Lue keskustelun säännöt.
Mies on edennyt urallaan pitkälle. Joudun nykyään jatkuvasti tilanteisiin, jossa ihmiset pelkästään kehuvat miestäni, jättävät minut huomiotta.
11.01.2019 |
Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä lukiosta asti. Meillä on hyvin samanlainen, keskiluokkainen tausta, kummallakin yliopistokoulutus. Kumpikaan ei siis nainut "ylös- tai alaspäin". Mentiin melko nuorena naimisiin ja minä olin pitkään kotona neljän lapsen kanssa. Omakin ura lähti kotiäitivuosista huolimatta hyvään nousuun ja olen saanut vakituisen työpaikan, mikä ei tässä taloustilanteessa omalla alallani ja 10 vuoden kotiäitinä olemisen jälkeen ole todellakaan itsestäänselvyys.
Mies on edennyt tasaisesti omalla urallaan ja on nykyään omalla alallaan korkeassa asemassa. Me olemme kotona tasa-arvoisia, vaikka työelämässä ollaankin kaukana toisistamme.
Olen aivan totaalisen kyllästynyt siihen, että nykyään sukulaisia, ystäviä ja erityisesti puolituttuja tavatessa kaikki haluavat vain puhua mieheni työstä ja siitä, miten on nyt niin korkeassa asemassa. Julkisuudesta ei ole kyse, kukaan teistä ei todennäköisesti tunne puolisoani. Ketään ei kiinnosta se, miten meillä menee perheellä, mitä lapsille kuuluu, mitä minulle kuuluu, mitä ME aiotaan tehdä vaikka ensi kesän lomamatkalla tai muuta - kaikki puhe kääntyy koko ajan puolisoni työhön.
Tämä on rasittavaa. Kotona mies on se sama kuin aiemmin. Yhdessä pestään vessanpönttöjä ja kuskataan lapsia harrastuksiin, kotona miehen "korkea asema työelämässä" ei näy mitenkään. Siksi se, että se näkyy - ja VAIN se - muita ihmisiä tavatessa on alkanut häiritä todella paljon.
Olen täysin statisti, sivuhenkilö mieheni elämässä. Mitä teen? En halua lukkiutua kotiin, vaan haluaisin nähdä muitakin ihmisiä. Rasittavaa vaan kutsua edes meille ketään syömään, kun puheenaiheita tuntuu olevan tasan yksi.
Niin ja tärkein melkein unohtui: mies tietenkin paistattelee norsunluutornissaan tyytyväisenä, kun muut ylistävät. Se tässä ehkä eniten rassaa, ettei mieskään ota minua huomioon. Olen tästä sanonut, mutta ei ymmärrä.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi yhyy. On se kauheaa, jos maailma ei pyöri jatkuvasti huomiohupakon navan ympärillä.
Toivoisin, että huomio jakautuisi vähän tasaisemmin kuin niin, että 100% ihmisistä haluaa keskustella vain puolisostani.
ap
Hmm, kokeiles, että seuraavan kerran kesken tällaisen keskustelun tokaiset ystävällisen pirteästi, että 'Hei mehän ollaan juteltu ihan koko ajan mun miehestä, mitä SULLE kuuluu??". Etkä anna kääntää keskustelua taas mieheesi, vaan pidät sen vastapuolessa aktiivisesti. Jos vastapuolella on jotain häpyä niin hoksaavat kyllä jossain välissä, ettei sua ole käsitelty ollenkaan.
Tää siis voi johtua ihan vaan siitä, etteivät tiedä mitä sä teet, eikä siis tiedä miten aloittaa. Kunhan saavat jostain narun päästä kiinni, niin saattavat hyvinkin jatkaa siitä seuraavalla kerralla, ja siitä se lähtee aukenemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein hahmota, miksi olet katkera. Miehesi menestyy, elätte onnellisina yhdessä ja sinä olet löytänyt työpaikan synnytettyäsi neljä lasta. Mielestäni te olette molemmat menestyneet elämässänne.
Onko ongelma siinä, ettet saa riittävästi huomiota? Olisiko siitä apua, jos juttelisit ystäviesi ja omaistesi kanssa ja kertoisit heille elämästäsi ja lastesi elämästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä AP:ta pitäisi kehua, kerran saavutukset ovat miehen eikä Ap:lla niitä ole?
