Lue keskustelun säännöt.
Ovatko ihmiset oikeasti alkaneet inhota lisääntymistä
10.01.2019 |
ja myös kammota lapsiperheitä, äitiyttä, vanhemmuutta? Onko suunta todella tämä, että vanha perheinstituutio kuvottaa?
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni 16 % suomalaisista ei halua ollenkaan lapsia parin vuoden takaisen Perhebarometrin mukaan. Sinkuista velojen osuus oli 30 %
Yhä useampi kun tajuaa, ettei lasten hankkiminen ja vanhemmuus lisää onnellisuutta, joten on luonnollista, että muut asiat elämässä vievät voiton.
lasten hankkiminen: no on siinä se yksi hetki kun onnellisuus lisääntyy
vanhemmuus: kärsimystä
lapset aikuisia: lisää onnellisuutta, mikäli nämä eivät tuo omia kakaroitaan hoitoon.
Lapset eivät lisää onnellisuutta myöhemmällä iällä kuin maissa, joissa lapsia tarvitaan vanhuudenturvaksi. Pohjoismaissa ei ole mitään eroa lapsettomiin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat nykyään aikuisinakin henkisesti vielä vauvoja itse, niin eihän sellainen omia ala tekemään.
Joutuisi aikuistumaan ja kantamaan vastuuta, iik!
Ihmisen ei tarvitse tehdä lasta ollakseen aikuinen. Ja suurinta vastuuta on jättää lapset tekemättä kun ei kerran lapsia halua.
Aivan naurettava kommentti tuo edellisen kirjoittajan.
Lasten tekeminen on suurinta itsekkyyttä mitä ihminen voi osoittaa ei niiden tekemättä jättäminen.
Lapsia haluava on pahinta minäminäminä- ihnistyyppiä kun minä haluan!!!!Lapsia tehneet ihmiset on monesti katkeria omasta elämästään ja siksi haluavat että kaikki muutkin tekee lapsia jotta heillä on yhtä ikävää.
No en ihan usko että ovat katkeria. Lapset on rakkainta mitä voi ihmisellä olla, ja omalle lapselleen haluaisi kaikkea parasta, ja hyvät ja vakaat olosuhteet. Mahdotonta tässä maassa. Kukaan järkevä ei synnytä lasta kärsimään tänne.
Vierailija kirjoitti:
En voi tehdä vauvoja yksin miehenä. Naisia en tunnu kiinnostavan..
Tuo taas ei ole ollenkaan reilua syyttää omaa lapsettomuuttaan sillä, että vastakkaista sukupuolta ei kiinnosta. Aina jotakuta kiinnostaa, mutta yritätkö sinä saavuttaa tasoasi korkeammalla olevia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat nykyään aikuisinakin henkisesti vielä vauvoja itse, niin eihän sellainen omia ala tekemään.
Joutuisi aikuistumaan ja kantamaan vastuuta, iik!
Ihmisen ei tarvitse tehdä lasta ollakseen aikuinen. Ja suurinta vastuuta on jättää lapset tekemättä kun ei kerran lapsia halua.
Aivan naurettava kommentti tuo edellisen kirjoittajan.
Lasten tekeminen on suurinta itsekkyyttä mitä ihminen voi osoittaa ei niiden tekemättä jättäminen.
Lapsia haluava on pahinta minäminäminä- ihnistyyppiä kun minä haluan!!!!Lapsia tehneet ihmiset on monesti katkeria omasta elämästään ja siksi haluavat että kaikki muutkin tekee lapsia jotta heillä on yhtä ikävää.
No en ihan usko että ovat katkeria. Lapset on rakkainta mitä voi ihmisellä olla, ja omalle lapselleen haluaisi kaikkea parasta, ja hyvät ja vakaat olosuhteet. Mahdotonta tässä maassa. Kukaan järkevä ei synnytä lasta kärsimään tänne.
