Kysymys teille, jotka ihmettelette, miksi niin monet eivät halua hankkia lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

And Darwin Award goes to... Luonnossa kaikki on tarkoituksenmukaista. Only the fittest will survive. Näin se heikoin aines itse karsii kelvottomat geeninsä maailmasta.

No sitten älykkyys ja älykkyyteen taipuvaiset geenit on kelvotonta ainesta, koska ihmiskunta tyhmentyy koko ajan.

Perustele. Mihin tutkimukseen viittaat?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan voi moittia ketään jos ei ole lapsia. Voihan olla, ettei niitä saa vaikka haluisi.

Mä oon aina valehdellu etten voi saada lapsia. Ei tarvii selitellä mitään :)

Vierailija kirjoitti:

Ei sinuakaan olisi, jos isäsi olisi ajatellut pelkkää nautintoa ja elämänlaatua.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta olen olemassa siksi, että isäni vonkasi epätoivoisesti seksiä ja sitä saatuaan häipyi, eikä ole koskaan ottanut yhteyttä. Elatusmaksut maksoi pitkin hampain ensin väitettään, ettei ole mahdollista, että on isäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

And Darwin Award goes to... Luonnossa kaikki on tarkoituksenmukaista. Only the fittest will survive. Näin se heikoin aines itse karsii kelvottomat geeninsä maailmasta.

Tällä logiikalla myös viisi lasta neljälle eri isälle saaneet, työttömät ja kouluttautumattomat teiniäiditkin ovat sitä Kunnollista Ainesta?

Vain vahvimmat selviytyvät ja heikot luonto karsii pois. Lapsi ei tarvitse koulutettua vanhempaa (ei se haittaa myöskään). Empatiakyky; kyky asettaa toisen tarpeet omien edelle, kyky hankkia ravintoa ja valmistaa oikeanlaista ravintoa oikeaan aikaan, kyky vaatettaa ja pitää heikommasta huolta - niitä lapsi tarvitsee. Väitöskirjasi pääaine, aihe tai arvosana ei siis kerro, minkälainen olisit vanhempana.

Ap haluaa siis pitää kiinni hetinyt "elämänlaadustaan". Ilmeisesti hän ei muutenkaan halua eikä jaksa ponnistella minkään asian edestä. Miten mahtoivat opinnot sujua, tai työelämä, tai harrastukset, tai yhtään mikään muukaan, missä pitäisi ensin ehkä hieman luopua mukavuudestaan ja nähdä vaivaa, ennen kuin pääsee ns. voiton puolelle? 

Sillä kyllähän lapset ilman muuta lisäävät elämän laatua.  Vauvavaiheessa on hetki työläämpää, mutta se helpottaa nopeasti. Edut voittavat selkeästi haitat.

Niin joo, ap tietysti pelkää, että jospa lapsista kasvaakin vanhempiaan loukkaavia ja kuolettavia pafkapäitä eikä uskalla ottaa riskiä. Kiva on elämä hänellä kaiken kaikkiaan :D 

t. Kolmen lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö nautinto koko elämän sisällöksi?

Siitä en tiedä, mutta ainakaan kärsimyksen lisääminen ei ole merkityksellisen elämönsisällön lisäämistä. Nautinto ja merkityksellisyys eivät ole mitenkään ristiriidassa (muuten kuin protestanttisessa kulttuurissa).

Olet katsellut ihan liikaa CSI Miamia, jossa Horatio vangitsee perheenisiä, joka joukkomurhaa perheen kuopuksen ja kaikki muutkin, kun on niin hirween kärsinyt, kun vauva huutaa. Minä minä minun elämänsisältöni, minun vasektomiani, yhyy! Muista kertoa niille potentiaalisille naissuhteillesi heti vasektomiasta, etteivät rupea turhaan kuvittelemaan turhia.

Ap voisi virkata ison vasektomiarintanapin rintapieleen, että muutkin tietää, että tässä menee oikea valantehnyt vasektomia-vela...

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi virkata ison vasektomiarintanapin rintapieleen, että muutkin tietää, että tässä menee oikea valantehnyt vasektomia-vela...

😂😂

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi virkata ison vasektomiarintanapin rintapieleen, että muutkin tietää, että tässä menee oikea valantehnyt vasektomia-vela...

tai se voisi olla pieni symbolinen vesihana, johon on pistetty korkki tulpaksi. Niitä voisi sorvailla  työväenopiston iltakurssilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

And Darwin Award goes to... Luonnossa kaikki on tarkoituksenmukaista. Only the fittest will survive. Näin se heikoin aines itse karsii kelvottomat geeninsä maailmasta.

