Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Meinasin jo laittaa hänelle kaipaavia terveisiä, mutta huomasin, etten kaipaakaan häntä. Mites tässä näin kävi ja mitä mä nyt teen??? :D Terveisiä toki voin hänelle lähettää, hän on edelleen aivan ihana ja meillä on mahtava henkinen, salaperäinen yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Haaveissani heräsit vierestäni. Ei olisi ollut mitään ihanampaa kuin tuntea hellä kosketuksesi ja herätä kainalostasi.

Tästä minäkin aina haaveilen. Olisimme varmaan aina hellimässä toisiamme. Olen usein kuvitellut, millaista olisi viettää aamu rakastellen kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä uuvatti kirjoitti:

Muistan sua aina hyvällä. Hymyllä. Pidän nokkeluudestasi huumoristasi lämmöstäsi ja monesta asiasta sinussa. Tarjoan milloin vain kahvit jos pyörit täälläpäin. Nauti elämästä niin mäkin teen.

Tuskin me enää nähdään, mutta moikataan jos satutaan törmäämään.:)

Turha muistella pahalla, pilaa vain oman elämänsä.

Tosin pakko lisätä, etten tiedä mitä tunteita sellainen sattumalta näkeminen nostaisi, eli saattaisin jättää moikkaamattakin.

Pyrin nyt kuitenkin eteenpäin ja pois pahoista muistoista, ja jos esittäisin etten tuntisi, voisi syynä olla myös ihan vaan itsesuojelu.

En halua enää ns. työntää sormia p*skaan.

Olen tehnyt paljon tietoista työtä hänet unohtaakseni ja hyväksyäkseni tosiasiat, ja onnistunutkin siinä hyvin, mutta tosiasiassa ja itseni tuntien uskon, etten voisi ainakaan pysähtyä.

Parhaassa tapauksessa huikata ohimennessä sen moikan.

Mutta täytyy sanoa, etten varsinaisesti odota sitä päivää.

Pitääkö sitä niin kovasti vakuutella?

Nää on mun tunteita, ei vakuuttelua (mitä tuossa edes vakuuteltaisiin?)

Pakko nyt vielä sanoa kun jäi häiritsemään, jos tuosta tulee jotkut vakuuttelu-fiilikset.

Mitä tuossa edes vakuuttelisi, kun nimenomaan kerroin tunteiden olleen niin voimakkaita ja tapahtumien satuttavuudessaan voimakkaiden tunteiden vuoksi murskaavia, etten halua enää työntää sormiani siihen p*skaan?

Ei siksi, että hän ihmisenä olisi niin p*ska, vaan siksi, etten kestäisi enää sellaista meininkiä.

Tosiasioiden hyväksymisellä viittasin juuri näihin ja on parempi, etten joudu niiden asioiden kanssa tekemisiin.

Koska sattuisi liikaa.

Ymmärtäisin vakuutteluvibat, jos viestini olisi ollut sisällöltään joku ”jaa ei tunnu missään”-tyyppinen voimafantasia, mutta kun nimenomaan kirjoitin olevani liian herkillä asian suhteen, niin en tiedä mitä siinä voisi vakuutella...

Jaloillani kyllä olen enkä enää missään sängyn pohjalla märisemässä tai painajaisia näkemässä, mutta koska kyseinen case menee vieläkin ajoittain muistellessa tunteisiin eikä pohja jalkojen alla ole kovin vakaa, en haluaisi konkreettista muistutusta hänen aineellisen olomuotonsa kautta.

Eli siksi en varsinaisesti odota päivää, jolloin näkisin hänet läheltä tai kaukaa.

Täytyy suojata itsensä (ja lähimpänsä, jotka myös kärsii kun oleellinen romahtaa).

Tiedän yhden naisen, joka viljelee noita englannin sanoja puheessaan. Tekstikin voisi olla minulle,  jos haluaa lueskella rivien välistä. Aprikoimpahan vain.