Puhummeko nyt Suomesta, jossa ei ole sotaa, ei nälänhätää, ei luonnonkatastrofeja, on ilmainen koulutus, on julkinen terveydenhuolto ja hammashuolto (jotka lapsille suuremmin osin ilmaista), on erittäin hyvä äitiyshuolto sairaalasynnytyksineen, lapsella on oikeudet jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en rehellisesti sanottuna usko sellaiseen romantisoituun perhe-elämään. En vaan usko että se on loppupeleossä ihanaa. Lapsi hankaloittaa kaikkea, kun tarvitsee miettiä mihin sen laittaa työpäivän ajaksi, mitä sitten jos se on kipeä, yms. Ei minua kiinnosta ollenkaan sellainen elämä. En halua väkisin tehdä lapsia.
Tämä taitaa olla maapallon tapa tuhota itse itsensä. Vähitellen vain heikoin aines lisääntyy. Omista pojista kumpikaan ei tunnu haluavan edes naista vaivoikseen samaan huusholliin. Miehet ei tarvitse enää kotiapulaista ja lapsi saattaa olla este myös miehen uralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja myös kammota lapsiperheitä, äitiyttä, vanhemmuutta? Onko suunta todella tämä, että vanha perheinstituutio kuvottaa?
Keskiluokka on köyhistynyt vuodesta 2008 lähtien. Se on se suurin syy lapsettomuudelle nykypäivänä. Ei pelkillä pätkätöillä perheitä elätetä.
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä on ainakin syynä riittävän fiksun naisen löytäminen. Valtaosa on täysiä vosuja ja vielä tyhmiä sellaisia. Kuten vaikka nyt joku jannan kaltainen. Pää edellä puuhun jatkuvasti.
Ohojaa. Tämä oli kolmas viesti tähän ketjuun ja jos kirjoittaja todella on mies(?) niin enpä ihmettele , jos ei lapsia synny. Miehet suu vahdossa täälläkin vinkuu ja haukkuu naisia. Olipa aihe sitten vaikka sukkien kutominen, niin jo vähintään siinä viidennessä kommentissa haukutaan naisia vo-suiksi ja tien miksi kan-tturoiksi. En kyllä tuollaista miestä jälkikasvulle isäksi huolisi, jolle naiset on vain haukkumasanoja.
Kat-keruus(ja nais-viha mikä myös nykyään totta ja todellista) paistaa tuostakin kommentista.
Mutta itse tuohon ap:n kysymymukseen mennäkseni niin luulen, että kyllä ihmiset varmaan ennenkin ovat "inhonneet" lisääntyä. Ennen vain se on ollut lähes pakollista, koska ehkäisyä ei ole ollut.
Lapsen saaminen, odottaminen, synyyttäminen, vastuu ja muu on todella pelottavaa ajateltavaa.
Nykyään ei todellakaan tarvitse tehdä lapsia, jos ei halua ja se näkyy ihmisten lisääntymis käytöksessä. Eli lapsia ei tehdä/haluta.
Ja ehkä hyvä niin. kunhan tämä saadaan koskemaan myös In-tiaa, Kii-naa, Afrik-kaa ym väkirikkaita maita ja mantereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin pitkään sitä mieltä, että en halua lapsia tai perhettä. Nykyään elän lapsiperhearkea, eikä tämä ole oikeastaan yhtään hassumpaa. Ihan varmasti lasten hankinta on hankaloittanut työuraa, mutta ei tämä nykytilannekaan ole kovin paha.
