Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin jo laittaa hänelle kaipaavia terveisiä, mutta huomasin, etten kaipaakaan häntä. Mites tässä näin kävi ja mitä mä nyt teen??? :D Terveisiä toki voin hänelle lähettää, hän on edelleen aivan ihana ja meillä on mahtava henkinen, salaperäinen yhteys.

Heti ajattelen että tämä on häneltä.. Sniiif... No ei kai sille mitään voi. Toivottavasti itsekin pääsen jo yli 😢

Joo, tämänkaltaiset viestit on kurjia. Aina miettii, että onkohan ne häneltä (joka tosielämässä tuskin mua muistaa edes unohtaa).

Ei kannata takertua kovin pitkäksi aikaa viesteihin. Se,mitä et tiedä varmaksi ei ole totta niin kauan kuin varmasti tiedät totuuden.

En ole takertunutkaan, totesin vain että mielessä käy.

Minustako hän maalaisi taulua? Ei kai... kyllä tässä nyt täytyy olla tapahtunut erehdys. Ei kai ne viestitkään oikeasti ole häneltä. Kyllä, juuri SINÄ saat luovuuteni kukkimaan. Sinä. Hän. Ihminen, mies. Poika vai mies jo. Molempia. Välitila, kasvamisen vaikeus. Aikuisuus, nuoruus, lapsuus, vauva. Takaisin kohtuun. Siellä olet minut kutonut.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kävelenkin uhmakkaasti

Sitkeästi kuin tuulessa taipuva paju

Joskus tuntuu etten osaa kävellä

Näillä jaloilla

Olisitko silloin valmis ottamaan syliisi

Kantamaan minut sänkyyn lepäämään

Jäämään viereeni

Juttelemaan mukavia

Silittelemään uneen

Ottaisitko minut

Vaikka joutuisit helvettini pyörteisiin

Jolta sinut tahtoisin suojella

Olisitko vain siinä

Pitäisit kii ja sanoisit tästä selvitään

Vaikka olenkin semmoinen...

~~

En kaipaa sääliä, mutta yksi paikka olisi auki. Ihmiselle, joka ei ruuduita mua lokeroihin vaan tukee mua kohti parempaa, kun yritän nousta pois helvetistäni. Luotettavalle lohduttajalle, joka suojelee sulkemalla syliinsä pahimman kivun keskellä. Tuliselle rakastajalle, joka hurmaa vaikka tanssien. Ystävälle, johon voin luottaa järkähtämättömästi. Rakkaalle ihmiselle. Ei, minä en tarvitse yli-ihmistä, joka hanskaa asian kuin asian ja jaksaa loputtomasti. Tarvitsen ihmisen, jonka viat ja puutteet olen valmis ottamaan vastaan rakkaudella ja hyväksymisellä. Sellaisen olisin valmis ottamaan rinnalleni. Vaikka vannotin etten enää koskaan palaa vanhaan asiaan. Vannotin etten ota ketään enää satuttamaan mua. Sillä huomasin, että oikea rakkaus ei satuta - ja kävin kovin uteliaaksi tietämään ja kokemaan millaista olisi olla rakastettu, tasavertainen puoliso. Näitä mietin. Hyvää ja onnea päivääsi.

Olen valmis kaikkeen tuohon. Sitä kaipaan ja muuta en tarvitse. Sinut vain. Niin, se aika tosiaan meni jo, kun rakkaus hämmensi, satutti, pelotti. Tuo kuona rapistui pois lopulta. Jäljelle jäi sen timantinkova, sydämenmuotoinen ydin, johon ei pure aika eikä eroosio. Se on lämmin, ehdoton, mitään pelkäämätön, vaatimaton ja epäitsekäs rakkaus. Halu olla hyvä sinulle. Miten tahansa, kokematta itsekästä menettämisen tai kaipuun tuskaa, jos parhaasi tarkoittaa ettemme voi saada toisiamme nyt. Kaipausta on, mutta se on hyvänlaatuista. Kivaa päivää sullekin!

