Lue keskustelun säännöt.
Mies on edennyt urallaan pitkälle. Joudun nykyään jatkuvasti tilanteisiin, jossa ihmiset pelkästään kehuvat miestäni, jättävät minut huomiotta.
11.01.2019 |
Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä lukiosta asti. Meillä on hyvin samanlainen, keskiluokkainen tausta, kummallakin yliopistokoulutus. Kumpikaan ei siis nainut "ylös- tai alaspäin". Mentiin melko nuorena naimisiin ja minä olin pitkään kotona neljän lapsen kanssa. Omakin ura lähti kotiäitivuosista huolimatta hyvään nousuun ja olen saanut vakituisen työpaikan, mikä ei tässä taloustilanteessa omalla alallani ja 10 vuoden kotiäitinä olemisen jälkeen ole todellakaan itsestäänselvyys.
Mies on edennyt tasaisesti omalla urallaan ja on nykyään omalla alallaan korkeassa asemassa. Me olemme kotona tasa-arvoisia, vaikka työelämässä ollaankin kaukana toisistamme.
Olen aivan totaalisen kyllästynyt siihen, että nykyään sukulaisia, ystäviä ja erityisesti puolituttuja tavatessa kaikki haluavat vain puhua mieheni työstä ja siitä, miten on nyt niin korkeassa asemassa. Julkisuudesta ei ole kyse, kukaan teistä ei todennäköisesti tunne puolisoani. Ketään ei kiinnosta se, miten meillä menee perheellä, mitä lapsille kuuluu, mitä minulle kuuluu, mitä ME aiotaan tehdä vaikka ensi kesän lomamatkalla tai muuta - kaikki puhe kääntyy koko ajan puolisoni työhön.
Tämä on rasittavaa. Kotona mies on se sama kuin aiemmin. Yhdessä pestään vessanpönttöjä ja kuskataan lapsia harrastuksiin, kotona miehen "korkea asema työelämässä" ei näy mitenkään. Siksi se, että se näkyy - ja VAIN se - muita ihmisiä tavatessa on alkanut häiritä todella paljon.
Olen täysin statisti, sivuhenkilö mieheni elämässä. Mitä teen? En halua lukkiutua kotiin, vaan haluaisin nähdä muitakin ihmisiä. Rasittavaa vaan kutsua edes meille ketään syömään, kun puheenaiheita tuntuu olevan tasan yksi.
Niin ja tärkein melkein unohtui: mies tietenkin paistattelee norsunluutornissaan tyytyväisenä, kun muut ylistävät. Se tässä ehkä eniten rassaa, ettei mieskään ota minua huomioon. Olen tästä sanonut, mutta ei ymmärrä.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä AP:ta pitäisi kehua, kerran saavutukset ovat miehen eikä Ap:lla niitä ole?
Kuitenkin oma valinta valita 4 lasta ja hoitaa heitä 10 vuotta kotona. Ei sen vuoksi tarvitse "periatteen vuoksi" ketään kehua kerran mitään kehuttavaa ei ole.
Luetunymmärtäminen? Hänellä on hieno oma ura itselläänkin, mutta kukaan ei noteeraa sitä. Vain miehen uraa ihaillaan.
Tosiaan luetun ymmärtäminen. Ap kertoo juuri aloittaneen työuran tekemistä, josta on vielä pitkä matka "hienoon omaan uraan" jos hän on ollut 10v kotona hoitamassa lapsia, ellei ap. ole 50+
Ja olisi mielenkiintoista tietää, saiko ap. mies huomiota ja kehuja uran ensimmäisinä vuosina? Tuskin.
Musta tuntuu, etten jaksaisi olla tekemisissä kaltaisesi kitkerän ihmisen kanssa. Väheksyt ihan avoimesti ap:n elämää ja työtä, vaikket tiedä siitä mitään. Ihan kuten ne ap:n sukulaisympyrät väheksyvät ap:ta ja suitsuttavat miestä. Joillain on todella pinttynyt usko siihen, että naiset eivät ole mitään ja pitää hyväksyä statistin rooli miehen rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä selvästi nyt kaksi porukkaa: he, jotka tietävät mistä puhutaan ja he, jotka kuvittelevat tietävänsä.
