Lue keskustelun säännöt.
Mies on edennyt urallaan pitkälle. Joudun nykyään jatkuvasti tilanteisiin, jossa ihmiset pelkästään kehuvat miestäni, jättävät minut huomiotta.
11.01.2019 |
Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä lukiosta asti. Meillä on hyvin samanlainen, keskiluokkainen tausta, kummallakin yliopistokoulutus. Kumpikaan ei siis nainut "ylös- tai alaspäin". Mentiin melko nuorena naimisiin ja minä olin pitkään kotona neljän lapsen kanssa. Omakin ura lähti kotiäitivuosista huolimatta hyvään nousuun ja olen saanut vakituisen työpaikan, mikä ei tässä taloustilanteessa omalla alallani ja 10 vuoden kotiäitinä olemisen jälkeen ole todellakaan itsestäänselvyys.
Mies on edennyt tasaisesti omalla urallaan ja on nykyään omalla alallaan korkeassa asemassa. Me olemme kotona tasa-arvoisia, vaikka työelämässä ollaankin kaukana toisistamme.
Olen aivan totaalisen kyllästynyt siihen, että nykyään sukulaisia, ystäviä ja erityisesti puolituttuja tavatessa kaikki haluavat vain puhua mieheni työstä ja siitä, miten on nyt niin korkeassa asemassa. Julkisuudesta ei ole kyse, kukaan teistä ei todennäköisesti tunne puolisoani. Ketään ei kiinnosta se, miten meillä menee perheellä, mitä lapsille kuuluu, mitä minulle kuuluu, mitä ME aiotaan tehdä vaikka ensi kesän lomamatkalla tai muuta - kaikki puhe kääntyy koko ajan puolisoni työhön.
Tämä on rasittavaa. Kotona mies on se sama kuin aiemmin. Yhdessä pestään vessanpönttöjä ja kuskataan lapsia harrastuksiin, kotona miehen "korkea asema työelämässä" ei näy mitenkään. Siksi se, että se näkyy - ja VAIN se - muita ihmisiä tavatessa on alkanut häiritä todella paljon.
Olen täysin statisti, sivuhenkilö mieheni elämässä. Mitä teen? En halua lukkiutua kotiin, vaan haluaisin nähdä muitakin ihmisiä. Rasittavaa vaan kutsua edes meille ketään syömään, kun puheenaiheita tuntuu olevan tasan yksi.
Niin ja tärkein melkein unohtui: mies tietenkin paistattelee norsunluutornissaan tyytyväisenä, kun muut ylistävät. Se tässä ehkä eniten rassaa, ettei mieskään ota minua huomioon. Olen tästä sanonut, mutta ei ymmärrä.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap:n ukko joku rokkistara vai onko lähipiiri muuten vaan vähän erikoista sakkia kun jaksavat samasta aiheesta jauhaa? Mutta joo, nykyään tuntuu olevan aika tavallista, että kuukaan ei juurikaan kysele mitä oikeasti kuuluu ja miten menee.
Oon tavannu rokkistarojen vaimoja.
Täyspäisiä ihmisiä..elävät normiarkea ,kun mies ulkomailla.
eivät saa ahdistuskohtausta jos puolitutut hehkuttaa aviopuolisoaKiitos tästä. Näitä viestejä lukiessa tajuan, että a) olen kateellinen ja harmissani mieheni saamasta huomiosta, b) mieheni tulisi itsekin havahtua tähän epätasapainoon ja ohjata keskustelua myös muihinkin asioihin kuin jatkaa itsestään.
ap
En usko, että olet varsinaisesti kateellinen. Ihmiset ovat yleensä toisille kateellisia sellaisista asioista, joihin itsellä ei ole ollut mahdollisuutta. Sulla oli kuitenkin kaikki samat mahdollisuudet menestyvään uraan siinä missä miehelläsikin. Pikemminkin uskon, että sua kaduttaa, että et aikoinaan käyttänyt mahdollisuuksiasi. Ja sua harmittaa, että miehesi käytti omansa.