Tässä nainen, joka välillä tunkee (harvakseltaan tosin) enkkua väliin. Tuolla tekstissä on tuttuja elementtejä, mutta tuo ei ole minulta vaikka puitteet voisi ollakin, periaatteessa. Rivien väliin ei kannata mennä, eihän niihin mahdu. Mielummin yrittäisin takoa sanat suoraan. Itse en sanoisi ajatusteni kohteelle etten tahtoisi nähdä läheltä tai kaukaa! Entistä elämääkään ei pääse kokonaan karkuun. Tämä puolustuksen puheenvuoro syystä että säikähdin, että tuo menisi piikkiini. Not this case. ;)

Täällä kanssa yksi, joka välillä laittaa enkkua sinne sun tänne. Joskus siksi, kun ei muista suomeksi. Kyllä itse nyt jo sanoisin suoraan, jos en miestä haluaisi nähdä tai täytyisi muuta radikaalia tehdä. Se kynnys ylitettiin jokin aika sitten enkä ajatellut palata mihinkään "jospa hiljaa haipuen unhoitutan itseni hänen elämästään koska itseäni sattuu"-tyyliin. Kyllä sitten puhutaan, jos jotain tuollaisia tuntoja tulisi. Kumpikin on sen velkaa toiselle.

Itselläni ei ole mitään aikomustakaan unohtaa. Ei se tähänkään mennessä ole onnistunut :D Aina mielen perukoilla hän uinuu ja useimmin kyllä ihan ärjyy toteemieläimensä luonnon mukaan tai ihanasti kuiskuttelee tai lempeän matalalla soinnilla jutustelee, niin kuin ihmismuotonsa voisi tehdä. Kur <3 Ja ei kyllä oikeastaan edes perukoilla, vaan ihan etualalla paraatipaikalla ties kuinka monetta aikaa. Nähdä haluan myös tietenkin, sitten kun sille sopiva aika on. Vähän (.... :'D) sormiakin polttelee, kun ei ole toista koskenutkaan, mitenkään, kahdeksaan kuukauteen. Mutta nätisti käsivartta tai olkapäätä vaan tai soveliaan rajoissa pysyvä hali, jos niikseen on. Ettei hurjasteluja ennen aikojaan, vaikka aika hurja hän varmaan olisikin...tai sellainen viba ja lataus hänssä on. Jotkut ihmiset osaa vain OLLA eroottisesti. Mikä tuntuu ihan käsittämättömältä, mutta on ihan tosi totta, koska olen sen omissa nahoissani hyvin akuutisti tuntenut aika monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä uuvatti kirjoitti:

Muistan sua aina hyvällä. Hymyllä. Pidän nokkeluudestasi huumoristasi lämmöstäsi ja monesta asiasta sinussa. Tarjoan milloin vain kahvit jos pyörit täälläpäin. Nauti elämästä niin mäkin teen.

Tuskin me enää nähdään, mutta moikataan jos satutaan törmäämään.:)

Turha muistella pahalla, pilaa vain oman elämänsä.

Tosin pakko lisätä, etten tiedä mitä tunteita sellainen sattumalta näkeminen nostaisi, eli saattaisin jättää moikkaamattakin.

Pyrin nyt kuitenkin eteenpäin ja pois pahoista muistoista, ja jos esittäisin etten tuntisi, voisi syynä olla myös ihan vaan itsesuojelu.

En halua enää ns. työntää sormia p*skaan.

Olen tehnyt paljon tietoista työtä hänet unohtaakseni ja hyväksyäkseni tosiasiat, ja onnistunutkin siinä hyvin, mutta tosiasiassa ja itseni tuntien uskon, etten voisi ainakaan pysähtyä.

Parhaassa tapauksessa huikata ohimennessä sen moikan.

Mutta täytyy sanoa, etten varsinaisesti odota sitä päivää.

Pitääkö sitä niin kovasti vakuutella?

Nää on mun tunteita, ei vakuuttelua (mitä tuossa edes vakuuteltaisiin?)

Pakko nyt vielä sanoa kun jäi häiritsemään, jos tuosta tulee jotkut vakuuttelu-fiilikset.

Mitä tuossa edes vakuuttelisi, kun nimenomaan kerroin tunteiden olleen niin voimakkaita ja tapahtumien satuttavuudessaan voimakkaiden tunteiden vuoksi murskaavia, etten halua enää työntää sormiani siihen p*skaan?

Ei siksi, että hän ihmisenä olisi niin p*ska, vaan siksi, etten kestäisi enää sellaista meininkiä.

Tosiasioiden hyväksymisellä viittasin juuri näihin ja on parempi, etten joudu niiden asioiden kanssa tekemisiin.

Koska sattuisi liikaa.