Tällä logiikalla myös viisi lasta neljälle eri isälle saaneet, työttömät ja kouluttautumattomat teiniäiditkin ovat sitä Kunnollista Ainesta?

Vain vahvimmat selviytyvät ja heikot luonto karsii pois. Lapsi ei tarvitse koulutettua vanhempaa (ei se haittaa myöskään). Empatiakyky; kyky asettaa toisen tarpeet omien edelle, kyky hankkia ravintoa ja valmistaa oikeanlaista ravintoa oikeaan aikaan, kyky vaatettaa ja pitää heikommasta huolta - niitä lapsi tarvitsee. Väitöskirjasi pääaine, aihe tai arvosana ei siis kerro, minkälainen olisit vanhempana.

Survival of the fittest ei tarkoita vahvinta, vaan sopivinta (fit). Vallitseviin olosuhteisiin parhaiten sopivimmat lisääntyy. Ja sopiva voi tarkoittaa tarpeeksi höhlää, koska jos fiksuus vie lisääntymishalun, et ole sopivin.

Siksi me ihmisetkin olemme olemassa; aikoinaan meteoriitti muutti ilmaston liian kylmäksi vaihtolämpöisille dinoille, ja pienet turkispeitteiset oliot, esi-isämme, olivat sopivampia vallitseviin olosuhteisiin. Ja lisääntyivät. Ei siis vahvimpia.

Mikä tahansa mikä lisää lisääntymisen ja jälkeläisten selviytymisen määrää, on fitnessiä. Eli vaikka totaaliurpous.

Ohis biologilta

Vierailija kirjoitti:

Täytyykö elämän olla aina nautinnollista?

Tehdään lisää lapsia, niin päästään kärsimäänkin enemmän! ❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤

No äläpä sinä tee lapsia, kun et niitä halua. Itse olen lasten myötä paljon onnellisempi ja tyytyväinen elämääni. Kyllä minä ihmettelen sitä että ihmiset ei halua lapsia, mutta ymmärrän jos on sen luontoinen, että omat tarpeet menee lasten edelle, silloin ei tosiaan kannata niitä lapsia hankkia. Joskus on raskasta, mutta elämänlaatuni ei ole huonoa ja positiivista on enemmän kun negatiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

And Darwin Award goes to... Luonnossa kaikki on tarkoituksenmukaista. Only the fittest will survive. Näin se heikoin aines itse karsii kelvottomat geeninsä maailmasta.

Tällä logiikalla myös viisi lasta neljälle eri isälle saaneet, työttömät ja kouluttautumattomat teiniäiditkin ovat sitä Kunnollista Ainesta?

Vain vahvimmat selviytyvät ja heikot luonto karsii pois. Lapsi ei tarvitse koulutettua vanhempaa (ei se haittaa myöskään). Empatiakyky; kyky asettaa toisen tarpeet omien edelle, kyky hankkia ravintoa ja valmistaa oikeanlaista ravintoa oikeaan aikaan, kyky vaatettaa ja pitää heikommasta huolta - niitä lapsi tarvitsee. Väitöskirjasi pääaine, aihe tai arvosana ei siis kerro, minkälainen olisit vanhempana.

Survival of the fittest ei tarkoita vahvinta, vaan sopivinta (fit). Vallitseviin olosuhteisiin parhaiten sopivimmat lisääntyy. Ja sopiva voi tarkoittaa tarpeeksi höhlää, koska jos fiksuus vie lisääntymishalun, et ole sopivin.

Eli vallitsevissa oloissa vahvin selviytyy, kun taas vallitsevissa oloissa heikoin karsiutuu pois.

Siksi me ihmisetkin olemme olemassa; aikoinaan meteoriitti muutti ilmaston liian kylmäksi vaihtolämpöisille dinoille, ja pienet turkispeitteiset oliot, esi-isämme, olivat sopivampia vallitseviin olosuhteisiin. Ja lisääntyivät. Ei siis vahvimpia.

Mikä tahansa mikä lisää lisääntymisen ja jälkeläisten selviytymisen määrää, on fitnessiä. Eli vaikka totaaliurpous.

Ohis biologilta

reasons kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä vuoksi menisin vapaaehtoisesti tilanteeseen, jossa elämänlaatuni huononee? Koskaan ei ole tullut sellaista oloa, että vitsit kun voisinkin nauttia elämästäni vähemmän.

