Lue keskustelun säännöt.
Ovatko ihmiset oikeasti alkaneet inhota lisääntymistä
10.01.2019 |
ja myös kammota lapsiperheitä, äitiyttä, vanhemmuutta? Onko suunta todella tämä, että vanha perheinstituutio kuvottaa?
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee hyvin, on rahaa, töitä, oon terve, suht hyvää seuraa, suht onnellinen ja kohtuullisen ok näköinenkin. Haluaisin mielelläni useamman lapsen. Mut naiset ei halua lapsia. Siis suomalaiset naiset. Joudun kai perustamaan perheen ulkomaisen kanssa. Aloitan nyt ahkeran kaupunkilomailun tänä vuonna eu-alueella. Heippa suomineidot ja koittakaa kestää! M40
Jos olisit miesten top kymmenessä prosentissa, olisi jo löytänyt itsellesi naisen. Kannattaa suosiolla etsiä itseäsi reippaasti ”huonompaa” naista (älykkyys & ulkonäkö). Siten löytyy takuuvarmasti nainen lapsentekoon ☺️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on kovin jännää miten lapsia halunneet haluavat selittää olevansa parempia kansalaisia.
Vähemmälläkin ihmismäärällä pärjättäisiin mainiosti mutta tietysti tämä siirtymävaihe on ongelmallinen.
Ongelmalliseksi sen tekevät pitkälti juuri ne keskimääräistä tyhmemmät ihmiset lisääntymishaluineen. Olisi kiinnostavaa tutkia sitä, kuinka paljon kustannusta tuottaa yhteiskunnalle kouluttamaton tai kuolevassa palveluammatissa työskentelevä ihminen, joka saa tulonsiirtona lapsilleen käytännössä kaiken. Tämä sama ihminen ehkäpä vielä syö epäterveellisesti, lihoo ja saa yhteiskunnalta kallista sairaanhoitoa keski-iästään lähtien. Lapsistaan pari ehkä syrjäytyy ja yksi on jopa kehitysvammainen.
Todellakin ainoa negatiivinen asia syntyvyyden vähenemisessä on se, että älykkäät ja yhteiskunnassa laskun maksavat eivät lisäänny. Ne yhteiskunnan typerimmät ovat järjellistä työtä vailla ja tekevät lapsia saadakseen edes jotakin sisältöä elämäänsä.
Oma visioni on se, että jossakin vaiheessa ihmisten ikääntyminen pystytään tieteen keinoilla pysäyttämään ja tarve lapsien tekemiselle käytännössä poistuu.
Maapallo ja Suomi eivät tarvitse enää yhtäkään heikkolahjaista lasta maanpintaa täyttämään. Minusta monipuolinen älykkyystesti (myös tunneäly sekä empatiakyky) olisi hyvä suorittaa keskimääräistä älykkyyttä korkeammalla tuloksella ennen lisääntymispäätöksen saamista.
h a i l vain sinnekin! Millähän pisteillä sinä suorittaisit ihan perinteisen mensan testin. Toki moni autisti pärjää matemaattisloogista päättelykykyä vaativissa tehtävissä, mutta tunneälyä en tekstistäsi löydä. Vain perusteetonta ylimielisyyttä ja tyhjästä keksittyä roskaa. Kiitos, että et lisäänny!
Naisia ehkä kiinnostaa ura, harrastukset, ym aikaisempaa enemmän.
Eikä miehiäkään enää kauaa kiinnosta.
Vaatimukset kasvavat jatkuvasti, pitäisi olla tasa-arvoinen feministi ja samanaikaisesti maskuliininen perheen pää. Naiset eivät osaa päättää kumpaa haluavat, joten pitäisi vaihdella molempien välillä naisen elämänvaiheiden ja mielialojen mukaan.
Ja ne elämänvaiheet. Ensin pitäisi olla menevä matkustelija ja hauskamies, sitten 101% kotiin panostava työkalupakkimies, sitten...hupsista nainen jättikin kun mies oli liian tylsä. Jäi elarit ja verot, mies olikin pelkkä projektityöntekijä.
Niin, ja tietysti naiset. Normaalipainoisena pysyminen on maailman vaikein asia. Jos lapsia tulee, ei puhettakaan että onnistuisi. Seksikin jää, mieluummin uudet keittiön tasot kuin roolileikit kiitos.