Ymmärtäisin vakuutteluvibat, jos viestini olisi ollut sisällöltään joku ”jaa ei tunnu missään”-tyyppinen voimafantasia, mutta kun nimenomaan kirjoitin olevani liian herkillä asian suhteen, niin en tiedä mitä siinä voisi vakuutella...

Jaloillani kyllä olen enkä enää missään sängyn pohjalla märisemässä tai painajaisia näkemässä, mutta koska kyseinen case menee vieläkin ajoittain muistellessa tunteisiin eikä pohja jalkojen alla ole kovin vakaa, en haluaisi konkreettista muistutusta hänen aineellisen olomuotonsa kautta.

Eli siksi en varsinaisesti odota päivää, jolloin näkisin hänet läheltä tai kaukaa.

Täytyy suojata itsensä (ja lähimpänsä, jotka myös kärsii kun oleellinen romahtaa).

Tiedän yhden naisen, joka viljelee noita englannin sanoja puheessaan. Tekstikin voisi olla minulle,  jos haluaa lueskella rivien välistä. Aprikoimpahan vain.

Tässä nainen, joka välillä tunkee (harvakseltaan tosin) enkkua väliin. Tuolla tekstissä on tuttuja elementtejä, mutta tuo ei ole minulta vaikka puitteet voisi ollakin, periaatteessa. Rivien väliin ei kannata mennä, eihän niihin mahdu. Mielummin yrittäisin takoa sanat suoraan. Itse en sanoisi ajatusteni kohteelle etten tahtoisi nähdä läheltä tai kaukaa! Entistä elämääkään ei pääse kokonaan karkuun. Tämä puolustuksen puheenvuoro syystä että säikähdin, että tuo menisi piikkiini. Not this case. ;)

Vastaan nyt vain, että tyyli yms. voisi sopia. Samoin tietyt heitot tekstissä, jotka kuvaavat tilannattaan. Sinä voisit takoa suoraan, hän ilmeisesti ei. Hieman vaikea selittää. Sinun tekstisi ei vaikuta tutunoloiselta eli voit hengittää vapautuneemmin. Eikä tuon toisen, joka ei muista suomenkieltä hyvin. Aprikoin siis edelleen. Sellasta tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveissani heräsit vierestäni. Ei olisi ollut mitään ihanampaa kuin tuntea hellä kosketuksesi ja herätä kainalostasi.

Tästä minäkin aina haaveilen. Olisimme varmaan aina hellimässä toisiamme. Olen usein kuvitellut, millaista olisi viettää aamu rakastellen kanssasi.

Mitäs jos kysyisit hänen mieheltä millasta se on? Onko aamuäreä vai aamukiimainen...ei tarvitsisi sinunkaan miettiä!

Hyvä vinkki, eikö!

Vierailija kirjoitti:

Meinasin jo laittaa hänelle kaipaavia terveisiä, mutta huomasin, etten kaipaakaan häntä. Mites tässä näin kävi ja mitä mä nyt teen??? :D Terveisiä toki voin hänelle lähettää, hän on edelleen aivan ihana ja meillä on mahtava henkinen, salaperäinen yhteys.

Heti ajattelen että tämä on häneltä.. Sniiif... No ei kai sille mitään voi. Toivottavasti itsekin pääsen jo yli 😢

Oli jo pitkä aika, etten miettinyt sinua ollenkaan. Ja täällä sitä taas ollaan. Jos vielä saisin tilaisuuden, en enää epäröisi hetkeäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveissani heräsit vierestäni. Ei olisi ollut mitään ihanampaa kuin tuntea hellä kosketuksesi ja herätä kainalostasi.

Tästä minäkin aina haaveilen. Olisimme varmaan aina hellimässä toisiamme. Olen usein kuvitellut, millaista olisi viettää aamu rakastellen kanssasi.

Mitäs jos kysyisit hänen mieheltä millasta se on? Onko aamuäreä vai aamukiimainen...ei tarvitsisi sinunkaan miettiä!

Hyvä vinkki, eikö!

Vaimo vaimo, rauhoituhan nyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin jo laittaa hänelle kaipaavia terveisiä, mutta huomasin, etten kaipaakaan häntä. Mites tässä näin kävi ja mitä mä nyt teen??? :D Terveisiä toki voin hänelle lähettää, hän on edelleen aivan ihana ja meillä on mahtava henkinen, salaperäinen yhteys.

