatusta ei ole koskaan millään tieteellistä tarkastelua kestävällä kokeella voitu todistaa todeksi ja siksi on todella kummallista, että lähdet tarjoamaan uskomukseen perustuvaa ratkaisua todelliseen ongelmaan. Jokainen meistä tietysti tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älähän vielä jätä lääkkeitä ottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri eilen illalla kirjan "Jotta voisin rakastaa". Siinä pohditaan juuri tätä ongelmaa eli suhteessa ollessa päädytään lopulta juuri esimerkiksi kontrolloimaan toista, Kirjassa kerrotaan, miksi tähän tullaan ja myös sitä, että miten tällaisesta voi päästä eteenpäin. Analyyttisenä ihmisenä voisit, ap, tykätä tästä lähestymistavasta. Mukavasti kirjoitettu.
Voisitko tiivistää kirjan sanoman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älähänvielä kirjoitti:
Kovasti te eroon yllyttävät ja miestä haukkuvat kuvittelette oman kokemuksenne olevan jotain aivan eritystä ja vain teidän itsenne tietävän "miten asia on". Useimmat naisista joutuu alistajan kanssa kimppaan joko töissä, parisuhteessa tai muuten jo ennen täysi-ikäisyyttä. En ole mikään märkäkorva sen asian suhteen ja takuulla tiedän mitä on olla elävänä helvetissä. Ja siitä nimenomaisesta syystä, minä tiedän myös sen, että on olemassa korkeampi voima, joka ei ole teidän määriteltävissänne, ettekä ilman sitä ole mitään. Älkää unohtako tätä kun muille neuvojanne täällä "asiantuntijoina" ja "saman kokeneena" jakelette.
Minä en ikinä antaisi pois sitä, mitä olen oppinut. Siitä myös tiedän, että mies, millainen tahansa, voi muuttua, kokonaan. Mutta mikään ihminen tai terapia ei sitä voi tehdä, sen voi tehdä vain Jumala. Kysykää apunne siis oikealta taholta. Tämä paikka ei tule pitkälle riittämään.
Ja edelleen, minä en ole missään vaiheessa sanonut, että ap:n tulisi jatkaa tätä suhdetta, kuten en ole sanonut sitäkään, että se tulisi lopettaa. Hän halusi muidenkin näkökulmia, joten sen annoin.
Totta, että vain Jumala voi auttaa ja parantaa ja antaa todellisen muutoksen! Hankalaa tietenkin, jos esim. tätä kyseistä miestä tai edes naista ei kiinnosta pätkääkään.. Silloin parannus on paaaaljon epätodennäköisempää, ja silloinkin vaatii vahvat terapiat tm.
Ei Jumalalle mikään ole outoa tai vaikeaa. Pyydä niin saat. Hän tekee sen ja iloitsee siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri eilen illalla kirjan "Jotta voisin rakastaa". Siinä pohditaan juuri tätä ongelmaa eli suhteessa ollessa päädytään lopulta juuri esimerkiksi kontrolloimaan toista, Kirjassa kerrotaan, miksi tähän tullaan ja myös sitä, että miten tällaisesta voi päästä eteenpäin. Analyyttisenä ihmisenä voisit, ap, tykätä tästä lähestymistavasta. Mukavasti kirjoitettu.
Voisitko tiivistää kirjan sanoman?
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/3445ba3c-8cbb-448c-…
Varmaan tätä täälläkin ruodittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä kiittää myös tästä hiukan yllättävästä, jumalallisesta näkemyksestä. Korkeamman voiman johdatus on uskon asia enkä ole uskossa.
Usko on jokaisen ihmisen pään sisällä tai ei ole. Korkeamman voiman johdatusta ei ole koskaan millään tieteellistä tarkastelua kestävällä kokeella voitu todistaa todeksi ja siksi on todella kummallista, että lähdet tarjoamaan uskomukseen perustuvaa ratkaisua todelliseen ongelmaan. Jokainen meistä tietysti tavallaan.