Heti kun saan tähän tyydyttävän vastauksen, lupaan käydä purkamassa vasektomian.

Koeta ajatella asiaa näin: vaikka sinun elämänlaatusi huononisi vaikkapa 10% seuraavat 10-18 v., tulevan lapsen elämänlaatu paranee huolenpitosi ansiosta huomattavasti enemmän, sanotaanko 90-100% elämänlaatua joka vuosi. 18 vuodessa kertyy jo melkoisesti nettohyötyä ja lisää onnellisuutta. 

- Ai ei voi laskea tällä tavoin? Kyllä tietenkin voi. Tietysti voi myös koettaa laskea, vähentääkö uusi syntynyt lapsi muiden onnellisuutta. Ei välttämättä. Riippuu siitä, mitä lapsi kuluttaa ja mitä hänen jälkeläisensä kuluttavat. 

Syntymättömän lapsen "elämänlaatu" on äärettömän hyvä, joten aikamoinen romahdus on kyseessä.

Ja oma elämänlaatuni huononisi kyllä ennemminkin 80 %

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin lapsettomuushoidot.

Sain pojan, mies ja suku oli innoissaan.

Alku oli hankalaa, itkua ja puklausta. Mutta se oman lapsen tuoksu ja vahva äidinvaisto. Elin vain vauvalle. Olin hädissäni jos jotain tapahtuisi.

Kun lapsi kasvoi, mentiin vauvamuskariin, jossa sain ensimmäiset mammakaverit, nähtiin muuallakin, käytiin puistoissa ja kahviloissa.

Näin myös ystäviäni joilla oli samanikäisiä lapsia, enimmäkseen poikia ja mökkireissuilla ja kyläilyissä pojat leikkivät keskenään.

Ne päiväkotikuvat pojasta ovat edelleen niin liikkiksiä. Osa päiväkodeista ei olleet tosin hyviä ja lasta kiusattiin.

Päätin alkaa kasvattaa pojalle itsetuntoa. Sanoin joka aamu: olet kiva lapsi ja kaikki haluavat leikkiä sun kanssa. Se toimi!

Seuraavassa päiväkodissa pojalla oli paljon kavereita!

Poika oli musiikkileirillä kesät. Jälkeenpäin selvisi että poika serkkunsa kanssa nukkui iltapäivään, kävivät syömässä ja osallustuivat vain rumputunneille 😂 Pojan mielestä paras viikko kesästä!

Jokaikisenä koulun päättäjäispäivänä ja rippijuhlassa poika oli soittamassa kitaraa.

Lukio oli mulle rankka, yritin auttaa tenteissä, mutta poika oli fiksumpi ja sai hyvän todistuksen.

Nyt on jatko-opinnoissa ja ihana tyttöystävä on kuvioissa.

Hauskimpia muistoja: tehdään lego-autoja ja poika ihmettelee kun oon niin hyvä 😂

Pelataan pokeria ja poika ihmettelee kun häviän aina! Itseä harmittaa..

Mitä vittua mä just luin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö nautinto koko elämän sisällöksi?

Siitä en tiedä, mutta ainakaan kärsimyksen lisääminen ei ole merkityksellisen elämönsisällön lisäämistä. Nautinto ja merkityksellisyys eivät ole mitenkään ristiriidassa (muuten kuin protestanttisessa kulttuurissa).

Olet katsellut ihan liikaa CSI Miamia, jossa Horatio vangitsee perheenisiä, joka joukkomurhaa perheen kuopuksen ja kaikki muutkin, kun on niin hirween kärsinyt, kun vauva huutaa. Minä minä minun elämänsisältöni, minun vasektomiani, yhyy! Muista kertoa niille potentiaalisille naissuhteillesi heti vasektomiasta, etteivät rupea turhaan kuvittelemaan turhia.

Korkki auennut näköjään aikaisin teidän perheessä.

Minulle ongelma ei olisi materiaalisen elämänlaadun heikkeneminen. Rahan suhteen olisi kaksi potentiaalista ongelmaa:

1. löytää nainen joka ei vaadi koko ajan max panostusta kotipesän rakentamiseen. Semmoisia on vähän, keskiluokkaisilla tuloilla naiset vaativat sellaista asumisen tasoa minkä pystyy just ja just hankkimaan, mikä luo jatkuvan stressin siitä kuinka käy jos tulot laskee hetkeksikin.