Mun mielestä nykyään lapsista puhuttaessa keskitytään vain niihin huonoihin puoliin: yövalvomiset, puklailut, niskaan asti lennähtänyt maitokakka, rahaakin kuluu lasten tavaroiden hankkimiseen, jne. Kyllähän nuo kuuluvat pakettiin, mutta kyllä niissä lapsissa on paljon asioita, jotka tuottaa iloa. Kyllä mä olen ihan varmasti nauttinut enemmän siitä hetkestä, kun lapsi on ensimmäistä kertaa ajanut pyörällä ilman apupyöriä kuin viikon etelänreissusta. Se ylpeys, jonka siitä omasta lapsestaan voi kokea, kun näkee, että se oma lapsi oppii uutta ja voi hyvin. Ja on se oma lapsi myös opettanut paljon omasta itsestä, opettanut kärsivällisyyttä. Ja se ehdoton rakkaus mitä lapseltaan saa, ei ole maailmassa mitään sen parempaa! Onneksi tulin hankkineeksi lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat nykyään aikuisinakin henkisesti vielä vauvoja itse, niin eihän sellainen omia ala tekemään.
Joutuisi aikuistumaan ja kantamaan vastuuta, iik!
Kannan työssäni (jota rakastan suuresti) isoa vastuuta. Ei lasten hankkiminen tee ihmisestä automaattisesti vastuullista. Typerä ajatus :D
Juuri näin. Lapsettomuus ei tarkoita kyvyttömyyttä kantaa vastuuta.
On eri asia olla vastuussa asioista tai ihmisistä työssään. Ne asiat voi jättää työpaikalle, ja viimeistään irtisanoutumisen kautta niistä pääsee lopullisesti.
Vastuu lapsesta on elinikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotku ovat venyttäneet lapsuuden neljäänkymmeneen ikävuoteen asti, eikä lisääntyminen enää välttämättä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja myös kammota lapsiperheitä, äitiyttä, vanhemmuutta? Onko suunta todella tämä, että vanha perheinstituutio kuvottaa?
Keskiluokka on köyhistynyt vuodesta 2008 lähtien. Se on se suurin syy lapsettomuudelle nykypäivänä. Ei pelkillä pätkätöillä perheitä elätetä.
On myös hyvin vahva painostus siitä että elämän ja talouden täytyy olla kunnossa siinä vaiheessa kun aletaan hankkia lasta, ettei olla yhteiskunnan elättejä. Tämä asenne on havaittavissa erittän vahvasti mm. tällä keskustelupalstalla. Aika monella ei ole taloudellista varmuutta elämästä ennen kuin lastentekoikä on jo ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin pitkään sitä mieltä, että en halua lapsia tai perhettä. Nykyään elän lapsiperhearkea, eikä tämä ole oikeastaan yhtään hassumpaa. Ihan varmasti lasten hankinta on hankaloittanut työuraa, mutta ei tämä nykytilannekaan ole kovin paha.
Mun mielestä nykyään lapsista puhuttaessa keskitytään vain niihin huonoihin puoliin: yövalvomiset, puklailut, niskaan asti lennähtänyt maitokakka, rahaakin kuluu lasten tavaroiden hankkimiseen, jne. Kyllähän nuo kuuluvat pakettiin, mutta kyllä niissä lapsissa on paljon asioita, jotka tuottaa iloa. Kyllä mä olen ihan varmasti nauttinut enemmän siitä hetkestä, kun lapsi on ensimmäistä kertaa ajanut pyörällä ilman apupyöriä kuin viikon etelänreissusta. Se ylpeys, jonka siitä omasta lapsestaan voi kokea, kun näkee, että se oma lapsi oppii uutta ja voi hyvin. Ja on se oma lapsi myös opettanut paljon omasta itsestä, opettanut kärsivällisyyttä. Ja se ehdoton rakkaus mitä lapseltaan saa, ei ole maailmassa mitään sen parempaa! Onneksi tulin hankkineeksi lapsia!
Ohiksena, mutta omassa piirissäni missä on lähes kaikki yli 30v lapsettomia, ollaan jo pidempään ihmetelty, että KUKA MUKA jättää lapsen tekemättä jonkun vaipan tai puklailun vuoksi? Onko se kuitenkin ehkä niiden lapsia haluavien mutta hannailevien suurimpia huolia?
