Ovatko ihmiset oikeasti alkaneet inhota lisääntymistä

Minä haluan vetovastuun myös perheestä koska nies ei ihan oikeasti osaa esim.ostaa oikeankokoisia tai tyylisiä vaatteita eikä lahjoja ym.

Itse suosin luomua jiten haluan lastenkin syövän sitä joka ei tapahdu miehen aloitteesta. Mies pesee kalliit vaatteet kuivausrummussa aina korkealla lämmöllä.ei kiitos. Lomalle ei ottaisi kuin alusvaatteita. Olen hössöttäjä tiedän mutta saan mielenrauhan kun saan itse tehdä ja suunnitella kaiken valmiiksi..

Pelkäämällä sitä ja tätä ei maailma paeärane. Tulevaisuuden saa vain ihmisistä. Kaikki me tänne kuitenkin kuollaan joten en siksi pelkää hankkia lapsia. Ei maailma koskaan ole teille valmis.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ihan teitä ärsyttääkseni pukata maailmaan vielä kaksi tai kolme tulevaa veronmaksajaa. Voitte sitten alitajuisesti tuntea olonne epäonnistuneiksi evoluution umpikujiksi.

Voi ääliö, etkö tajua ettei ketään KIINNOSTA

kuinka monta lasta maailmaan pukaat reiästäsi, et saa siitä mitään marttyyrin mamma viitta tai kunnioitusta. Teet tai olet tekemättä lapsia, se on sinun OMA päätöksesi ja oma halusi. Sinun ei enää tarvitse lisääntyä niin kuin isovanhempasi, että taloon saadaan työväkeä, tai siksi kun mies tai anoppi vaatii

perillisiä. Sinun ei tarvitse uhrata omaa ainoaa elämääsi yhtäänkään kiittämättömään räkänokkaan. Maailmassa on 7.7 MILJARDIA ihmistä!! Ei ihmiset ole mihinkään sukupuuttoon kuolemassa!! http://www.worldometers.info/world-population/

:D Ei isovanhemmat hankkineet työvoimaksi lapsia vaan rakentaakseen tulevaisuutta. Kunnes tulinsinunlainen kylmä ja äärimmäisen itsekäs minäsukupolvi. Ei sekään ole ihan sama häviääkö SUOMI maailman kartalta sinunlaisten kiittämättömien räkänokkien takia. Onneksi minet tietämäni ihmiset tekevätkin 1 sijaan nykyisin 4 lasta.

Lapsia tänne raiskattavaksi? Ei.

Nykyään hyvin monet ovat eläneet yltäkylläisesti ja saaneet kaiken heti nyt. Heidän vanhempansa ovat paaponeet ja kuskanneet harrastuksiin että saisivat lapset parhaat lähtökohdat elämäänsä. He ovat olleet oman elämänsä prinsessoja ja prinssejä. Mites nämä sitten yhtäkkiä ottaisi vastuuta toisesta ihmisesta ja vielä niin että joutuisi jotain toista ihmistä hoitamaan ja uhraamaan itsensä. Tämän lisäksi monet nuoret aikuiset ovat eroperheistä ja nekin jättää traumansa.

Keskustellaan mielummin syistä. Prinsessasukupolvi tinder hedonismi vai mikä. Ja miksi kuitenkin jotkut päättävät perustaa perheen ja onnistuvat välttämään propagandan.

Väestöä pyritään vain vähentämään poliittisesti taktikoimalla. Nämä päätetään miten kulttuuria muokataan jo Bield.en.bergissä.

N24 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rtertwer kirjoitti:

Jotenkin omituista, että vaikka elinaika pitenee jatkuvasti niin silti koetaan, että lapset ryöstävät koko elämän.

Niin. Ennen lapset kävivät koulunsa, menivät töihin, ottivat asuntolainan ja perustivat perheen. Ei tarvinnut vanhempien olla huolissaan. Näin oli omien vanhempieni kohdalla, vaan eipä ole enää minulla. Lapseni ovat jo kolmekymppisiä, mutta yhdelläkään ei vielä vakituista työpaikkaa. Määräaikaiset työsuhteet ja työttömyysjaksot vuorottelevat. Välillä tarvitsevat tilapäisesti taloudellista apua, kun voi olla viikkoja, jolloin rahaa ei tule yhtään mistään. Kohta olen jo eläkeiässä, mutta olisi kiva tietää, milloin tämä äitinä oleminen oikein loppuu. Kuten arvata saattaa, lapsenlapsia mun on turha odottaakaan.