Heti ajattelen että tämä on häneltä.. Sniiif... No ei kai sille mitään voi. Toivottavasti itsekin pääsen jo yli 😢

Joo, tämänkaltaiset viestit on kurjia. Aina miettii, että onkohan ne häneltä (joka tosielämässä tuskin mua muistaa edes unohtaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä uuvatti kirjoitti:

Muistan sua aina hyvällä. Hymyllä. Pidän nokkeluudestasi huumoristasi lämmöstäsi ja monesta asiasta sinussa. Tarjoan milloin vain kahvit jos pyörit täälläpäin. Nauti elämästä niin mäkin teen.

Tuskin me enää nähdään, mutta moikataan jos satutaan törmäämään.:)

Turha muistella pahalla, pilaa vain oman elämänsä.

Tosin pakko lisätä, etten tiedä mitä tunteita sellainen sattumalta näkeminen nostaisi, eli saattaisin jättää moikkaamattakin.

Pyrin nyt kuitenkin eteenpäin ja pois pahoista muistoista, ja jos esittäisin etten tuntisi, voisi syynä olla myös ihan vaan itsesuojelu.

En halua enää ns. työntää sormia p*skaan.

Olen tehnyt paljon tietoista työtä hänet unohtaakseni ja hyväksyäkseni tosiasiat, ja onnistunutkin siinä hyvin, mutta tosiasiassa ja itseni tuntien uskon, etten voisi ainakaan pysähtyä.

Parhaassa tapauksessa huikata ohimennessä sen moikan.

Mutta täytyy sanoa, etten varsinaisesti odota sitä päivää.

Pitääkö sitä niin kovasti vakuutella?

Nää on mun tunteita, ei vakuuttelua (mitä tuossa edes vakuuteltaisiin?)

Pakko nyt vielä sanoa kun jäi häiritsemään, jos tuosta tulee jotkut vakuuttelu-fiilikset.

Mitä tuossa edes vakuuttelisi, kun nimenomaan kerroin tunteiden olleen niin voimakkaita ja tapahtumien satuttavuudessaan voimakkaiden tunteiden vuoksi murskaavia, etten halua enää työntää sormiani siihen p*skaan?

Ei siksi, että hän ihmisenä olisi niin p*ska, vaan siksi, etten kestäisi enää sellaista meininkiä.

Tosiasioiden hyväksymisellä viittasin juuri näihin ja on parempi, etten joudu niiden asioiden kanssa tekemisiin.

Koska sattuisi liikaa.

Ymmärtäisin vakuutteluvibat, jos viestini olisi ollut sisällöltään joku ”jaa ei tunnu missään”-tyyppinen voimafantasia, mutta kun nimenomaan kirjoitin olevani liian herkillä asian suhteen, niin en tiedä mitä siinä voisi vakuutella...

Jaloillani kyllä olen enkä enää missään sängyn pohjalla märisemässä tai painajaisia näkemässä, mutta koska kyseinen case menee vieläkin ajoittain muistellessa tunteisiin eikä pohja jalkojen alla ole kovin vakaa, en haluaisi konkreettista muistutusta hänen aineellisen olomuotonsa kautta.

Eli siksi en varsinaisesti odota päivää, jolloin näkisin hänet läheltä tai kaukaa.

Täytyy suojata itsensä (ja lähimpänsä, jotka myös kärsii kun oleellinen romahtaa).

Tiedän yhden naisen, joka viljelee noita englannin sanoja puheessaan. Tekstikin voisi olla minulle,  jos haluaa lueskella rivien välistä. Aprikoimpahan vain.

Minä en viljele niitä puheessani, eli ei kuulosta minulta.:)

Lähinnä jotain läppää/välikommentteja heitän enkuksi/muilla kielillä, tai parodioin tai esitän jotain, mutta hän ei sitä voi tietää.

Ei ollut koskaan niin vapautuneita välejä tai mitään huumoria, että tuollaiset piirteet olisi tulleet ilmi.

Se, että tuonne tekstiin sattui joku sana ei siis tässä tapauksessa kuvaa henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Oli jo pitkä aika, etten miettinyt sinua ollenkaan. Ja täällä sitä taas ollaan. Jos vielä saisin tilaisuuden, en enää epäröisi hetkeäkään.

Anteeksi jos taannoinen kuulumisten kyselyni aiheutti ikäviä tuntemuksia.

