Kysymys teille, jotka ihmettelette, miksi niin monet eivät halua hankkia lapsia

Elämänlaatu mielestäni parani lasten saamisen myötä. Mikään muu asia ei tuonut sellaista sisältöä, onnea ja tyydytystä kuin lasten tuoma ilo ja onni.Elämän merkityksellisyys myös konkretisoitui yksinkertaiseksi haluksi huolehtia toisesta ihmisestä kaikkein tärkeimpänä asiana ja tämä tunne oli yllättäen hyvin vapauttava. Oman "elämänlaadun" pohdinta on nykyään epäkiinnostavaa ja se tuntuu hyvältä ja oikealta.

Kärsimys on vahva termi,jonka takana on vahva tunne.Onko kärsimys tunteena mihin sidottu?Miten lapsi ja kärsimys liittyvät toisiinsa?

Ei ole olemassa mitään kaikille sopivia yhteisiä valintoja elämän suhteen. Se mitä yksi pitää elämänlaatua laskevana tekijänä, voi toiselle olla sitä nostava tekijä. Itse koen asian niin, että vaikka lapsista on vaivaa ja heidän kasvattamisensa on työläs prosessi, heidän mukanaan tulevat positiiviset asiat nostavat kuitenkin elämänlaatuani enemmän kuin heidän mukanaan tuleva työmäärä sitä laskee. Sitä en kuitenkaan oikein ymmärrä mitä keskustelemista asiassa on. Joku haluaa lapsia, toinen ei. Jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee.

And Darwin Award goes to... Luonnossa kaikki on tarkoituksenmukaista. Only the fittest will survive. Näin se heikoin aines itse karsii kelvottomat geeninsä maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

And Darwin Award goes to... Luonnossa kaikki on tarkoituksenmukaista. Only the fittest will survive. Näin se heikoin aines itse karsii kelvottomat geeninsä maailmasta.

Tällä logiikalla myös viisi lasta neljälle eri isälle saaneet, työttömät ja kouluttautumattomat teiniäiditkin ovat sitä Kunnollista Ainesta?

Vierailija kirjoitti:

Ei sinuakaan olisi, jos isäsi olisi ajatellut pelkkää nautintoa ja elämänlaatua.

No mitä se maailma siitä kostuisi, vaikka joku ihminen ei olisi koskaan syntynyt? Ei kukaan meistä niin ainutlaatuinen ole, ettei maailma olisi ilman sitä syntymättä jäänyttä ihmistä pärjännyt.

Vierailija kirjoitti:

And Darwin Award goes to... Luonnossa kaikki on tarkoituksenmukaista. Only the fittest will survive. Näin se heikoin aines itse karsii kelvottomat geeninsä maailmasta.

No sitten älykkyys ja älykkyyteen taipuvaiset geenit on kelvotonta ainesta, koska ihmiskunta tyhmentyy koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä vuoksi menisin vapaaehtoisesti tilanteeseen, jossa elämänlaatuni huononee? Koskaan ei ole tullut sellaista oloa, että vitsit kun voisinkin nauttia elämästäni vähemmän.

Heti kun saan tähän tyydyttävän vastauksen, lupaan käydä purkamassa vasektomian.

Ap, sun kysymys on jo itsessään tyhmä. Minä en ihmettele sitä että jotkut ei halua tehdä lapsia, en myöskään sitä että jotkut haluaa. Sinä nyt haluat raukkaparka vaan tulla tänne VAUVA-palstalle trollaamaan koska ajattelet että täälläpä sitä on intohimoisia äitejä jotka haluaa että ihan kaikki naiset ryhtyy heti äideiksi.

Lapsia tehdään sen takia että tulee tunne että välttämättä haluan nyt oman lapsen. Ei minkään muun syyn takia. Jos sitä tunnetta ei tule että haluaa lapsen, niin kuka hullu silloin tekisi lapsen? Ehkäisy ja abortti on keksitty jo aikoja sitten.