Minä en koe, että lapset ryöstävät mitään minulta, vaan että lapsi on osa minua. Aina sidoksissa. Lapset on elämän tarkoitus. Työ on vaan työtä, raha on vain rahaa, omaisuus on materiaa ja terveyttä on tai ei, mutta ne kaikki voi kuitenkin menettää. Jos niin käy, sitten siitä selvitään. Lapsi on pysyvää, ikuista, usko huomiseen ja siihen, että jos kaikki olisivat kuin minun lapseni, maailmassa ei olisi vääryyttä. Jos syttyy sodat ja kaikki muut keskusteluun maalatut kauhukuvat toteutuu, niin ompahan syy taistella ja pysyä hengissä. Tärkein kasvatusperiaatteeni on opettaa lapseni kunnioittamaan ja rakastamaan koko maailmaa, isänmaata, erilaisuutta, eläimiä, luontoa ja jopa muita ihmisiä, vaikka he olisivat kuinka vihaisia häntä kohtaan. Ärsyttää kaikki yleistykset täällä. Joku ei tainnut aikanaan kertoa sinulle, että äitinä oleminen ei lopu koskaan? Minulle kerrottiin sitäkin enemmän ja uhkailtiin, että voivoi elämäsi pilaat kun lapsen nuorena teet. Tuskin huoli lapsesta ikinä mihinkään katoaa, se kuuluu elämään ja sen kanssa pitää opetella elämään. Mutta kuitenkin, ei ole mitään tiettyä kaavaa millä elämänsä elää. Jos ei ole liikaa vaatimuksia työpaikalta, palkalta ja tietää oman arvonsa, ei tarvi työttömänä olla. Olen asunut koko aikuiselämäni omillani, vanhemmiltani en ole rahaa saanut. Sanoivat aikanaan kiukkuspäissään, että turha tulla pyytämään rahaa sitten jos joskus apua tarvitset, enkä ole siksi pyytänyt. Ihme kyllä he nyt arvostavat minua kuuhun ja takaisin. Sanovat jopa, että ovat ylpeitä. Töitä olen korkeakouluopintojen ohella tehnyt kesäisin työpaikassa, jota siellä työskentelevät ihmiset vertaavat paikkaan jonne ei päästä vaan päädytään. Pahoin pelkään, että tulen vielä tämän vuoden puolella valmistumaan koulusta. On minulla myös duunarimies. Oikea löytö! Halusi lapsia jo ensikohtaamisella (17v). Nappasin kyytiini tietysti. En ikinä luopuisi. Hyvä mies sydämeltään, ja kunnioittaa omia vanhempiaan, muistaa ja auttaa aina isovanhempiaan. Lapsenlapsia olisi kyllä ihana saada aikanaan, mutta se on lapseni oma päätös.

Ei lapsi ole pysyvää tai ikuista, jos siltä lapselta puuttuu usko huomiseen. Olet tehnyt lapsesi varmaan ihan samoista asetelmista kuin minäkin. Uskoen, että myös lapsillasi tulee olemaan yhtä hyvä elämä kuin sinullakin. Et ole joutunut pyytämään vanhemmiltasi rahallista apua kuten en minäkään. Voi kuitenkin olla, että lapsesi joutuu pyytämään sinulta vielä keski-ikäisenäkin. Maailma on muuttunut, työelämä muuttunut ja mitään pysyvää ei ole enää olemassakaan. 