Tarkoitukseni oli vain yrittää varovasti kyselläolenko yksin ajatuksineni kun mietin sinua pitkän tauon jälkeen lähes jatkuvasti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli jo pitkä aika, etten miettinyt sinua ollenkaan. Ja täällä sitä taas ollaan. Jos vielä saisin tilaisuuden, en enää epäröisi hetkeäkään.

Anteeksi jos taannoinen kuulumisten kyselyni aiheutti ikäviä tuntemuksia.

Tarkoitukseni oli vain yrittää varovasti kyselläolenko yksin ajatuksineni kun mietin sinua pitkän tauon jälkeen lähes jatkuvasti...

Olisikin kysellyt kuulumisia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin jo laittaa hänelle kaipaavia terveisiä, mutta huomasin, etten kaipaakaan häntä. Mites tässä näin kävi ja mitä mä nyt teen??? :D Terveisiä toki voin hänelle lähettää, hän on edelleen aivan ihana ja meillä on mahtava henkinen, salaperäinen yhteys.

Heti ajattelen että tämä on häneltä.. Sniiif... No ei kai sille mitään voi. Toivottavasti itsekin pääsen jo yli 😢

Joo, tämänkaltaiset viestit on kurjia. Aina miettii, että onkohan ne häneltä (joka tosielämässä tuskin mua muistaa edes unohtaa).

Enpä usko, että olen teidän kummankaan hän. Minun häneni ei lue näitä, tuskin edes tietää tästä sivustosta. Ja minustahan hän on edelleen aivan ihana - en minä häntä koskaan unohda, en vain enää ole rakastunut. Jos siis olisin se teidän "hän", en kuitenkaan olisi hylännyt teitä. Minusta se on hyvä juttu, voimme olla yhteyksissä kuten ennenkin ja hyviä ystäviä, mutta minun henkeni ei salpaannu joka kerta kun näen hänet tai ajattelen häntä :) ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipailin sua yks päivä. Mietin, että on sinulla hyvä vaimo. Antoi kaikki ne kymmenet ja kymmenet kerrat anteeksi, kun panit toisen kanssa. Liekkös ollut itselläkään ihan puhtaat aineet pussissa, kun niin helpolla sinut päästi. Kun ei se sitä munaakaan koskaan saanut/halunnut sinulta niin varmasti muualla vehtasi.

Katkerana täällä märiset, kun olet tullut antaneeksi varatulle äjälle pesää, etkä olekkaan pesäs avulla saanut äijää ittellesi. Ja jaksaapa sua kiinnostaa vaimonkin tekemiset ja tekemättä jättämiset, tai ainakin olettaa mitä vaimo on tehnyt. Huh huh, pipipää porukkaa täällä.

Joopajoo. Harmittaa vaan, että hyvä seksisuhde päättyi kaverin mieheen, vaimon saatua tietää.

Ukkoa en olis muuhun kelpuuttanu, enkä omaksi ottanu, mutta se seksi!! Aiai....

Vierailija kirjoitti:

Meinasin jo laittaa hänelle kaipaavia terveisiä, mutta huomasin, etten kaipaakaan häntä. Mites tässä näin kävi ja mitä mä nyt teen??? :D Terveisiä toki voin hänelle lähettää, hän on edelleen aivan ihana ja meillä on mahtava henkinen, salaperäinen yhteys.

Kyllä sä kaipaat, kun sä oot täällä. Te kaikki kaipaatte. Jos ette kaipaisi, niin ette piittaisi ajatella häntä tai sitä mitä hän ajattelee.

Täällä olen. Suurista tunteista nousee luovuus. Nyt täytyy päästä maalaamaan🐉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin jo laittaa hänelle kaipaavia terveisiä, mutta huomasin, etten kaipaakaan häntä. Mites tässä näin kävi ja mitä mä nyt teen??? :D Terveisiä toki voin hänelle lähettää, hän on edelleen aivan ihana ja meillä on mahtava henkinen, salaperäinen yhteys.

Kyllä sä kaipaat, kun sä oot täällä. Te kaikki kaipaatte. Jos ette kaipaisi, niin ette piittaisi ajatella häntä tai sitä mitä hän ajattelee.

