Kysymys teille, jotka ihmettelette, miksi niin monet eivät halua hankkia lapsia
Minkä vuoksi menisin vapaaehtoisesti tilanteeseen, jossa elämänlaatuni huononee? Koskaan ei ole tullut sellaista oloa, että vitsit kun voisinkin nauttia elämästäni vähemmän.
Heti kun saan tähän tyydyttävän vastauksen, lupaan käydä purkamassa vasektomian.
Kommentit (65)
Täytyykö elämän olla aina nautinnollista?
Yleinen mielipide tuntuu olevan että jos haluaa äidiksi niin se on voi voi jos työelämä on sen jälkeen taputeltu. Kiitos pidän mielummin itsenäisyyteni.
Lasten saaminen on kuin venäläistä rulettia. Iso osa varmasti lapsista nauttii (siitä huolimatta, että etukäteen ovat asiaa epäilleet). Osa kuitenkin kokee lapsen elämänlaatua heikentävänä asiana sellaisen saatuaan.
Otsalohkon oikeasta kulmasta läpäissyt luoti tappaa peruuttamattomasti ja lastakaan ei voi palauttaa. Minä jätän mielihyvin osallistumatta tähän rulettiin mutta tietysti suon siihen osallistumisen ilolla kaikille tarpeeksi uteliaille.
En vastannut kysymykseen mutta tässä omaa pohdintaa aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Täytyykö elämän olla aina nautinnollista?
Kärsimällä kirkkain kruunu? Tätä asennetta on täällä kylmässä pohjolassa varmaan menneinä aikoina tarvittu.
Itse ajattelen et elämään tulee onni muista asioista.
Luterilaisen ajatusmaailman mukaan elämän kuuluu olla raatamista ja kärsimystä. Vain siten sinua odottaa ihana iankaikkinen elämä. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Vierailija kirjoitti:
Täytyykö elämän olla aina nautinnollista?
Ei se voi olla aina nautinnollista. Mutta siltä osin kuin ihminen pystyy asiaan vaikuttamaan, miksi tehdä siitä vähemmän nautinnollista? Murhetta ja kärsimystä riittää ilman omaa panostakin.
Vierailija kirjoitti:
Täytyykö elämän olla aina nautinnollista?
Ei, mutta miksi siitä pitäisi ehdoin tahdoin tehdä huonompaa?
Ei sinuakaan olisi, jos isäsi olisi ajatellut pelkkää nautintoa ja elämänlaatua.
Vierailija kirjoitti:
Täytyykö elämän olla aina nautinnollista?
Ei, jos on masokisti.
Vierailija kirjoitti:
Luterilaisen ajatusmaailman mukaan elämän kuuluu olla raatamista ja kärsimystä. Vain siten sinua odottaa ihana iankaikkinen elämä. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Sen takia erosinkin siitä. Ihme orjamentaliteetti.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinuakaan olisi, jos isäsi olisi ajatellut pelkkää nautintoa ja elämänlaatua.
Täytyykö samat virheet toistaa sukupolvesta toiseen? Eikö nyt oltaisi jo viisastuttu tarpeeksi?
Riittääkö nautinto koko elämän sisällöksi?
Vierailija kirjoitti:
Riittääkö nautinto koko elämän sisällöksi?
Siitä en tiedä, mutta ainakaan kärsimyksen lisääminen ei ole merkityksellisen elämönsisällön lisäämistä. Nautinto ja merkityksellisyys eivät ole mitenkään ristiriidassa (muuten kuin protestanttisessa kulttuurissa).
Ihmiset ovat erilaisia. Jos et tunne sisäistä tarvetta lapsen saamiseen, älä hankkiudu raskaaksi.
Itselle iso perhe ja liuta lapsia on ollut aina voimavara, parasta mitä elämässä on. Kärsimyksenä ja uhrautumisena en ole sitä koskaan kokenut.
Oma lapsi, josta huolehtii ensi hetkestä aikuisuuteen, on valtavan rikas kokemus, henkisesti. Se huolehtiminen ja syvä yhteenkuuluvaisuuden tunne ei koskaan katoa, omiinsa voi luottaa kuin vuoreen.
Minulla oli ennen lasta kaikki,mitä olin halunnut.Elämä toisti itseääni ja elin vain itselleni ja parisuhteelleni.Elämä oli tosi ennakoitavaa,eihän siinä niin paljon ollut muuttujia,itse kun kaiken suunnitteli ja toteutti.Liian helppoa mun makuun.Lisäksi tykkäsin osasta lapsia.En edelleenkään pidä osasta lapsia,tai vanhempia,mutta nautin lapseni seurasta,siitä kuinka hän saa minut näkemään asiat eri tavalla.Tykkään hassutella hänen kanssaan,eikä mikään ole ennakoitavaa :D.Haluan että hän on aina elämässäni,myös sitten kun minulla ysikymppisenä tulee "ilopissit housuun".
Vierailija kirjoitti:
Ei sinuakaan olisi, jos isäsi olisi ajatellut pelkkää nautintoa ja elämänlaatua.
Olen olemassa, koska se ei nimenomaan ajatellut.
Siksi minun ei tarvitse virhettä toistaa.
crickets.mp3