En minäkään koe, että lapseni olisivat ryöstäneet minua. Mutta ymmärrän, että jos he itse kokevat, etteivät voi hankkia lapsia sen vuoksi, että olisivat koko lopun elämäänsä taloudellisessa vastuussa lastensa toimeentulosta, niin jättävät lapset hankkimatta. Mulla on onneksi - jos ei mitään suuria ihmeitä eläkejärjestelmään tehdä - mahdollisuus avustaa lapsiani taloudellisesti vielä vanhuuseläkkeelläkin. Mutta pistäähän se vähän miettimään, ehtiikö kuolla itse ennenkuin omat lapset ovat kunnolla leivänsyrjässä kiinni. Omat vanhempani saivat "pestä kätensä" minusta huolehtimisesta sinä päivänä, kun täytin 18 v. Minä en ole voinut tehdä samoin omien lasteni kohdalla. Tai tietenkin olisin voinut törkätä heidät yhteiskunnan vastuulle, mutta tässä tulee sitten eteen rakkaus omiin lapsiin ja halu pitää heistä huolta, vaikka mieluummin jo eläisi aikaa, jolloin keski-ikää lähestyvät lapset kykenisivät huolehtimaan ihan itse itsestään. Noh, ehkä elän niin kauan, että näen senkin päivän, että mukuloilla on vakituiset työpaikat. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään hyvin monet ovat eläneet yltäkylläisesti ja saaneet kaiken heti nyt. Heidän vanhempansa ovat paaponeet ja kuskanneet harrastuksiin että saisivat lapset parhaat lähtökohdat elämäänsä. He ovat olleet oman elämänsä prinsessoja ja prinssejä. Mites nämä sitten yhtäkkiä ottaisi vastuuta toisesta ihmisesta ja vielä niin että joutuisi jotain toista ihmistä hoitamaan ja uhraamaan itsensä. Tämän lisäksi monet nuoret aikuiset ovat eroperheistä ja nekin jättää traumansa.

Nyt lisääntymisikäiset on kylläkin eläneet totaalisessa köyhyydessä lamassa ja laman jälkeen, josta suomi ei ole koskaan toipunut, monet väkivaltaisissa päihdeperheissä (koska niiden vanhempien sukupolvi oli mitä oli), esim. -83 syntyneissä on eniten mt-ongelmaisia.

Itselläni oli paljon luokkakavereita likaisissa rikkinäisissä vaatteissa, niiden päivän ainoa ruoka oli kouluruoka, jota sitäkin leikattiin, oli puuropäiviä yms. Monet ei pystyneet joka päivä kouluun päihdevanhempien riehumisen takia.

Koska hedonismi. Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin pitkään sitä mieltä, että en halua lapsia tai perhettä. Nykyään elän lapsiperhearkea, eikä tämä ole oikeastaan yhtään hassumpaa. Ihan varmasti lasten hankinta on hankaloittanut työuraa, mutta ei tämä nykytilannekaan ole kovin paha. 

Mun mielestä nykyään lapsista puhuttaessa keskitytään vain niihin huonoihin puoliin: yövalvomiset, puklailut, niskaan asti lennähtänyt maitokakka, rahaakin kuluu lasten tavaroiden hankkimiseen, jne. Kyllähän nuo kuuluvat pakettiin, mutta kyllä niissä lapsissa on paljon asioita, jotka tuottaa iloa. Kyllä mä olen ihan varmasti nauttinut enemmän siitä hetkestä, kun lapsi on ensimmäistä kertaa ajanut pyörällä ilman apupyöriä kuin viikon etelänreissusta. Se ylpeys, jonka siitä omasta lapsestaan voi kokea, kun näkee, että se oma lapsi oppii uutta ja voi hyvin. Ja on se oma lapsi myös opettanut paljon omasta itsestä, opettanut kärsivällisyyttä. Ja se ehdoton rakkaus mitä lapseltaan saa, ei ole maailmassa mitään sen parempaa! Onneksi tulin hankkineeksi lapsia!

Ohiksena, mutta omassa piirissäni missä on lähes kaikki yli 30v lapsettomia, ollaan jo pidempään ihmetelty, että KUKA MUKA jättää lapsen tekemättä jonkun vaipan tai puklailun vuoksi? Onko se kuitenkin ehkä niiden lapsia haluavien mutta hannailevien suurimpia huolia?

