Lue keskustelun säännöt.
Ovatko ihmiset oikeasti alkaneet inhota lisääntymistä
10.01.2019 |
ja myös kammota lapsiperheitä, äitiyttä, vanhemmuutta? Onko suunta todella tämä, että vanha perheinstituutio kuvottaa?
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh... Kaverilleni syntyi juuri 6. lapsi. Ja hänellä on 7 sisarusta, joilla kaikilla normaalia enemmän lapsia.
Toinen kaveri odottaa nyt neljättä... Ja eräs vasta 25-vuotias viidettä.
Ylipäätään tiedän TODELLA paljon monilapsisia perheitä, nimenomaan perinteisiä ydinperheitä.
Varmaan joku arvaakin, että uskovaisia ollaan. Itselläni on vasta yksi, mutta saa tulla niin monta kuin tulee.
Huomasin jokin aika sitten, mikä ero on ns. liberaaleissa tuttavissani (opiskelutovereita yms.) vs. uskovaisissa. Feministeillä/liberaaleilla/vihreillä on ehkä pari lasta per kymmenen naista, uskovaisilla kymmenen lasta per kaksi naista :)
Saa nähdä, miten vaikuttaa yhteiskuntaan, kun eri väestöryhmillä on näin isot erot hedelmällisyysluvuissa. Uskovaiset kasvattavat seuraavan sukupolven yksin? Sopii minulle, ei siinä mitään...
Todella pelottava ajatus. Oletko uskovaisena koskaan ajatellut sitä, että uskonnot ovat keinoja manipuloida ihmisiä?
Mikäs siinä niin pelottaa? Eikös tämä ole sellainen kaikki voittaa -tilanne? Minulla on mainitsemiani liberaaleja tuttavia, joista useimmat ovat (vapaaehtoisesti) lapsettomia. Lapsiperhearki ei kiinnosta. On kivempaa "kehittää itseä", harrastaa, lukea, katsella sarjoja...
Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka nimenomaan haluavat paljon lapsia. Yhteiskunnallisessa mielessä lienee selvää, että jonkun täytyy uusi sukupolvi synnyttää ja kasvattaa. Hyvähän se on, että ne joita homma kiinnostaa lisääntyy muidenkin edestä. Lähipiirissäni myös monet pitävät lapsiaan kotikoulussa, mikä todella tarkoittaa sitä, että lasten kasvattamiseen on sitouduttu. Ei voi kuin ihailla, miten fiksuja, raittiita ja ahkeria nuoria omasta lähipiiristäni löytyy! Melkein tuntuu siltä, että uusi sukupolvi voi olla jopa entistä fiksumpaa... Ehkä on ihan hyväkin siis, ettei enää ole sosiaalista painetta hankkia lapsia, jos ei halua.Uskovaisen ihmisen pitämä kotikoulu vasta pelottaakin. Lapselle ei edes anneta mahdollisuutta kurkistaa kotitynnyrin ulkopuolelle.
Okei. Minun puolestani sinä saat kasvattaa lapsesi (jos sinulla on) sillä tavalla kuin itse haluat. Varmastikaan uskonto saati kotikoulu ei ole kaikkien juttu. Omassa lähipiirissäni kaikki (myös teinit ja nuoret aikuiset) ovat olleet tyytyväisiä saamaansa kasvatukseen ja koulutukseen. Todella moni on myös päässyt suoraan jatko-opintoihin, jopa niihin vaikeisiin kohteisiin kuten lääkikseen jne. Nämä havainnot perustuvat tietysti vain omiin kokemuksiini.
Olen taas tämä sama kriitikkosi. Uskovainen, kotikoulua käynyt lääkäri pelottaa minua aivan erityisen paljon.
Jaa-a :) Tuleva sukupolvi on se, joka meistä tulevaisuudessa huolehtii. Lapset, jotka kasvavat uskovaisissa ydinperheissä tuntuvat pärjäävän hyvin elämässään. Monissa muissa perheissä käytetään aikaa enemmän pelaamiseen, telkun katsomiseen ym. viihteeseen. Myös mt-ongelmat ja opintojen venyminen on lisääntynyt kun perinteiset arvot ovat menettäneet merkitystä.