Kuitenkin oma valinta valita 4 lasta ja hoitaa heitä 10 vuotta kotona. Ei sen vuoksi tarvitse "periatteen vuoksi" ketään kehua kerran mitään kehuttavaa ei ole.
Luetunymmärtäminen? Hänellä on hieno oma ura itselläänkin, mutta kukaan ei noteeraa sitä. Vain miehen uraa ihaillaan.
Luin kyllä, mutta en ymmärrä millä mittapuulla tuon AP:n ura olisi jotenkin hieno? Hänellä on työpaikka, ei uraa.
Mistä ap haluaisit puhua?
Miehesi työ on helppo aihe, siitä on puhuttu ja sukulaiset osaavat siitä kysyä jne. Mies ilmeisesti itse mielellään myös kertoo.
Märisemisen sijaan sinä voit miettiä mistä haluaisit puhua. Jos jäät puheliaassa seurassa odottamaan vuoroasi, niin sitä saat odotella. Mieti aihe, johon kaikki pääsevät mukaan keskusteluun ja johdattele keskustelu siihen. Voithan miehesi kanssa sopia etukäteen, että hän tukee aiheesta keskustelua kun sinä sen aloitat.
Ota ohjat käsiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko työasioista vapaa-ajalla tai sukulaisten kanssa?
No huh, minulla on onneksi mielenkiintoisempia aiheita ja työt jää töihin. Jos joku kysyy töistä, niin sivuutan aiheen mahdollisimman lyhyesti ja vaihdan aasinsillalla toiseen aiheeseen. Ei todellakaan kiinnosta puhua työjuttuja sukulaisten kanssa, ei kiinnosta ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Meillä on muut jutut ja ihmettelen miten joku jaksaa vapaa-ajalla puhua töistään.Sinun puolisosi on ollut vaikka Egyptissä työmatkalla Bonon kanssa, ja heidät on viety privaattikierrokselle pyramideihin alueille, jonne ei turisteja lasketa. Mikä arjessasi on tätä mielenkiintoisempaa? Tämä ei tapahtunut omalle puolisolleni, mutta tuttavan puolisolle kyllä, ja kyllä tuttavia kiinnosti kuulla.
Ymmärrän että tällainen tarina aikaansaa muutaman minuutin hymyilyä ja ai oho, ihankstosi- kommentteja, mut sit meni jo, seuraava aiha. Tiedoksi: Bono on ihan tavallinen ihminen.
ps. halveksin ihmisiä jotka nostavat muita jalustalle, se on minusta epä-älyllistä. Vaikka ymmärränkin sen muutaman minuutin kohkauksen. Mut that's it, next.
Entäs ne pyramidit? Minusta ne olivat tuossa tarinassa ne kiinnostavammat. Vai halveksitko sinä myös ihmisiä, joita kiinnostaa historia/arkeologia?
Olen itsekin nähnyt pyramidit, en nyt mitään salaisia alueita mutta silti. Tottakai maailmassa on hienoja paikkoja ja kyllä mulle voi kertoa kunhan ei leveile asioilla kuinka on tavannut ihmisiä tai nähnyt pyramidit. Kiva juttu mutta on elämässä muutakin kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi yhyy. On se kauheaa, jos maailma ei pyöri jatkuvasti huomiohupakon navan ympärillä.
Toivoisin, että huomio jakautuisi vähän tasaisemmin kuin niin, että 100% ihmisistä haluaa keskustella vain puolisostani.
ap
Hmm, kokeiles, että seuraavan kerran kesken tällaisen keskustelun tokaiset ystävällisen pirteästi, että 'Hei mehän ollaan juteltu ihan koko ajan mun miehestä, mitä SULLE kuuluu??". Etkä anna kääntää keskustelua taas mieheesi, vaan pidät sen vastapuolessa aktiivisesti. Jos vastapuolella on jotain häpyä niin hoksaavat kyllä jossain välissä, ettei sua ole käsitelty ollenkaan.
Tää siis voi johtua ihan vaan siitä, etteivät tiedä mitä sä teet, eikä siis tiedä miten aloittaa. Kunhan saavat jostain narun päästä kiinni, niin saattavat hyvinkin jatkaa siitä seuraavalla kerralla, ja siitä se lähtee aukenemaan.