Kun meillä asia on kilpistynyt aika paljon abstraktimpeihin asioihin, kuten lasten kasvattamiseen, heidän tuleviin luonteisiinsa (moni ihminen ei tule aikuisena vanhempiensa kanssa toimeen, tai välit on lähinnä asialliset. Entäs jos saan ihmisen, jonka kanssa ei oikein tulla toimeen?) Kehitysvammat, maailman tulevaisuus, älylaitteet ja oman lapsuuden täysi erilaisuus nykylapsuuteen, työelämän epävakaus, koulukiusaaminen...

Olen kuitenkin hoitanut kakkaisia lapsia, koiratkin ripuloi seinille tasaisin väliajoin jne. Kenelle se erite on oikeasti niin iso ongelma? Aikuisista ihmisistä? Voi olla että on, en vaan tunne tällaisia itse.

Samaa mieltä. Oma lähipiiri ei lisäänny, ollaan 35+, suurin osa akateemisia. Syyt ovat todellakin syvemmillä leveleillä kuin kakka, pissa, oksennus, Suomi tai palkka. Haloo.

Jännä. Oma lähipiirini on akateemisia, 35-45v ja kaikilla on 2+ lasta. Niin sitä ihminen valitsee näköjään kaltaisiaan.

Sama täällä! Tuntemissani ihmisissä paljon lapsia on juurikin korkeasti koulutetuilla ja varakkailla. Lapsettomat taas ovat valtaosin matalasti koulutettuja. Samat ihmiset sekä kiitävät uralla että pyörittävät suuriakin perheitä. Itse muuten sain lapseni (3 kpl) jo opiskeluaikana. Olen silti saanut hyvän työpaikan myöhemmin.

Onko se ihan varmasti niin että älykkäiden ja menestyvien tulisi lisääntyä?

Emme elä enää aikakaudella jolloin huolena on lajin selviäminen, vaan enemmänkin planeetan selviäminen. Suuremmat uhat ovat enemmänkin seurausta niistä ominaisuuksista jotka auttoivat ihmisiä suojautumaan pedoilta ja löytämään ruokaa.

Älykkäät tuottavat ja kuluttavat enemmän. Ja myös saastuttavat enemmän, vaikka miettisivät vihreitä arvoja. Eikä tässä vielä kaikki. Tutkitusti menestys sosioekonomisessa hierarkiassa korreloi negatiivisesti mm. empatiakyvyn, epäitsekkyyden ja lapsirakkauden kanssa. Sekä miehissä että naisissa maskuliiniset ominaisuudet ennustavat menestystä, ja tulevat aina ennustamaan koska kilpailutilanteessa kovimmat, kunnianhimoisimmat ja määrätietoisimmat nousevat huipulle.

Jos me alamme, niin kuin naiset vaikuttaisivat haluavan, ihailemaan entistä enemmän korkeaa asemaa sosioekonomisessa hierarkiassa...johtaako tämä parempaan maailmaan? Tarvitsemmeko me entistä nopeampia älypuhelimia niin pahasti? Keskiluokka on muutenkin jakautumassa kahtia, kannattaako tätä kehitystä erikseen tukea?

Tutkimukset osoittavat että tietyn pisteen jälkeen elintason nousun vaikutus onnellisuuteen on nolla. Ja että toistaiseksi teollisuudella aikakaudella ei olla saavutettu samaa onnellisuuden tasoa kuin muutamissa alkuasukasheimoissa joita on päästy tutkimaan.

Jos älyä on pakko ihannoida, älkää ihannoiko sellaista älyä jollaista minulla on, eikä sitä että minulla on hyvä ammatti ja hyvät tulot. Ihailkaa sellaista älyä jolla on positiivinen vaikutus maailmaan, muidenkin kuin "voittajien" näkökulmasta.

t. älykäs ja hyvässä asemassa oleva mies, joka tajusi liian myöhään että olisi pitänyt elää toisin.

En ymmärrä että mikä juuri tässä suomalaisessa kansassa on niin hienoa ja ainutlaatuista että se pitäisi lisääntymistalkoilla säilyttää? Kansoja on syntynyt ja kadonnut kautta historian, ja koko suomalaisuuden käsite on aika tuore keksintö.