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä että sulla on kyllä varmaan raskas elämä. Haluaisin kirjoittaa vaikka mitä mutta tuntuu että en osaa muotoilla sitä oikein. Joten sanon vaan tän: En oo vihainen, en katkera, en surullinen. Toivottavasti jossain vaiheessa sulla helpottaa niin, että pääset siitä kuplasta pois vaikka sä et varmaan vieläkään oo huomannut sellaista olevan olemassakaan. Haluan toivottaa sulle silmiä avaavaa jatkoa ja jaksamista niihin haasteisiin mitä sun elämässä on. Silti toivon, että ei enää tavata eikä edes törmätä, hyvää yötä ja näkemiin.

Se on niin ylevää olla tietävinään toisen elämästä. Tietosi perustunee siihen, mitä näet kun autolla ohi ajat, ja puskista stalkkaamalla saat selville. Mitään en ole sellaista sulle itse kertonut, jolla voisit minua ja läheisiäni täällä tai missään mätkiä. Aavistin jos silloin että olet läpimätä ja epäluotettava vaikka muuta koetit kaikin pinnistyksin esittää. 

Elän onnellisena tässä kuplassani johon kuuluu rakkaimpani ja kaikki ne asiat jotka tällä hetkellä ovat tärkeitä. Sinä onnekseni et pääsyt kuplaani, etkä tule pääsemään. Jatka katkeraa elämääsi ja sössötyksiäsi, nauran vai sulle.

Vierailija kirjoitti:

I want you to chase your dreams. I want you to fly higher. I want you to enjoy all the adventures life throws at you.But when you are done dreaming, flying and achieving, don´t forget there is someone waiting for you, at the place from where it all started.

This was the day I met you for the first time. I've never thought about what kind of memories I get.But now the situation has changed. All good ends too early.I don't want to deny the truth.I have to accept this.Yes, it hurts.I missed you so much.

I couldn't say goodbye to you. Maybe it would be easier to let go.I'll never forget you and you will always be in my memories.Thank you for the light you bring to my life.I would have liked to be part of your life.Somehow.It would have been enough but things don't go the way I want.Hope you don't forget me because it would be nice if someone thinks me there far away.You know where you can find me.You are always in my heart.

When I think of you, I have to smile, not to cry.Because you don't want it.I wish you all the best.Thank you for everything.I have a little hope that I will see you again.But it's time to let you go.I would like to ask you is everything all right?I hope so.I can't stand it if something has happened to you.Maybe someday I know, or I do not. However, you are always in my mind.I'm lucky when I got to meet you.

Good night my dear. Sleep well my sunshine.

I'm sorry if I irritate people here.It's not my purpose.I hope everybody will achieve their dreams.

Pisteen jälkeen tulee aina väli. Näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä uuvatti kirjoitti:

Muistan sua aina hyvällä. Hymyllä. Pidän nokkeluudestasi huumoristasi lämmöstäsi ja monesta asiasta sinussa. Tarjoan milloin vain kahvit jos pyörit täälläpäin. Nauti elämästä niin mäkin teen.

Tuskin me enää nähdään, mutta moikataan jos satutaan törmäämään.:)

Turha muistella pahalla, pilaa vain oman elämänsä.

Tosin pakko lisätä, etten tiedä mitä tunteita sellainen sattumalta näkeminen nostaisi, eli saattaisin jättää moikkaamattakin.

Pyrin nyt kuitenkin eteenpäin ja pois pahoista muistoista, ja jos esittäisin etten tuntisi, voisi syynä olla myös ihan vaan itsesuojelu.

En halua enää ns. työntää sormia p*skaan.

Olen tehnyt paljon tietoista työtä hänet unohtaakseni ja hyväksyäkseni tosiasiat, ja onnistunutkin siinä hyvin, mutta tosiasiassa ja itseni tuntien uskon, etten voisi ainakaan pysähtyä.

Parhaassa tapauksessa huikata ohimennessä sen moikan.

Mutta täytyy sanoa, etten varsinaisesti odota sitä päivää.

Pitääkö sitä niin kovasti vakuutella?

Nää on mun tunteita, ei vakuuttelua (mitä tuossa edes vakuuteltaisiin?)