Et ole tainnut juuri seurata näitä keskusteluja - aika moni on sanonut roikkuvansa täällä vähän niin kuin huvikseen seurailemassa keskusteluja. Et tainnut myöskään lukea tuota aloitustani. Huomasin kaipaavaa terveistä laatiessani, että en enää kaipaakaan. Tapani ajatella häntä on muuttunut. Totta kai minä häntä ajattelen, hän on ystäväni, mutta en minä mieti, mitä hän ajattelee enkä sitä murehdi. Älä sinäkään toki vatvo minun kaipaamistani tai sen puuttumista, kun et sinä siitä mitään tiedä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin jo laittaa hänelle kaipaavia terveisiä, mutta huomasin, etten kaipaakaan häntä. Mites tässä näin kävi ja mitä mä nyt teen??? :D Terveisiä toki voin hänelle lähettää, hän on edelleen aivan ihana ja meillä on mahtava henkinen, salaperäinen yhteys.

Heti ajattelen että tämä on häneltä.. Sniiif... No ei kai sille mitään voi. Toivottavasti itsekin pääsen jo yli 😢

Joo, tämänkaltaiset viestit on kurjia. Aina miettii, että onkohan ne häneltä (joka tosielämässä tuskin mua muistaa edes unohtaa).

Ei kannata takertua kovin pitkäksi aikaa viesteihin. Se,mitä et tiedä varmaksi ei ole totta niin kauan kuin varmasti tiedät totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin jo laittaa hänelle kaipaavia terveisiä, mutta huomasin, etten kaipaakaan häntä. Mites tässä näin kävi ja mitä mä nyt teen??? :D Terveisiä toki voin hänelle lähettää, hän on edelleen aivan ihana ja meillä on mahtava henkinen, salaperäinen yhteys.

Kyllä sä kaipaat, kun sä oot täällä. Te kaikki kaipaatte. Jos ette kaipaisi, niin ette piittaisi ajatella häntä tai sitä mitä hän ajattelee.

Et ole tainnut juuri seurata näitä keskusteluja - aika moni on sanonut roikkuvansa täällä vähän niin kuin huvikseen seurailemassa keskusteluja. Et tainnut myöskään lukea tuota aloitustani. Huomasin kaipaavaa terveistä laatiessani, että en enää kaipaakaan. Tapani ajatella häntä on muuttunut. Totta kai minä häntä ajattelen, hän on ystäväni, mutta en minä mieti, mitä hän ajattelee enkä sitä murehdi. Älä sinäkään toki vatvo minun kaipaamistani tai sen puuttumista, kun et sinä siitä mitään tiedä :)

Haluat selkeästi vain kieltää itseltäsi kaipaamisen. Joku siinä ei ole sun mielestä kai sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin jo laittaa hänelle kaipaavia terveisiä, mutta huomasin, etten kaipaakaan häntä. Mites tässä näin kävi ja mitä mä nyt teen??? :D Terveisiä toki voin hänelle lähettää, hän on edelleen aivan ihana ja meillä on mahtava henkinen, salaperäinen yhteys.

Kyllä sä kaipaat, kun sä oot täällä. Te kaikki kaipaatte. Jos ette kaipaisi, niin ette piittaisi ajatella häntä tai sitä mitä hän ajattelee.

Et ole tainnut juuri seurata näitä keskusteluja - aika moni on sanonut roikkuvansa täällä vähän niin kuin huvikseen seurailemassa keskusteluja. Et tainnut myöskään lukea tuota aloitustani. Huomasin kaipaavaa terveistä laatiessani, että en enää kaipaakaan. Tapani ajatella häntä on muuttunut. Totta kai minä häntä ajattelen, hän on ystäväni, mutta en minä mieti, mitä hän ajattelee enkä sitä murehdi. Älä sinäkään toki vatvo minun kaipaamistani tai sen puuttumista, kun et sinä siitä mitään tiedä :)

Haluat selkeästi vain kieltää itseltäsi kaipaamisen. Joku siinä ei ole sun mielestä kai sallittua.

Vai niin, no sovitaan sitten niin, kun sinä sen niin paljon paremmin tiedät kuin minä itse :D Minä ihan luulin, että tosiaankin huomasin aika pitkäaikaisen ihastukseni aika lailla haihtuneen, ja vähän jopa hämmästyin sitä. Mutta totta kai sinä tunnet minut ja tämänkin asian paljon paremmin :D :D :D Kiellän itseltäni ihastumisen, kaipauksen ja kaiken siihen liittyvän - se, että pidin niitä aikaisemmin ihan ok juttuina, taisi olla valhetta sekin. Mikähän tässä nyt sitten on totta?