Itse en ole edes vakaumuksellisesti vela mutta en keksi vaan mitään ’hyvää’ syytä tehdä lapsia. Jos tulisin raskaaksi niin varmaan sen pitäisin, mutta ihan tyytyväinen olen ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäämällä sitä ja tätä ei maailma paeärane. Tulevaisuuden saa vain ihmisistä. Kaikki me tänne kuitenkin kuollaan joten en siksi pelkää hankkia lapsia. Ei maailma koskaan ole teille valmis.

Ihmiset saavat tulevaisuuden ihmisistä mutta maapallo ei saa. Ihmiset tuhoavat maapallon ja siinä samalla sitten itsensä. Ohops vaan. Pitäisi muistaa että täällä pallolla elää myös muita lajeja kuin ihmiset. Mikä on niiden tulevaisuus jos ihminen tuhoaa ja tappaa kaiken?

Ihmisiä on liikaa, se on fakta. Ja saastetta tulee koko ajan lisää. En tekisi lasta koska en voi olla varma että hänen elinaikanaan maapallo pysyy tarpeeksi vakaassa tilassa elämistä varten. Lapsen tekeminen nykyolosuhteisiin on itsekästä ennen kaikkea lapsen ja myös ympäristön kannalta.

En halua tehdä lapsia koska mikään ei riitä ihmisille. No, iän puolesta alkaa olla myöhäistä muutenkin.

Koko mun elinikäni keskiluokka on stressannut siitä kun ei ole varaa siihen ja siihen. Mentiin lamasta nousukauteen ja sama jatkui. Sille ei tule koskaan loppua. Ikinä ei tule päivää että ihmisten mielestä elettäisiin yltäkylläisyydessä. Aina vaan 40 tuntia viikko työtä vaikkei me edes tarvita 90% kaikeasta mitä nykyään tuotetaan.

Mä en halua olla perheenäiti jonka kuuluisi stressata siitä ettei lapsella ole just oikean merkkistä älypuhelinta tai että rahat on tiukalla kun piti ostaa se asunto johon just ja just saatiin 30 vuoden laina.

kirjoittaja 241 on oikeassa. Mutta eipä sitä kukaan täälläkään tunnu tajuavan.

Vierailija kirjoitti:

Naisia ehkä kiinnostaa ura, harrastukset, ym aikaisempaa enemmän.

Eikä miehiäkään enää kauaa kiinnosta.

Vaatimukset kasvavat jatkuvasti, pitäisi olla tasa-arvoinen feministi ja samanaikaisesti maskuliininen perheen pää. Naiset eivät osaa päättää kumpaa haluavat, joten pitäisi vaihdella molempien välillä naisen elämänvaiheiden ja mielialojen mukaan.

Ja ne elämänvaiheet. Ensin pitäisi olla menevä matkustelija ja hauskamies, sitten 101% kotiin panostava työkalupakkimies, sitten...hupsista nainen jättikin kun mies oli liian tylsä. Jäi elarit ja verot, mies olikin pelkkä projektityöntekijä.

Niin, ja tietysti naiset. Normaalipainoisena pysyminen on maailman vaikein asia. Jos lapsia tulee, ei puhettakaan että onnistuisi. Seksikin jää, mieluummin uudet keittiön tasot kuin roolileikit kiitos.

Lisätään mediassa esiintyvä Homer Simpson/Al Bundy-luuserimies ja vahva nainen joka on mies talossa, mutta oikeasti toivoisi olevansa pikkuvaimo, mutta ei voi sitä tunnustaa koska se ei olisi feminististä. Kuka haluaa sellaiseen rooliin?

DINKY-elämä on parempaa. Jos suhde menee katkolle, on vapaa siirtymään uuteen. Kun vakaus puuttuu, naisesta - ja oikeastaan suhteestakin - on tullut maailman huonoin sijoitus.

Juuri näin. Perseaukisempaa "sijoitusta" saa hakea kuin kersojen hankinta. Siinä ei miehelle ole kuin helvetin huono tai ihan vtun huono -vaihtoehdot, joista valita joten kun skippaa molemmat = voitto on 100% :nen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin pitkään sitä mieltä, että en halua lapsia tai perhettä. Nykyään elän lapsiperhearkea, eikä tämä ole oikeastaan yhtään hassumpaa. Ihan varmasti lasten hankinta on hankaloittanut työuraa, mutta ei tämä nykytilannekaan ole kovin paha. 