Ongelmasi on todellinen myös hengessä. Kysy miehesi mielipidettä ja kuuntele mitä hän vastaa. Suoraan asiaan.
Vaikka oletkin huolissasi miehestä, muista, että se ihminen, jota hän käyttää hyväkseen, ei voi olla se terapeutti, joka auttaa hänet eroon tarpeestaan käyttää hyväkseen ihmisiä tuollaisella kontrolloinnilla. Hänen pitää itse haluta terapiaa ja nimenomaan ammattilaiselta, johon hänellä ei ole mitään yksityiselämän suhdetta. Voit ehkä auttaa häntä antamalla hänelle jonkin puhelinnumeron johonkin hyvään hoitopaikkaan, mutta älä jää seuraamaan, mitä hänelle sitten tapahtuu.
AP, kuulostat ihan minulta, ja miesystäväsi kuulostaa, pienin eroavaisuuksin, exältäni.
Lähde suhteesta heti, ennen kuin rikkoudut ja heikkenet lisää. Mitä kauemmin sinnittelet, sitä kauemmin sinulta menee sitten toipua. Saatat menenettää ihan kaiken elämässäsi tuon miehen takia. Tulet rankasti katumaan, jos jäät tuohon suhteeseen, saatikka jos lapsenkin vielä teet. Lähde, äläkä pidä enää yhteyttä. Olet vaarassa.
Narsistilta tuo ihan vaikuttaa. Kunpa joku olisi minullekin nämä asiat sanonut ollessani suhteessa sen exäni kanssa. Kadun syvästi sitä suhdetta, ja kannan sen aiheuttamia haavoja luultavasti loppuelämäni.
Ei tällaisia asioita ymmärrä kuin me saman kokeneet. Muut eivät edes pysty tajuamaan, että tuollaisia ihmisiä on, noin sairaita ja kieroja. Ja he eivät parane, usko pois. Valehtelevat ja manipuloivat vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen kyllä ihmetyttää toikin, että nykyään heti tosi pienestä leimataan narsistiksi. Suurimmalla osalla on joitain narsistisia piirteitä jotka tulevat joissain tilanteissa ilmi. Se ei silti tee heistä varsinaista narsistia. Tuon ap:n kertoman perusteella on oikeasti aivan mahdoton kertoa onko kyseessä oikea narsisti (tuskin, sen verran harvinaista se on) vai ihminen, jolla tietyssä tilanteessa tulee esiin narsistisia piirteitä (mikä on hyvin yleistä) mutta joka ei kuitenkaan missään nimessä täytä narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerejä.
Samaa itsekin kelailen ja olen googlannut viime kuukausien aikana kaikki persoonallisuushäiriöistä kertovat sivut suomeksi ja englanniksi. Olen pohtinut myös orastavan skitsofrenian mahdollisuutta. Valitettavasti välitän ihmisestä mutta tunnen tällä kertaa, että välittämiseni tuhoaa itsenikin jos jään tähän katselemaan.
Ei tarvitse tietää diagnoosia. Tuollaista ihmistä ei vain jaksa. Hankala, ylikontrolloiva, takertuva, pitemmän päälle vaarallinen ihminen.
Aloittaja, sinun ei tarvitse tehdä mielestäsi diagnoosia. Et edes siihen pysty.
Voit miettiä niitä piirteitä mitä hänessä on, mutta niidenkään juuria et voi tietää, koska ne on usein ihmiselle itselleenkin tiedostamattomia.
Ainoastaan sitä voit miettiä ja tiedostaa ovatko ne piirteet sellaisia, että voit miehen kanssa elää niinsanottua normaalia parisuhdetta.
Jos koko ajan joudut elämään sellaisessa tilanteessa, että epäilet itseäsi ja suhteen laatua, niin jotain on pielessä. Oli se mitä ja mikä tahansa, niin se riittää, että et siinä tilanteessa halua elää.
Ja se riittää miehelle tiedoksi, että et halua ja jaksa enää.
