Lue keskustelun säännöt.
Ovatko ihmiset oikeasti alkaneet inhota lisääntymistä
10.01.2019 |
ja myös kammota lapsiperheitä, äitiyttä, vanhemmuutta? Onko suunta todella tämä, että vanha perheinstituutio kuvottaa?
Kommentit (353)
On yksi lapsi, on tuonut paljon iloja ja olen kyllä tyytyväinen että saan kokea näitä asioita mitä lapsen kanssa on kokenut ja tulee vielä eteen. Mutta toista lasta en tee. Ennen esikoista vauvat olivat mielestäni ihania, nyt vauvan nähdessäni ja ajatustasolla jos mietin että pitäisi vauvaa hoitaa tulee melkein inho pintaan.. kanniskelua, kitinää, kakkaa, päänvaivaa. Koin vauva-ajan tosi raskaana, se oli ihan hirveää oikeastaan. Huomasin etten sitten ollutkaan se vuoden äiti joka jaksaisi sylitellä koko ajan, ja hitto kun ei saanut hetken rauhaa kuin vasta illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään hyvin monet ovat eläneet yltäkylläisesti ja saaneet kaiken heti nyt. Heidän vanhempansa ovat paaponeet ja kuskanneet harrastuksiin että saisivat lapset parhaat lähtökohdat elämäänsä. He ovat olleet oman elämänsä prinsessoja ja prinssejä. Mites nämä sitten yhtäkkiä ottaisi vastuuta toisesta ihmisesta ja vielä niin että joutuisi jotain toista ihmistä hoitamaan ja uhraamaan itsensä. Tämän lisäksi monet nuoret aikuiset ovat eroperheistä ja nekin jättää traumansa.
Nyt lisääntymisikäiset on kylläkin eläneet totaalisessa köyhyydessä lamassa ja laman jälkeen, josta suomi ei ole koskaan toipunut, monet väkivaltaisissa päihdeperheissä (koska niiden vanhempien sukupolvi oli mitä oli), esim. -83 syntyneissä on eniten mt-ongelmaisia.
Itselläni oli paljon luokkakavereita likaisissa rikkinäisissä vaatteissa, niiden päivän ainoa ruoka oli kouluruoka, jota sitäkin leikattiin, oli puuropäiviä yms. Monet ei pystyneet joka päivä kouluun päihdevanhempien riehumisen takia.
Koko viestisi on aivan puuta heinää. Suurin osa ihmisistä eli hyvin myös lama-aikana, eivät ole mitään köyhyyttä nähneetkään. Ja -83 syntyneissä ei ole sen enemåää mt-ongelmaisia kuin muissakaan ihmisissä.
Kyllästyttää, suututtaa ja inhottaa tuo loputon turha ja aiheeton uhriutuminen.
Vierailija kirjoitti:
On yksi lapsi, on tuonut paljon iloja ja olen kyllä tyytyväinen että saan kokea näitä asioita mitä lapsen kanssa on kokenut ja tulee vielä eteen. Mutta toista lasta en tee. Ennen esikoista vauvat olivat mielestäni ihania, nyt vauvan nähdessäni ja ajatustasolla jos mietin että pitäisi vauvaa hoitaa tulee melkein inho pintaan.. kanniskelua, kitinää, kakkaa, päänvaivaa. Koin vauva-ajan tosi raskaana, se oli ihan hirveää oikeastaan. Huomasin etten sitten ollutkaan se vuoden äiti joka jaksaisi sylitellä koko ajan, ja hitto kun ei saanut hetken rauhaa kuin vasta illalla.
Taisit kärsiä raskauden jälkeisestä masennuksesta? Saitko siihen apua, oletko puhunut siitä terapiassa? Olivatko läheiset tukena/apuna lapsenhoidossa? Jokainen lapsi on toki yksilö ja jos nyt saisit vielä toisen lapsen voisi vauva-aika olla täysin erilainen kuin ensimmäisen kanssa. Osin kyse on myös asenteesta, vauva-aika on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika elämässä. Kuten totesit, lapsi on kuitenkin tuonut ilonkin aiheita elämään.
Kaikessa on puolensa.