Ei minun mielipiteistäni tarvitse pitää, mutta toivottavasti huomaat, etten ole tässä keskustelussa kertaakaan vaatinut ketään velaa hankkimaan lapsia enkä vaatinut uskonnollista kasvatusta ei-uskovaisten vanhempien lapsille.
Lääkäreistä sen verran, että siitä on kai ihan tutkimustietoakin, että tuo kuuluu niihin koulutuksiin, joissa uskovaiset ovat yliedustettuina. Päivi Räsänenkin on kuuden ällän ylioppilas (ml. pitkä matikka) ja lääkäri. Tuskinpa Suomessa edes lääkikseen pääsee, jos ei kyvyt riitä, joten turvallisin mielin voi olla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh... Kaverilleni syntyi juuri 6. lapsi. Ja hänellä on 7 sisarusta, joilla kaikilla normaalia enemmän lapsia.
Toinen kaveri odottaa nyt neljättä... Ja eräs vasta 25-vuotias viidettä.
Ylipäätään tiedän TODELLA paljon monilapsisia perheitä, nimenomaan perinteisiä ydinperheitä.
Varmaan joku arvaakin, että uskovaisia ollaan. Itselläni on vasta yksi, mutta saa tulla niin monta kuin tulee.
Huomasin jokin aika sitten, mikä ero on ns. liberaaleissa tuttavissani (opiskelutovereita yms.) vs. uskovaisissa. Feministeillä/liberaaleilla/vihreillä on ehkä pari lasta per kymmenen naista, uskovaisilla kymmenen lasta per kaksi naista :)
Saa nähdä, miten vaikuttaa yhteiskuntaan, kun eri väestöryhmillä on näin isot erot hedelmällisyysluvuissa. Uskovaiset kasvattavat seuraavan sukupolven yksin? Sopii minulle, ei siinä mitään...
Todella pelottava ajatus. Oletko uskovaisena koskaan ajatellut sitä, että uskonnot ovat keinoja manipuloida ihmisiä?
Mikäs siinä niin pelottaa? Eikös tämä ole sellainen kaikki voittaa -tilanne? Minulla on mainitsemiani liberaaleja tuttavia, joista useimmat ovat (vapaaehtoisesti) lapsettomia. Lapsiperhearki ei kiinnosta. On kivempaa "kehittää itseä", harrastaa, lukea, katsella sarjoja...
Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka nimenomaan haluavat paljon lapsia. Yhteiskunnallisessa mielessä lienee selvää, että jonkun täytyy uusi sukupolvi synnyttää ja kasvattaa. Hyvähän se on, että ne joita homma kiinnostaa lisääntyy muidenkin edestä. Lähipiirissäni myös monet pitävät lapsiaan kotikoulussa, mikä todella tarkoittaa sitä, että lasten kasvattamiseen on sitouduttu. Ei voi kuin ihailla, miten fiksuja, raittiita ja ahkeria nuoria omasta lähipiiristäni löytyy! Melkein tuntuu siltä, että uusi sukupolvi voi olla jopa entistä fiksumpaa... Ehkä on ihan hyväkin siis, ettei enää ole sosiaalista painetta hankkia lapsia, jos ei halua.Uskovaisen ihmisen pitämä kotikoulu vasta pelottaakin. Lapselle ei edes anneta mahdollisuutta kurkistaa kotitynnyrin ulkopuolelle.
Okei. Minun puolestani sinä saat kasvattaa lapsesi (jos sinulla on) sillä tavalla kuin itse haluat. Varmastikaan uskonto saati kotikoulu ei ole kaikkien juttu. Omassa lähipiirissäni kaikki (myös teinit ja nuoret aikuiset) ovat olleet tyytyväisiä saamaansa kasvatukseen ja koulutukseen. Todella moni on myös päässyt suoraan jatko-opintoihin, jopa niihin vaikeisiin kohteisiin kuten lääkikseen jne. Nämä havainnot perustuvat tietysti vain omiin kokemuksiini.