Voit sanoa asian kauniisti, mutta et voi jäädä vain miehen pelastaaksesi suhteeseen.
Ymmärrän kyllä sen, että sinulla on tunteita ja ehkä rakkauttakin miestä kohtaan, siksi ero onkin vaikea toteuttaa.
Eri asia on, että onko kuitenkin teidän suhde jollakin tapaa kummankin traumojen täyttymys tai kohtaaminen, eli omat traumanne jollain tapaa kannattelevat ja pitävät suhdetta hengissä. Olette kohdanneet jotain samaa toisissanne ja tavallaan kuitenkin ymmärrät ja hyväksyt miehen käytöksen. Silloinhan mies vetoaa tunteisiisi syvästi.
Koska et ole itsekään *täydellinen* ajattelet, että miehenkään ei silloin tarvitse olla?
Itse tiedät paremmin, me katsomme asiaa ulkopuolelta ja emme kaikkea kuitenkaan tiedä.
Ap, mitä tarkoitat miehen "tapailulla" - ellette vieläkään seurustele, ei ihme, että miehen kärsivällisyys alkaa olla jo koetuksella..! Kirjoitit, että haluaisit "edetä rennommalla otteella" - edetä mihin? Olla kiirehtimättä mihin? Kirjoitit myös, että koet miehen taholta painostusta sanoa hänelle, ettet ikinä jätä häntä; mistä on oikein kyse, avioliittolupauksesta? Oletko antanut ymmärtää, että avioidutte, käytöksesi ollessa kuitenkin ristiriitaista? Petkuttaminen ei tilannetta helpota, päinvastoin. Tilanteesi on epärehellisyytesi hinta.
Sinä itse päätät, käytätkö työaikaasi miehelle viestittelyyn - älä miestä syytä, ellet hallitse ajankäyttöäsi. Pidät huomiosta, muista kuitenkin että vastaaminen on asia erikseen.
Ap, ei mies ole ongelmasi. Ongelmalta vaikuttaa vaikeutesi sanoa uskottavasti, mitä haluat. Aivan kuin odottaisit, että mies asettaisi sinun halusi kaikkien omien halujensa edelle, ja vieläpä mielihyvin? Aikuisia kun olette, huolehtikaa molemmat itse siitä, että teette parisuhteestanne itsenne näköisen. Sinä tunnut odottavan sitä tarjottimella.
Ap, minusta ainoa ongelma on vain henkinen kypsymättömyytesi; älä tee mitään hätiköityä, jos suhteessasi on jotain pelastettavaa, sillä naiiviutesi ei lähde mietsä vaihtamalla. Neuvoni: yritä keskittyä parisuhteessa miehen sijaan enemmän itseesi. Silloin pystyt olemaan myös miehelle reilumpi, kuin mitä nyt olet...
Tää on ap:n mies tai joku vastaava henkilö. Ap, pidä kiinni ITSESTÄSI. Pidä kiinni myös vauvalaisista, jos siitä on sinulle apua. Kerrothan miten sinulla menee, jos suinkin ehdit. Täällä on paljon meitä, jotka olemme aidosti sun tukena ja toivotaan, että selviät tilanteesta turvallisesti ja ehjin nahoin. Jos miehellä onkin avaimesi, älä silti jätä kasvotusten. Liian vaarallista. Soita asia puhelimella, äläkä kotona ollessasi niin että hän voisi rynnätä luoksesi heti. Et tarvitse häneltä avainta pois. Sarjoitutat lukot uusiksi. Sovi päivä valmiiksi lukkoliikkeen kanssa ennen kuin kerrot haluavasi erota. Ja jos siinä on jostain syystä ajallista viivettä, menet jonkun toisen luo/hotelliin, kunnes lukot on sarjoitettu. Jos hänellä on tavaraasi, jätä sinne. Saat uusia tavaroita kaupasta. Jos miehesi tavaraa on luonasi, pistä postiin erosta kerrottuasi. Pidä huolta itsestäsi.