Tässä omia kokemuksiani kokemuksiani:
Nyt kun itse sain lapsen täytyy todeta, että ei ne lapset niin kamalia oo mitä puhutaan. Ainakaan tämä omani. Tai ehkä mulla vaan ei ollut niin paljon elämää, että olisin kauheemmin menettänyt mitään. Nyt ennemminkin sain sisältöä elämääni.
Toki voi olla sitten vaikeeta jos tähän vielä toisen tekisi, mutta nyt tän yhden kanssa melko leppoisaa on elämä.
Työelämän koen miljoona kertaa stressaavampana.
Mieli on kyllä muuttunut monen asian suhteen .. kun olin raskaana olin kauhuissani painonnoususta ja kun olin melko hyvässäkin kunnossa ennen, tuli jonkinlaisena järkytyksenä se lihavuus, vaikka on itsestäänselvää, että raskaana lihotaan :D
Loppujen lopuksi oli hyvin silmiä avaava kokemus. Tajusin esim. Vanhoja valokuvia katsellessani kuinka timmi oikeasti olin ollut. Silti silloin kuvittelin olevani lihava. Nyt ei ole enää sellaista painetta kehoni suhteen. Edelleen haluan laihtua siihen lähtöpainooni, mutta en halua tuota sairaaloista ajattelutapaa takaisin.
Ja lapsen myötä tuollaiset jutut pääsee jotenkin unohtumaan. Ne tuntuvat nyt vähäpätöisiltä.
Aikaisemmin pelkäsin, että runsahdan tai etten näytä tyylillisesti hyvältä.
Eipä oo sitäkään painetta enää. Ja se tuntuu hyvältä.
Jos jotain täytyisi sanoa miksi ei kannattais hankkia lasta, niin tämä huoli. Huoli lapsesta. Se on suuri.
Silloin kun huolehti vaan itsestään ei tarvinnut kauheemmin murehtia kuin omia ongelmiaan. Tosin nyt helpottaa taas sen suhteen ettei itseään juuri murehdi, mutta on huoli lapsesta taas sitä suurempi.
Ja jos tosiaan ei tunnu siltä, että ei halua lapsia vaan käyttää elämän johonkin muuhun, niin se on myös ihan hyvä päätös.
Kyllä moni muukin asia ihmistä muuttaa ja kasvattaa ja rakkauttakin löytää. Ei pelkästään lapset.
Kuka haluaa tehdä lapsia tähän maahan raiskattaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tehdä lapsia tähän maahan raiskattaviksi.
Tai tuhoamaan/tuhoutuvalle planeetalle. Outoa ettei herätä. Mutta kun libido. Ja minäminäminäminä.
Hedelmöittämishoidot pitäisi ehdottomasti lopettas ja kieltää. Sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yksi lapsi, on tuonut paljon iloja ja olen kyllä tyytyväinen että saan kokea näitä asioita mitä lapsen kanssa on kokenut ja tulee vielä eteen. Mutta toista lasta en tee. Ennen esikoista vauvat olivat mielestäni ihania, nyt vauvan nähdessäni ja ajatustasolla jos mietin että pitäisi vauvaa hoitaa tulee melkein inho pintaan.. kanniskelua, kitinää, kakkaa, päänvaivaa. Koin vauva-ajan tosi raskaana, se oli ihan hirveää oikeastaan. Huomasin etten sitten ollutkaan se vuoden äiti joka jaksaisi sylitellä koko ajan, ja hitto kun ei saanut hetken rauhaa kuin vasta illalla.
Taisit kärsiä raskauden jälkeisestä masennuksesta? Saitko siihen apua, oletko puhunut siitä terapiassa? Olivatko läheiset tukena/apuna lapsenhoidossa? Jokainen lapsi on toki yksilö ja jos nyt saisit vielä toisen lapsen voisi vauva-aika olla täysin erilainen kuin ensimmäisen kanssa. Osin kyse on myös asenteesta, vauva-aika on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika elämässä. Kuten totesit, lapsi on kuitenkin tuonut ilonkin aiheita elämään.
Vauva-aika on kuvottavaa kaikille, mutta jostakin syystä sen myöntäminen on demonisoitu.