Suurin osa keskittyy selittämään aplle, miten hänen pitää muuttua (itsetunto, kateus, mitättömyys, jne) tai selittämään, miten pitää suhtautua siihen, mitä toiset sanovat (keksi muita aiheita, väärät kaverit, bonotkin on vaan ihmisiä, jne). Kun tästä ei ole kyse.
Kyse on - edelleen - APn ja miehensä suhteesta. Siitä, millainen APn miehestä tulee näissä tilanteissa ja miten se vaikuttaa APn käsitykseen heidän suhteesta ja miehestään.
Jos te luulette, että oli jokin mukava herätys huomata nämä asiat itsestään, kun mieheni ne viimein perille sai, erehdytte. Juuri se, että vika ei ole miehessäni, hänen itsetunnossaan, ammatissaan, elämässään. Eikä meidän kavereissa, joita juttuni kiinnostivat. Vaan minussa! Minä nautin siitä huomiosta. Minä nautin siitä, että olin se tyyppi. Minäkin saatoin kuunnella miestäni hieman kärsimättömällä ilmeellä. Minä en ollut innostunut oikein enää niistä pikkutekemisistä kotona. Minä kuvittelin ansaitsevani myös kotoa vähän enemmän kunnioitusta eikä vessaharjaa käteen.
Mutta miten on, rakkaat AV-siskot: oletteko sitä mieltä, että mieheni olisi pitänyt pitää kateelliset mölynsä mahassaan ja olla iloinen siitä, että hänellä on menestynyt vaimo? Onko mieheni teidän mielestänne siis ollut aivan väärässä halutessaan minulta toisenlaista käytöstä? Onko mulla nyt syytä uhriutua??
Vähän luulen, että aloittajakin on aluksi ollut mukana ihailemassa miehensä urakehitystä, kuunnellut hänen juttujaan työstään jne. Jäänyt ihan vapaaehtoisesti taustalle. Kun tätä on jatkunut jo yli 10 vuoden ajan, on varmasti vaikeaa saada ympäristöään eli niitä läheisiään, ystäviään yms porukkaa toimimaan toisin. Hekin varmasti ajattelevat, että ap ja hänen miehensä haluavat edelleenkin puhua miehen urasta., koska siitähän he ovat muiden kanssa aina ennenkin halunneet puhua.
Ensi kerralla sanot :"Hei puhukaa minunkin asioistani. Haluan huomiota".
Vierailija kirjoitti:
Kunnostaudu sinäkin omalla alallasi, niin eiköhän niitä kehujakin tule. Muista, että nykyään normaalisti urallaan menestyvä ja etenevä ei ole suuren yleisön mielestä mitenkään erityinen tai ansaitsisi kehuja.
Muista, että työtönkin on erityinen. TÄYSIN yhtä arvokas kuin sinäkin, vaikka pidätkin itseäsi parempana ;)
ps. On paljon ihmisiä, joita ei "uralla etenemiset" kiinnosta pätkän vertaa.
Onnellinen & omaa työtään rakastava <3
Juuri tuota olen yrittänyt vääntää rautalangasta puolisolleni, olisinpa minä sinun asemassa niin näkisit että asia on yhdentekevää minulle. Eli miksi tuntisin alemmuutta jos toinen on parempi ja vaikka minusta ei koskaan puhuttaisi halaistua sanaa, mikä siinä on vaikeaa ? Olen kertonut että mikäli olettettaisiin että puolisoni olisi vaikka lääkäri ja minä työtön, ei mitään ongelmaa missään illanistujaisissa vaikka puhe ei minua koskisi yhtään kertaa illanaikana. Kuitenkin arvostaisin itseä ja katsoisin ylempänä olevaa statusta samalta viivalta, näin olen tehnytkin oikeassa elämässä kohdatessa ja joutuessa kyseisiin tilanteisiin. On ollut niin helppoa "alentaa" vastapuoli joka on statukseltaan valovuoden ylempä samalle tasolle, ja sen myös huomaa vastapuoli. Onko aloittajalla huono itsetunto ? Tulee mieleen tästä aloittajan kirjoituksesta. Arvostaisit itseäsi juuri sellaisena kuin olet, STATUKSESTA huolimatta, ja huomaat äkkiä positiivisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.
Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut.
ap
Ylellinen elämä työelämässä? Minä reissaan pitkin maailmaa, matkapäiviä kertyy noin 120 vuodessa enkä todellakaan osaa ajatella, että tässä olisi jotain ylellistä, vaikka oman alani guruja usein tapaankin. Työelämässä ne elämykset eivät ole kovinkaan ihmeellisiä, ellei miehesi sitten ole joku taideasiantuntija, joka pääsee näkemään Picasson tuntemattomia maalauksia, jotka on roudattu jostain autotallista esille.
Hotellikin on vain hotelli. Kun on nukkunut sadassa erilaisessa, ei se sadasensimmäinen ole enää elämys.
Tuntuu siltä, että olet joko äärettömän kateellinen tai sitten sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista on tehdä töitä matkapäivinä. Siellä kun ollaan tekemässä tulosta, ei hankkimassa elämyksiä.
Just näin.
Siis onko ap:n ukko joku rokkistara vai onko lähipiiri muuten vaan vähän erikoista sakkia kun jaksavat samasta aiheesta jauhaa? Mutta joo, nykyään tuntuu olevan aika tavallista, että kuukaan ei juurikaan kysele mitä oikeasti kuuluu ja miten menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap:n ukko joku rokkistara vai onko lähipiiri muuten vaan vähän erikoista sakkia kun jaksavat samasta aiheesta jauhaa? Mutta joo, nykyään tuntuu olevan aika tavallista, että kuukaan ei juurikaan kysele mitä oikeasti kuuluu ja miten menee.
On ne miehenkin jutut ihan oikeita kuulumisia. Tässä vika on siinä, että rouvan mielestä häneen ei kiinnitetä riittävästi huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.
Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut.
ap
Ylellinen elämä työelämässä? Minä reissaan pitkin maailmaa, matkapäiviä kertyy noin 120 vuodessa enkä todellakaan osaa ajatella, että tässä olisi jotain ylellistä, vaikka oman alani guruja usein tapaankin. Työelämässä ne elämykset eivät ole kovinkaan ihmeellisiä, ellei miehesi sitten ole joku taideasiantuntija, joka pääsee näkemään Picasson tuntemattomia maalauksia, jotka on roudattu jostain autotallista esille.
Hotellikin on vain hotelli. Kun on nukkunut sadassa erilaisessa, ei se sadasensimmäinen ole enää elämys.
Tuntuu siltä, että olet joko äärettömän kateellinen tai sitten sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista on tehdä töitä matkapäivinä. Siellä kun ollaan tekemässä tulosta, ei hankkimassa elämyksiä.
Just näin.
Totta. Hassua kun monet ihmiset kuvittelevat, että työmatkat ovat jotain elämysmatkoja. Joo ehkä siinä tapauksessa jos kerran tai kaksi vuodessa käydään pyörähtämässä jossain messuilla Pariisissa tai Lontoossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä AP:ta pitäisi kehua, kerran saavutukset ovat miehen eikä Ap:lla niitä ole?
Kuitenkin oma valinta valita 4 lasta ja hoitaa heitä 10 vuotta kotona. Ei sen vuoksi tarvitse "periatteen vuoksi" ketään kehua kerran mitään kehuttavaa ei ole.
Luetunymmärtäminen? Hänellä on hieno oma ura itselläänkin, mutta kukaan ei noteeraa sitä. Vain miehen uraa ihaillaan.
Tosiaan luetun ymmärtäminen. Ap kertoo juuri aloittaneen työuran tekemistä, josta on vielä pitkä matka "hienoon omaan uraan" jos hän on ollut 10v kotona hoitamassa lapsia, ellei ap. ole 50+
Ja olisi mielenkiintoista tietää, saiko ap. mies huomiota ja kehuja uran ensimmäisinä vuosina? Tuskin.