Ohis mutta veikkaisin että tässä harmittaa myös se oivallus, että mies voi saada ns. koko paketin mutta nainen ei. Jos nainen haluaa huippu-uran se vaatii uhrauksia joita miesten ei tarviste miettiäkkään. Jos AP olisi valinnut toisin niin hänellä olisi ehkä nyt samanlainen huippu-ura, mutta tustkin lapsia ja todennäköisesti ei miestäkään, joka olisi vaihtanut AP:n naiseen joka pystyy panostamaan perheeseen. Katkera tilanne sekin olisi.
Totta, harvemmin kumpikin voi luoda huippu-uraa jos lapsia. Jos kumpikim ovat monta viikkoa työmatkalla, missä ovat 2-vuotiaat lapset? Ei kovin hyvää lapsuutta tule, jos kukaan ei ole ikinä kotona.
Mutta mies voi saada koko paketin,mies yleensä lähtee vaikka kotona sanottaisi mitä, koska nainen jos sanoo vastaan, torppaa miehen uran.Ja nainen ei voi mitään, koska jonkun oltava lasten kanssa.
Miehet voivat siis liidellä ympäri maailmaa sillä syyllä, että se kuuluu heidän työhön. Ja vaikka väitetään, etttä matka rankkaa, niin en usko että kukaan mies välittää siitä, kun perill
odottaa illalliset sun muut hotelleineen ja saa katsoa telkkaa miten myöhään haluaa.Eli ei niillä matkoilla vain töitä tehdä vaan miehelle se on rentoutumista että saa istua kokouksissa juoden skumppaa ja puhella muiden ihmisten kuin perheen kannsa.
Näin juuri. Turha hurskastella, että toinenkin voi luoda uraa. Ei voi. Jos on neljä lasta, tai ylipäätään lapsia, molemmat eivät voi olla tiiviisti ulkomaanmatkoilla. Eikä ulkomaankomennuksille voi lähteä, ellei toinen jousta urastaan. Arvatkaa, kuinka usein se joustaja on uraorientoitunut mies? Kyllä se vaan niin on, että tässä maailmassa miehelle on edelleen helpompaa saada ’kaikki’ kuin naiselle.
Näihin moniin viesteihin sisältyy oletus, että uran kun saisi niin sitten olisi "kaikki". Itse ajattelen niin päin, että on rasite jos täytyy ajatella ja tehdä uraa. Se on ennemminkin rangaistus kuin mikään onni. Enemmän elämästä saattaa saada se nainen joka on lastensa kanssa kotona.
Mutta tottakai, jos nainen haluaa ohjustella niin uskon että on hänelle vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on sitten ainut vaihtoehto. Mitäs meni pärjäämään.