Nykyinen lisääntymisikäinen sukupolvi on nähnyt uusperhesotkut ja tullut työnnetyksi syrjään uuden onnen tieltä. Omille vanhemmillekin on pelkkää roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tehdä lapsia tähän maahan raiskattaviksi.
Suomessa oli tilastojen mukaan 2017 vähemmän väkivaltaa kuin koskaan historiassa.
Huh miten pahoinvoivaa jengiä suomalaiset ovat.
Elämänne on pelkkää itse luotua pelkoa ja ahdistusta johon koetatte keksiä pakokeinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te velat koskaan miettineet mitkä asiat elämässä tekevät teidät onnelliseksi tai mitkä ovat tärkeimpiä asioita elämässä? Minut onnelliseksi tekeviä asioita ovat läheiset ihmiset, rakkaus ja terveys. Jos lasten myötä läheisten ihmisten ja rakkauden määrä kasvaa niin eikö se ole hyvä asia? Jos mietin vaikka onnistuneita lomamatkoja, ovat ne onnistuneita juuri ihmisiin liittyvien muistojen takia eivät niinkään paikkojen/maisemien tai materian vuoksi. Monien velojen mielen tuntuu täyttävän jatkuvat tulevaisuuteen liittyvät pelot ja pessimistinen maailmankatsomus: uskotaan että maailma menee huonompaan suuntaan ja omia lapsia kohtaisi vaikeampi tulevaisuus. Tai elämä menisi pilalle lasten vuoksi. Taustalla usein on omat lapsuuden traumaattiset kokemukset, joiden käsittely vaatisi terapiaa. Kuitenkin jos mennään ajassa taaksepäin on maailma nykyään on kaikilla mittareilla parempi paikka elää kuin vaikka 100 vuotta sitten. Miksi hyvä kehitys ei jatkuisi?
Mulle onnellisimpia hetkiä on ne kun tunnen olevani vapaa, koen yhteyden toisen ihmisen kanssa, tai kun nautin esim musiikista tai taiteesta. Lapsi vähentäisi suurinta osaa näistä kokemuksista huomattavasti, tai ainakin vaikeuttaisi niiden hankkimista todella paljon. Lisäksi, lasta ei voi tilata - et voi tietää kuinka hyvin tulet lapsen kanssa juttuun! Ehkä hän on sellainen ihminen jonka kanssa koet henkistä läheisyyttä, mutta ehkä ei. Lisäksi lisääntyminen on suuri riski naisen terveydelle, ja kuten sinä, arvostan myös terveyttä ja toimintakykyä hyvin korkealle.
Vaa'assa ovat siis vastakkain: EHKÄ saat elämääsi yhden kanssasi hyvin toimeentulevan tyypin lisää. VARMASTI menetät vapauden, saat lisää huolia, todennäköisesti terveytesi kärsii. Ei kuulosta hyvältä vaihtokaupalta.
Ps. Ihanko oikeasti luulit että vela ei ole mainitsemiasi asioita miettinyt 🙄.
Hmmm. Mielenkiintoista, että kaikki velat ovat itse myös olleet jonkun lapsia, kahden toisen ihmisen aikaansaannoksia. Ja silti lapsia ei kuuluisi tehdä tähän maailmaan? Te tavallaan kiellätte myös itsenne? Oletteko täysin turhia tässä maailmassa, koska teitä ei pitäisi edes olla olemassa omasta mielestänne?
Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat huvittava paradoksi jo itsessään. :D Toivottavasti muistatte syyttää vanhempianne, kun menivät teidät saamaan?
Jotenkin ärsyttävää, että MINÄMINÄMINUN lapseni joutuvat teitä veloja pitämään hengissä, kun olette vanhuksia.
Velat koppiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä ajattelin, että ehkä lapsia sitten joskus. Nyt kun ikää on kertynyt ja sisaruksilla ja joillakin kavereilla on lapsia ja tuota lapsiperhe-elämää on tullut seurattua sivusta niin mielipide on muuttunut. Ei enää tee mieli omia lapsia, ei niin yhtään. Se lapsiperhearki näyttää vaan ihan hirveältä. On siinä varmaan hyviäkin hetkiä, mutta ne eivät kyllä ulkopuolelle välity ja se riittää mulle. Aivot narikkaan ja hiekkakakkuja taputtelemaan, voi jee.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvo romahtanut, olet vain kolikko isossa radassa, kuka nyt jaksaa vielä etsiä elämää ja tehdä uutta tässä paskassa miljonäärien maailmassa?