Lisätään mediassa esiintyvä Homer Simpson/Al Bundy-luuserimies ja vahva nainen joka on mies talossa, mutta oikeasti toivoisi olevansa pikkuvaimo, mutta ei voi sitä tunnustaa koska se ei olisi feminististä. Kuka haluaa sellaiseen rooliin?
DINKY-elämä on parempaa. Jos suhde menee katkolle, on vapaa siirtymään uuteen. Kun vakaus puuttuu, naisesta - ja oikeastaan suhteestakin - on tullut maailman huonoin sijoitus.
Vierailija kirjoitti:
Nämä aktiivimalli ja kovat arvot selittelyt kuulostaa siltä, että minkäänlaisen vastoinkäymisen kohdatessa onni menetetään joka tapauksessa lapsettomanakin jos koko elämä pitää kopioida jostain virheettömästä ihannekuvasta ja pitää miellyttää kaikkia? Ehkä sitten on parempi tosiaan luopua haaveistaan jos tietää, ettei pärjää elämässä.
Ja lapsen saaminenhan on muutenkin ilmeisesti tuomittavin asia, teit miten vain parhaasi taataksesi hänelle rakkautta, turvaa, huolenpitoa ja hyvän elämän. Millaiset vanhemmat näillä joillain vihaisilla veloilla oikein on kun ovat näin s a atanan katkeria? Omat vanhempani tekivät paljon virheitä, toinen oli psykoosissa puolet lapsuudestani, mutta minusta kasvoi kuitenkin pärjäävä ja onnellinen ihminen. Lapsena sain tarvitsemani rakkauden, josta olen kiitollinen. Aikuisena vastuu elämästäni on minulla, ei sillä mitä isi ja äiti teki 20 v sitten väärin. Omat lapseni kasvatamme parhaan kykymme mukaan, toivottavasti hekin antavat arvon yrityksellemme olla heille vanhempia eivätkä muserru elämän epätäydellisyydestä ja luovuta.
Kyseessä lienee psyykkinen tila, jossa epävarmuus ei anna tilaa lapsiajatuksille. Jos mulla olisi vakituinen työ, niin se voisi olla vuoden kivaa mutta sitten varmaan olis jo aika vakaat oltavat ja semmonen "tässäkö tää nyt on, mitäs nyt... perhe?" fiilis. Mutta kun on koko ajan todistettava, juostava että pysyy paikoillaan, annettava kaikki.. muutettava paikasta toiseen. Tieto että vuoden päästä sama (koska määräaikaisuus)... en mä vaan fyysisesti "halua" lasta. Mun päässä on liikaa mitä mä muka-haluan, uusia taitoja, onnistumista töissä, jotain pientä nautintoa ja rentoutumista tän epävarmuuden keskellä että huomenna taas jaksaa.
En mä PÄÄTÄ olla haluamatta lapsia kun mulla on niin vaikeeta. Se ei vaan tuu mieleenkään kun on niin vaikeeta. Ja ajatusleikki kuristaa kurkkua "Lapsi? Eiiiii!"
En inhoa lisääntymistä, mutta en halua tänne maapallolle enää enempää ihmisiä kärsimään. Tällä yhteiskunnalla eikä maapallolla ole tulevaisuutta. Harmi, että tajusin tämän vasta saatuani ensimmäisne lapsen. No, nyt minulla on hänet ja aion nauttia hänestä täysin siemauksin, mutta enempää moraalini ei salli hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ensisijaisesti pitää miettiä haluaako äidiksi/isäksi. Jos vastaus on ei - ratkaisu: ei lapsia. Jos vastaus on kyllä - käytä päätäsi ja yritä pärjätä elämässäsi, mielikuvituksen käyttö sallittu. Suomi on harvalle niin p aska maa, ettei mitään mahdollisuuksia perhe-elämälle ole. Siitä ei tarvitse välittää saatko perheen perustamiselle lupaa vauva-palstalta koska et saa, kukaan ei saa.