Just näin. Keskustelu pitää ottaa haltuun ja kääntää itse haluamaansa suuntaan eikä jäädä lampaana odottelemaan, että puhuttaisko mustakin välillä.
Yksi asia tulee mieleen, joka liittyy enemmän taloudelliseen menestymiseen. Eli jos joku kovasti rikastuu, niin kyllä se alkaa näkyä koko perheen elintasossa. Asumiset, lomat ja ehkä harrastuksetkin alkavat olla vähän eri tasoa. Joten asia (vaikkapa miehen poikkeuksellinen ura) ei ikään kuin pääse unohtumaan vaikka jutusteltaisiin niitä näitä arkipäiväisyyksiä. Vaikka ei olisi edes kateellisuutta tai sen suurempaa ihmettelyä takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kohteliasta jutella kaikkien osapuolien kanssa ja kysellä kuulumisia. Mutta koska oma elämäni on ollut aika tasaista ilman suurempia muutoksia viimeiset 5 v, niin joskus toivoisin, ettei sitä tarvitsisi toistella. Silloin on helpompaa, jos keskustelu keskittyy niiden elämään, jolla jotain tapahtuu.
Kommenttisi, että sinä ja miehesi olette te, ettekä yksilöitä, särähti vähän korvaan. Sellaistahan se ennen oli, vaimot ylpeilivät sillä, että heidän miehensä on lääkäri tai arkkitehti, kun omaa työuraa ei ollut. Minusta on tasa-arvoa, että jokainen tienaa kunniansa omilla töillään, ei puolisona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko työasioista vapaa-ajalla tai sukulaisten kanssa?
No huh, minulla on onneksi mielenkiintoisempia aiheita ja työt jää töihin. Jos joku kysyy töistä, niin sivuutan aiheen mahdollisimman lyhyesti ja vaihdan aasinsillalla toiseen aiheeseen. Ei todellakaan kiinnosta puhua työjuttuja sukulaisten kanssa, ei kiinnosta ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Meillä on muut jutut ja ihmettelen miten joku jaksaa vapaa-ajalla puhua töistään.Sinun puolisosi on ollut vaikka Egyptissä työmatkalla Bonon kanssa, ja heidät on viety privaattikierrokselle pyramideihin alueille, jonne ei turisteja lasketa. Mikä arjessasi on tätä mielenkiintoisempaa? Tämä ei tapahtunut omalle puolisolleni, mutta tuttavan puolisolle kyllä, ja kyllä tuttavia kiinnosti kuulla.
Ymmärrän että tällainen tarina aikaansaa muutaman minuutin hymyilyä ja ai oho, ihankstosi- kommentteja, mut sit meni jo, seuraava aiha. Tiedoksi: Bono on ihan tavallinen ihminen.
ps. halveksin ihmisiä jotka nostavat muita jalustalle, se on minusta epä-älyllistä. Vaikka ymmärränkin sen muutaman minuutin kohkauksen. Mut that's it, next.
Entäs ne pyramidit? Minusta ne olivat tuossa tarinassa ne kiinnostavammat. Vai halveksitko sinä myös ihmisiä, joita kiinnostaa historia/arkeologia?
Kuten kirjoitin, halveksin heitä jotka nostavat muita jalustalle. Kiinnostunut saa olla mistä vain, mutta että alkaa jotenkin glorifioida kanssaihmisiä, nounou.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää aihe provosoi sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse tai joiden puoliso ei ole koskaan suuresti menestynyt ja /tai saanut epätavanomaista huomiota tekemisistään. Eivät tiedä ap:n tilannetta ja kokevat sen vääryytenä heitä itseään kohtaan.
Äitinä on rankkaa kun lapset joutuvat elämään isä-kultin varjossa, kuten täällä hyvin aiemmin todettiin.
Ehkä tavallisilta ihmisiltä tuleekin ne parhaat jalat maassa -neuvot. Nähdään menestyjän vaimon ongelmat eri perspektiivistä kun menestyjän vaimo itse.
Mutta täytyy se sanoa, että kyllä minä ei-menestyjä saan huomiota omille vähäpätöisille aiheilleni kahvipöydässä kun vaan avaan suuni ja puhun niitä. Esimerkiksi minulla on uusi harrastus ja nyt kun olen parina kertana siitä puhunut niin sukulaiset ja tuttavat osaavat siitä jo kysellä jotain että miten siinä menee..