Mun mielestä nykyään lapsista puhuttaessa keskitytään vain niihin huonoihin puoliin: yövalvomiset, puklailut, niskaan asti lennähtänyt maitokakka, rahaakin kuluu lasten tavaroiden hankkimiseen, jne. Kyllähän nuo kuuluvat pakettiin, mutta kyllä niissä lapsissa on paljon asioita, jotka tuottaa iloa. Kyllä mä olen ihan varmasti nauttinut enemmän siitä hetkestä, kun lapsi on ensimmäistä kertaa ajanut pyörällä ilman apupyöriä kuin viikon etelänreissusta. Se ylpeys, jonka siitä omasta lapsestaan voi kokea, kun näkee, että se oma lapsi oppii uutta ja voi hyvin. Ja on se oma lapsi myös opettanut paljon omasta itsestä, opettanut kärsivällisyyttä. Ja se ehdoton rakkaus mitä lapseltaan saa, ei ole maailmassa mitään sen parempaa! Onneksi tulin hankkineeksi lapsia!

Ohiksena, mutta omassa piirissäni missä on lähes kaikki yli 30v lapsettomia, ollaan jo pidempään ihmetelty, että KUKA MUKA jättää lapsen tekemättä jonkun vaipan tai puklailun vuoksi? Onko se kuitenkin ehkä niiden lapsia haluavien mutta hannailevien suurimpia huolia?

Kun meillä asia on kilpistynyt aika paljon abstraktimpeihin asioihin, kuten lasten kasvattamiseen, heidän tuleviin luonteisiinsa (moni ihminen ei tule aikuisena vanhempiensa kanssa toimeen, tai välit on lähinnä asialliset. Entäs jos saan ihmisen, jonka kanssa ei oikein tulla toimeen?) Kehitysvammat, maailman tulevaisuus, älylaitteet ja oman lapsuuden täysi erilaisuus nykylapsuuteen, työelämän epävakaus, koulukiusaaminen...

Olen kuitenkin hoitanut kakkaisia lapsia, koiratkin ripuloi seinille tasaisin väliajoin jne. Kenelle se erite on oikeasti niin iso ongelma? Aikuisista ihmisistä? Voi olla että on, en vaan tunne tällaisia itse.

Samaa mieltä. Oma lähipiiri ei lisäänny, ollaan 35+, suurin osa akateemisia. Syyt ovat todellakin syvemmillä leveleillä kuin kakka, pissa, oksennus, Suomi tai palkka. Haloo.

Jännä. Oma lähipiirini on akateemisia, 35-45v ja kaikilla on 2+ lasta. Niin sitä ihminen valitsee näköjään kaltaisiaan.

No ihan varmasti. Kyllä kaveripiiristä putoaa ne, jotka ovat kiinnostuneita puhumaan lapsista ja pienistä kengistä ja pikku pikku kätösistä kodinsisustuksineen. Kun ei lisääntyminen ja lapset kiinnosta, niin puhutaan enemmän asioista - kuten politiikasta, työstä ja taloudesta. En sano että kyseessä olisi parempi keskustelunaihe, mutta ei minulla ole mitään puhuttavaa lapsihaaveista. Kiinnostuksesta ehkä kerran tai kaksi voi asiaa käydä läpi, mutta käytäntö on sitten sama kuin hengailisi ihmisen kanssa, joka haaveilee vaikka ralliautoilusta. Ei se nyt pitkään kiinnosta. Kuten ei sitten lapsia haluavialla välttämättä sitten ole kiinnostusta meidän aiheisiimme.

Oliko tässä sinusta siis jotain yllättävää?

Mua ihmetyttää tää ajattelutapa, että lapselliset ihmiset muka oikeasti puhuisi aina pelkästään lapsistaan eikä mistään muusta. Että jos joku toinen ei halua lapsia eikä ole niistä kiinnostunut, niin sitten ei vaan voi olla mitään yhteistä keskustelunaihetta.