Ovatko ihmiset oikeasti niin kyvyttömiä miettimään muita mahdollisuuksia järjestää elämänsä kuin täydelliset olosuhteet? Siis jos haluaa lapsen? Eihän meitä olisi ainuttakaan jos täydellisyys olisi ehdoton edellytys. Suurin osa onnistuisi varmasti vanhempana vaikkei olisikaan virheetön korkeakoulutettu 25-30-
vuotias pörssimiljonääri-toimari-lääkäri-kodinhengetärpakkaus. Tietenkin hyvä jos osaa lapset jättää tekemättä jos ei niistä pidä tai omaa vakavia elämänhallintaongelmia. Mutta suurin osa varmasti onnistuisi paremmin kuin luulisi. Onko lapsihaaveista luopuvilla aika surkea itsetunto? Ymmärrän lapsien teosta luopumisen jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on ehkä, ehkä jos elämä on taatusti täydellistä.Nämä aktiivimalli ja kovat arvot selittelyt kuulostaa siltä, että minkäänlaisen vastoinkäymisen kohdatessa onni menetetään joka tapauksessa lapsettomanakin jos koko elämä pitää kopioida jostain virheettömästä ihannekuvasta ja pitää miellyttää kaikkia? Ehkä sitten on parempi tosiaan luopua haaveistaan jos tietää, ettei pärjää elämässä.
Ja lapsen saaminenhan on muutenkin ilmeisesti tuomittavin asia, teit miten vain parhaasi taataksesi hänelle rakkautta, turvaa, huolenpitoa ja hyvän elämän. Millaiset vanhemmat näillä joillain vihaisilla veloilla oikein on kun ovat näin s a atanan katkeria? Omat vanhempani tekivät paljon virheitä, toinen oli psykoosissa puolet lapsuudestani, mutta minusta kasvoi kuitenkin pärjäävä ja onnellinen ihminen. Lapsena sain tarvitsemani rakkauden, josta olen kiitollinen. Aikuisena vastuu elämästäni on minulla, ei sillä mitä isi ja äiti teki 20 v sitten väärin. Omat lapseni kasvatamme parhaan kykymme mukaan, toivottavasti hekin antavat arvon yrityksellemme olla heille vanhempia eivätkä muserru elämän epätäydellisyydestä ja luovuta.
Oletko oikeasti lapsienhoidoltasi ehtinyt lukea ihmisten kertomuksia elämästään? Elämisen laadusta ei monenkaan kohdalla voi puhua ja sinä (tai kukaan muukaan) ei ole oikeutettu väittämään jonkun kokemusta vääränlaiseksi.
Moni ajattelee (toisin kuin sinä) omaa napaansa sekä perhepiiriään pidemmälle: maapallon väestönkasvu on todella järjettömän iso ongelma ja isot, tyytymättömät massat tulevat kokemaan vielä ennennäkemättömiä taisteluita eloonjäämisestään.
Kasvata sinä lapsesi tynnyrissä ja opeta heidät opettamaan sama omille lapsilleen. Jos nyt koskaan ehtivät lisääntymisikäisiksi ennen jonkin kolmannen maailmansodan syttymistä.
Minä en halua olla huolissani minulle maailman rakkaimmista asioista eli lapsista. Siksi en ole lapsia koskaan tehnyt. Ihminen osaa olla uskomattoman julma eläin.
Mietinpähän vaan kirjoitti:
Mietityttää, millaisen anarkian ja kurjuuden keskellä eletään 20-30 vuoden päästä ilmastonmuutoksen ja siitä syntyvien ongelmien takia, niin eipä oikein houkuta pykätä lapsia tähän maailmaan kärsimään. Jos tällainen ajattelu on itsekästä, niin olkoon.
20 vuoden päästä ei ilmastossa ole muuttunut yhtään mikään. Älä nyt tämmöisistä stressiä ota ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kovin jännää miten lapsia halunneet haluavat selittää olevansa parempia kansalaisia.
Vähemmälläkin ihmismäärällä pärjättäisiin mainiosti mutta tietysti tämä siirtymävaihe on ongelmallinen.
Ongelmalliseksi sen tekevät pitkälti juuri ne keskimääräistä tyhmemmät ihmiset lisääntymishaluineen. Olisi kiinnostavaa tutkia sitä, kuinka paljon kustannusta tuottaa yhteiskunnalle kouluttamaton tai kuolevassa palveluammatissa työskentelevä ihminen, joka saa tulonsiirtona lapsilleen käytännössä kaiken. Tämä sama ihminen ehkäpä vielä syö epäterveellisesti, lihoo ja saa yhteiskunnalta kallista sairaanhoitoa keski-iästään lähtien. Lapsistaan pari ehkä syrjäytyy ja yksi on jopa kehitysvammainen.