Vaikka itse olen yhden, tosin jo aikuisen lapsen äiti, en koskaan ole ymmärtänyt ajattelutapaa, jonka mukaan äitiys vasta tuo elämälle arvoa. Voi ollakin, että enää en edes tekisi lasta, koska maailma on se mikä on, ainakin yksinhuoltajalle. En edes kaipaa lapsenlapsia, sillä tässä maailmassa on ihan tarpeeksi lapsia, joilla halutessa voi antaa rakkautta. Totta on, että lapsi-vaihe on älytöntä kiirettä ja totaalusta itsenä unohtamista tarha-työ-tarha- linjalla vuodesta toiseen. Murrosikäisen kohdalla valvottavat valtavat huolet.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ennen lasta kaikki,mitä olin halunnut.Elämä toisti itseääni ja elin vain itselleni ja parisuhteelleni.Elämä oli tosi ennakoitavaa,eihän siinä niin paljon ollut muuttujia,itse kun kaiken suunnitteli ja toteutti.Liian helppoa mun makuun.Lisäksi tykkäsin osasta lapsia.En edelleenkään pidä osasta lapsia,tai vanhempia,mutta nautin lapseni seurasta,siitä kuinka hän saa minut näkemään asiat eri tavalla.Tykkään hassutella hänen kanssaan,eikä mikään ole ennakoitavaa :D.Haluan että hän on aina elämässäni,myös sitten kun minulla ysikymppisenä tulee "ilopissit housuun".

Onpa kadehdittavaa, että jollakulla on edes joskus ollut sellainen olo, että elämä on liian helppoa.

Kaikki tuntemani miehet, jotka ovat isiä, kertovat aina silmät loistaen lapsistaan. Monille miehille lapset ovat tärkein asia elämässä ja perhearvot ovat heille tärkeitä. Elleivät sinulle ole, ei kannata lapsia tehdäkään. Ihmisillä on erilaiset arvot ja niiden mukaan kannattaa elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä vuoksi menisin vapaaehtoisesti tilanteeseen, jossa elämänlaatuni huononee? Koskaan ei ole tullut sellaista oloa, että vitsit kun voisinkin nauttia elämästäni vähemmän.

Heti kun saan tähän tyydyttävän vastauksen, lupaan käydä purkamassa vasektomian.

Ap, sun kysymys on jo itsessään tyhmä. Minä en ihmettele sitä että jotkut ei halua tehdä lapsia, en myöskään sitä että jotkut haluaa. Sinä nyt haluat raukkaparka vaan tulla tänne VAUVA-palstalle trollaamaan koska ajattelet että täälläpä sitä on intohimoisia äitejä jotka haluaa että ihan kaikki naiset ryhtyy heti äideiksi.

Lapsia tehdään sen takia että tulee tunne että välttämättä haluan nyt oman lapsen. Ei minkään muun syyn takia. Jos sitä tunnetta ei tule että haluaa lapsen, niin kuka hullu silloin tekisi lapsen? Ehkäisy ja abortti on keksitty jo aikoja sitten.

Totta kai se on tyhmä. Silti joka päivä tällä palstalla ehdotetaan, että lapsettomien pitäisi hankkia lapsia. Tällaista typeryyttä joutuu sietämään lisääntyjiltä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä vuoksi menisin vapaaehtoisesti tilanteeseen, jossa elämänlaatuni huononee? Koskaan ei ole tullut sellaista oloa, että vitsit kun voisinkin nauttia elämästäni vähemmän.

Heti kun saan tähän tyydyttävän vastauksen, lupaan käydä purkamassa vasektomian.

Koeta ajatella asiaa näin: vaikka sinun elämänlaatusi huononisi vaikkapa 10% seuraavat 10-18 v., tulevan lapsen elämänlaatu paranee huolenpitosi ansiosta huomattavasti enemmän, sanotaanko 90-100% elämänlaatua joka vuosi. 18 vuodessa kertyy jo melkoisesti nettohyötyä ja lisää onnellisuutta. 

- Ai ei voi laskea tällä tavoin? Kyllä tietenkin voi. Tietysti voi myös koettaa laskea, vähentääkö uusi syntynyt lapsi muiden onnellisuutta. Ei välttämättä. Riippuu siitä, mitä lapsi kuluttaa ja mitä hänen jälkeläisensä kuluttavat. 

Mistä tunnistaa velan?