Musta tuntuu, etten jaksaisi olla tekemisissä kaltaisesi kitkerän ihmisen kanssa. Väheksyt ihan avoimesti ap:n elämää ja työtä, vaikket tiedä siitä mitään. Ihan kuten ne ap:n sukulaisympyrät väheksyvät ap:ta ja suitsuttavat miestä. Joillain on todella pinttynyt usko siihen, että naiset eivät ole mitään ja pitää hyväksyä statistin rooli miehen rinnalla.
Eihän tämä nyt ole mikään naisasia. AP:lla ei ole uraa, AP:lla on työpaikka. Miehellä on ura. Kyse on AP:n valinnasta tehdä neljä lasta ja olla 10 vuotta kotona, mutta nyt kun sen valinna nurjapuoli tulee esille, se ei enää tunnukaan niin kivalta. AP.n ei tarvitse hyväksyä "statistin" roolia, mutta jotta hän olisi jotain muuta/jäisi mieleen omista saavutuksista, niitä saavutuksia pitäisi olla. AP:n tulisi tehdä jotain, mikä olisi verrattavissa miehen tekosiin ja saavutuksiin.
Edelleenkin nainen voi valita myös uran, vaikka on perhe. Ei ole kenenkään pakko olla kotona 10 vuotta. Itse olin kotona lapsen kanssa 5kk ja mies on koti-isä. Kyllä perusvaatimus on, että se homma hoidetaan puoliksi eikä lapsia tehdä miehelle, joka ei omaa lastaan suostu hoitamaan. Valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap:n ukko joku rokkistara vai onko lähipiiri muuten vaan vähän erikoista sakkia kun jaksavat samasta aiheesta jauhaa? Mutta joo, nykyään tuntuu olevan aika tavallista, että kuukaan ei juurikaan kysele mitä oikeasti kuuluu ja miten menee.
On ne miehenkin jutut ihan oikeita kuulumisia. Tässä vika on siinä, että rouvan mielestä häneen ei kiinnitetä riittävästi huomiota.
Miksi ap ei ota huomiota itselleen tuomalla omia asioitaan esiin keskusteluissa? Oma tila pitää ottaa.
Tuskin sukulaiset ja tuttavat sanoo, että ei kuule kiinnosta sun kuulumiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
FI324568767545 kirjoitti:
Juuri tuota olen yrittänyt vääntää rautalangasta puolisolleni, olisinpa minä sinun asemassa niin näkisit että asia on yhdentekevää minulle. Eli miksi tuntisin alemmuutta jos toinen on parempi ja vaikka minusta ei koskaan puhuttaisi halaistua sanaa, mikä siinä on vaikeaa ? Olen kertonut että mikäli olettettaisiin että puolisoni olisi vaikka lääkäri ja minä työtön, ei mitään ongelmaa missään illanistujaisissa vaikka puhe ei minua koskisi yhtään kertaa illanaikana. Kuitenkin arvostaisin itseä ja katsoisin ylempänä olevaa statusta samalta viivalta, näin olen tehnytkin oikeassa elämässä kohdatessa ja joutuessa kyseisiin tilanteisiin. On ollut niin helppoa "alentaa" vastapuoli joka on statukseltaan valovuoden ylempä samalle tasolle, ja sen myös huomaa vastapuoli. Onko aloittajalla huono itsetunto ? Tulee mieleen tästä aloittajan kirjoituksesta. Arvostaisit itseäsi juuri sellaisena kuin olet, STATUKSESTA huolimatta, ja huomaat äkkiä positiivisia asioita.
Niinpä!!
Mut jos on elänyt ja elää niin, että toisten huomio ja kehut ja kiinnostus on todella tärkeää, niin silloin tommonen harmittaa todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.
Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut.
ap
Ylellinen elämä työelämässä? Minä reissaan pitkin maailmaa, matkapäiviä kertyy noin 120 vuodessa enkä todellakaan osaa ajatella, että tässä olisi jotain ylellistä, vaikka oman alani guruja usein tapaankin. Työelämässä ne elämykset eivät ole kovinkaan ihmeellisiä, ellei miehesi sitten ole joku taideasiantuntija, joka pääsee näkemään Picasson tuntemattomia maalauksia, jotka on roudattu jostain autotallista esille.