Todellakin ainoa negatiivinen asia syntyvyyden vähenemisessä on se, että älykkäät ja yhteiskunnassa laskun maksavat eivät lisäänny. Ne yhteiskunnan typerimmät ovat järjellistä työtä vailla ja tekevät lapsia saadakseen edes jotakin sisältöä elämäänsä.
Oma visioni on se, että jossakin vaiheessa ihmisten ikääntyminen pystytään tieteen keinoilla pysäyttämään ja tarve lapsien tekemiselle käytännössä poistuu.
Maapallo ja Suomi eivät tarvitse enää yhtäkään heikkolahjaista lasta maanpintaa täyttämään. Minusta monipuolinen älykkyystesti (myös tunneäly sekä empatiakyky) olisi hyvä suorittaa keskimääräistä älykkyyttä korkeammalla tuloksella ennen lisääntymispäätöksen saamista.
h a i l vain sinnekin! Millähän pisteillä sinä suorittaisit ihan perinteisen mensan testin. Toki moni autisti pärjää matemaattisloogista päättelykykyä vaativissa tehtävissä, mutta tunneälyä en tekstistäsi löydä. Vain perusteetonta ylimielisyyttä ja tyhjästä keksittyä roskaa. Kiitos, että et lisäänny!
Yllättyisit, jos tuntisit minut. Muuta en sano. Kaltaisesi ihminen ei kuitenkaan sitäkään ymmärtäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kovin jännää miten lapsia halunneet haluavat selittää olevansa parempia kansalaisia.
Vähemmälläkin ihmismäärällä pärjättäisiin mainiosti mutta tietysti tämä siirtymävaihe on ongelmallinen.
Ongelmalliseksi sen tekevät pitkälti juuri ne keskimääräistä tyhmemmät ihmiset lisääntymishaluineen. Olisi kiinnostavaa tutkia sitä, kuinka paljon kustannusta tuottaa yhteiskunnalle kouluttamaton tai kuolevassa palveluammatissa työskentelevä ihminen, joka saa tulonsiirtona lapsilleen käytännössä kaiken. Tämä sama ihminen ehkäpä vielä syö epäterveellisesti, lihoo ja saa yhteiskunnalta kallista sairaanhoitoa keski-iästään lähtien. Lapsistaan pari ehkä syrjäytyy ja yksi on jopa kehitysvammainen.
Todellakin ainoa negatiivinen asia syntyvyyden vähenemisessä on se, että älykkäät ja yhteiskunnassa laskun maksavat eivät lisäänny. Ne yhteiskunnan typerimmät ovat järjellistä työtä vailla ja tekevät lapsia saadakseen edes jotakin sisältöä elämäänsä.
Oma visioni on se, että jossakin vaiheessa ihmisten ikääntyminen pystytään tieteen keinoilla pysäyttämään ja tarve lapsien tekemiselle käytännössä poistuu.
Maapallo ja Suomi eivät tarvitse enää yhtäkään heikkolahjaista lasta maanpintaa täyttämään. Minusta monipuolinen älykkyystesti (myös tunneäly sekä empatiakyky) olisi hyvä suorittaa keskimääräistä älykkyyttä korkeammalla tuloksella ennen lisääntymispäätöksen saamista.
h a i l vain sinnekin! Millähän pisteillä sinä suorittaisit ihan perinteisen mensan testin. Toki moni autisti pärjää matemaattisloogista päättelykykyä vaativissa tehtävissä, mutta tunneälyä en tekstistäsi löydä. Vain perusteetonta ylimielisyyttä ja tyhjästä keksittyä roskaa. Kiitos, että et lisäänny!
tunneälyä ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietinpähän vaan kirjoitti:
Mietityttää, millaisen anarkian ja kurjuuden keskellä eletään 20-30 vuoden päästä ilmastonmuutoksen ja siitä syntyvien ongelmien takia, niin eipä oikein houkuta pykätä lapsia tähän maailmaan kärsimään. Jos tällainen ajattelu on itsekästä, niin olkoon.
20 vuoden päästä ei ilmastossa ole muuttunut yhtään mikään. Älä nyt tämmöisistä stressiä ota ainakaan.
Kyllä sinäkin totuuden tiedät. Olet alitajuinen psykopaatti joka haluaa seuraavalle sukupolvelle kärsimystä viljellen halitsematonta libidoaan liskoaivona.