Ei kai ap:n ongelman sen suurempi ole, suuta vaan auki ja omia kuulumisia kertomaan. Osaan sen näin ei-menestyjän perspektiivistäkin neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko työasioista vapaa-ajalla tai sukulaisten kanssa?
No huh, minulla on onneksi mielenkiintoisempia aiheita ja työt jää töihin. Jos joku kysyy töistä, niin sivuutan aiheen mahdollisimman lyhyesti ja vaihdan aasinsillalla toiseen aiheeseen. Ei todellakaan kiinnosta puhua työjuttuja sukulaisten kanssa, ei kiinnosta ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Meillä on muut jutut ja ihmettelen miten joku jaksaa vapaa-ajalla puhua töistään.Sinun puolisosi on ollut vaikka Egyptissä työmatkalla Bonon kanssa, ja heidät on viety privaattikierrokselle pyramideihin alueille, jonne ei turisteja lasketa. Mikä arjessasi on tätä mielenkiintoisempaa? Tämä ei tapahtunut omalle puolisolleni, mutta tuttavan puolisolle kyllä, ja kyllä tuttavia kiinnosti kuulla.
Ymmärrän että tällainen tarina aikaansaa muutaman minuutin hymyilyä ja ai oho, ihankstosi- kommentteja, mut sit meni jo, seuraava aiha. Tiedoksi: Bono on ihan tavallinen ihminen.
ps. halveksin ihmisiä jotka nostavat muita jalustalle, se on minusta epä-älyllistä. Vaikka ymmärränkin sen muutaman minuutin kohkauksen. Mut that's it, next.
Entäs ne pyramidit? Minusta ne olivat tuossa tarinassa ne kiinnostavammat. Vai halveksitko sinä myös ihmisiä, joita kiinnostaa historia/arkeologia?
Kuten kirjoitin, halveksin heitä jotka nostavat muita jalustalle. Kiinnostunut saa olla mistä vain, mutta että alkaa jotenkin glorifioida kanssaihmisiä, nounou.
Onko sinulle sitten aivan sama mitä miehesi tai lapsesi tekee työkseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kohteliasta jutella kaikkien osapuolien kanssa ja kysellä kuulumisia. Mutta koska oma elämäni on ollut aika tasaista ilman suurempia muutoksia viimeiset 5 v, niin joskus toivoisin, ettei sitä tarvitsisi toistella. Silloin on helpompaa, jos keskustelu keskittyy niiden elämään, jolla jotain tapahtuu.
Kommenttisi, että sinä ja miehesi olette te, ettekä yksilöitä, särähti vähän korvaan. Sellaistahan se ennen oli, vaimot ylpeilivät sillä, että heidän miehensä on lääkäri tai arkkitehti, kun omaa työuraa ei ollut. Minusta on tasa-arvoa, että jokainen tienaa kunniansa omilla töillään, ei puolisona.
Minusta on tasa-arvo, että jokainen tietää arvonsa ja kunniansa ihan omana itsenään, ei siihen mitään työuraa tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli miehen täytyy ottaa loparit ja mennä johonkin hanttihommaan jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Ei, vaan ehkä toivoisin sitä, että ihmisiä kiinnostaisi myös minun tekemiseni ja meidän tekemiset perheenä. Pitää aloittaa miehestä, että se huomaisi, miten paljon tämä häiritsee minua.
ap
Harvoja kuitenkaan kiinnostaa arkiset asiat tai vessan siivoukset, kun se on jokaisen elämässä läsnä, eikä se tuota glamouria tai lisää uteliaisuutta. Ja ketä oikeasti kiinnostaa vaipan vaihdot tai pyykinpesut?
Jos miehesi olisi ollut koti-isä ja sinä tehnyt vastaavan uran kun miehesi, luulisin sinun saavan yhtäpaljon huomiota ja ihailua.
Ja 10v kotiäitiys ei voi olla vaikuttamatta naisen uran kehitykseen työelämässä, kun muutokset ovat olleet valtavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on kyllä selvästi nyt kaksi porukkaa: he, jotka tietävät mistä puhutaan ja he, jotka kuvittelevat tietävänsä.
