Siis mä en voi ymmärtää naisia, joille elämän suurin rakkaus on puoliso, eikä äitiys ja omat lapset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kasvavat ja muuttavat kauas, jopa eri maahan, puoliso pysyy vierellä kuolemaan asti, jos rakkautta on tarpeeksi. Lapset olivat vain kymmeniä vuosia lähelläni, mieheni on pysynyt vierelläni jo 48 vuotta.

Voi luoja. :( En ihmettele jos lapset on karanneet kauas, aika kylmältä äidiltä kuulostat.

Ei kuulosta, vaan järkevältä ja tasapainoiselta äidiltä.

Noin lapsena mua ahdistaa, kun sekä omalla että puolison äidillä on aina niiiiin ikävä - tulee huono omatunto, kun itseä ei kiinnostaisi joka välissä reissata Suomeen. Tähän päälle vielä se fakta, että tiedän heidän molempien toivovan biologisia lapsenlapsia, emmekä pysty niitä heille antamaan. Asia on siis omasta puolesta ok, mutta koen, että tuotan varsinkin omalle äidilleni pettymyksen, mistä jälleen huono omatunto. Toivottavasti sisarukset pelastaa aikanaan tilanteen. 

Ja siis noin lähtökohtaisesti rakastan äitiäni eikä hän mitenkään jatkuvasti syyllistä mua näistä jutuista. Ei välttämättä ole edes tajunnut, että koen syyllisyyttä joidenkin sanomisiensa takia, mutta tästä on vaikea puhua. Auttaisi, jos tietäisin että hänellä on onnellinen parisuhde.

Hienosti sanottu ja oivallettu! Lapsetkin toivovat, että vanhemmilla on muutakin kuin heidät. Vanhemmilla pitää olla omaa elämää ja rakkautta myös lapsiajan jälkeen.

-Tuo 48 vuotta miehensä vierellä ollut

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen pitää olla tärkeä, ellei tärkein. Lapsia voi rakastaa, mutta puolisoa voi myös rakastaa enemmän kuin lapsia. 

Nää puolisoaan enemmän rakastavat on varmaan just niitä jotka tulipalossa yrittäisi pelastaa puolisonsa ja jättäisi lapset liekkeihin.

"Mä rakastan sinua eniten ja sua sit toiseks eniten" Eikö tuo nyt kuulu jonneki yläasteelle.

Rakkaus on ihmisen luoma käsite, ei siihen ole yhtä oikeaa määritelmää, jokaisella on omansa. Rakkaus on myös aina erilainen eri ihmistä kohtaan. Puolisoa ja jälkeläistä kohtaan tuntemasi rakkaus on aina erilaista, kaksi eri asiaa. Käsitteitä kuten rakkaus, huumori ja suru, ei voi mitata, määrittää, eikä myös vertailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen pitää olla tärkeä, ellei tärkein. Lapsia voi rakastaa, mutta puolisoa voi myös rakastaa enemmän kuin lapsia. 

Nää puolisoaan enemmän rakastavat on varmaan just niitä jotka tulipalossa yrittäisi pelastaa puolisonsa ja jättäisi lapset liekkeihin.

Sulla on jotenkin hassu ajattelutapa, kun rajaat miehesi sun ja lapsien ulkopuolelle ja oletat että muut tekee samoin. Ja ne, jotka ei tee, rajaisi lapset itsensä ja puolison ulkopuolelle.

Toivottavasti saat kokea sellaisen rakkauden, jossa tulipalon sattuessa molemmilla on se yhteisymmärrys, että Team Vanhemmat pelastaa aina lapsensa. Se että minä menen pelastamaan lapsia tarkoittaa, että mieheni menee myös. Henkisesti. Me ollaan henkisesti tiimi ja yksikkö, me. Joilla on meidän lapset. Jotta sellainen tiimi ja yksikkö voi olla, täytyy rakastaa puolisoaan enemmän kuin lapsiaan - koska yhdessä vanhempina me rakastetaan niitä lapsia enemmän kuin toisiamme. 1 +1 on enemmän kuin kaksi.

Toivon vilpittömästi että kaikki voisivat kokea tämän saman, ihan lastenkin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen pitää olla tärkeä, ellei tärkein. Lapsia voi rakastaa, mutta puolisoa voi myös rakastaa enemmän kuin lapsia. 

Nää puolisoaan enemmän rakastavat on varmaan just niitä jotka tulipalossa yrittäisi pelastaa puolisonsa ja jättäisi lapset liekkeihin.

Sulla on jotenkin hassu ajattelutapa, kun rajaat miehesi sun ja lapsien ulkopuolelle ja oletat että muut tekee samoin. Ja ne, jotka ei tee, rajaisi lapset itsensä ja puolison ulkopuolelle.