Tuo huomiotta jääminen voi olla kyllä raskasta, symppaan. Oma tarinani: puolisoni on julkisessa taidealan ammatissa ja saanut muutamana viime vuonna kohtuullisen paljon suosiota. Alkuun minua turhautti aika paljon se, miten kiinnostuneita ihmiset ovat kaikesta tällaiseen epätavalliseen julkiseen työhön liittyvästä. Niin ystävät, perheenjäsenet kuin puolitututkin halusivat yhtäkkiä koko ajan kysellä puolisoni töistä, tilanteista, suunnitelmista, tapaamistaan ihmisistä, jopa tuloista. Siis sekä häneltä mutta myös paljon minulta. Nykyään olen jo tottunut tähän ja kyselyt ovat myös rauhoittuneet, kun asia on tullut jotenkin tavallisemmaksi. Vastaan automaattivastauksia kysymyksiin kun niitä tulee enkä paljon päätäni aiheella vaivaa. Monesti aihe myös tulee nopeammin ohitetuksi kun en liikaa jaarittele puolisoni (omasta yksityisestä) elämästä, ja siten keskustelu menee eteenpäin muihin aiheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo huomiotta jääminen voi olla kyllä raskasta, symppaan. Oma tarinani: puolisoni on julkisessa taidealan ammatissa ja saanut muutamana viime vuonna kohtuullisen paljon suosiota. Alkuun minua turhautti aika paljon se, miten kiinnostuneita ihmiset ovat kaikesta tällaiseen epätavalliseen julkiseen työhön liittyvästä. Niin ystävät, perheenjäsenet kuin puolitututkin halusivat yhtäkkiä koko ajan kysellä puolisoni töistä, tilanteista, suunnitelmista, tapaamistaan ihmisistä, jopa tuloista. Siis sekä häneltä mutta myös paljon minulta. Nykyään olen jo tottunut tähän ja kyselyt ovat myös rauhoittuneet, kun asia on tullut jotenkin tavallisemmaksi. Vastaan automaattivastauksia kysymyksiin kun niitä tulee enkä paljon päätäni aiheella vaivaa. Monesti aihe myös tulee nopeammin ohitetuksi kun en liikaa jaarittele puolisoni (omasta yksityisestä) elämästä, ja siten keskustelu menee eteenpäin muihin aiheisiin.
Jatkan vielä: puolisoni ei itse kovin paljon tai mielellään työstään jaarittele ja luulen, että tämänkin vuoksi uteliaita kysymyksiä tulee minun suuntaani.
En käsitä, mitenpinnallisisa seurustelijoita olette, jos 'ystävienkin' kanssa puhutte vain miehen menestyksestä työelämässä.
Hanki omia ystäviä esim. harrastuksen piiristä, jolloin puhe varmasti paljon liikkuu sen yhteisen kiinnostuksen aiheenne ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon matkustava ja menestyvä mies, joka tykkää kehuista, löytää helposti uutta seuraa. Pelottaisi vähän.
Onpa teillä tylsä ystäväpiiri - jos muuta keskusteltavaa kuin miehen työ ei löydy:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenta. Ap: minunkin mieheni on erittäin menestynyt työssään ja hänen uransa verrattuna minun uraani on varsin mahtava.
Usein seurassa käy siten, että puheet kohdistuvat hänen huikeaan työhönsä tai kalliiseen harrastukseensa.
En kuitenkaan koe millään tavalla, että tämä olisi minulta pois. Olen ihan tyytyväinen siihen, että miestäni pidetään "jonain". Enkä haluaisi ollakaan miehen kanssa, joka on ihan tavis. Noloa kyllä mun sanoa näin. Ehkä koen asian jotenkin siten, että osa miehen "säihkeestä" valaisee minuakin. Tiedän, että omissa työpiireissäni pomo-asemassa olevat arvostavat minua korkeammalle, koska heidän näkökulmastaan liikun "paremmissa piireissä".
Joten ap, mieti, haluaisitko ihan oikeasti, että miehesi työ olisi vähemmän kiinnostusta herättävää ja vähemmän arvostettua? Sain kuvan tektistäsi, että saatat olla hyvin kilpailuhenkinen ja että saatat kokea kateutta tässä asiassa miestäsi kohtaan.
Itse en koe miestäni kohtaan kateutta. Se johtuu siitä, että tiedän, ettei hän ole onnellinen. Hänelle kun ei mikään riitä. Minä taas olen huomannut eläväni elämäni onnellisinta aikaa: lapseni voivat hyvin ja asuvat vielä kotona, vanhempani ovat elossa ja voivat kohtuullisesti, itselläni on työ josta tykkään ja joka on melko vapaata ja olen melko terve ja ikäisekseni melko hyvin säilynyt. Olen onnellinen siitä, että jaksan hoitaa asiani ja siihen päälle vielä monen muun asiat. Olen onnellinen siitä, että olen ainakin viidelle ihmiselle ihan helkkarin tarpeellinen. Jos näille viidelle ihmiselle tapahtuu jotain järisyttävää, niin minä olen se, kenelle he ekana soittavat.