Mulla on yksi lapsi ja puhun kyllä lapsijuttuja välillä - yleensähän sitä on tapana keskustella ystävien kanssa omista kuulumisista ja itselle tärkeistä asioista. Mutta ei se tarkoita, ettei olisi mitään muita mielenkiinnon kohteita. Itse esimerkiksi tykkään jutella myös kirjoista, elokuvista, ammattiasioista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä. Olen siis edelleen kokonainen, moniulotteinen ihminen kuten me kaikki. Onneksi äitiyteni ei ole omille ystävilleni ollut mikään punainen vaate, vaan ystävyys on jatkunut kuten ennenkin.

Perhe on tärkeä ja siihen kuuluu lapsi/lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin pitkään sitä mieltä, että en halua lapsia tai perhettä. Nykyään elän lapsiperhearkea, eikä tämä ole oikeastaan yhtään hassumpaa. Ihan varmasti lasten hankinta on hankaloittanut työuraa, mutta ei tämä nykytilannekaan ole kovin paha. 

Mun mielestä nykyään lapsista puhuttaessa keskitytään vain niihin huonoihin puoliin: yövalvomiset, puklailut, niskaan asti lennähtänyt maitokakka, rahaakin kuluu lasten tavaroiden hankkimiseen, jne. Kyllähän nuo kuuluvat pakettiin, mutta kyllä niissä lapsissa on paljon asioita, jotka tuottaa iloa. Kyllä mä olen ihan varmasti nauttinut enemmän siitä hetkestä, kun lapsi on ensimmäistä kertaa ajanut pyörällä ilman apupyöriä kuin viikon etelänreissusta. Se ylpeys, jonka siitä omasta lapsestaan voi kokea, kun näkee, että se oma lapsi oppii uutta ja voi hyvin. Ja on se oma lapsi myös opettanut paljon omasta itsestä, opettanut kärsivällisyyttä. Ja se ehdoton rakkaus mitä lapseltaan saa, ei ole maailmassa mitään sen parempaa! Onneksi tulin hankkineeksi lapsia!

Ohiksena, mutta omassa piirissäni missä on lähes kaikki yli 30v lapsettomia, ollaan jo pidempään ihmetelty, että KUKA MUKA jättää lapsen tekemättä jonkun vaipan tai puklailun vuoksi? Onko se kuitenkin ehkä niiden lapsia haluavien mutta hannailevien suurimpia huolia?

Kun meillä asia on kilpistynyt aika paljon abstraktimpeihin asioihin, kuten lasten kasvattamiseen, heidän tuleviin luonteisiinsa (moni ihminen ei tule aikuisena vanhempiensa kanssa toimeen, tai välit on lähinnä asialliset. Entäs jos saan ihmisen, jonka kanssa ei oikein tulla toimeen?) Kehitysvammat, maailman tulevaisuus, älylaitteet ja oman lapsuuden täysi erilaisuus nykylapsuuteen, työelämän epävakaus, koulukiusaaminen...

Olen kuitenkin hoitanut kakkaisia lapsia, koiratkin ripuloi seinille tasaisin väliajoin jne. Kenelle se erite on oikeasti niin iso ongelma? Aikuisista ihmisistä? Voi olla että on, en vaan tunne tällaisia itse.

Samaa mieltä. Oma lähipiiri ei lisäänny, ollaan 35+, suurin osa akateemisia. Syyt ovat todellakin syvemmillä leveleillä kuin kakka, pissa, oksennus, Suomi tai palkka. Haloo.

Jännä. Oma lähipiirini on akateemisia, 35-45v ja kaikilla on 2+ lasta. Niin sitä ihminen valitsee näköjään kaltaisiaan.

No ihan varmasti. Kyllä kaveripiiristä putoaa ne, jotka ovat kiinnostuneita puhumaan lapsista ja pienistä kengistä ja pikku pikku kätösistä kodinsisustuksineen. Kun ei lisääntyminen ja lapset kiinnosta, niin puhutaan enemmän asioista - kuten politiikasta, työstä ja taloudesta. En sano että kyseessä olisi parempi keskustelunaihe, mutta ei minulla ole mitään puhuttavaa lapsihaaveista. Kiinnostuksesta ehkä kerran tai kaksi voi asiaa käydä läpi, mutta käytäntö on sitten sama kuin hengailisi ihmisen kanssa, joka haaveilee vaikka ralliautoilusta. Ei se nyt pitkään kiinnosta. Kuten ei sitten lapsia haluavialla välttämättä sitten ole kiinnostusta meidän aiheisiimme.