Pakko nyt vielä sanoa kun jäi häiritsemään, jos tuosta tulee jotkut vakuuttelu-fiilikset.

Mitä tuossa edes vakuuttelisi, kun nimenomaan kerroin tunteiden olleen niin voimakkaita ja tapahtumien satuttavuudessaan voimakkaiden tunteiden vuoksi murskaavia, etten halua enää työntää sormiani siihen p*skaan?

Ei siksi, että hän ihmisenä olisi niin p*ska, vaan siksi, etten kestäisi enää sellaista meininkiä.

Tosiasioiden hyväksymisellä viittasin juuri näihin ja on parempi, etten joudu niiden asioiden kanssa tekemisiin.

Koska sattuisi liikaa.

Ymmärtäisin vakuutteluvibat, jos viestini olisi ollut sisällöltään joku ”jaa ei tunnu missään”-tyyppinen voimafantasia, mutta kun nimenomaan kirjoitin olevani liian herkillä asian suhteen, niin en tiedä mitä siinä voisi vakuutella...

Jaloillani kyllä olen enkä enää missään sängyn pohjalla märisemässä tai painajaisia näkemässä, mutta koska kyseinen case menee vieläkin ajoittain muistellessa tunteisiin eikä pohja jalkojen alla ole kovin vakaa, en haluaisi konkreettista muistutusta hänen aineellisen olomuotonsa kautta.

Eli siksi en varsinaisesti odota päivää, jolloin näkisin hänet läheltä tai kaukaa.

Täytyy suojata itsensä (ja lähimpänsä, jotka myös kärsii kun oleellinen romahtaa).

Tiedän yhden naisen, joka viljelee noita englannin sanoja puheessaan. Tekstikin voisi olla minulle,  jos haluaa lueskella rivien välistä. Aprikoimpahan vain.

Sivusta sanon, että tuo oli vähän mun tyylinen teksti ja joku voisi luulla, että ajattelen noin. No, en ajattele. Päinvastoin, haluaisin nähdä ja olla tekemisissä. Se ei mua satuta, vaan saa jaksamaan. Mutta et sinä kommentoija varmastikaan ole hän, kuka mielessäni pyörii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä että sulla on kyllä varmaan raskas elämä. Haluaisin kirjoittaa vaikka mitä mutta tuntuu että en osaa muotoilla sitä oikein. Joten sanon vaan tän: En oo vihainen, en katkera, en surullinen. Toivottavasti jossain vaiheessa sulla helpottaa niin, että pääset siitä kuplasta pois vaikka sä et varmaan vieläkään oo huomannut sellaista olevan olemassakaan. Haluan toivottaa sulle silmiä avaavaa jatkoa ja jaksamista niihin haasteisiin mitä sun elämässä on. Silti toivon, että ei enää tavata eikä edes törmätä, hyvää yötä ja näkemiin.

Se on niin ylevää olla tietävinään toisen elämästä. Tietosi perustunee siihen, mitä näet kun autolla ohi ajat, ja puskista stalkkaamalla saat selville. Mitään en ole sellaista sulle itse kertonut, jolla voisit minua ja läheisiäni täällä tai missään mätkiä. Aavistin jos silloin että olet läpimätä ja epäluotettava vaikka muuta koetit kaikin pinnistyksin esittää. 

Elän onnellisena tässä kuplassani johon kuuluu rakkaimpani ja kaikki ne asiat jotka tällä hetkellä ovat tärkeitä. Sinä onnekseni et pääsyt kuplaani, etkä tule pääsemään. Jatka katkeraa elämääsi ja sössötyksiäsi, nauran vai sulle.

Pärjäätkö kun kolahti noin kovin?

Mitä se oiskaan kun aamulla ottaisit lusikkaan, pussailisit niskaan. Halaisit etkä antais nousta kun haluisit et oon sun sylissäsi. Onko se unelmissa parempaa kun oikeasti vai oisko se true love.

Kupla? Ehkä. En halua enää olla kuplassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin jo laittaa hänelle kaipaavia terveisiä, mutta huomasin, etten kaipaakaan häntä. Mites tässä näin kävi ja mitä mä nyt teen??? :D Terveisiä toki voin hänelle lähettää, hän on edelleen aivan ihana ja meillä on mahtava henkinen, salaperäinen yhteys.