2. löytää ulottuvuus jossa lapsilla ei tarvitse kouluiässäkään olla tietyn merkkisiä vaatteita, tietynlaista puhelinta, kalliita harrastuksia, jne.

Kaikki mun tuntemat keskiluokkaiset elävät koko ajan siten että rahat nipin napin riittää. Jos ansiot nousee, kämppä pitää upgreidata kalliimpaan ja tehdä lomamatkoja, ja taas on rahat tiukilla.

Elämänlaatu - onko se ymmärrettävä noin kapeasti?

Elämänlaatua on myös rakkaus, jota oppii perheessä antamaan ja ottamaan. Ja saa lahjana. Mieluummin rakkaus kuin ulkomaanmatkat tms.

Toki monesta ei ole vanhemmaksi, koska he eivät ymmärrä koko asiaa. Jos ei ymmärrys riitä rakastamiseen - silloin parempi olla ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin lapsettomuushoidot.

Sain pojan, mies ja suku oli innoissaan.

Alku oli hankalaa, itkua ja puklausta. Mutta se oman lapsen tuoksu ja vahva äidinvaisto. Elin vain vauvalle. Olin hädissäni jos jotain tapahtuisi.

Kun lapsi kasvoi, mentiin vauvamuskariin, jossa sain ensimmäiset mammakaverit, nähtiin muuallakin, käytiin puistoissa ja kahviloissa.

Näin myös ystäviäni joilla oli samanikäisiä lapsia, enimmäkseen poikia ja mökkireissuilla ja kyläilyissä pojat leikkivät keskenään.

Ne päiväkotikuvat pojasta ovat edelleen niin liikkiksiä. Osa päiväkodeista ei olleet tosin hyviä ja lasta kiusattiin.

Päätin alkaa kasvattaa pojalle itsetuntoa. Sanoin joka aamu: olet kiva lapsi ja kaikki haluavat leikkiä sun kanssa. Se toimi!

Seuraavassa päiväkodissa pojalla oli paljon kavereita!

Poika oli musiikkileirillä kesät. Jälkeenpäin selvisi että poika serkkunsa kanssa nukkui iltapäivään, kävivät syömässä ja osallustuivat vain rumputunneille 😂 Pojan mielestä paras viikko kesästä!

Jokaikisenä koulun päättäjäispäivänä ja rippijuhlassa poika oli soittamassa kitaraa.

Lukio oli mulle rankka, yritin auttaa tenteissä, mutta poika oli fiksumpi ja sai hyvän todistuksen.

Nyt on jatko-opinnoissa ja ihana tyttöystävä on kuvioissa.

Hauskimpia muistoja: tehdään lego-autoja ja poika ihmettelee kun oon niin hyvä 😂

Pelataan pokeria ja poika ihmettelee kun häviän aina! Itseä harmittaa..

Mitä vittua mä just luin.

Sä varmaan luit pätkän inhimillistä elämää - näyttikö oudolta? Oliko liian emotionaalista? Useimmat ihmiset kokevat jotain tällaista jos ovat onnekkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ennen lasta kaikki,mitä olin halunnut.Elämä toisti itseääni ja elin vain itselleni ja parisuhteelleni.Elämä oli tosi ennakoitavaa,eihän siinä niin paljon ollut muuttujia,itse kun kaiken suunnitteli ja toteutti.Liian helppoa mun makuun.Lisäksi tykkäsin osasta lapsia.En edelleenkään pidä osasta lapsia,tai vanhempia,mutta nautin lapseni seurasta,siitä kuinka hän saa minut näkemään asiat eri tavalla.Tykkään hassutella hänen kanssaan,eikä mikään ole ennakoitavaa :D.Haluan että hän on aina elämässäni,myös sitten kun minulla ysikymppisenä tulee "ilopissit housuun".

Onpa kadehdittavaa, että jollakulla on edes joskus ollut sellainen olo, että elämä on liian helppoa.

No tämä x 100! Ensin huolehdin 18 vuotta alkkis vanhemmistani (jo 5 v isäni tahtoi puhua kanssani aikomastaan itsemurhasta koska "ajattelin, että sinä ymmärtäisit" , sitten sairastan pari vuotta, tervehdyn, sairastun uudelleen, tervehdyn, en saa mistään rahaa, asun paikkakunnan ainoassa "vuokraslummissa", tulen pahoinpidellyksi, sairastun jne jne. Mihinkähän väliin tunkisi vähän lisää vastuuta ja mistä riittäisi nautintoa pois otettavaksi! Hahahahahahaaaa