Suurin osa keskittyy selittämään aplle, miten hänen pitää muuttua (itsetunto, kateus, mitättömyys, jne) tai selittämään, miten pitää suhtautua siihen, mitä toiset sanovat (keksi muita aiheita, väärät kaverit, bonotkin on vaan ihmisiä, jne). Kun tästä ei ole kyse.
Kyse on - edelleen - APn ja miehensä suhteesta. Siitä, millainen APn miehestä tulee näissä tilanteissa ja miten se vaikuttaa APn käsitykseen heidän suhteesta ja miehestään.
Jos te luulette, että oli jokin mukava herätys huomata nämä asiat itsestään, kun mieheni ne viimein perille sai, erehdytte. Juuri se, että vika ei ole miehessäni, hänen itsetunnossaan, ammatissaan, elämässään. Eikä meidän kavereissa, joita juttuni kiinnostivat. Vaan minussa! Minä nautin siitä huomiosta. Minä nautin siitä, että olin se tyyppi. Minäkin saatoin kuunnella miestäni hieman kärsimättömällä ilmeellä. Minä en ollut innostunut oikein enää niistä pikkutekemisistä kotona. Minä kuvittelin ansaitsevani myös kotoa vähän enemmän kunnioitusta eikä vessaharjaa käteen.
Mutta miten on, rakkaat AV-siskot: oletteko sitä mieltä, että mieheni olisi pitänyt pitää kateelliset mölynsä mahassaan ja olla iloinen siitä, että hänellä on menestynyt vaimo? Onko mieheni teidän mielestänne siis ollut aivan väärässä halutessaan minulta toisenlaista käytöstä? Onko mulla nyt syytä uhriutua??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko työasioista vapaa-ajalla tai sukulaisten kanssa?
No huh, minulla on onneksi mielenkiintoisempia aiheita ja työt jää töihin. Jos joku kysyy töistä, niin sivuutan aiheen mahdollisimman lyhyesti ja vaihdan aasinsillalla toiseen aiheeseen. Ei todellakaan kiinnosta puhua työjuttuja sukulaisten kanssa, ei kiinnosta ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Meillä on muut jutut ja ihmettelen miten joku jaksaa vapaa-ajalla puhua töistään.Sinun puolisosi on ollut vaikka Egyptissä työmatkalla Bonon kanssa, ja heidät on viety privaattikierrokselle pyramideihin alueille, jonne ei turisteja lasketa. Mikä arjessasi on tätä mielenkiintoisempaa? Tämä ei tapahtunut omalle puolisolleni, mutta tuttavan puolisolle kyllä, ja kyllä tuttavia kiinnosti kuulla.
Ymmärrän että tällainen tarina aikaansaa muutaman minuutin hymyilyä ja ai oho, ihankstosi- kommentteja, mut sit meni jo, seuraava aiha. Tiedoksi: Bono on ihan tavallinen ihminen.
ps. halveksin ihmisiä jotka nostavat muita jalustalle, se on minusta epä-älyllistä. Vaikka ymmärränkin sen muutaman minuutin kohkauksen. Mut that's it, next.
Entäs ne pyramidit? Minusta ne olivat tuossa tarinassa ne kiinnostavammat. Vai halveksitko sinä myös ihmisiä, joita kiinnostaa historia/arkeologia?
Kuten kirjoitin, halveksin heitä jotka nostavat muita jalustalle. Kiinnostunut saa olla mistä vain, mutta että alkaa jotenkin glorifioida kanssaihmisiä, nounou.
Onko sinulle sitten aivan sama mitä miehesi tai lapsesi tekee työkseen?
Miten mieheni tai lapseni tekemiset tähän liittyy? Ovat sitten pomoja, lääkäreitä, siivoajia tai työttömiä, en nosta heitä jalustalle. Enkä odota että he tekevät samaa minulle. Tärkeintä on olla hyvä ihminen, sitä toivon. Mutta en silti nosta hyviäkään ihmisiä jalustalle =)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä selvästi nyt kaksi porukkaa: he, jotka tietävät mistä puhutaan ja he, jotka kuvittelevat tietävänsä.
Suurin osa keskittyy selittämään aplle, miten hänen pitää muuttua (itsetunto, kateus, mitättömyys, jne) tai selittämään, miten pitää suhtautua siihen, mitä toiset sanovat (keksi muita aiheita, väärät kaverit, bonotkin on vaan ihmisiä, jne). Kun tästä ei ole kyse.