Olen taas tämä sama kriitikkosi. Uskovainen, kotikoulua käynyt lääkäri pelottaa minua aivan erityisen paljon.
Jaa-a :) Tuleva sukupolvi on se, joka meistä tulevaisuudessa huolehtii. Lapset, jotka kasvavat uskovaisissa ydinperheissä tuntuvat pärjäävän hyvin elämässään. Monissa muissa perheissä käytetään aikaa enemmän pelaamiseen, telkun katsomiseen ym. viihteeseen. Myös mt-ongelmat ja opintojen venyminen on lisääntynyt kun perinteiset arvot ovat menettäneet merkitystä.
Ei minun mielipiteistäni tarvitse pitää, mutta toivottavasti huomaat, etten ole tässä keskustelussa kertaakaan vaatinut ketään velaa hankkimaan lapsia enkä vaatinut uskonnollista kasvatusta ei-uskovaisten vanhempien lapsille.
Lääkäreistä sen verran, että siitä on kai ihan tutkimustietoakin, että tuo kuuluu niihin koulutuksiin, joissa uskovaiset ovat yliedustettuina. Päivi Räsänenkin on kuuden ällän ylioppilas (ml. pitkä matikka) ja lääkäri. Tuskinpa Suomessa edes lääkikseen pääsee, jos ei kyvyt riitä, joten turvallisin mielin voi olla :)
Minun lähipiirissä ja omassa elämässä uskovaiset ovat olleet ahdasmielisiä, väkivaltaisia, lapsia hyväksikäyttäneitä jne... Aivan mahtavaa ja ihanaa, jos sinulla ei näin. Mutta tätäkin on todellisuus valitettavasti.
Joo, kyllä, sanaa perheinstituutio kammoksun. Tulee mieleen pariskunta, joka on tehnyt lapsia vain siksi koska "niin nyt kuuluu tehdä".
Muuten en kammoksu lapsiperheitä tai lapsia, en vain koe sitä itselleni hyvänä vaihtoehtona. Ihan hyvä näin, koska monesti on tullut mieleen että vaikka haluaisin lapsen niin ei minulla olisi siihen varaa. Pätkätyöt, yt:t, työttömyys, yleinen työelämän epävarmuus ja se, että vaikka pääsee työelämään niin palkan nouseminen ei ole mikään itsestäänselvyys.
Ei käy kateeksi lapsiperheet. Joskus muinoin lapset menivät ns. siinä sivussa (en puutu nyt siihen oliko näin hyvä vai ei) mutta nykyään pitää olla harrastuksia, tekniikkaa (esim. .some ei ole nykyään vain luksusta vaan välttämättömyys monella elämänalueella) eikä vaatteet voi olla paikattuja sisarusten / sukulaisten vanhoja (johan koulukin puuttuisi asiaan). Nämä esimerkit nyt kärjistettyjä, mutta pointtina se että rahaa menee mikäli haluaa turvata ihan tavallisen lapsuuden lapselleen.
En ole yksinkertaisesti tavannut koskaan miestä jonka kanssa lasten hankkiminen olisi ollut ajankohtaista saatikka realistista. Olen seurannut lapsiperhe-elämää läheltä ja keikkunut tarpeeksi kauan av:lla oppiakseni että oikea elämä ei ole mitään nukkekotileikkiä jossa nainen ja mies rakastuu ja hankkii pari söpöä lasta.
Oikeassa elämässä suhteissa on jos jonkinlaista koetinkiveä ja ongelmaa ja naisena roolisi on usein olla vetovastuussa perheen pyörittämisestä. (Ikuisuusaihe av:lla, mutta olen todentanut saman tosielämässä sekä lapsuuden perheessäni että lähipiirissä.) Pidän kyllä lapsista, mutta en suostu siihen että täyspäiväisen, vaativan työn lisäksi olisin lapsesta vastuussa yli 50% suhteessa lapsen isään. Lapsen hoito ja kasvatus on rankkaa, ja tarvitsen sitä hommaa jakamaan osallistuvan miehen joka ei ajattelee rooliaan vain siittäjänä ja maksajana vaan osallistuu yhtäläisesti joka tasolla.