Heti ajattelen että tämä on häneltä.. Sniiif... No ei kai sille mitään voi. Toivottavasti itsekin pääsen jo yli 😢

Joo, tämänkaltaiset viestit on kurjia. Aina miettii, että onkohan ne häneltä (joka tosielämässä tuskin mua muistaa edes unohtaa).

Ei kannata takertua kovin pitkäksi aikaa viesteihin. Se,mitä et tiedä varmaksi ei ole totta niin kauan kuin varmasti tiedät totuuden.

"...ei ole totta ennen kuin...".

Ei kyllä mee hyvin. Olen vihoissani.

Valtioll.

En enää niille tossuille. Vaan nyt on aika tappaa tunteet vaikka onneks ne kai meni jo.

Tai sillee ihan kiva kun on juorua iha ämmiä ja noloja itseluuöoja.

Onhan mäkin bdkdl

Vierailija kirjoitti:

Mitä se oiskaan kun aamulla ottaisit lusikkaan, pussailisit niskaan. Halaisit etkä antais nousta kun haluisit et oon sun sylissäsi. Onko se unelmissa parempaa kun oikeasti vai oisko se true love.

Kyllä se olisi varmaan ihan oikeata rakkautta. En osaa tunteitani muuten tulkita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin jo laittaa hänelle kaipaavia terveisiä, mutta huomasin, etten kaipaakaan häntä. Mites tässä näin kävi ja mitä mä nyt teen??? :D Terveisiä toki voin hänelle lähettää, hän on edelleen aivan ihana ja meillä on mahtava henkinen, salaperäinen yhteys.

Heti ajattelen että tämä on häneltä.. Sniiif... No ei kai sille mitään voi. Toivottavasti itsekin pääsen jo yli 😢

Joo, tämänkaltaiset viestit on kurjia. Aina miettii, että onkohan ne häneltä (joka tosielämässä tuskin mua muistaa edes unohtaa).

Ei kannata takertua kovin pitkäksi aikaa viesteihin. Se,mitä et tiedä varmaksi ei ole totta niin kauan kuin varmasti tiedät totuuden.

"...ei ole totta ennen kuin...".[/quote

" ennen kun"

Nyt 17 päivää kulunut siitä kun viimeksi näin sut, kuulin susta ja kosketin sua. 17 päivää on kulunut sua ajatellen ja epätoivoisena (siksi kirjoitan tämänkin tänne...). Tässä pitäisi elää normaalisti ja jaksaa pitää kulissit kasassa, mutta silti hyppäisin sun kyytiin jos tulisit ja sanoisit ne sanat.

Vierailija kirjoitti:

Oli jo pitkä aika, etten miettinyt sinua ollenkaan. Ja täällä sitä taas ollaan. Jos vielä saisin tilaisuuden, en enää epäröisi hetkeäkään.

En minäkään. En kestä tätä ikävää enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä että sulla on kyllä varmaan raskas elämä. Haluaisin kirjoittaa vaikka mitä mutta tuntuu että en osaa muotoilla sitä oikein. Joten sanon vaan tän: En oo vihainen, en katkera, en surullinen. Toivottavasti jossain vaiheessa sulla helpottaa niin, että pääset siitä kuplasta pois vaikka sä et varmaan vieläkään oo huomannut sellaista olevan olemassakaan. Haluan toivottaa sulle silmiä avaavaa jatkoa ja jaksamista niihin haasteisiin mitä sun elämässä on. Silti toivon, että ei enää tavata eikä edes törmätä, hyvää yötä ja näkemiin.

Se on niin ylevää olla tietävinään toisen elämästä. Tietosi perustunee siihen, mitä näet kun autolla ohi ajat, ja puskista stalkkaamalla saat selville. Mitään en ole sellaista sulle itse kertonut, jolla voisit minua ja läheisiäni täällä tai missään mätkiä. Aavistin jos silloin että olet läpimätä ja epäluotettava vaikka muuta koetit kaikin pinnistyksin esittää. 