Hotellikin on vain hotelli. Kun on nukkunut sadassa erilaisessa, ei se sadasensimmäinen ole enää elämys.
Tuntuu siltä, että olet joko äärettömän kateellinen tai sitten sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista on tehdä töitä matkapäivinä. Siellä kun ollaan tekemässä tulosta, ei hankkimassa elämyksiä.
Just näin.
Totta. Hassua kun monet ihmiset kuvittelevat, että työmatkat ovat jotain elämysmatkoja. Joo ehkä siinä tapauksessa jos kerran tai kaksi vuodessa käydään pyörähtämässä jossain messuilla Pariisissa tai Lontoossa.
Sun työmatkasi ehkä ovat tavallisia. Kaverini kävi kerran työmatkallaan lounaalla Ricky Martinin kanssa silloin 90-luvulla, kun hän oli huipputähti. Jos puolison elämä olisi koko ajan sellaista ja kaikki aina tavatessa puhuisivat vain siitä, niin kyllä ottaisi pattiin ketä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä AP:ta pitäisi kehua, kerran saavutukset ovat miehen eikä Ap:lla niitä ole?
Kuitenkin oma valinta valita 4 lasta ja hoitaa heitä 10 vuotta kotona. Ei sen vuoksi tarvitse "periatteen vuoksi" ketään kehua kerran mitään kehuttavaa ei ole.
Luetunymmärtäminen? Hänellä on hieno oma ura itselläänkin, mutta kukaan ei noteeraa sitä. Vain miehen uraa ihaillaan.
Tosiaan luetun ymmärtäminen. Ap kertoo juuri aloittaneen työuran tekemistä, josta on vielä pitkä matka "hienoon omaan uraan" jos hän on ollut 10v kotona hoitamassa lapsia, ellei ap. ole 50+
Ja olisi mielenkiintoista tietää, saiko ap. mies huomiota ja kehuja uran ensimmäisinä vuosina? Tuskin.
Musta tuntuu, etten jaksaisi olla tekemisissä kaltaisesi kitkerän ihmisen kanssa. Väheksyt ihan avoimesti ap:n elämää ja työtä, vaikket tiedä siitä mitään. Ihan kuten ne ap:n sukulaisympyrät väheksyvät ap:ta ja suitsuttavat miestä. Joillain on todella pinttynyt usko siihen, että naiset eivät ole mitään ja pitää hyväksyä statistin rooli miehen rinnalla.
Eihän tämä nyt ole mikään naisasia. AP:lla ei ole uraa, AP:lla on työpaikka. Miehellä on ura. Kyse on AP:n valinnasta tehdä neljä lasta ja olla 10 vuotta kotona, mutta nyt kun sen valinna nurjapuoli tulee esille, se ei enää tunnukaan niin kivalta. AP.n ei tarvitse hyväksyä "statistin" roolia, mutta jotta hän olisi jotain muuta/jäisi mieleen omista saavutuksista, niitä saavutuksia pitäisi olla. AP:n tulisi tehdä jotain, mikä olisi verrattavissa miehen tekosiin ja saavutuksiin.
Edelleenkin nainen voi valita myös uran, vaikka on perhe. Ei ole kenenkään pakko olla kotona 10 vuotta. Itse olin kotona lapsen kanssa 5kk ja mies on koti-isä. Kyllä perusvaatimus on, että se homma hoidetaan puoliksi eikä lapsia tehdä miehelle, joka ei omaa lastaan suostu hoitamaan. Valintoja.
Kyllä ihmisellä on muutakin arvoa kuin työ ja ura, kaikkien kuulumiset ovat tärkeitä eikä vaan perheen uraohjuksen työjutut.
Ihmettelen muutenkin noista työasioista vapaa-ajalla puhumista, mutta eri toten sitä miten ap ei saa sananvuoroa keskustelussa. Se on nössöilyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä AP:ta pitäisi kehua, kerran saavutukset ovat miehen eikä Ap:lla niitä ole?