Parisuhteiden epävarmuuden lisäksi kun yhtälöön lisätään yleinen taloudellinen epävarmuus ja työelämän näkymät niin en todellakaan ole lisääntymässä - ja syy ei ole siinä ettenkö pitäisi lapsista, vaan älykäs ihminen punnitsee vaihtoehdot ja miettii elämän realiteetteja ja omalla kohdallani lasten hankkiminen ei vaan ole millään tavalla järkevää. Ja tiedän että moni nainen jakaa samat ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja myös kammota lapsiperheitä, äitiyttä, vanhemmuutta? Onko suunta todella tämä, että vanha perheinstituutio kuvottaa?
32-vuotias lapseton vastaa: Kyllä. En voisi kuvitella itseäni paapomassa lapsia lopun elämääni. En tunne, että elämäntehtäväni olisi omistaa elämäni jälkikasvusta huolehtimiseen. Se ei vaan tunnu omalta, suorastaan inhoan ajatusta. Olen todella tyytyväinen elämääni tällaisena :)
On ihan hyvä lopetella lisääntymistä, koska tämä planeettakin lopettelee meidän elättämistä
Ja fiksuinta on vähentää rikkaista pohjoisen pallonpuoliskon kerskakuluttajista.
Me on jo aikamme täällä hilluttu, itsekkäinä ja ylipainoisina. Lihansyöjillä kolesteroli tukkii verisuonet eikä pili enää seiso. Hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ihmiskunnalla on jokin yhteinen alitajunta, joka ymmärtää, että meitä on jo tarpeeksi, tai liikaa. Länsimaiset ihmiset eturintamassa.
Ovatko ihmiset alkaneet vihata lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä.
Miks ihmeessä pitäis ittensä siihen nurkkaan maalata?
M39
Haluaisin lapsen, mutta ei nykyisten uutisten valossa ja maan tilanteessa ole Suomeen mitään järkeä perhettä perustaa. Asun ulkomailla mutta en koe nykyisenkään asuinvaltioni tarjoavan riittävän valoisaa tulevaisuutta, joten toiveena on muutto kun opiskelut on opiskeltu. Mikäli en löydä töitä valtiosta, joka takaa tulevalle perheelleni riittävän turvallisuuden tason, taloudellisen pohjan ja lapselle mahdollisuuden hyvään tulevaisuuteen, en usko että tulen lasta synnyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Märzu kirjoitti:
Kyllä. En oo nähnyt yhdenkään lapsiperheen elämää, jollaista haluaisin itse elää.
Ollaan oltu kumppanin kanssa 20v kimpassa. Aikoinaan juteltiin perheestä, mutta sovittiin jos sellanen tulee, niin tapahtuu kun ollaan 30v tienoilla. Me hoidettiin opiskelut ja päästiin ok palkoille ja ruvettiin yhdessä sijoittaa ja säästämään rahaa tulevaisuutta varten. Kun se 30v ikä tuli, niin alettiin kunnolla juttelemaan perheestä. Se jäi sillä kertaa vajaaksi se keskustelu ja päätettiin, että 33v katellaan. Kun se ikä tuli, niin mitä enemmän me juteltiin siitä asiasta ja siis me juteltiin todella syvällisesti ja pitkään se asia, niin sitä vähemmän me haluttiin perhettä. Meidän talous oli jo siinä iässä erinomainen ja kaikki meni niinku oltiin suunniteltu.