Elän onnellisena tässä kuplassani johon kuuluu rakkaimpani ja kaikki ne asiat jotka tällä hetkellä ovat tärkeitä. Sinä onnekseni et pääsyt kuplaani, etkä tule pääsemään. Jatka katkeraa elämääsi ja sössötyksiäsi, nauran vai sulle.

Hmm alkuperäinen viesti on näköjään kolahtanut moneen alapeukuista päätellen. Kirjoitin sen sellaiselle ihmiselle jolla tiedän olevan ongelmia, ja hän yritti vetää mut niihin mukaan. Välillä pitää suojella itseään vaikka toisesta välittääkin. Kuplalla en tarkoittanut kenenkään perhe-elämää, tämä kupla ei liity mitenkään sosiaalisiin suhteisiin vaan muutoin elämäntapaan. En tajua mistä näitä stalkkausheittoja koko ajan tulee, mulla ei ole mitään tarvetta puskissa stalkata ketään ja autollakaan en ajele koska ei ole tarvetta, eli ei ollut sulle. Tämä ihminen ei täällä käy. Ja sinä vastaaja vaikutat niin vihaiselta ja katkeralta tuossa vastauksessasi että kannattaa ehkä jutella jollekin.

Työsähköpostilla ainoastaan 😏

Ja siihen on syynsä, eikä duunarit käytä kravattia muualla kuin häissä ja hautajaisissa.

Ollaan yhteyksissä 😊

“It's a dangerous business, Frodo, going out your door. You step onto the road, and if you don't keep your feet, there's no knowing where you might be swept off to.”

Old but classic, minusta. Mutta valitsen tämän joka päivä. Siinä on ero meneekö vaan, koska elämä jotenkin hupsista, vie. On se vienytkin. Sinuun asti se vei ja hupsis todellakin. Siinä sä olit mun edessä ja mikään ei ollutkaan enää niin kuin ennen, vaikka mikään ei oikeastaan pinnalla muuttunutkaan. Mutta nyt. Niin. Mä saan valita ja mä valitsen. Jos onkin olo kuin täysin avuttomalla hiirulaisella aina välillä, niin kyllä pentele se hiirikin voi hankkia käsipainot. Kyllä se hiirikin voi sanoo elämälle et kuule, nyt et enää vie ja vikisytä mua. On mun aika ottaa ote elämästä, viedä sitä niskalenkissä ja sanoo et mä valitsen enkä oo enää joku, jonka eteen vaan sysätään asioita ja pääsen kivasti uhriutumaan. Mikä ironisinta, sä saat tän olon aikaan mussa. Sä, jonka suhteen mulla ei ollut mitään kontrollia tai oikeeta vaihtoehtoa, ja jonka elämä todellakin sysäsi vaan eteen ja sano et täs on. Täs ON. Ja on ja on ja on. <3 Enkä kyllä pois vaihtais. Vaikka lähtisin heittää kiekan tai useammankin maratonin, niin no siellä sä oot. Ihan rauhassa sen maratonimatkan ulkopuolella etkä ees mehupisteellä, ehei :D. Täysin ulkopuolella. Mun pitää ihan itte sitten laittaa tossua metsäpolulle, hypellä kivillä, halata pari puuta, huojua heinikoissa ja jos jollain suonsilmäkkeelläkin hukata tossu mut kuitenkin myös silittää tupasvilloja, koska ne on tosi söpöjä. Niissä kaikissa sä olet etkä jossain tarkkaan merkityllä polulla, jota juoksee sata muutakin.  Think outside the ring ja sillee. 