Kuitenkin oma valinta valita 4 lasta ja hoitaa heitä 10 vuotta kotona. Ei sen vuoksi tarvitse "periatteen vuoksi" ketään kehua kerran mitään kehuttavaa ei ole.
Luetunymmärtäminen? Hänellä on hieno oma ura itselläänkin, mutta kukaan ei noteeraa sitä. Vain miehen uraa ihaillaan.
Tosiaan luetun ymmärtäminen. Ap kertoo juuri aloittaneen työuran tekemistä, josta on vielä pitkä matka "hienoon omaan uraan" jos hän on ollut 10v kotona hoitamassa lapsia, ellei ap. ole 50+
Ja olisi mielenkiintoista tietää, saiko ap. mies huomiota ja kehuja uran ensimmäisinä vuosina? Tuskin.
Musta tuntuu, etten jaksaisi olla tekemisissä kaltaisesi kitkerän ihmisen kanssa. Väheksyt ihan avoimesti ap:n elämää ja työtä, vaikket tiedä siitä mitään. Ihan kuten ne ap:n sukulaisympyrät väheksyvät ap:ta ja suitsuttavat miestä. Joillain on todella pinttynyt usko siihen, että naiset eivät ole mitään ja pitää hyväksyä statistin rooli miehen rinnalla.
Eihän tämä nyt ole mikään naisasia. AP:lla ei ole uraa, AP:lla on työpaikka. Miehellä on ura. Kyse on AP:n valinnasta tehdä neljä lasta ja olla 10 vuotta kotona, mutta nyt kun sen valinna nurjapuoli tulee esille, se ei enää tunnukaan niin kivalta. AP.n ei tarvitse hyväksyä "statistin" roolia, mutta jotta hän olisi jotain muuta/jäisi mieleen omista saavutuksista, niitä saavutuksia pitäisi olla. AP:n tulisi tehdä jotain, mikä olisi verrattavissa miehen tekosiin ja saavutuksiin.
Edelleenkin nainen voi valita myös uran, vaikka on perhe. Ei ole kenenkään pakko olla kotona 10 vuotta. Itse olin kotona lapsen kanssa 5kk ja mies on koti-isä. Kyllä perusvaatimus on, että se homma hoidetaan puoliksi eikä lapsia tehdä miehelle, joka ei omaa lastaan suostu hoitamaan. Valintoja.
Kyllä ihmisellä on muutakin arvoa kuin työ ja ura, kaikkien kuulumiset ovat tärkeitä eikä vaan perheen uraohjuksen työjutut.
Ihmettelen muutenkin noista työasioista vapaa-ajalla puhumista, mutta eri toten sitä miten ap ei saa sananvuoroa keskustelussa. Se on nössöilyä.
Voihan niitä saavutuksia saada muutenkin kuin työpuolella. Mutta jos AP meinaa, että hänen saavutuksia pitäisi samoissa määrin ihailla niin niitä saavutuksia pitäisi olla. 10 vuotta kotona ja työpaikka ei ole kiinnostavaa eikä saavutus, kuka vaan osaa olla kotona 10 vuotta. AP ei ole kiinnostava, sille ei kukaan muu voi mitään kuin ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.
Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut.
ap
Ylellinen elämä työelämässä? Minä reissaan pitkin maailmaa, matkapäiviä kertyy noin 120 vuodessa enkä todellakaan osaa ajatella, että tässä olisi jotain ylellistä, vaikka oman alani guruja usein tapaankin. Työelämässä ne elämykset eivät ole kovinkaan ihmeellisiä, ellei miehesi sitten ole joku taideasiantuntija, joka pääsee näkemään Picasson tuntemattomia maalauksia, jotka on roudattu jostain autotallista esille.
Hotellikin on vain hotelli. Kun on nukkunut sadassa erilaisessa, ei se sadasensimmäinen ole enää elämys.
Tuntuu siltä, että olet joko äärettömän kateellinen tai sitten sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista on tehdä töitä matkapäivinä. Siellä kun ollaan tekemässä tulosta, ei hankkimassa elämyksiä.
