Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis mä en voi ymmärtää naisia, joille elämän suurin rakkaus on puoliso, eikä äitiys ja omat lapset!
10.01.2019 |
No, lapsettomiahan tuollaiset naiset yleensä toki ovatkin. Mut en mä silti voi ymmärtää, että miten jotkut naiset väittävät, että rakastavat puolisoaan yli kaiken, mutta eivät silti halua puolisonsa kanssa lapsia. Kun se on vaan jokaisella naisella ihan perimässäkin ja kuuluu myös naisellisuuteen haluta lapsia. Rakastavatkohan nämä naiset todella puolisoaan yli kaiken, kun eivät halua heidän kanssaan lapsia?
T: N24, naimisissa, 2 lasta, kolmas syntyy tänä vuonna.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Johan on ketjuun eksynyt paljon miestenpalvojia, uskomatonta hölynpölyä että mies menisi lasten edelle. Ei todellakaan mene. Hullua puhetta. Menkäähän hoitoon.
Ero on niin edessäsi ;) Kyllä se mies siitä vielä lähtee, odotapa vaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensisijaisesti täytyy rakastaa puolisoaan, muuten on eroamisen vaara suuri ja sehän taas tietää ongelmia lapsille. Lapset ovat vain lainaa parikymmentä vuotta, puoliso rinnalla kauemmin. Sitä paitsi rakkaus puolisoon on erillaista kuin rakkaus lapsiin, vaikea verrata.
Mitä helvettiä sönkötät, totta kai äidin pitää ensisijaisesti rakastaa LAPSIAAN, puoliso voi olla vaikka insestiä harjottava sekopää tai muutoin vaarallinen hullu, äidin tehtävä on suojella lasta miehiltä, myäs omalta isältään tarpeen niin vaatiessa.
Ero on ollut monen lapsen pelastus, turha siitä on aina keksiä negatiivista, moni ydinperhe on lapsen kannalta sietämätön paikka. Itse esim lapsena aina toivoin että äiti eroaisi isästäni, hakkasi äitiäni ja pelossa saatiin elää joka viikonloppu kun joi.
Että sössötä lisää.
Myös lapsesi voi olla psykopaatti. Ajatella.
Ihan sama vaikka olisi, silti on aina rakkain ihmiseni maailmassa.
Onneksi ei ole psykopaatti, vaan melkolailla päinvastainen, hyvinkin empaattinen ja hauska ihminen.
Jos lapset eivät ole etusijalla elämässä, on jotain tainnut mennä pieleen kiintymyssuhteen rakentuessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on ketjuun eksynyt paljon miestenpalvojia, uskomatonta hölynpölyä että mies menisi lasten edelle. Ei todellakaan mene. Hullua puhetta. Menkäähän hoitoon.
Ero on niin edessäsi ;) Kyllä se mies siitä vielä lähtee, odotapa vaan..
Odotan innolla.
Rakastan työtäni enemmän kuin puolisoani.
N29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensisijaisesti täytyy rakastaa puolisoaan, muuten on eroamisen vaara suuri ja sehän taas tietää ongelmia lapsille. Lapset ovat vain lainaa parikymmentä vuotta, puoliso rinnalla kauemmin. Sitä paitsi rakkaus puolisoon on erillaista kuin rakkaus lapsiin, vaikea verrata.
Mitä helvettiä sönkötät, totta kai äidin pitää ensisijaisesti rakastaa LAPSIAAN, puoliso voi olla vaikka insestiä harjottava sekopää tai muutoin vaarallinen hullu, äidin tehtävä on suojella lasta miehiltä, myäs omalta isältään tarpeen niin vaatiessa.
Ero on ollut monen lapsen pelastus, turha siitä on aina keksiä negatiivista, moni ydinperhe on lapsen kannalta sietämätön paikka. Itse esim lapsena aina toivoin että äiti eroaisi isästäni, hakkasi äitiäni ja pelossa saatiin elää joka viikonloppu kun joi.
Että sössötä lisää.
Ohis, mullakin oli läpipaska isä. Se on kuitenkin poikkeus, ei normaalitila. Normaaliperheessä ei tarvita suojelua toisilta perheenjäseniltä. Eivät kaikki miehetkään ole sikoja, toivottavasti huomaat sen joskus.
Vaikka mies oisi itse Jeesus, millanen äiti rakastaa miestä enemmän kuin lapsiaan. Miten se edes on mahdolista.
Äidinrakkaus on luonnonvoima, miten parisuhde koskaan voisi sen voiman päihittää, naurettava ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensisijaisesti täytyy rakastaa puolisoaan, muuten on eroamisen vaara suuri ja sehän taas tietää ongelmia lapsille. Lapset ovat vain lainaa parikymmentä vuotta, puoliso rinnalla kauemmin. Sitä paitsi rakkaus puolisoon on erillaista kuin rakkaus lapsiin, vaikea verrata.