Toivottavasti saat kokea sellaisen rakkauden, jossa tulipalon sattuessa molemmilla on se yhteisymmärrys, että Team Vanhemmat pelastaa aina lapsensa. Se että minä menen pelastamaan lapsia tarkoittaa, että mieheni menee myös. Henkisesti. Me ollaan henkisesti tiimi ja yksikkö, me. Joilla on meidän lapset. Jotta sellainen tiimi ja yksikkö voi olla, täytyy rakastaa puolisoaan enemmän kuin lapsiaan - koska yhdessä vanhempina me rakastetaan niitä lapsia enemmän kuin toisiamme. 1 +1 on enemmän kuin kaksi.

Toivon vilpittömästi että kaikki voisivat kokea tämän saman, ihan lastenkin vuoksi.

Hyi saatana mikä yhtesikunnan purematta nielty illuusio 🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen pitää olla tärkeä, ellei tärkein. Lapsia voi rakastaa, mutta puolisoa voi myös rakastaa enemmän kuin lapsia. 

Nää puolisoaan enemmän rakastavat on varmaan just niitä jotka tulipalossa yrittäisi pelastaa puolisonsa ja jättäisi lapset liekkeihin.

Ja sinä tappaisit miehesi suojellessasi psykona sikiötäsi.

Onpa lapsellisia ja katkeria akkoja taas sivu toisensa jälkeen.

Koittakaa ymmärtää, että on niitä onnellisia liittoja, joissa ihan oikeasti rakastetaan sitä puolisoa ja ollaan valmiita tekemään puolison eteen mitä vaan. Tottakai puolisoaan rakastaa kaikkein eniten. Siitähän ne lapsetkin saa alkunsa. Mies ja nainen rakastuu, jolloin luonnollisesti halautaan myös lapsia. Omia lapsiaan varmasti kaikki rakastaa, mutta rakkaus lapseen on jotain ihan muuta, kuin omaan puolisoon ja niin sen kuuluu ollakin.

Lapset on meillä vain lainassa ja kasvettuaan aikuisiksi aloittavat oman elämän monesti sen oman rakkaansa kanssa. Kyllä siinä sitten on kaltaisenne äidit kovilla, kun se rakas lapsi muutti ja jätti äidin itkemään. Voi luoja sentään, en ymmärrä. 

Normaaleilla vanhemmilla oma elämä ja rakkaus jatkuu, vaikka ne lapset muuttikin pois. 

Tottakai aikuisiin lapsiin pidetään yhteyttä, mutta tuollainen lasten kautta elävä ja hengittävä äiti on varmasti kamalan tukahduttava.

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisesti täytyy rakastaa puolisoaan, muuten on eroamisen vaara suuri ja sehän taas tietää ongelmia lapsille. Lapset ovat vain lainaa parikymmentä vuotta, puoliso rinnalla kauemmin. Sitä paitsi rakkaus puolisoon on erillaista kuin rakkaus lapsiin, vaikea verrata.

Miten rakkaus liittyy siihen kauanko lapset on kotona?

Äitiys on ikuista, miehet ei.

kaikenlaisia talipää-äämiä täällä onkin.

Meehän nuolemaan ukkos perse sinäkin, kävi taas kakalla.

Tää on ihan järjetöntä vertailua. Ei lapsia voi ikinä rakastaa samalla lailla kuin puolisoa tai toisinpäin puolisoa samalla lailla kuin lapsia.

Vähän sama kuin kysyisit kumpaa lasta rakastat enemmän esikoista vai kuopusta.

Niinhän mäkin kuvittelin etten ikinä voisi rakastaa lujemmin tai syvemmin kuin tuota ukkokultaani rakastan. Kunnes sain esikoiseni. Muistan että rääyin silmät päästäni kuinka tuota pientä toukkaa rakastan. Viis miehestä, viis itsestäni. Kunhan vain tuolla pienellä ihmeellä on kaikki hyvin❤️

Vierailija kirjoitti:

Niinhän mäkin kuvittelin etten ikinä voisi rakastaa lujemmin tai syvemmin kuin tuota ukkokultaani rakastan. Kunnes sain esikoiseni. Muistan että rääyin silmät päästäni kuinka tuota pientä toukkaa rakastan. Viis miehestä, viis itsestäni. Kunhan vain tuolla pienellä ihmeellä on kaikki hyvin❤️

Joo, hormonit.

Perhe on ikuinen, miehet vaihtuu.

Noin karkeasti sanottuna, mulla ei miehet vaihdu, viihdyn paremmin ilman. Mutta onhan niitä muutama elämässä ollut, mm lapseni isäkin.

Eli todellakaan ei kukaan mies menisi lapseni edelle, eikä ole koskaan mennyt. 