Vierailija kirjoitti:
Mietinpähän vaan kirjoitti:
Mietityttää, millaisen anarkian ja kurjuuden keskellä eletään 20-30 vuoden päästä ilmastonmuutoksen ja siitä syntyvien ongelmien takia, niin eipä oikein houkuta pykätä lapsia tähän maailmaan kärsimään. Jos tällainen ajattelu on itsekästä, niin olkoon.
20 vuoden päästä ei ilmastossa ole muuttunut yhtään mikään. Älä nyt tämmöisistä stressiä ota ainakaan.
näille nyt vaan puree propaganda, että 20 vuoden päästä ollaan kaikki kuolleita, vaikka samaa ollaan jauhettu 50 vuotta ja mitään dramaattista ei ole tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietinpähän vaan kirjoitti:
Mietityttää, millaisen anarkian ja kurjuuden keskellä eletään 20-30 vuoden päästä ilmastonmuutoksen ja siitä syntyvien ongelmien takia, niin eipä oikein houkuta pykätä lapsia tähän maailmaan kärsimään. Jos tällainen ajattelu on itsekästä, niin olkoon.
20 vuoden päästä ei ilmastossa ole muuttunut yhtään mikään. Älä nyt tämmöisistä stressiä ota ainakaan.
Kyllä sinäkin totuuden tiedät. Olet alitajuinen psykopaatti joka haluaa seuraavalle sukupolvelle kärsimystä viljellen halitsematonta libidoaan liskoaivona.
niin mitä kärsimystä? saattaa olla 0.5c lämpimämpää ja veden pinta nousee 20cm?
Vierailija kirjoitti:
Naisia ehkä kiinnostaa ura, harrastukset, ym aikaisempaa enemmän.
Eikä miehiäkään enää kauaa kiinnosta.
Vaatimukset kasvavat jatkuvasti, pitäisi olla tasa-arvoinen feministi ja samanaikaisesti maskuliininen perheen pää. Naiset eivät osaa päättää kumpaa haluavat, joten pitäisi vaihdella molempien välillä naisen elämänvaiheiden ja mielialojen mukaan.
Ja ne elämänvaiheet. Ensin pitäisi olla menevä matkustelija ja hauskamies, sitten 101% kotiin panostava työkalupakkimies, sitten...hupsista nainen jättikin kun mies oli liian tylsä. Jäi elarit ja verot, mies olikin pelkkä projektityöntekijä.
Niin, ja tietysti naiset. Normaalipainoisena pysyminen on maailman vaikein asia. Jos lapsia tulee, ei puhettakaan että onnistuisi. Seksikin jää, mieluummin uudet keittiön tasot kuin roolileikit kiitos.
Lisätään mediassa esiintyvä Homer Simpson/Al Bundy-luuserimies ja vahva nainen joka on mies talossa, mutta oikeasti toivoisi olevansa pikkuvaimo, mutta ei voi sitä tunnustaa koska se ei olisi feminististä. Kuka haluaa sellaiseen rooliin?
DINKY-elämä on parempaa. Jos suhde menee katkolle, on vapaa siirtymään uuteen. Kun vakaus puuttuu, naisesta - ja oikeastaan suhteestakin - on tullut maailman huonoin sijoitus.
Aivan loistava kirjoitus. Oikeesti parisuhde on mahdoton yhtälö ajassa jolloin nainen voi applikaatiolla saada seuraa napinpainalluksella.
Miesten ainoa mahdollisuus saada lämpöä on käytännössä prostituutio jossain muodossa. Pitää uhrata yksityisyys somessa tai maksaa baaridrinkkejä ja ottaa itsetuntoon pakkihaavoja. Ja Vaikka hyviin naimisiin pääsisi, niin....
Suurin hinta on naimisiinmenossa juurikin se, kun nainen lapsen saatuaan ja alkuhuuman hälvennyttyä "masentuu" ja ottaa eron. Toki mies haluaa aina muitakin naisia mutta tätä hupia ei vaimo anna ääneen. Ennen digiaikaa kaikki oli paremmin parisuhteiden osalta.
Miehen elämä on taistelua siitä että nainen kiinnostuu tylsistyy ja jättää...lopulta käteen jää ero työpaikan menetys alkoholi ja asunnottomuus.