Mitä helvettiä sönkötät, totta kai äidin pitää ensisijaisesti rakastaa LAPSIAAN, puoliso voi olla vaikka insestiä harjottava sekopää tai muutoin vaarallinen hullu, äidin tehtävä on suojella lasta miehiltä, myäs omalta isältään tarpeen niin vaatiessa.
Ero on ollut monen lapsen pelastus, turha siitä on aina keksiä negatiivista, moni ydinperhe on lapsen kannalta sietämätön paikka. Itse esim lapsena aina toivoin että äiti eroaisi isästäni, hakkasi äitiäni ja pelossa saatiin elää joka viikonloppu kun joi.
Että sössötä lisää.
Ohis, mullakin oli läpipaska isä. Se on kuitenkin poikkeus, ei normaalitila. Normaaliperheessä ei tarvita suojelua toisilta perheenjäseniltä. Eivät kaikki miehetkään ole sikoja, toivottavasti huomaat sen joskus.
Vaikka mies oisi itse Jeesus, millanen äiti rakastaa miestä enemmän kuin lapsiaan. Miten se edes on mahdolista.
Äidinrakkaus on luonnonvoima, miten parisuhde koskaan voisi sen voiman päihittää, naurettava ajatuskin.
Höpöhöpö. Äidinrakkaus on täyttä scheissea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensisijaisesti täytyy rakastaa puolisoaan, muuten on eroamisen vaara suuri ja sehän taas tietää ongelmia lapsille. Lapset ovat vain lainaa parikymmentä vuotta, puoliso rinnalla kauemmin. Sitä paitsi rakkaus puolisoon on erillaista kuin rakkaus lapsiin, vaikea verrata.
Mitä helvettiä sönkötät, totta kai äidin pitää ensisijaisesti rakastaa LAPSIAAN, puoliso voi olla vaikka insestiä harjottava sekopää tai muutoin vaarallinen hullu, äidin tehtävä on suojella lasta miehiltä, myäs omalta isältään tarpeen niin vaatiessa.
Ero on ollut monen lapsen pelastus, turha siitä on aina keksiä negatiivista, moni ydinperhe on lapsen kannalta sietämätön paikka. Itse esim lapsena aina toivoin että äiti eroaisi isästäni, hakkasi äitiäni ja pelossa saatiin elää joka viikonloppu kun joi.
Että sössötä lisää.
Ohis, mullakin oli läpipaska isä. Se on kuitenkin poikkeus, ei normaalitila. Normaaliperheessä ei tarvita suojelua toisilta perheenjäseniltä. Eivät kaikki miehetkään ole sikoja, toivottavasti huomaat sen joskus.
Vaikka mies oisi itse Jeesus, millanen äiti rakastaa miestä enemmän kuin lapsiaan. Miten se edes on mahdolista.
Äidinrakkaus on luonnonvoima, miten parisuhde koskaan voisi sen voiman päihittää, naurettava ajatuskin.
Miksi pitäisi valita miehen ja lasten välillä? Rakkaus voi olla erilaista, mutta silti yhtä voimakasta.
mulla ei tule mieleen kuin holtittomat naiset, joille miehet menee lasten edelle.
ei aivan normiäideiltä kuulosta. normiäiti rakastaa lapsiaan vielä kuolinvuoteellakin eniten maailmassa. yksikään mies ei voi koskaan olla niin tärkeä kuin oma lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensisijaisesti täytyy rakastaa puolisoaan, muuten on eroamisen vaara suuri ja sehän taas tietää ongelmia lapsille. Lapset ovat vain lainaa parikymmentä vuotta, puoliso rinnalla kauemmin. Sitä paitsi rakkaus puolisoon on erillaista kuin rakkaus lapsiin, vaikea verrata.
Mitä helvettiä sönkötät, totta kai äidin pitää ensisijaisesti rakastaa LAPSIAAN, puoliso voi olla vaikka insestiä harjottava sekopää tai muutoin vaarallinen hullu, äidin tehtävä on suojella lasta miehiltä, myäs omalta isältään tarpeen niin vaatiessa.
Ero on ollut monen lapsen pelastus, turha siitä on aina keksiä negatiivista, moni ydinperhe on lapsen kannalta sietämätön paikka. Itse esim lapsena aina toivoin että äiti eroaisi isästäni, hakkasi äitiäni ja pelossa saatiin elää joka viikonloppu kun joi.
Että sössötä lisää.
Ohis, mullakin oli läpipaska isä. Se on kuitenkin poikkeus, ei normaalitila. Normaaliperheessä ei tarvita suojelua toisilta perheenjäseniltä. Eivät kaikki miehetkään ole sikoja, toivottavasti huomaat sen joskus.
Vaikka mies oisi itse Jeesus, millanen äiti rakastaa miestä enemmän kuin lapsiaan. Miten se edes on mahdolista.
Äidinrakkaus on luonnonvoima, miten parisuhde koskaan voisi sen voiman päihittää, naurettava ajatuskin.Miksi pitäisi valita miehen ja lasten välillä? Rakkaus voi olla erilaista, mutta silti yhtä voimakasta.