Elämässä, joka on kohtuullista, pitää iloita niistä asioista jotka on hyvin, eikä murehtia asioita, jotka ovat hieman rempallaan.
Sara
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.
Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut.
ap
Ylellinen elämä työelämässä? Minä reissaan pitkin maailmaa, matkapäiviä kertyy noin 120 vuodessa enkä todellakaan osaa ajatella, että tässä olisi jotain ylellistä, vaikka oman alani guruja usein tapaankin. Työelämässä ne elämykset eivät ole kovinkaan ihmeellisiä, ellei miehesi sitten ole joku taideasiantuntija, joka pääsee näkemään Picasson tuntemattomia maalauksia, jotka on roudattu jostain autotallista esille.
Hotellikin on vain hotelli. Kun on nukkunut sadassa erilaisessa, ei se sadasensimmäinen ole enää elämys.
Tuntuu siltä, että olet joko äärettömän kateellinen tai sitten sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista on tehdä töitä matkapäivinä. Siellä kun ollaan tekemässä tulosta, ei hankkimassa elämyksiä.
Mies on itse hehkuttanut kotona näitä elämyksiään. Kun on päässyt kokemaan sellaista, mitä ei muuten koskaan pääsisi (siis omalla rahalla). Eivät ne ylelliset elämykset ole hänellekään pelkkiä elämyksiä elämysten joukossa. Ja on nimenomaan päässyt kuvailemiisi tilanteiisin, jossa "on kaivettu autotallista Picasso esille" juuri häntä varten.
Ja siksi juuri ymmärrän, että muitakin saattaa nämä kiinnostaa, mutta silti alkaa jo ottaa päähän. Kyllä muillekin ihmisille tapahtuu asioita, vaikkei lennetäkään yksityiskoneella jonkun Irgutsztanin sultaanin kanssa hakemaan Hguyevlandin kuningasta pelaamaan golfia autiomaassa.
ap
Ala ota ollenkaan henkilokohtaisesti naita. Ma asun ulkomailla, Lontoossa ja kuulen jatkuvasti Suomessa kaydessani etta asun "isossa maailmassa" , kaikenlaisia holmoja kysymyksia ja hehkutusta. Se on monille (jopa paakaupunkiseutulaisille) niin tuntematonta. Ja en todellakaan tee mitaan hohdokasta tyota ja nailla hinnoilla asun myos melkoisessa murjussa. Ihmiset tarttuu herkasti siihen mika on vahaankaan erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kusipää mies. Ei huomioi vaimoaan. Ja vielä retostelee tarinoillaan omalle vaimolleen! Hyi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samankaltaista parisuhdekateutta, kun oma puoliso toi sellaista ilmi. 20 vuoden yhteiselon jälkeen alkoi joissain isompien riitojen selvittelyn yhteydessä valittaa sitä kuinka minä olen suhteessamme ollut aina se parempi, menestyneempi ja suositumpi ulkopuolisten silmissä ja hän kokee aina jäävänsä kakkoseksi näissä asioissa ja SIKSI sitten on vihainen ja katkera minulle. Ihan kuin se olisi jotenkin minun vikani, että hän näkee suhteemme jonain keskinäisenä kilpailuna muiden suosiosta tai arvostuksesta. Järjetöntä.
Kuule, tästä omasta karvaasta kokemuksesta sanon sydämestäni sulle, että kuuntele vielä kerran oikein tarkkaan, mitä mies sanoo. Sanooko hän todella, että pitää suhdettanne kilpailuna tai että järjettömästi vain syyttelee sua siitä, että olet menestyneempi ja sosiaalisesti pätevämpi ja arvotetumpi. Ja että on pitänyt sua vain statussymbolina.