Näitä tarinoita on suomikin pullollaan.
Kaunis elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti hermoheikoimmat ja elämää eniten pelkäävät ovat jättäytymässä lapsettomiksi "olosuhteiden pakosta". Ehkä se on hyvä niin. Suosittelen vähintäänkin terapiaan hakeutumista ja oman maailmankatsomuksen rehellistä tarkastelua, maailma ei ole toivoton paikka elää. Moni kuulostaa vakavasti ahdistuneelta eikä se tietenkään olisikaan mikään erinomaisin lähtökohta vanhemmuuteen. Olette kerta ainoar kartalla maailman menosta, miten onnettomuus ja maailmanloppu nälänhätineen ja ydinsotineen tulisi vain yhdessä yössä? Sellaiseen ehtio varautua pätkätyöläinenkin. Tietenkin elämään kuuluu mahdollisesti osaltaan ennalta arvaamattomia menetyksiä. Siksikö nyt neuvotte jättämään elämättä? Se on oikea ja vastuullisin tapa elää?
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti hermoheikoimmat ja elämää eniten pelkäävät ovat jättäytymässä lapsettomiksi "olosuhteiden pakosta". Ehkä se on hyvä niin. Suosittelen vähintäänkin terapiaan hakeutumista ja oman maailmankatsomuksen rehellistä tarkastelua, maailma ei ole toivoton paikka elää. Moni kuulostaa vakavasti ahdistuneelta eikä se tietenkään olisikaan mikään erinomaisin lähtökohta vanhemmuuteen. Olette kerta ainoar kartalla maailman menosta, miten onnettomuus ja maailmanloppu nälänhätineen ja ydinsotineen tulisi vain yhdessä yössä? Sellaiseen ehtio varautua pätkätyöläinenkin. Tietenkin elämään kuuluu mahdollisesti osaltaan ennalta arvaamattomia menetyksiä. Siksikö nyt neuvotte jättämään elämättä? Se on oikea ja vastuullisin tapa elää?
evoluutio hoitelee heikot pois ja niin pitää mennäkkin :)
Vitaestbelle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia ehkä kiinnostaa ura, harrastukset, ym aikaisempaa enemmän.
Eikä miehiäkään enää kauaa kiinnosta.
Vaatimukset kasvavat jatkuvasti, pitäisi olla tasa-arvoinen feministi ja samanaikaisesti maskuliininen perheen pää. Naiset eivät osaa päättää kumpaa haluavat, joten pitäisi vaihdella molempien välillä naisen elämänvaiheiden ja mielialojen mukaan.
Ja ne elämänvaiheet. Ensin pitäisi olla menevä matkustelija ja hauskamies, sitten 101% kotiin panostava työkalupakkimies, sitten...hupsista nainen jättikin kun mies oli liian tylsä. Jäi elarit ja verot, mies olikin pelkkä projektityöntekijä.
Niin, ja tietysti naiset. Normaalipainoisena pysyminen on maailman vaikein asia. Jos lapsia tulee, ei puhettakaan että onnistuisi. Seksikin jää, mieluummin uudet keittiön tasot kuin roolileikit kiitos.
Lisätään mediassa esiintyvä Homer Simpson/Al Bundy-luuserimies ja vahva nainen joka on mies talossa, mutta oikeasti toivoisi olevansa pikkuvaimo, mutta ei voi sitä tunnustaa koska se ei olisi feminististä. Kuka haluaa sellaiseen rooliin?
DINKY-elämä on parempaa. Jos suhde menee katkolle, on vapaa siirtymään uuteen. Kun vakaus puuttuu, naisesta - ja oikeastaan suhteestakin - on tullut maailman huonoin sijoitus.Aivan loistava kirjoitus. Oikeesti parisuhde on mahdoton yhtälö ajassa jolloin nainen voi applikaatiolla saada seuraa napinpainalluksella.
Miesten ainoa mahdollisuus saada lämpöä on käytännössä prostituutio jossain muodossa. Pitää uhrata yksityisyys somessa tai maksaa baaridrinkkejä ja ottaa itsetuntoon pakkihaavoja. Ja Vaikka hyviin naimisiin pääsisi, niin....