Mun mies kysyi silloin, että oletko meidän ystäväpiirissä aidosti nähnyt onnellista perhettä. Oletko käynyt ystävien kanssa ulkona ja oletko ajatellut kuinka moni on eronnut ja perustanut toimimattoman uusperheen. Me ei keksitty yhtään järkevää syytä perustaa perhe. Nyt me olemme 42v ja ei olla kaduttu päätöstä kertaakaan ja ollaan rakennettu meidän elämä juuri niinku nuorena suunniteltiin. Ainoa mikä puuttuu on se lapsi, joka ei ollut meille tärkeä asia ollenkaan.
Ystävät ja kaverit on täysin samanlaisia kun ennenkin paitsi, että kumppanit muuttuu. Väsyneitä, pinna kireellä koko aika, lapset vaatii mopoautoja ja muuta mihin niillä ei ole varaa.
Onnellisuus tulee meille ihan muualta kuin perheestä.
Vierailija kirjoitti:
En ole yksinkertaisesti tavannut koskaan miestä jonka kanssa lasten hankkiminen olisi ollut ajankohtaista saatikka realistista. Olen seurannut lapsiperhe-elämää läheltä ja keikkunut tarpeeksi kauan av:lla oppiakseni että oikea elämä ei ole mitään nukkekotileikkiä jossa nainen ja mies rakastuu ja hankkii pari söpöä lasta.
Oikeassa elämässä suhteissa on jos jonkinlaista koetinkiveä ja ongelmaa ja naisena roolisi on usein olla vetovastuussa perheen pyörittämisestä. (Ikuisuusaihe av:lla, mutta olen todentanut saman tosielämässä sekä lapsuuden perheessäni että lähipiirissä.) Pidän kyllä lapsista, mutta en suostu siihen että täyspäiväisen, vaativan työn lisäksi olisin lapsesta vastuussa yli 50% suhteessa lapsen isään. Lapsen hoito ja kasvatus on rankkaa, ja tarvitsen sitä hommaa jakamaan osallistuvan miehen joka ei ajattelee rooliaan vain siittäjänä ja maksajana vaan osallistuu yhtäläisesti joka tasolla.
Parisuhteiden epävarmuuden lisäksi kun yhtälöön lisätään yleinen taloudellinen epävarmuus ja työelämän näkymät niin en todellakaan ole lisääntymässä - ja syy ei ole siinä ettenkö pitäisi lapsista, vaan älykäs ihminen punnitsee vaihtoehdot ja miettii elämän realiteetteja ja omalla kohdallani lasten hankkiminen ei vaan ole millään tavalla järkevää. Ja tiedän että moni nainen jakaa samat ajatukset.
Hohhoi mikä pakkomielteisten velojen kuiva niuhotusketju tästäkin tuli.
Edelleen, jos ei ole henk.koht.synnyttänyt ei voi sanoa että se olisi tyhmää. kokemuksen puute ei tee fiksua. Minulla on kokemusta elämästä jossa ei ollut lapsia. Ei voi millään asteikolla verrata tähän. Raha raha ja raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin se kun kaiken pitää olla valmista ja täydellistä. Ja ei kunnioitusta perinteisiä arvoja kohtaan tai kokemusta niiden toimivuudesta. Varmaan sinunkin isoisäsi soti sen takia ja rakensi Suomea että sinuun päättyy suku ja sinä saat elää hedonisrista materialistista elämää ja kun prinsessalla ei kaikki ollut viimeisen päälle niin ei voi hankkia lapsia..
Olis hirveän itsekästä tehdä lapsi.. Maailman tilanne on erittäin epävakaa. Suhtaudun hyvin skeptisesti siihen, etteikö tässä seuraavan 50 vuoden aikana nähtäisi kolmatta maailmansotaa.
Jos siitä ilmastonmuutoksesta joku vielä jaksaa valittaa, niin sitten pitää ryhtyä oikeisiin tekoihin ja vähentää ihmisten lisääntymistä.
Olen 21-vuotias nainen. Minua inhottaa ajatus lapsiperhearjesta, tosin eihän sitä tiedä, alkaako biologinen kello vielä tikittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana elämisen tulisi olla oletusarvoinen asia, lisääntymiselle pitäisi taas olla jokin todella painava syy. En kylläkään keksi edes yhtä. Oma halu, lisääntymisvietti ja jumalten kehotus ei kelpaa.