Maailma on niin yksitoikkoinen ja yksinkertainen nykyään! Masennuin lopullusesti kun olen muutama kerta nähnyt toisen puolen maailmasta, siellä samat HMt ja Mäkkärit.... kulttuurin moninaisuus kadonnut täysin.
Kerrankin järkevä kommentti tällaisessa keskustelussa.
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Mielenkiintoista, että kaikki velat ovat itse myös olleet jonkun lapsia, kahden toisen ihmisen aikaansaannoksia. Ja silti lapsia ei kuuluisi tehdä tähän maailmaan? Te tavallaan kiellätte myös itsenne? Oletteko täysin turhia tässä maailmassa, koska teitä ei pitäisi edes olla olemassa omasta mielestänne?
Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat huvittava paradoksi jo itsessään. :D Toivottavasti muistatte syyttää vanhempianne, kun menivät teidät saamaan?
Jotenkin ärsyttävää, että MINÄMINÄMINUN lapseni joutuvat teitä veloja pitämään hengissä, kun olette vanhuksia.
Velat koppiin!
Miten se liittyy mihinkään, että velakin on ollut lapsi? Tätä kuulee usein. Mitä tekemistä sillä on minkään kanssa?
Mä en edes lapsena pitänyt muista lapsista, ne oli mielestäni tyhmiä eikä ikinä tajunneet mitään. Halusin olla aikuisten kanssa. Samoissa mennään edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Mielenkiintoista, että kaikki velat ovat itse myös olleet jonkun lapsia, kahden toisen ihmisen aikaansaannoksia. Ja silti lapsia ei kuuluisi tehdä tähän maailmaan? Te tavallaan kiellätte myös itsenne? Oletteko täysin turhia tässä maailmassa, koska teitä ei pitäisi edes olla olemassa omasta mielestänne?
Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat huvittava paradoksi jo itsessään. :D Toivottavasti muistatte syyttää vanhempianne, kun menivät teidät saamaan?
Jotenkin ärsyttävää, että MINÄMINÄMINUN lapseni joutuvat teitä veloja pitämään hengissä, kun olette vanhuksia.
Velat koppiin!
Miten se liittyy mihinkään, että velakin on ollut lapsi? Tätä kuulee usein. Mitä tekemistä sillä on minkään kanssa?
Mä en edes lapsena pitänyt muista lapsista, ne oli mielestäni tyhmiä eikä ikinä tajunneet mitään. Halusin olla aikuisten kanssa. Samoissa mennään edelleen.
Et ymmärrä pointtia. Sinua ei (ilmeisesti omasta mielestäsi) kuuluisi olla, jos olet sitä mieltä, että lapsia ei kuuluisi tehdä.
Eihän tänne tehdä vauvoja ja lapsia, vaan uusia ihmisiä. Pikkulapsi-aika on erittäin lyhyt ihmisen elinkaaressa, eikö vaan?
Mutta jos ei tule lapsia, ei tule ihmisiä, ei siis sinuakaan olisi. Hyväksy se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Mielenkiintoista, että kaikki velat ovat itse myös olleet jonkun lapsia, kahden toisen ihmisen aikaansaannoksia. Ja silti lapsia ei kuuluisi tehdä tähän maailmaan? Te tavallaan kiellätte myös itsenne? Oletteko täysin turhia tässä maailmassa, koska teitä ei pitäisi edes olla olemassa omasta mielestänne?
Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat huvittava paradoksi jo itsessään. :D Toivottavasti muistatte syyttää vanhempianne, kun menivät teidät saamaan?
Jotenkin ärsyttävää, että MINÄMINÄMINUN lapseni joutuvat teitä veloja pitämään hengissä, kun olette vanhuksia.
Velat koppiin!
Miten se liittyy mihinkään, että velakin on ollut lapsi? Tätä kuulee usein. Mitä tekemistä sillä on minkään kanssa?
Mä en edes lapsena pitänyt muista lapsista, ne oli mielestäni tyhmiä eikä ikinä tajunneet mitään. Halusin olla aikuisten kanssa. Samoissa mennään edelleen.