Suurin hinta on naimisiinmenossa juurikin se, kun nainen lapsen saatuaan ja alkuhuuman hälvennyttyä "masentuu" ja ottaa eron. Toki mies haluaa aina muitakin naisia mutta tätä hupia ei vaimo anna ääneen. Ennen digiaikaa kaikki oli paremmin parisuhteiden osalta.Miehen elämä on taistelua siitä että nainen kiinnostuu tylsistyy ja jättää...lopulta käteen jää ero työpaikan menetys alkoholi ja asunnottomuus.
Näitä tarinoita on suomikin pullollaan.
Kaunis elämä.
En tiedä keitä palstapirttihirmuja ruukaatte pökkiä, mutta en tunnista itseäni enkä sen puoleen miestänikään kirjoituksistanne :D
Vitaestbelle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia ehkä kiinnostaa ura, harrastukset, ym aikaisempaa enemmän.
Eikä miehiäkään enää kauaa kiinnosta.
Vaatimukset kasvavat jatkuvasti, pitäisi olla tasa-arvoinen feministi ja samanaikaisesti maskuliininen perheen pää. Naiset eivät osaa päättää kumpaa haluavat, joten pitäisi vaihdella molempien välillä naisen elämänvaiheiden ja mielialojen mukaan.
Ja ne elämänvaiheet. Ensin pitäisi olla menevä matkustelija ja hauskamies, sitten 101% kotiin panostava työkalupakkimies, sitten...hupsista nainen jättikin kun mies oli liian tylsä. Jäi elarit ja verot, mies olikin pelkkä projektityöntekijä.
Niin, ja tietysti naiset. Normaalipainoisena pysyminen on maailman vaikein asia. Jos lapsia tulee, ei puhettakaan että onnistuisi. Seksikin jää, mieluummin uudet keittiön tasot kuin roolileikit kiitos.
Lisätään mediassa esiintyvä Homer Simpson/Al Bundy-luuserimies ja vahva nainen joka on mies talossa, mutta oikeasti toivoisi olevansa pikkuvaimo, mutta ei voi sitä tunnustaa koska se ei olisi feminististä. Kuka haluaa sellaiseen rooliin?
DINKY-elämä on parempaa. Jos suhde menee katkolle, on vapaa siirtymään uuteen. Kun vakaus puuttuu, naisesta - ja oikeastaan suhteestakin - on tullut maailman huonoin sijoitus.Aivan loistava kirjoitus. Oikeesti parisuhde on mahdoton yhtälö ajassa jolloin nainen voi applikaatiolla saada seuraa napinpainalluksella.
Miesten ainoa mahdollisuus saada lämpöä on käytännössä prostituutio jossain muodossa. Pitää uhrata yksityisyys somessa tai maksaa baaridrinkkejä ja ottaa itsetuntoon pakkihaavoja. Ja Vaikka hyviin naimisiin pääsisi, niin....
Suurin hinta on naimisiinmenossa juurikin se, kun nainen lapsen saatuaan ja alkuhuuman hälvennyttyä "masentuu" ja ottaa eron. Toki mies haluaa aina muitakin naisia mutta tätä hupia ei vaimo anna ääneen. Ennen digiaikaa kaikki oli paremmin parisuhteiden osalta.Miehen elämä on taistelua siitä että nainen kiinnostuu tylsistyy ja jättää...lopulta käteen jää ero työpaikan menetys alkoholi ja asunnottomuus.
Näitä tarinoita on suomikin pullollaan.
Kaunis elämä.
Huhhuh mikä marttyyriasenne! Tuon ansiosta sinut jätetään 100-prosenttisen varmasti.
Jos et halua osallistua lastenkasvatukseen täysillä, jätä lapset suosiolla tekemättä. Naisen elämä muuttuu miehen elämää radikaalimmin lapsen tullessa ja MIEHELLÄ on lapsen tultua velvollisuus tukea lapsensa äitiä. Mies ja nainen ovat YKSIKKÖ lapsen tullessa eikä mies voi syyttää naista tämän esim. masennuttua lapsen syntymän jälkeen. Parisuhdeyksikössä puhalletaan yhteen hiileen ja jos mies ei pysty naista tukemaan vaikeassa tilanteessa, mies ansaitsee jätetyksi tulemisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietinpähän vaan kirjoitti:
Mietityttää, millaisen anarkian ja kurjuuden keskellä eletään 20-30 vuoden päästä ilmastonmuutoksen ja siitä syntyvien ongelmien takia, niin eipä oikein houkuta pykätä lapsia tähän maailmaan kärsimään. Jos tällainen ajattelu on itsekästä, niin olkoon.