Ei sitä tarvitse, se kyllä kertoo itse.

Ei minua kiinnosta ihmetellä toisten valintoja. On päivänselvää, että ihmiset ja heidän halunsa ovat erilaisia. Minusta ihmisen tulee olla hieman yksinkertainen, jos ei millään pysty ymmärtämään toisten halua saada omia lapsia, tai sitä, että kaikki eivät halua lapsia. Tärkeintä on, että saa elämäänsä sellaisia asioita, mitä haluaa. Kaikki eivät saa elää kuten tahtovat. Miksi puolustella omia valintojaan kenellekään. Voi vaan elää, miksi pitää vertailla ja kilpailla.

Itse kävin lapsettomuushoidot.

Sain pojan, mies ja suku oli innoissaan.

Alku oli hankalaa, itkua ja puklausta. Mutta se oman lapsen tuoksu ja vahva äidinvaisto. Elin vain vauvalle. Olin hädissäni jos jotain tapahtuisi.

Kun lapsi kasvoi, mentiin vauvamuskariin, jossa sain ensimmäiset mammakaverit, nähtiin muuallakin, käytiin puistoissa ja kahviloissa.

Näin myös ystäviäni joilla oli samanikäisiä lapsia, enimmäkseen poikia ja mökkireissuilla ja kyläilyissä pojat leikkivät keskenään.

Ne päiväkotikuvat pojasta ovat edelleen niin liikkiksiä. Osa päiväkodeista ei olleet tosin hyviä ja lasta kiusattiin.

Päätin alkaa kasvattaa pojalle itsetuntoa. Sanoin joka aamu: olet kiva lapsi ja kaikki haluavat leikkiä sun kanssa. Se toimi!

Seuraavassa päiväkodissa pojalla oli paljon kavereita!

Poika oli musiikkileirillä kesät. Jälkeenpäin selvisi että poika serkkunsa kanssa nukkui iltapäivään, kävivät syömässä ja osallustuivat vain rumputunneille 😂 Pojan mielestä paras viikko kesästä!

Jokaikisenä koulun päättäjäispäivänä ja rippijuhlassa poika oli soittamassa kitaraa.

Lukio oli mulle rankka, yritin auttaa tenteissä, mutta poika oli fiksumpi ja sai hyvän todistuksen.

Nyt on jatko-opinnoissa ja ihana tyttöystävä on kuvioissa.

Hauskimpia muistoja: tehdään lego-autoja ja poika ihmettelee kun oon niin hyvä 😂

Pelataan pokeria ja poika ihmettelee kun häviän aina! Itseä harmittaa..

Itse olisin halunnut lapsia tai lapsen, minkä luoja olisi suonut. Mutta en sitten lopulta saanut yhtään. Olen hyvin surullinen siitä, sillä olen ollut aina hyvin lapsirakas. Olen sitten saanut paljon hoitaa sisarieni lapsia, mistä olen hyvin onnellinen.

Poika oli 8v ja haastoi tietokonepeliin. Kaikki oli vaikeita ja suostuin vain yhteen mäenlaskupeliin jossa mennään joillain kelkoilla. Hitto olin huono, en pysynyt millään ladulla. Sitten tsemppasin ja aloin saada kiinni. Poika iloisesti huuteli että äiti, mikset tee mitään temppuja, niistä saa pisteitä??

Joo, miksen 😁

Lapsista on loputtomasti hauskaa, haastetta ja iloa....

Ja olen ollut mukana kun lapset tekee takapihalle hiihtoradan hyppyreineen ja ollut huonoin ja minulle on sanottu että ethän kaadu taas tuossa hyppyrimäessä. No kaaduin..

Miksi kukaan voi moittia ketään jos ei ole lapsia. Voihan olla, ettei niitä saa vaikka haluisi.

Lasten kanssa pulkkamäessä: Äiti, laske täältä korkeammalta, ei tää oo paha!

Tän painoinen yritti pyöreällä pulkalla, vauhti ihan hitonmoinen, samoin pyöriminen ja mahalasku.

Tuu äiti uudestaan, me lasketaan näin ylhäältä.

Kaivoin kaakaovälineet ja leivät esiin 😂