Et ymmärrä pointtia. Sinua ei (ilmeisesti omasta mielestäsi) kuuluisi olla, jos olet sitä mieltä, että lapsia ei kuuluisi tehdä.
Eihän tänne tehdä vauvoja ja lapsia, vaan uusia ihmisiä. Pikkulapsi-aika on erittäin lyhyt ihmisen elinkaaressa, eikö vaan?
Mutta jos ei tule lapsia, ei tule ihmisiä, ei siis sinuakaan olisi. Hyväksy se.
Miksi oletat, että minua kiinnostaa, olisinko syntynyt vai en? Ei sillä olisi mitään väliä, koska jos en olisi syntynyt, en tietäisi sitä. Ihan samahan se on. Tässä sitä nyt vaan satutaan olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin jos mennään ajassa taaksepäin on maailma nykyään on kaikilla mittareilla parempi paikka elää kuin vaikka 100 vuotta sitten. Miksi hyvä kehitys ei jatkuisi?
Hyvä kehitys voi jatkua vain niin kauan, kun on vielä jotain, jota hyväksikäyttää. Länsimaiden hyvä kehitys on köyhien maiden ja luonnonvarojen rosvouksen sekä yleisen vastuunpakoilun tulosta. Meidän elintasomme takia monessa muussa maassa on kärsitty jo vuosisatojen ajan. Eurooppalaiset ovat kautta aikain ryöstäneet muiden maiden luonnonvarat, jättäneet jälkeensä tuhotun maaperän, tauteja ja kadonneet luonnonvarat ilman asianmukaista korvausta. Ongelmajätteet lähetetään "käsiteltäväksi" Aasiaan, koska se on halpaa. Kohta ei ole enää mitään, mitä ryöstää. Se ilo loppuu siihen. Tuotanto alkaa jo siirtyä Aasiasta Afrikkaan ja sitten kun Afrikka käy liian kalliiksi, loppuu halpatyövoima ja elintaso laskee täällä sen noustessa muualla (mikä on toki reilua ja oikein, mutta paska homma meille). Ilmastonmuutosta ei voi enää pysäyttää, sitä voi vain hidastaa. Vesi loppuu, kaupungit hukkuvat, myrkyt leviävät, antibiooteilta menee lopullisesti teho ja suuret kulkutaudit lisääntyvät, luonnonkatastrofit lisääntyvät, köyhyys lisääntyy ja pakolaisvirrat kasvavat. Koralliriutat tekevät kuolemaa, uusia kaloja ei tule ja vanhat on ylikalastettu, monien ihmisten elinkeino ja toimeentulo menee siinä. Sademetsät hakataan ja ongelma kasvaa entisestään.
Meidän hyvinvointiyhteiskuntamme on kuin täyteen puhallettu ilmapallo. Sitä ei voi puhaltaa suuremmaksi loputtomiin. Jossain vaiheessa se poksahtaa.
Oletteko te velat koskaan miettineet mitkä asiat elämässä tekevät teidät onnelliseksi tai mitkä ovat tärkeimpiä asioita elämässä? Minut onnelliseksi tekeviä asioita ovat läheiset ihmiset, rakkaus ja terveys. Jos lasten myötä läheisten ihmisten ja rakkauden määrä kasvaa niin eikö se ole hyvä asia? Jos mietin vaikka onnistuneita lomamatkoja, ovat ne onnistuneita juuri ihmisiin liittyvien muistojen takia eivät niinkään paikkojen/maisemien tai materian vuoksi. Monien velojen mielen tuntuu täyttävän jatkuvat tulevaisuuteen liittyvät pelot ja pessimistinen maailmankatsomus: uskotaan että maailma menee huonompaan suuntaan ja omia lapsia kohtaisi vaikeampi tulevaisuus. Tai elämä menisi pilalle lasten vuoksi. Taustalla usein on omat lapsuuden traumaattiset kokemukset, joiden käsittely vaatisi terapiaa. Kuitenkin jos mennään ajassa taaksepäin on maailma nykyään on kaikilla mittareilla parempi paikka elää kuin vaikka 100 vuotta sitten. Miksi hyvä kehitys ei jatkuisi?