20 vuoden päästä ei ilmastossa ole muuttunut yhtään mikään. Älä nyt tämmöisistä stressiä ota ainakaan.
Kyllä sinäkin totuuden tiedät. Olet alitajuinen psykopaatti joka haluaa seuraavalle sukupolvelle kärsimystä viljellen halitsematonta libidoaan liskoaivona.
No eipä tässä ole paljon libidoa viljelty lähiaikoina.
Mutta perheenperustamisgeeni minulta kyllä on aina puuttunut, ei ole käynyt mielessäkään, että hankkisin joskus lapsia. Eipä tosin ole naistakaan, joka niitä synnyttäisi.
Mutta en perustele asioita ilmastonmuutoksella, vaan sillä, että minua eivät lapset ja perhe-elämä kiinnosta. Kukin tehköön lapsia, jos tykkää.
Ei ole varaa lapsiin, ihan keskipalkkainen työpaikka ja hyvä sellainen mutta ei rahaa jää kun yksin asuu. Pitäisi pari vuotta asua ainakin yhdessä ennenkuin voi edes rahallisesti harkita lapsi.
Nykymaailmassa verot ja asumiskustannukset sen verran korkeat. Saati sitten kun auto hajoaa niin heti katoaa rahaa tilitä konerikkoon mitä on puoli vuotta säästellyt.
Tietenkin ensisijaisesti pitää miettiä haluaako äidiksi/isäksi. Jos vastaus on ei - ratkaisu: ei lapsia. Jos vastaus on kyllä - käytä päätäsi ja yritä pärjätä elämässäsi, mielikuvituksen käyttö sallittu. Suomi on harvalle niin p aska maa, ettei mitään mahdollisuuksia perhe-elämälle ole. Siitä ei tarvitse välittää saatko perheen perustamiselle lupaa vauva-palstalta koska et saa, kukaan ei saa.
Ovatko ihmiset oikeasti niin kyvyttömiä miettimään muita mahdollisuuksia järjestää elämänsä kuin täydelliset olosuhteet? Siis jos haluaa lapsen? Eihän meitä olisi ainuttakaan jos täydellisyys olisi ehdoton edellytys. Suurin osa onnistuisi varmasti vanhempana vaikkei olisikaan virheetön korkeakoulutettu 25-30-
vuotias pörssimiljonääri-toimari-lääkäri-kodinhengetärpakkaus. Tietenkin hyvä jos osaa lapset jättää tekemättä jos ei niistä pidä tai omaa vakavia elämänhallintaongelmia. Mutta suurin osa varmasti onnistuisi paremmin kuin luulisi. Onko lapsihaaveista luopuvilla aika surkea itsetunto? Ymmärrän lapsien teosta luopumisen jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on ehkä, ehkä jos elämä on taatusti täydellistä.
Nämä aktiivimalli ja kovat arvot selittelyt kuulostaa siltä, että minkäänlaisen vastoinkäymisen kohdatessa onni menetetään joka tapauksessa lapsettomanakin jos koko elämä pitää kopioida jostain virheettömästä ihannekuvasta ja pitää miellyttää kaikkia? Ehkä sitten on parempi tosiaan luopua haaveistaan jos tietää, ettei pärjää elämässä.
Ja lapsen saaminenhan on muutenkin ilmeisesti tuomittavin asia, teit miten vain parhaasi taataksesi hänelle rakkautta, turvaa, huolenpitoa ja hyvän elämän. Millaiset vanhemmat näillä joillain vihaisilla veloilla oikein on kun ovat näin s a atanan katkeria? Omat vanhempani tekivät paljon virheitä, toinen oli psykoosissa puolet lapsuudestani, mutta minusta kasvoi kuitenkin pärjäävä ja onnellinen ihminen. Lapsena sain tarvitsemani rakkauden, josta olen kiitollinen. Aikuisena vastuu elämästäni on minulla, ei sillä mitä isi ja äiti teki 20 v sitten väärin. Omat lapseni kasvatamme parhaan kykymme mukaan, toivottavasti hekin antavat arvon yrityksellemme olla heille vanhempia eivätkä muserru elämän epätäydellisyydestä ja luovuta.