Oliko tässä sinusta siis jotain yllättävää?

Mua ihmetyttää tää ajattelutapa, että lapselliset ihmiset muka oikeasti puhuisi aina pelkästään lapsistaan eikä mistään muusta. Että jos joku toinen ei halua lapsia eikä ole niistä kiinnostunut, niin sitten ei vaan voi olla mitään yhteistä keskustelunaihetta.

Mulla on yksi lapsi ja puhun kyllä lapsijuttuja välillä - yleensähän sitä on tapana keskustella ystävien kanssa omista kuulumisista ja itselle tärkeistä asioista. Mutta ei se tarkoita, ettei olisi mitään muita mielenkiinnon kohteita. Itse esimerkiksi tykkään jutella myös kirjoista, elokuvista, ammattiasioista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä. Olen siis edelleen kokonainen, moniulotteinen ihminen kuten me kaikki. Onneksi äitiyteni ei ole omille ystävilleni ollut mikään punainen vaate, vaan ystävyys on jatkunut kuten ennenkin.

Eikö nää ihmiset koskaan kykene tai halua keskustella muista kuin juuri itseä kiinnostavista asioista? Vai koskeeko tää vaan lapsiin liittyviä aiheita? Ite oon kyllä jakanut ystävien ilot ja surut, vaikkei ne mulle henkilökohtaisesti olisi merkittäviä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana elämisen tulisi olla oletusarvoinen asia, lisääntymiselle pitäisi taas olla jokin todella painava syy. En kylläkään keksi edes yhtä. Oma halu, lisääntymisvietti ja jumalten kehotus ei kelpaa.

Lisääntyminen tulisi kriminalisoida.

Ei sentään. Lapset ovat ihmiskunnan kannalta tärkeämpiä kuin vajaakuntoiset vanhukset.

Järkevämpää olisi saada  aktiivinen eutanasia lailliseksi ja sitten perustaa maailmalle muutama automatisoitu itsemurhakoppi [Suicide Booth), jota sitten kaikki yli 70 vuotiaat saisivat halutessaan käyttää. Nuoremmista ihmisistä vain ne joilla on vakavia kehitysvammoja tai parantumattomia sairauksia. Homma toimisi niin että ensin kuolemaa haluavan pitäisi ensin tietokoneen avulla todistaa henkilöllisyytensä jolloin järjestelmä rekisteröi henkilön tiedot ja antaa odotus aikaa vähintään 4 kuukautta, sitten 4kk jälkeen kuolemaa haluaan henkilön pitää käydä uudelleen todistamassa henkilöllisyytensä ja vasta toisen henkilöllisyyden todistamisen jälkeen itsemurhakoppi antaa 2-8 euron hinnalla(jolla maksetaan itsemurhakopin käyttökulut) henkilölle mahdollisuuden tehdä itsemurhan. Sitten itsemurhakoppi surmaisi halukkaan ihmisen nopeasti kivuttomasti esim. typpikaasulla tai erittäin voimakkaalla valokaarimaisella sähköiskulla. Kuoleman jälkeen ruumis putoaisi automaattisesti vaikka hauta-arkkuun. Sitten itsemurhakoppi puhdistaisi automaattisesti itsensä painevedellä.

Mitään noin sairasta ja järkyttävää en ole varmaan ikinä lukenut. Miten joku voi peukuttaa tätä? 

"Halutessaan" tappaa itsensä, eli siis yhteiskunnan painostuksesta: "sinun on haluttava kuolla, olet hyödytön". 

Ihmisarvo on sama oli sitten vastasyntynyt tai satavuotias!!

Tuo Suicide Booth-brändihän on lanseerattu jo siinä Futurama-piirretyssä, ja olisi kyllä oikein suotavaa saada tuollaisia oikeastikkin käyttöön. Niissä olisi varmasti oikein ruuhkaa kun järkevät ihmiset haluaisivat päästä huit helwettiin tästä paskasta ja äkkiä.