Kyse on - edelleen - APn ja miehensä suhteesta. Siitä, millainen APn miehestä tulee näissä tilanteissa ja miten se vaikuttaa APn käsitykseen heidän suhteesta ja miehestään.
Jos te luulette, että oli jokin mukava herätys huomata nämä asiat itsestään, kun mieheni ne viimein perille sai, erehdytte. Juuri se, että vika ei ole miehessäni, hänen itsetunnossaan, ammatissaan, elämässään. Eikä meidän kavereissa, joita juttuni kiinnostivat. Vaan minussa! Minä nautin siitä huomiosta. Minä nautin siitä, että olin se tyyppi. Minäkin saatoin kuunnella miestäni hieman kärsimättömällä ilmeellä. Minä en ollut innostunut oikein enää niistä pikkutekemisistä kotona. Minä kuvittelin ansaitsevani myös kotoa vähän enemmän kunnioitusta eikä vessaharjaa käteen.
Mutta miten on, rakkaat AV-siskot: oletteko sitä mieltä, että mieheni olisi pitänyt pitää kateelliset mölynsä mahassaan ja olla iloinen siitä, että hänellä on menestynyt vaimo? Onko mieheni teidän mielestänne siis ollut aivan väärässä halutessaan minulta toisenlaista käytöstä? Onko mulla nyt syytä uhriutua??
Samaa mieltä pääosin, mutta mun mielestä tässä on edelleenkin kyse myös siitä lähipiiristä. Mun mielestä on vaan omituista, jos small talk rakentuu toistuvasti yhden ihmisen ympärille tyyliin "kerro lisää, ooh", oli hän tehnyt mitä tahansa. Mutta tosi on, että vain ap:n mies voi muuttaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä AP:ta pitäisi kehua, kerran saavutukset ovat miehen eikä Ap:lla niitä ole?
Kuitenkin oma valinta valita 4 lasta ja hoitaa heitä 10 vuotta kotona. Ei sen vuoksi tarvitse "periatteen vuoksi" ketään kehua kerran mitään kehuttavaa ei ole.
Luetunymmärtäminen? Hänellä on hieno oma ura itselläänkin, mutta kukaan ei noteeraa sitä. Vain miehen uraa ihaillaan.
Tosiaan luetun ymmärtäminen. Ap kertoo juuri aloittaneen työuran tekemistä, josta on vielä pitkä matka "hienoon omaan uraan" jos hän on ollut 10v kotona hoitamassa lapsia, ellei ap. ole 50+
Ja olisi mielenkiintoista tietää, saiko ap. mies huomiota ja kehuja uran ensimmäisinä vuosina? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samantapainen tilanne, paitsi että puolisoni on myös jonkin verran julkisuudessa. Onhan se todella tylsää jutella vaikka illallispöydässä, kun kukaan ei kuuntele edes yhtä lausetta minulta, vaikka kuinka huisi juttuni olisikin. Sen sijaan puolisoni tarinoita jengi kuuntelee lähes pateettisen näköisenä. Ja sitä mielistelyn määrää, jessus. Minä olen tulkinnut niin, että he kuvittelevat itse jotenkin hyötyvänsä puolisoni tuntemisesta, ja keskittyvät siksi tekemään itseään niin tykö. Olen nimittäin tuntenut samalta alalta muita jo ”eläkkeelle siirtyneitä”, jotka ovat lakanneet kiinnostamasta muita ihmisiä välittömästi poistuessaan julkisuuden valokeilasta. Voihan olla, että ap:n miehestä kuvitellaan olevan jotain hyötyä, oli se sitten todellista tai ei.
Yksinkertaisia ihmisiä nämä mielistelijät ja jalustallenostajat, ei voi muuta sanoa!
Kunnostaudu sinäkin omalla alallasi, niin eiköhän niitä kehujakin tule. Muista, että nykyään normaalisti urallaan menestyvä ja etenevä ei ole suuren yleisön mielestä mitenkään erityinen tai ansaitsisi kehuja.
Entäs ne pyramidit? Minusta ne olivat tuossa tarinassa ne kiinnostavammat. Vai halveksitko sinä myös ihmisiä, joita kiinnostaa historia/arkeologia?