Vai sanooko hän, että ei koe sun näkevän häntä yhtä arvokkaana, hänen elämäänsä yhtä mielenkiintoisena ja tärkeänä, että hän tuntee jäävänsä maailmalle aina kakkoseksi, muiden asioiden ja arvostuksen olevan tärkeämpää kuin hänen.
Mä käytin kaikki puolustelut juuri noin, et vaan kestä mun menestystä, et ole alun perinkään uskonut muhun, nyt näet mussa vain tän menestyksen (joo, ihminen on epälooginen kun on puolustautumiskannalla), onko tää sulle joku kilpailu ja muutakin varmaan sosiaalisesti älykkäänä ihmisenä keksin.
Ennen kuin kuulin, mitä mies oikeasti sanoi: hän haluaa takaisin meidät, haluan, että näet minut, kuuntelet minua ja joskus laitat muun syrjään. Haluan, että osoitat myös julkisesti tämän. Haluan, että olet läsnä, kun olet kotona.
Ei miehet tosin sano ihan näin. Ne sanoo kaikkea muuta ja tää pitää sieltä sitten kuulla:-) Minä muutin yksinkertaisesti tapaani reagoida kuten myös käytöstäni.
Tämä on se, jota kaipaan. Että me ollaan me, myös julkisesti. Kun tavataan ystäviä, ollaan me, eikä mies ja miehen ura ja siinä sivussa joku statisti ja mitättömyys.
ap
Mun mielestä kaikki tämä on miehesi syytä, et voi syyttää ystäviä joita kiehtoo miehesi työ, he ovat uteliaita ja tyhmiä kyllä, mutta ovat niin sokeita menestymiselle, että piirittävät miestäsi ja hänen hauskoja tarinoitaan.. Ongelma on siinä, mitä miehesi puhuu heille (kehuu itseään), ja miten suhtautuu sinuun ( ei huomioi tilanteissa sinua ollenkaan). Sun pitää osata nyt sanoa miehellesi, että jos sinut jätetään AINA syrjään näissä tilanteissa, ei suhteenne tule toimimaan. Miksi haluaisit olla pelkkä nolla miehesi rinnalla, jos miehesi ei näytä mitään kunnioitusta sinua kohtaan julkisesti? Kaiken lisäksi olet vielä kasvattanut tämän miehen 4 lasta, huh huh! Rehellisesti voisin sanoa, että minä olisin tuossa tilanteessa jo ottamassa eroa. Eikä kyse ole siitä, että miehesi on menestynyt, vaan siitä miten hän kohtelee sinua.
Ap, miksi mies ei ota sinua mukaan työmatkoilleen? Edes joskus? Varmasti voitte palkata lastenhoitajan siksi aikaa. Miehesi taitaa sittenkin olla epäreilu. Kyllä tuollaisessa tilanteessa aivan takuuvarmasti voi puoliso joskus tulla mukaan. Lisäksi, miksi ihmeessä mies keskustelee tuttavien kanssa näistä työasioista? Eikö ne voisi pitää omana ilonaan, onko pakko saada lisähuomiota niillä? Ilmeisesti on, eli miehesi ei kyllä tajua sinua yhtään, miten epämiellyttävää on sinun istua siinä seinäruusuna kuuntelemassa hänen juttujaan, ja tietenkään ketään ei siinä tilanteessa kiinnosta sinun työsasiat. Ehkä aika vaihtaa ystäväpiiriä? Minä en tuollaisiin illanistujaisiin enää menisi miehen mukana, anna mennä yksin ja etsi itsellesi uusia aitoja ystävyyksiä.
Mites toi Päivi ja Niilo Räsänen (5 lasta), Antti Herlin, Armi Ratia, Sari Ihatsu, Juha ja Raija Tapio, Pentti ja Heini Hietanen, Arja Koriseva, Marja Hintikka, Vappu Pimiä, Sanni Grahn-Laasosen, jne. jne.