Lapsi on nyt 22v, mutta yhtä läheinen ja rakkain ihminen vielä 5kymppisenäkin, jos sen saan nähdä. Ei äitiys ja äidinrakkaus kuole koskaan.

Itsellenikin oma äiti on tärkein tuki elämässä ollut, nyt 74v, mutta äidinrakkaus ja huolehtiminen senkun jatkuvat, hyvä niin, en halua edes ajatella sitä kun äiti joskus kuolee.

Omituisia aapeen ja muiden asiaa puhuvien saamat alapeukut, millaset ihmisethän niitä oikein jakelee. 

Vierailija kirjoitti:

Perhe on ikuinen, miehet vaihtuu.

Noin karkeasti sanottuna, mulla ei miehet vaihdu, viihdyn paremmin ilman. Mutta onhan niitä muutama elämässä ollut, mm lapseni isäkin.

Eli todellakaan ei kukaan mies menisi lapseni edelle, eikä ole koskaan mennyt. 

Lapsi on nyt 22v, mutta yhtä läheinen ja rakkain ihminen vielä 5kymppisenäkin, jos sen saan nähdä. Ei äitiys ja äidinrakkaus kuole koskaan.

Itsellenikin oma äiti on tärkein tuki elämässä ollut, nyt 74v, mutta äidinrakkaus ja huolehtiminen senkun jatkuvat, hyvä niin, en halua edes ajatella sitä kun äiti joskus kuolee.

Omituisia aapeen ja muiden asiaa puhuvien saamat alapeukut, millaset ihmisethän niitä oikein jakelee. 

Varmaan ihmiset, joille mies on kiinteä osa perhettä eikä mikään vaihtuva hyödyke.

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellisia ja katkeria akkoja taas sivu toisensa jälkeen.

Koittakaa ymmärtää, että on niitä onnellisia liittoja, joissa ihan oikeasti rakastetaan sitä puolisoa ja ollaan valmiita tekemään puolison eteen mitä vaan. Tottakai puolisoaan rakastaa kaikkein eniten. Siitähän ne lapsetkin saa alkunsa. Mies ja nainen rakastuu, jolloin luonnollisesti halautaan myös lapsia. Omia lapsiaan varmasti kaikki rakastaa, mutta rakkaus lapseen on jotain ihan muuta, kuin omaan puolisoon ja niin sen kuuluu ollakin.

Lapset on meillä vain lainassa ja kasvettuaan aikuisiksi aloittavat oman elämän monesti sen oman rakkaansa kanssa. Kyllä siinä sitten on kaltaisenne äidit kovilla, kun se rakas lapsi muutti ja jätti äidin itkemään. Voi luoja sentään, en ymmärrä. 

Normaaleilla vanhemmilla oma elämä ja rakkaus jatkuu, vaikka ne lapset muuttikin pois. 

Tottakai aikuisiin lapsiin pidetään yhteyttä, mutta tuollainen lasten kautta elävä ja hengittävä äiti on varmasti kamalan tukahduttava.

Johan sinä mutkia suoriksi vedät. Kuka on väittänyt että elämään ei mahtuisi muuta kuin lapset vaikka ne etusijalle asettaakin heidän lapsuutensa ajaksi? Sitä voi olla täysin tyydyttävässä ja onnellisessa parisuhteessa vaikka lapset ovat etusijalla. Aikuinen ihminen kyllä ymmärtää, että omat tarpeet täytyy joskus asettaa syrjään. Se ei silti tarkoita kumppanin laiminlyöntiä tietenkään. Kun lapsia hankkii, täytyy ymmärtää että elämä väistämättä muuttuu tietyiltä osin. Joskus parisuhde ei sitä kestä. Jos kestää, niin lasten muutettua kotoa näillä vanhemmilla on sitten aikaa aloittaa aivan uudenlainen jakso elämässään. Yhdessä.

En oikein ymmärrä miksi ylipäätään hankkia lapsia jos ajatellaan että vanhemmuus kestää vain 18 vuotta, ja että sen ajan ovat lainassa. Jestas.

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellisia ja katkeria akkoja taas sivu toisensa jälkeen.

Koittakaa ymmärtää, että on niitä onnellisia liittoja, joissa ihan oikeasti rakastetaan sitä puolisoa ja ollaan valmiita tekemään puolison eteen mitä vaan. Tottakai puolisoaan rakastaa kaikkein eniten. Siitähän ne lapsetkin saa alkunsa. Mies ja nainen rakastuu, jolloin luonnollisesti halautaan myös lapsia. Omia lapsiaan varmasti kaikki rakastaa, mutta rakkaus lapseen on jotain ihan muuta, kuin omaan puolisoon ja niin sen kuuluu ollakin.