Kun meillä asia on kilpistynyt aika paljon abstraktimpeihin asioihin, kuten lasten kasvattamiseen, heidän tuleviin luonteisiinsa (moni ihminen ei tule aikuisena vanhempiensa kanssa toimeen, tai välit on lähinnä asialliset. Entäs jos saan ihmisen, jonka kanssa ei oikein tulla toimeen?) Kehitysvammat, maailman tulevaisuus, älylaitteet ja oman lapsuuden täysi erilaisuus nykylapsuuteen, työelämän epävakaus, koulukiusaaminen...
Olen kuitenkin hoitanut kakkaisia lapsia, koiratkin ripuloi seinille tasaisin väliajoin jne. Kenelle se erite on oikeasti niin iso ongelma? Aikuisista ihmisistä? Voi olla että on, en vaan tunne tällaisia itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin pitkään sitä mieltä, että en halua lapsia tai perhettä. Nykyään elän lapsiperhearkea, eikä tämä ole oikeastaan yhtään hassumpaa. Ihan varmasti lasten hankinta on hankaloittanut työuraa, mutta ei tämä nykytilannekaan ole kovin paha.
Mun mielestä nykyään lapsista puhuttaessa keskitytään vain niihin huonoihin puoliin: yövalvomiset, puklailut, niskaan asti lennähtänyt maitokakka, rahaakin kuluu lasten tavaroiden hankkimiseen, jne. Kyllähän nuo kuuluvat pakettiin, mutta kyllä niissä lapsissa on paljon asioita, jotka tuottaa iloa. Kyllä mä olen ihan varmasti nauttinut enemmän siitä hetkestä, kun lapsi on ensimmäistä kertaa ajanut pyörällä ilman apupyöriä kuin viikon etelänreissusta. Se ylpeys, jonka siitä omasta lapsestaan voi kokea, kun näkee, että se oma lapsi oppii uutta ja voi hyvin. Ja on se oma lapsi myös opettanut paljon omasta itsestä, opettanut kärsivällisyyttä. Ja se ehdoton rakkaus mitä lapseltaan saa, ei ole maailmassa mitään sen parempaa! Onneksi tulin hankkineeksi lapsia!
Ohiksena, mutta omassa piirissäni missä on lähes kaikki yli 30v lapsettomia, ollaan jo pidempään ihmetelty, että KUKA MUKA jättää lapsen tekemättä jonkun vaipan tai puklailun vuoksi? Onko se kuitenkin ehkä niiden lapsia haluavien mutta hannailevien suurimpia huolia?
Kun meillä asia on kilpistynyt aika paljon abstraktimpeihin asioihin, kuten lasten kasvattamiseen, heidän tuleviin luonteisiinsa (moni ihminen ei tule aikuisena vanhempiensa kanssa toimeen, tai välit on lähinnä asialliset. Entäs jos saan ihmisen, jonka kanssa ei oikein tulla toimeen?) Kehitysvammat, maailman tulevaisuus, älylaitteet ja oman lapsuuden täysi erilaisuus nykylapsuuteen, työelämän epävakaus, koulukiusaaminen...
Olen kuitenkin hoitanut kakkaisia lapsia, koiratkin ripuloi seinille tasaisin väliajoin jne. Kenelle se erite on oikeasti niin iso ongelma? Aikuisista ihmisistä? Voi olla että on, en vaan tunne tällaisia itse.
Samaa mieltä. Oma lähipiiri ei lisäänny, ollaan 35+, suurin osa akateemisia. Syyt ovat todellakin syvemmillä leveleillä kuin kakka, pissa, oksennus, Suomi tai palkka. Haloo.