Just näin.
Totta. Hassua kun monet ihmiset kuvittelevat, että työmatkat ovat jotain elämysmatkoja. Joo ehkä siinä tapauksessa jos kerran tai kaksi vuodessa käydään pyörähtämässä jossain messuilla Pariisissa tai Lontoossa.
Sun työmatkasi ehkä ovat tavallisia. Kaverini kävi kerran työmatkallaan lounaalla Ricky Martinin kanssa silloin 90-luvulla, kun hän oli huipputähti. Jos puolison elämä olisi koko ajan sellaista ja kaikki aina tavatessa puhuisivat vain siitä, niin kyllä ottaisi pattiin ketä tahansa.
Ooh, Ricky Martin! Ooh Bono! Tässähän on melkein itsekin kuuluisa kun kuulee noista puhuttavan!
Jeesus on yhtä lailla sinun kuin heidänkin puolestaan <3
Tiedän tunteen. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä lukiosta asti. Hän valmistui vähän aika sitten tohtoriksi ja jaoimme promootiosta ja muusta siihen liittyvästä tietoa facessa. Istuimme bussissa, kun vanha lukiokaveri, jota emme kumpikaan olleet nähneet sen koomin ilmestyi paikalle ja onnitteli miestäni valmistumisesta ja kyseli miten menee. Koko aikana hän ei luonut minuun silmäystäkään ja sitten hän lähti. Oli kuin olisin ollut ilmaa. Ja kyseinen henkilö on molempien kaveri facessa eikä kumpikaan meistä koskaan ollut hänen hyvä kaverinsa.
Olen ylpeä miehestäni, mutta voin sanoa, että silloin oli kyllä surkea olo.
Vierailija kirjoitti:
Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.
Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut.
ap
No siinähän tuo tuli. Ihmisiä kiinnostaa, koska jotain muuta kuin omaan arkeen kuuluvaa. Miksi heitä pitäisi kiinnostaa sinun juttusi tai teidän oletettavasti aivan tavallinen arki? Oletkos vähän huomionkipeä? Kasva aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.
Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut.
ap
Ylellinen elämä työelämässä? Minä reissaan pitkin maailmaa, matkapäiviä kertyy noin 120 vuodessa enkä todellakaan osaa ajatella, että tässä olisi jotain ylellistä, vaikka oman alani guruja usein tapaankin. Työelämässä ne elämykset eivät ole kovinkaan ihmeellisiä, ellei miehesi sitten ole joku taideasiantuntija, joka pääsee näkemään Picasson tuntemattomia maalauksia, jotka on roudattu jostain autotallista esille.
Hotellikin on vain hotelli. Kun on nukkunut sadassa erilaisessa, ei se sadasensimmäinen ole enää elämys.
Tuntuu siltä, että olet joko äärettömän kateellinen tai sitten sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista on tehdä töitä matkapäivinä. Siellä kun ollaan tekemässä tulosta, ei hankkimassa elämyksiä.
Just näin.
Totta. Hassua kun monet ihmiset kuvittelevat, että työmatkat ovat jotain elämysmatkoja. Joo ehkä siinä tapauksessa jos kerran tai kaksi vuodessa käydään pyörähtämässä jossain messuilla Pariisissa tai Lontoossa.
Sun työmatkasi ehkä ovat tavallisia. Kaverini kävi kerran työmatkallaan lounaalla Ricky Martinin kanssa silloin 90-luvulla, kun hän oli huipputähti. Jos puolison elämä olisi koko ajan sellaista ja kaikki aina tavatessa puhuisivat vain siitä, niin kyllä ottaisi pattiin ketä tahansa.
Ei kiinnostaisi pätkän vertaa jos puolisoni lounastaisi jonkun Ricky Martinin kanssa. Ja jos tuttavamme haluaisivat vielä asiasta jauhaa, niin ei myöskään haittaisi millään tapaa :)
Kehua? Saavutukset? Oletko todellakin sitä mieltä, että 4 lasta on pienempi saavutus kuin joku "työura"? Jos, niin minusta arvot on kyllä totaalisen pielessä.