Yhtä voimakasta???????? !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mitä täällä tapahtuu. Vaihtoiko maailman navat paikkaa. Olet sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen pitää olla tärkeä, ellei tärkein. Lapsia voi rakastaa, mutta puolisoa voi myös rakastaa enemmän kuin lapsia.
Nää puolisoaan enemmän rakastavat on varmaan just niitä jotka tulipalossa yrittäisi pelastaa puolisonsa ja jättäisi lapset liekkeihin.
Sama tuli mieleen.
Joku vika täytyy olla parisuhteessa jos mies on noin jumala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No provohan tämä onkin varmasti, mutta vastaan silti koska jossain tuolla voi olla ihminen joka ajattelee oikeasti noin. Oikeastaan sen pitäisi mennä niin, että puoliso on se tärkein, ja miksikö? No siksi koska se on se ihminen jonka sinä valitset, vierellesi, rinnallesi loppuelämäksi. Se joka no paras ystäväsi, se jonka kanssa jaat kaiken, päätät asioista yhdessä jne.
Lapsia et voi valita, sieltä tulee mitä tulee ja heidän oma elämänsä alkaa viimeistään 18v. He valitsevat omat elämänkumppaninsa ja elävät elämänsä heidän kanssa. (Ihanne maailmassa siis näin, mutta periaate on kuitenkin sama tässäkin rumuluisessa maailmassamme)...
Oletteko te luonnonvoimanaiset ihan pienten lasten äitejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ihmistyyppi, joka lapset saatuaan vaalii vain sitä perhettään, haluaa yhteiset rahat, on miehen lompakolla, sulkee haaransa, lihoo, pukeutuu Nanson yöpaituliin ja pirttihirmuna tulee lopulta elämässä jätetyksi toisen naisen takia. Sitten katkerana haukkuu AV:lla uusperheitä, pettäjiä ja oikeastaan kaikkia muitakin huonoon oloonsa.
Sitten on tämä kuningatarmehiläinen- naistyyppi, joka priorisoi ulkonäkönsä, ravaa kuntosalilla, ripsihuollossa ja tekee uraa. Pukeutuu miesten mieleen, eikä todellakaan sulje haarojaan koska nauttii huomiosta. Mies ei jätä, mutta saattaa tulla jätetyksi, koska muutkin miehet viihtyvät hunajapurkilla.
Mikä siinä on, ettei miehiltä onnistu omien tarpeiden (siis seksin) ohittaminen edes pikkulapsi-aikana? Lapsille tällaiset vanhemmat ovat traaginen kombo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on sitä muutakin elämää.
Mites tää rakkauteen liittyy.
Mulla on aikuinen lapsi, enkä vois ketään yhtä paljon koskaan rakastaa.Tää on outo palsta, äidinrakkauden kun mainitsee alapeukkuja sataa, se on kai liian vanhanaikainen sana nuorille trendikkäille hipstereille, viittaa liikaa äitiin, taas niitä miespoloja kiusataan, yhyy.
Ihan liikutuin.
Oikeasti: hanki elämä. Äidinrakkaus on myytti. Joo, jokaisella on vietti holhota ja kasvattaa jälkeläisensä aikuiseksi, muuten ei selvitä. Mutta se on siinä - ei sen kummempaa.
t. mikael 22v
Tulin tänne vain kertomaan että rakastan kissaani paljon enemmän kuin äidit rakastavat lapsiaan. Ette tiedä tosirakkaudesta mitään!
Aika hirviöäitejä tässä ketjussa, kun äidinrakkaus puuttuu ja miesrakkaus kukoistaa. Ovatkohan trolleja, onneksi en livenä ole tavannu koskaan yhtä miehenkipeitä ja lapsiaan halveksivia äitejä.
Mikäbyks ja sama hullu täällä vaahtoaa.
Minö rakastan miestäni ja lapsiani yhtä paljon. Ei tarvitse valita, pystyn antamaan jokaiselle yhtä paljon rakkautta joskin se rakkus on erilaista miestäni ja lapsiani kohtaan. Niinkuin jokaisella terveellä ihmisellä.
Kreikkalaisten sanoja rakkaudelle
Philia - Veljellinen, platoninen rakkaus (ystäviä kohtaan)
Agape - Ehdoton rakkaus ihmisiin (ylipäätään lähes ketä tahansa ihmistä kohtaan)
Storge - Rakkaus perheeseen (äidin rakkaus lapsiaan kohtaan yms.)
Eros - Romanttinen ja intohimoinen rakkaus (usein seksuaalinen, tunnetaan kumppania kohtaan)
Alue: Aihe vapaa
En koskaan nähnyt merkkejä siitä, että vanhempieni välillä olisi romanttinen suhde. Luulin heidän olevan pelkästään jostain syystä samaan asuntoon asumaan päätyneitä ihmisiä ennen kuin luokkakaveri ekalla selitti minulle mikä avoliitto on. Avioero oli siinä mielessä myönteinen juttu, että näin perhepiirissä, että toisenlaisiakin naisen ja miehen väliset suhteet voivat olla. Itse en vanhempieni parisuhdemallia halua jatkaa omassa parisuhteessani.