Itsellä on lapsia ja koen, että olen lasten mukana saanut enemmän kuin mitä olen antanut. Hieman ihmettelen miksi lapsia ja lapsi arkea niin vahvasti demonisoidaan. Aikuisuus on sitä, että oppii iloitsemaan pienistä asioista, rutiineista, arjesta yms. Ei kenenkään elämä jatku nuoruuden kaltaisena, oli lapsia tai ei. Sinänsä siis kannatan sitä, että jokainen hankkii sen määrän lapsia mitä tahtoo, oli se nolla tai kymmenen, mutta kauhukuvien maalaaminen lapsiperheiden arjesta on ihan hassua aikuiselta ihmiseltä.
En ole ikinä halunnut lapsia. Adoptoida voisin joskus, kun on vakituinen työ.
t. N25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin pitkään sitä mieltä, että en halua lapsia tai perhettä. Nykyään elän lapsiperhearkea, eikä tämä ole oikeastaan yhtään hassumpaa. Ihan varmasti lasten hankinta on hankaloittanut työuraa, mutta ei tämä nykytilannekaan ole kovin paha.
Mun mielestä nykyään lapsista puhuttaessa keskitytään vain niihin huonoihin puoliin: yövalvomiset, puklailut, niskaan asti lennähtänyt maitokakka, rahaakin kuluu lasten tavaroiden hankkimiseen, jne. Kyllähän nuo kuuluvat pakettiin, mutta kyllä niissä lapsissa on paljon asioita, jotka tuottaa iloa. Kyllä mä olen ihan varmasti nauttinut enemmän siitä hetkestä, kun lapsi on ensimmäistä kertaa ajanut pyörällä ilman apupyöriä kuin viikon etelänreissusta. Se ylpeys, jonka siitä omasta lapsestaan voi kokea, kun näkee, että se oma lapsi oppii uutta ja voi hyvin. Ja on se oma lapsi myös opettanut paljon omasta itsestä, opettanut kärsivällisyyttä. Ja se ehdoton rakkaus mitä lapseltaan saa, ei ole maailmassa mitään sen parempaa! Onneksi tulin hankkineeksi lapsia!
Ohiksena, mutta omassa piirissäni missä on lähes kaikki yli 30v lapsettomia, ollaan jo pidempään ihmetelty, että KUKA MUKA jättää lapsen tekemättä jonkun vaipan tai puklailun vuoksi? Onko se kuitenkin ehkä niiden lapsia haluavien mutta hannailevien suurimpia huolia?
Kun meillä asia on kilpistynyt aika paljon abstraktimpeihin asioihin, kuten lasten kasvattamiseen, heidän tuleviin luonteisiinsa (moni ihminen ei tule aikuisena vanhempiensa kanssa toimeen, tai välit on lähinnä asialliset. Entäs jos saan ihmisen, jonka kanssa ei oikein tulla toimeen?) Kehitysvammat, maailman tulevaisuus, älylaitteet ja oman lapsuuden täysi erilaisuus nykylapsuuteen, työelämän epävakaus, koulukiusaaminen...
Olen kuitenkin hoitanut kakkaisia lapsia, koiratkin ripuloi seinille tasaisin väliajoin jne. Kenelle se erite on oikeasti niin iso ongelma? Aikuisista ihmisistä? Voi olla että on, en vaan tunne tällaisia itse.
Samaa mieltä. Oma lähipiiri ei lisäänny, ollaan 35+, suurin osa akateemisia. Syyt ovat todellakin syvemmillä leveleillä kuin kakka, pissa, oksennus, Suomi tai palkka. Haloo.
Jännä. Oma lähipiirini on akateemisia, 35-45v ja kaikilla on 2+ lasta. Niin sitä ihminen valitsee näköjään kaltaisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin pitkään sitä mieltä, että en halua lapsia tai perhettä. Nykyään elän lapsiperhearkea, eikä tämä ole oikeastaan yhtään hassumpaa. Ihan varmasti lasten hankinta on hankaloittanut työuraa, mutta ei tämä nykytilannekaan ole kovin paha.