Valitsen. Sen suunnan, jossa sun pelkkä oleminen vaikka vain laidoillakin, tekee musta paremman ihmisen. Ja semmosen ihmisen, joka myös välittää itsestään ja semmoisen, jolle ei ole tuskallista tulla toimeen itsensä kanssa. Jos mä voin hyväksyä sut varauksetta, niin miksen voisi ulottaa sitä samaa itseeni, jos sitä kautta vielä samalla saisi jotain hyvää aikaiseksi tähän maailmaan? Plus et, miks en valitsis? En mä tähän pisteeseen tullu ja jotenkin pimeessäkin rahjustanu vain sanoakseni et luovutan. Kyllä sulle voi joka päivä sanoo kiitos ja niin sanon nytkin, kiitos. Rakaskin olet, aina. Hymyllä iltaa kohden eiksni ^_^

Tästä se varsinainen matka, tai matkaa edeltävä bussimamatka ja tarkastuspisteet ja tärinöitä aiheuttava lentomatka taitaa vasta alkaa. Bussimatka etupäässä itseen ja luottamukseen. Onneksi hitaasti myös sinuun sillä tavoin kuin kulloinkin sopivalta tuntuu.

"Erossa oleminen vähentää keskinkertaista rakkautta ja lisää suurta, niin kuin tuuli sammuttaa kynttilän, mutta puhaltaa nuotion loimuamaan."

Tällainen ajatus nousi tähän päivään. Ihmeellistä, miten vahvasti jäit sydämeeni elämään! Nytkin kiireisen päivän keskellä olet mielessäni. Jopa normaalia enemmän, kun pelkään ettei sulla ole kaikki hyvin. Nilkkaa juimii ikävästi ja siitä huono aavistus... :( Toivottavasti ylitulkitsen asioita ja sulla on kaikki hyvin! <3 voimia päivääsi, olet tärkeä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kävelenkin uhmakkaasti

Sitkeästi kuin tuulessa taipuva paju

Joskus tuntuu etten osaa kävellä

Näillä jaloilla

Olisitko silloin valmis ottamaan syliisi

Kantamaan minut sänkyyn lepäämään

Jäämään viereeni

Juttelemaan mukavia

Silittelemään uneen

Ottaisitko minut

Vaikka joutuisit helvettini pyörteisiin

Jolta sinut tahtoisin suojella

Olisitko vain siinä

Pitäisit kii ja sanoisit tästä selvitään

Vaikka olenkin semmoinen...

~~

En kaipaa sääliä, mutta yksi paikka olisi auki. Ihmiselle, joka ei ruuduita mua lokeroihin vaan tukee mua kohti parempaa, kun yritän nousta pois helvetistäni. Luotettavalle lohduttajalle, joka suojelee sulkemalla syliinsä pahimman kivun keskellä. Tuliselle rakastajalle, joka hurmaa vaikka tanssien. Ystävälle, johon voin luottaa järkähtämättömästi. Rakkaalle ihmiselle. Ei, minä en tarvitse yli-ihmistä, joka hanskaa asian kuin asian ja jaksaa loputtomasti. Tarvitsen ihmisen, jonka viat ja puutteet olen valmis ottamaan vastaan rakkaudella ja hyväksymisellä. Sellaisen olisin valmis ottamaan rinnalleni. Vaikka vannotin etten enää koskaan palaa vanhaan asiaan. Vannotin etten ota ketään enää satuttamaan mua. Sillä huomasin, että oikea rakkaus ei satuta - ja kävin kovin uteliaaksi tietämään ja kokemaan millaista olisi olla rakastettu, tasavertainen puoliso. Näitä mietin. Hyvää ja onnea päivääsi.

Olen valmis kaikkeen tuohon. Sitä kaipaan ja muuta en tarvitse. Sinut vain. Niin, se aika tosiaan meni jo, kun rakkaus hämmensi, satutti, pelotti. Tuo kuona rapistui pois lopulta. Jäljelle jäi sen timantinkova, sydämenmuotoinen ydin, johon ei pure aika eikä eroosio. Se on lämmin, ehdoton, mitään pelkäämätön, vaatimaton ja epäitsekäs rakkaus. Halu olla hyvä sinulle. Miten tahansa, kokematta itsekästä menettämisen tai kaipuun tuskaa, jos parhaasi tarkoittaa ettemme voi saada toisiamme nyt. Kaipausta on, mutta se on hyvänlaatuista. Kivaa päivää sullekin!

Miksi te ette saa toisianne nyt?

Etkai haaveile jonkun toisen kumppanista?

Mutta joskus se sitten jättää elämänsä rakkauden?