Lisääntyminen tulisi kriminalisoida.
Ei sentään. Lapset ovat ihmiskunnan kannalta tärkeämpiä kuin vajaakuntoiset vanhukset.
Järkevämpää olisi saada aktiivinen eutanasia lailliseksi ja sitten perustaa maailmalle muutama automatisoitu itsemurhakoppi [Suicide Booth), jota sitten kaikki yli 70 vuotiaat saisivat halutessaan käyttää. Nuoremmista ihmisistä vain ne joilla on vakavia kehitysvammoja tai parantumattomia sairauksia. Homma toimisi niin että ensin kuolemaa haluavan pitäisi ensin tietokoneen avulla todistaa henkilöllisyytensä jolloin järjestelmä rekisteröi henkilön tiedot ja antaa odotus aikaa vähintään 4 kuukautta, sitten 4kk jälkeen kuolemaa haluaan henkilön pitää käydä uudelleen todistamassa henkilöllisyytensä ja vasta toisen henkilöllisyyden todistamisen jälkeen itsemurhakoppi antaa 2-8 euron hinnalla(jolla maksetaan itsemurhakopin käyttökulut) henkilölle mahdollisuuden tehdä itsemurhan. Sitten itsemurhakoppi surmaisi halukkaan ihmisen nopeasti kivuttomasti esim. typpikaasulla tai erittäin voimakkaalla valokaarimaisella sähköiskulla. Kuoleman jälkeen ruumis putoaisi automaattisesti vaikka hauta-arkkuun. Sitten itsemurhakoppi puhdistaisi automaattisesti itsensä painevedellä.
Mitään noin sairasta ja järkyttävää en ole varmaan ikinä lukenut. Miten joku voi peukuttaa tätä?
"Halutessaan" tappaa itsensä, eli siis yhteiskunnan painostuksesta: "sinun on haluttava kuolla, olet hyödytön".
Ihmisarvo on sama oli sitten vastasyntynyt tai satavuotias!!
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla maapallon tapa tuhota itse itsensä. Vähitellen vain heikoin aines lisääntyy. Omista pojista kumpikaan ei tunnu haluavan edes naista vaivoikseen samaan huusholliin. Miehet ei tarvitse enää kotiapulaista ja lapsi saattaa olla este myös miehen uralle.
Maailmassa on 7.7 MIlJARDIA ihmistä, ei olla häviämässä mihikään ihmisrotu, ellei maapallo yhtäkkiä räjähdä kuumuudesta.
Ihmiset ovat varmaan aina inhonneet, mutta olosuhteiden pakostahan niita on tullut. Nykyaan voi valita.
Mua itseani on aina kuvottanut raskaus, synnytys mutta oikeasti mua ahdistaa eniten mika alkaa sen jalkeen. Sa oot jatkuvasti sidoksissa toiseen ihmiseen, joka tarvitsee sua kaikkeen, hairitsee younta jne. Viikolla sentaan paasee toihin, mutta hyvasti viikonloput missa sa voit herata vaikka 11 aikaan, juoda rauhassa kahvit ja vasata kivan aamupalan ja miettia, etta mita sita keksis talle paivalle. Tai vaikka lorvia koko paivan ja katsoa telkkaria. Kauhistuttaa ajatus erinaisista lapsiaktiviteeteista ja hengailusta muiden perheiden kanssa. Allottaa aidit jotka puhuu vaan lapsistaan ja synnytyksistaan ja kaivaa loysat tissinsa kaikkien nahtaville imettaakseen. Ma olen liian hedonistinen introvertti ja palaa hermot jos muut ihmiset on liian kiinni mussa. Mies sentaan osaa menna omia menojaan ja nahda kavereitaankin. Kaikenlisaksi olen meluherkka joten en jaksaisi mitaan riehuntaa ja huudantaa patkaakaan.