Mun mielestä nykyään lapsista puhuttaessa keskitytään vain niihin huonoihin puoliin: yövalvomiset, puklailut, niskaan asti lennähtänyt maitokakka, rahaakin kuluu lasten tavaroiden hankkimiseen, jne. Kyllähän nuo kuuluvat pakettiin, mutta kyllä niissä lapsissa on paljon asioita, jotka tuottaa iloa. Kyllä mä olen ihan varmasti nauttinut enemmän siitä hetkestä, kun lapsi on ensimmäistä kertaa ajanut pyörällä ilman apupyöriä kuin viikon etelänreissusta. Se ylpeys, jonka siitä omasta lapsestaan voi kokea, kun näkee, että se oma lapsi oppii uutta ja voi hyvin. Ja on se oma lapsi myös opettanut paljon omasta itsestä, opettanut kärsivällisyyttä. Ja se ehdoton rakkaus mitä lapseltaan saa, ei ole maailmassa mitään sen parempaa! Onneksi tulin hankkineeksi lapsia!
Ohiksena, mutta omassa piirissäni missä on lähes kaikki yli 30v lapsettomia, ollaan jo pidempään ihmetelty, että KUKA MUKA jättää lapsen tekemättä jonkun vaipan tai puklailun vuoksi? Onko se kuitenkin ehkä niiden lapsia haluavien mutta hannailevien suurimpia huolia?
Kun meillä asia on kilpistynyt aika paljon abstraktimpeihin asioihin, kuten lasten kasvattamiseen, heidän tuleviin luonteisiinsa (moni ihminen ei tule aikuisena vanhempiensa kanssa toimeen, tai välit on lähinnä asialliset. Entäs jos saan ihmisen, jonka kanssa ei oikein tulla toimeen?) Kehitysvammat, maailman tulevaisuus, älylaitteet ja oman lapsuuden täysi erilaisuus nykylapsuuteen, työelämän epävakaus, koulukiusaaminen...
Olen kuitenkin hoitanut kakkaisia lapsia, koiratkin ripuloi seinille tasaisin väliajoin jne. Kenelle se erite on oikeasti niin iso ongelma? Aikuisista ihmisistä? Voi olla että on, en vaan tunne tällaisia itse.
Samaa mieltä. Oma lähipiiri ei lisäänny, ollaan 35+, suurin osa akateemisia. Syyt ovat todellakin syvemmillä leveleillä kuin kakka, pissa, oksennus, Suomi tai palkka. Haloo.
Jännä. Oma lähipiirini on akateemisia, 35-45v ja kaikilla on 2+ lasta. Niin sitä ihminen valitsee näköjään kaltaisiaan.
No ihan varmasti. Kyllä kaveripiiristä putoaa ne, jotka ovat kiinnostuneita puhumaan lapsista ja pienistä kengistä ja pikku pikku kätösistä kodinsisustuksineen. Kun ei lisääntyminen ja lapset kiinnosta, niin puhutaan enemmän asioista - kuten politiikasta, työstä ja taloudesta. En sano että kyseessä olisi parempi keskustelunaihe, mutta ei minulla ole mitään puhuttavaa lapsihaaveista. Kiinnostuksesta ehkä kerran tai kaksi voi asiaa käydä läpi, mutta käytäntö on sitten sama kuin hengailisi ihmisen kanssa, joka haaveilee vaikka ralliautoilusta. Ei se nyt pitkään kiinnosta. Kuten ei sitten lapsia haluavialla välttämättä sitten ole kiinnostusta meidän aiheisiimme.
Oliko tässä sinusta siis jotain yllättävää?
lasten hankkiminen: no on siinä se yksi hetki kun onnellisuus lisääntyy
vanhemmuus: kärsimystä
lapset aikuisia: lisää onnellisuutta, mikäli nämä eivät tuo omia kakaroitaan hoitoon.