Lapset on meillä vain lainassa ja kasvettuaan aikuisiksi aloittavat oman elämän monesti sen oman rakkaansa kanssa. Kyllä siinä sitten on kaltaisenne äidit kovilla, kun se rakas lapsi muutti ja jätti äidin itkemään. Voi luoja sentään, en ymmärrä. 

Normaaleilla vanhemmilla oma elämä ja rakkaus jatkuu, vaikka ne lapset muuttikin pois. 

Tottakai aikuisiin lapsiin pidetään yhteyttä, mutta tuollainen lasten kautta elävä ja hengittävä äiti on varmasti kamalan tukahduttava.

Ja kukas sitten itkeekään kun mies jättää toisen naisen vuoksi ja jäät yksin niiden lasten kanssa joita rakastat vähemmän kuin ex-miestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisesti täytyy rakastaa puolisoaan, muuten on eroamisen vaara suuri ja sehän taas tietää ongelmia lapsille. Lapset ovat vain lainaa parikymmentä vuotta, puoliso rinnalla kauemmin. Sitä paitsi rakkaus puolisoon on erillaista kuin rakkaus lapsiin, vaikea verrata.

Mitä helvettiä sönkötät, totta kai äidin pitää ensisijaisesti rakastaa LAPSIAAN, puoliso voi olla vaikka insestiä harjottava sekopää tai muutoin vaarallinen hullu, äidin tehtävä on suojella lasta miehiltä, myäs omalta isältään tarpeen niin vaatiessa.

Ero on ollut monen lapsen pelastus, turha siitä on aina keksiä negatiivista, moni ydinperhe on lapsen kannalta sietämätön paikka. Itse esim lapsena aina toivoin että äiti eroaisi isästäni, hakkasi äitiäni ja pelossa saatiin elää joka viikonloppu kun joi.

Että sössötä lisää.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisesti täytyy rakastaa puolisoaan, muuten on eroamisen vaara suuri ja sehän taas tietää ongelmia lapsille. Lapset ovat vain lainaa parikymmentä vuotta, puoliso rinnalla kauemmin. Sitä paitsi rakkaus puolisoon on erillaista kuin rakkaus lapsiin, vaikea verrata.

Mitä helvettiä sönkötät, totta kai äidin pitää ensisijaisesti rakastaa LAPSIAAN, puoliso voi olla vaikka insestiä harjottava sekopää tai muutoin vaarallinen hullu, äidin tehtävä on suojella lasta miehiltä, myäs omalta isältään tarpeen niin vaatiessa.

Ero on ollut monen lapsen pelastus, turha siitä on aina keksiä negatiivista, moni ydinperhe on lapsen kannalta sietämätön paikka. Itse esim lapsena aina toivoin että äiti eroaisi isästäni, hakkasi äitiäni ja pelossa saatiin elää joka viikonloppu kun joi.

Että sössötä lisää.

 

Myös lapsesi voi olla psykopaatti. Ajatella.

"Tottakai aikuisiin lapsiin pidetään yhteyttä"

PIDETÄÄN YHTEYTTÄ? Kuulostaapa karulta. En haluaisi olla sun lapsesi ja sääliksi käy niitä jotka ovat.

Johan on ketjuun eksynyt paljon miestenpalvojia,  uskomatonta hölynpölyä että mies menisi lasten edelle. Ei todellakaan mene. Hullua puhetta. Menkäähän hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisijaisesti täytyy rakastaa puolisoaan, muuten on eroamisen vaara suuri ja sehän taas tietää ongelmia lapsille. Lapset ovat vain lainaa parikymmentä vuotta, puoliso rinnalla kauemmin. Sitä paitsi rakkaus puolisoon on erillaista kuin rakkaus lapsiin, vaikea verrata.

Mitä helvettiä sönkötät, totta kai äidin pitää ensisijaisesti rakastaa LAPSIAAN, puoliso voi olla vaikka insestiä harjottava sekopää tai muutoin vaarallinen hullu, äidin tehtävä on suojella lasta miehiltä, myäs omalta isältään tarpeen niin vaatiessa.

Ero on ollut monen lapsen pelastus, turha siitä on aina keksiä negatiivista, moni ydinperhe on lapsen kannalta sietämätön paikka. Itse esim lapsena aina toivoin että äiti eroaisi isästäni, hakkasi äitiäni ja pelossa saatiin elää joka viikonloppu kun joi.

Että sössötä lisää.

 

Ohis, mullakin oli läpipaska isä. Se on kuitenkin poikkeus, ei normaalitila. Normaaliperheessä ei tarvita suojelua toisilta perheenjäseniltä. Eivät kaikki miehetkään ole sikoja, toivottavasti huomaat sen joskus.